27. marraskuuta 2012

Opimme mitään






Ainakin puolet Suomessakin tunnetuista ja paljon käytetyistä elämänohjeista, iskulauseista ja aforismeista jakaa saman piirteen. Ne ovat iskeviä kiteytyksiä, mutta eivät kestä lainkaan tarkastelua. Toisin sanoen ne ovat todistettavasti vääriä, riittämättömiä tai harhaanjohtavia.

Joku henkilö kirjoitti ja toinen siteerasi, että parodia on jo kauan ollut mahdotonta – ne tekevät sen itse.

Ajatus tarkoittanee, että moni toiminta ja paljon puheista on niin irvokasta, että sitä voisi luulla pilkantekomielessä sommitelluksi. Sitä voisi luulla parodiaksi. Jolloin parodia ei ole mahdotonta, vaan mahdollista. Sitä syntyy myös tahattomasti.

Ollakseni parodioimatta – kirjoittajan tietäen olen hyvin selvillä kaksoismerkityksestä. Runoudessa ja sen lähisukulaisessa vitsissä tunnettu mestarin keino on muuttaa sanojen merkitystä tai lauseen kulkua kesken ajatuksen. Tekninen nimitys on ”ambiguiteetti”. ”Hiljaisuus on kuultava” on sekä sanaleikki että kaksoismerkitys, koska se on mielekäs ja kaunis, ymmärsi sanan ’kuultava’ kehotuksena tai adjektiivina, kuten sanassa ”läpikuultava”.

Alkuesimerkin kirjoittaja vihjaa parodiaviittauksellaan muun muassa sen siteeraajiin. Ihmiset möläyttelevät vahingossa asioita, joita pahin pilkkakirves ei välttämättä keksisi.

”Emme opi historiasta mitään” on suosittu ajatelma. Joku on laajentanut ”paitsi sen että emme opi historiasta mitään”. Teemme samat virheet uudelleen ja uudelleen.

Tämä on oikeastaan kiinnostava ajattelutapa. Historia siinä muodossa kuin sitä hiukan opetetaan koulussa, on kieltämättä kuiva ja sekava tarina. Sille altistettu voi kysyä aiheellisesti, miksi tällaista soopaa on siedettävä. Yliopistotasolla jokin kysymys Kansalaissodan 1918 syistä ei monien mielestä ole maho. Tapahtui asioita, jotka johtivat suureen väkivaltaan ja lisäksi menetelmiin (keskitysleirit), jotka oli vaivoin toteutettu jossain kaukana (buurisodassa) mutta osoittautuivat menestystuotteiksi jo alle 20 vuoden kuluttua, Neuvostoliitossa sitäkin aikaisemmin.

Kun vanhat valttikorttimme (sauna, sisu, sukset jne.) on osoitettu varsin vanhoiksi ja laajalti tunnetuiksi, tässä meillä olisi maabrändin aineksia. Kun toiset tyytyivät vain ottamaan maanmiehensä hengiltä, mepä jalostimme keinot heidän rääkkäämiseensä kuoliaaksi.

Ehkä joku työryhmä tarttuisi tähän, varsinkin kun suomalaisia epäillään saamattomiksi.

Historia on ihmisille melkein sama asia kuin yritys ja erehdys, jonka kaikki selkärankaiset ja useimmat selkärangattomat hallitsevat. Väitteen mukaan monien nisäkäslajien laumanvanhimmat palvelevat hiukan yli aikansa, koska tehtävä selvittää sopivat kulkureitit ja salaiset vesipaikat vie aikaa käsitteellisen kielen puuttuessa. Tällaisiahan puhutaan mm. norsuista.

Yritys ja erehdys opetti ennen lapselle, kummasta päästä tulitikkua kannattaa pitää kiinni, kun se palaa. Kansat joko oppivat tai eivät opi, että esimerkiksi naapureiden härnääminen kannattaa hoitaa perinteisin muodoin ja sovituin tavoin, esimerkiksi hulinoimalla.

Sotakouluissa sanotaan, että hyökkäys edellyttää painopistesuunnassa ainakin kolminkertaista ylivoimaa.  Sitä sotakouluissa kai ei sanota, että tämän historian mukaan hyökkääjälle käy huomattavan usein lopulta kalpaten. Saksa sen tietää ja Japani samoin.

Samanlaista on havaitsevinaan poliittisissa suurryhmissä ja sosiaalisissa pieniryhmissä. Äkillinen, loistava voitto saattaa olla tuhon alku.

Historiatieteen huono maine johtuu siitä, että sitä harjoittivat pari sataa vuotta sitten etenkin lakimiehet, ja tietenkin he olivat löytävinään historiallisia lakeja. Kesti aikansa ymmärtää, että olemassa olevien lainalaisuuksien selvittely tapahtuu luonnontieteissä ja eräillä teoreettisilla aloilla. Historia ja lainoppi muistuttavat ilahduttavasti konepajatekniikkaa.

34 kommenttia:

  1. Kannattaa nyt hei sentään lukea Freud siihen historioitsijoiden ja muiden insinööritieteilijöiden nukkavierun empirismin kaitsijaksi: tappion, häviämisen, hervahtamisen esteettis-kulttuurinen ja yksilöpsykologinen hienous on arvo, which is devoutly to be wished. Pitäisi Suomessa olla tuttua.

    Muistamme esim. matemaatikko Freeman Dysonia, joka Wim Kayzerin mainiossa keskustelusarjassa esitti arvionaan, että japanilaisten Pearl Harbour-keikka 1941 oli todennäköisesti japanilaisten itsensäkin tekemien laskelmien mukaan pohjimmiltaan lopulta pahaan perseelleenmenoon johtava homma, mutta he toteuttivat sen silti, koska se oli suunnitelmana ja eleenä "so beautiful".

    Tästä oli hyvä jatkaa.

    VastaaPoista
  2. 1
    Olipa kerran kolme kaverusta. Jumala, Historia ja Väkivalta. No sitten se Jumala otti ja kuoli, ja jäljelle jäi vain Historia ja Väkivalta. No eipä mitään. Ne aikansa marssivat (tietämättä minne) ja kas kummaa, tapasivat sillä tiellä Filosofin. Ja hepä ystävystyivät oikein kunnolla, sillä Sotaa ja Väkivaltaa kovasti miellytti Filosofin pyrkimys, korvata oppi ihmisluonnosta opilla tilanteen vaikutuksesta, sekä Filosofin toinen melkein yhtä merkittävä päähänpälkähdys korvata tuo vanha oppi harmoniasta (melkein yhtä vanhentunut kuin se kuollut Jumala), opilla kohtalon järjestäytymättömistä voimista tai järjen säälittömistä liikkeistä. Historiasta tuli sen porukan pomo, koska se oli noista kaveruksista suulain ja muuta vastaavaa. Se puhua pälpätti, johtaessaan tuota kolmikkoa (tietämättä minne) - ja kun he sitten olivat aikansa harhailleet (tietämättä missä) historian yrittäessä piristää kaveriensa hiukan väsynyttä mielialaa jutuillaan, vastaan tuli kumma kyllä isotissinen naishenkilö, jonka nimi oli Kauneus, ja molemmat Historian kaverit tietenkin kysyivät tuolta määrätietoiselta (mukamas) johtajaltaan, että mitkäs ne tuossa edessä heiluvat ja höllyvät, kun eivät olleet vielä koskaan sellaisia nähneet, ja siitä seurasi yllättäen kova riita, kun se Historiakaan ei osannut siihen mitään sanoa. Ja lopulta siitä sitten kehittyi ihan kunnon tappelu. NO onneksi sieltä auringonlaskun suunnasta paikalle ryntäsi pari niiden etäisempää sukulaista, toinen oli nimeltään Tuomari, ja sen takana laahusti joku sitä lihavampi kaveri, jonka nimi oli Arvo, ja sillä Arvolla oli hirveän iso… mutta kuten tavallista - oikeuden pöytäkirjat julistettiin salaisiksi 60-vuoden ajaksi, joten siitä ei nyt sitten enempää.

    Mutta en kiusallanikaan lopeta tätä juttua tähän. Kirjoitinpa tuossa eräänä synkkänä päivänä kirjan ja sen jälkeen kolme muuta ja sitä ennenkin jotakin, mutta tuosta synkkänä päivänä kirjoitetusta napaan tähän jatkoksi jotakin vielä sopivampaa.

    VastaaPoista
  3. 2

    Se alkaa näin:

    Tämä kirja on omistettu kaikille itsensä heikoksi tunteville. Memory is more incredible than ink. – Anita Loos
    Ja tässä sitä juttua sitten ihan kiusaksi asti…

    Siellä täällä hautakivien päällä näkyi parittelevia hahmoja, tai yksinäisiä runkkareita. Sukuvietti oli vahva loppuun saakka. Joku poltti tupakkaa, ja Jakob K. ihmetteli miten se oli mahdollista vielä kuolemankin jälkeen, ja juuri kun hän oli kysymässä asiasta hänen ohitseen kävelevältä sauhuttelijalta, hän huomasi parinkymmenen metrin päässä harmaaseen viittaan pukeutuneen alastoman naisen jakelevan tupakkaa kaikille sitä haluaville. Jakob K. oli lopettanut tupakoinnin reilua puolta vuotta aiemmin, eikä hän enää tuntenut erityisempää tarvetta sellaiseen. Ja kun hän mietti sitä, hän muisti syöpänsä – ja tajusi yllätyksekseen kuolleensa sydänkohtaukseen. Johonkinhan sitä oli joka tapauksessa kuoltava, hän ajatteli hymyillen.
    Kauempana joku enkeli jakoi viinaa. Ja hänen vieressään joku nuori mies, joka oli lähdössä hakemaan itselleen ryyppyä, selitti jollekulle toiselle, että kuulemma kaikkea mahdollista oli saatavilla, ja ettei hän suostuisi lähtemään sieltä selvin päin minnekään.
    Kaiken ikäisiä, kokoisia ja rotuisia ihmisiä parveili kaikkialla, ja heitä katsellessaan Jakob K. huomasi, että jokainen heistä oli ilman vaatteita – kuten hän itsekin. Ja hän ihmetteli miten ei ollut huomannut sitä aiemmin.

    VastaaPoista
  4. 3

    Siellä täällä liihotteli joku enkeli, huudellen joidenkin ihmisten nimiä, milloin milläkin kielellä. Ja seuratessaan näiden lentoa, hän pani merkille taivaan kuulaan sinisyyden, ja muisti samalla joitakin unohtamiaan pohdintoja Danten paratiisista, ja kysymys; oliko valo luonteeltaan metafyysistä vai fyysistä todellisuutta, tuntui hänestä hetken aikaa hyvin tärkeältä.
    Ja juuri kun hän oli muistavinaan jatkoa erääseen Jumalaisen näytelmän jakeeseen Paratiisista; Oi, Luojan valkeus, jonka kautta näin ma totuuden vallan voittolauman ylvään, hänen ajatuksensa kääntyivät hänen omaan kuolemaansa. Ehkä se johtui siitä, että voittolauma-sana sai hänet kiinnittämään jälleen huomionsa hänen ympärillään parveileviin ihmisiin, jotka toivat hänen mieleensä erään teuraalle aikanaan viedyn lehmälauman.
    Näky ei ahdistanut häntä erityisemmin; hän oli kokenut elossa ollessaan paljon ikävämpiä tilanteita, mutta tuuppiminen, kiroilu ja kaikenlainen muu mekastus sai hänet kaipaamaan omaa rauhaa, ja sitä miettiessään hän oli muistanut tuon hiljaisen hetken Père- Lachaise’lla, jolloin hänen kellonsa oli pysähtynyt. Oli sekin, hän ajatteli tyytyväisenä, se oli ollut loppujen lopuksi melko tyylikäs lähtö. Kaunis ilma ja hieno paikka kuolla – ja hän oli ollut melko hyvällä tuulellakin!

    VastaaPoista
  5. 4

    Se että hän oli kadottanut seuralaisensa jonnekin, harmitti häntä hiukan, sillä hän olisi halunnut vielä jatkaa keskenjäänyttä keskusteluaan näiden kanssa. Kuolema ei kuitenkaan ollut tullut yllätyksenä – olihan hän osannut odottaa sitä jo melko pitkään, eikä hän osannut senkään takia enää ikävöidä mitään elämäänsä kuulunutta. Hyvä kun siitä pääsi! hän sanoi hiljaa, ja sitten hänen huomionsa vei jälleen se, mitä hänen ympärillään tapahtui.
    Pari mustaa noidan näköistä pirua – naisia, karvattomia ja laihoja – käveli jonon vieressä. Heistä toinen kantoi suurikokoista punaista salkkua, jossa oli valkoisen ristin kuva. Toisen kädessä oli muutamia rokotusneuloja. He pyysivät ihmisiä pyllistämään – viisi, tai kymmenen kerrallaan, ja sitten he rokottivat nämä. He olivat selvästi tehneet sitä aiemminkin, sen verran nopeasti se kaikki kävi. Kun Jakob K:n vuoro tuli, joku kyllästyneen oloinen sarvipää toi heille uuden salkullisen neuloja, ja vaihtaessaan käytettyjä neuloja sisältävää salkkua, tämä sanoi Jakob K:lle, että ihmiset olivat niin täynnä erilaisia tauteja, hulluutta ja vihaa, ja muuta vastaavaa, ettei heitä voinut päästää edes helvettiin ilman rokotusta, taivaasta nyt puhumattakaan – ja että heidän rokotuttamisensa teetti paljon töitä. Jakob K. nyökkäsi, ja sitten punaista salkkua kantanut piru pyysi häntä pyllistämään yhdessä muiden siinä seisoneiden kanssa (viiden noin nelikymmenvuotiaan ranskalaisen naisen, jotka olivat muutamaa hetkeä aiemmin kuolleet ruokamyrkytykseen jossakin siinä lähistöllä – mistä heidän mukaansa kehittyisi vielä kaikkien aikojen skandaali).

    VastaaPoista
  6. 5

    Jakob K. ei kuitenkaan kuunnellut heitä. Hän mietti kaiken katoavaisuutta, eli perspektiiviä, eli tuota maalaustaiteen vanhaa kikkaa minkä avulla todellisuutta pystyi kuvaamaan melko tarkasti, ja mikä vielä oleellisempaa; katsojan näkökulmasta lähtien. Se oli oleellista, sillä se lisäsi maalaukseen katsojan oman havainnon. Ja hän mietti miltä se kaikki mahtoi näyttää kauempaa katsoen.
    Ajatus huvitti häntä, vaikka hänen oli edelleen melko vaikeaa keskittyä varsinaiseen ajatustoimintaan, päässä kaikuvien ajatusten vuoksi.
    Mitä helvettiä sinä siellä oikein jonotat? Olemme etsineet sinua jo monta tuntia! kissa huusi Jakob K:lle, herättäen hänet samalla mietteistään.
    Kissan tapaaminen piristi häntä suunnattomasti – oli kuin hän olisi tavannut uudelleen pitkään kadoksissa olleen ystävän - ja melkein samalla sekunnilla hän huomasi, etteivät päässä kaikuneet ajatukset enää vaivanneet häntä.
    Hauska nähdä sinua! hän huudahti kissaa katsellen, ja olisi halannutkin sitä, ellei se olisi loikkinut hänen luotaan kauemmaksi. Samalla hän astui huomaamattaan takanaan seisseen ärtyneen oloisen miespuolisen insinöörin varpaille, minkä seurauksena hänet tönittiin jonosta kokonaan pois.
    Kalaako sinä luulit jonottavasi. Venäjän suurimpiin kuuluva kirjailija Andrei Belyi jonotti kerran kalaa Moskovassa, ja kun hän kyllästyi, niin hän huusi, että kirjailijan pitäisi saada kalansa jonottamatta ja puhtaalle lautaselle – tai jotakin sellaista, en minä enää niin tarkasti muista – siellä ruokalassa oli muutenkin niin saatanan ahdasta, että minun piti siirtyä sieltä melkein heti kadulle. Sitä paitsi sinun pitäisi pukea jotakin päällesi, eihän sinua jaksa katsella pirukaan. Minne sinä olet vaatteesi jättänyt?
    En tiedä, luulin etteivät ne kuulu asiaan. Kai ne jäivät sinne käytävälle, kun minä...

    VastaaPoista
  7. 6

    Tuossahan ne ovat! kissa sanoi, ja osoitti muutaman metrin päässä olevaa Marcel Proust’in mustankiiltävää hautakiveä.
    Ah, niin näkyvät olevan, Jakob K. vastasi.
    Niin näkyvät. Pukisitko ne ystävällisesti päällesi. Taidat olla aika itseriittoinen henkilö, kun et niitä aikaisemmin huomannut! se sanoi ja nuoli etukäpäliään.
    Jakob K. istui Marcel Proustin hautakiven päälle ja alkoi vetää kalsareita jalkaansa. Sitten seurasivat housut ja lopulta muutkin vaatteet. Kenkiä he joutuivat etsimään jonkin aikaa, ennen kuin huomasivat, että jonossa seissyt pienikokoinen ja hyvin kalpea mies oli napannut ne mukaansa.
    Ihminen on kaiketi täälläkin sitä mitä hän näkee, Jakob K. ajatteli, sovitellessaan kenkävarkaan kainalosta riuhtaisemiaan kenkiä jalkoihinsa. Hän ei tuntenut sen kummempaa ristiriitaa nykyisen olomuotonsa, ja taakse jättämänsä olemuksen välillä. Tosin peiliä hänellä ei ollut, mutta hänen suonikohjunsa olivat olleet entisillä paikoillaan, ja hänen hengityksensä vinkui niin kuin ennenkin.
    Ymmärrätkö, että nimenomaan tällaisella hetkellä ihmisen olemassaololle ei löydy vankkoja perusteita. Oli sinun onnesi, että löysin sinut tämän lauman keskeltä. Muutama askel lisää, niin se olisi ollut myöhäistä, kissa sanoi edelleen itseään nuollen.
    Mutta miksi? En oikein ymmärrä, Jakob K. sanoi.

    VastaaPoista
  8. 7

    Siksi ettei maksa vaivaa terästäytyä mahdotonta vastaan muussa kuin omassa mittakaavassaan. Kai sinä ymmärrät että silloin kun kuolema käsitetään vain jaloiksi ja jäseniksi, ja muiksi killuttimiksi – siis niistä luopumiseksi, niin on paikallaan seisoa tuossa sinun takanasi olevassa jonossa. Se on tarkoitettu lähinnä insinööreille ja opettajille, ja muille vastaaville. Kyllä sen pitäisi olla sinullekin selvää ilman meidän selittelyjämmekin. Kai ymmärrät, että sinun tapauksessasi meidän on syytä lähteä täältä kokonaan jonnekin muualle, ja mahdollisimman nopeasti! Vai kuvitteletko sinä että joku piru olisi ollut kiinnostunut siitä mikä sinä olet ollut silloin kun sinun vuorosi olisi tullut tuolla edessä olevalla portilla? Ja lisäksi on hyvä muistaa, että varsinkin uskonnollisessa mielessä sellainen ajattelu on pelkästään kuolemaksi. Joten eiköhän lähdetä täältä hippulat vinkuen! (Kaksi viimeistä lausetta se sanoi ääntään madaltaen.)
    Mihin suuntaan? Jakob K. kysyi ympärillään parveilevia ihmisiä levottomasti vilkuillen.
    Ponkaiset vain siitä Proust’in kiveltä eteenpäin. Suunnalla ei sinänsä ole väliä!
    Ja hän totteli kissaa ja ponkaisi.
    He tulivat suurelle portille. Se oli ainakin Riemukaaren kokoinen, ellei hiukan suurempikin. Ovea siinä ei ollut, kuten ei Riemukaaressakaan, ja sen toiselta puolelta alkoi kiemurteleva hiekkatie, joka katosi horisonttiin. Portti oli melko unohdetun näköinen. Sen rappaus oli lohkeillut monin paikoin, ja se vihersi hiukan, siinä kasvavien jäkälien ja sammaleen takia. Koristeitakaan siinä ei ollut. Punapää odotti heitä portilla, samoin kuin hänen aiemmin hotellihuoneessaan näkemänsä pitkä tumma hahmo (se oli edelleen sellainen; kasvoista ei oikein tahtonut saada selvää). Musta miesten polkupyörä nojasi portin kylkeen heidän takanaan.
    Sen kissansilmä kiilteli auringonvalossa.

    VastaaPoista
  9. 8

    Mikä paikka tämä on? Jakob K. kysyi kissalta.
Taivaan portti taiteilijoita varten tietenkin! kissa naukaisi. Hahmoton ojensi oikean kätensä häntä kohti, ja he kättelivät;
    hetki tuntui jostakin syystä hyvin juhlalliselta. Nimeään hahmoton ei kuitenkaan sanonut, mutta eihän hän ollut muistanut kysyä sitä myöskään punapäältä, sen kummemmin kuin kissaltakaan.
    Ihminen on nykyään olennaisesti yksin. Hän tuskin tajuaa omaa olemassaoloaan, mikä johtuu lähinnä siitä ettei hän pysty enää tajuamaan toisten ihmisten olemassaoloa riittävän selvästi, mutta senhän sinä taidatkin ymmärtää – muutenhan sinä et tässä seisoisikaan, hahmoton sanoi kolkolla kumisevalla äänellä Jakob K:ta katsellen.
    Jakob K. nyökkäsi – se tuntui typerältä. Ja sitten hahmoton jatkoi profetiaansa.
    Ihmisen havaintokokemuksen ulkopuolelle jää hyvin paljon oleellista; sellaista joka ei ole maailmanhistorian valtavan kokoisen elämänpyörän tuhottavissa. Moraalin ongelma on sen takia aina havaintokokemuksen ongelma. Tarkemmin sanottuna pelkkä haave. Siksi on hyvä muistaa, että luonnosta ja historiasta laaditut teoriat eivät kykene ratkaisemaan olevan ja olemisen välillä ilmenevää arvoitusta – ne ainoastaan sotkevat asiaa – koska ne saavat ravintonsa siitä samasta sekasorrosta, mitä ne yrittävät arvioida. Usko tieteeseen johtaa pian siihen, että ihmiset alkavat palvoa jälleen jotakin puuta, tai kivenmurikkaa. Tai sitten he alkavat ajattelemaan, että ovat itselleenkin liikaa! Olemassaoloa ei kuitenkaan voi pukea minkään systeemin kaavaan. Ihminen on luotu, ja hänen pitää kyetä itse ymmärtämään haluaako hän palvella omaa kuvaansa, vai luojaansa, hahmoton sanoi, ja lopetti ilman sen kummempia selittelyitä. Ja pienen taidepaussin jälkeen hän meni kuselle taiteilijoille varatun Taivaan portin viereen. Sen jälkeen hän kätteli vielä kertaalleen Jakob K:ta, kiitti seurasta, ja hyppäsi mustan miestenpyörän päälle ja poistui hyvin juhlallisen näköisenä paikalta etuvasemmalle.
    Kuka hän oli? Jakob K. kysyi punapäältä.

    VastaaPoista
  10. 9

    Suojelusenkelisi. Ei sinun pidä välittää hänestä. Hän oli aika kyllästynyt sinuun, ja hän on aina ollut jonkinlainen kusipää.
    Ja entä nyt?
    Kävelet vain tätä tietä pitkin. Se on samalla eräänlainen raja sen välillä miten koet sen mitä havaitset, ja sen välillä miten koet oman läsnäolosi. Hyvinhän sinä olet sillä tiellä tähänkin saakka jaksanut kävellä. Nämä ovat viimeiset kilometrit. Perille päästyäsi kohtaat Jumalasi. Sen enempää en pysty sinulle asiasta kertomaan. Mutta aika rientää ja meidän pitää ikävä kyllä nyt erota ehkäpä ikuisiksi ajoiksi – työt kutsuvat, punapää sanoi, ja heilautti hiukan haikean näköisenä kättään. He eivät kätelleet, eikä kissakaan sanonut hänelle enää mitään. Se katseli häntä hetken aikaa – sen katseesta ei voinut päätellä sitä eikä tätä, ja sitten se käänsi päänsä paikalta poistuvan punapään suuntaan, ja lähti juoksemaan tämän perään.

    VastaaPoista

  11. Briteissä rahapiirit riehaantuivat kohottamaan Bank of Englandin seuraavan pääjohtajan messiaanisiin korkeuksiin. Kesällä 2013 puikkoihin tartuu Kanadasta saapuva Mark Carney. Hän tulee samasta varjopankkikoulusta kuin EKP:n Mario Draghi. Pitkä palvelusaika ja kunnostautuminen modernissa investointipankkimaailmassa, jonka ydinidea oli ja on alistaa modernit suurkassat eli palkkatyöväen eläkesäätiöt vanhan rahan tavoille ja tavoitteille. Herrojen inititaatiorituaalit ja -henkilökohtainen rikkaus- ovat peräisin kummankin Goldman Sachs bonusvuosilta.

    Mitä on varjopankkimaailma ? Jos suvun jatko-opiskelijatoivo ottaa asuntolainan, niin Nordea kirjoittaa hänelle talletuksen,joka kohta kyllä on jonkun toisen tilillä. Muttan onpahan oma asunto Toivollamme. Nordea arvopaperistaa tämän asuntolainasaamisen myymällä sen palkansaajien eläkerahastolle (joiden johtajilla on paine löytää sijoituskohteita eläkesäästöille (-pakkosäästöille,sanoi M.Koivisto). Se talletus joka syntyi Toivomme ja Nordean kynänvedoin Suomen, euroalueen ja kansainvälisen yhteisön rahaverkostoon -lisäykseksi- joutuu syyniin. Talletus on vanhanaikaista. Se pitää sijoittaa. Asiaa edistää matala korko. Rahasto houkuttaa.

    Pannaan se vaikkapa teräksen valmistukseen ja kauppaan (edelleen) sijoittavaan Fundiin. Näin saimme arvoperistettua Nordeasta pois sen yhdessä Toivomme kanssa tuottaman lisän rahaa. Raha osti osuuden Fundiaa, joka sen käytää parhaaksi katsomallaan tavalla. Sitten Nordea voi taas luoda lisää rahaa seuraavan TOivon kanssa ilman että sen tase paisuu yli äyräiden. Sieltähän oltiin irrotettu sekä saaminen että talletus edellisen Toivon jäljiltä.

    Eräs suursaavutus näiden varjopankkien toimesta on intialaisen Lakshmi Mittalin teräsverkko, jota verrataan usein Andrew Carnegien saavutuksiin sata vuotta sitten (siinä välissä oli mm.kansallismielisten / demarimielisten yhteishenki/tasajako henkisyydet -ja maailmansodat). ArcelorMittal-yhtiö on sammuttamassa paria masuunia Lorrainessa. Asiasta keskusteltiin eilisiltana herrojen Lakshmi Mittalin ja Francois Hollanden kesken Elysee palatsissa. Ehkä illankulusta jotain kerrotaan myöhemmin.

    Siis tällainen teräsverkko on tehty laina- ja uusrahalla. Lainaksiantajat (myös uudisrahan osalta pankeissa vrt.ToOivot) irrottavat lainat laajemmalle Debt Based arvopapereina - myös Suomen Kulttuurirahastoon, myymällä rahaa vastaan. Useassa tapauksessa ostajarahasto tekee välipuheen seuraavista siirroista kuten hänen teknologiansa pääsystä mukaan, hänen pääsystä omalla territoriollaan jakelijaksi jne. Bonusta ja hyötyä on jaossa kautta koko MBA liikeenjohtaja toivonpiiriläisten.

    Suomessa Outokumpu yrittää kromillaan vahvistua ja pysyä autonomisena. Siellä on voimamiehenä Wärtsilässä dieselmoottoreilla tällaisen kiinalaistumisen suorittanut Ola Johansson. Sama mies, joka vedettiin kölin ali Etelärannan EK:n edellisenä puheenjohtajana nyt syksyllä.

    Tällaista konepajatekniikkaa. Tällaista sopimusvapautta. Revi näistä hupia kun nämä repivät rahasi.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Yleinen on myös sanonta "historia toistaa itseään", jota vastaan tämä "historiasta emme opi mitään" on osaksi suunnattu. Sama asia siis.

    Jos historia toistaa itseään, se johtunee siitä, että sukupolvi sukupolven jälkeen tekee samat ajatusvirheet uudelleen ja uudelleen.

    Mielestäni olemme kuitenkin ainakin lyhyellä tähtäyksellä täällä Euroopassa oppineet, ettei epämiellyttäviä naapurikansoja kannata kuitenkaan yrittää tappaa sukupuuttoon. Siksi vaan, kun ei se oikein tunnu onnistuvan, muuten kyllä.

    Sitä emme ainakaan Suomessa ole oppineet, että kaikki ihmiset ja kansat, ja etenkin ne, toimivat aina hyvin itsekkäästi. EUkin on valtioiden yhteenliittymä, jossa jokainen vetää kaikin voimin kotiinpäin. Yhteinen etu on etu vain silloin, kun se on myös meidän etumme.

    Ainakaan pienen kansan ei kannattaisi uhrautua muka yhteisen edun takia, kuten nyt vihreämme ovat saaneet meidät tekemään. Esimerkiksi riittänee rikkidirektiivi.

    Tässä tapauksessa historiasta ei ole opittu mitään.

    VastaaPoista
  13. "...mepä jalostimme keinot heidän rääkkäämiseensä kuoliaaksi."

    Voidaanko tästä (=tietoisesta kiduttamisesta) sittenkään syyttää kumpiakaan vuoden 1918 toimijoista, eräitä yksittäistapahtumia lukuunottamatta. Se on totta, että silloin vastapuolia otettiin hengiltä joko kokonaan ilman oikeudenkäyntiä tai hyvin puutteellisen sellaisen jälkeen, mutta ei kai suuremmin tietoisesti kidutettu? Jos tällä viitataan vankileirien puutteelliseen ruokahuoltoon, ei senkään takana liene osoitettavissa tietoista rääkkäämistarkoitusta vaan yleinen ruokapula ja yllättäin käsiin jäänyt suuri (80.000 henkeä) vankimäärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokalähetysten, jopa yhden leivän kieltäminen, oli tietoista ja sen seurauksista varoitettiin valkoisten keskuudesta.

      Tähän voisi sanoa, että organisoidunhuollon puuttuessa olisivat kuitenkin kuolleet nälkään. Ehkä.

      Tilanne paranki Ruotsin lehtien alettjua kirjoittaa asiasta hyvin ikävään sävyyn.

      Selvityksen katastrofista teki fysiologian professori Robert Tigerstedt.

      Tässäkään ei tietenkään saa yleistää liikaa. Olen jopa tavannut miehiä, jotka olivat voineet oikein hyvin ja pysyneegt puurossa esim. Seinäjoen vankileirillä 1918. Toisaalta isoisäni kertoo nähneensä, miten suojeluskuntalainen ampui aidan taakse isälleen silakkaa ojentaneen pikkutytön. Paikka oli Hämeenlinna, Poltinaho kasarmit.

      Poista
    2. Kommenttini kärki oli nimenomaan siinä, oliko nälkään näännyttäminen tietoista ja järjestettyä ja erityisesti siinä onko tästä löytynyt lähteitä, edes aikalaismuistelmia. Päinvastaiseen taas löytyy viitteitä (eli kun havaittiin ryhdyttiin toimiin olojen parantamiseksi, ehkä Ruotsin lehdistön vuoksi.)

      Poista
    3. En tieda mita tuo kiduttaminen v. 1918 tarkoittais. Mutta tiedan, etta ainakin punaisia hakattiin niin, etta oli kasi tai selka mustansinisena. Nykyaan kai sanottais, etta annettiin turpiin sakilla tai joku yksittainen hurja. Hakkas. Eikos tama leireilla pitaminen ja kuolemalla uhkailu, varsinkin kun noutajia kavi paivittain, niin eikos se nyt kavisi kiduttamisesta?

      Poista
  14. KOLMINKERTAINEN YLIVOIMA

    En tieda mita sotakouluja Kemppinen on kaynyt, mutta tyypillisimmin Stalin ja Neuvostoliitto toimi sotilasmatematiikan pohjalta.

    Juttu ei kuitenkaan ole ihan nain. Suomalaisten lahto Tuulosjoen yli 1941 on malliesimerkki siita, etta perinteiset voimasuhteet voi olla vaikka 1:1. Kannattaa perehtya tahan Tuulosjoen juttuun varsinkin kun tulta johti yksi nuori Kullervo Kemppinen pahasta Fokkeristaan.

    Stalinin matematiikkaa osoittaa vaikka Puna-armeija hyokkays Suvannon yli Talvisodassa. Voimasuhteet oli yli 1:3, mutta siihen hangelle ne vaan jai kun nama alivoimaiset ei tienneet naista matematiikkajutuista yhtikas mitaan.

    VastaaPoista
  15. "...lakimiehet, ja tietenkin he olivat löytävinään historiallisia lakeja."

    Voisiko ajatella, että nuo historian lait olisivat tuollaisia lyhyitä kokemussääntöjä tyyppiä "hyökkäys edellyttää painopistesuunnassa ainakin kolminkertaista ylivoimaa" tai että "hyökkääjälle käy huomattavan usein lopulta kalpaten". Sen sijaan kaikenkattavat ja selittävät lait kuuluvat luonnontieteisiin tai nyttemmin lähes kadonneseen marxismi-leninismi nimiseen uususkontoon.

    VastaaPoista
  16. KESKITYSLEIRIT -- THE RAPE OF NANKING

    Juu kylla nailla keskitysleireilla on ollut kayttoa! MUTTA japanilaiset pitivat niita liian hankalina yllapitaa. Siksi naiset raiskattiin ja miehet tapettiin Nakingissa! Ei tarvittu keskitysleireja. Kyllahan saksmannikin raiskas ja tappoin Etela-Venajalla sen kun ehti. -Kummallinen tauti?? Onko
    jollakulla selitysta tahan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > Kyllahan saksmannikin raiskas ja tappoin Etela-Venajalla sen kun ehti.

      Näistä tappamisesta kyllä tiedetään, mutta raiskauksista voisit heittää lähteillä. Toisen osapuolen raiskaukset ovat kyllä hyvin tiedossa.

      Poista
  17. Suosittelen toisen maailmansodan Eurooppa- ja Saksa-osion ymmärtämiseen Adam Toozen paksuhkoa teosta "The Wages of Destruction -- The Making and Breaking of the Nazi Economy". ( http://www.amazon.com/Wages-Destruction-Making-Breaking-Economy/dp/0143113208 ). Eikä kirjasta ole haittaa katsellessa Euroopan nykytilaakaan.

    Kirja kartoittaa Saksan 1930-luvun, sotaa edeltävien vuosien sekä sodanaikaisen taloudellisen taustan ja vertaa sitä maailmantilanteeseen ja sotaakäyvien valtioiden keskinäisiin talouksiin. Ennenkaikkea se tutkii kansallissosialistisen Saksan talouden perusteet ja suhteuttaa ne sitten Saksan politiikkaan ja myöhemmin sodankäyntiin.

    Selväksi käy esimerkiksi miksi Ruotsi oli Saksan taskussa (ja arvaan sen myös kertovan miksi Ruotsi ei tukenut Suomea Talvisodassa) -- Ruotsi möi rautansa Saksaan joka maksoi siitä Ruotsin kipeästi tarvitsemalla ruskohiilellä.

    Toinen huomio oli se että Saksa oli köyhä ja velkainen ja että sota oli tapa hankkia käyttövaroja ja raaka-aineita. Saksan talousihme oli se että oli ihme ettei maa mennyt pankrottiin ennen vuotta 1939.

    Kolmas mielenkiintoinen havaintoni joka tuo menneisyyden nykypäivään on, että sodan jälkeen eli nyt lähes kaikki Saksan päämäärät ovat toteutuneet -- paitsi Drang nach Osten. Eurooppa on yhtenäinen rajaton kauppa-alue joka kilpailee Yhdysvaltain kanssa. Saksan talous on kunnossa.

    Kirjanpitäjät tapaavat olla kuivakkaa sakkia. Tooze on tarkka poika mutta kaukana kuivakkuudesta. Kirja on 1900-luvun alkuvuosikymmenien tilintarkastuskertomus joka selittää miksi, mitä ja milloin.

    VastaaPoista
  18. "Kun toiset tyytyivät vain ottamaan maanmiehensä hengiltä, mepä jalostimme keinot heidän rääkkäämiseensä kuoliaaksi."

    Minulle on syntynyt kuva, että sekä koulu- että työpaikkakiusaaminen on Suomessa yleisempää kuin muissa vastaavan kehitystason (aineellisen) maissa. Jotenkin liitän ne mielessäni kansalaissotaan. Ei sitäkään varmasti alkusyynä voi pitää, mutta kyllä se oli ainakin ilmiötä vahvistava oire. Nykyisin on vaihtoehtoisina kohteina maahanmuuttajia, mikä ehkä lievittää potentiaalisten kotoisten kiusaamiskohteiden tilannetta... (Pasanen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > Minulle on syntynyt kuva, että sekä koulu- että työpaikkakiusaaminen on Suomessa yleisempää kuin muissa vastaavan kehitystason (aineellisen) maissa.

      Et ole sitten Britanniasta kuullut?

      Poista
  19. Jos anonyymin jatkoromaani vielä pitkään jatkuu, täytynee tästä siirtyä kokonaan Jyrki Virolaisen palstalle.
    Tympäisee.
    Voihan toki olla, että kysymyksessä on sisäpiirin juttu, josta ei tarvitsekaan pitää, eikä varsinkaan ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se on sisäpiirin juttu, minä en siihen kuulu.

      Poista
    2. Samaa mieltä. Hän ei kai saa muualla julkaistuksi. Onko tämä joku roskakori ?

      Poista
    3. Onneksi hiirellä voi vierittää tekstiä.

      Poista
    4. Pidin jatkokertomuksesta, vaikka se pituudellaan ja paikallaankin vähän yllätti.

      Poista
  20. Kyllä historiasta on myös opittu ja todellista kehitystä tapahtunut. Kuten tämä euroopan yhdentyminen. Luin juuri Oswald Spendlerin ( siis tämän "länsimaiden perikato" kirjoittajan) teoksen "ratkaisun vuosia" vuodelta 1934, joka on tyypillinen esimerkki saksalaisen kulttuurialueen pitkästä ja massiivisesta irrationalismista ja mystiikasta, päivän politiikkaa analysoitiin m.m. veri, rotu, sallimus ja kohtalo käsitteillä. Tälläisiä dinosauruksia tallusteli euroopassa vielä muutama vuosikymmen sitten, kansallissosialismia voidaan luonnehtia tämän perinteen viimeiseksi episodiksi.
    Kansallissosialistit ja muut revancsistit eivät ymmärtäneet että rauhanomaisella kehityksellä saksa olisi pelkällä ominaispainollaan saavuttanut keski ja itäeuroopassa taloudellis kulttuuriseen hegemonian.
    Suomen kieltä näivettää nykyään n.s. sarkasmi.Aina ei enää tiedä tarkoittaako jokin väite itseään vai vastakohtaansa.

    VastaaPoista
  21. Ihmismielen tuntijoilla saattaa olla suurimmat avaimet historiankulun muuttamiseen.
    Meitä ja historiaamme johtavat PR/Mainostomistojen ihmismielen asiantuntijat (valitsevat presidentit.. ja kapitalistiset tuotteet).

    MrrKAT

    VastaaPoista
  22. Tänä päivänä rääkätään syyttömiä työttömiä ja sairaita kaikenmaailman tehotoimilla ja rääkkäys tapahtuu koko EU:n alueella ja varsinkin koko maailmassa.

    Kuka ajaa näiden ihmisten asioita näissä nk. demokratioissa? KUKA?!

    VastaaPoista
  23. Syyllinen ei kai kenkään lienet
    on vain toinen syyttömänpi toista


    Hui Lai Lee

    VastaaPoista
  24. Sananlaskut ovat aina latteuksia ennen kuin on omakohtaisesti kokenut niiden totuuden.
    - Aldous Huxley

    VastaaPoista