24. lokakuuta 2013

Ylemmän palkkausluokan tappelupukari





Istuimme valmistelemassa ennen pitkää toteutettavaa operaatiota. Se liittyy kirjastojen uuteen tilanteeseen ja digitaaliseen aineistoon.  Wieninleike oli hyvää. Silakoissa ei liioin ollut sijaa moitteelle.

Kirjastot, arkistot ja museot on onnistuttava näkemään ratkaisevasti uudella tavalla. Se ei ainakaan enää riitä, että paperi tai esine on ”jossakin”, ellei se ole kohtuullisella vaivalla ja ilman ihmeellisiä kustannuksia tuotavissa halukkaan pöydälle.

Laki on jo ajan tasalla. Aika ei ole lain tasalla.

Tutkijana olen joutunut miettimään kovasti, mihin sananvapautta tarvitaan. Tutkijanhattu päässä en vakuutu ideologioista silloinkaan, kun sanat ja aatteet ovat itse kannattamiani, kuten demokratia tai läpinäkyvyys.

Perinteinen painovapaus esimerkiksi oli käytännössä kirjapainon vapautta. Kansalaisia se koski vain välillisesti. Lopultakin sananvapaus on laajempi käsite kuin 1900-luvun painovapautemme.

Molemmissa oli se keskeinen vika, että mitäpä sananvapaudella  tekee ihminen, jonka sana ei kanna. Jotta puhe kuuluisi, piti saada kirjoitus lehteen, kirja julkaistuksi, näytelmä lavalle, elokuva teatteriin. Jos sivuutamme entisten sanomalehtien yleisön osastot, julkaisseitten henkilöiden lukumäärä maassamme oli sangen pieni. Jos poistamme arvauksesta vielä arkipäiväisimmät ”avustukset”, joissa selostettiin maamiesseuran kokousta ja mainittiin, että entiset johtokunnan jäsenet valittiin uudelleen, on varmaan turvallista puhua prosentista tai vain promillesta koko väestöstä.

Jotenkin tulee mieleen paikallislehtemme uutinen, kun isäni Kullervo oli julkaissut ensimmäisen kirjansa ”Lumikuru” (WSOY, 1959). ”Kemppinen kirjoittanut kirjan.” Itse artikkelissa toistettiin otsikko ja mainittiin, että kirjassa on valokuvia. (Kirjaa myytiin ilmestymisvuotenaan neljäkymmentäyhdeksän tuhatta kappaletta.)

Niin ikään tulee mieleen erään kunnioitetun työtoverin puuskahdus hänen luettuaan kilpailevan kustantajan julkaiseman, harvinaisen katalan tekeleen, jota markkinoitiin kirjana. ”Kaikille perkeleille sitä kyniä myydäänkin.”

Näin sujuvasti pohjustuksesta huolimatta en käsittele nyt sananvapauden luonnetta ja laajuutta. Se näet on iso asia ja lisäksi muuttumassa nopeasti. Sananvapauden käyttäminen ei enää vaadi kuin kirjastokortin. Ainakin meillä tällä kirjastossa on verkkoyhteys ulos. Niin taitaa olla muuallakin. Mutta monet sananvapauttaan viljelevät unohtavat, että mielipiteet ovat halpoja, lukijaa aidosti puhuttelevat tekstit kalliita ja suuritöisiä.

Aiheeni on oikeastaan papillooma. Verkossa, etenkin sosiaalisessa mediassa, on välillä keskusteluja, joita sananvapauden sankat vastustajajoukot kiirehtivät pitämään ”sananvapauden väärinkäyttönä”, vaikka tuollaista käsitettä ei ole, ehkä siksi, ettei sillä ole sisältöä. Paras sananvapauden käyttö nimittäin on ”väärinkäyttöä”.

Mutta oikeasti, samalla tavalla kuin on jo verkkopoliisi ja kirkolla ja monilla järjestöillä on verkkovastaavia, tarvittaisiin päätoimisia tappelupukareita, jotka valtion virkamiehinä ja siis virkavastuulla haastaisivat verkossa riitaa vastaantulijoiden kanssa uhkaillen, painostaen ja pilkaten.

Arvelen Ylen uutisista kuulemani perusteella, että jossain keskustelleen nuorten naisten uuden rokotuskierroksen johdosta ja ollaan sitä mieltä, että rokotuksesta tulisi kieltäytyä. Jokin muu taho, luultavasti julkinen, on huolestunut asiasta. Toisin kuin jotkut militantit ajattelevat rokottamisesta kieltäytyminen ei vaaranna vain kieltäytyjää. Jos kysymyksessä on tarttuva tauti, rokottamaton saattaa välittää taudin kymmenille.

Rokotus olkoon tässä esimerkki asiasta, jossa esiintyy myös jyrkkiä kantoja. Käytän esimerkkiä, koska en ymmärrä rokottamisesta juuri mitään. Vastakkain lienee kuitenkin oman arvionsa mukaan valistunut kansalaismielipide ja niin sanottu koululääketiede. En siis väitä enkä vihjaa, että jompikumpi olisi oikeassa. Lääkärien ja sairaaloiden virheistä ja epäonnistumisesta jo entisten virkojeni vuoksi tietoisena pidän itse saamiani ohjeita noudattamisen arvoisina. Taustalla on kuitenkin enemmän viisautta kuin minulla.

Epäilen että jokin pieni kansanosa ajattelee ehkä vaistomaisesti, että keskustelupalstoilla viihtyy vakavampi totuus kuin asaintuntijaorganisaatioissa. Epäilyni perustuu sormituntumaan. Sen mukaan minun mielestäni hullu reuna, ”lunatic fringe”, käsittää noin 11 prosenttia väestöstämme. Yhdysvalloissa prosentuaalinen osuus on suurempi ja ajatussuunnat harhaisempia. Tuon laidan kulkijat luonnollisesti lukevat minut hullujen joukkoon. Niin on hyvä.

En usko että ehdotukseni on järkevä. Pelkään että henkilö, jolla on vankka mielipide esimerkiksi alusvaatteiden pesemisen turmiollisuudesta, ei ole asiaperustein hievautettavissa. Keskustelupalstoja seuranneet tietävät kyllä, mitä tarkoitan.

Silti vetoomus on harras. Virastojen ja laitosten – myös tuomioistuinlaitoksen – on ymmärrettävä, mitä kello on lyönyt, ja mentävä mediaan taistelemaan mielipiteistä. Ymmärrän että se inhottaa. Perinteinen käsitys on, että viranomainen on oikeassa, koska se on viranomainen. Tuo ei kuitenkaan valitettavasti enää riitä. Viranomaisen on tehtävä oikeita ratkaisuja ja lisäksi annettava niistä tietoa ja esitettävä perusteluja niin että tietojen satuttamat uskovat ratkaisut järjellä tehdyiksi.

20 kommenttia:

  1. Vanhaa sanontaa mukaillen vankka mielipide on löysä ajatus josta pidetään tiukasti kiinni.
    Tutkijoiden ja viranomailsten olisi suotavaa ottaa mallia kaupallisuudesta ja tulla kammioistaan esille näköispopulismilla ja räväköillä otsikoilla taistelemaan elintilasta medioissa esitellessään sen hetkisen tietämyksen totuutta milloin mistäkin.

    Kröhkrrmn

    VastaaPoista
  2. Eräällä amerikkalaisella tuttavallani on Kemmpisen teorialle vastakkainen nut fringe theory: "95% of the people are nuts and the rest are something else, interesting". Soveltakaamme tätä käytäntöön ja huomaamme, miten hyvin se pitää paikkansa. Epäilemättä herra K. kuuluu siihen viiteen prosenttiin.

    VastaaPoista
  3. "Ylemmän eläkeläisluokan tervaskannot!"
    Taas tuli tuhtia tavaraa vailla vaikerrusta, hyvä! Virassa toimiva, alan kuin alan, asiantuntija ei kyllä kykene netissä "uhkailemaan, painostamaan ja pilkkaamaan". Se on vanhojen, viisaiden ja vauraiden papparaisten tehtäväksi tarkoitettu. Lisäksesi tiedän vain toisen hyväkkään, Jyrki-boyn, joka koko emerituksen auktoriteetilla ruoskii perustellen (ja pitkästi!) kotimaista oikeuslaitostamme. Toki Loka ja Isokalliokin toisinaan osuvat maaliin... (Keitäs muita "vihaisia vanhuksia" seuraatte ja suosittelette, veljet Kemppisessä?)
    Pappa- Salmelainen pani eläke-aikanaan teatteritaidetta paikoilleen Pyynikintorin laidalta, vaikkei käynyt edes katsomassa esityksiä ja varmaan olisi pitänyt luettua blogia, jos sellainen olisi ollut silloin mahdollista.
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti seurattava kirjoittaja on Timo Vihavainen, kts.:
      http://timo-vihavainen.blogspot.fi/

      En tiedä onko 66-vuotias Vihavainen "vihainen vanhus", mutta täyttänee kriteerit ainakin joiltakin osin, jos uskotaan esim. TS:n arvostelua Vihavaisen kirjasta parin vuoden takaa:
      http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/256807/Timo+Vihavainen+ei+kumartele++kuvia+eika+oikeita+oppeja

      Kun Kemppinen ei tiettävästi astu jalallaan yli Venäjän rajan (vaikka kirjoittaa erinomaisesti sodista ja kulttuurista myös sillä suunnalla), on Vihavainen ylittänyt rajan sen verran usein, että hänen Venäjä-arvioitaan kannattaa seurata, kts esim:
      http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2013/10/kaiken-takana-oli-valtio.html

      Poista
    2. Kävin katsomassa Vihavaisen, piimäinen satusetä! Kemppi pelittää puolta paremmin.
      terv. pekka s-to.

      Poista
  4. "Pelkään että henkilö, jolla on vankka mielipide esimerkiksi alusvaatteiden pesemisen turmiollisuudesta, ei ole asiaperustein hievautettavissa." Mutta eihän sen pitäisikään olla tarkoitus, vaan tarkoitus kohdistuisi niihin lukuisiin, jotka seuraisivat keskustelua.

    VastaaPoista
  5. Muuten kannatettavassa ajatuksessa on yksi kohtalokas heikkous. Siinä oletetaan, että poliitikkojen ja viranomaisten kannanotot ja ratkaisut olisivat enemmällä järjellä tehtyjä.

    VastaaPoista
  6. "Virastojen ja laitosten – myös tuomioistuinlaitoksen – on ymmärrettävä, mitä kello on lyönyt, ja mentävä mediaan taistelemaan mielipiteistä."

    Annatko meille tarkempia vinkkejä siitä, miten esim. hyvin tuntemasi kollegiset tuomioistuimet sen tekisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole blogisti, mutta kommentoin silti. Tuossa nimittäin kävisi niin, että tuomareiden eettisten ohjeiden noudattaminen nykyilmapiirissä estäisi somen nykykoodin mukaisen keskustelun. Eipähän esimerkiksi kukaan nimeltä oikeusmurhaajaksi mainitusta tuomarista (kai noin satakunta) ole lähtenyt oikeusmurha.com -sivustolle tai sen adressisivustolle - vaikka luultavasti mistään asiakeskustelusta tuontyyppisillä forumeilla ei ylimalkaankaan olisi toivoa.

      Poista
    2. Kuulemma merkittäviäkään tuomioistuinten päätöksiä ei julkisissa asioissakaan saa panna nettiin poistamatta tarkoin siellä esiintyvien yksityisten nimiä, koska näin muodostuisi kielletty henkilörekisteri. Mutta tällaiset oikeusmurhacomit siis ovat sallittuja?

      Poista
  7. "tuomioistuinlaitoksen – on ymmärrettävä, mitä kello on lyönyt, ja mentävä mediaan taistelemaan mielipiteistä."

    Ei hitossa tuomioistuimen kanta ilmenee perusteluista, jotka asianosaiset ja kylän miehet lukekoot ja ymmärtäkööt - olkoon ymmärtämättä.

    VastaaPoista
  8. Papilloomarokotusten suhteen (kiitos ajankohtaisesta aiheesta) väestössä toimii se perinnetieto että luottamuksen voi menettää vain kerran. THL mainosti sikainfl. rokotetta vielä paremmin argumentein kuin tätä.

    VastaaPoista
  9. Kuulosti tutulta sanonnalta...


    Blogien vastustaja 25. maaliskuuta 2006

    "Erkki Pennanen kiukuttettelee päivän lehdessä poliitikkojen verkkopäiväkirjoja esitämillään perusteilla, joista yksikään ei vakuuta."
    -
    "Kaikille perkeleille sitä kyniä myydäänkin."

    http://kemppinen.blogspot.com/2006/03/blogien-vastustaja.html


    Sama Pennanen:

    Pennanen, Erkki: Hienon nimen likaajat. Helsingin sanomat, 2002, nro 2.9., s. 2


    Lienee sama Hesarin pääkirjoitustoimittaja joka aikoinaan kirjoitti:

    "Helsingin Sanomat - pääkirjoitus - 2.9.2002

    Hienon nimen likaajat

    "Suomalaisuuden liitto perustettiin 1906 J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä vaalimaan suomen kieltä ja suomalaista kirjallisuutta sekä herättämään kansallishenkeä.

    Valitettavasti niin hienon nimen omaava järjestö on joutunut virallisesti hyvän kielisovun maassa ahdasmielisten kielikiihkoilijoiden johtamaksi.
    Liitto on keskittynyt nostattamaan suomalaista kansallistuntoa kampanjoimalla ruotsin kieltä, suomenruotsalaista vähemmistöämme sekä ”entistä siirtomaavaltaa” Ruotsia vastaan 1930 luvun henkeen, vaikka tämän päivän Suomi on aivan toinen maa...


    VastaaPoista
  10. Yhdysvaltain Georgiassa on kivipaaseihin kaiverrettu: Ihmiskanta on apuharvennettava maailmassa 500 miljoonaan, sen enempää ei maapallon kantokyky kestä!
    Rokotuslaitoksen yrityssalaisuudet, Google Android IPRv6-oikeus sekä rahvaan massamittainen aivosyöttö glukoosifruktoosisiirapilla ja geeniviljalla + Facebonk tyhjänpäivityksillä osoittavat kaikki tähän.
    Totuus on tuolla netissä.
    t. Fox Mulkero

    VastaaPoista
  11. Suomalaiset on geeniviljeltyä koelammaskansaa. Lapsiin saa rokottaa vaikka sikanarkolepsian ilman vastamukinoita.
    Aivan munatonta kansa ei sentään ole, sillä yksityisautoihimme kohdistuvia uhkia ollaan valmiit kyllä torjumaan sortovuosien nuijamieshengessä. (Peltikonikapinarefleksin laukaisevat mm. etanolibensa, gps-seuranta, tietullit, pysäköintisakot jopa yksityisinä palveluina, eu:n sisäiset tuontitullit, ilmainen julkinen joukkoliikenne.)

    VastaaPoista
  12. "tuomioistuinlaitoksen – on ymmärrettävä, mitä kello on lyönyt, ja mentävä mediaan taistelemaan mielipiteistä."

    Jäämme innolla odottamaan kuvaelmaa aiheesta "Taistelevat juristit." Mieluiten öljyväreissä että kelpaa Soinillekin.

    VastaaPoista