11. heinäkuuta 2013

Kenen oppilas





Tästä on puhuttu vuosien varrella silloin tällöin: kaiken jälkeen parhaita opetusmenetelmiä on mestarin ja oppipojan suhde. Sanoista huolimatta rakenne toimi aikojen alusta myös kun mestari oli nainen ja oppipoika itse asiassa tyttö.

Se on parempi keino kuin isältä oppiminen, tai äidiltä. Läheinen suhde ja tunneside aiheuttaa turhan usein opissa olijassa tarpeen kopioida myös opettajan virheet. Oppipoika, joka avoimesti pyrkii aikanaan mestariksi mestarin paikalle, suhtautuu tavallisesti terveen vihamielisesti tukijaansa. On aivan tavallista, että opissa oleva puhkuu yökaudet keksiäkseen virheen mestarin menetelmissä, ja usein keksiikin.

Tulos on aitoa edistystä.

Mielessäni on etenkin tuomioistuimissa käytetty esittelijäjärjestelmä. Viime vuosikymmeninä komitean tai toimikunnan tasolla on pari kertaa puhuttu kaikkien esittelijöiden poistamista.

Olisin kunnioittavasti tuota mieltä, sellaisin lisäyksien, että perustaisin lisäksi vaikeutetun ja pitkitetyn auskultoinnin käyttäen esimerkkinä mm. angloamerikkalaista law clerk –järjestelmää. Auskultointi, jota nimitettiin kauan käräjien istumiseksi, taitaa toimia nykyisellään ihan hyvin. Itse suhtaudun siihen lämpimästi. Opintoihin liittyvistä laajoista käytännön opeista huolimatta todellinen käytäntö on toista. Kuvassa on silloin myös psyyke. Aina on ihmisiä, jotka ovat nopeita oppimaan, miten karusellia pyöritetään, ja toisia, joilla on ongelmia.

USA:ssa liittovaltion tuomioistuinten esittelijät – heitä on siis myös Circuit Courteissa – ovat tehtävissään yleensä yhden vuoden. Sen jälkeen he siirtyvät tyypillisesti liikejuristeiksi tai asianajajiksi.

Yhdysvalloissa ja Englannissa oikeustieteen tohtorin arvon hankkiminen ei ole välttämättä hyvä ajatus, ja ainakin Cambridgessa tunnen tälläkin hetkellä nuorenpuoleisen oikeudellisen aineen pääaineprofessorin, joka ei ole tohtori, mutta tutkii ja kirjoittaa hienosti. (Kuuluisa A.J.P. Taylor, historian professori, koetti lannistaa oppilaitaan turhaan väittelemästä ja sanoi, että kirjoittakaa mieluummin jotain oikeaa.)

Suomessa korkeimmissa oikeuksissa ehkä on vieläkin mutta joka tapauksessa oli vielä muutama vuosi sitten esittelijöitä, jotka olivat tulleet taloon kolmissakymmenissä ja jäivät esittelijän virasta eläkkeelle säädetyssä iässä. Hovioikeuksissa niin ei käy. Hyvinkin heikosta esittelijästä tulee hovioikeudenneuvos. Tiedän tapauksia, että asianomaiselle on sanottu painokkaasti, ettei tämä todellisuudessa sovellu sisätöihin, mutta jos asianomainen ei ota onkeensa, niin aikanaan hän sitten laiminlyö tehtäviään neuvoksena.

Korkeimmasta oikeudesta tiedän henkilöitä, jotka ovat jääneet ikuisiksi esittelijöiksi myös omasta aloitteestaan ja yleiseksi mieltymykseksi. Tuollainen henkilö saattaa osata esimerkiksi maanjako- tai vesioikeusasiat, joista jäsenet eivät ymmärrä kissan hännän vertaa, ja koska palkka on hyvä, tällainen esittelijä saattaa pitää rauhallista ja ennustettavaa elämää parempana kuin tuomarin toimia kaikenlaisten kamalien mammuttijuttujen riepoteltavana. On minullekin sanottu esittelyssä, puheenjohtajan suulla: ”Koska en ymmärrä asiasta mitään, hyväksyn mietinnön”, (joka oli laajanlainen ja jossa hovioikeuden tuomio kumottiin).

Tähän mietteeseen liittyy hiukan vaikea kysymys erikoiskokoonpanoista. Periaate taitaa olla nyt se, että kaikki joutuvat esittelemään ja istumaan kaikkea. Se ei ole hyvä periaate. Sivuutan sen tällä kertaa.

Tuo ”law clerk” on salainen meriitti. Kaverini Robin Jacob (jolla on kilometri titteleitä) ei omasta aloitteestaan mainitse olleensa lordi Denningin clerkkinä, mutta kaikki tietävät sen koko kansainyhteisössä. Denning oli niin hyvä juristi, ettei ollut millään kelvata ylimmän oikeusasteen jäseneksi. (Jotkut sanovat, ettei hän ollut hyvä, kuten muka eivät liioin Amerikassa Holmes ja Brandeis, mutta tämä on koulukuntakysymys. Erään oppisuunnan mukaan tuomarin pitäisi olla lyhytsanainen ja vaikeatajuinen. Tavallisimmin he ovat monisanaisia ja vaikeatajuisia. Mainitsemani herrat olivat monisanaisia ja helppotajuisia ja aloittivat yleensä lausumansa ”katson, toisin kuin enemmistö, että…”

Asia on ajankohtainen. Joku hömelö on puhunut apulaisministereistä. Hallinnon puolella tarvitaan välttämättömästi virkamiehiä esittelijöinä. Ihannetapauksessa ministeriltä ei vaadita muuta kuin että osaa kirjoittaa nimensä esittelijän osoittamaan kohtaan. Ennen oli konekirjoittajia, jotka kirjoittivat oikein, kun neuvos saneli väärin…

Appiukkovainaa oppi lukemaan ylösalaisin. Mestarina oli iso sisko, joka luki aapista toisella puolella pöytää. Kun Viljo joutui esittelemään lukutaitoaan oikein lehdestä, hän käänsi sen ylösalaisin ja luki niin että paukkui.

11 kommenttia:


  1. Kiitos Päivi Räsäsen hakeutumisen Ison Opettajan jalansijoille, toivo ja usko pääsivät ääneen -kohta sammuakseen marketmedian ikipauhun alle. Ei sitä oppia ihmisestä pitkään jakseta. Kohta taas marketmedia jatkaa kertaustaan grillimerkeistä ja muusta ostettavasta mukavasta. Ei juhla ole ostettavissa. Eikä paljon muukaan.

    On toki torille aikansa. Ja syödähän pitää. Amerikoissa sen Korkeimman Oikeuden tuomareita pidetään kuin jumaluusoppineita vanhassa maailmassa. He tulkitsevat isoakirjaa eli US Constitutionia. Sitä jonka mukaan kaikki syntyvät arvonsa-ansainneina ja ja kullakin on lupa tavoitella omaa onneansa. Räsäsen kirjan derivaatta yhdenvertaisuudesta Luojansa edessä ja Pelastustielle astumisesta.

    Suomessa jos yrittää tuota innostusta eli omaa tultansa vartioida sellaisilta sammutuslakanoilta kuin työmarkkinakelpoisuutta parantavalta elinkautisopetukselta -näkyy olevan lifelong learning ex-Kansanvalistusseuran toimistohuoneen akkunateippiin trimfaloituna säkeenä, niin Amerikan tuomareihin osuu sivistyskirjoissa. Vaikka ei kirjoihin kuuluisikaan.Lukisi vain joutessaan, kun kerta karjatalous-eläinrääkkäys ja muu edistysrobotiikka tunkee mannaa kitusiin tukehtumiseen saakka. Ja antaa sijaa ja tilaa tatuoida käsivartensa näilläkin kirjoituksilla.

    Luinpa näin ollen The Physics of Finance by J.O. Weatherall. 19,90 €.
    Kaiketi laadukas historia matematiikan tunkeutumisesta taloutemme yleisesikuntaan mahtimiesten miekkailla ja kyntää. Ja korjata laareihinsa. Tuomarilausuma vuodelta 1965 itseilmaisuvapaudesta William Brennanilta toi käsitteen "marketplace of ideas" kuvaamaan debatin ja kiistelyn kilpaa edistyksen ja muutoksen testaamiseksi ja asentamiseksi yleiseksi edistykseksi. Ideatori toi kaikennäköistä. Yksi oli Jim Simonsin Renaissance Technologies rahasto. Pomminvarmalla osakkeen ja sen itsensä johdannaisella strategia pelasi miljardeja Simonsille ja vanhalle rahalle joka (Suomea myöten) kilvan rahoja hänelle ja vertaisilleen tilastosarjapohjaisille laskukoneautomaateille panoksiksi syöttävät. He vallankumoustavat indiviidinä ja kansakuntana elämisemme.

    No tämä Simons selvisi vuodesta 2008 tekemällä lisää rahaa kun älysi ekana vetää miljardinsa pois Bear Stearnista puoli vuotta ennen Lehman Brothers romahdusta -jota pankki-/talletuspakoa siis joudutti. Lontoossa pitivät hienoa seminaaria kuukausi sitten. Sellainen CEPR ja Vox jos googlata tahtoo. Sitä referoiden sanotaan että jumista pääsemiseksi pitäisi ehkä tehrä jotain. Mutta että tarjolla on vain ennenkokeilemattomia toimia ja sellaisiin ryhtyminen merkitsisi loikka-askelta jo sovellettaviin erityistoimiin (=valtiokeskuspankki kantaa jo kuudetta vuotta omiin jalkoihinsa kompastuneita rahapiiriläisiä). Että tiedä sitten.

    Yhden hävyttömyyden herraseurue puhkui ulos. Se kuuluu, että eihän reaalikasvua ja työllisyyttä parane odottaa kun shareholder valueta eli osakkeenomistajan "lisäarvoa" tuppaa tilille ihan vain yhtiöiden, tehtaiden ja palveluliikkeiden, heittäytymisestä silkaan taseliikeenjohtoon.
    Ota nollapintaista velkaa, osta omia osakkeita nousukiidättääksesi kurssia, ota lisää velkaa pääomanpalautusta varten ed.vaiheen tasevoittosta ! Tässä omistajat rikastuvat myös yhtiöpiirinsä ulkopuolisissa rahastoissa, saavat rahat turvaan. Kun fiksuimmat menevät näillä Kiinaan saakka ei homma edes ole lyhytnäköistä.

    Loogikoille ja hyväuskoisille syventäisin mielenhäiriötään pikkufaktalla. Rahan määrä kasvoi ja kierto kiihtyi eri kertaluokissa kuin joku BKT ja inflaatio koskaan. Mahdotonta. Ei vaan jujun sisin. Taseet paisuvat vastavetoisilla laina-saamiskynäpiirroilla. Demarin sija pelissä oli valtionlaina, ei Sinun säästönä eikä siis saamisenakaan, vaan pankkiorganisaatiotavaratalon lisäsiipenä ministerin tulla ja nostaa rahaa -ei keltään pois,vaan kaikille lisää. Ja yksityisten superpesis oli vielä moninverroin isompaa varjopankkitoimintaa uusylimystön tuottamiseksi. Se tuli joten mikäs kiire tätä olisi reformoida, häh?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Inkeri Anttila in memoriam. Jos olisi ollut hänestä kiinni, sensuuri olisi lopetettu Suomessa jo 1970-luvun alussa Tanskan ja Saksan malliin.

    VastaaPoista
  3. Inkeri Anttila toi meille vapaamielisen ja lepsun suhtautumisen rikollisuuteen ja kriminaalipolitiikkaan.Tämä johti rikollisuuden kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei rikollisuus ole kasvanut, pikemminkin vähentynyt. Lue tilastot äläkä valehtele.

      Poista
    2. Olkinukke se vain jaksaa

      http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d7/Vogelscheuche_2011_K%C3%B6ln.JPG/220px-Vogelscheuche_2011_K%C3%B6ln.JPG

      Poista
    3. Onko Hönö taas hönössö kun noin hönöttää?

      Poista
  4. Niitä mestareita on kokemukseni pohjalta elämässä erittäin vaikea löytää. Itse olen nähnyt niitä vain yliopistossa ja se mestari joka oli 'minun', oli nainen. Vain naiset on elämässäni nähnyt minussa potentiaalia, ei koskaan miehet. Kaikki anopin roolissa olleet ovat myös pitäneet minusta. Mulla on kotona kahden eri tyttöystävän äitien käsintehtyt villaiset neuletakit. Kun yksi niistä jätti mut, se pilasi vakavasti suhteensa äitinsä kanssa, heheh

    VastaaPoista
  5. Olisiko Kirsi Rissasesta ollut kauppaoikeuden inkeri anttilaksi; jäi näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KR oli ylimainostettu juristi, tuli vain kehnonpuoleinen kansliapäällikkö OM:ään.

      Poista
  6. Yhdysvaltojen kongressiedustajista ja senaattoreista suuri osa -ellei enemmistö -on juristeja. Neuvostopropaganda huomautti ettei edustajissa ollut ainuttakaan työläistä eikä talonpoikaa. Joidenkin maiden parlamenteissa on sääty-korporatiivisesti kiintiöpaikkoja eri yhteiskunta ryhmille. Esim. Egyptin parlamentissa viime vuosiin asti,käytännössä upseerit ja hallinnon virkailijat istuivat työläisten ja talonpoikien edustuspaikoilla. Tälläisillä kulissiparlamenteillä oli ja on tietenkin hyvin minimaalisesti valtaa.
    Meilläkin on paljon juristeja kansanedustajina. Äskettäisen tutkimuksen mukaan huomattava osa edustajista on toiminut aiemmin puolue ja järjestö tehtävistä. Harvat ovat olleet pitempiä aikoja "normaaleissa töissä".

    VastaaPoista
  7. "Viime vuosikymmeninä komitean tai toimikunnan tasolla on pari kertaa puhuttu kaikkien esittelijöiden poistamista... Olisin kunnioittavasti tuota mieltä, sellaisin lisäyksien, että perustaisin lisäksi vaikeutetun ja pitkitetyn auskultoinnin käyttäen esimerkkinä mm. angloamerikkalaista law clerk –järjestelmää."

    Mikä järki tässä on verrattuna nykyiseen esittelijäjärjestelmään. Siinä nuori ja ahkera oppii valmistemalla ja tekemälä ratkaisuehdotuksia. Vanhempi, vähemmän työkykyisempi taas säästyy rutiinityöltä. Nimenomaan itsenäisen ratkaisuehdotuksen teko synnyttää työhön draivia. Mikä hiton into kaikilla komiteoilla ja JK:kin on luopua tuosta nerokkaasta suomalaisesta innovaatiosta, jota päinvastoin pitäisi levittää kaikkealle maailmaan, Lumioiden ohella.

    Jos ongelma on tumpelot esittelijät, joista aikaa voittaen tulee tuomareita siihen on ratkaisu: ei uusita märäaikaisuutta tai ei ainakaan sinilläkään nimitetä tuomariksi, eikohän luisten "tyssien" jälkeen tajua hakea maatalouspirin lakimieheksi, jos sellaisia nyt enää on.

    VastaaPoista