30. kesäkuuta 2012

Niin viimeisen päälle


Se polvi pitäisi jotenkin äyskäröidä, kun on vain turvoksissa ja vielä vikuroikin.

Lääkäri sanoi että kovasti on imunesteitä, vaikka en minä muista mitään ihmeitä imeskelleeni. Mutta kun ottaa oppineen henkilön asennon, panee tyynyn hyvin ja nostaa ketaran pikkutenavan jakkaran varaan koholle, niin melkein kuulee, kuinka lorisee.

Tieteen teossa sänky tai sohva on välttämätön väline. Kun on perimmältään filosofi, ei tarvitse edes paperikoria, koska kaiken minkä herättyään muistaa, voi varustaa sievillä ammattisanoilla ja julkaista. Otsikoksi sopii ”Lisiä oppiin hengen fenomenologiasta”.

Autoa lääkäri kielsi ajamasta, vaikka automaattivaihteet onkin, ja taitaa se totta ollakin, minä kun kerrasti kokeilin. Ei hyppää se kipeä jalka kaasulta jarrulle niin kuin yleinen turvallisuus ja säädyllisyys edellyttäisi.

Hätäkö tässä, kun muutenkin kaikki ihmiset ovat liesussa. Ei ole varsinaisesti edes asian tynkää muille kuin tietysti lukijoille. Sopii kuunnella uutisia aivan aamusta alkaen ja yrittää ymmärtää, mitä siellä maailmalla nyt oikein on päätetty, mutta kun ei ymmärrä.

Ei tule mieleen muuta kuin että Arvi Korhosen vanha, hyvä ajopuuteoria, joka on jatkosodan selityksenä moneen kertaan hylätty, tule vängällä mieleen nykyhetken kuvauksena.

Se ajopuu siis tarkoittaa Suomea. Vielä parempi, mutta tähän tarkoitukseen toivottavasti soveltumaton, on Max Jacobsonin ja Tuomo Polvisen kirjoista joskus muotoilemani versio, että Suomi on niin kuin humalainen junassa matkustaja, joka kahteen kertaan (1918 ja 1944) on ottanut ja pudonnut perikadon pikajunasta (joka tarkoittaa Saksaa), ja päätynyt aivan käsittämättömästi varsin vähin vahingoin, kuhmuin ja mustelmin mukkelis makkelis ratavarteen ja lähtenyt siitä yrittämään eväänsä juoneena ihmisten ilmoille.

Mutta nämä ovat kovasti hirveitä ajatuksia, etenkin kun niihin saattaa olla aihetta. Tuo televisio joka tapauksessa on ilmeisesti päättänyt hukuttaa kansalaisen urheilulla. Potkupallokilpailu tietysti oli aivan ihmeellinen esitys, ja sunnuntaina on luvassa vielä yksi, Italia ja Espanja, vailla oikeutta jälkimarkkinaoperaatioihin.

Muutoin ja myös kohtapäätä uhkaavia olympialaisia ajatellen katsojan mieleen tulee kuvaajien ja televisio-ohjaajan taituruutta ajatellen, että nyt on ohjelmanteko tosielämän tapahtumasta, saavuttanut niin korkean asteen, että se on lakannut kiinnostamasta.

Arvaukseni on, media kun on viesti ja sisällys toisarvoinen asia esitystapaan verrattuna, että kyllä se vehkeistä johtuu. Tässä asiassa median teoreetikko Marshall McLuhan oli puoli vuosisataa sitten erikoislaatuisen oikeassa. Hän osasi ennustaa myös Internetin 30 vuotta ennen kuin siitä tuli totta. Minua miellyttää erikoisesti merkkinä epätavallisesta älykkyydestä, että tämä kanadalainen valopää ihastui opiskeluvuosinaan Englannin Cambridgessa C.K. Chestertoniin, joka puolestaan oli oman aikansa viisaimpia miehiä, nykyisin toki aika unohdettu, kuten ihailijansa G.B. Shaw ja H.G. Wells.

Jokseenkin kauan sitten eli vajaa neljännesvuosisata takaperin kotitaloudessamme oli tyttären ylläpitämä akvaario. Ovatko akvaariot menneet muodista kodin kalusteina? Sen muistan oikein hyvin, miten naapuri valitti, ettei ollut antaa kaloille muuta kuin lämmintä kättä, kun Otto (nimi muutettu) oli syönyt kalojen ruuan.

Samoihin aikoihin Riku (nimi muutettu) oli meillä naapurissa ja hiljaisena järkimiehenä vetäytynyt syrjään muista leikkijöistä.

Etsintöjen jälkeen hänet tavattiin toisesta huoneesta istumasta sillä samalla pallilla, jota minä nyt käytän jalkani lepuuttamiseen, silmä tarkkana akvaarion edessä.

Kommentti jäi mieleen:” Kyllä teidän kolmoskanavalla on yksitoikkoista ohjelmaa.”

15 kommenttia:

  1. McLuhan pelotteli Eurooppaa dollarin maihinnousulla ja aiheutti osaltaan sen, että nautimme nyt euron siunauksista. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa se taala, jolloin siivoaisimme nyt pelipöytää yhdessä USA:n ja brittien kanssa?
    Nykytaktiikka nojannee vain asioiden lykkäämiseen tuleville maksajille.

    Rantojen mies Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. "Kun on perimmältään filosofi, ei tarvitse edes paperikoria." Tuntematon ajattelija on jalostanut saman ajatuksen muotoon: "Matematiikkaan tarvitaan paperia, kynä ja roskakori; filosofiaan
    riittää paperi ja kynä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkaan ottaen paperikin on tarpeeton ja näin ollen kynäkin.
      Filosofiaan tarvitaan vain filosofi ja sohva. Mutta filosofin olisi olla sohvaa viisampi. Vähän.
      (Blogivaeltaja)

      Poista
  3. Suomi on pihan hieman jälkijättöinen polvihousupoika, joka ei oikein ymmärrä isojen poikien pelejä, mutta pyrkii kuitenkin kovasti sakkiin mukaan. Isommille kelpaavat polvihousupojan viikkorahat ja äidiltä pöllityt pöytähopeat, mutta mukaan isojen juttuihin pikkupoika ei pääse.

    Mitähän tuostakin rassukasta isona tulee ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräkammarinpoika.

      Poista
    2. Eikös Suomen pitaisi nyt panna rahaa likoon niin paljon, etta joutuisi autettavien asemaan. Ihan hassua yrittää vähentää velkaantumista. Lisää velkaa ja vastuita tässä tarvitaan.

      Jos kerran Kyproskin on osannut hoitaa taman asia, niin kyllä suomalaistenkin pitäis osata ottaa velkaa ja vastuita oikein kunnolla!

      Poista
  4. Puupa puu, ajopuupa hyvinkin saattaa Suomi olla tai sitten tilannetta paremmin kuvaa vertaus pässi narussa.
    Mutta onko Suomi naru vai pässi, kas siinä euron kysymys.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Viime vuonna päkiä kipeytyi taas ja Lontoon British Library:n patiolla jokin nilkassa sitten niksahti oikein kunnolla. Lopullisesti kipeytyi Kansallismuseon portaissa ravatessa. Rasitusvamma sano lääkäri jos toinenki.
    Autoa (kytkintä) piti opetella ajamaan kantapäällä painelemalla. En kysellyt poliisilta tai lääkäriltä lupaa. Autoilevat tuttavat tosin kauhisteli. Ei se ole niin kauheaa.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  6. jokainen on filosofi omalla tavallaan, joskaan jokaisella ei ole filosofin tointa
    -Antonio Gramsci

    Platonin hahmottelemassa antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa filosofit ajattelivat, sotilaat hoitivat turvapalvelut ja rahvas tuotti ruokaa.

    Suomessa valtiofilosofian perinne tiivistyi Aatos Erkon ideologiassa jonka mukaan kaikki hyvä syntyy USA:ssa, ja kaikkialle sinne missä hyvä kasvaa, mennään meiltä aina Ruotsin kuninkaan portin kautta.

    Pyörää kohti YK:n turvaneuvostoa polkeva viipurilaisen sotilasmestarin poika Martti Ahtisaari toteaa maailman tarvitsevan Suomea.

    Lestadiolainen rahvas veisaa virsiä, mutta heidänkin naiset tähyilevät italiaanoja, vaikka Timo Laaninen toi kepun puoluekokoukseen pikkubussillisen itsensä näköisiä kiinalaisia vastuunkantajia -sikäläisen veljespuolueen valtuuskunnan. Varakkain lestadiolaisista valittiin, ja pulinat pois!

    VastaaPoista
  7. Dear Mr. Kemppinen
    Voisitteko julkaista valokuvan akvaariostanne. Nykytekniikalla onnistuu hienosti.
    Kommentoijat ovat ilmeisesti ansaitulla vuosilomallaan tai sitten tämänpäiväinen bloginne oli floppi. On tapahtunut ennenkin.
    "pojasta polvi paranee" !!!

    VastaaPoista
  8. Pikajuna perikatoon on hauska kielikuva, mutta myös valitettavan totta. Valinnan varaksi jäi piru tai paholainen ja kuitenkin selvittiin. Taivas oli kahdesti pudota Suomi-neidon niskaan, vaan ei pudonnut. Koittaako pian kolmas kerta? Eräs vertaus on viestinjuoksu (parhaillaan TVssä). Suomi pudotti viestikapulan kahdesti, mutta vältti hylkäyksen kuitenkin.

    VastaaPoista
  9. Jos polvi on Kemppisellä kipeä, niin nyt jos koskaan on miehellä aikaa katsoa ainakin EM-jalkapallon finaali. Ja jalkapallo on sellaista viheriön shakkia ja todellinen taitopeli, jossa yhdistyy totuus, kauneus ja joukkupelin hyvyys. Parhaimmillaan futis on taidetta ja Jukka Pakkanen voi kertoa loput.

    Jännä juttu on se, että Suomessa kulttuuripersoonilta ja älyköiltä on kiellettyä arvostaa joukkuepelejä. Toista se on noissa sikamaissa; siis niissä, joiden taloudellista hölmöilyä mekin pääsemme tukemaan hieman kivusta ja särystä ja epäoikeudenmukaisuudesta virnistäen A.Stubbin tyyliin: "Hymyile! Olet EU:ssa!"

    Ja virnistys muuttuu yhä tuskaisemmaksi.

    Itselläni nyrjähti nilkka sulkapallossa, ja olen potenut sitä viikon. Nyt voisi soittaa sille lapualaiselle kaukoparantajalle, joka parantaisi etätyönä (HS) ennen kaikkea minut. Ja sitten vasta Kemppisen, jos parantajalla riittäisi aurassaan parantavia Kirlian- ja radioaaltoja.

    VastaaPoista
  10. "Arvi Korhosen vanha, hyvä ajopuuteoria, joka on jatkosodan selityksenä moneen kertaan hylätty"

    Uudemman tutkimuksen ja venäläisten Jelsinin aikana julkaisemien lähteiden perusteella Arvi Korhonen ei sitten niin väärässä ollutkaan. Vaikka hänen tutkimuksensa piti monta kertaa lytätä poliittisen YYA-tarkoituksenmukaisuuden vuoksi.

    Joillakin on niin sanotusti jäänyt levy päälle.

    VastaaPoista
  11. Annan kivun lievitykseen kokeneen polvivaivaisen neuvon: ostakaa maatalouskaupasta hevoslinimenttiä, sitä kaksivaikutteista. On halpaa, ei riko ihoa, viilentää ja nopeuttaa paranemista. Apteekista älkää kysykö: siellä arvelevat tökötin sisältävän niin paljon etanolia, että ihmettelevät käytättekö sisäisesti vai ulkoisesti.

    VastaaPoista
  12. >>Ei tule mieleen muuta kuin että Arvi Korhosen vanha, hyvä ajopuuteoria<<

    Eino Jutikkala sanoi Suomea 1. kerran KOSKIVENEEKSI tässä kirjassa: Viljo Rasila, Eino Jutikkala, Keijo K. Kulha: Suomen poliittinen historia 1809-1975, 2. osa 1905-1975, Wsoy, 1977

    Nyttemmin tämä Eino Jutikkala laskenee KOSKIVENEELLÄÄN niitä taivaallisia jokitaipaleita yhdessä sen eversti K. J. Mikolan kanssa. Ja onpa jo tainnut ohittaa Blücherin ja Korhosen ajopuun jo kauan aikaa sitten. Koskiveneen nimi oli tietysti Suomi ja se meni läpi koskien ja karikoiden ihan eri malliin sutjakkaasti ja pienin kolhuin kuin Arvi Korhosen kömpelö pökkelö, eli se kuuluisa Blücherin AJOPUU...

    Korhosen Ajopuuteoria lienee ollut jo muuttunut uppotukiksi, kun Jutikkala ja eversti K. J. Mikola lanseerasivat Koskiveveen sodan virran kuohuihin. Tällä koskivene -vertauksellaan hän (he?) laajensi(vat?) Arvi Korhosen ajopuuteoriaa ellei se peräti jo kumottukin.

    Korhosen Suomea koskevaa erillisotateoriaa esiteltiin laajemmasti 1. kerran 1949 tässä Suomen historian käsikirja I-II:ssa ja Viisi sodan vuotta teoksessakin taisi sotahistoriakatsauksessa olla vielä samaa erillissotajuttua. Ajopuuteoria taisi tulla laajemmasti esiin Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty -kirjassa. Näin muistelen, mutta enpä nyt viitsi alkaa tarkistamaan. Sitten tulikin Jokipiin Jatkosodan synty ja muutti (lähes) kaiken "Korhostelun".

    Korhonen Arvi Suomen historian käsikirja I-II
    Wsoy, 1949, 741+702 s., 1.painos

    Korhonen Arvi Viisi sodan vuotta
    Wsoy, 1958, 662 s., 1. painos

    Korhonen Arvi Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty
    Wsoy, 1961, 340 s., 1. painos

    Jokipii Mauno Jatkosodan synty: tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940–41, 1. p, Otava, 1987


    Mikä sota se Jatkosota oikein olikaan? Erittäin mielenkiintoista luettavaa sotahistoriasta kiinnostuneille.

    Ohto Manninen: Jatkosota suomalaisten tulkintojen mukaan

    http://www.kaapeli.fi/svs/historiaseminaari.htm#manninen

    Tässä kirjassa Jutikkalan KOSKIVENE -teoria löytyy ja se taitaa olla se etsitty 1. kerta kyseisen teorian esittämiselle. Tämä 2 -osainen HISTORIAN KORKEAKOULU -kirjasarja on sen 2. osan esipuheen mukaan suunniteltu yliopistojen kurssikirjaksi ja korvaamaan jo vanhentunut ja liki 30 vuoden ikäinen Suomen historian käsikirja 1-2.

    2. Osa. Vuodet 1905-1975 ilmestyi kaksiosaisen sarjan ensimäisenä osana.
    Suomen poliittinen historia 1809-1975, 2. osa 1905-1975

    Eino Jutikkalan osuus kirjassa on ENSIMMÄINEN TASAVALTA 1919-1945 eli sivut 117-243 (+ liitteet 244-250)

    Sivulla 219 alkaa luku 5. EI AJOPUU VAAN OHJATTU KOSKIVENE

    Sivulla 224 Eino Jutikkala kirjoittaa näin:

    "Suomi ei kulkeutunut sotaan kuten ajopuu sen virtojen kuohuvissa koskissa, mitä ilmaisua Saksan Helsingin-lähettiläs von Blücher myöhemmin käytti; jos näin olisi käynyt, sen poliittiset johtajat olisivat olleet nollia. Suomi oli pikemminkin koskivene, paltamo, joka murskaantumatta voi ohittaa putouksen syöverit vain jos sitä tarmokaasti ja taitavasti soudetaan. Maan poliittinen johto ohjasi sen sotaan mihinkään sitoutumatta ja odottaen ensimmäisiä pommeja vastapuolelta. Mutta oliko sota ainoa vaihtoehto?"

    Viljo Rasila, Eino Jutikkala, Keijo K. Kulha: Suomen poliittinen historia 1809-1975, 2. osa 1905-1975
    Wsoy , 1977, 304 s. 1. painos, kuvakannet

    http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=721301


    Alunperin kirjoitin juttuni tänne:

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4362&sid=aa7201e2c3a2865d824b116fba98169c

    VastaaPoista