3. toukokuuta 2012

Se on helppoa


Kommentti antaa aiheen palata luentoesimerkkiin. Tekijänoikeus ja muu IPR ei ole vaikeaa, mutta se on kohdittain aika monimutkaista. Alan oppiminen ei edellytä tavallisesta poikkeavia kykyjä. Vaivaa se vaatii.

Sopivia vertauskohtia löytyy. Esimerkiksi vero-oikeus tai eläkelainsäädäntö. Luonnontieteistä löytyy vastakkaisia esimerkkejä. Minulle on vakuutettu, että korkeakoulumatematiikan oppii, jos on ylioppilaaksikin päässyt. Sitä vastoin eräät sellaiset matematiikan osat, joista kirjoitetaan väitöskirjoja, ovat aidosti vaikeita. Toinen vastakkainen esimerkki voisi olla musiikki. Tätä nykyä arvioidaan, että melkein kuka tahansa oppii laulamaan ihan kivasti, jos saa hyvää opetusta ja jaksaa harjoitella. Edistyminen ammattimuusikoksi sitä vastoin edellyttää niin sanottua lahjakkuutta eli erilaisia intuitiivisia kykyjä. Kuorolaiseksi kelpaat, kuoron johtajaksi et välttämättä etene.

Edellisyönä heräsin ajatukseen, että olikohan terassin lämmitin (reflektori) jäänyt päälle. Ei siitä vaaraa olisi ollut, mutta turhaa tietysti. Ei ollut. Vaimo oli tämänkin asian muistanut.

Viime yönä heräsin tuskaiseen tunteeseen, etten ole käynyt työmaalla katsomassa esittelylistaa moneen päivään, ehkä en moneen viikkoon. Sellainen on anteeksiantamatonta. Kun olin hiukan havahtunut, muistin etten ole ollut esittelijänä 21 vuoteen. Huoli oli siten aiheeton. Lisäksi mieleeni juolahti, että olen eläkkeellä. Jos menisin tuomioistuimiin, heittäisivät mokomat ulos. Ja taisin olla siinä välissä 14 vuotta yliopistollakin erilaisissa tehtävissä.

Ennen kuin nukahdin, päätin kirjoittaa, että ei tekijänoikeus ole mitään rakettitiedettä. Suomessa sanottiin ennen ”korkeampaa matematiikkaa”.

Arvioisin, että lakimiehiä, jotka osaavat tuon alan kohtuullisen hyvin, on meillä tällä hetkellä 500 – 1000. Hyvin osaamisella tarkoitan pääperiaatteiden ymmärtämistä, keskeisien termien tunnistamista ja kolmanneksi sitä tärkeintä, nimittäin intuitiota, jonka turvin osaa sanoa oikeaan aikaan, että asiaa on erikseen selvitettävä eli että ei tiedä. Sen jälkeen otetaan kirjat esiin ja otetaan asiasta selvä. Perehtyneisyydestä jokin osa onkin kykyä opetella omaa alaansa jatkuvasti.

Annan tämän neuvon nuorisolle. Esimerkiksi rikosoikeudessa ei pidä luottaa muistiinsa teeskentelemällä tietävänsä. Erehtymisen vaara on liian suuri. Sama koskee IPR:ää. Lakeihin ilmaantuu vähän väliä lisäyksiä ja muutoksia.

Ellei asia tunnu aivan selvältä, oikeuskäytännön toteaminen on tarpeen. Hovioikeuskäytäntöä ei saa unohtaa.

Ennen oli suosittua keskustella, onko juridiikka tiedettä vai ei. Muistaakseni keskustelu ei päättynyt, mutta taisi se jotenkin lopahtaa. Ala on saanut arvoa, kun elinkeinoelämässä ja osittain hallinnossa edetään holtittomasti yhä sotkuisempiin rakenteisiin. Ehkä raha- rahoitusala sopivat esimerkeiksi. Itse en osaa selittää kansainvälisistä johdannaismarkkinoista enempää kuin pääpiirteet ja käsitykseni Suomen Kreikan vakuuksien filunki-luonteesta on arvaus, ei tieto.

Lakimies, jolla olisi omaperäisiä, harvojen käsittämiä ajatuksia, täytyy siirtää kiireesti muihin tehtäviin, esimerkiksi lakaisemaan pihamaata. Koko alan perusidea on rakennella sellaisia säännönmukaisuuksia, joiden turvin ihmiset tohtivat toimia. Siksi on aina viisainta käyttää tavanomaisia ja tuttuja rakenteita, jotta vieraat ja vihamieliset tahot, kuten tuomioistuimet, soveltaisivat systeemeitä aiotuin tavoin.

Sivullisten oikeussuoja edellyttää sekin, että takuu tarkoittaa nimenomaan takuuta ja tekijänoikeus tekijänoikeutta. Kun ajattelen aika hyvin tuntemaani toimintaa virkatuomarina ja asianajajana ja kolmanneksi vielä liikejuristina, elinkeinojen kentässä mieleeni tulevat vertauskohtina kirvesmies, muurari ja rakennusmestari. ”Arkkitehtejä” on muutama oikeusministeriössä ja eduskunnan valiokunnissa. Sankariarkkitehteja ei ole onneksi ollenkaan.

Toisten juristien perustehtävä on hommata lautoja ja nauloja ja rakentaa niistä koirankoppi. Toisten, näiden virkatuomareiden, tehtävä on kuulla todistajia ja asiantuntijoita ja tuomita, että kun rakennelmassa on orret ja metalliverkot, tulos on kanakoppi eli jotain muuta kuin oli tarkoitus saada aikaan. – Niin, ja varokaa taiteellisia tekijänoikeusjuristeja. Heillä voi olla kiusaus ymmärtää oman mielensä mukaan tekijänoikeuden suojaamia kohteita, kuten kirjoja ja musiikkia. Sellainen peli ei vetele.

10 kommenttia:

  1. Riekkuisikohan taas ? Andrew Jackson toimi Reaganina 150 vuotta ennen tätä. Muistathan ! "Jos ken tulee luoksesi ja sanoo, olen hallinnosta. Haluan auttaa Sinua, pakene."

    Jackson otti pankkilisenssin pois keskus- ei yhdyspankilta ja valitukset käsitteli Korkein Oikein -Supreme Court- 1839. Se julisti sellaisen uuden kumman kuin setelin kaikkien niiden asiaksi ja toimialueeksi joita asia kiinnostaisi. Että oikeustajun mukaan , common lawn mukaan setelinanto,
    liikkeellelasku,issue, on jokamiehelle avoin ammatti.

    30 vuotta myöhemmin maassa oli 1496 erillistä pankkia ja niillä n.7000 erilaista seteliä -ja väärennökset päälle (kelporahaa nekin,muuten).
    Sisällissodan rahoittaminen armeijan majoitusmestarin ,ns.töpinän toimesta,toi sitten Greenbackit eli nykydollarit. Mutta keskustelu rahan instituutiosta ja ihmisten vuoro- eli yhteisponnistuksista jatkuu. Ihan äsken Berry Mehrling (kriisikirjansa New Lombard Street), mies filosofi Soroksen
    seuroista, pani aprikoitavaksi olisivatko commercial papersit yksityisiä seteleitä. -- Tai siis kun General Electrics osti suomalaisten -kansan ja lääkärien- pinnistämän Instrumentariumin eli sen high tech tasoiseksi saadun anestesiakojeiston, kirjoittamalla uusia osakkeita ja ottamalla pikkuvippiä lukuisilta velanantohaluisilta snadiobligaatioilla,näillä commercial papersilla (suomeksi yritystodistuksilla), niin tekikö se omia rahoja ? Teki.

    Keisarillisempi tapa, roomalaisoikeudellinen, on kieltää maailmaan ilmaantunut raha ja muu uudiste -ja ruveta sitten parantelemaan instituutiota eli järjestelyä, asiantuntijoiden toimesta ja antaa se turvallisena rahvaan käyttöön -ja kerätä bonukset statuksena. Ja nyt ahneuden aikana sentään rahanakin kansliapäällikkötasolla ja alivaltiosihteereinä, monarkin "sihteerinä" ja "ali" kun tepastellaan kruununhaassa eikä Hovissa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Ennen viitattiin korkeamman matematiikan lisäksi vieläkin yleisemmin ydinfysiikkaan. Rakettitiede on amerikkaa, en pidä siitä vertauksesta.

    Outoja asioita sitä haluaakin kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään pddä, mutta tutustuin kerran rakettitieteilijään ja ymmärsin. Ydinfysiikka oli aika tiukasti eurooppalaistaustaisten hansikkaassa. Rakettitiede tarkoitti alkujaan lentokoneenrakennusta. Kuinka ollakaan, myös meillä etevimmät henkilöt koottiin Tampereen lentokonetehtaalle.

      Virtausoppi oli vain vaivoin laskettavissa. Sitten tuli toinen aidosti vaikea ala, termodynamiikka. Ja sitten avaruus...

      Sietä huomata, että "rocket science" viittaa kuitenkin insinööritieteeseen, joka oli amerikkalisille innostavaa, aivan toisin kuin ns. puhdas tiede.

      Karkeistaen voisi sanoa, että tyypit joutuivat kehittämään menetelmiä, jotka johtivat aikanaan mallintamiseen, ja se puolestaan - kaikkine versioineen - oli läpimurto. Apollo 11 oli lehdistön mukaan Systems engineering -nimisen ajatteluperinteen suuri voitto.

      Poista
    2. Rakettitiede, vaikka onkin amerikankäännös ja sikäli kartettava, on hyvä ilmaus siksi, että se on niin mukavan rahvaanomainen. Jokainen tajuaa, että kyse ei ole kansanvallasta, vaan faktojen on oltava oikein tai käy kuin Pohjois-Koreassa.

      Poista
  3. Kun olen maallikko, niin minua hämää kuinka yksinkertaisesta asiasta on tullut käytännössä hyvin monimutkainen asia.

    Tavan sukankuluttajana ajattelen, että jos teoskynnys ylittyy, niin kysymyksessä on tekijänoikeuden suojaama teos. Tähän tietty tarvittavat poikkeukset, kuten esim siteerausoikeus jne.

    Ilmeisesti asian yksinkertaisuus on vain näennäistä ja johtuu siitä, että maallikkona syyllistyn liian helposti laiskaan ajatteluun.

    VastaaPoista
  4. Jouduin ensimmäistä kertaa ikinä pohtimaan tekijänoikeuksia tekijän ominaisuudessa, kun löysin blogissani julkaisemani kuvan täysin yllättäen lehdessä. Tekijänoikeuslain pohdinta oli vielä suhteellisen helppoa maallikoille selvennettyjen tekstien avulla, mutta sen käytäntöön soveltaminen...

    VastaaPoista
  5. Kunnioitan IPR asioita oikeasti ymmärtäviä, olkoot lakimiehiä tai ei.
    Joskus nuorempana nämä olivat ajankohtaisia työelämässä. Kimuranttien luentojen asioista jäi yhden asiantuntijan tiivistelmä mieleen pysyvästi:
    "Käyttöoikeus on sitä, kun lainaat kirjan kirjastosta; omistusoikeus on sitä, kun ostat kirjan kirjakaupasta; tekijänoikeus on sitä kun kirjoitat kirjan ja saat tehdä siitä monta kappaletta myytäväksi".
    Lienee liian yksinkertaista ollakseen enää totta ?

    VastaaPoista
  6. Vanha vitsi L.B. Johnsonin ajoilta, suvainnette? Murtaen puhuva neuvonantaja kiihtyneenä: "No no no, our germans are better than their germans..." Lie niin että tervehenkinen kilpa saattaa jopa viedä ihmisolennon marsperälle? Onnistunee jo, meno-paluu saattaa olla konstikkaampi. Melko tarkoin viisi kilogrammaa massaa tulee saada siirretyksi/matkaaja/d, kertoo nykytietämys. Planeettojen liikkeet huomioiden "ikkuna" on avoinna harvakseltaan, milloinkahan se nyt onkaan ensi kerran? Tätä seuraan mielenkiinolla. Eräässä, no, monessakin mielessä ihmiskunnan seuraava virstanpylväs, jos sana sopii tässä käyttöön. Saas nähdä ny.
    - Yksityisajattelija -

    VastaaPoista
  7. Jouduin itse juuri selvittelemään kohtaamaani tekijänoikeusrikkomusta. Näin maallikkona tekijänoikeuslakien selvittely meni kätevästi Kopioston ja Kuvaston ohjeiden avulla. Lain soveltaminen käytäntöön osoittautui huomattavasti hankalammaksi ongelmaksi: miten esimerkiksi päätellä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen ja mitä sitten käytännössä tehdään, jos ylittää? Onneksi tällä kertaa ammattijournalistien kaveriapu pelasti...

    VastaaPoista
  8. Kauppalehti on listannut Suomen vuoden parhaat yritysjuristit. Lista perustuu yritysjuristien keskuudessa suoritettuun kyselyyn. Lista on tämännäköinen:

    Peter Backström, immateriaalioikeudet, Backström & Co, Helsinki
    Kimmo Rekola, telekommunikaatio, Castrén & Snellman, Helsinki
    Sakari Aalto, informaatioteknologia, Merilampi, Helsinki
    Manne Airaksinen, yritysjuridiikka, Roschier, Helsinki
    Henrik Gahmberg, merenkulku, Hammarström Puhakka Partners, Helsinki
    Antti Heikinheimo, konkurssit ja yritysjärjestelyt, Hannes Snellman, Helsinki
    Casper Herler, ympäristöasiat, Borenius, Helsinki
    Anu Kaisko, työoikeus, Castrén & Snellman, Helsinki
    Ulf-Henrik Kull, pääomarahoitus, Avance, Helsinki
    Patrik Lindfors, välimiesoikeus ja sovittelu, Lindfors & Co, Helsinki
    Tomas Lindholm, fuusiot ja yrityskaupat, Lindholm Wallgren, Helsinki
    Paula Linna, pääomamarkkinat, Roschier, Helsinki
    Ari Nielsen, vero-oikeus, KPMG, Helsinki
    Hannu Pokela, kilpailuasiat, Castrén & Snellman, Helsinki
    Kaj Swanljung, kiinteistöt, Roschier, Helsinki
    Jyrki Tähtinen, riskisijoitukset, Borenius, Helsinki
    Pekka Takki, teknologia, Inventio, Helsinki
    Päivi Toivari, rahoitus, Krogerus, Helsinki
    Matti Manner, prosessioikeus, Brander & Manner, Turku

    VastaaPoista