8. lokakuuta 2013

Pelko



Pelon näytteleminen elokuvassa taitaa olla vaikeaa. Chaplinin ”Diktaattorissa”se on tehty. Tuon filmin poliittinen sanoma on jossain suhteessa mennyt vanhaksi, koska Euroopassa ei ole tällä hetkellä raivoavia diktaattoreita. Syvä sanoma on sitä vahvempi: tuntekaa.

Sen nimisiä kirjoja on. ”Tunteiden opetus” sopisi tuonkin elokuvan nimeksi. L’éducation sentimentale. Se sanotaan myös suoraan filmin puheissa.

Hyvin yllättävästi ja ihmeellisesti pelko asuu kaksoisolennon (Doppelgänger) diktaattori-osan silmissä. Juutalaisen parturin tarinan juoni järjestää erittäin vaikeasta muistin menetyksestä kärsiväksi. Pieni mies on menettänyt kykynsä pelätä eli osan ihmisyyttä. Diktaattori on melkein pelkkää pelkoa, eli peto. Kun kysymyksessä on näyttelijän kaksoisrooli, tämän asian nostaminen havaittavaksi on vaikeasti käsitettävä suoritus.

Ohjaaja, näyttelijä ja rahamies Chaplin on oivaltanut sen asian, jonka varassa tämä elokuva elää ja jonka turvin siitä tuli Chaplinin kaupallisesti menestynein. Hullun diktaattorin pilkka ei olisi kantanut niin kauas.

Natsismi on populaarikulttuuria.

Tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Mussolinin ja Hitlerin kehitelmä oli massaviihdettä. Se oli aineksiltaan karkeaa, stereotypioista rakennettua. Käytettiin vetäviä vaatteita, suosittiin saappaita, kuljettiin rivissä ja hihkuttiin jotain, esimerkiksi ”isänmaa”, tai alas nuo tai nämä. Kokoava vihollinen oli tietenkin käsitetty viisi tuhatta vuotta. Ei mikään yhdistä niin kuin pelko.

Natsismin tutkijat sivuuttavat joskus alkeellisen totuuden. Natsit pelkäsivät juutalaisia. Samalla tavalla amerikkalaiset pelkäsivät värillisiä miehiä ja naisia.

Oletteko nähneet miehen tappavan käärmettä? Viaton ja miellyttävä kyy laukaisee joissakin kiivaan reaktion. Mies hakee rautalapion ja hakkaa kuin hullu. Käärme on kohta kappaleina, mies hitaasti paranemassa sen kertaisesta pelostaan.

Ehkä ”vihapuhe” on sopiva nimitys, ehkä ei. Itse en pidä koko käsitteestä. Mutta se tarkoittaa pelkopuhetta.

Sanokaapa seuraavan kerran kun haluatte puhua suunne puhtaaksi ihmiselle, joka sortaa, kiusaa tai vainoaa pienempiä eli siis heikommiksi arvioimiaan ja siksi huonommaksi väittämiään: pelkuri.

Natsismia ja sen etumerkiltään vaihtelevia muotoja ei todellakaan olla vähättelemässä leimaamalla ne viihteeksi. Noiden tyrannioiden hirmuteot huutavat taivaaseen. Mutta eivät ne niin kovaa huuda, että niitä ei saisi eritellä. Mehän nimittäin tiedämme, että tiukan tullen kovin harva on immuuni joukkoilmiöillä. Useimmista meistä olisi tullut oivallisia natseja.

Näitä asioita sivuttaessa voi olla hyödyllistä, että esimerkiksi Hitler ei ollut natsi yhtä vähän kuin Stalin kommunisti. Aluksi he varmasti olivat, ja kiihkeitä. Mutta ankarimmat fanaatikot jäävät joukkoliikkeissä aina matkan varrelle, otollisessa tapauksessa liikkeen marttyyreiksi. Johtohahmot oppivat näkemään, miten kätevästi rajuja tunteita lietsovaa, pelkoja puhuttelevaa liikettä voi käyttää myös muihin tarpeisiin. Sellainen tarve voisi olla esimerkiksi henkilökohtainen vallanhimo tai vastustamaton halu tappaa toisia ihmisiä.

Populaarikulttuuri on vanha haukkumasana, joka tarkoittaa ”ei kunnon kulttuuria”. Elokuva – ”Diktaattori” esimerkiksi – ei ollut oikein kunnon kulttuuria verrattuna maalauksiin, veistoksiin, näytelmiin. Haukkumasanaa tarvitaan, kun virtausta arvellaan vaaralliseksi. Vaarallinen se on, jos se saattaisi nakertaa vakiintuneita valtasuhteita. Sarjakuvat, Aku Ankka mukaan luettuna, olivat muka vaarallisia, koska niitä ei luettu koulussa eikä opetettu. Erinäiset vanhempien ja opettajien tahot pitivät pahana kaikkea, mikä luiskautti koululaiset heidän otteestaan. Polkkaa ja jenkkaa jytkyttävät rengit ja piiat tanssivat talonväen tavoittamattomiin. Iskelmät istuttivat kuulijoiden kutrien alle ajatuksia, jotka kukaties saisivat  heidät unohtamaan asemansa ja luulemaan liikoja itsestään. Ja moni musiikin laji bluesista jazziin ja rokkiin vetosi ”eläimellisiin vietteihin”, joissa taas kaikkein pahinta on se, että ne ovat kaikilla ihmisillä suunnilleen samat.

Chaplinin elokuva on melkein ainoa todella vaikuttava aikalaiskritiikki saksalaisesta sikamaisuudesta (Schweinerei).  Hyvin vanhan uskomuksen mukaan lohikäärme, peikko tai muu peto, johon miekka ei tehoa, saa surmansa, jos sille näyttää sen omaa kuvaa.

Sen Chaplin teki turvautuen jo aikaisia huvittavaan yhdennäköisyyteen (joka puolestaan taisi johtua tuohon aikaan käytöstä jääneistä viiksistä). Mutta olennaisesti peto voitetaan antamalla sille sen omaa lääkettä. Populaari voitetaan populaarilla.


Tai ehkä voitto oli suhteellinen. Chaplin itse sanoi, ettei hän olisi tehnyt tällaista elämää, jos olisi aavistanut kohteensa todelliset synnit. Mutta hän nyt teki sen ja pyöräytti vanhoja klovnirutiinejakin käyttäneet komedian ja parodian lopussa hyvin koskettavaksi korostukseksi sisällisestä vahvuudesta, viitaten Luukkaan evankeliumiin kuten vain juutalaista esittävä ateisti osaa tehdä.

19 kommenttia:

  1. Diktaattorin loppupuhe jäi mieleen hienona. Ei se sellainen kuitenkaan ole, tarkistin, mutta elokuva on.

    VastaaPoista
  2. Käärmeen pelko on tosiaan oma lajinsa, yksi maassa vaikuttaa kymmeneltä nivusissa ja kaulalla. Mutta jos joku siihen tulisi peiliä tai "itseäsi vain pelkäät"-peliä pitämään, lapiosta saisi.

    VastaaPoista
  3. Vaikka Kemppinen tuntee Popperinsa, on tässä jotenkin fatalistinen tunnelma.
    Koska pelko on niin olennainen osa ihmisyyttä, kaikki tuo julmuus on siis ollut väistämätöntä.
    Ehkä niin.

    Kaiketi tieteellisempää olisi kuitenkin pureutua yksityiskohtiin, veden jakajiin, milloin suunta muuttuu tai ovet aukeavat vallan historiassa. Ei lumoutua toteutuneista kehityskuluista.

    Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan syntyhistoriassa on hetkiä, jolloin ko. aatteita vastustaneet ovat antaneet periksi tai epäröineet. Aatteilla on myös usein linjariitoja ja hajaannuksen hetkiä.

    Sekin on hyvä muistaa, että kaikki ne saksalaiset, jotka pakotettiin pukeutumaan ja puhumaan natsiaatteen mukaisesti, eivät sitä tietenkään olleet. ( "Useimmista meistä olisi tullut oivallisia natseja." )

    Moni käy nykyäänkin työpaikalla leikkimässä ikuista uskollisuutta firmalle ja sen upeille innovaatioille työasu päällä. Kenties vähän aitoakin ylpeyttä tuntien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Oivalliseen natsiuteen" ikävä kyllä riittää se, että pukeutuu ja puhuu aatteen mukaan. Ei ole lieventävä asianhaara, jos sisimmässään ajattelee toisin.

      Poista
    2. "Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan syntyhistoriassa on hetkiä, jolloin ko. aatteita vastustaneet ovat antaneet periksi tai epäröineet."

      Ja myös toimineet.

      Muutoin annoit todella hyvän muistutuksen: ei kannata luomoutua toteutuneista kehityskuluista. Niillä perustellaan usein myös se nykypäivän julmuus joka olisi vältettävissä.

      Ihmisen olisi opittava historiankuluista: kuinka välttää pahin.

      Poista
  4. "Natsismin tutkijat sivuuttavat joskus alkeellisen totuuden. Natsit pelkäsivät juutalaisia. Samalla tavalla amerikkalaiset pelkäsivät värillisiä miehiä ja naisia."

    Pelkäsivätkö natsit juutalaisia vai tunsivatko itsensä vain huonommiksi. Hitlerillehän elintila oli tärkeä käsite, ottamalla juutalaisten varat, asunnot ym., arjalainen elintila lisääntyi heti. Kuka nyt köyhimpien luo lähtisi ryöstöretkelle. Toki amerikkalaisilla oli hyvä syy pelätä mustia miehiä ja naisia, rikostensa uhreja. Eikö Stalinillakin ollut hyvä syy pelkoonsa, jopa vainoharhaisuuteensa. Maa oli täynnä ihmisiä, joilla olisi ollut hyvä syy kostaa vallankumousvuosina tehtyjä vääryyksiä. Pelkäävä ihminen on vaarallinen, siitähän Kemppinen antaa monta esimerkkiä.

    Miksihän natsien teot ovat koko ajan esillä. Eikö olisi hedelmällisempää miettiä, mitä hyvää ja pahaa tapahtuu juuri nyt, omassa elämässä, lähipiirissä, Suomessa ja maailmalla. Yksi syy lienee se, että voimme osoittaa missä pahuus on tai ainakin oli: Natsisaksassa, ei minussa. Eräänlaisella "lobbauksella" lienee osuutensa myös. Suomessakin on yllättävän paljon ihmisiä, jotka ihan vakavasti puhuvat luvatusta maasta ja valitusta kansasta, vaikka juutalaiset olivat olleet poissa "luvatusta maasta" melkein kaksi vuosituhatta. Milloinkahan foinikialaiset palaavat.

    VastaaPoista
  5. Mielelläni olisin tähän laittanut linkin The Whole Earth Catalogueen, joka oli viime vuosisadan suosikkejani, mutta ei onnistu. Sorry.

    Omani on tainnut mennä viime kolhoosin roskikseen. Kadun sitä jo.

    VastaaPoista
  6. Chaplinista jonkun verran lukeneena kysyisin että missä hän sanoo olevansa ateisti ? Ei ole vielä sattunut silmään. Vai onko blogisti lukenut rivien välistä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. v. Baghin kirjasta s. 315.

      Yllätyin, koska kysymys on hyvin turhalta tuntuvat riitelyn aihe. Katso esim. googlaamalla 'Chaplin atheist'. Löytyy aivan turhan paljon pehmeitä puheita.

      Tosiasiana pitäisin ettei Chaplin tiettävästi harjoittanut uskontoa. Hänen tunteistaan ja ajatuksistaan ei ole lähempää tietoa.

      Poista
    2. Eipä sillä sinänsä väliä oliko ateisti,eli sen sortin uskovainen. Kiinnostaa vain ihan nippelitietonakin. Jos tulee kahvihuoneessa väittelyä.

      Poista
    3. Netistä yht äkkiä katsottuna selviää että hän olisi ollut pikemminkin agnostikko. Poikansa kertoo kirjassaan. Von Baghilla ilmeisesti tarkempaa tietoa...

      Poista
  7. Erinomainen näkökulma.

    Jäin vain miettimään tuota kauheaa ja pelottavaa populismia, joka esim. Soinin julmassa ja uhkaavassa hahmossa yrittää syöstä maamme polttouunien kurimukseen. Apinan raivolla sitä vastustamme mitään leimakirveitä kaihtamatta.

    Mitä lopulta pelkäämme? Sitäkö, että populistit ovat lopulta oikeassa joissakin pointeissaan, vaikka ne eivät juuri nyt ole vielä poliittisesti korrekteja? Horjuttavat vanhan rakenteen vallantäyteyttä ja makeaa tunnetta siitä, että olemme muita hurskaampia?

    Vrt. "Populaarikulttuuri on vanha haukkumasana, joka tarkoittaa ”ei kunnon kulttuuria”. ..... Haukkumasanaa tarvitaan, kun virtausta arvellaan vaaralliseksi. "

    VastaaPoista
  8. Minä en oikeastaan usku sitä pelko-ajatusta. Eihän juutalaisten vainoaminen ole ollut vain saksalainen ilmiö. En ole huomaannut, että esimerkiksi venäläiset olisivat koskaan juutalaisia pelänneet kuin kansa kansaa. Minä uskon enmmän sitä ajatusta (Freudin, Lacanin ja Žižekin ajatusmaailmasta kotoisin), että juutalaiset ovat juutalaisten vihaajille (tai vastaavasti homot homojen vihaajille, tai venäläiset russofobeille - Virossa yleinen ilmiö) se materiaali, millä täytetään se rotko, mikä löytyy ihmisen päässä, sen kuvitelman välissä millainen hänen elämän pitäisi olla ja millainen se itseasiassa on. Kun kuvittelemme, että olemme hyvin kaunis, mutta peilistä näkyy Quasimodo, se voi ajaa meitä mielisairaalaan. Tarvitsemme aina selityksen miksi peilistä eivät näkyy enkelin siivemme joiten varmasti tietämme olevan siellä. Vuosisatoja on juutalaisilla ollut se rooli, siis he ovat olleet se selitys. Se rotko on elämässämme joka tapauksessa. Kysymys on vain siitä miten säilytämme mielenterveydemme.

    VastaaPoista
  9. On ne, paskoja.
    Vanhoja paskoja, joista jauhetaan vaan, ja kriitikot: ***** - kuorossa, jos meinaa olla osallinen siinä eliitissä, ettei von Baghin ym. vihoja ihan hanki päälleen.

    VastaaPoista
  10. "Natsit pelkäsivät juutalaisia."

    Rohkenen epäillä, että tuo tunne oli pikemminkin kateus juutalaisia kohtaan, josta osa oli äärimmäisen varakkaita sekä suuri osa hyvin lahjakkaita.

    Amerikkaisten pelosta "värillisiä" kohtaan olen samaa mieltä. Populaarikultuurin nykyisin suosivat Zombit edustavat juuri rotulevottomuuksien pelkoa. Ratkaisukin on periamerikkalainen: kuula kalloon.

    VastaaPoista
  11. Pelko purkautuu vastinparinsa vihan kautta agressioksi. Noinko se menee? Kukahan uskaltaisi nähdä pohjalaisuuden itsetunnon puutteesta nousevaksi uhoksi?
    Savolaisperäinen jtapio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse usein kuvannut pohjalaisuutta haljenneen itsetunnon ilmiöksi. Etenkin herännäisyydessä eli körttiläisyydessä tuo piirre korostuu. Pohjalaisella on sielu rikki.

      Nämä ovat hiukan runollisia yleistyksiä, joiden yhteydessä täytyy toisaalta sanoa, että ainakin itse tunnen suurin määrin itsetunnoltaan hyvin terveitä pohjalaisia, mutta toisaalta pohjalaisuuden mainostaminen herättää kysymyksen, mistä tulee tarve mainostaa.

      Poista
    2. Ehkäpä pohjalaiset ovat niin tyhmän suoria että paljastavat huonon itsetuntonsa. Savolaiset ja muut heimot ovat ehkä pidättyväisempiä.

      Poista
  12. Rakastamani Mihail Bulgakov sanoi, että suurin synti on pelkuruus ja jotenkin kummalla tavalla tämä kirjoitus avasi minulle tätä lausetta lisää. Kiitos.

    VastaaPoista