14. elokuuta 2013

Kommentoin itseäni





Eräskin ikätoverini joutui kansakoulussa kiipeliin. Opettaja, mokomakin, käski mukulan kerrallaan nousta vastaamaan kysymykseen, uskovatko sinun vanhempasi Jumalaan.

Tuttavani, jonka äitivainaja tätä mielellään muisteli, oli perheestä, jossa muut kysymykset olivat syvällisenkin keskustelun aiheena, mutta ei tämä. Lapsi osoitti lahjakkuutensa vastaamalla, että joskus uskovat, joskus eivät.

Siitä ei ole tietoa, joutuiko vastaaja nurkkaan. – Tämä on niin lempeä tarina, että miksen mainitsisi henkilöitäkin. Lapsi oli Jotaarkka Pennanen; kyläilimme silloin hyvin kauan sitten hänen ja hänen silloisen vaimonsa Annika Idströmin kanssa. Isän Jarno Pennasen tunsin taiteilijajärjestöjen kautta ja äidin Anja Vammelvuon Otavasta. Unohtumattomia ihmisiä. Jarno oli jonkin sortin sosialisti ja Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja Moskovassa 1950-luvulla. Hänen raha- ja naisasiansa olivat aika usein sekavat, siis ainakin nuoren juristin silmin. Tai raha-asiat olivat sikäli selkeät, että yleensä raha ei ollut.

Minun piti kirjoittaa tänään saarnanuotilla jotain aiheesta ihmisoikeudet, jääkärit ja muuta. Ilmeisesti olen sielullisessa järkytystilassa, koska keittiö ja ruokailutila on nyt hiottu ja lakattu ja huomenna menen pankkiin piirustamaan papereita, joiden turvin tämä maksetaan. Siksi kirjoitan noista korkeista asioista vain huomautuksen. Olen myös tässä blogissa kymmeniä kertoja sivunnut eri suunnista samaa kysymystä. Se on osittain oikeudellinen, osittain filosofinen. Ihmisoikeudet eli siis perusoikeudet ovat oman elinaikana suurimpia saavutuksia. Olen tietysti jossain määrin selvillä siitä, miten kevyttä tavaraa ne tahtovat olla, kun kuulat tai setelit lentelevät. Mutta se kysymys on vaikea, miten toimitaan, kun minun perusoikeuteni ja sinun perusoikeutesi törmäävät toisiinsa. Helppo perusesimerkki on, että sinä vetoat tekijänoikeuteesi ja minä sananvapauteen. Molemmat kuuluvat perusoikeuksien piiriin, tekijänoikeus ainakin omistusoikeuden rinnakkaisilmiönä ja monien mielestä paremmin perustein kuin omistusoikeus.

Eli joskus perusoikeudet toimivat, joskus eivät. Toisin kuin tässä jumalakysymyksessä, noihin oikeuksiin ei tarvitse uskoa, koska ne ovat voimassa olevaa lakia, josta olisi tehtävä totta ja toimivaa. Niiden taustalla olevaan käsitykseen ihmiselämän ja utuisemmin ajatellen kaiken elämän ja elinympäristön arvostamisesta yhdyn. Se ei tietenkään estä osoittamasta ongelmia käytännön soveltamiskysymyksissä.

Olin silloin 60-luvulla Forum Artis –nimisen taiteiden kattojärjestön jonkinlainen lakimies. Sain selviteltäväkseni erilaisia pikku sotkuja. Vastaavasti jouduin tekemisiin erilaisten nimekkäiden henkilöiden kanssa, kuten tässä mainitun Jarno Pennasen. Ilahduin kun luin Kansallisbiografiasta Kalevi Kalemaan siihen kirjoittaman lauseen ” Kuva Jarno Pennasesta on edelleenkin häilyvä ja antaa mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille.”

Niin se juuri on. Ja juuri sama koskee kenraali ja kirjailija Kurt Martti Walleniusta, aivan kuten se koski Jarnon vanhempi, Ain’Elisabet Pennasta ja Aarne Orjatsaloa.

Kun luen mainitsemaani Lasse Laaksosen kirjaa Mannerheimin kenraaleista ja jälleen kerran katsausta Mäntsälän kapinaan, josta oli tulla eräänlainen arabikevät tähän maahan, välillä tuntuu kuin kysymys olisi farssielokuvasta. Kapinan aikaan Paavo Talvela oli siviilissä, elokuvatuottamon johtajana. Suojeluskuntien ykkösmies jääkärikenraali L. Malmberg ja Wallenius tulivat autolla Helsinkiin, jääkäritoverit nyt vangitsijana ja vangittuna, humalassa kuin ampiaiset.

Tunnen tietysti Veli-Pekka Lehtolan Wallenius-elämäkerran ja olen kiitollinen lukijan viittauksesta, että hiukan päivitetty versio siitä löytyy helposti netistä. Ja kun Wallenius oli Boreniuksen asianajotoimiston asiakas ja olen itse tavannut rouvan, Anna Walleniuksen, joka oli pelottava ilmestys ja katsoi kuin naskalilla, pääsen toteamaan, että näitä nuoruuden muistoja oli vasemmalta oikealle eli kamalista kommunisteista kavahdettaviin vaskisteihin. Walleniuksen oikeusjutun pöytäkirjat Ståhlbergin kyydityksestä olen lukenut kannesta kanteen, enkä minäkään tullut niistä hullua hurskaammaksi, kuten ei Lehtolakaan. Tuossakin tapauksessa oli hetkittäin sellainen tunne, että tässä on meneillään farssi tyyppiä Pekka Puupää, paitsi että seuraukset olivat tietenkin hyvin vakavat.

Kenraalia itseään en muista tavanneeni. Sen sijaan ”Vanhat kalajumalat” oli isäni Lapin innostuksen ja myöhemmin kirjojen suuri innoittaja, ehkä vielä enemmän kuin Yrjö Kokko ja Samuli Paulaharju. Nyt luettuna Walleniuksen suhtautumistapa kolttalappalaisiin tuntuu itse asiassa kaamealta – mutta hän muutti suhtautumistaan vuosikymmenien kuluessa. Niin – Wallenius liikkui Petsamon lisäksi Lutolla ja laajemmin Saariselällä kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan sellaisesta tunturialueesta, ja kirjoitti sieltä.

Olin vakavissani lähdössä katsomaan taas kerran Miesten merta eli Jäämerta, mutta kun tuo keittiöremontti tuli jo sekoitti suunnitelmat!

Muuten: vielä sanoisin yhtenä hajahuomautuksena kommentoijalle, että yritin itsekin nuuskia silloin 60- ja 70-luvulla vallan kabinetteja, salaseuroja ja epäilyttäviä yhteenliittymiä. Vapaamuurarit, rotarit ja vastaavat eivät ole koskaan merkinneet paljon. Sen sijaan RUK:n käyminen tai kansakoulun opettajaksi valmistuminen Rauman tai Sortavalan seminaarista on merkinnyt. Kuulustelemalla itseäni tiukasti kuin Etsivät Keskuspoliisi saan ehkä joskus vihiä siitä, miksi en ole koskaan itse liittynyt mihinkään enkä liioin vauraustanut vaivoiksi asti. Kyllä siihen jokin syy pitää olla. Vai olisiko elinikäistä isäkapinaa?

15 kommenttia:

  1. Blogijutun alkuosan pohdiskeluun oikeuksien toimivuudesta lisään, että jos ne toimisivatkin, niin miten ripeästi käytännässä. Tuoreesti oikeustoimittaja Jarkko Sipilä blogissaan Elinkautinen kertoo 3,5 vuotta kestäneestä oikeustaistelusta Migrin kanssa. Näitä riittää, sekä yleisellä että hallintopuolella.

    VastaaPoista
  2. Minulle kuuluu, sain kuvaidean kuvasta.
    ja sanan sanasta.
    Nyt puhutaan ruotsista ja pakosta,
    sukuni ja sieluni kieli jota ilman minä en olisi minä. Sen olen jo selvittänyt.
    Mutta minä olen kauhean ylimielinen ihminen; minä paskon teidän pakkoruotsinne päälle,
    ja mä nauran sisäänpäin jokaiselle sönkkäyksellenne på svenska.
    Mutta minä nautin suunnattomasti siitä, että se on teille pakollista ja te, te ette opi, moukat.
    Kuinkapa muutenkaan.
    Älkää helvetissä viekö tätä minulta.

    VastaaPoista


  3. Isoa on. Kun Jumala kuoli (ihmisten intuitiosta ja tajusta), niin Valistus veti järjestään ihmisoikeudet "pidämme itsestäänselvyyksinä",että syntyvät tasa-arvoisina, oikeuksia on, ja "onnen tavoitteluun". Sosialismi oli yksi täytäntöönpano, fasismi toinen -ne vajosivat (miksi?) organisoiduiksi barbarioiksi. Kristillisdemokraattiset puolueet palasivat.

    Ihmispsyyken ja näiden tappelun / yhteenpuhaltamisen -jos minkä- ilmiöiden selittämisestä ei tule mitään tohtoroitavaa -jaa'a tuleepahan jo taiteentohtoreita. Mikä kumma onkin parasta mitä tiede/teknologia pullapöydiltä on murustunut hengenravinnoksi. Näillä viidellä kalalla sitä tulevaisuus ruokitaan. Tai eliitit ainakin.

    Jarno Pennasen kerran näin.Komea mies.Jotaarkan ohjauksista muistan Caligulan Willensaunasta. Se Albert Camusin teksti, ja näyttämöllepano jysähti, että taideko se olisikin tietoa. Nyt olen vakuuttunut asiasta. Eilen näin John Hustonin Punaisen myllyn v.1952, Toulouce-Lautrecista.
    Elokuvan yksilö ja massa ovat kohtalonomaisen erit ,ylittämättömät ja käsittämättömät, niin sapekkaan syvälle kuin Taiteilija (kumpi?) mielenkivistykseen puukottaakaan. Leffasta on toisinto la 17.8. klo 18.45.

    Katainenkin, työpaikkalaskuri johtajamme, puhui viisaita eilen Joensuussa kun Raeste lehdessään HS palstaa antaa. Taisi olla Himasenkin ääni. Mutta asiaa. Sanoisin toistokuunneltuani kymmeniä tunteja Esa Saarista mm. Otaniemessä, että mies panee divisioonan liikkeellle kuin Napoleon ja viettelee mukaansa subjektiivis-omapersoonallisuus seikkailupolulle. Mutta että sitten pitäisi kukoistaa työarjessa ! Kitinkontit. Työ on tehtäväpalastettua nuivuutta ja kirkuvan selvästi osinkojen ja fuusiosaneerausten johtotähteyteen asemoitua/suunnattua. Tunkio. Ei siellä mitään iloa enää ole, pakotettua hymyä kenties mauttomaan koulutettujen onttomielisyydessä. Kiitettävä vielä näitä Kuninkaan uusia vaatteita ! -Sen niminen the Bankers´ New Clothes jankkaa asiaansa perinjuurin. On kerännyt kiitosta establishmentissa ja salakavalasti johdattelee puristamaan raharöyhistelyä ahtaammalle. Tiedä sitten onko aihetta.

    Rikkaat noutopöydäthän he ovat kattaneet. Sen verran omavastuuta että katsoo mitä kerää. Saarinen käy paimensauvasta, Himanenkin. Mutta automaattituotannnon ja palkkatyön katoamisen maailmassa, jossa kysyntää on vain 103 vuotiaitten taluttamisessa -maahanpanemiselta ihmisoikeuksilla pelastettujen. Ja mätänemisprosessien hidastamisessa Lifescience parkeissa luonnon vastaiskun, sairaalabakteerien myrkyttämisteknologioiden nousukierteen jatkamisessa, niin on vaikeata evästää budjettiriihtä.

    Aika sama mitä tunaroimme, Kaitselmuksen nimi taitaa olla billgates sergeybrin ja jeffbezos. Näistä tämä Google Brin on sen tekolihan takana, oliko toissapäiväinen Financial Times. Hänen isänsä oli juuttua Helsinkiin mutta ei saanut työtä, ja jatkoi Kalifornialaiseen matematiikan professuuriin. Että sellainen innovaatiojärjestelmä (,onneksi).Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Niin,

    Kahdella sisruksellani tapahtui 80-luvulla vastaava vehivahinko. Siihen aikaan vesijohdot upottiin ajan tavan mukaan lattiavalun sisään.

    Vakuutus korvasi kummassakin tapauksessa vaikka nykytietämyksen mukaan rakennustapa on tuhoon tuomittu jo alunperin.

    Nykyisin vakuutusyhtiöt edellyttävät keittiökaapiston alle vesieristystä tai ainakin kaukaloa, -harva laittaa jälkikäteen. Lisäksi pitäisi olla vaihtamassa pesukoneen letkua 10-vuoden välein uuteen.

    Useimmilla asukkailla ensireaktio on kun lavuaarin alusta ensi kerran siivotaan ja tuho paljastuu: -vakuutus maksaa tai ainakin taloyhtiö

    VastaaPoista
  5. Kiitäen kumarran. Väkeviä teesejä joita pureksii kuin pikanellia.

    VastaaPoista
  6. "Mutta se kysymys on vaikea, miten toimitaan, kun minun perusoikeuteni ja sinun perusoikeutesi törmäävät toisiinsa. Helppo perusesimerkki on, että sinä vetoat tekijänoikeuteesi ja minä sananvapauteen."

    Ei se ole vaikeaa: toisin kuin säännöissä, jotka toimivat on-off-periaateella - helppo esimerkki: syyllistyykö rikokseen jos antaa pojalleen pitkiä kielisuudelmia - perusoikeudet toimivat periaatteiden tapaan eli niitä punnitaan vastaikkain in casu.

    Ongelmalliseksi perusoikeuksissa on se, että ne antavat ratkaisijalle (tuomari) suuremman vallan ja siten sääntömalliin nähden vähentävät ennustettavuutta ja vievät yhteiskuntaa kohti tuomarivaltiota. Näistä ongelmista huolimatta lainsäätäjät ovat länsimaissa tahtoneet lisätä tuollaista periaatetyyppistä säätelyä.

    VastaaPoista
  7. Ken Vallan kammareihin kaipailee, sen kaula ennen piitkäään taipuilee.
    Ja selkärankansa norja kuin pajunvitsas oleman pitää.

    Hui Lai Lee

    VastaaPoista
  8. Nyt kirjoitat, Kemppinen, rennosti ja samalla asiantuntevasti, tapasi mukaan, myönnettäköön, asiasta, joka kiinnostaa ehkä siksi, että se sivuaa ihmisen perusoikeuksia, ja siihen liittyvää tekijänoikeutta.

    Rinnastat tekijänoikeuden ja omistajanoikeuden. Mietityttää, kumpi niistä on tärkeämpi, ja entä jos tekijöitä on useampia, jotka eri vaiheissa edesauttavat teoksen esille saamista. Kenellä heistä on tekijänoikeus, vai onko se kaikilla asianomaisilla, mutta sivuuttaako omistusoikeus nämä kaikki.

    En esitä näitä kysymyksinä, sillä Wikipediasta löytyi ainakin osittainen vastaus, joka liittyy myös teoksen levittämiseen. Siellä sanotaan:

    "TEOKSEN LEVITTÄMINEN
    Käytännössä tärkeä sääntö koskee niin sanottua konsumoitumista eli tekijänoikeuden raukeamista. Kun teoskappale on saatettu yleisön saataviin eli esimerkiksi kirjakauppaan, näitä kappaleita saa edelleen levittää. Teoskappale muuttuu siis normaaliksi kauppatavaraksi."

    (Ja kauppatavara on teosta kauppaavalla? Vai tässä tapauksessa kustantajalla?)

    Seuraava kappale siellä on mielenkiintoinen:
    Oikeustieteen tohtori Jukka Kemppinen on kirjoittanut, että "tätä sääntöä on kuvailtu oikeustieteessä sanomalla, että teoksen 'käyttäminen' ei ole kiellettyä, vaan päinvastoin kiellettyä on käyttää teosta lain kieltämällä tavalla, kuten kopioimalla ja tallentamalla. Tämä on tärkeä ero."

    Tarkoittaako tämä, että saa käyttää teosta, kuunnella sitä, esim YouTubesta, mutta ei saa linkittää sitä esim. blogiinsa (vaikka siellä sanotaan: JAA (tarkoittaa jakamista toisille)?

    (Varmuuden vuoksi olen kyllä kysynyt tekijältä luvan, jos on ollut mahdollisuus saada häneen yhteyttä. Aina sitä ei ole.) Yleensä siihen on suhtauduttu myönteisesti. Kerran jopa, kun oli kaksi esittäjää, vastaus oli: "We kiss you both!" Tulkitsin sen myönteiseksi. :)

    Mutta nyt olen epävarma. Kysymyksessä on Ylen radioima konsertti, ja siinä viimeisenä soitettu sävellys, jonka haluaisin liittää blogikirjoitukseeni, koska se jotenkin kierolla tavalla liittyy sen sisältöön.
    Teoksen säveltäjä on antanut luvan sen käyttämiseen, mutta pyytänyt, että kysyisin varmuudeksi luvan Ylen musiikkivastaavilta, koska teos esitetään Ylen ohjelmassa.
    Soitin Ylen asiaskaspalveluun, sieltä yhdistettiin musiikista vastaavalle, tämä oli lomalla, mutta hänen sijaisensa sanoi, että asiasta pitää tehdä anomus, joka lähetetään heille.
    Tuntuu vähän monimutkaiselta, mutta kai se on tehtävä. Toisaalta tuntuu, että eikö jokainen suomalainen omista nykyään ainakin hippusen verran Yleä, sillä kansalaisillta kerätyn maksun varassahan koko sen toiminta pyörii. (Sitä paitsi, tulkoon sanotuksi, olen itsekin jollain tavoin osallisena nimenomaan siihen sävellykseen, sillä ilman minua ei ehkä koko kappaletta olisi olemassa. :)
    Liian kaukaa haettu omistusoikeus? No olkoon. Enhän minä mielestäni tekisi sillä kenellekään mitään pahaa. Enkä hyötyisi rahallisesti. Ehkä saisin palkakseni korkeintaan moittivan tai jopa pahansuovan kommentin.

    No olkoon. Yleensä ottaen pidän bloggaajia hyvän tahdon lähettiläinä. Miten paljon olenkaan itse viisastunut ja saanut innostusta toisten blogeista. (Tästäkin, jossa parhaillaan ollaan, vai väittääkö joku vastaan?)

    Mitä blogeissa saa yleensä tehdä? Onko bloggaajalla mitään oikeuksia? Jos lainaa jotain, tottahan jokainen ilmoittaa mistä ja keneltä lainaus on peräisin.

    Mutta monimutkaisia ovat Herran tiet, sehän tiedetään, olkoon vaikka yhteisestä Ylen radiosta olisi jotain pyytämässä.
    No, saapa nähdä minkälaisen vastauksen saan, sillä jo uteliaisuudesta aion tätä lupaa ihan kurillani kysellä. Riippuu varmaan ihmisestä kuka siellä on vastaamassa. Sattumallakin on siis osansa. Kohtalolla tai sattumalla. : )

    VastaaPoista
  9. Vallasta sillään olen sellaisen ajatuksen oppinut että jo selvä ja ilmeinen vallanhalu on riittävä peruste evätä kärsivältä onnettomalta pääsy turmiolliseen ja pahentavaan asemaan, ettei vallan vaikutus saisi lopullista otetta. Eihän kukaan tervein vaistoin ja ehein mielin tahdo tahtoaan pakottaa toiselle! Ajatuksen ydin on äärimmäisen kova ja siis hauras joten sen hiomiseen tarvittaneen yhtä kova ajatus mutta en ole löytänyt sellaista. Kaikki virtaa ja ohitseni on liukunut jo lukuisia pahoja ajatuksia, sanotaan että mikäli istuu virran rannalla riittävän pitkään näkee ennemmin tai myöhemmin vihollistensa liukuvan virran mukana tipotiehensä mutta kun on sitä muuta puuhaa.

    VastaaPoista
  10. Olisi kiva jos edes Kemppinen ei valehtelisi tekijänoikeuksien kuuluvan perusoikeuksiin. Isyysoikeus kyllä, sekä oikeus osuuteen jos on kaupallisia intressejä, mutta enimmäkseen ollaan kyllä siinä vyyhdessä aika kaukana perusoikeuksista - paitsi siis niiden osalta, joiden oikeuksia tekijänoikeudella surutta poljetaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso 6/1976 Asetus Asetus taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. Se perustuu YK:n peruskirjan julistukseen ja on Suomessa voimassa olevaa lakia.

      Teet itsellesi ja aajtuksillesi hallaa sanovalla jonkun, esimerkiksi puheena olevan alan tutkijan valehtelevan. Sano että Kemppinen on väärässä. Niin muutkin tekevät.

      Monet hakevat haukkumasanat siten että tulevat paljastaneeksi omat epävarmuutensa.

      Poista
  11. Hui Lai Lee, kuinka pitkä on Kiinan keisarin nenä?
    Kysymys on suora ja avoin, joskin valmistettu linjalla jossa valmistetaan opettavaisuutta, joten saattaa sisältää pieniä jäämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ken Kiinan Keisarin Nenää ryhtyypi mittailemaan, hän
      maapallon ympäri joutuupi tallailemaan oman häntänsä kainalossan kantaen.

      Hui Lai Lee

      Poista
  12. (N)En sjöman älskar havet's väg!
    *Soutustadionilla yhteislaulua niin, ja suora meritie Kiinaan alkaa näköalapaikoilta.
    Soutuveneelle runtua! Madot omasta takaa.
    *millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla Teille mitataan.

    Sjutton också...

    VastaaPoista
  13. Olen käynyt RUK:n kurssin 148 vuonna 1975 ja valmistunut luokanopettajaksi Rauman OKL:sta vuonna 1978. Ensimmäinen ei ole tuonut paljonkaan lisäarvoa. Jälkimmäinen vakinaisen viran, jossa ei ole tarvinnut pelätä YT-neuvotteluja, vaan on voinut työn ohella väitellä valtiotieteiden tohtoriksi. Tämän puolestaan kuntatyönantaja "palkitsi" lomauttamalla koko henkilökuntansa kahdeksi viikoksi, lakkauttamalla entisen viran ja siirtämällä alempaan virkaan. En oikein usko "Hyvä veli-verkostoja" olevankaan.

    VastaaPoista