29. lokakuuta 2013

Puut uskovat Jumalaan



Joulukuusi saattaa olla muistuma epäkristillisistä ajoista. Erilaisia puita, eläviä ja kuolleita, pidettiin silmällä. Paulaharjun valokuvissa on muistaakseni kannosta veistetty kalajumala, ellei se sitten ole muu seita.

Tehtyäni tässä tiliä omasta epäterveestä suhtautumisestani puihin asuinympäristössäni haluan palauttaa mieleen, miten nationalismi ja sitten isänmaallisuus sieppasivat sievästi käyttöönsä romantiikan tutuksi tekemän kaihon kohteen.

En saa nimittäin mieleeni, että etäisempinä aikoina olisi ihan lauluja tehty puista. Kalevalan historiallisuus on tässäkin asiassa arvoitus.

Sellainen tunteita herättävä puu, jonka oma sukupolveni muistaa Topeliuksen sadusta ”Koivu ja tähti”, saattaa olla se silta.

Jos tuntee muutaman Liedin, yksi niistä on Schubertin ”Lindenbaum”, lehmus. Itse paheksun sitä lievästi. Olisi nyt edes vaahtera, mutta kun ei. Sama mies sävelitti aikakauden johtavan henkilön, siis Goethen, kokeiluja muuttaa kasvioppia taiteesta. Tunnettu on ruususta kertova ”Heidenröslein”. Siihen asti ruususta laulettaessa oli ajateltu rakkautta tai naista. Tämä ruusu kasvoi nummella ja on selvästi samaa sukua kuin kotoinen versiomme ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”.

Amerikkalaiskielisille puuaatteen perusteos on George Pope Morrisin ”Woodman, spare that tree vuodelta 1837:

Woodman spare that tree!
Touch not a single bough;     
In youth it sheltered me,
And I'll protect it now;
'Twas my fore father's hand
That placed it near the cot,
There, woodman, let it stand,
Thy axe shall harm it not!
Jätkämiestä siinä kielletään kellistämästä puuta, koska äijävainaan sen aikoinaan istutti. Ja mikäpä ettei niinkin.

Täysi ylitys poliittiseen maisemaan on Ilmari Kiannon ”Ne tahtovat”;

Ne tahtovat kaataa mun koivuni
kotipeltoni veräjän suusta,
alas maahan mahlat sen juoksuttaa
ja tuohet kiskoa puusta!
Ne tahtovat häijysti hävittää
mun ritvani rakkahimman,
min juurella käkeä kuunnellut oon
keväthetkeni herttaisimman!

Runo on kirjoitettu helmikuun manifestin johdosta. Kokonaan luettuna teksti tipahtaa reisille. Siinä uhitellaan myös saunan, aitan, hevosen ja kanteleen särkijää. Poikaakaan ei rapparille luvata.

Tänään olen sitä mieltä, että elokuvassa ”Kersantti York” puuhun liittyvät pitkät perinteet kootaan kauniisti. Se on Hawksin elokuva, mielestäni yksi hänen parhaitaan. Myös Cooper on pääroolissa hyvä, vaikka jo tässä hänellä on mahahaavasta kärsivät ajokoiran ilme. Loistava suoritus on Walter Brennanin saarnaaja. Sama mies voi muistua lukijan mieleen helpommin neljännesvuosisata myöhemmin ”Rio Bravon” ontuvan sheriffin roolista (kolme Oscaria parhaasta miessivuosasta).

Tarina kertoo Tennesseen hillbillystä Alva Yorkista (Elviksen naapureita itse asiassa, ei kaukana Nashvillestä syntyneestä), joka vaikeiden sielunvaivojen jälkeen suostui uskonsa säilyttäen armeijaan ja kunnostautui lopulta ensimmäisen maailmansodan rintamalla aivan silmittömästi ja sai viisikymmentä kunniamerkkiä. Elokuvan kuvaus urotöistä tuntuu pitävän paikkansa, vaikka moni muu asia ei pidä. Tosin York kuuluu olleen filmihahmonsa tavoin viinaan menevä, ja vaikka hän kantoi sankarin viittansa kauniisti myöhäisiin vuosiin (1964), hänen isänmaallisuutensa muuttui äreäksi.

Jotkut hyväkkäät kävivät nuuskimassa Ranskassa tapahtumapaikat ja väittivät löytäneensä aidot hylsyt. Nyt sielläkin on kersantti Yorkin muistomerkki.

Sitä on arvailtu, liittyikö tämä elokuva Rooseveltin taitavaan propagandakampanjaan, jolla murrettiin amerikkalaisten päättäväisyyttä pysyä eurooppalaisen sodan ulkopuolella. Jos näin on, ja näin voi hyvinkin olla, elokuva on Chaplinin ”Diktaattorin” kääntöpuoli. Taiteenystävän tolkuttomuudella sanon molempia merkittäviksi elokuviksi.

Yorkin lopussa isänmaa oin sitten ostanut sankarilleen talon. Todellisuudessa se meni päinvastoin. Sankari osti isänmaalle koulurakennuksia ja joutui ajoittain ahdinkoon velkojen kanssa.

Elokuvassa talon edessä kasvaa hurmaava, suunnattoman suuri puu. Siinä on yhtenä puuna kuin kaikki, mikä Amerikassa on kaunista. Jokin Yorkin talo on olemassa. Asiasta on seikkaperäiset kirjoitukset Wikipediassa.


22 kommenttia:

  1. Elokuvista ja puista tuli mieleeni joskus televiizorista näkemäni neuvostoliittolainen elokuva, nimeltään muistaakseni "Ensimmäinen opettaja". Kertoi joltain puuttomalta muslimien asuttammalta vuoristoarolta. Pojan isä oli istuttanut ja kasvattanut majansa eteen seutujen ylpeyden, puun. Neuvostohengessä poika oli kouluttautunut, ja palasi kotiseudulleen opettajaksi. Koulutuksen vastustus sinänsä oli tietysti kylillä kovaa. Koulussa oli myös hyvin nuori, opinhaluinen tyttö, joka kuitenkin vasten tahtoaan naitettiin jollekin mahtimiehelle. Opettaja uskalsi paikallisyhteisöä uhmaten hakea naidun tytön pois ja lähettää muualle kouluun. Tämä oli tietysti jo suuri häpeä vanhemmille, mutta lisäksi opettaja vielä kaatoi vanhempiensa suuren ylpeyden, majan pihalla kasvavan puun. Että semmoisiakin puuteemasta löytyy.
    Esko Heikkinen

    VastaaPoista
  2. Kersantti York sai tosiaan ensi-iltansa kesällä 1941, laajasti syyskuussa, ennen Pearl Harboria, ja varmaan myös Warnerin veljeksillä oli kiinnostusta siihen, ettei Yhdysvallat eristäytyisi sodasta. Toinen kiinnostava ensi-iltapäivämäärä on 30.1.1944 Helsingin Savoyssa: Kersantti York, jossa pasifistinen amerikkalainen maalaissankari nujertaa ylivoimaisen saksalaisvihollisen, oli siis nähtävissä Suomessa kun olimme vielä saksalaisten kanssasotijoita.

    VastaaPoista
  3. The Oak Tree
    by Johnny Ray Ryder Jr


    A mighty wind blew night and day
    It stole the oak tree's leaves away
    Then snapped its boughs and pulled its bark
    Until the oak was tired and stark

    But still the oak tree held its ground
    While other trees fell all around
    The weary wind gave up and spoke.
    How can you still be standing Oak?

    The oak tree said, I know that you
    Can break each branch of mine in two
    Carry every leaf away
    Shake my limbs, and make me sway

    But I have roots stretched in the earth
    Growing stronger since my birth
    You'll never touch them, for you see
    They are the deepest part of me

    Until today, I wasn't sure
    Of just how much I could endure
    But now I've found, with thanks to you
    I'm stronger than I ever knew

    VastaaPoista
  4. Huu Huu Huhtikuu
    kaukana seisoo pöllön puu.

    Onko tämä runo käsitettävä yleisemminkin ohjeeksi puun paikalle, vai tarkoittaneeko runoilija vain nimenomaan pöllön laulupuuta, tähänhän emme saa suoranaista vastausta mutta kyseessä lienee vain toteamus ilman arvolatausta puun paikaksi.

    Huu Hai Lee

    VastaaPoista
  5. Neuvostokielen kaunein sana oli luottamus.

    VastaaPoista
  6. "Tehtyäni tässä tiliä omasta epäterveestä suhtautumisestani puihin asuinympäristössäni haluan palauttaa mieleen, miten nationalismi ja sitten isänmaallisuus sieppasivat sievästi käyttöönsä ...."
    ?
    Mä se haluaisin nähdä tämän jutun kuulustelupöytäkirjat, ja näenkin. Siinä on sievästi yritetty ujuttaa Geneven sopimuksen vastaisia vankien kuulustelumentelmiä meillekin. Älkää hyvät ihmiset uskoko, että ihan sattumalta tommosii tapahtuu niinku tilapäisen villiintymisen vallassa, tai jotain. Ammattilaisia.
    Niin, puilla on tarina; monesti ei niin ihmeellinen, paljon muu kuin että ne tukkivat maiseman. joskus ne ovat luotien, salamoiden, metsäpalojen, kuivuuden, petojen - ja ihmisen - muovaamia.
    Syksyisin jättimäinen tuuhea puu pihallani pudottaa lehtensä. Nyt paha myrsky levitti ne koko kadulle, kaikki naapurustossa osallistuivat haravahommiin, nyrkki taskussa. (miten luonnotonta ja vaikeaa yhdellä kädellä).
    Pihapuun muistan 40 vuoden takaa. Tuli tuuheaksi. faija lepsuili sen kanssa, kun mä, joka pidin matalana olin maailmalla. Olin kuin Kekkonen, kovalla kädellä pidin roskakasvit ja -puut matalana.

    VastaaPoista
  7. "Puut uskovat jumalaan..." oikein! Vaan miksi meidän ihmisten pitäisi tehdä niin yhä edelleen? Katselin katsokaas eilistä islamin iltaa ja monin paikoin hirvitti. Nuorimies, Suomi-poika soisi homoille kuolemantuomion noin vaan, niks, naks. En tätä nyt mitenkään haasta puheenaiheeksi, kuhan kirjuttelen, vaan ihmismäisen tulevaisuuden takia meidän olisi korkea aika irrottautua jo näiden seemiläisten ja haamilaisten kamelinkasvattajien uskonopeista. Antaa puiden uskoa, niillä on vahvemmat juuret.
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
  8. Kuinka puut valtaavatkaan alueita itselleen kuin huomaamatta, kuten vaikkapa mänty siemeniä ympärilleen kylvämällä joutomailla. Jos rauhassa kasvaa saisivat, pianpa olisi metsän vihreä ovi ruskea seinä josta lintu ei läpi lentäisi.
    Ja siellä missä rantaniityillä lehmikarja ei käyskentele enää kasvaa ranta-aukeiden perinnemaisemat umpeen köyhdyttäen näin esteettistä elämysmaisemaamme.
    Jonain päivänä puut vain ovat siinä missä ennen aava aukesi.
    Jospa puilla on meille asiaa?

    VastaaPoista
  9. Jos oli luottamus neuvostokielen kaunein sana, niin on se myös suomen, sillä "luottamus" on venäjäksi "довериея" lausutaan toveri

    VastaaPoista
  10. http://www.youtube.com/watch?v=Yn6zhD_zoHM

    Eikö kaihoisimman kuvan saa neidosta, joka nojailee koivuun?

    Ehkä ajat ovat muuttuneet.

    VastaaPoista
  11. "Kuujärven kunnailla karsikkopuu.."
    Savolaissyntyinen äitini ihmetteli, ettei Aunuksenkarjalasta kotoisin ollut isäni suku istuttanut asutustilan rakennusten ympärille puita. Mutta sellainen ei ollut sielläpäin tapana. Puut kuuluivat siellä kalmiston yhteyteen.

    VastaaPoista
  12. Voisitko kirjoittaa vaihteeksi Kekkosen kaudesta. Sinut mainitaan Tamminiemen pesänjakajien verkossa ilmaiseksi jaettavan laitoksen esipuheessa. Et pitänyt kirjaa tuolloin kommentin arvoisena. Olisiko se sitä nyt?

    VastaaPoista
  13. Joidenkin Siperian heimojen (ugrien?) tapana on ollut tehdä kota niin, että suurin kantava puu osoittaa Pohjantähteen. Sattumoisin joku tuli katsoneeksi vanhoja hopien ja navajojen rakennuksia myös sillä silmällä: suunta on sama.

    Todennäköisesti intiaanit tulivat sinne neljän osavaltion kohtauspaikkaan (eikähän heillä varsinaista valtiota ollut, eivät tarvinneet sitä, yhteistyö riitti) noin 20 000-35 000 vuotta sitten, siis vanhimpia Amerikan asuttajia. Ainakin tällä tietoa. Mutta tiilistä ja kivestä rakennetuissa taloissa on kurkihirsi sojottamassa kohti taivasta samassa kulmassa kuin Siperian jutaavilla heimoilla on kodissa.

    Selitys: tundralla ei ollut juuri puita, eikä hopien ja navajojen mailla juuri paljon pensaita kummempia metsiä. Mutta puilla on yhteys Linnunrataan ja tähdistöihin.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Vastaukset
    1. Paratiisissa oli hyvän ja pahan tiedon puu, jonka hedelmää maistettuaan Aatamin ja Eevan silmät avautuivat, ja heidät karkotettiin. Eedenistä itään Jumala asetti kerubin ja salamoivan miekan vartiomaan tietä, joka vie elämän puulle, ikuisen elämän puulle. Matkan toisessa päässä on kuoleman puu, jonka vertauskuva on krusifiksi; viittaus myös ristiin, joka meidän on kannettava.

      Poista
  16. Elokuvat olisi ehkä kansanterveydenkin takia sensuroitava ?
    Junalehdessä Jari Tervo kertoi lopettaneensa 8 vuoden tupakkalakon katsottuaan Scorsesen elokuvan nautinnollista tupakointia..

    M
    JK. Kuva on erittäin kaunis, ihmettelen julkisivun valaistustakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sulla pyyhe? Mene uimaan merenrantaan kun myrsky on menossa ohitse ja ajattele kuinka kauniin maailman vartijoiksi meidät on pantu.
      Älä ihmettele joutavuuksia, ole oikein ja kunnolla live action hero ja syö raakaa copycattiä. Hähä! Meillä ollaan ja nehän ei o. Uskotko!

      Poista
  17. En niistä lauluista tiedä, mutta musiikkia puista on tehty.

    Otetaanpa esimerkiksi Joonas Kokkosen viisi bagatellia pianolle. Viimeinen osa on Arbores, siis puut. Ja olihan Sibeliuksella Puu-sarja, opus 75.

    Hieman tuntemattomampi on Felix Krohnin Vanhassa puistossa, jonka ensimmäinen osa on Vanha tammi ja neljäs Jasmiinit tuoksuvat. (Onko jasmiini puu vai pensas?)

    Paljon tunnetumpi tuskin lienee Gian Francesco Malipieron Impressioni dal vero II, jonka toinen osa on nimeltään Cipressi e il vento, sypressit tuulessa.

    Tai entä Erkki Melartinin 24 4preludia, joista viides on nimeltään Körsbärsblom i Japan.

    Mitenkäs olisi Pehr Henrik Nordgrenin Jiu-roku-zakura, op36, japanilaiseen kauhutarinaan perustuva pianoteos kirsikkapuun juurelle itsemurhan tehneestä samuraista?

    Selim Palmgren teki 12-osaisen teoksen Sol och skyar, op102 pianolle. Osa 11 on nimeltään November (Kala träd).

    Ja luonnollisesti Ottorino Respighin Pini di Roma, Rooman pinjat.

    MHI

    VastaaPoista
  18. "En saa nimittäin mieleeni, että etäisempinä aikoina olisi ihan lauluja tehty puista. "

    Tämä tuntuu oudolta, koska pihapuu ("pyhä pihlaja") lienee ollut sangen vanhan tapa. Näin ollen luulisi siitä laulujakin tehdyn.

    VastaaPoista
  19. EHkä näin on ,että puut kiittävät luojaansa ,onhan niissä henki ja eläimetkin opettavat meitä ja taivaan linnuilla on ehkä sana taivaasta meille ja tätä voitaisiin jatkaa ja iloita.Itse olen hyvn onnellinen uskosta Jeesukseen ja että saan olla kerran voittajana perillä on rukous aihe ja että saan voittaa monta uskon tielle ja saada Pyhän Hengen kasteen ensin kun olemme tulleet Jeesuksen veren turviin,kiitos ja siunausta,keijo

    VastaaPoista