6. heinäkuuta 2012

Hullut puut


Muuan henkilö, jonka kerran tunsin, mutta hän kuoli, arveli tavanneensa monta viisasta miestä mutta ei, toisaalta, yhtään hullua puuta.

Olen toista mieltä. Kun elinikä ei riitä piirtämisen taidon alkeiden opettelemiseen – kymmenen vuotta olisi kai minimi – olen ollut pahasti hyvilläni eräiden tietokoneohjelmien kehittymisestä. Sellainen on Photoshop, joka tuottaa vielä oman taiteen lajinsa, kun nyt myös viivojen muuntelu (paths; stroke; liquify; warp; 3 D puppet jne.) on sekä hauskaa että helppoa ja värejä on kahta lajia, joista sitä jälkimmäistä eli liukuväriä voi käyttää pikseleitten peittämiseen.

Joskus mietin, mitä niille puille nyt kuuluu, jotka on kuvattu Gallenin ”Paimenpoika Paanajärveltä” – maalaukseen. Paimenpoika sukuineen on kuollut, kontti ja tuohitorvi maatunut, mutta kuuset eivät olisi vielä välttämättä yli-ikäisiä, ja maisemaa ikuisti maalarin lisäksi valokuvaaja, itse Into Konrad Inha. Verkosta löytyi myös innostava uusi kuvasarja

Olen haeskellut tukkipuun muotokuvaa, mutta kai se sitten olisi maalattava. Puutahan ei koskaan näe. Se kuuluu metsän näkymättömiin olentoihin. Juurelta voi tähyillä korkeuksiin, mutta vaikka asianomainen, merkityksellinen puu kasvaisi avoimella paikalla, ainoa mahdollisuus olisi teleobjektiivi, ja silloinkin jälkikäsittelyllä olisi vaikea peittää tosiasioita. Hypotenuusea on auttamattomasti pidempi kuin kateetti.

Ikkunastani näen tammen, näen kun hiukan kurkotan. Olen käynyt omin käsin varastamassa sen Raaseporin linnanraunioilta. Alue oli toivoakseni valtion maata ja siellä oli tammia ja vaahteroita vähimmässä rätingissä tuhat. Aikaa on kulunut 37 vuotta niin että rikos taitaa olla vanhentunut. Olen miettinyt, pitäisikö vuokrata Pekkaniska, että saisi miehevän kuvan tuosta nyt nelji-viisimetrisestä tammesta, joka elää ja voi hyvin. Muotokuvan ottamisessa vain niin tavattoman paljon on kiinni valaistuksesta, ilman kosteudesta joka tietenkin näkyy kuvassa ja vaikuttaa väreihin, ja tietysti tuulesta.

Toinen vaihtoehto olisi helikopteri, mutta hiukan epäilen, että lentoturvallisuusmääräysten vuoksi niilläkään ei saa rillutella miten sattuu. Muutoin olisi näet loogista ja tuloskin kenties kaunis, jos puita pääsisi valokuvaamaan suoraan ylhäältä. Laskuvarjohyppy ei taida olla enää ajankohtainen haave, varsinkaan tällä polvella, joka muuten ei enää muistuta jutun kuvassa olevaa baobabia eli apinan leipäpuuta.

Sen verran luulen ymmärtäväni, että mikä tahansa näre on rakenne, jonka tasolle arkkitehdit ja insinöörit eivät yllä. Nuo kolme mäntyä tuossa, melkein riukuja vielä, ovat optimaalisia suhteessa lumi- ja tuulikuormaan, ja sekä oksat että neulaset ovat lujuusopillisesti verrattomia. Männyn kantava rakenne ei juuri petä, ja sen runko koostuu sisäkkäisistä, pehmeämmistä ja kovemmista kerroksista, jotka kestävät vääntöä ihanteellisesti. Rakenne on eräänlainen laminaatti, ja peruselementti on tolkuttoman pitkä solu.

Kemiallisena laitteena puu tietenkin on käsittämättömän hieno. Valtavat määrät hiiltä, hiilidioksidia, sokereja, lehtivihreää ja ennen kaikkea vettä kulkee ylös ja alas, ja kun on aika panna maata, tämä pumppu kestää pakkasta.

Kotikuuseni ei kaadu. Sen juuristo on syvällä moreenissa. On vai varottava asiantuntijoita, jotka välillä haluaisivat hakata nurin toisia puita ja luoda sillä tavoin ehkä kohtalokkaita aukkoja tuulen tulla.

Moni ei huomaa ihmetellä, että taloni on metsässä. Ei tässä ole kukkapenkkejä Puolukanvarvut, sammal ja kuntta kasvat sokkelissa kiinni ja löhin järeä koivu on kymmenen sentin päässä kuistin kaiteesta.

Kun joku joskus kysyy, mitä Nokian jälkeen ja milläs tässä eletään, vastaan yleensä, että keksitään tekniikka ja teollisuus, joita käyttäen muovit voi korvata selluloosalla. Ainakin UPM ja Stora hallitsevat tämän tekniikan periaatteessa mutta eivät käytännössä. Selluloosa tavallaan on polymeeri; ketjussa voi olla kymmenen tuhatta D-glukoosiyksikköä. Siitä myös on tehty sata – kaksisataa vuotta uusia aineita, kuten sellofaania ja raionia.

En ymmärrä asiasta paljon, mutta olin tarkastamassa muutamaa gradua ja lisensiaatintyötä kasvikuitujen ja solujen aineiden uudenlaisesta teollisesta käytöstä. Syötävä kännykkä tai monitoimilaite, jonka voi polttaa takassa…

17 kommenttia:

  1. Kemppinen: "Juurelta voi tähyillä korkeuksiin, mutta vaikka asianomainen, merkityksellinen puu kasvaisi avoimella paikalla, ainoa mahdollisuus olisi teleobjektiivi, ja silloinkin jälkikäsittelyllä olisi vaikea peittää tosiasioita. Hypotenuusea on auttamattomasti pidempi kuin kateetti."

    Sunnuntaiharrastelijoiden joukossa ehkä vähemmän tunnettuja ovat tilt/shift objektiivit, jotka korjaa perspektiivejä.

    en.wikipedia.org/wiki/Perspective_control_lens

    www.verkkokauppa.com/fi/catalog/2969d/Tilt-Shift

    Kaukaa kuvatessa voi riittää kuvankäsittely tavan objektiiveillakin mutta lähellä tarkennuskin pitää olla kohdallaan, joten makrokuvaajille tuo voi olla must.

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallistettavia objektiiveja on myynnissä jo mikro 3/4 -kameroihinkin. Opiskelin aikoinani tekniikkkaa isolla Linhofilla, joka olisi kai edelleenkin ainoa toimiva väline vaativaan rakennuksen kuvaamiseen. Luulen kuulleeni, että ihailtava Simo Rista otti kuuluisat kuvansa Helsingin monumentaallirakennuksista juuri siten.

      Tämä ajatus on huokaus, koska laakafilmi on niin pahasti kiven alla, etten kuvittelekaan ryhtyväni näkemään sitä vaivaa.

      En ole sunnuntaiharrastelija. Sanoisin että 'torstaiharrastelija' olisi osuvampi nimitys. Kas kun päätehtävästä vanhuuseläkkeelle siirtyneenä akateemisena pätkätyöläisenä voin itse määritellä, milloin vietän sunnuntaina.

      Katso aiheesta lähemmin "Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille..."

      Poista
    2. Ainakin Jussi Tiainen kuvasi/kuvaa palkkikameralla - oli kerran mukava tilaisuus olla roudarina kohteessa. Vanhoissa arkkitehtuurikirjoissa tulee ihailtua juuri kuvia, joissa negakoko taitaa olla suunnilleen 1:1 suhteessa painettuun kuvaan.

      Poista
  2. Sama kuollut henkilö lausui toisaalta hieman eri asiayhteydessä: "Metsä vihreä tyhmä, alkeellinen, minä sanoin, halveksittavat puut." Niin epäisänmaalliselta kuin se ehkä kuulostaakin, joudun myöntämään itse olevani lähempänä tätä tuntemusta.

    Lentäviä autoja meillä ei ole vielä tänäkään päivänä massatuotannossa, vaikka ne ovat olleet futurologian tuttua vakiokuvastoa jo muutaman sukupolven ajan. Olisi hyvä myös puiden valokuvaamiseen. Syötävä lentävä auto olisi tietysti vielä parempi.

    VastaaPoista
  3. Tuo kuvan puuhan on kuin terskastaan revähtänyt jättiläismäinen kyrpä.

    rr

    VastaaPoista
  4. Pitäisi opettaa puu kasvamaan siten, että siitä tulisi laakista käyttökelpoinen tuote, esim. tuolin muotoon.

    VastaaPoista
  5. Tuollaiset kertakäyttötuotteiden kehittelijät pitäisi laittaa seinää vasten. PIkaisen tiedustelun mukaan lähipiirissä kaikki kuluttajat haluaisivat a) Designiltaan melko yksinkertaisia laitteita ja kojeita b) kestäviä laitteita ja kojeita.

    Joskus kuulee sanottavan, että sosialismissa ei ole mitään hyvää. Kiistän väitteen. Ns. itä-Saksassa kommarit määräsivät, että esimerkiksi kodinkoneiden tulee kestää vähintään 25 vuotta. Tuohon pitäisi pyrkiä ja kovapäisimmille tehdä kustannuskalkyyli laitteen elämänkaaresta ja siitä, miten paljon säästyy energiaa, päästöjä ja harmaita hiukseja kun uutta ei täydy ostaa 3 vuoden välein.

    VastaaPoista
  6. Olen puunhalaaja. Olette varmaan kuulleet sellaisista. En kylläkään halaa toisten puita. Suomalainen koivu on paras halattava (en pihkaannu). En koskisi tuohon ulkomaalaiseen puuhun.

    VastaaPoista
  7. Tukkipuuta kuvasin heinäkuun alussa; (Olympus E-PM1, f/10, 1/400, ISO 200, 25mm, M Zuiko 14-42), lisäväriä pop-art-ohjelmalla.

    VastaaPoista
  8. Ensinnäkin, myös Photoshopissa löytyy Perspective correction; ja myös näillä arkkitehtuurikuvaajilla taitaa olla digitaalisinakin perspektiivikorjaimet kameroissaan. Kennon koko ei taida silti olla lähelläkään kuus-ysiä.

    Toiseksikin, esimerkiksi UPM:llä on osa-alue nimeltä biofibrillit. Siitä voi kehittyä mielenkiintoista liiketoimintaa. Ja sitten BioVerno, josta poikinee modernia häkäpönttö-öljyä mittareihin.

    VastaaPoista
  9. Elämme dinosaurusten aikaa, puut ovat kasvikunnan dinosauruksia. Ehkä yhtä haavoittuviakin. Mänty on upein. Paljassiemeninen lähtee nousemaan kuivasta laihasta valoisasta maasta ihmeen tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän. Tiedän myös miltä mäntymetsä nyt tuoksuu. Syksyllä sinne tulee taas erilainen tuoksu sateiden myötä.
      Terveisin Puunhalaaja.

      Poista
  10. Erinomaista tekstiä, taas kerran. Mutta puun erinomaisuus näkyy vain niissä yksilöissä, jotka ovat selviytyneet elon taistelussa, lukemattomat muut ovat sortuneet.

    Muilta on selkä katkenut.

    VastaaPoista
  11. Ikkunastani näkyy viisi männynrunkoa jotka tykkylumi on pistänyt puolesta välistä poikki.

    Suomalainen puu sittenkin ihmeaine?

    "Sittenkin ihmeaine? Suomalainen puu kelpaa lääkekehitykseen ja muovin korvikkeeksi, Tekniikka ja talous 17.11.2011
    Metsäklusteri Oy yrittää kehittää uutta bisnestä suomalaiselle metsäteollisuudelle.Suomalaistutkijat etsivät puusta esimerkiksi lääkekehityksen lähtöaineita ja aineita terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin."

    nimimerkki: petusta bisnestä.

    VastaaPoista
  12. Puumuotokuvauksesta puheen ollen, jokunen vuosi sitten National Geographicin välissä oli tämä, minusta varsin vaikuttava 84 kuvasta koostettu Punapuupotretti:
    http://ngm.nationalgeographic.com/redwoods/gatefold-image

    VastaaPoista