7. toukokuuta 2012

Kiitos kaikesta ja rahat takaisin


Kiitos kaikesta ja rahat takaisin, Jorma Ollila. Vanhentumislain mukaan kolmen vuoden bonukset riittävät.

Sanoit haastattelussasi, että johtajien palkat ovat Suomessa huonoa eurooppalaista keskitasoa. Se oli oudosti sanottu. Palkkiot ja bonukset pitäisi maksaa yrityksen liikevoitosta. Julkaistun taseen tiedot on aika helppo muuttaa todellisiksi. Jos liiketoiminta ei ole tuottanut tulosta, ei tule palkkioitakaan. Jos liiketoiminta tuottaa tappiota, johtajat maksavat.

Liikkeenjohto on asettunut palkanmaksajiensa liikekumppaneiksi. Eivät he ole enää mitään johtajia, vaan yrittäjiä. Ja yritystoimintaan kuuluu riski. Kun riski toteutuu, sitä sanotaan tappioksi.

Yhdysvalloissa kiukkuinen oikeistokin alkaa olla sitä mieltä, että bisneseliitti, poliittinen eliitti ja kulttuurieliitti eivät tiedä enää mitään siitä, miten 89 % kansasta ajattelee ja elää. Tuo edellinen kappale kuvastaa luuloni mukaan heidän käsityksiään liian korkeista palkkatuloista.

Meillä muuan pankkiiri julkaisi kirjan, jossa hän sanoi aika suoraan, ettei sillä ole väliäkään, mitä ihmisille tapahtuu. Hän ei selvästikään ollut katsonut television luonto-ohjelmia. Muurahaisista, termiiteistä ja torakoista ei pääse eroon millään. Niitä eivät pidättele aidatut asuinalueet eivätkä aseistetut vartijat. Väitteen mukaan torakoihin ei tehoa edes atomipommi.

Yhtenä torakoista haluan palauttaa mieleen, että pikkuväen miljoonavuotisen perinteen mukaan epäonnistunut liikkeenjohtaja paloitellaan ja syödään.

Erehtyminen on luvallista ja luonnollista. Se on lähellä tieteen ja tekniikan ydintä. Toisin kuin joku Edison väitti, erehtyminen on hauskaa ja ainoa järkevä tie onnistumiseen.

Nyt on kuultu Elopin erittäin huono vertaus erääseen kultamitalijuoksijaan. Noissa kisoissa on se helpotus, että juostava matka on ilmoitettu etukäteen. Liike-elämässä näin ei ole. Virenin todellinen keino, parempien eli kiriherkempien juoksijoiden näännyttäminen jatkuvasti lisääntyvällä vauhdilla on sopiva vertauskuva; kaatuminen voittojuoksussa oli sankariteko, josta olisi saanut vaieta. Ei bisneksessä pidä tavoitella sankaruutta. Se ajattelutapa kuihtui Harvard Business Schoolissa aika kauan sitten. Asiaa voi kysyä suomalaisilta sisäisiltä sankareilta. He ovat kyllä aika hiljaisia poikia.

Olisiko Applelle pärjännyt? Ehkä ei. Menestys oli historiallinen. He osasivat ja taitavat edelleen osata keinon, miten kootaan sinänsä aivan tunnetusta tekniikasta mainio paketti ja meikataan se. Nokian yhtiökokouksessa luvattiin kuunnella yleisön tarpeita ja toimia niiden mukaisesti. Sitä oli surullista kuunnella. Apple kehitti tuotteita, joita ihmiset eivät tienneet tarvitsevansa mutta ymmärsivät heti nähtyään, että tuossa!

Kuka kaipasi filmitöntä kameraa, jollainen oli ollut tieteellisessä ja sotilaskäytössä vaikka kuinka kauan? Kun ihmiset näkivät ensimmäiset toimivat digikamerat, vanha ja vallitseva tekniikka katosi markkinoilta alle vuodessa. Uusi on useimmissa käyttötilanteissa parempi ja hinnat ovat nykyisin järkeviä.

Sanomalehdistö toimii Nokian filosofian mukaisesti. Se yrittää kehittää vakiintuneelta pohjalta uuden teknologia tuotetta, ja epäonnistuminen on seurannut toistaan. Hesarin uusi verkkolehti on sinänsä hyvä, mutta miksei kukaan ole toteuttanut yleiskatsauksellisuutta ja selaamista, vaikka keinot ovat olemassa, esimerkiksi ikkunointi tai kurkistus (Google, CoolIris). Eivät ihmiset halua lukea, vaan plarata.

Kognitiivinen eliitti on ottanut ratsuväkimuseosta käyttöön sanonnan ”jalkautuminen”. Ajatukseen taitaa kuulua sekin, että vaikka olisi kuinka kalifi, joskus voisi pukeutua ryysyihin ja kulkea henkivartijoiden turvin tavallisen pöljän kansan kuhinassa. Sadun mukaan itse Harun-al-Rashid teki tätä. Jorma Ollilaa en ole nähnyt notkumassa assan kiskalla enkä liioin Kallasvuota enkä Elopia. Tirrin olen nähnyt; muistaakseni suunnittelimme kerran hänen ja Mäntylän kanssa digitaalista sinappia, jota käyttäen voisi myös jättää viestejä erilaisiin pintoihin.

Digisinappi ja ketsuppi suoraan rintamuksille…? Ei hullumpaa..

35 kommenttia:

  1. Tässä kirjoituksessa on jotain niin viisasta, että jätän kommentoinnin - tätä lyhyttä pätkää lukuunottamatta - kokonaan väliin ja luen tämän kirjoituksen uudestaan huomenna ajatuksen kanssa. Kiitos Jukka tästäkin ajatelmasta!

    VastaaPoista
  2. Sitä saat mitä mittaat oli eräs johtamisen johtolanka kauan sitten. Nykyäänkin kannattaa hetki pohtia, ennenkuin toivoo jotakin, koska aina on riski, että toive saattaa toteutua.

    Bloginpitäjä vetää epäilemättä mutkat suoraksi ellei peräti silpuksi sovitellessaan johdon palkkiota ja bonuksia voiton ja tappion kaksidimensioiseen koordinaatistoon. No, tällainen kärjistys on tietysti tahallinen tai ainakin tuottamuksellinen, kuten blogiin kuuluukin.

    Yritysjohdon näkemä tai kuvittelema toimintaympäristö on nykyisin toki paljon monidimensioisempi. Lyhyen aikavälin voiton ja tappion rinnalle ja ohi tavoitteina ovat menneet monet muut mittarit, joita eteen tarjoilevat tai suorastaan tunkevat kurkkuun niin omistajat, yhtiön hallitus, julkisuus, sidosryhmät, henkilöstö, lainsäätäjä, kilpailijat jne. Johdon mittareissa vilisee kaikkien näitten tarjoilemia toiveita, tavoitteita ja vaatimuksia (maine, yhteiskuntavastuu, kestävä kehitys, osakkeen arvo vs kilpailijat, turvallisuustilastot, henkilöstön hyvinvointi jne.).

    Näitä ja moinia muista pidetään kaikkia tärkeinä menestyvässä ja samalla sivistyneessä yritystoiminnassa. Tässä saattaa sitten käydä niin, että mitataan keinoja enemmän kuin päämääriä; mitataan epähavainnollisia ellei peräti abstrakteja asioita, joitten ymmärtäminen, mittaaminen puhumattakaan niitten viestiminen kaikille asianosaisille tuottaa vaikeuksia.

    Niinpä sitten joskus bonukset elävät omaa elämäänsä ja tulevat pyytämättä ja yllätyksenä useimmille asianosaisille.

    P.S. "Jalkauttamista" käytetään terminä nykyään muullakin tavoin: johto jalkauttaa myös strategiaa. Tästähän taitaa olla jo esimerkkejä esim. Tuntemattomassa sotilaassa

    VastaaPoista
  3. "...Eivät ihmiset halua lukea, vaan plarata..."

    Tama on totta!

    Sanoma- ja iltapäivälehtiin tulee kaiken maailman lisälehtiä, joita ei tee mieli lukea, mutta selailla taytyy, jos jollain lehdellä olisi jotain kiinnostavaa. Urheilu on hyvin ryhmitetty, se on helppo ohittaa. Mutta tuo asioiden plaraus Hesarin verkkolehden tapaan, se helpottaisi elämää paljon.

    VastaaPoista
  4. Tuotannontekijä se on Ollilakin. Yritys ostaa tuotannontekijöitä, raaka-aineita, ohjelmia,...,Olliloita jne. Yritys ja yrityksen omistajat kantavat riskin. Ei yritys saa huonosta tai pilantuneesta raaka-aineesta rahojaan takaisin. Niin ei saa Ollilastakaan. Nämä ovat olleet kaupan ehdot! Kyllähän juristikin tämän ymmärtää!

    Jos tälläinen visio on ollut tiedossa tai nähtävissä, niin se on hallitus ja yhtiökokous, joiden olisi pitänyt toimia ja katkaista rahan juoksutus. Olettekos kuulleet Nokian yhtiökokouksessa mennä vuosina edes ehdotetun, että Ollilasta tars päästä eroon? Ei ole ollut JK valvomassa etujaan! Turha urputtaa jälkikäteen, kun lasti on jo housuissa!

    VastaaPoista
  5. "Eivät ihmiset halua lukea, vaan plarata" on ainakin omalla kohdallani oikeaan osunut havainto.
    Alkuinnostuksen mentyä lehtien selaaminen näytöllä on yksinkertaisesti alkanut kyllästyttää, koska en yhdellä istumalla jaksa syventyä kovin moneen artikkeliin, vaan lukeminen muuttuu sivujen silmäilyksi ja moni uutinen jää mieleen yleisellä otsikkotasolla ja useinpien uutisten kohdalla se riittääkin. Tämä on toki mahdollista mobiililaitteellakin mutta toistaiseksi paperilehdestä on jotenkin mukavampaa löytää itseään kiinnostavat tärpit.
    Niinpä palaan aina joskus vanhanaikaiseen ja vietän tunnin ja toisenkin nautinnollisti kirjaston lukusalissa lehtiä plaraten.
    Kun tuo Nokia tuli mainittua niin en malta olla ihmettelemästä palkoista puhuttaessa, että eikö noita johtajia tosiaan riitä maailmassa kilpailuttamiseen asti...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flipboard on hyvä eikä Early Edition ole kaukana perässä.

      Poista
  6. Jutta Urpilainen alusti Hollandelle taikinan, josta bondipelurit kenties paistavat myrkyllisen ranskanleivän. Sijoittajavastuuta toteutettiin Kreikassa. Sitä lainottaneet oikeasti menettivät rahojaan. Ei paljoa tarvita kun huhumylly alkaa jauhaa pitkin kauppalehtiä: "kohta leikataan Espanjan, Ranskan luotottajilta.
    Hupsustihan jo kävi rahoillaan Kreikkaa auttaneille.Sijoittajavastuuttajat pohjoisesta romehtivat valtiolainarahastoilta. Äkkiä nyt irti sellaisista." Tätä puhetta ei vielä lietsota,mutta puukkoa tulistetaan. Paniikki on helppo sytyttää.

    Kuinkahan paljon halpaa CDS "vakuutusta" Ranskan notkahtamisen toivossa onkaan jo kerätty ja kuinka paljon lisää hissunkissun sitä nyt ostetaankaan ? Mm. Mermaid-tutuilla synteettisillä bondeilla talouden osalta lainsuojattomilta suomalaisilta dentisteiltä, metsätulolehtoreilta. Ja isosti globaalien pelaajien keskinäissuojatuissa (mutta toimituspalkkiota kuin Tobinin veroa managereille) eläke- ja muissa säätiöissä,rikkaiden family officeissa jne. Syksyllä jos rahamahtajat haluavat, he nostattavat paniikin sijoittajavastuu huhutuksella ja saavat lainananto-ohjelmansa uusituiksi korkeammilla koroilla -varoen tietysti
    sijoittajavastuun laukeamista omille kintuilleeen.

    Kreikan CDS tappaminen alkoi syksyllä 2008. Mutta mistä ensimmäiset spelulantit haistoivat tilaisuutensa ? Merkelistä, kertoi Soros Berliinissä 16.huhtikuuta 2012. Merkel näet -Saksa- linjasi että kukin jäsenmaa omalta kohdaltaan takaa sijoitusrahastonsa jotka vuotivat, pelastaa omien maidensa pankit jne -eikä siis- EU yhdessä kollektiivina, unionina. Saksa ei siis seisokaan euromaiden takana, huomioitiin hedgepiireissä ja alettiin viritellä positioita hyökätä heikoimpien kimppuun. Vuotta myöhemmin -aika tarkkaan- CDS:ät olivatkin jo arvokkaita kun Kreikan tilastot,veronkierrot,lentosatamamaksujen panttaukset,nousivat lööpeiksi taloussivuilla. Puoli vuotta lisää ja Kreikka pelastettiin kevätkesällä 2010.

    Pelurit tienasivat rangaistuskorotulot itsellensä. Tämä oli se Kataisen Voitto markkinavoimista -suomalaisen virkaoikeiston, pikkumatti Maaherransa edessä, orjamielisyyden näyttö ministeritasolla. Ns. ruohonjuuressahan ilmiö rehoittaa niin raskaan täyteläisena ja poistumattomattomana, että taidan panna tästä poikki. Sitä kiitollisempi olen Kemppisen tämän- ja jokapäiväisestä valosta pimeään.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Juuri eilen kun tuli taas mainos "Pomo piilossa" -sarjan uusista jaksoista, mieleen juolahti, että olisi ollut tosi hauskaa nähdä Ollila naamioituna Nokian rivityöntekijäksi. Nykytilanteessa täytynee tyytyä odottamaan, että jos kaveri pistettäisiin viikoksi poraamaan öljyä Nigeriaan...

    VastaaPoista
  8. Ollilan asenne oli kieltämättä yllättävä.Onk se ihan pihalla?

    VastaaPoista
  9. Nimimerkki "Nallukka" arveli tässä edellä "Anonyymin" suojasta, että "Niinpä sitten joskus bonukset elävät omaa elämäänsä ja tulevat pyytämättä ja yllätyksenä useimmille asianosaisille."
    Vain Nallukan tapaisille ne tulevat yllätyksenä, raharännejä kun on nin paljon, ettei edes muista, mistä mikin miljoona tulee.
    Kuka muistaa vielä Mikael Liliuksen? Hänhän kuppasi Fortumista yhteistä rahaa omiin taskuihinsa 8-16 miljoonaa euroa vuodessa, eikä valtiofirmoja vahtinut ministeri perään haukahtanut. Nyt hän on ostanut sairaala Mehiläisen, jonka tulot menevät veroparatiisien kautta hänen pohjattomiin taskuihinsa. Suomen valtio saa loistavasti kannattavasta mehiläinen-konsernista vuodessa verotuloja 32 000 euroa, ellen ihan väärin muista.
    Veikkaan, ettei Liliukselle yksikään euro tule "yllätyksenä", on hän sellainen talousnero.
    Ja näitä sitten Ollila puolustaa. Mieluummin ökyrikkaiden palkkioita pitäisi siis nostaa, että päästäisi tästä kurjasta "eurooppalaisesta keskitasosta" kärjen tuntumaan. Mikä stten olisi "riittävästi?" 30 miljoonaa, 50 miljoonaa vai sata miljoonaa vuodessa. Aivan sama. Koskaan ne eivät saa mielestään tarpeeksi.

    VastaaPoista
  10. Mikä pelottava ja puhdistava saarna! Sovellan muutettavat muuttaen. Siivoan komeroitani ullakolla ja kellarissa. Siis turha yrittää kehittää uutta tuotetta vanhalta pohjalta. Vähän pelottaa. Siis erehtyminen on luvallista, ainoa järkevä tie onnistumiseen. Vähän pelottaa. Siis ei pääse eroon millään. Kiitos nyt kumminkin.

    VastaaPoista
  11. Osuva huomio. Ystävältäni kuulin Harvardissa 70-luvulla luennoineen taloustieteilijän jolla esitettävänä oli ajatus rahan arvon sitomisesta työhön, todellakin. Kevyt googelointi ei auttanut miehen nimen selville saamisessa. Kirjakin on, kuulin.
    Sellaistakin olen lukenut että eikös ne palkat tulisi laskennassa lisätä voiton puolelle.
    Pöyristyttävää. Melko kiero tuuma. Pidän siitä.
    Tiedotusvälineistä on toisinaan jonkin verran avuksi, teeveestäkin tulee vielä lumisadetta jolla tosin on tuo työllistävä vaikutus verrattain ohkoonen mutta eivätpä kulu työvälineetkään.
    Nuoriso, kas, se senkin, kutsuukin puhelimessa puhumista "livettämiseksi" ja moniaan kerran heittää kesken. Se on liian rankkaa.
    Kirjaimellisesti ottaen se tietenkin on.
    Kylläpä meidän täytyy tämä hyväksyä kun se on tasan keskellä toleranssia.
    Ehkä on kyseessä kuitenkin lumen taju / lumetaju.
    Mustavalkoisesta vastaanottimesta saa tyylipuhtaan havaintoesityksen kosmisesta taustasäteilystä valoisuutta pienentämällä ja kontrastia lisäämällä kunnes näkyy vain pieniä tuikahduksia harvakseltaan. Maailmankaikkeuden läpäisevä häiriö tietoliikenteessä jolle ei voida paljoa, kuten ovat moniaat keksinnötkin, mikäli olen ymmärtänyt asiasta alkua. Tämä se sitten toimiikin parhaiten vanhalla mv-vastaanottimella joka on toteutettu putkitekniikalla. Muutkin ovat soveliaat. Tätä riitämiin hämärässä tilassa ja jopas luulisi tokenevan ajatuselimen.
    Nälkä ollen paras mauste voitaneen ajatella olevaksi nk. varma nakki jokahan ei muuta kaipaakaan. No, kenties hiukka digitaalista pikkelsiä, kuten google. Itselleni en laittelisi vaikkei saakaan olla kranttu.
    Kirjoitus on mitä mainioin, kiitokset!
    Uusia tuumia voi syntyä kun on höveli käytös ja raikas henkitys, sano.
    -yksityisajattelija-

    VastaaPoista
  12. Katoavaista on maine ja kunnia. Vielä vuosi, pari sitten Ollila oli himoittu presidenttiehdokas ja nyt hän ei kelpaa enää kenellekään. Melkein käy sääliksi miestä..

    VastaaPoista
  13. "Liikkeenjohto on asettunut palkanmaksajiensa liikekumppaneiksi. Eivät he ole enää mitään johtajia, vaan yrittäjiä."

    Perusongelma on nimenomaan siinä, että ammattijohtajat eivät ole yrittäjiä vaan amattijohtajia, jotka saavat asemansa ja palkkansa johtamistaan yrityksistä vailla yrittäjänäkemystä ja -riskiä. Tärkeimmäksi tulee oman aseman pönkittäminen sekä palkan ja muiden etujen maksimoiminen. Paras väline tähän on toisista johtajista ("hallitusammattilaiset") muodostunut yhtiön hallitus, joka hyvä veli -hengessä nostaa palkkoja ja hyväksyy optio-ohjelmia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritysjohtajat ovat mieluummin kuin keskiaikaisia palkkasotureita, sotapäälliköitä, jotka taistelevat sen puolesta, joka maksaa eniten. Näin ajatellen kaikki selkenee: heillä ei ole tunteita johtamaansa yritystä kohtaan – aivan toisin kuin oikeilla yrittäjillä, joille yritys on kaikki kaikessa, elämäntyö.

      Poista
    2. Tämä on kieltämättä erinomainen rinnastus, joka selittää ilmiön.

      Poista
  14. "Nokian yhtiökokouksessa luvattiin kuunnella yleisön tarpeita ja toimia niiden mukaisesti."

    Karmeaa: eikö menestyvän firman idea ole nimenomaan keksiä ihmiselle uusia tarpeita ja turhakkeita, joskus harvoin hyödyllisiä uusia tuotteita (blue ray, digikamera).

    VastaaPoista
  15. tiedä vaikka olivat nollilat ja e-flopit saaneet kentällä vihiä, kuinka ihmiset oikeasti vihaavat keskinkertaisen ohjelmistojätin, varsin ansaitsematonta monopoliasemaa, ja ovat peräti hönäköitä iskemään takaisin aidosti parempien vaihtoehtojen tullessa käsille.
    Naamioreissulla voisi korkeissa johdon kerroksissa syntyä edes epäilys pakasta vedetystä väärästä kortista (mitä en ihme kyllä vieläkään ole kuullut).

    VastaaPoista
  16. Nokian loistava nousu 90-luvulla on sulka Ollilan hatussa, mutta ne meriitit ja kokemus eivät enää paina. Silti Nokia on uinut aiemminkin syvällä, Kairamo olisi saanut nähdä 90-luvun nousun. HS-kuukausiliitteesä Ollila lyttää Kallasvuon ja epäuskottavasti vapauttaa itsensä vastuusta hänen valitsemisessaan.
    'Elämä on lyhyt, tieto pitkä, tilaisuus kiitävä, kokemus petollinen, päätöksenteko vaikea'(Hippokrates)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollilan CV:ssä ei näy: SNS:n Otaniemen osaston sihteeri 1972. Ollila on samanlainen tuuleenkylväjä kuin Nalle. Molemmat pyrkyrimäisiä narsisteja, joista ei erkkomaisia piirteitä löydy.

      Poista
  17. JK: "Eivät ihmiset halua lukea, vaan plarata."

    Ihan niin kuin olisin kuullut tämänkaltaisen totuuden ennenkin... ai niin, minähän olen mainosmaakari, ja olenpa vuosien varrella kuullut muutaman sata kertaa erinäköisten, -kokoisten ja -tasoisten bisnespomojen esittävän samanlaisen väitteen: Eivät ihmiset jaksa lukea pitkiä tekstejä! Pois plörinät ja laita siihen vain, että tämä tuote on paras, osta heti!

    Tähän asti olen ajatellut, että he ovat sivistymättömiä ja karkeita kauppalopoja, jotka luulevat kaikkien olevan kaltaisiaan etujen perässä juoksijoita ja Seiskojen lukijoita, joilta ei siksi voi vaatiakaan mitään tajua siitä, mitä ihmiset oikeasti haluavat tehdä. Tunnen ihan totta muutamia, uskokaa pois, jotka haluavat ja jaksavat lukea jopa Dostojevskia!

    Mutta nyt täälläkin, sivistyksen sydämessä, moniäänisessä kuorossa yksituumaisesti vakuutetaan, että kauppalopot ovat oikassa ja minä väärässä. Okei, olkoon niin, uskon tällä puheella, että te ette jaksa lukea.

    (Mutta vastarannan kiiski kun olen, niin aion salaa ja hekumallisesti nautiskellen silti edelleenkin lukea oikein tavaamalla sikapitkiä jaarituksia ja parranpärinöitä, perkele, proustia ja pääkallea alkupaloiksi ja kerrat kiellon päälle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan ensin "plarata" ja sitten kun löydän jotain mieltä kiinnostavaa, niin ajan antaessa myöten, tavata niitä sikapitkiä jaarituksia ja yksityiskohtia, jos niitä on saatavilla.
      Näin teknisesti orientoituneelle inssille mainokset ilman detaljeja ovat usein turhauttavia, mutta kyllä niissä sitä mielikuvaakin pitää olla.

      Poista
    2. Hyvä ja kunnioitettava asenne! Eikö kuitenkin ole tehtävissä vissi ero tässä puhutun plarailun ja romaani- tai muun lukemisharrastuksen välille? Itse luen jatkuvasti romaaneja, olen suorastaan kirjallisuuden suurkuluttaja, mutta sitten kun puhutaan uutisista, huomaan etten todella jaksa usein innostua pitkiä juttuja lukemaan. Uutisia tulee pitkin päivää monesta tuutista (toimistotyöntekijänä) ja jos katsoo telkku-uutiset, ei seuraavan päivän lehdestä löydä juuri mitään uutta.

      Aivan erityisesti tipahdan monesta "uutisjutusta" pois jopa plarailutasolta sen takia, että nykyäään pitää jutussa kuin jutussa olla sellainen human-interest-vinkkeli... en todellakaan viitsi tuhlata aikaa siihen perehtymiseen, miten N.N. ja X kulloinkin jonkin jutun fiilistelevät ja kokevat.

      Poista
    3. Kateeksi kay Tapsaa. Sanoo lukevansa lehdet kannesta kanteen. Hienoa. Siina on Idols ihmeitten elamaa, seksiohjeita ja kokemuksia, naisten viimeisinta hattumuotia, puutarhanhoitoa, politiikkaa, ulkomaita, aavikoita, Etelamannerta, radio-ohjelmia ja telkkaa jne jne. Onnittelen! Mina vaan plaraan ja luen kiinnostavat.

      Poista
    4. Voisko joku lyhyesti selittää mitä Tapsa tarkoittaa. Ei noin pitkää sepustusta jaksa lukea.

      Poista
    5. Kuka jaksaisi lukea mainoslauseita jostakin hilavitkuttimesta esim 500 sivua?

      Ehkä jokunen, mutta kun massamarkkinoilla toimitaan, niin suurin osa jättää lukematta ja ehkä myöskin ostamatta.

      Poista
    6. Ei ehkä mistä tahansa hilavitkuttimesta, mutta muutama hilavitkutinvalmistaja on niin kiero, että saa ihmiset jopa osallistumaan vitkuttimensa myynninedistämiseen ja kehittämiseen ihan mielenkiinnosta. Nörtti on hv-valmistajan paras myyjä.

      Ja jos joku ei lue 500 sivua hilavitkuttimesta, niin propagandaa esim. amerikkalaisten ja brittien sotasankaruudesta ja sikäläisen elämänmuodon ylivertaisuudesta miljoonat lukevat opuskaupalla ja tuijottavat tuntitolkulla. Viihde, ah, aikamme ovelin mainosväline.

      Poista
  18. Ollila taisi sanoa jotain kielteistä myös syssyn palkkaraamisopimuksesta. Ja minäkun olen asetellut pyhimyksenkehää Ihalaisen kutreille sen takia. Eipä taitaisi olla kolmea aa:ta kuin kaljapullossa eikä alle kahden prosentin lainakorkoja, jos sopimusta ei olisi syntynyt. Minusta kun tuntui, että maailmallakin oltiin ihmeissään siitä miten se oli mahdollista.

    VastaaPoista
  19. "Muurahaisista, termiiteistä ja torakoista ei pääse eroon millään. Niitä eivät pidättele aidatut asuinalueet eivätkä aseistetut vartijat. Väitteen mukaan torakoihin ei tehoa edes atomipommi."

    Torakat ovat lisäksi syystäkin käyneet immuuneiksi yhteiseen tuhkaan puhaltamiselle, millä ennen saatettiin päästä jopa tuloksiin. Kohtuuttomien bonusten suurin vaikutus on moraalinen. Se antaa hyvän selkänojan tavalliselle kansalaiselle tehdä pimeitä töitä paremmalla omallatunnolla; miksi maksaa vähästä veroja kun ei paljostakaan makseta. Näitä kommentteja olen jo kuullut Mutta se kai lienee markkinavoimien tarkoittama lopputuloskin...kaikki palvelut kaikille maksullisiksi, kun rahat loppuu valtiolta. Mutta täit pesivät vielä rahaherrojenkin päissä ja luteet heidän patjoissaan, se on varma.

    VastaaPoista
  20. Johtajat ovat Suomessa huonoa eurooppalaista keskitasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja "työmies on palkkansa arvoinen" vai miten se nyt menikään?

      Poista
  21. Tämä nyt vain aikakirjoihin, että voin sanoa sanoneeni:
    Uskon, että Siilasmaa tekee vielä nelsonit applelle ja googlellekin.
    Se vähä, mitä olen plaraillut, viittaa henkilön ja erityisesti osaamisen aliarviointiin.
    -tr

    VastaaPoista
  22. Muutama viikko sitten pakinoitsija-toimittaja Pitko kuvasi osuvasti Finnair'in säästöohjelmaa hölmöläisten peitonjatkamispuuhaksi.

    Finnair'issa työntekijöiden palkkoja leikattiin ja ne ommeltiin johtajien palkkoihin kiinni.

    Mielenkiintoista säästöä.

    VastaaPoista
  23. "Olisiko Applelle pärjännyt? Ehkä ei."

    Täydellä vatsalla ajatustoiminta ei ole terävimmillään.

    Mitä tapahtui Yrityksessä since 200x ??

    Kun ajatusta ei ole, on piireissä tapana
    vetää esille W-kortti.

    Tähän jälkimmäiseen W-kortinvetoon,
    niistä kolmesta,
    Suomella ei ole varaa.

    VastaaPoista
  24. Pitkon kommentista: Meillä saa älykön leiman hölmöläisvertauksilla. Hänellä varmaan oli laskelma palkkaerien kuittaavuudesta vai laskiko vain että plus ynnä miinus on nolla?

    VastaaPoista