12. kesäkuuta 2013

Koneista ja miehistä



Kukaties joku voisi saada tästä pari käyttökelpoista vihjettä.

Tosi miehet ja tiukat mimmit taitavat käyttää nykyisin pelkästään sylimikroja tai erilaisia airbook-viritelmiä. Siihen on taatusti hyvät syyt. Viisas ystäväni sanoi, että kun joutuu jatkuvasti resuamaan maailmalla, on ongelmatonta siepata läppäri mukaan, jolloin kaikki tarpeettomien kokousten tyhjien tuntien aikana kukaties tarvittava on automaattisesti mukana.

Itse en matkustele työasioissa. Kun kaukomatkailu esimerkiksi Keravalle tai kerrassaan Lahteen osoittautuu ajankohtaiseksi, erilaiset älypuhelimet täyttävät tarpeet.

Niinpä uusi tietokoneeni – vanhat siirtyivät lapsenlapsille – on pöytäkone ja näyttä kooltaan ja rakenteeltaan sopiva. Lieviä paineita syntyy siitä, että työskentely-ympäristöni hipoo nyt ihanteellista. Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain viisasta, mutta en taida edes yrittää. Tässä on vähintään riittävästi erilaista luetteloimista ja vastaavaa.

Kuvassa näkyvä näyttö, josta taisi olla puhettakin, ei höngy kuumaa ilmaa helteellä. Taustavalaistu LED tuntuu olevan todella etevä keksintö.

Verkkolevy (Buffalo) tuntuu olevan hyvinkin monessa mielessä tarpeellinen tavara. Sähköiseen muotoon saatettu aineisto, jonka käytöstä on käyty mielenkiintoisia keskusteluja eräiden tahojen kanssa, on ainakin välttävästi turvassa ja äkkiä esiin kaivettavissa. Uhkana on se, että julkaisen tässä uudestaan eräitä vuosilta 1992 tai 1993 olevia sanomalehtiin laatimiani kolumneja. Hanke arveluttaa hiukan, koska kehityslinja tuntuu olleen johdonmukainen – alaspäin. Siellä on ihan lystiä tarinaa maailmasta, joka alkaa sumentua muistikuvissa.

Edellyttäen että lukijalla on saman suuntaisia rutiineja kuin minulla eli armoton määrä valokuvia, joita muka on jatkuvasti rassattava Photoshopilla tai jopa Illustratorilla, neuvon empimättä ostamaan uuteen koneeseen kaiken käyttömuistin, mikä siihen mahtuu. Ei ole kallista eikä maksa paljon.

SSD-massamuisti (512 Gb) muuttaa pöytäkoneen melkein Padien kaltaiseksi. Kun moneen napsauttaa päälle, pienen hetken se kakistelee mutta ohjelmat aukeavat muutamassa sekunnissa. Olen sijoittanut ajettavat ohjelmat tälle uudenaikaiselle levylle, jossa siis ei ole liikkuvia eikä kuluvia osia. Siellä ovat sulassa sovussa Windows, MS Office, Adobe CS ja niin edelleen. Windows 7 ja 8 on opetettu valmiiksi löytämään SSD ja käyttämän sen nopeutta hyväkseen.

Pöytäkone (HP – tämäkään ei ole mainos mm. siksi, että ei kai näillä massatuotteilla ole todellisia laatueroja) on myös siitä hauska, ettei se pidä juurikaan ääntä. Se nököttää pöydällä (ei lattialla villakoiria keräämässä) kuin lukkari kirkonpenkissä.

Tekisi mieleni jonain päivänä ymmärtää, miksi tietokoneissa myös kuluttajille tarkoitetut tuotteet kehittyvät ja niiden hinta putoaa niin nopeasti, kun monissa muissa teknologioissa vanhat ratkaisut pysyvät käytössä jopa vuosikymmenestä toiseen. Diesel-moottori patentoitiin 1893. Sen ja sen polttoaineen kehityksen kiharat lienevät yleisesti tunnettuja. Joskus epäilen, että paristo- ja akkuteollisuus on jäänyt tahallaan kehityksessä sangen vaatimattomalla tasolle. Luentoesimerkki lapsipuoleksi sysätystä teknologiasta on tietysti Yhdysvaltain rauta- ja raitiotien surullinen tarina. Kehitys pysäytettiin suunnilleen vuonna 1950, ja kiskoja alettiin kääriä rullalle.

Kukaties tietokoneissa yksi johtava ajatus on ”planned obsolescence”. Digitaalikameroissa se on silmin nähden selvä. Suomennos lienee ”suunniteltu vanhentuminen”. Tutkimus- ja kehitystoiminnassa pyritään tietoisesti ratkaisuihin, jotka korvataan pian uusilla ratkaisuilla. Valmistajat eivät lyö tästä rumpua, mutta tiettävästi juuri kulutuselektroniikassa suunnitteilla voi olla samanaikaisesti usean ”sukupolven” vekottimia. Viehättävä ajatus on, että kun asiakas on maksanut itsensä kipeäksi uusimmasta viritelmästä, kuukauden kuluttua tulee markkinoilla uuttakin uudempi, ja taas tahdotaan kukkarolle.

Tietotekniikassa perusihmisen ei juuri kannata ostella uusia koneita, jos siis käyttö on sähköpostia ja pankkiasioita ja kenties jotain verkon selailua toissilmin.

Viimeiseksi kehaisisin lähes täydellisessä työhuoneessani uutta Mitsubishi-ilmapumppua. Täällä nimittäin lämpötila nousi kunnon helteillä lähemmäs kolmeakymmentä ja laski tuikeina talviöinä viiteentoista. Kun en ollut sitä itse tiennyt, kerro teille, että tuollainen jäähdyttävä ja lämmittävä laite on nykyisin hinnaltaan siedettävä, ja asentaa niitä saa vain rekisteröity (sertifioitu) kylmälaiteasentaja. Alkuvuosien Villi länsi on siis ohi. – Koko asunnon lämmittäminen ei kuulemma toistaiseksi toimi riittävän hyvin. Etenkin alakerta – yläkerta lienee jonkinasteinen ongelma. Mutta tällainen oman ilmatilansa muodostava huone on sille onnen omiaan. Tuokin värkki on lähes äänetön; olen perso hiljaisuudelle.



12 kommenttia:

  1. Sain täällä äkäisiä kommentaattoreita kimppuuni kutsuessani Suomea rumien naisten hallitsemaksi vähemmistöjen paratiisiksi, tätä mekanisoitujen liikkeiden yhteisöä,jossa tekniikka on saanut yliotteen ihmisistä.

    VastaaPoista
  2. "Uhkana on se, että julkaisen tässä uudestaan eräitä vuosilta 1992 tai 1993 olevia sanomalehtiin laatimiani kolumneja."

    Entä tekijänoikeudet? Voiko arvon blogisti julkaista lehdissä julkaistuja artikkeleitaan omalla nettipalstallaan?

    MHI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloisen ja siis nykyisen Sanoma Oy:n kannalta tuo asia on helppo: kun olin ulkopuolinen avustaja, tekijänoikeudet ovat minulla. Eräissä tilanteissa olisin velvollinen suhtautumaan myönteisesti lehden pyyntöön julkaista uudelleen jotain vanhaa.

      Toisin kuin muut lehdet Erkko osti omilta työntekijöiltään (joihin en siis ole koskaan kuulunut) uudelleenjulkaisuoikeudet.

      Free lance -kammottavuudet ovat myöhempää perua.

      Aiheen sivusta: täysin ratkaisematon on kysymys, mitä tapahtuisi, jos julkaisisin näitä blogeja ja teidän kommenttejanne. Sekin on mielikuvituksellinen tilanne. Kommentit ovat teidän, kirjoittajien tahdosta ja aloitteesta jatkuvasti verkosta tarkasteltavissa vuodesgta 2005.

      Poista
    2. "Free lance -kammottavuudet ovat myöhempää perua."

      Eihän ne oo kun,
      vetää vaan paperiin nimen silmät sidottuna; kaveri auttaa kynän oikealle riville.

      Poista
  3. Suunniteltu vanhentuminen... Kuinka sattuikaan. Toukokuussa oli HS:ssä artikkeli "Miksi kaikki hajoaa", jonka keskustelu oli kiinnostavampaa kuin itse juttu.

    Keskusteluun ilmoittautui tervejärkisiksi skeptikoiksi itseään nimittäviä henkilöitä, joiden mielestä on pimahtanutta salaliittoteoriaa ja höyrähtäneisyyttä kirjoittaa julkisesti, että halvoista osista heikoimmalla mahdollisella työllä kyhätty värke ei kestäisi käyttöä. Suunniteltua vanhentumista ei ole ja siitä puhuva tekee itsestään täydellisen tomppelin, kuului sana.

    Luojalle kiitos että en ole skeptikko. Olen vain katsellut hieman vekottimia.

    Kerran minulla oli kokeeksi Aiwan halvin mahdollinen vhs-nauhuri. Kasetin syöttö alkoi tahmata. Syykin selvisi. Kasetti ei kulkenut sisään kelkassa, vaan sen varassa että avoimelle piirilevylle oli pursotettu rantu vaseliinia takaamaan mekaanisen luiston. Ei ollut tarkoituskaan, että sellainen pitkään kestäisi.

    Korjaajien keskuudessa klassinen esimerkki brandin huonontumisesta on Philips. Se menetti kaiken maineensa 1990-luvun aikana ryhtymällä valmistamaan kuvaputkensa jossakin Maustesaarilla. Kyllä nekin aikansa kestivät. Pari vuotta, jos oli tuuria. Kuluttajaviraston ovet paukkuivat ja valmistaja joutui sen mustalle listalle, kunnes Philipsiltä meni maine ja perään koko firma kaatui alta ja myytiin Funaille.

    Kaikkein surkeinta, mikä keskustelussakin tuotiin esille, on se, että SER-romun kierrätys ei perustu vanhojen laadukkaasti valmistettujen laitteiden korjaukselle, vaan raaka-aineiden talteenotolle. Sen sijaan että Marantzin vahvistimien elinikää pidennettäisiin vaihtamalla kärähtänyt power-transistori uuteen, huippuluokankin laitteet saavat saman kohtelun kuin Aiwan vhs-nauhurit. Tukityöllistetty heittää ne lavalle, josta ne viedään murskattavaksi.

    Kaiken huipuksi kierrätystavara muuttuu kierrätysasemien omaisuudeksi sillä sekunnilla, kun se ylittää vastaanottopaikan kiinteistön rajan. Pienintäkään varaosaa ei saa luovuttaa korjaajille tai muille kiinnostuneille aidan takana. Jonkun skeptikon sanakirjassa tällainen huoleton tuhoaminen ja hävitys saattaa vastata "kierrätystä". Minun sanakirjassani ei.

    Ympäristöpuolueelta voisi kukaties toivoa ehdotuksia järkevämmäksi menettelyksi, mutta niitä tuskin saamme koskaan kuulla, koska asiassa ei ole kysymys seksistä.

    VastaaPoista
  4. Oletko tarkistanut, että se Buffalo on RAID1-tilassa (levyt peilattuna). Manuaalin mukaan pitäisi olla oletuksena, mutta ainakin pari kertaa ei ole ollut. Pudottaa tietenkin kapasiteetin puoleen, mutta varmistus ...

    VastaaPoista
  5. Funktsioneerimas Kempises hikimaja erdö- voi liiskgaasutuksel? Joskei ni liiskha tules koht olemas Kyrkslätiski viimestes huutos. Lahimaine liisksadestis märkamas Eesti maast. Kvaliteet parim ku ryss tuumajamis. Läbi paras soovitus.

    Parimate tervitustega. Tarvo Slate, naturaaliste teadustes tosent, liisk- ja gaaskonsult, Tallinn.

    VastaaPoista
  6. "..ettei se pidä juurikaan ääntä. Se nököttää pöydällä (ei lattialla villakoiria keräämässä) kuin lukkari kirkonpenkissä."

    Kyllä kai lukkarin täytyy ääntä pitää - ainakin urkupenkillä nökötellessään?

    VastaaPoista
  7. Lämpimästi kannatan ajatusta, että bloginpitäjä julkaisi niitä Hesariin 90-luvun alkupuolella kirjoittamiaan pakinoita (vai kolumnejako olivat, ei kai sentään esseitä). Niissä oli aikoinaan nuorella miehellä ihmetelemistä, ja olisi hauska tarkistaa millaista niitä on nyt lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä pääsee alkuun:
      Taistelu oikeudesta: kirjoituksia ajassa
      Kirjoittaja Jukka Kemppinen
      Kustantaja Werner Söderström lakitieto, 1997
      ISBN 9516700144, 9789516700147
      Pituus 270 sivua

      Poista
  8. Muistankohan oikein, että yksi noista Hesarin kolumneistasi käsitteli Sylvian joululaulua (ja sitä, ettei se varsinaisesti ole joululaulu)? Hienoja, ajatuksia herättäviä tekstejä, suosittelen.

    VastaaPoista
  9. >>Kuvassa näkyvä näyttö, josta taisi olla puhettakin, ei höngy kuumaa ilmaa helteellä. Taustavalaistu LED tuntuu olevan todella etevä keksintö.<<

    Luulisin kuitenkin kyseessä olevan perinteisen LCD-tekniikalla toimivan näytön, jonka TAUSTAVALO toimii LED-tekniikalla entisen, helposti viottuvan ja vaikeasti säädettävän, loisteputkitekniikkaan perustuvan taustavalon sijaan.

    Terminologiat sekoitetaan jopa liukkaiden myyntimiesten toimesta. LED-näyttö veisi virtaa älyttömästi esim. läppäreissä. Kuvittele vähintäänkin 500 000 LED-kuvapixeliä näytöllä ja jokainen veisi vaikka 1 mA virtaa... tai edes 0.1 mA... tai edes 0.01 mA... Sellainen näyttö se vasta hönkyisikin lämmintä...


    VastaaPoista