Äärimmäinen kuri

Äärimmäinen kuri johtaa äärimmäiseen kurittomuuteen. Nyt tarina siitä, miten Neuvostoliiton puna-armeija eteni ryöstäen ja ennen kaikkea raiskaten kaikki käsiinsä saadut 12-82-vuotiaat naiset, esimerkiksi Budapestissä myös kannattajiensa ja taistelutovereittensa eli unkarilaisten kommunistien vaimot, tyttäret ja isoäidit, alkaa olla tunnettu.

Jos nykyiset Venäjän johtajat ja heidän nykyiset läntiset kannattajansa, joita Suomessakin vain riittää, joutuisivat vastaamaan ikäviin kysymyksiin tästä, vastaus olisi luultavasti sama kuin vuonna 1945: pojat pitivät vähän hauskaa.

Yksityiskohtaisemmat kuvaukset, joita muiden ohella Antony Beevor on esittänyt, kuvaa tyypillisiä tilanteita. Puna-armeijan osasto tunkeutuu saksalaiseen pikkukaupunkiin, esimerkin vuoksi sellaiseen harvinaiseen paikkaan, josta siviilit ovat ehtineet tien päälle. Viinikellarit tuhotaan, talot poltetaan. Muutaman tunnin kuluttua ruvetaan enkä miettimään, mistä saisi viinaa ja katon päänsä päälle. Täytyy lähteä marssimaan kohti seuraavaa pikkukaupunkia.

Valloitetaan jokin tuhoamisleiri. Ehkä hengissä olevat juutalaiset eivät herätä mielenkiintoa. On myös käsketty, että juutalaisista ei saa puhua. He ovat neuvostokansalaisia. Käsky on tarpeen, koska vainot jatkuvat erilaisina epidemioina ainakin Stalinin elinajan eli 1950-luvulle. Stalin oli hänkin vakuuttunut siitä, että juutalaisista ja puolalaisista oli päästävä eroon.

Toisaalla puna-armeija, toisaalla Japanin armeija tavoittivat absoluuttisen raakuuden, jolla ei voi enää kuvitella olevan tekemistä esimerkiksi koston kanssa. Neuvostojoukoissa asiaan lienee kyllä hiukan vaikuttanut seikka, joka sai poliittisen johdon pelon valtaan ja aiheutti sangen monille sodassa kunnostautuneelle miehelle 12 vuoden Siperian komennuksen. Maassa aidosti totena pidetty ajatus Neuvostoliitosta työläisten paratiisina sopi huonosti yhteen sen kanssa, mitä sotilaat näkivät Saksassa, sikäläisittäin vaatimattomina pidetyissä vähäväkisten asunnoissa.

Molemmat yhteiskuntamallit, Neuvostoliitto ja Japani, olivat selkeästi perustuneet tavallisten ihmisten äärimmäiseen sortoon ja heidän perustarpeittensa armottomaan syrjäyttämiseen.

Tällä on jokin yhteys näiden samojen sorrettujen pohjattoman murhanhimon kanssa. Vastaavasti molempien yhteiskuntien seksuaalisuuden jyrkkä tukahduttaminen lienee ollut yhteydessä raiskaamisvimmaan. Tästä asiasta voisi saada lisää tietoa Afrikan tämän hetken sissiliikkeistä. Raiskaaminen on seksuaalirikos ja se on väkivaltarikos. Se on häpäisemistä mutta samalla jollain sairaalla tavalla puhdistautumisriitti eli lääke itse koettuihin häväistyksiin.

Äärimmäinen kovuus yhteiskuntaa rakennettaessa ja sitten sotaa käytäessä on kerran toisensa jälkeen osoittautunut erittäin huonoksi keinoksi. Silti sille riittää kannattajia. On ehkä liian varhaista sanoa asiasta mitään, mutta Kiinan kammottavan 1900-luvun historian valtava käänne runsaat 10 vuotta sitten näyttäisi tuottavan tuloksia. Toinen ja selvempi esimerkki on Etelä-Afrikka, jossa vallitseva käsitys oli hyvin selvä. Rodullisesti epäonnistuneet oli pidettävä lujilla. Tuon kaiken kaikkiaan omituisen ajatuksen hylkääminen ei aiheuttanut vuosikymmeniä väitettyä perikatoa.

En ole muuten sattunut näkemään tutkimusta uskonnollisten ja eettisten tausta-ajatusten vaikutuksesta – Etelä-Afrikassa taustaltaan reformoitu eli kalvinilainen protestantismin muoto armottomine armo-oppeineen lienee merkinnyt aika paljon. Tuo sama kovuuden pyhitys muuten on kuulunut niin ikään protestanttisiin kirkkoihin, jotka ovat paljon ja syystä ihmetellyn amerikkalaisen uskonnollisuuden juurta, vaikka heidän suurin kristillinen kirkkonsa lienee edelleen helluntaiherätys.

Tuo uskonnollisiin pohjiin tukeutuva äärimmäinen kuri kohdistuu usein uskojaan itseensä, mutta ikään kuin oikeuttaa kaikkeen kovuuteen muille ihmisille. ”Jokainen on oman onnensa seppä”, sanoo seppä, jota on onnistanut. Se jonka on jäänyt peukalo alasimelle, ei sano mitään.

Hyvin vakava kovuuden maailmankuvan ongelma on selkeä. Sitä viljeltäessä avataan asemat sellaisille saman uskon tunnustajille, jotka ovat todellisuudessa psykopaatteja tai niitä ihmisiä, jotka saavat syvää nautintoa toisten kärsimyksestä. Yhteisön ja valtion tasolla tämä tarkoittaa diktaattoreita.  Kyllä tavallinen piilonarsisti on paljon parempi valnta.