3. marraskuuta 2013

Vladimir



Pyhä Vladimir ei tarkoita Putinia. Tuon niminen kunniamerkki oli himoittu tsaarinvallan aikana ja se on taas olemassa. Jutun kuva, Edelfeltin ”Maaherra” Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvituksesta, esittää Suomessa toimivan maaherran harjoittamassa passiivista vastarintaa venäläiselle kenraalille vuonna 1808, sodan jatkuessa.

Pikantti yksityiskohta on tuo P. Vladimirin merkki, joka maaherralla on rinnassa. Näyttäisi olevan IV luokka. Maaherralle sellainen sopii – mutta merkki on siis venäläinen ja tuttu runon kirjoittamisajalta, ei sen kuvaamalta ajalta. Tämä on esimerkki historian harjoittamisen ongelmallisuudesta.

Tämä kirjoitus puolestaan on tilaisuus, jota olen hiukan odotellut. ”Laillisuus” on sivunkääntäjä. Pelkkä sana tai viittaus siihen saa lukijan kääntämään sivua (Ctrl + PgUp).  En kehota ketään lukemaan ”Vänrikki Stoolin tarinoita”. Ellei sitä ole tullut lukeneeksi ennen, mielellään kauan sitten, ei siitä saa enää selvää, vaikka on uusikin käännös. Itse kirja on kyllä sangen hyvä, toisin kuin usein on tapana väittää. Ymmärrettävästi viimeistään sotavuosina tästä suomalaisen kansakoulun suosikkiteoksesta saatiin yleisesti yliannos.

Uutisotsikko kertoo, että terroristien omaiset on nyt pantu korvausvastuuseen iskuista Venäjällä. Putin vahvisti lain joitakin tunteja sitten.

Uutistekstissä on ristiriitaa. Perustavaa laillisuusperiaatetta on nyt rikottu. Varmaan onkin. Mutta väkivaltamiehen omaisen asettaminen korvausvastuuseen, jos oikeudettomien tekojen tuloksena on kertynyt huomattavaa omaisuutta, ei loukkaa mitään periaatetta. Uutisten lakiteksti näyttäisi viittaavan jälkimmäiseen. Suomessa vanha termi oli ryhtyminen rikoksella saatuun omaisuuteen.

Edellisen tulkinnan taustalla häämöttää Runebergin ”Maaherra”. Voitokas vihollinen eli Venäjä on siis käskenyt, että Ruotsin armeijassa edelleen taistelevien sotilaiden omaisuus on peruutettava eli otettava valloittajalle, elleivät asianomaiset välittömästi laske aseitaan.

»Maaherra, taistelu on päättynyt, / tän maan jo meille asevoima soi; / kuin taistella sen miehet vielä nyt / riveissä Ruotsin voi?»

»Kas, tuoss' on kynä, tuohon istukaa / ja kirjoittakaa käsky ankarin: / se tavaran ja hengen pitää saa, / ken palaa kotihin;

mut hurjana ken vielä niskurois / herraansa, keisaria, vastahan, / sen suku armott' ajetahan pois / talostaan, maaltahan.»

»Te ymmärrätte, kirjoittakaa niin.» / Hän päätti, uhkan hymy huulillaan. / Wibelius katsoo tuomarpöytään, / siin' on laki Ruotsinmaan.

Kätensä lujaan laskee kannelle, / ja silmä, kirjaan luotu, välkähtää: /»Kenraali, niillä, joita uhkaatte, /on suoja vahva tää.»

»Meill' aarre kallis, turva aseeton / se on, kuink' ikään onni vaihettuu; / sen valtiaanne vahvistanut on, / se häneen turvaantuu.»

»Siin' ikivanhuudesta säädetään: / jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; / ei vaimo vastuuss' ole miehestään, / ei miesi vaimostaan.»

»Jos rikosta on maataan puolustaa, / jot' ei voi kelpo sydän myönnyttää, / miest' aseellista silloin rangaiskaa, / laps, vaimo säästäkää!»

»Te voiton saitte. Teill' on valta nyt, / siis minun tehkää, miten miellyttää! / Mut laki, ennen mua syntynyt, /myös jälkeheni jää.»

Yhteisöllisen rangaistusvastuun ajatus kitkettiin viimeiseksi armeijasta. Ennen sitä harjoitettiin myös kouluissa. Sotilaallisen tehokas menetelmä oi ”dezimierung”, joka kymmenennen ampuminen rivistä.

Oikean syyllisen etsiminen voi osoittautua hankalaksi ja kalliiksi. Ehkä siksi käytännöllisesti suuntautuneiden mieleen tulee joskus, että joku se niistä on.

Ennen köyhät tappelivat keskenään, ja se oli parempiosaisten mieleen. Solidaarisuuden historiaa en ole nähnyt. Kuvittelisin että se on Suomessakin hyvin myöhäistä perua. Ainakin kyläkunnat olivat perinteisesti riidoissa keskenään ja kylien sisäinen eriarvoisuus saattoi olla hyvin korostunutta. Omassa kotikylässäni ei ollut juuri hökkeliasujia. Vasta ikää saaneena katselin paikan päällä ja kartalla, että ne nuo Ketojanmäen pojat, jotka olivat kansakoulussakin niin pahoja tappelemaan, olivat siis maatyömiesten ja itsellisten jälkeläisiä. Jos osaa arvioida peltojen jyvitysluvut eli viljavuuden, näkee kartalta, mihin vähäväkiset sijoittuivat. Pohjanmaalla tosi talot olivat kahden puolen tietä ja mielell.än jokitöyräällä. Taloissa oli kättensä työllä itseään elättäviä, kuten piikoja ja renkejä, mutta varattomat oli työnnetty pois silmistä.

Sotien jälkeen, asutuksen johdosta, kieleen tulivat peräkamarin pojat. Ennen samassa asemassa eli tosi syrjäytyneinä elivät peräkylän asukkaat. Keskikylissä kaikki tiesivät paikannimestä, mitä odottaa ja ajatella.

Eilen laulujen yhteydessä mietiskelin Helsingin Kalliota ja Kolmatta linjaa. Helsingissä oli ”liitosalueet”, kuten Herttoniemi. Rajoja järjesteltiin sotien jälkeen. Ennen oli sellainenkin nimitys kuin ”laitakaupunki”. Laps’ laitakupungin – et pääse toisten iloihin. Ja ”Katupoikien laulu”, jonka sanat ja sävel maistuvat kovin Saksalta, vain vähän Söörnääsiltä.

22 kommenttia:

  1. Ettei nyt kumminkin olisi ruotsalaisen Serafiimiritarikunnan risti?

    VastaaPoista
  2. Hienoa, jos ryhmärangaistus todella olisi poistunut varusmieskoulutuksen arjestakin, hieman epäilen.

    PS Vladimirin kunniamerkin mukana seurasi muistaakseni aatelisarvo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ketä on niit sellasii ritareita on ihan TYHMIÄ, eiks ookki?

      Yks1tyisajattelija, ekan luokan. (jätin käymättä)

      Poista
  3. Och i originalet:

    "... Herr hövding, Finlands kamp har nått sitt slut,
    Oss tillhör landet nu med vapnens rätt;
    Dock kämpa landets söner som förut
    I Sveriges här för det.

    Välan, här är en penna, sätt er, skriv
    Ett kraftigt bud, en maning nu till dem:
    Att den skall tryggad bli till gods och liv,
    Som återvänder hem;

    Men att, om någon brottsligt håller vid
    Att strida mot sin herre och monark,
    Hans släkt skall jagas utan nåd och frid
    Ifrån hans gård och mark.

    Har ni förstått min mening, ord för ord,
    Så skriv!" Han slöt med trotsigt välbehag.
    Då stod Wibelius vid sitt domarbord,
    Och där låg Sveriges lag.

    Han sänkte tungt sin hand uppå dess pärm,
    Hans blick, på boken fästad, lyste klar:
    "Herr general, här ni ser ett beskärm
    För dem, ni hotat har.

    Här är vår vapenlösa trygghet än,
    Vår lag, vår stora skatt i lust i nöd;
    Er härskare har lovat vörda den,
    Den vädjar till hans stöd.

    I den, sen sekler ren, det stadgat stått,
    Att, bryter en, all skuld är endast hans,
    Att mannen böter ej för hustrus brott,
    Ej hustrun för sin mans.

    Om det är brott att kämpa för sitt land,
    Vartill vart ädelt hjärta svarar nej,
    Så utkräv straff av män med svärd i hand,
    Av barn och kvinnor ej!

    Ni segrat, makten tillhör er i dag,
    Jag är beredd, gör med mig vad ni vill!
    Men lag skall överleva mig, som jag
    Långt efter den blev till.

    ..."

    http://runeberg.org/fstal/2p.html

    Mielestäni alkuperäisessä on enemmän voimaa. Makuasia.

    VastaaPoista
  4. Ai niin. Lisäämme seuraavat kasi säettä, ettemme toistaisi 1900-luvun vaihteen tulkintoja sinällään.

    "...Han talte så. En bävan genomlopp
    De båda unga männerna i saln,
    Och nu han slog sitt klara öga opp
    Och såg på generaln.

    Det bistra uttryck, krigarns anlet haft,
    Var borta, varmt han mötte gubbens blick;
    Han tog hans hand och tryckte den med kraft
    Och böjde sig och gick.

    ..."

    Putinin tulkinnoissa näkynee Venäjän lakimaailman ja puhtaan roomalaisen lain ero selkeästi. Sippenhaft oli kuitenkin käytössä myös keskisessä Euroopassa aika lähiaikoina.

    VastaaPoista
  5. Voisiko maaherralla olla rinnassaan kuitenkin Pohjantähden ritarikunnan merkki. Niitä jaettiin aika yleisesti Turun akatemian professoreille ja papeille; Runebergillä näkyy sama merkki tässä kuvassa:
    http://www.nettisanomat.com/2004/02/05/kuvat/runebergsuomensanaw1000.jpg

    Lauri K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjantähtihän se selvästi on – näyttää kuuluneen myös ruotsalaisten maaherrojen vakiovarustukseen (sanovat ättartavlor).

      Poista
    2. Juu, totta, peruutan puheeni Serafiimista. Mistähän tämä tarina väärästä kunniamerkistä on peräisin? Ehkä Wibelius sai Pohjantähden vasta myöhemmin aateloinnin yhteydessä ja se olisi siis anakronismi tuossa yhteydessä? Ja tarina muuttunut kerrottaessa.

      Poista
  6. Israelin sotilaat mielellään tuhoavat "terroristien" omaisten koteja. Tällaisen selityksen löysin jostakin:
    "Terroristien kotien hävittäminen on osa Israelin armeijan taistelua terrorismia vastaan. Israelin armeijan käytäntöön ottama rangaistus on hillinnyt varsinkin perheiden nuorten halukkuutta itsemurhaiskuihin."
    Selitystä en ole kuullut miksi vievät vielä maat ja viljelyksetkin.
    Selitykseksi tuskin riittää Hamasin ko. perheille maksamat muutamat tuhannet dollarit.

    Ja muutenkin Israelin sotilasporukat tykkäävät tuhota suomalaisten "terroristien" rakennuksia, kun kerran suomalaisten Länsirannalle rakentama Rauhankeskus tuhottiin sotilaiden toimesta jo viidettä kertaa viime vuonna.

    VastaaPoista
  7. Kiistelty Runeberg, sankari vai nuorten tyttöjen liehittelijä ja haihattelija?

    Runebeg oli nuorista tytöistä kiinnostunut, nykyisen lainsäädännön mukaan lähinnä pedofiiliksi luokiteltava valepukki! Hän kertoi runomittaan sommiteltuna itse sepittämiään satuja Suomen sodasta 1808-1809. Tarinat on pääosin täysin vailla todellisuuspohjaa ja on tehty kymmeniä vuosia sodan jälkeen jonkinlaisen Ruotsia nuolleen hurmahengen innoittamana.

    Jospa kyseessä onkin perusteellinen harhautus, jossa melkein kaikki suomalaiset on saatu juhlimaan Ruotsia ihannoivaa ja kaihoavaa pervertikkoa ja hänen sepittämiään ruotsalaisia loruja sodasta, jossa tämän miehen todellinen ja henkinen kotimaa hävisi puoli valtakuntaa?

    Ruuneperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Totuus oli paremminkin pelkkiä tappioita, päitä ja pernankappaleita. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Vastaan saman tien: RUOTSI! Onkin hullua että tuollaista satusetää pidetään Suomen kansalliskirjailijana. Tarinatkin sepitettiin kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen.

    Ruuneperiahan kiinnosti vanhemmalla iällä enemmänkin nuoret ja arvostelukyvytömät tytöt, joille hän läyrysi hengentuotteitaan ja lieppä pitänyt "polvellaankin". Nykyään tällaista setää sanottaisiin pedofiiliksi!

    Kuulostaako TÄMÄ säe isämaalliselta vaiko lähinnä vanhan ukon päiväunelta: "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan..."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme

    Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
    Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860

    "Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg

    "Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantonsa on hyvin isänmaallista. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi."

    ---

    Tämä taas ei ole ryynegreenin tuotoksia, mutta huomatkaahan sanoituksen perimäinen ajatus.

    Kreivin sylissä istunut
    [Suomalainen kansansävel. Kanteletar.]

    1. Minä seisoin korkialla vuorella,
    Viheriäisessä laaksossa;
    :,: Näin, näin minä laivan seilaavan,
    Kolme kreiviä laivalla. :,:
    2. He laskivat laivan rannalle,
    Kävit maalle astumaan;
    :,: Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
    Tuli minua kihlaamaan. :,:
    3. Hän otti sormuksen sormestaan,
    Ja se oli kultainen.
    :,: "Katsos nyt, minun piikani ihana,
    Sinä saat tämän sormuksen." :,:
    4. "En ota minä oudoilta sormusta;
    Mua kielsi mun äitini." –
    :,: "Ota pois, pane sormus nyt sormeesi,
    Sitä ei näe äitisi!" :,:
    5. "Mihin kätkenen nyt tämän sormuksen,
    Ettei sitä äitini nää? –
    :,: "Sano: laaksossa tuolla kun kävelin,
    Tämän sormuksen löysin mä." :,:
    6. "Elä valhetta mua pyydä puhumaan,
    Kyllä äitini sen ymmärtää;
    :,: Paljon parempi on minun sanoa:
    Kreivin sylissä istuin mä." :,:
    7. Ja se ilta oli lämmin, ihana,
    Ja linnut ne lauloivat,
    :,: Keto allansa kaunis ja vihanta,
    Kukat keolla kasvoivat. :,:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runeberg oli aikalaisten kertoman mukaan paha opettaja joka käytti karbaasia sormille aika helpoin perustein -- syy jonka vuoksi hänen koulustaan pyrittiin pois: "Nordenskiöld aloitti 13-vuotiaana Porvoon lukion, josta hän tosin erosi kolmen vuoden kuluttua useiden muiden oppilaiden tavoin rehtorina toimineen J. L. Runebergin ankaruuden vuoksi." (Wiki)

      Mutta mitään "suomea" ei hänen aikanaan ollut. Mahdollinen kaipuu menneisyyteen kohdistui lapsuuden ruotsinaikaan (Runebergin kotikieli oli ruotsi). Runebergin suhde suomenkielisiin näyttää olleen eräänlainen romanttinen suuntaus yksinkertaisuuteen, ei "kieleen". "Suomalaisen kirjallisuuden seura" perustettiin noin Fänrik Ståls sägnerin kirjoittamisaikaan ja sen kokouskieli oli ruotsi pitkälle vuosisadan lopulle.

      Ajatelma siitä, että "kieli" = "kansa" on 1800-luvun lopun propagandaa ja politiikkaa. Sietääpä varoa moista.

      Poista
    2. Herman Lindqvist käsittelee tuoreessa kirjassaan "När Finland var Sverige" yhteistä 700-vuotista historiaamme, kertoo Hesari. Lehden mukaan ruotsalainen Jonas Nordin esitti väitöskirjassaan 2005, että Suomi ymmärrettiin muusta valtakunnasta erilliseksi alueeksi jo 1700-luvulla.

      Tästä on kiivailtu ennenkin, mutta viittaan taas kerran, jos sallitte (ja mikä ettette sallisi), ensimmäisen fennofiilin Daniel Jusleniuksen kirjaan "Suomalaisten puolustus" vuodelta 1703. Eli jonkinlainen käsitys "suomalaisuudesta" oli jo silloin, toki varmaan väärä.

      Lisäksi Itämaassa sivistymätön rahvas puhui outoa kieltä, mitä lie mongerrusta.

      Poista
    3. - vuodelta 1703. Eli jonkinlainen käsitys "suomalaisuudesta" oli jo silloin, toki varmaan väärä. -

      Mikään ei ole siis muuttunut, sillä täysin väärähän rahvaan käsitys suomalaisuudesta on yhä, ainakin mikäli uskomme media-, valta- ja blogieliittiämme.

      Poista
  8. Runebeg tykkäsi nuorista arvostelukyvyttömistä tytöistä, niin kait se on pääteltävä.

    Nykyään tällaista setää sanottaisiin pedofiiliksi!

    "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan..." vanhan ukon kalunnostatushoureitako ennen Pfizerin sinisen keksimistä?

    "Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."

    Ruuneperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Taisi olla RUOTSI!

    VastaaPoista
  9. Käyttäkää mielikuvutustanne, niin löydätte selityksen.

    VastaaPoista
  10. Yhteisvastuuta käsittelee yksi parhaimmista sotaelokuvista "Paths of Glory", Stanley Kubrick

    VastaaPoista
  11. Ja jos joku sattuisi katsomaan sitä mustavalkoista elokuvaa, kannattaa katsoa ihan loppuun saakka. Kubrick oli nero, muuta en sanoo.

    VastaaPoista
  12. Tämä Wibeliuksen ryhtiliike, jolla on kyllä historiallista pohjaa, on mielenkiintoinen juttu. Periaatteessa venäläisen kenraalin vaatimuksessa ei nimittäin ollut mitään erityisen kohtuutonta. Nykyisten Geneven sopimusten mukaan kyse olisi oikeutetusta miehitysvallan käytöstä. Kenraali ei nimittäin vaadi Wibeliusta takavarikoimaan Ruotsin riveissä taistelevien sotilaiden omaisuutta vaan edellyttää, että näiden palkanmaksu lakkautetaan.

    Lähes kaikki ruotsalaiset sotilaat asuivat palkkataloissaan tai -torpissaan. Upseerien ja aliupseerien virkatalot olivat yksiselitteisesti valtion omaisuutta, ja vielä nykyistenkin maasodankäynnin sääntöjen mukaan miehitysvallalla on täysi oikeus määrätä miehitetyllä alueella sijaitsevan valtionomaisuuden käytöstä. Uhkaus lakkauttaa sotilaiden palkanmaksu (eli häätää näiden perheet) oli aivan oikeutettu, vaikkakin epäherrasmiesmäinen.

    Erityistä ironiaa runoon tuo se, että sodan päätyttyä ruotutorppien sopimukset lakkasivat ja eloon jääneet ruotusotilaat joutuivat maantielle, jolleivät saaneet sovittua uutta torpansopimusta. Wibeliuksen oikeustaistelu hyödytti vain upseereja. Nämä saivat pitää virkatalonsa täysin palkkaeduin, vaikka Suomen ruotuarmeija olikin lakkautettu. Keisari Aleksanteri halusi rauhoittaa maan ja suomalainen virkakoneisto piti hyvää huolta säätyveljistään.

    VastaaPoista
  13. Melkoisia "tekstin avaajia" kommentaattoreissa! Kannattaisi perehtyä Runebergin tuotantoon, mieluiten alkukielellä.
    En ymmärrä, mistä kumpuaa tuo sensaationhakuinen haudassa makaavien seksielämän fantasioiminen. Homoja ja pedofiilejä tuntuu löytyvän, ainakin multaa pöllyttävien päistä. Nuorisoa lainatakseni: hankkikaa elämä!

    VastaaPoista
  14. "terroristien omaiset on nyt pantu korvausvastuuseen iskuista Venäjällä."

    Tämä on merkki siitä, että oikeusvaltio kehittyy Venäjällä pikkuhiljaa: nääs kun Stalinin aikana omaiset joutuivat täyteen rikosoikeudelliseen/hallinnolliseen vastuuseen omaisensa valtiollisista rikoksista tai sotilaskarkuruudesta. Uutinen osoittaa, että varmaakin parinsadan vuoden päästä Venäjällä on toimiva oikeusvaltio. Ken elää se näkee...

    VastaaPoista
  15. Mikko Juvan kirja oli hieno kertomus johtamisen kitkasta. Kiitos hyvästä vinkistä. Tosielämän kitkasta ei
    juuri näy merkintöjä suurmiesten kirjallisuusjätöksissä. Skurnikin tuoreesta sukukirjasta löytyy viitteitä Paasikiven Sähellyksen ja Sattuman suunnasta.

    VastaaPoista