7. helmikuuta 2012

Tuhkimus


Myyttikritiikki meni jo muodista. Silti – Haaviston ja Niinistön satu sisältää niin alleviivatun selvästi ihmesadun elementtejä, ettei niitä voi olla osoittamatta sormella.

Haavisto oli Tuhkimus, tyhmä ja vammainen nuorempi veli, jota kukaan ei arvaa varoa. Siitä huolimatta hän selviytyy kolmesta mahdottomasta tehtävästä tai vastaa kolmeen merkilliseen kysymykseen.

Tuolla sankarityypillä on aina jokin vika. Jo Oidipus oli nimen suoraan suomentaen paksujalka. Suomalaisessa kansansadussa nimi johtuu tuhkassa rypemisestä eli pankolla piilemisestä. Tuhkimus on nykykielen ”peräkamarin poika”.

Sadun mukaan Tuhkimus voittaa ja saa omakseen kuninkaantyttären ja puoli valtakuntaa. Niin ei nyt käynyt. Tämä on todellisuutta, ja satu sisältää samoin un romaani tai runo tiivisteen, kiteytyksen tai uutteen, joka on todesta tehty mutta epätodellisen tiheä.

Ihmesaduista on kirjoitettu eteviä tutkimuksia (Satu Apo), kansainvälisesti maineikkaita kuvailuja (Joseph Campbell) ja indeksejä (Aarne – Thompson). Niitä tunnetaan kaikkialta. Ne taitavat olla kulttuurin välttämätön osa. Jos varsinainen satu alkaa välillä tuntua vanhalta, siitä muokataan kiireesti seikkailu, fantasia, skifiä, väkivaltaviihdettä tai aivan hyvin myös korkeasti kiitetty taideromaani. Elementit ovat ikiaikaisia.

Niinistö ei ole paha vanhempi veli, joka kukistuu korskeuteensa. Myös hän on Harry Potter tai Putouksen tai Star Warsin henkilö, mutta eri versio kuin Haavisto. Sadun sankarissa täytyy aina olla jotain erikoista tai sitten hänellä on maaginen esine, kuten James Bondilla. Muuten tarina olisi tavallinen.

Niinistö on tietysti, kuten nytkin nähtiin ja muistetaan, jos hautaan muistella, satumainen naisten valloittaja – ja millaisten naisten!

Itse Niinistö on pitänyt yllä amerikkalaista ”yksi pojista” –persoonallisuutta. Approbatur gradusta on epätavallinen arvosana. Se on viis miikka. Luullakseni monet kollegani toimivat samoin kuin tein itse professorina. Kun olin työpaikkakiusannut opiskelijaa riittävästi eli pannut kirjoittamaan osia gradusta uudelleen ja hankkimaan lisää oikeustapauksia ja lähteitä, jotta tehdyn työn määrä kohoaisi laatuun katsomatta hyväksyttäväksi, paiskasin arvosanaksi jotain kuusi puoli tai seiska miinus, toisin sanoen lubenter. Sitä opiskelijat eivät tiedä, ettei graduun tai väitöskirjaan tarvita lahjakkuutta, mutta ahkeruutta sitäkin enemmän.

Haavisto toisteli haastatteluissaan, että eletään nyt tätä päivää. Campbellin versio sankarin vaelluksesta päättyy tässä päivässä elämiseen, jossa mennyttä ei pahoitella eikä tulevaisuutta pelätä. Kauneimman tämä on ilmaistu Homeroksen Odysseiassa.

Puheet Kataisen isänmurhasta (Niinistön) osoittavat peräti huonoa perehtymistä myytteihin. Joku on lukenut tietosanakirjasta pari riviä Freudia paneutumatta Sofokleen Oidipus-näytelmiin. Kas, Oidipuksella ei ollut oidipuskompleksia. Hänhän tuli tappaneeksi tuntemattoman öykkärin – isänsä – ihan ohimennen, ja asemiehen kaupan päälle. Naimisiin hän meni vanhemman naisen – äitinsä – kanssa. Kun totuus paljastui, hän puhkaisi silmänsä veitsellä. Näkijän on näet oltava sokea.

Campbell korostaa (nainen viettelijänä), että sankari tuntee vastenmielisyyttä omaa miehen lihallisuuttaan kohtaan. Takana on myös rahallisuus – maalliset rikkaudet. Sankari tavoitta henkiset rikkaudet.

Yhdysvalloissa Tuhkimus nousi apoteoosiin, ja seuraavissa vaaleissa häntä yritetään kammeta tieltä.

Meidän todellisuudessamme riittää, että tarina on kerrottu. Se ei toistu. Se on kuin viekas mylläri (Soini), joka panee pirun säkkiin. Se on se tarina ja jatkossa tulee toisia.

Sääli ettei Kekkonen sitten koskaan suudellut sammakkoa (Väyrynen).

27 kommenttia:

  1. Tällaista siis.

    Mutta kaikista ihmeellisintä vaaleissa oli se, että Tuhkimus muuntui mediassa ja ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa melkein Messiaaksi.

    Tuhkimus näytti edustavan vaaleissa absoluuttista hyvää. Sen sijaan ,kemppisläisittäin sanottuna, tuolle yhdelle pojista asetettiin Rahan Ja Pahan viittaa ja kylmän pankkiirin roolia, jota tuo yksi poika ei luonnollisesti suostunut kantamaan.

    Sen verran tehokasta herätyskokoukset ultra hyvien ihmisten parissa olivat ja sen verran tehokasta oli rummutus oli Tuhkimuksen messiaanisen hyvyyden puolesta että jopa minäkin aloin uskoa, että vain Tuhkimukselle ja hänen joukoilleen on yksinoikeus sellaisiin arvoihin kuin

    -suvaitsevaisuus
    -kestävä kehitys
    -maahanmuuttajien inhimillinen kohtelu
    -seksuaalisesti poikkeavien hyväksyminen
    -ihmisoikeudet
    -maailman rauha
    - työpaikka kiusaamisen tuomitseminen
    - Lähimmäisen Rakkaus (!!) , joka viimeisenä vaalipäivänä julistettiin Tuhkimuksen joukkojen ikiomaksi ja jakamattomaksi arvoksi!!

    Ei siis ole ihme, että koin samanlaista ahdistusta kuin Punaisen Viivan Topi, joka käsi täristen veti punaista viivaa kolmelle kympille ja solisaliratille!

    Kun äänestin tuota "Yhtä poikaa", tuli minulle aito tunne, että toimin kaikkia hyviä, pyhiä ja inhimillisiä arvoja vastaan, jotka ovat varatut yksinoikeudella vain Tuhkimuksen ja hänen valittujensa Omiksi Arvoikseen.

    Uskon, että angstini tuota saatanan numeroa, kuutta, piirtäessä oli ainakin yhtä suuri kuin Topilla. Onneksi en kuitenkaan asu kylmässä ja pimeässä torpassa, vaan rivarissa jossa on lämmintä ja valoisaa.

    Hyvä Kemppisen lukijat. Tämä tarina on tosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tarina onkin. On tämä tosi outo kansa, niin moni kouluja käynytkin saadaan lauman mukaan. Vielä sanovat sitä kulttuuriväeksi. Andersson, Lipponen, Kemppinen, Tuomioja. Eivät edes ymmärrä kuinka hyvin suunniteltu kuvio oli, vaikka näytti syntyvän spontaanisti.

      Poista
    2. Tuota ei voisi paremmin sanoa, kiitokset.

      Vaaleissa selvisi myös, että facebook-pöhinällä ja reaalimailla on selkeä ero. Toki kaikkien hyvän voimien origo on nettinatiivin avoin facebook-sivu Kalliossa, mutta vaikutussäde on lyhyt. Sekä maantieteellisesti että mahdollisesti myös ajallisesti ? Ensiviikolla taas uudet pöhinät.

      Ja jumalan kiitos, vielä löytyy noita valoisia ja lämpimiä rivareitakin.

      Poista
  2. Minun satujeni voittajat eivät olleet niitä, jotka korkeimmasta vallasta kamppailivat. Heiltä puuttui sekä järjestelmän että joukkojen tuki. He jäivät lopulta elämään joko maallisina johtajina tai tarujen sankareina ihmisten mielissä, koska he olivat vaarantaneet henkensä yhteisien arvojen puolesta.

    Käydyssä vaalissa ei ollut legendasta tai draamasta häivääkään. Ainut antagonismi löytyi kätkettynä ihmisten todellisuuden ja suvaitsevaiston ylipappien yhteisen ja julkisen hartausharjoituksen välillä.

    Haaviston kasvoilta kuvastui tyrmistys ja epäusko omaan tappioon vielä silloin, kun äänistä oli laskettu lähes kolme neljännestä. Sama pettymys huokui taustajoukoista. Vastaavanlaisen joukkohysterian ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen sain todistaa 70-luvun alussa taistolaisten kaaderien joukkoontuessa. Niiltä jäljitä on paljon tuhkaa vaan vähemmän Tuhkimuksia.

    VastaaPoista
  3. Kuusivarpainen tai homo, vajavaiseksi itsensä tunteva sai identifioitua nyt riemulla johonkin, jonka nostaa ylitse muiden. Hyväksi, paremmaksi. Siten tulee itsestäkin hyvä, parempi. Sillä tavallisena (=vajavaisena) eläminen on välillä niin yksinäistä.

    VastaaPoista
  4. Nyt minä olen sitten nähnyt kaiken.

    Nuoruuteni idoli, mielenosoitusten messias, yhteiskunnallinen tuhkimus, poliisien retuuttama kapinallinen, mustien maijojen vakiovieras, kaikkien virkavaltaisten tahojen ikuinen vihollinen numero yksi kirkuu bloginsa otsikossa:

    Turvataan poliisipalvelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä Tuomiojan Eki kaipailee vain lapsuutensa suurlähetystöjen turvaan ja rauhaan, korkeiden aitojen, avuliaan palvelusväen ja jämerien vartijoiden pariin, eroon kadulla, metroissa ja busseissa räyhäävästä alaluokasta. Kukapa häntä siitä moittisi!

      Poista
  5. Dickensin syntymästä on tänään kulunut kaksisataa vuotta. Hyvä ettei kuolemaansa juhlita.
    Niinistö on kuin Samuel Weller ja Haavisto kuin herra Jingle. Katainen löytää itsensä Eduskunnan jälkeenjääneistä ja jälkeenjääneistä papereista.

    VastaaPoista
  6. Harvoin on vaaleissa vastustajia leimattu niin ilkeällä tavalla ja hurmahenkisesti pahan edustajiksi kuin "Tuhkimuksen" kannattajien keskuudessa.

    Haaviston pääsy finaaliin oli täysin sattuma, joka johtui demareiden ja keskustapuolueen kriisistä. Haavisto vaikutti vaalien 1. vaiheessa ihan mukavalta lupaavalta poliitikolta, joka voi muiden pienpuolueiden edustajien tavoin kohottaa puolueensa asemaa. Hänen kokemuksensa ei kuitenkaan riittänyt Niinistön, Väyrysen ja Lipposen rinnalla.

    Teki pahaa nähdä mukavan miehen muuttuvan populistiksi kampanjan edetessä ja hurmioituneen kannattajajoukon kohottaesssa hänet miltei yli-ihmiseksi.

    Nyt suvaitsevaisiksi itseään kehuneet kannattajat osoittavat suvaitsemattomuutensa purkaessaan vaalikatkeruuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin on vaaleissa vastustajia leimattu niin ilkeällä tavalla ja hurmahenkisesti pahan edustajiksi kuin "Tuhkimuksen" kannattajien keskuudessa.

      Onneksi "Tuhkimuksen" vastustajat säilyttivät malttinsa.

      Poista
  7. Niinistö on tyyliltään ilkeä ja välinpitämätön mulkku, mies joka on irrottautunut yhteiskunnallisista säännöistä ja normeista. Pidättyvyydestä ja haluille antautumisesta on pieni julkinen lipeäminen kotiseudun houkutukseen, entiseen kulttuuriministeriin.

    Puolivallaton poikamies oli tarinan mukaisesti kieltäytyvä ja haluton sankarin rooliin, epävarma ja arka. Vaihe, jonka edessä Haavisto oli nyt. Haaviston kyvyttömyys ja rohkeuden puute paljastui heti voiton varmistuttua Väyrysestä. Ulkoinen olemus kieli rooliodotusten painosta ja vaativuudesta, niiden "ylivallasta" hän ei pystynyt heti vapautumaan.

    "Sankari" ehti jo myyttinsä mukaisesti ilmoittaa ettei hän ole tekemässä vallankaappausta (diktatorista), vaikka käytännössä oli jo siirtynyt vaalivoittonsa myötä sakraalisiin sfääreihin. "Niinistöjen" tarinan Graalin malja, myyttinen lähde, on jonkinasteinen ja -tyyppinen hyväntekeväisyys, joka tarjoaa tarinalle loputtoman jatkuvuuden, "totuuden".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arska: "Niinistö on tyyliltään ilkeä ja välinpitämätön mulkku "

      Sellainen mies joka vahtii että nousukaudelta jää rahaa elvyttämiseen matalasuhdanteessa (ainakin puheiden perusteella) ei voi olla ilkeä eikä välinpitämätön. Sinä onneton olet vain kiukustunut kun veikkaamasi hevonen ei voittanutkaan V5-raveissa.

      Ja kun meillä ei taida olla puolueetonta arviota mitä todella tapahtui sitten kun laman pahin vaihe oli ohi on syytä olla vielä moittimatta meidän hyvää tulevaa presidenttiämme.

      PS. Pakkanen lähti kirimään kovaa vauhtia iltapäivällä.

      Poista
  8. Luin otsikon ensin väärin: "tutkimus".

    Niinpä perehdyin tuoreeseen tutkimukseen tuhkimuksista eli syrjäytyneistä 15-29-vuotiaista nuorista. Heitä on 51 300. Onneksi media ei ole suotta kertonut, että tuhkimuksista 25 % on maahanmuuttajia – eli 12 500.

    Sillä koska asiaa ei media tai mikään muukaan taho ole katsonut edes mainitsemisen arvoiseksi, sillä ei näin ollen katsota olevan mitään merkitystä mihinkään. Se on hyvin rauhoittava tieto.

    Sen sijaan ongelmani on matemaattinen: en tiennyt meillä edes olevan niin runsaasti maahanmuuttajia, että heidän nuoristaan on jo 12 500 ehtinyt syrjäytyä!!!

    VastaaPoista
  9. "Tuhkimus voittaa ja saa omakseen kuninkaantyttären ja puoli valtakuntaa. Niin ei nyt käynyt."

    Olisikos johtunut siitä, ettei pystynyt toiseen mahdottomaan tehtävään ts kierrokseen vaikka vastasi kymmeniin mahdottomiin kysymyksiin.

    Erinomainen esitys myyteistä. Ehkä niiden suosio perustuu siihen, että ne tiivistävät jotain oleellista itse elämästä, ts ovat "elämää suurempaa".

    VastaaPoista
  10. "...ettei graduun tai väitöskirjaan tarvita lahjakkuutta."

    Jotenkin tahtoisin uskoa, että väitöskirjan osalta tämä ei pitäisi paikansa. Gradun osalta on selvä, että osa opiskelijoista on käytännöllis-suuntautuneita, joita ei gradun vaatima tieteellisen metodin hallinta luonnistu tai kiinnosta, mutta silti heistä tulee hyviä käytännön lakimiehiä, vieläpä tuomareita. Sen sijaan väitöskirja edustaa jo halua ja pyrkimystä tieteen pariin, minkä toivottavasti katsotaan edellyttävään uutta luovaa ajattelua. Muuten tiede - jonka varassa koko länsimainen elämänmuotomme on - näivettyy. Tässä suhteessa on erittäin paha, että korkeakoulujen rahoitus perustuu tohtorintutkinnoista maksamiseen, se lisää nollatutkimusta ja -tutkijoita, vaikkei tietenkään joka väittelijältä tai professorilta voida vaatia täydellistä paradigman muuttamiskykyä (á la Einstein, Zitting, Aarnio).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millainen prosentti vaitoskirjoista edustaa tassa edella mainittua uutta luovaa ajattelua". -- Onhan niita, mutta yhta hyvaa kohti lienee 3-4 vaitoskirjaa, joissa listataan toisten aiemmin kirjoittamaa (viittaukset) pystymatta sita kautta paatymaan mihinkaan uuteen ja ihmeelliseen.

      Poista
  11. Otsikoksi tähän sopii ensimmäsestä kommentista lainattu hieno ilmaisu

    Rahan ja Pahan viitta

    Yksi tämän blogimerkinnän kappale alkaa "Puheet Kataisen isänmurhasta (Niinistön)... ja loppuu: "Kun totuus paljastui, hän puhkaisi silmänsä veitsellä. Näkijän on näet oltava sokea."

    Alun ja lopun väliin jäävään tyhjään tilaan asetan eilisillan MOT:sta (Totuus Patriasta2) kuulemani Jyrki Kataisen englanninkielisen ylistyspuheen Januz Janzasta. Katainen hehkuttaa mm. että Janza on "the most trustworthy person I know".

    Jos Katainen ei ole isäntappaja, minkä muun position ihmesadussa Kemppinen löytäisi Kataiselle? Mitä taikapeili näyttää? Mistä meidän kuuluu olla tietoisia?

    VastaaPoista
  12. Kommenttiosastossa on vallalla kovin huolestunut ilmapiiri. Olisikohan ilmassa aavistus siitä, että sähköpaimenet ovat sittenkin väärässä paikassa ja väärin mitoitetut?

    VastaaPoista
  13. Minä olen aina pitänyt tuollaisista Niinistön tapaisista tiukoista ja vähän vastenmielisistä tyypeistä enemmän kuin näistä kaunosieluista. Tunnen levottomuutta kun "hyviä ihmisiä" haluttaisiin nostaa valtaan. Haavisto on liian kiltti tympeään presidentin virkaan ja se että hän sinne pyrkii on aivan käsittämätöntä. Sitäpaitsi Haavistolla näyttää olleen sellainen periaate että mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Tuo viittaa siis kansan (eli aidan) aliarvioimiseen minkä yli 62% äänestäjistä onneksi käsittikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yllytyshullu" on hyvä suomenkielen sana joka sopii niin Haavistoon kuin Lipposeenkin, ja etenkin Väyryseen.

      Emme vain ole tottuneet etsimään yllyttäjän karvaista kättä heidän kainalon alta; tuota muutosta pelkäävää läntistä asennetta joka liittoutuu vaikka minkälaisen belsepubin kanssa säilyttääkseen pienen eliitin joskus menneessä ajassa, täysin erilaisissa olosuhteissa saavuttamat etuoikeudet.

      Poista
    2. Erno, ajattelen samoin. Miksi ihmeessä tasa-arvon lähettiläs pyrkii virkaan, joka on toisten hallitsemista? Emme tiedä vielä kaikkea miehestä, jonka herttaisuus on nyt esillä päällimmäisenä.Mutta ehkä saamme vielä nähdä muitakin puolia jatkossa.

      Poista
  14. 200 vuotta Dickensin syntymästä, vastineeksi JarMom-analogioihin: Timo Soini on ilmetty Uriah Heep.

    VastaaPoista
  15. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin ollut niin kiinnostunut vaaleista ja niihin liittyvistä asioista, kuin nyt. Täällä on kerrottu monta sadunomaista kertomusta, miten kaikki tapahtui. Se osoittaa Suomen kansan taitoa nähdä ja kuulla. Jokaisella meistä on oma versiomme.

    Minusta kaikkein sadunomaisempia hahmoja tässä tarinassa olivat ne kaksi hyvää haltijaa (ei siis haltiaa vaan nimenomaan haltijaa j:n kanssa), jotka kansan tahdosta oli nostettu etualalle, jossa he istuivat tai seisoivat vastakkain. He kertoivat hyviä asioita hyvässä yhteisymmärryksessä sekä itsestään että toisistaan. Näkemyksiä, joissa ei ollut pahan siemeniä. Päinvastoin. He loihtivat toisiaan silmiin katsoen ja hymyillen, niin kuin hyvät haltijat hymyilevät, sellaisia näkymiä maailmasta, jossa Suomesta tulisi heidän mielipiteittensä ja ajatustensa avulla ihannekansa. Sellainen, joka olisi valmis neuvoillaan auttamaan toisia kansoja vaikeuksissa.

    Vaikka vain toinen heistä pääsi yhteiseen päämäärään, elivät he molemmat onnellisina elämänsä loppuun asti.

    (Se johtui siitä, että kummallakin haltijalla oli pieni, mutta tehokas taustavoima. Toisella oli pikku haltia - ilman j:tä, toisella pikku haltiatar - ilman j:tä. Heidän tehtävänsä tässä sadussa oli huolehtia oman haltijansa henkilökohtaisesta onnesta ja hyvinvoinnista. Molemmat esiin tuodut, sekä haltia että haltiatar, olivat somia, molemmilla hymy herkässä, ja katseet, joita he loivat omaan haltijaansa, olivat täynnä kunnioitusta ja rakkautta. Ehkä hekin siis elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.)

    Satu on mielestäni kaunis. Se on puhdas kaikesta pahasta. Kaikki satuun kuuluvat vastavoimat, reuhkaavat ja remuavat, kiivaasti omaa haltijaansa puolustavat, toista moittivat tai heidät molemmat vääriksi valituiksi leimaavat, jopa pikku haltiaa tai haltiatarta kummeksuvat tai solvaavat, ulkopuoliset sekalaiset ihmisjoukot, on tästä tietoisesti poistettu. Häivytetty näkyvistä. Se on sadulle onneksi. Tällaisena tämäkin elää varmasti elämänsä loppuun asti.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - olipa hyviä kommentteja, kauttaaltaan.

    VastaaPoista
  17. "Sitäpaitsi Haavistolla näyttää olleen sellainen periaate että mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Tuo viittaa siis kansan (eli aidan) aliarvioimiseen minkä yli 62% äänestäjistä onneksi käsittikin."
    Juuri näin! Helppo elämä näkyy hänestä.

    VastaaPoista
  18. Ei minulla Niinistöä vastaan muutoin mitään ole, kuin tämä Vara-Manun olemus, kun siihen alkuperäiseenkin ehti silloin jo vähän kyllästyä. Paljon enemmän minulla tökkii Ahtisaaren persoonallisuus, vaikka "objektiivisilla" mittareilla mitattuna kyseessä ilmeisesti oli postkekkoslaisen ajan paras presidentti.

    VastaaPoista