14. syyskuuta 2012

Kuisma, Keskisarja II




Näyte kirjasta Paasikiven potkaisemisesta pankista eläkkeelle:

”Karkottaessaan Paasikiveä 1934 Kansallispankkilaiset ruskin aavistivat, että tuolloin jo 64-vuotiasta veteraania odotti vielä toinen ura. Erityisempää kunnioitusta hänelle ei osoitettu talvisodan jälkeenkään. Pankin lähipiirin diplomaatit Tauno Jalanti ja Matti Virkkunen (tuleva pääjohtaja) luonnehtivat Paasikiven neuvottelutaitoja murskaavasti. Paasikivi oli ’hallituksen paha henki’, ’ itseään kehuskeleva ”vanha p.” sekä ”täydellinen erehdys”, jonka ”loruilu” oli kansallisonnettomuuden iso osasyy. Jatkosodan loppupuolella Mauri Honkajuuri suurin piirtein heitti Saksan häviötä ennustaneen Paasikiven kävelykeppeineen ulos pääkonttorista ja puheyhteys herrojen välillä hiljeni.

Kun ”vanha p.” yllättäen nousi 74-vuotiaana pääministeriksi ja pian presidentiksi, KOP:n johto havaitsi olevansa hyvin kiusallisessa tilanteessa…”

Kuisma ja Keskisarja aloittavat oikeutetun innostuneesti kertomalla, että heillä on käytössään nähtävästi suuri määrä sellaisia sisäisiä asiakirjoja ja muistioita, joita yksikään tutkija ei ole ennen nähnyt.

KOP ja SYP (Nordea, Merita) ovat selviä, samoin nähtävästi SKOP. Kysymys on liikepankeista. Vähittäispankeista pystyn oman taustani takia sanomaan, että ainakin Helsingin seudun säästö- ja osuuspankit ovat jääneet vähemmälle, mahdollisesti rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Yllättävästi olen näkevinäni selvät merkit sellaisesta Suomen Pankkia koskevasta lähdeaineistosta, jota ei tietääkseni ole esitelty ennen.

Kirjoittajat viittaavat hyvin laajoihin haastatteluihin, joista osa on anonyymejä mutta litteroitu tulevien tutkijoiden käyttöön. Tässäkin kohdassa sanoisin, että ”ja sen huomaa”.

Jottei tämän katsauksen lukija ihmettelisi suotta, sanon väliin lyhyesti, että olin avustava lakimies ja sitten asianajaja 1966 – 1972 ja liikejuristi vuoteen 1977. Siksi voin muutamissa yksityiskohdissa verrata kirjassa esitettyä omiin luottamuksellisiin tietoihini. Kun puhe on pankkien kommelluksista, totean lyhyesti, että kirjoittajat puhuvat asiaa. (Työnantajatoimistoni oli sijainnut yli puoli vuosisataa Pohjolan talossa KOP:n naapurissa, mutta ei ollut minun aikanani rahavallan ytimessä. – Eräät asianajotoimistot olivat liikepankkien ”etäispesäkkeitä”. En mene sanomaan, etteivät olisi edelleen, mutta tästä minulla ei ole faktoja.)

Maininnat ”maan tavasta”, kuten Paasikiven pääministerinä ja presidenttinä KOP:ltä nostamasta erittäin korkeasta kuukausimaksusta, tunnetaan kirjallisuudessa entuudestaan. Mutta henkilötasolla erittäin mielenkiintoisia ja uutta saa lukea Rainer von Fieandtista, joka siirtyi Pypistä Suomen Pankkiin, ja Mika Tiivolasta. Jaakko Lassilan surullinen ja uskomaton tarina on tuttu jo Kuisman kirjoittamasta KOP:n historiasta.

Tämän kirjan esitteleminen on haaste. Elinkeinotoiminta on perinteisesti jäänyt joko pois tai lapsipuolen asemaan jopa taloushistorian alan esityksistä. Kuinka moni lukijoista on selvillä Outokumpu Oy:n ratkaisevan tärkeästä merkityksestä Jatkosodan aikana? Arvaamaani hyvin harvaa laajempi joukko saattaa tietää talvisodan ajan moratoriosta – vekselit lakkasivat lankeamasta ja huoneenvuokrat menemästä rästiin taistelujen ajaksi.

Jatkosodan poliittinen mielenosoitus (huom. kieli) oli ”business as usual”. Saksalla oli tapana ryöstää vihollistensa ja liittolaistensa kultavaranto ja alistaa liikepankit. Suomi oli poikkeus. Tässä muuan vastaus, jos joku on miettinyt, miksi sellainen vähäpätöinen urheilujohtaja kuin Jukka Rangell (1894 – 1982) päätyi ihan pääministeriksi ja sotasyylliseksi. Vastaus: hän oli erinomainen pankkilakimies ja strategi ja Rytin seuraaja Suomen Pankin pääjohtajana.

Kuisman ja Keskisarjan lukemisen jälkeen jokainen ymmärtää, että perinteisessä järjestelmässä eli mm. Suomessa keskuspankin pääjohtaja (Ryti, Rangell, Tuomioja, von Fieandt, Waris, Koivisto…) on valtiovallan eli pääministerin ja valtioneuvoston luonnollinen vihollinen. Eduskunnan pankkivaltuusmiehistä kirjoittajat vihjaavat, että sanonta ”pihalla kuin lumiukko” on kukaties lähtöisin heistä.

Pankkimiehiä politiikassa olivat Ryti, Kallio (tavallaan), Paasikivi ja Koivisto sekä (makuasia) Niinistö. Kekkonen, joka jää kirjassa vähälle, oli Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä varmasti tarpeeksi kauan. Mannerheim oli HOP:n keulakuva ja tunsi alaa. Ahtisaari ja Halonen? – Kuva – prof. Kuisman työhuone on tässä talossa. Ei paha. Unioninkadulla (ei pankkiunionin).

27 kommenttia:

  1. "Kun vanha P yllätten nousi 74 vuotiaana pääministeriksi ja myöhemmin presidentiksi, KOP:n johto huomasi olevansa kiusallisessa tilanteessa".
    Poliittisia virhearviota sattuu. Kun Niinistö, nykyinen nuorisoasiamies, pääsi Eduskuntaan, "vanhempi valtiomies" Ilkka Kanerva määritteli:"Tyypillinen yhden kauden edustaja". Kiusallista.
    Seppo

    VastaaPoista
  2. Paasikivestä huomaamme, ettei hyvyys yritysjohtajana välttämättä korreloi mitenkään hyvyyteen valtiomiehenä. Ainakaan, jos joutuu olemaan valtiomies vaikeina aikoina vaikean naapurin kanssa.

    Paasikiven merkityksestähän kertoo kuulemma myös Jukka Tarkka tuoreessa kirjassaan. Kyllähän Paasikivi oli isänmaalle arvokas jääräpää. Viimeisen palveluksen malle hän teki päiväkirjoissaan.

    Eiköhän Suomessa päättäjät tajunneet heti ensimmäisen sotatalven jälkeen, että huonosti tässä käy. Ainakin rintaman valvontaupseeri Taavetti Heikkinen on päiväkirjassaan erittäin skeptinen jo keväällä 1942. Jos haluaa tietää, miten Suomi pelasi kaksilla korteilla, kannattaa lukea Saksan suurlähetteliään Wibert von Blücherin elämäkerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paasikiveä vastassa olivat kaikki nokkavat sotakiihkoiset, jotka halusivat sodan, vaikka ton heille tärkeän 20 km. kaistaleen ryteikköä olisi voinut vaihtaa NL:n kanssa toiseen meitti kannalt melkein yhtä turhaan maa-alaan.
      Verta, verta, verta ...natseja, lisää verta...Suomen kaunis historia.

      Poista
    2. Ryssä sen sodan halusi ja sai..
      Anonyymisivari ?

      Poista
    3. Trolli se on, ei sivari. Kertaus: Saksa luovutti Neuvostoliiton etupiiriin Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen. Muut tekivät anonyymin ehdottamalla tavalla, vain Suomi kieltäytyi. Revi siitä.

      Poista
  3. Hesarissa professori Bengt Holmström mm toteaa, että on pelkästään matemaattisesti selvää, ettei Kreikka selviä veloistaan.

    Entäs sitten eteläisen veteläisen valtioiden kulttuuri verojen maksussa? Nimittäin eri uutislähteiden mukaan veronkierto on kiinteä osa toimintakulttuuria näissä lämpöisissä maissa.

    Miten voisi onnistua veronkierron perinteen muuttaminen edes yhden sukupolven aikana, kun haluja muutokseen ei näytä olevan olemassa lainkaan. Ilmeisesti tarvittaisiin todellinen kulttuurivallankumous. Mutta onnistuiko kulttuurivallankumous edes Kiinassa, vaikka siellä oli sentään käytössä mm niskalaukaukset pakotuskeinona.

    Rohkea kokeilu eurosta yhteisvaluuttana on epäonnistunut liian monen maan kohdalla täydellisesti. Näyttää siltä, että tähän mennessä suoritetut toimenpiteet ovat vain pahentaneet kriisiä. Suomikin on vedetty velkasuohon mukaan salaisilla sopimuksilla. On ihmeellistä, että eduskunnan enemmistö on antanut hallituksen huseerata vaarallisilla vesillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veronkierto on kiinteä osa toimintakulttuuria myös kylmissä maissa.

      Poista
  4. ajopuuteoria Nokista, ajopuuteoria Suomesta.
    Se keppihevonen helpottaa, ja auttaa mollatessa niitä jotka puhuivat totta.

    VastaaPoista
  5. Millä oikeudella valkoinen mies kääntelee todellisuutta mieleisekseen kuin räiskäletaikinaa paistin pannussa?
    Miksi valkoinen mies ostaa ja myy, myy ja ja ostaa, eikä ymmärrä, että mitään myymistä eikä ostamista ei ole olemassa.
    Että on olemassa vain Maapallo, Ekosysteemi ja kaiken turhuus.
    On tämä niin väärin, että meiltö intiaaneilta nuo tulokkaat veivät uskon itseemme.
    No, luonto kostaa koko ajan jo.

    VastaaPoista
  6. Hyvin lobbailtu. Ostin kirjan.

    VastaaPoista
  7. en saanut oikein mitään tolkkua tuosta pankki kirjoituksesta.

    Kaippa Outokummullakin jokin rooli on, mutta ruotsalaisella SKF:lla yhtiöllä oli varmasti merkittävämpi. Se nimittäin myi laadukkaita kuulalaakereita maahan kuin maahan. Natsi-Saksaan ja myöhemmin Neuvostoliittoon tai ainakin venäläisistä sotakoneista niitä löydettiin. Eivät ole tainneet nuo ruotsalaiset noudattaa kaupankäynnissään minkäänlaisia eettisiä periaatteita. Ruotsi myi laakereita ja rautamalmia Natsi-Saksaan ja antoi saksalaisille kauttakulkuoikeuden Lapissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä enemmän Stora Ab (malmki) ja Bofors (tykit).

      Erehdyt - SKF myija Bofors myi erittäin paljon myös länsiliittoutuneille sodan aikana.

      Poista
    2. Kemppinen: Laitoin aikoinaan (27.8.2010) kysymyksen tännekin, mutta höpö höpö ne mitään tienneet.

      "iGS Tietohuoltoasemalla Helsingin kaupunginkirjaston tietopalvelun ammattilaiset vastaavat kysymyksiin, jotka askarruttavat mieltäsi."

      http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=2192a978-ea9f-4602-98a3-36e33ca23a48

      Tunnetko Sinä kenties tätä asiaa, tai joku muu blogiasi seuraava taho?


      Siis näin kysyin:

      Möikö Ruotsi aseita tai ammuksia NL:lle Talvisodan ja Jatkosodan aikana, eli aikavälillä 1939-1945.

      Löytyykö mistään kirjallisista lähteistä tukea tällaisille väiteille? Kyseeseen tulee lähinnä tykkien ammukset.

      Näin on kerrottu: "Boforsin tehtailta lähti ammuksia sekä latinalaisin että kyrillisin kirjaimin varustetuilla osoitelapuilla. Ruotsi tuki siis myös Neuvostoliittoa - pääasia oli, että rahaa tuli. Myöhemmin Ruotsille kelpasi maksuksi teräksestä ja kuulalaakereista natsi-Saksan keskitysleireillä tapettujen juutalaisten hampaista irrotettu kulta."

      "NL sai Puolasta Boforsin tykkejä sotasaaliiksi. Siis hyökättyään 1939 Saksan liittolaisena Puolaan juuri ennen Suomen Talvisotaa. Niihin tykkeihin piti ammuksia saada ja mistäpä muualta kuin Ruotsista tietenkin.

      Mitä luultavimmin Ruotsi möi aseita NL:lle Talvisodan aikana. Möihän USA:kin sotamateriaalia NL:e minkä kerkesi."

      Poista
    3. Miksipä eivät olisi myyneet. Laadulla on tekijänsä... Eivät taida kiinalaiset vieläkään pystyä samaan kuin ruotsalaiset jo tuolloin. Osasyynä tietenkin korkealaatuinen malmi ja siitä tehty rauta ja teräs.

      On muuten aika epäselvää monelle nykyihmiselle, että USA ja Saksa eivät sotineet keskenään kun vasta vuonna 1942.

      Poista
    4. Laitan vielä jatkoksi tämän kommenttini tuonne Helsingin kirjaston sivulle (iGS)

      Laurlan kirjat ovat todella perusteellisia ja suosittelen muitakin tutustumaan niihin.

      Tie Talvisotaan kirjassa kerrotaan kuinka NL:n alukset lastasivat strategisia sotamateriaaleja syksyllä 1939 USAn satamissa ja sitä taisi jatkua Talvisodan jo sytyttyäkin. NL maksoi lentokonemoottorinsa ja lentokonebensiininsä, sekä alumiinin, kullalla. Suomalaiset laivat odotteli viikkoja ja NL:n laivat palasivat hakemaan uusia lastejaan suomalaisten odottaessa suostuuko USA myymään aseita Suomelle, tuolle sotaa käyvälle maalle!

      Asiasta mainitaan myös Niukkasen ja Tannerinkin Talvisotaa koskevissa / sivuavissa kirjoissa.

      Bror Laurla Tie Talvisotaan, Kustannuspiste Oy, 1978

      Bror Laurla Tie Talvisodan rauhaan, Librum, 1982

      Bror Laurla Talvisodasta Jatkosotaan, 1986

      Juho Niukkanen: Talvisodan puolustusministeri kertoo, WSOY, Helsinki 1951

      Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä Talvisodan aikana. Tammi, 1951, Helsinki.

      Poista
    5. Käväisin kesällä Tykistömuseossa Hämeenlinnassa. Museon sisäänkäynnin edustalla seisoo Bofors 105K tykki ja vieressä taulu, jossa lukee suunnilleen seuraavasti: "Bofors toimitti Suomeen ennen talvisotaa yhden tälläisen mallikappaleen". Ilmeisesti Suomella ei ollut rahaa ostaa niitä, joten Suomi sai pärjätä ilman niitä.

      Otin ne SKF:n laakerit sen takia esille, että laakereiden valmistaminen on varsin vaativa teknologian ala. NL ei kyennyt koko elinaikanaan tuottamaan kunnollisia laakereita omiin koneisiinsa. Ruotsi siis rahasti tällä tietotaidolla myös sodan aikana.

      Poista
    6. Bofors oli ainakin Kruppin osakkuusyhtiö, ellei tosiasiassa ollut Kruppin määräysvallassa. Ehkä joskus saamme lukea kirjan suomalaisesta kartellitaloudesta. Suomalaisessa historiakirjallisuudessa tämä ilmiö on vain sivulauseessa, vaikka kartellit alkoivat murtua Suomen kansantaloudessa vasta neljännesvuosisata sitten.

      Poista
  8. Esko Aho kohahdutti vaatiessaan ettei hyvä veli-verkostoja saa päästää rappeutumaan.

    Valtaa käyttävän "paksulompsa" Tuomiojan nimi ei sentään ole isä-Sakari (Suomen Pankin pääjohtaja) eikä ukki-Väinö (HS:n päätoimittaja).

    Ihme juttu miten Eki onnistuu säilyttämään humanistin imagonsa, vaikka kabineteissa kääntää korvansa aina ison rahan puoleen, tuskaili Paavo Lipponen taannoin, silloin kun vielä esitti kommenttejaan suomalaisessa mediassa.

    Rintamasankari Päiviö Hetemäen Martti-poika hypittää vvm:ssä ministereitä mennen tullen; sotakaverinsa Niilo Hämäläisen keskisuomalaisilta kotikyliltä poimima nuorisopoliitikko Lauri Ihalainen takaa työrauhan.

    Ja kaikki ovat pelastamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

    VastaaPoista
  9. Yhtä asiaa minä vaan ihmettelen.

    Nimittäin sitä, että miten on oikeus, kohtuus ja erittäin fiksua ja valveutunutta haukkua etelän velkamaiden asukkaita laiskureiksi ja huijareiksi, jotka elävät ja rellestävät meidän kustannuksellamme,

    kun toisaalta on iso viharikos sanoa samaa, jos nämä etelän laiskurit ja koijarit tulevatkin tänne Suomeen elämään meidän kustannuksellamme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelän laiskurit ja koijarit eivät tule tänne . Ei heidän tarvitse.

      Tänne tulee etelän köyhästä rahvaasta se osa joka kykenee.

      Aivan samoin kuin Suomen laiskurit ja koijarit eivät , lupauksistaan huolimatta , muuta maasta (vaikkapa Kreikkaan).

      Tyytyvät ennemmin kurjaan elämäänsä eteläsuomalaisissa kartanoissa.

      Poista
    2. Siinpä vasta pähkininä; meillä on varaa siihen, kaikkien niiden osalta, joiden maassaolo- ja tai kansalaisuusehdot täyttyvät. Ihan ilman noita haiskahtavia, kvasinokkelia kysymysasetteluja.

      Poista
    3. Eli ihmisissä ja ihmisryhmissä on eroja?

      Poista
  10. Kyllä nää jutut on sitä kevyttä keskisarjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nää jutut on harvinaista herkkua nykynetissä , asiapitoisia ja maltillisesti argumentoivia ( kiitos siitä myös isolle osalle kommentoijista).

      Poista
    2. Mitä asiaa näissä muka on?

      Poista
  11. Talvisodan moratorio lienee monille tuttu, mutta paljon tuntemattomampia ovat valmiuslain voimassa olevat säännökset, jotka antavat hallitukselle ihan vastaavat valtuudet moratorion määräämiseksi. Viittaisin tässä valmiuslain 59&nbps;§:ään:

    Velallisena oleva luonnollinen henkilö vapautuu poikkeusoloissa viivästyskoron suorittamisvelvollisuudesta ja muista maksun viivästymisestä johtuvista seuraamuksista, jos hänen maksuviivästyksensä olennaisilta osiltaan on johtunut maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut:

    1) 56 ja 57 §:ssä tarkoitetun lakisääteisen vakuutuksen, etuuksien tai sosiaaliavustuksen muutoksien vuoksi;

    2) 90 §:ssä tarkoitetun maksatuksen siirtämisen vuoksi;

    3) 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaiseen kertausharjoitukseen, ylimääräiseen palvelukseen tai liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen osallistumisen vuoksi.

    Lisäksi muistuttaisin, että valmiuslain 4. luku sisältää aika älyttömän hurjia toimivaltuuksia pankkien ja vakuutusyhtiöitten pystyssä pitämiseksi.

    VastaaPoista

  12. Lue tuolta koko juttu, etenkin se loppuosa!

    http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm


    "Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia.

    Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen.

    SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää.

    Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille.

    Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi.



    SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä.

    SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani.

    Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.



    Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä.



    SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia.

    Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.

    Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu.

    Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa.

    Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta."

    VastaaPoista