2. kesäkuuta 2013

Ystävät ja puoluetoverit



Elämäkertateoksissa hauskinta on päästä silmäämään epävirallisia totuuksia. Olen perehtynyt kohtuullisesti maalaisliitto-keskustapuolueen vaiheisiin Suomen historiassa ja siksi ostin ilman muuta tasavallan presidentiksi kohonneen Lauri Kristian Relanderin elämäkerran.

Relanderilla oli se kummallinen tapa, että hän presidenttinä ollessaan kirjoitti matkakirjoituskoneella usein heti tapaamisten tai neuvottelujen jälkeen päiväkirjamerkinnät ja illalla yhteenvedot. Hieno valikoima hyvin laajasta aineistosta ilmestyi kauan sitten Eino Jutikkalan toimittamana. Luin sen silloin. Relanderin hahmo jäi hiukan askarruttamaan.

Vieläkään en tiedä, oliko hän hiukan hupsu maataloustieteen tohtori, josta tuli kohtalon oikusta valtionpäämies, vai päinvastoin taitava taktikko.

Erkki Vasaran yli 800 sivusta vasta sata lukeneena en tiedä mutta luulen jääväni vaille vastausta tuohon kysymykseen. Presidenttejä ja sen kaltaisia on tunnetusti ainakin kahta lajia. Toista edustavat esimerkiksi Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. He ovat täysin vakuuttuneita kyvyistään ja kutsumuksestaan ja kykenevät toimimaan hyvin pitkäjänteisesti ja salaa. Koiviston arvellaan aloittaneen vaalikampanjansa jo 1960-luvulla, mutta silti hänen nousunsa tuli epämiellyttävänä yllätyksenä sekä Kekkoselle että rakkaille puoluetovereille.

Rytistä kuvittelisin, että hän oli rehellisesti vetäytynyt politiikasta Suomen Pankin pääjohtajaksi tehtävään, johon hänet nimitettiin järkyttävän nuorena. Paluu politiikkaan johtui sodasta, ja arvelen, että hän ei ollut alkuunkaan ”poliittinen eläin” eikä todellakaan nauttinut olostaan pääministerinä ja presidenttinä.

Nähdäkseni kaikkialla maailmassa on suuria poliittisia ja liike-elämän johtajia, jotka ovat nousseet tehtäviinsä samalla tavalla kuin Hadrianus keisariksi. Edellisen keisarin juuri hengiltä nirhanneet pretoriaanikaartilaiset ymmärsivät, että tämä silminnäkijä olisi hyvä tappaa saman tien tai toimittaa tehtäviin, joissa hänestä ei olisi haittaa isänmaan miehille. Ja niin hänet huudettiin keisariksi. Tehtävissään hän kuitenkin oli koko pitkän keisariporukan parhaita.

Relanderin poliitikon ura sai yllättävää painoa, kun myöhemmin talvisodasta tunnetta A.K. Cajander metsätieteen professorina yllättäen lyttäsi hänen dosentuurihakemuksensa ja siten käytännössä yliopistouransa.


Olen näitä hakemuksia sen verran nähnyt ja kirjoittanutkin, että tunnistan tyylin. Useimmista väitelleistä tohtoreista pystyy sorvaamaan heikon tutkijan ja taivaanrannassa siintävään professuuriin sopimattoman. Yhtä helppo on asiantuntijalausunnossa arvioida – näitäkin olen nähnyt turhan paljon – tutkijana köykäinen ja opettajaksi täysin soveltumaton henkilö ykköseksi eli istuttaa hänet professorin tuolille.

Yhtä mielenkiintoista on havaita, että maalaisliitossa lähimmät ystävät puukottivat Relanderia minkä ehtivät. Profeetta Alkio tuomitsi hänet vähän väliä, kollega Sunila samoin, ja nouseva suurmies Kyösti Kallio taisi tuntea syvää henkilökohtaista vastenmielisyyttä Relanderia kohtaan.

Vastenmielisyyteen saattoi vaikuttaa se Kyösti Kallion elämänkerroista ilmenevä tosiasia, että häneltä ei Oulun lyseon käyminen onnistunut ollenkaan. Suurin kanto kaskessa oli ruotsin kieli, josta hän ei saanut taotuksi päähänsä edes alkeita.

Relander oli kaksikielinen, kotikieli alkujaan ruotsi mutta kasvinympäristö täysin suomenkielinen Kurkijoki Laatokan rannassa ja Viipurin koulu suomenkielinen.

Ennen kansalaissotaa eduskunnassa vielä arveltiin, että puhemiehen pitäisi ymmärtää esimerkiksi ruotsin kielellä tehty ehdotus lakialoitteen hylkäämisestä. Kun maalaisliitto menestyi, Relanderista oli sitten pakko tehdä puhemies. Alkiokaan ei osannut toista kotimaista.

Kansalaissodan jälkeen maassa käyneet amerikkalaiset diplomaatit kuvailivat Relanderia miehenä, joka puhuu huonoa saksaa (englantia ei siihen aikaa osannut kukaan) ja kiroilee kauheasti, kun ei muista sanoja.

En nyt mene väittämään, että Relander olisi ollut maalaisliiton kansanedustajista ainoa sisäsiisti (papin poika ja maisteri, sitten tohtori), mutta mieleen tulee vanha vitsi, jonka mukaan Kaisa-emäntä oli muistuttanut Kyösti Kalliolle tämän matkustaessa myöhemmin maailmassa presidentin virkaa hoitamaan, että siellä linnassa ei sitten saa kuseskella portailta niin kuin kotona Nivalassa.

Joskus tulee mieleen, että jospa Mannerheim olisi kirjoittanut muistelmat tai jos hänestä olisi elämäkerta… (Siltä varalta, että joku nyt kiirehtii valistamaan minua, että on hänestä julkaistu yhtä ja toista, haluan siis sanoa, että mitä maailmanmies mahtoi mielessään ajatella erinäisissä tilanteissa?)  

35 kommenttia:

  1. Se muuristaan kuuluisa Hadrianus seurasi Trajanusta, joka kuoli vanhuuudensairauteen.

    Claudiuksestahan kyllä on juttu kuinka Caligulan murhan jälkeen pretoriaanikaarti löysi hänet verhon takaa piileksimästä ja julisti keisariksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Caracallan seuraajalle täysi käydä samoin.

      Poista
    2. "Tehtävissään hän kuitenkin oli koko pitkän keisariporukan parhaita."

      Kun on Galigulan ja Neron välinen keisari niin ei siihen paljon tarvita, varsinkin jos Robert Graves kaltainen kirjailija kirjoittamassa omaelämänkertaromaanin. (Olen usein miettinyt, mitähän Graves olisi saanut natseista aikaiseksi...)

      Poista
    3. Rooman historiasta olisi tarjolla paljon aidompiakin lähteitä kuin TV:stä tuttu Graves, monia niistä pääsee mukavasti jopa kuuntelemaan äänikirjana (audible.com ym).

      Moni keisari aluksi "huudettin", senaatin vahvistus sittemmin. Hadrianuksen valtaannousu on mutkikas detaljeiltaan, legioonakannatuksella oli sijansa. Hänestähän on ihan viihdyttävä romaanikin, Marguerite Yourcenarin Hadrianuksen muistelmat.

      Poista
    4. "Kun on Galigulan ja Neron välinen keisari niin ei siihen paljon tarvita"

      Tämän vuoksihan Obamakin sai Nobelin. Presidenttinä hän on todella huono eikä mitenkään erityisen "rauhanomainen", mutta puskakatastrofin jälkeen kuka tahansa, jolla on vähääkään kiinnostusta toimen hoitamiseen edes puolivastuullisesti ja puolilaillisesti, näyttää aikamoiselta pelastajalta.

      Poista
  2. Kiintoisaa juttua presidentistä, joka on jäänyt (ansaitusti?) unhoon. Kiitos tästä.

    Mutta menivätkö blogistilta Claudius ja Hadrianus sekaisin? Ei jälkimmäisenkään valtaannousu varsinaisesti vedenpitävä tapaus ollut, mutta nyt kerrottu tapaus tuo mieleen Robert Gravesin (ja Derek Jacobin mainiossa tv-sarjassa).

    VastaaPoista
  3. Eniten odotan elämänkertaa Erkki Tuomiojasta, tuosta politiikan korvaamattomasta jumalan synynyymista, joka on julkaissut omia kirjoja myös sukutaustastaan,

    Miten sotakulttuurin läpikäyneen isän pojasta, Suomen Pankin pääjohtajan, Lontoon suurlähettilään pojasta tuli demari joutuen kauas aatteellisilta juuriltaan?

    Olihan hän ehtinyt polvenkorkuisena istumaan itsensä Urho-sedän polvella. Puntaroituaan pitkään puoluevalintaa maalaisliiton ja sosiaalidemokratian välillä Erkki päätyi lopulta päätoimisesti pelastamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "pojasta tuli demari joutuen kauas aatteellisilta juuriltaan?"
      kauas?
      vasemmistolaista äidinmaitoa.

      Poista
    2. Minkä sortin sosialisti Tuomiojasta olisi pitänyt kasvaa, jotta tämä "sotakulttuurin läpikäyneenä" osaisi palvella arvoja, joita Kamunen kaipaa, muttei tarkemmin yksilöi.

      Poista
    3. Sen sijaan, että Erkki Tuomioja päätyi vuosikymmeniksi vääntämään kättä diplomaatin pojan reviirille tulleen maalaisjuntti Kalevi Sorsan tai pomo-Paavo Lipposen kanssa puolueen pohjoismaisesta hegemoniasta, olisi hän kehittänyt jotakin omaperäisempää, jos olisi pysynyt isänsä tavoin edistyspuoluelaisena sympatiseeraamassa tänään kansainvälisempiä Barack Obaman ajatuksia jokaisen yksilön ihmisarvon ainutkertaisuudesta, kuten myös Olof Palme puhui universaaleista ihmisarvoista: ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia.

      Poista
    4. Minusta tuntuu että Kamunen tarkoitti kapitalismia eli kuten oikeistossa sanotaan: ihmisoikeuksia. Tässä ajatuskulussahan tärkeintä ei ole, että niitä on, vaan, että niitä on mahdollisuus hankkia.

      Poista
  4. tarkkaavaiset lukijat ovat huomanneet SDP:n puhuvan seminaareissa uuskielellä eettisestä markkinataloudesta pohjoismaisuuden korostamisen sijaan. Se saattaa tarkoittaa vaikkapa osakekirjojen ja kuponkien painamista kierrätyspaperille.

    VastaaPoista
  5. Arvelen kestävän poliitikon olevan henkilö jolla on alentunut kyky hävetä erehdyksiään ja taito tehdä oikeita päätöksiä riittämättömin tiedoin.
    Josko ollenee kehittynyttä vaistonvaraista ennaltanäkemisen kykyä?
    Mikäli karismaa piisaa ja muiden näkemyksiin vaikuttamisen taito on riittävä voi kait pärjätä lähes alalla kuin alalla?
    Mittaaminen opinnäytetodistuksilla ei tuone esiin onko kuinkakin paljon vuorovaikutustaitoja.
    Ensin on kysyttävä mitä mitataan, sitten voidaan ajatella kaavailtavan suureita ja asteikkoja. Jokaisessa mittauksessa on sittenkin rajansa, kannattavuus- tai epätarkkuusperiaatesellainen.
    Arvelen, viihteellisluontoisesti, BEG-menetelmällä. (Paras hallittu arvaus, best educated guess).

    -yksityisajattelija-

    VastaaPoista
  6. Tuo Mannerheimin henkilön arvoitus on suuri. Mitä hän ajatteli? Millainen hän oli (paitsi tietysti etäinen)? Löytyykö mistään edes Mannerheimin puheääntä taltioituna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylen tallenne Mannerheimin + Rytin keskustelkusta Hitlerin kanssa yllättää monella tavalla. Hitlerinkään luultavasti tavallista keskusteluääntä ei ole pahemmin tarjolla.

      Poista
    2. Kiitos, Jukka! Samasta paikasta löytyi Mannerheimin kiitospuhe. Ihan kelvollisesti hän suomea puhui - tai oli ainakin opetellut sisälukua.

      Poista
  7. Ainakin vasemmistososialisti Väinö Tanner piti pankkiirikapitalisti Risto Rytiä Lauri Relanderia parempana ehdokkaana presidentiksi vuonna 1925, joten sattumasta lienee kyse Relanderin linnakomennuksessa.

    Harva tuskin muistaa, että kansanedustajan toimi ei ollut nykyisenkaltainen palkkatoimi maailmasotien välissä. Jos halusi turvata elannon, niin helpoiten se onnistui virkamiehenä, jonka palkka juoksi, vaikka byrokraatti samalla nosti "päiväpalkkioita" valtiopäiviltä sekä istui valtiopäiviä. Tämän takia Kyösti Kallio myöhemmin siirtyi virkamieheksi Suomen Pankin johtokuntaan.

    Relanderin siirtyminen maaherraksi Viipurin lääniin, joka tuolloin oli Suomen suurin lääni, taisi olla normaalia ihmisen kiipeämistä yhteiskunnan tikapuilla. Vanhoista kuvista voi ihailla maaherran hienoa virka-asuntoa Viipurin keskustassa.

    Koska sekä Alkio että Kallio kuitenkin toimivat puhemiehinä, niin ei tuo vajavuus ruotsin kielessä ollut ehdoton este. Eduskuntalaitoksessa taisi olla tulkkaus, myös suomesta ruotsiin.

    Erkki Tuomioja on kirjoittanut ihan kohtuulliset nuorisomuistelmat, "Kukkaisvallasta kekkosvaltaan", myös Erkin kirja Sakari Tuomiojasta, oli ihan kohtuullinen elämänkerta. Siitä selviää Sakari Tuomiojan pyrkineen ihan pirusti presidentiksi Paasikiven pallille.





    VastaaPoista
  8. Viittaatte ilmeisesti siihen että Mannerheihin muistelmat olivat oikeastaan haamukirjoittajien käsialaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistemlat I-II ajankohtaan (1051)sidottuna julkisivutarinana etenkin Paasosen työn tuloksena on usein julkisesti selostetu asia.

      Lisäksi toimitusapua tuli kustantajalta kosolti. Vanha Heikki Reenpää kuului M:n lähipiiriin. Erik Heinrichs lienee ollut hänkin keskeisessä asemassa. Hänen oma kirjansa Mannerheim-hahmosta tuli 1957.

      Lisävihje: Niiniluoto, Yrjö: Suuri rooli.

      Poista
  9. "että mitä maailmanmies mahtoi mielessään ajatella erinäisissä tilanteissa?"

    Sehän on lähestymistapana mm. Juha Seppälän Suomen historian (1998 ) runkona toimivassa pitkässä Hovimarsalkka-novelissa. Hyvät naurut, mutta toisaalta vaatii melkoisen hyvää historiamme tuntemusta, esim. että hiffaa kaikki jujut niistä tekaistuista kirjeistä.
    Oikeasti, kuulemistani lähimmäksi ehkä on päässyt näyttelijä-näytelmäkirjailija Seppo Heinola joka kykenee valottamamaan Marskin salaista puolta romantikkona, rapparina, ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seppälän olen lukenut. Mainio teksti - mutta ilvehtiminen eli pureva satiiri on pinnassa. Muistan pohdinnat sukupuolielimestä. Sangen uskottavaa, ettei Chevalier-kaartissa pelkkä miehen pituus riittänyt.

      Poista
  10. Martti Ahti kirjoittaa väitöskirjassaan Mannerheimin julkisivun valkopesusta.

    Tekijä:Ahti, Martti.
    Nimeke:Salaliiton ääriviivat : oikeistoradikalismi ja hyökkäävä idänpolitiikka 1918-1919 / Martti Ahti.
    Julkaistu:Espoo : Weilin + Göös, 1987.
    Ulkoasu:383 s., [16] kuvas. : kuv., kartt.
    Huomautus:Lisäpainokset: 2. p. 1987.
    Väitöskirja:Diss. Helsingin yliopisto.
    Opinnäyte:väitöskirja : , Pol.hist.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota. Kommentoijan viittaama kirja on aarre. Tarina "A:sta" näyttää perustuvan aktivistien, kukaties Kai Donnerin papereihin, ja teki ainakin minuun syvän vaikutuksen.

      Yrittäkää löytää tämä kirja.

      Poista
    2. Ostin juuri vitosdella ja hyväkuntoisena Huuto.netistä. Sieltä tekee löytöjä.

      Poista

  11. Eihän Kreikka ole edes velkaa Suomelle. Kreikka on velkaa sille ERVV:lle , joka otti lainaa "markkinoilta" ja lainasi edelleen Kreikalle. Suomi vain takaa että ERVV maksaa takaisin lainanantajilleen "markkinoilla". Kai se maksaa kun yhteisvastuullisessa ERVV:ssä on Saksakin. Ellei Saksa suurpiirteisyyttään asiaa yksin hoida, ERVV kysyy Suomelta osuuttamme. Sitten Suomesta vihdoin lähtisi verorahaa, ei Kreikkaan nytkään vaan ERVV:lle Frankfurtiin.

    "Markkinat" Suomessa lainasivat halusta ERVV:lle. "Markkinat" ovat Ilmarinen ja Varma jotka uloslainasivat oikeata työläisten palkkasivukulurahaa. "Markkinat" ovat myös Nordea ja Aktia. Ne "lainata" tussauttivat taas tuoreen erän hötörahaa yhteiseen maailmaamme. Sitä valmistetaan kirjoittamalla Nordean taseeseen vasemmalle velkasaaminen ERVV:ltä ja oikealle (talletussarakkeeseen) naputellaan saldoa ERVV:lle. Kirjoitetaan siis käyttötiliä ERVV:lle, joka eurot jo nostikin pankkisiirtona ja toimitti Ateenaan. Ne kulutetaan vähittäiserinä jokapäiväiseen valtioleipään, budjetti- ja verovajeessa, sekä tukkumääräisinä Saksan, Ranskan ja Kreikan finassiyhtiöiden saamisten vaihtamiseen satavarmoiksi eurovaltioden takaamiksi ERVV:n veloiksi,eurobondeiksi siis. Näin hoituu myös Saksan pankkien pääomittaminen nk. kertarutinalla. Mitä nyt Soini huuteloo.

    Jos sitten Kreikka ei aikanaan maksaisikaan ERVV:lle (ja se silti Nordealle) takaisin vaikka perättäisiin -eikä anteeksi annettaisi (anteeksi kyllä annetaan -Urpilaisen alkuperäisen "sijoittajavastuunkin" mukaan), niin Suomi saisi vahingonkorvausta tästä vakuudesta. Sen 925 milj. € heti, ennen Kreikan konkurssimenettelyn päätöstäkin! ,johdannaislait EU ja US vuodelta 2005.

    925 milj. euroa ovat Suomen tilillä kansainvälisessä investointipankissa. Vakuuttahan Suomelle ei maksa Kreikan valtio, vaan neljä kreikkalaispankkia, vakuutusosastoiltaan finassitavaratalojaan. Näiltä Suomi osti sopimusjärjestelyn, luottotappiovakuutuksen. Suomi maksaa juoksevasti siitä että pantti on kunnossa. Maksu on pieni.

    Tuo 925 milj. euroa ei kuitenkaan seiso odottamassa ,vaan on normaalimenettelynä investointipankin vastuulla pantattu eteenpäin, re-hype, kiinnitetty edelleen. Se lienee lainattu takaisin mm. neljälle kreikkalaispankille, kulut Suomen vakuutusmaksusta ! Investointipankit ovat Citigroup tai Société Générale…joku noin tusinasta.

    Näistä finanssien lenkeistä ja solmukkeista on vaikeata puhuakkaan. Ne innovoituvat kaiken aikaa. Sanoisin kuitenkin että kyllä eduskunnan valiokunnissa on investointipankin ja tilitoimistojen tasenoitia (Deloitte,KPMG,E&Y ja PwC) hypännyt asiansa tuntijoina tässäkin erityisjärjestelyssä, ja helsinkiläisiä lakitoimistoja. Lisäksi kansanedustajat tervejärkinä ihmisinä ovat varmasti tivanneet asiat itsellensä ymmärrettäviksi.

    Koko vakuusjärjestelyhän on lavasteita politiikan draamassa "Säiky Soinia" , eikä huonoimmasta päästä. Oudointa minusta on jos Soini nyt kaataa ne päällensä inttäessään, ettei muka tiedä mistä varjonyrkkeilystä tässä kyse on. Kansa kyllä tietää. Eri asia kiinnostaako tyhjää jauhava replikointi ja hutihuitaisut. Alkaisiko legitimiteetti haihtua, demokratia vetäytyä ?

    Ennen verovirasto päätti mikä pätee, ja tuomiokunnan kanslia ja kaupanvahvistajat ja notaarit kansan edustajina tasavallassamme -Lauri Relanderin allekirjoittamien ja Eduskunnan säätämien lakien valtuuttamina, säällisen elämänmenon vartijoina. Juristi Kekkonen väänsi kommunistilaeilla IKL:ää tantereeseen ja voitti Talvisodan vaikkei miestä rintamalle laskettukaa. Hyvä ettei, olisi tapattanut itsensä. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Ei varsinaisesti liity päivän aiheeseen, mutta joitakin tämän palstan viljelijöitä ehkä kiinnostaa: Martti Turtolan kirja "Jääkärikenraali Einar Wihma, Ihantalan taistelun ratkaisija" sisältää ikään kuin kirjana kirjassa melko hyvän yhteenvedon Suomen vaiheista toisessa maailmansodassa.

    VastaaPoista
  13. Paras kansakoulukaverini oli pienviljelijän poika, joka on yllätyksekseni läheistä sukua laihialaiselle Santeri Alkiolle.

    VastaaPoista
  14. Kyllä minä ainakin uskon että vakuusjärjestelyt ovat tyydyttävästi hoidettu, kun Korkman uutisissa niin sanoi. Oli sen verran vahvaa tekstiä häneltä.
    Ja kun olisi vielä joskus maassa hallitus jossa olisivat samaan aikaan Korkman ja Lauri Uotila, Paavo Lipponen ja Sailas. Sipilä pääministerinä ja oikeusministerinä Havansi eikun Jyrki Virolainen. Kyllä meidän sitten kelpaisi.
    Olen oikein tosissani.

    VastaaPoista
  15. Mannerheim taisi olla myös Suomen valtion ensimmäinen palkkasoturi? Muistaako joku mitä Mannerheimille maksettiin neljän kuukauden ylipäällikön pestistä? Kansalaiskeräys x miljoonaa markkaa? "Eläke" valtion piikkiin, toiset x miljoonaa markkaa?

    VastaaPoista
  16. Pieni korjaus:

    Kurkijoen pitäjä ei ollut Relanderin nuoruudessa aivan puhtaasti suomenkielinen, vaan siellä oli 1800-luvun lopulta viime sotiin saakka alueelle harvinainen pieni, enimmillään muutaman sadan henkilön suuruinen ruotsinkielinen asujamisto.

    Nämä saapuivat 1860-luvun katovuosina Pohjanmaan rannikolta Kurkijoelle, pääosin Sorjon kylään lähelle Parikkalan rajaa: http://uppslag.kaapeli.fi/bin/view/Uppslagsverket/Sorjos.

    Kansalliskirjaston mainiosta digitoidusta 1700-1800-luvun sanomalehtien arkistosta löytyy mm. kirjoitus Sorjoksen kylän ruotsinkielisen koulun rakentamisesta:
    http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=3&action=entryPage&id=445274

    Kurkijoella oli monesta muusta luovutetun Karjalan pitäjästä poiketen oma ruotsinkielinen nimi Kronoborg.

    Liittyykö tämä mitenkään Relanderiin? Sitä en tiedä, eivätkä tienneet nämäkään:
    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=9&t=3622

    VastaaPoista
  17. Kiitos. Tuosta en ollut kuullutkaan, siis ruotsinkielisestä väestöstä Kannaksella. Relanderin tapaus on kuitenkin se toinen, tyypillinen. Isä oli agronomi, joka tarkoitti tuohon aikaan ruotsin taitoa. Vaimon isä oli seurakunnan pappi, myöhemmin kirkkoherra, Olsoni. Lauri Kr. lienee ollut kaksikielinen.

    Itä-Suomessa jopa aateli oli kaksi- tai kolmekielistä, kuten kuuluisan suvun edustaja kenraali Alexander Järnefelt.

    Ja Viipuri oli tunnettu kieltensekoituksestaan. Siellä oppi puolivahingossa jopa saksaa, joka oli kauppahuoneitten sisäinen kieli (mm. Hackman).

    VastaaPoista
  18. Tuosta ruotsalaisasutuksesta tuli televiisorissa dokumentaari. Ei taida olla areenassa.

    VastaaPoista
  19. Tarkoitat Hadrianuksen sijasta varmaankin keisari Claudiusta.

    Claudius oli Caligulan änkyttttävä setä, joka Caligulan murhattua sukuaan ja pretoriaanien murhattua sitten hänet, oli sattumalta hengissä hja piilossa verhon takana. Pretoriaanien tehtävä on olla keisarin henkivartijakaartoi, joten perustellakseen oman asemansa tämä vaaraton änkyttävä lukutoukka nostettiin valtaistuimelle. Hänestä tulikin sitten parhaimpia keisareita Julio-Claudio dynastiassa.

    Sen sijaan Hadrianus oli päinvastoin nuoresta saakka valmennettu ammattikeisari.

    Hadrianus oli keisari Trajanuksen hyvissä ajoin seuraajakseen adoptiolla nostama ja ennen vastuun sirtoa valmiiksi kouluttama "ammattikeisari". Toinen ns. Rooman keisariajan kultakauden sarjassa hyviä keisareita, jotka nousivat tehtävään meriittien ja kyvyn johdosta syntyperän sijasta:
    Trajanus, hadrianus, Antonius Pius, Marcus Aurelius

    VastaaPoista
  20. Kantakirjasosialisteista en tiedä, mutta kantakirjakokoomuslaisia näyttää kyllä löytyvän pilvin pimein jo tämänkin jutun luettuani.

    VastaaPoista