13. kesäkuuta 2013

Tänään maanantaina



* 13.2.1989


Teneriffalla luin Churchillin sotakronikkaa ja pahoittelin, ettei mies ryhtynyt lyyrikoksi. Hänellä oli kyky muuttaa maailmaa kielellä. Sotakronikan tietojen vertaaminen erillistutkimuksiin osoittaa, että hänellä oli myös kyky muuntaa todellisuutta.

Los Cristianosin ainoan kirjakaupan käytettyjen kirjojen hyllyssä oli kolme sidottua kirjaa ja yksi niistä oli Willam Stevensonin A Man Called Intrepid, Sir William Stephensonin elämänkerta. "Intrepid" eli Peloton oli Churchillin luottomies, joka auttoi USA:ssa Villi Bill Donovania panemaan pystyyn salaisen palvelun, myöhemmin CIA:ksi nimetyn OSS:n, ja oli korviaan myöten sekaantunut Englannin vakoiluun ja vastavakoiluun.

Paluulennolla luin monta päivää vanhaa lehteä. Helsingin Sanomat toisti Reuterin tietona, että sama William Stephenson oli juuri kuollut Bermudalla 93 vuoden iässä.

Muutamia päiviä myöhemmin lehdessä kerrottiin, että James Bond, Länsi-Intian lintutieteen tunnustettu auktoriteetti, oli niin ikään kuollut.

Lounaalla Ian Flemingin kanssa hän oli kerran maininnut, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että Fleming oli hiukkasen käyttänyt hänen nimeään kaunokirjallisiin tarkoituksiin.

Ian Fleming oli itse laivaston tiedustelu-upseeri ja sellaisena aivan pätevä. Mikään suuri tekijä hän ei ollut. Se käy ilmi Phillip Knightleyn verrattain uudesta (1986) ja ilkeydessään hyvin ilahduttavasta vakoilukirjasta The Second Oldest Profession, joka kertoo vakoilijoista isänmaanystävinä, byrokraatteina, fantasteina ja huorina ja on hyödyllinen lukukokemus niille, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi Suomessa 1920-luvun alussa mellastaneista R. B. Lockhartista, Paul Dukesista Ja Sydney Reillysta tai vaikkapa Mata Harista.

Tiedustelutoiminnan historia on keskeisesti organisaatioiden psykopatologiaa ja ylimalkaan hölmöilyn historiaa.

Atomifyysikko Niels Bohr uskoi järkeen ja järjen voittoon. Stephensonin johdolla hänet saatiin miehitetystä maasta Englantiin ja edelleen Yhdysvaltoihin tekemään pommia kahdennellatoista hetkellä, kun Saksa oli ollut ottamaisillaan hänet hellään huomaansa.

Yhdysvalloissa hän ryhtyi rettelöimään vaatimalla, että ydinenergiasalaisuudet oli ilmaistava Neuvostoliitolle. Hän uskoi järkeen.

Haluaisin kymmenen vuoden kulutta esittää arvion siitä, kumpi oli on vaikuttanut enemmän tämän vuosisadan historiaan, Sir William Stephenson vai Ian Fleming.

Toinen toimi; toinen oli villiintyneen mielikuvituksensa uhri.

* 20.3.1989

"Paholaisen sanakirjat" ovat periaatteessa hauskoja, mutta käytännössä kirja ei ole paras paikka ilkeyksille. Ilkeily on sosiaalinen ilmiö, joka menettää kärkensä yhteydestään irrotettuna.

Alan klassikko on Ambrose Bierce, jonka Devil's Dictionary  ilmestyi 1906. Siitä pitäen niitä on riittänyt.

Biercen määritelmän mukaan esimerkiksi konservatiivi on poliitikko, joka on rakastunut olemassa oleviin epäkohtiin, vastakohtana liberaalille, joka haluaisi korvata ne uusilla.

Seksologi Havelock Ellisin mukaan kirkkohistoria osoittaa selvästi, että Jerusalemista puuttui tarkoituksenmukainen mielisairaala.

Kirjailija Nelson Algrenilla oli periaatteita. "Älä koskaan syö kaupungilla 'kotiruokaa'. Alä koskaan pelaa korttia sellaisen miehen kanssa, jota sanotaan Tohtoriksi. Äläkä koskaan makaa naisen kanssa, jolla on enemmän ongelmia kuin sinulla itselläsi."

Kun kirjailija esittää käsityksiään toisista kirjailijoista, siinä on ammattimies asialla. W. H. Auden katsoi, ettei kukaan lyyrikko ole niin hupsu, että toivoisi olevansa kaikkien aikojen ainoa lyyrikko, mutta kernaasti kyllä ainoa nykyisin elossa oleva; lisäksi useat uskovat, että Jumala onkin kuullut viimeksi mainitun toivomuksen.

Samuel Pepys: "Näin Kesäyön unelman, jota en ollut kokenut aikaisemmin enkä katso toiste, koska ikinä en ole nähnyt älyttömämpää tai naurettavampaa näytöskappaletta."

G. B. Shaw: "En halveksi ketään toista kirjailijaa niin pohjattomasti kuin Shakespearea. Homerosta ehkä lukuun ottamatta, koska kaikinpuolisessa kelvottomuudessa hänelle ei vedä vertoja edes Sir Walter Scott."

Lordi Byron: "Ei enää Keatsia, kiitos; ruoskikaa se vuoteen kastelija hengiltä, ettei minun tarvitse nylkeä häntä; Keatsin älytöntä lörpötystä ei voi kestää."

Virginia Woolf James Joycesta: "Hervoton ylioppilas, joka kynsii finnejään."

H. G. Wells G. B. Shawsta: "Vajaamielinen joka kirkuu kopissaan."

Bertrand Russell Wordsworthista: "Ensin hän oli paha mies, joka ihaili Ranskan vallankumousta ja kirjoitti hyviä runoja. Sitten hän rupesi hyväksi, omaksui oikeat mielipiteet ja alkoi kirjoittaa huonoja runoja."

Joku kysyi painovapauden ja skandaalilehdistön esitaistelija John Wilkesiltä, mahtaako tämä kuolla hirsipuuhun vai kuppaan.

"Riippuu siitä, omaksunko Teidän asenteenne vai ystävättärenne."

 = = =

Päivämäärät ovat  kirjoitusten ilmesstymispäiviä Helsingin Sanomissa.

Näitä näyttäisi olevan noin viisisataa. Kirjoituksista julkaistiin eräässä vaiheessa nide nimellä "Taistelu oikeudesta". Se ei herättänyt vähintäkään huomiota eikä käynyt kaupaksi.

Kuva on pari vuotta vanhempi. Toinen kuvan henkilöistä, filosofian maisteri (yleinen kirjalisuus) & oikeustieteen maisteri, aloittaa lähipäivinä virantoimituksen hovioikeudenviskaalina (esittelijä), toinen ei. Kuinka ollakaan, tuo toinen, karvaisempi henkilö, oli kirjoitusaikaan esittelijä korkeimmassa oikeudessa.

Voi hyvä isä sentään.

20 kommenttia:

  1. Olen lukenut juttujasi, oi Jukka, ja nauttinut niistä, vaikka en ole ymmärtänyt niistä aina puoliakaan. Siksi juuri ne niin kiehtovia ovatkin! Mutta nyt kun luin tämän viimeisen pakinasi, en ymmärtänyt siitä enää yhtään! Hitsi, jos vakoilijat ovat noin yksinkertaisia - kuten annat ymmärtää - niin ei ihme että he ovat jo kuolleet. (Vaikkakin 89-vuotiaina. Mutta kumminkin.)

    Ps. Olen Sinua huonompi satiirikko. Tämän oman kirjoitukseni ensimmäiset sanat piti olla satiiria, ei muut. (No, mitäs sen väliä että meni toisin päin. Ei mitään.) Jännintähän Sinun jutuissasi on se, että pakinasi viimeisillä 2-1 virkkeelläsi ikäänkuin "vittuilet" sille mitä sitä ennen puhut. - Se on kiehtovaa, ja jännää.

    Joo. (Joopa, joo.)

    VastaaPoista
  2. Kemppinenkin on siis käynyt Teneriffalla! Ei siis tullut poijastakaan advokaattia vaan virkamies!!

    VastaaPoista


  3. Vai oli 13.2.89 maanantai. Niin oli 19.9. samaa vuotta. Sinä aamuna traderit KOP/SYP:issä lukivat työpöydilleen jaetusta lappusesta, että SKOP:in sijoitustodistuksia ei enää vaihdeta rahaksi eikä kelpuuteta maksuvälineiksi. SKOP kuoli muutamaa tuntia myöhemmin. Sitä ennen se oli ostanut Tampellan, Partekin isoja lohkoja ja mitä vain sekä Säästöpankkisijoitukseen, SP-sijoitukseen että Mandatumiin. Nämä uudisraha-innovatiiviset varjopankit kaatuivat ja veivät koko maan mennessään.

    Sen mitä jäi möivät Lipponen valtiolta ja Niinistö kapitalisteilta Merrill Lyncin pelipöydässä markkinahuumaan syttyneinä hekin. Kaiketi Juhani Riikosen tartuttamina, itämisaika vaan oudon pitkä tässä sosiaalitaudissa, tuollaiset 5 - 10 vuotta. Mutta fataali.

    Tälläinen talletuspako shadow bank systeemistä nähtiin myös 2007-08 kun eläkeyhtiöt ja korkorahastot lakkasivat tallettamasta niihin. Ne kun pelasivat rahat osakejohdannaisiin fuusio Kiina jms. liikeplaneilla. Raaka-ainehinnat sojottivat väliin notkoon ja kohta huippuun -sisäpiirien kisatessa.

    Minäkin kuulin kliinisen Juhani Niemelän biologista talousoppia kuinka akaasia ja eukalyptus kohisten kasvavat tropiikin auringon alla. Oliko kolmannen vaiko neljännen polven paperimiehiä tämä ekonomi. Hänen klooninsa vilahti eilen telkkarissa kun Paperiliiiton Vanhala valittiin uudelleen vai oliko itse Lyly ?

    Minä olin kuitenkin Taaborin vuoren laella. Samuli Reunanen ja kylänväki kertoivat A.Kivestä osin Veijo Meren mukaan.
    Sanon vain että Charlotta Lönnqvistin hahmon paneminen suomenkansaksi, ja havahtuminen Kiven kosketuksesta pitopiikuudestaan ja itsekiellosta ihmiseksi,itsenäiseksi, oli melkoinen pähkinä ja nerontyö dramaturgialta. Sen kuoren murtaminen ja ideaan mukaanpääsy yleisö-kuluttajapäässäni riemu korkeimmillaan. Älyllinen ilo, sitä isompi mitä vähempi mensaa.

    Näkyvät painavat Robin Hoodia Viaporissa. Taitaa olla hyvä ja munaskuihin tarttuva esitys -varotus naistuttaville. No naisethan saivat sen äänioikeuden kun virolaiset robinhoodit polttivat kartanot, vaikka edellisestä poltto-turpaanottosta oli vasta joku vuosikymmen. Siis saksalaisen ylhäisön kartanot paloivat vironugrien toimesta -ja Suomesta hävitettiin säätyvalta. Ei Virosta. Sieltäkin kyllä puolentoista vuosikymmenen päästä.

    Robin Hood pani kampoihin skandinaviaperäisille normanneille, nykysivilisaatiomme rusinoille ja hiivalle. Kulkutaudille näiltä periltä Saarivaltakuntaan, sieltä yli Atlantin, sieltä yli Tyynenmeren Singaporeen ja Tokioon ja Shanghaihin. Onneksi meillä on etuvartiona Venäjä -se autiomaa josta Tsou En Lai puhisi. Siis tämä kommunistis-konfutsealainen oppinut ja toimenmies.

    Katainenkin panee seminaariksi jo heti alkusyksystä joten puskuroitua kesärauhaa vaan minunkin puolestani. Ei vaan kultuurikesää. Kehnokin muuttuu hyväksi kun sitä kallossaan sinkauttelee, kovaluusta kimpoaa pois isommalla energialla kuin iskikään. Se on se laajenevan avaruuden peruslause, näin ehtolaiskurssien aikaa suvea.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Sori. Mikä hinku minulla olikaan päästä sanomaan Kivi näytelmästä Taaborilla ja Robin Hoodista puhtaan omantunnon linnakkeessa. Taideko vilitsee vai oma joutokäynti ? No vuosi josta aloitan yllä, oli tietty -91 eikä -89. Kansallisteatterin kestosuosikissa Reko Lundanin näytelmässä Hyvinvointivaltio tuo plakaatti 19.9.1991 oli maalattu kulissipahviin. Silti lipsahdin aasinsillaltani. --Paikkaseudun tapahtumista ylipäätään sietäsi olla enempi juttuja ja vinkejä. Mitä se Helsingin Sanomatkaan muka aistii ja kopeiksi napattaviksi heittelee kaupunkilaisten touhuista ja yhteenmenoista, potentiaalisista kukoistusaktiviteeteista. Ei paljokaan. Eikä se Metronsakaan. Ei ne julistaa-toistaa esivallan esitoimintoja ja suositustrendejä. Puhe kyllä käydä pajattaa kansalaisyhteiskuntaa. Kai kun siinä se -kunta. Ja yhteiskunta on näille Valtio, se perimmäisen pakon luonnonvälttämättömyys. Sehän on, jotta voitaisiin tilulilulei riemuita, kohottautua toimissa ja hengessä. Saada aikaan asioita ja omanarvon tunnetta. Jukka Sjöstedt

      Poista
  4. Tuossa valokuvassa tuolla mukulalla on - tämä täytyy tähän vielä lisätä - kamalan luottavainen ilme Maailmaa kohti. (On ihan Sagan näköinen. Saga = on mun lapsi.)

    VastaaPoista
  5. Onko Kemppisen suvussa ketään ruumiillisen työn tekijää vai ovatko kaikki jotain professoreja, maistereita, dosentteja jne? Eikö rehellinen työnteko kiinnosta, vai? (hymiö)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä professori pari päivää sitten esitelty Hilja-mummo oli?

      Poista
  6. Saga oli kiva mukula. Siitä huolimatta että yritin opettaa häntä. (Olin hänen yksinhuoltajansa kun hän oli 3-13 vuotias.) Käveltiin paljon metsissä. Muistan, kun kerran eksyttiin... hermostuin (kun verensokeri laski) ja aloin sadattelemaan (kun oli nälkä) että "mee ikinä päästä päästä täältä ihmisten ilmoille"... Saaga katsoi minua kulmakarvojensa alta, oli viiden vanha, ja sanoi sitten: "mää olen aika varma, isä, että kyllä me täältä pois päästään".

    Toisen kerran taas tultiin junalla Humppilaan, piti jatkaa sieltä bussilla Forssaan, mummolaan, mutta olikin joku ihme pyhä ja linja-auto ei kulkenut. Kuuma vaan oli, koska aurinko porotti. Minä siinä ihmettelin - oli mulla vähän krapulakin - että "mitäs nyt tehrään"? Saagakin mietti. Sit se sanoi "eiks mee voitas fiftata Forssaan?"...

    Mentiin kumminkin taksilla. (24 km)

    VastaaPoista
  7. Kun Anton Tsehhovilla valmistui "Lokki" näytelmä, Leo Tolstoi sanoi, että Tsehhov olisi huonoin näytelmäkirjailija maailmassa, vain Shakespeare oli hänestä vieläkin huonompi. Tolstoi kuten muutkin tuon ajan kultuuriihmiset tunnustivat täysillä Tsehhovin neroutta. Hänen näytelmät olivat vaan niin erilaisia ja uusia tuohon aikaan verratuina.
    Jostain olen lukenut, että Graham Greene'in "Our Man in Havana" oli alussa ajateltu kuin "Our Man in Tallinn", mutta Greene löysi Tallinnan olevan liian tuntemattoman paikan lukijoille. Tallinna oli sotien välillä todellinen vakoilukeskus ja Greene asui lyhyesti siellä diplomaatti-ystävänsä luona, vanhassa kaupunkissa Viru kadun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän le Carrésta, mutta Panaman räätäliä oli vaikea sulattaa vrt Miehemme Havannassa. Kirjojen ero on vielä jyrkempi kuin niistä tehtyjen elokuvien.

      Poista
  8. Muistan hyvin hämärästi, että kirjoittelit aikoinaan kolumneja Hesariin. Yksi kaverini tuossa juuri sanoi, että kolumnisi oli ainoa syy miksi hän Hesaria tilasi. Oletko ajatellut julkaista niistä mukavaa valikoimaa uudelleen?

    VastaaPoista
  9. Tiedustelutoiminnan historia; Timo J. Tuikka: Kekkosen takapiru- Kaarlo Hillilan uskomaton elama.

    Olispa mielenkiintoista, jos blogionpitaja vertailisi tata taatusti suomalaista tiedustelutoiminnan historiaa naihin ulkomaalaisiin hopinoihin. Tassa suomalaisessa versiossa on jotain omaperaista ja todellista!

    VastaaPoista
  10. Churchilliä on perustellusti pidetty yhtenä suurimmista englanninkielen käyttäjistä. Muistelen, että sillä oli jokin yhteys hänen koulutaustaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulutausta - vaikea. Ihan itsestään eivät sanat tulleet myöhemminkään, usein kerrotaan todentuntuista anekdoottia, jossa joku kiitti Churchilin parlamentissa juuri pitämää puheenvuoroa parhaaksi koskaan kuulemakseen spontaaniksi puheeksi - kirjoitin se kolmasti, murahti Churchill siihen.

      Poista
  11. Virginia Woolfilla taisi olla samanlainen kujeilun- ja huumorintaju kuin Kemppisellä.

    VastaaPoista
  12. Kuva kertoo kaiken. Hyvä isä.

    VastaaPoista
  13. Tänään on kyllä perjantai, ei maanantai! Taitaapi olla blogisti hiukka ajastaan jälessä!

    VastaaPoista
  14. Churchill on nykyhistoriankirjoituksen yliarvostetuimpia henkilöitä. Hän ei tajunnut, että britti-imperiumi veteli viimeisiään. Hänen ensisijaisena tavoitteenaan oli pääministerinä imperiumin logistiikkainfrastruktuurin säilyttäminen eikä fasismin nujertaminen. Hänhän vastusti Normandian maihinnousuakin. Natsismia ei nujerrettu Churchillin ansioista vaan Churchillistä huolimatta. - Miksi muuten Englantia pidetään valtiollisen demokratian erään elementin, parlamentarismin, kotimaana. Eihän suurimmalla osalla imperiumin asukkaita ollut edes äänioikeutta parlamenttivaaleissa. Mitä demokratiaa ja parlamentarismia se on?

    VastaaPoista
  15. Luen näitä vähän myöhässä useampia kerralla: ehdin juuri neuvoa edellisen blogin kommenteissa kirjaan Taitelu oikeudesta. Olin hyvin ilahtunut kun se julkaistiin, vaikka teossarjassa WSLT, vai miten se oli, olen varma ettei SNTL:oon päinkään, kirja päätyi väärään seuraan eivätkä varsinaiset fanit ehkä löytäneet sitä lainkaan.

    Mikonkadulla oli mainio Smørrebröd-paikka monta vuotta (sitten), sen ei tarvinnut muuttaa kuin pari sataa metriä, paikkaan jossa Postress on nyt, kun asia korjaantui vaan ruokapaikka piti sulkea kysynnän puutteesta.

    VastaaPoista
  16. Bohrin usko järkeen meni kutakuinkin seuraavasti. Hän piti vääjäämättömänä, että samat perustiedot omaavat neuvostofyysikot kehittävät aikanaan ydinpommin. "Ydinsalaisuudet" olivat kenen tahansa ammattitaitoisen hiukkasfyysikon johdettavissa. Siten hän ennakoi salailun johtavan vääjäämättömään varustelukierteeseen ydinaseteknologiassa, ja pelkäsi rakentuvan paranoian johtavan suunnattomiin riskeihin hallitsemattomista tapahtumaketjuista. Bohr ajatteli ihmiskunnan ainoaksi mahdollisuudeksi selvitä näistä riskeistä täydellisen avoimuuden ja ydinenergiaan liittyvän kansainvälisen valvonnan 2. maailmansodan päätytyttyä. Paradoksaalisesti yhtä aikaa naiivia ja realismia. Tästä ja paljosta muustakin mielenkiintoisesta ydinvarustelun ja McCarthyismin historiasta löytyy Kai Birdin ja Martin Sherwinin loistavasta Pulitzerpalkitusta kirjasta: American Prometheus: The Triumph and Tragedy of J. Robert Oppenheimer sekä Richard Rhodesin hienosta The making of atomic bomb
    Jyri

    VastaaPoista