4. tammikuuta 2012

Säämingin jääjärvi

Vuosikymmeniä Saimaan muinaisrantaviivat ovat jaksaneet askarruttaa, mutta kirjallisuutta asiasta ei ole oikein ollut. Runoilijatohtori Aaro Hellaakosken tuota aihetta käsittelevää väitöskirjaa en ole koskaan edes nähnyt, ja yleisteosten esitykset ovat olleet kiusallisen ylimalkaisia.

Mielenkiintoni heräsi, kun luin 60-luvulla Eirik Hornborgin kirjan Vänrikki Stoolin tarinoista ja todellisuudesta. Se ei kiinnostanut, että Runeberg oli puhunut niin paksuja. Se kiinnosti, että sotajoukon perääntyessä Pohjanmaalle ja Savossa samoin ruotsalaiset eli suomalaiset eivät uskaltaneet mennä metsään. Koukkauksia ei tehty edes Lapualla, jossa vihollinen oli valmiiksi pussissa joen niemekkeessä.

Mutta jopa täkäläinen sotajoukko oli täysin sidoksissa tiehen ja sitä sitten sahattiin edestakaisin. Suuren osan Suomen menneisyyden merkittävistä tapahtumista voi helposti osoittaa kartalta. Täällä oli niin pahasti soita ja sikin sokin järviä, ettei ollut aihetta lähteä oikomaan metsien kautta. Ankaralla silmällä olen katsonut maitokaupassa käydessäni maantietä, joka on Suomen toiseksi vanhin, nykyiseltä nimitykseltään Kuninkaantie eli siis Vanha Viipurin tie, joka oli ympärivuotisessa käytössä jo pakanuuden ajalla. Järkimiehet jättivät isommat alukset Pikkalaan ja tulivat jalan tallaten Porkkalan niemen poikki, ja erilaista kansaa vaelteli rannikon tuntumassa Helsingin pitäjän kirkolle, josta mentiin Sipoon kautta Porvooseen. Rinnakkainen reitti, jota pitkin geenimme ovat kulkeneet, oli Salpausselkä.

Tällainen Matti Hakulinen on nyt julkaissut kirjan ”Saimaan jääjärvet – sininen hetki yli 10 000 vuotta sitten”. Kirjoittaja tuntuu olevan maallikko eli ei akateeminen tutkija. Niinpä hänellä on ollut aikaa tehdä todella lujasti töitä ja pohtia ja selvittää muinaisia vesiväyliä. Lisäksi hän kertoo luetuttaneensa tekstin yliopistoihmisillä, ja sekin on hyvä ajatus.

Nyt voitaisiin ainakin Imatralla ruveta viettämään Vuoksen syntymäpäivää. Kynnys murtui ja Vuoksi syntyi vasta 5700 vuotta sitten. Voin hyvin kuvitella, miten mielenkiintoista kerrottavaa jollakulla esi-isälläni oli aamuasioinnilta tullessa. Kiirettä piti varmasti Säämingissä asti, koska vedenpinta huljahti kerralla kaksi metriä ja myöhemmin vielä kolmannen.

Hyvin mielenkiintoista ja tässä kartoin ja piirroksin selvitettyä on Suomen niemen luistaminen kaakkoon. Kansan lisäksi maa on rähmällään Moskovan suuntaan.

Fennoskandian kilpi eli sangen kova ja vanha graniitti viettää nykyisen Venäjän suuntaan ja loppuu kokonaan juuri Vuoksen seuduilla. Saimaa on valunut tuon kilven reunalla milloin mihinkin päin ja laskenut jojskuks Pohjanlahteen, joskus Suomenlahteen Kymijoen kautta, joskus Laatokkaan useitakin reittejä, joista yksi on Hiitolanjoki.

Päijänne on tähän verrattuna rauhallinen paikka ja kallioiden repeämälinjakin on kuin veitsellä vedetty.

Hakulinen on paikantanut ja mittaillut laskujokien suulle muodostuneita kerrostumia. Niistä voi tehdä hyviä päätelmiä virtauksen kestosta ja voimasta. Irtaimet maalajit menevät edellä; kallio jää.

Kuuluisa loistohuvilani, Possulan kerhohuoneisto, sijaitsee pitkittäisharjun ääripäässä. Kun Säämingin jääjärvi oli voimissaan, mannerjään saattoi nähdä siinä meidän suunnalla suoraan Lappeenrannan upseerikerholta. Tosin on epävarmaa, oliko kivikauden ihmisillä upseerikerhoja. Epäilen kyllä, että oli, ja että he silloinkin väittivät parasta paikkaa omakseen.

Pitkittäisharju on mannerjään aikainen jäävirta. Niitä on Salpausselältä Ouluun ja mielenkiintoisesti myös Äänisen suunnassa.

Jopa kaukopartiomiesten kertomuksista ilmenee, että oli se perkeleellistä seutua – aina jumalaton ja upottava suo ja sitten harju kiivettävänä. Asiaa voi tarkastella lähemmin Googlen satelliittikartasta napsauttamalla vaihtoehtoa ”terrain” ja muistamalla että nykyinen Uikujärvi on tekoallas, yksi Stalinin kanavan monia sivutuotteita.

Kyllä se vielä näkyy suomalaisten luonteesta, että on mannerjää yli mennyt ja jättänyt pysyvät jäljet. ”Tää kansa on kuin kallio” – höylätty, raavittu, tasoitettu, ruhjottu.

16 kommenttia:

  1. maallikko eli ei akateelinen tutkija?

    Maallikko on kai henkilö, joka ei ole asiantuntija tai ammattimies. Akateemiset tutkijat taitavat olla maallikoita melkein hommassa kuin hommassa, lukuunottamatta jotain
    pienehköä nippeliä, ehkä?

    Tama Matti Hakulinen (TkL) näyttää olevan asiantuntija ja ammattimies monenlaisissa geo-asioissa. Löytyy firma Geomatti Oy, joka tarjoaa pohjarakentamisen asiantuntijapalveluita. Hanen energiansa on riittänyt tähän Kemppisen hienosti esittelemään jääjärvijuttuun, mutta myos Pontuksen kaivannon
    maaperätutkimuksiin ym selvityksiin.

    VastaaPoista
  2. Ääninen

    Laatokka ja Pielinen (Varpanen) näyttävät hyvinkin säännöllisen muotoisilta järviltä.
    Olen joskus ihmetellyt, mikä on tehnyt Äänisestä niin omalaatuisen 'vispilän'?

    Löytyiskön kaikkien alojen tuntijoiltamme tietoa ja edes joku arvaus. -- Olipa taas mukaansatempaava kirjoitus Kemppiseltä, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Kemppinen osuu Timo J. Tuikan akateemiseen tutkimukseen ja sen jatkona kirjoitettuun menestyskirjaan (toivottavasti) tiestön ja sodan kohtaannossa.

    II Maailmansota olisi päättynyt toisin, jos saksalaiset valiojoukot olisivat kyenneet Suomessa toimimaan tiestön ulkopuolella kesällä-syksyllä 1941, ennen Kemppisen ja minun syntymääni.

    Tuikka toteaan asian itsestäänselvyytenä tehtyään akateemista, todella laadukasta lähdetyötä ja -analyysia.

    Koska sukuni äidin puolelta on Säämingistä, olen sitäkin kiinnostuneempi asian "Räikkäsota"-versiosta.

    Kiitos vihjeestä!

    (kirjoitettu Intrepid-tukialuksen kannella hyytävässä pakkastuulessa GMT -5; kts myös http://anttiliikkanen.blogs.fi: narsismista ja sodasta)

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - maallikko / akateeminen - - - asiaan on saatu selvyyttä. Mielestäni akateemine tutkimus on tätä nykyä review-julkaisussa painettu tai sitten täysin selvästi vain toisille samanlaisille tarkoitettu kirjoitus.

    Esimerkki: mikään mitä kirjoitan tähän omalta akateemiselta alueeltani ei ole akateemista.

    Arvoarevostelmaa en tähän kätke.

    Hakulisen kirjasta huomaa heti, että tässä on asiansa osaava mies. Mukana on se ominaisuus, jota akateemisten pitäisi tukea, nimittäin että faktat esitetään selkeästi ja niistä tehdään päätelmiä, joiden itävyyttä lukijalla on tekstin ja viitteiden perusteella mahdollisuus arvioida.

    On olemassa myös geologia kuvakirjoja, jjoissa oikeastaan vain esitellään ilmiöitä, ja siinä kaikki.

    VastaaPoista
  5. Vähän vanhempaa Saimaata ja Päijännettä http://www.flickr.com/photos/65726513@N00/3329120236/

    Prof. Matti Saarnistolta löytyy lukuisia julkaisuja.

    VastaaPoista
  6. Antti Liikanen "II Maailmansota olisi päättynyt toisin, jos saksalaiset valiojoukot olisivat kyenneet Suomessa toimimaan tiestön ulkopuolella kesällä-syksyllä 1941"
    Kaksi huomatusta:
    - miten ihmeessä Saksan armeija tuollaista olisi harjoitellut. Se valmistautui, kuten kaikki armeijat, käymään sotaa lähialuillaan ts Keski-Euroopan oloissa. Aivan kuten puna-armeijakin, mikä pelasi meidät talvisodassa.
    - vaikka Saksa olisi pystynyt maastosotaan ts katkaisemaan Muurmannin radan, se yksin ei olisi muuttanut sodan lopputulosta, koska Iranin reitti olisi jäänyt auki.

    VastaaPoista
  7. ad: Antti Liikanen;

    Siis onko joku laadukas, akateeminen analyysi, joka toteaa, etta jos saksalaiset [valio]joukot olisivat pystyneet Suomessa toimimaan tiestön ulkopuolella, niin toinen maailmansota olisi päätynyt toisin ???

    Puppuahan tuo on, mutta silti tuo laadukas, akateeminen analyysi kiinnostaa.

    VastaaPoista
  8. Luulin, että Possula olisi Rakuunamäen rannasta lähes 150 km etäisyydellä, vaikka laskisi Upseerikerhon tykistöpuolelta, mittausupseerihan siinä olisi tarpeen. Oliko mannerjää sellainen vuori, että sen kaukaakin näki?

    VastaaPoista
  9. Olen todella murheissani, jos laadukas ja huolellinen akateeminen tutkimus päätyy siihen, että toinen maailmansota olis päätynyt toisin, jos saksalaiset joukot olisivat kyenneet toimimaan tiestön ulkopuolella.

    Ensiksikään ei saksamannien operaatiot Suomessa olleet sitä luokkaa, että nillä olisi saatu jotain strateegista aikaan, saati että olisi muutettu toisen maailmansodan tulema. 'Operaatioajatus' perustui Neuvstoliiton luhistumiseen, kun raja ylitetään. Siis toivejattelua. -- Toisekseen
    saksmannit ryntäsivät aivan riittävästi tietöntäkin taivalta pitkin Ukrainassa ja keskisellä Venäjänmaalla. Ei muuttunut toisen maailmansoda tulos silläkään !!

    VastaaPoista
  10. Tiet ja taistelut, vesitiet ja maisema. Tällaiset moniajot ovat todella kiinnostavia. Asioiden poikkittaisesta käsittelystä syntyy väistämättä viihdyttäviä ja hyvinkin arvokkaita oivalluksia. Ylikankaan "Miksi oikeus muuttuu?" ja Jutikkalan "Kuolemalla on aina syynsä" ovat minulle tärkeitä tämän lajin elämyksiä. Löytäisin vastaavia mieluusti lisääkin. 
    --
    Olen mökkeillyt pidempään sekä Päijänteen että Saimaan rannoilla. Ovat tosiaan hyvin erilaisia liemiä - vesistöt, mannut ja porukat. 

    VastaaPoista
  11. Kuka täällä muka jääkaudella asui?

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - Jääkausi päättyi nopeasti, mutta kyllä täällä melottiin mannerjään reunalla ja sitä mukaa kuin maata palajstui, perustettiin asutuksia.

    Viimeisen jääkäyden historian löydät helposti netistä. Siinä oli kylmä vaihe välissä. Mannerjää oli melkoinen kimpale, vielä loppuvaiheessa kilometrin ellei useampia. (Ylialkainen vastaus)

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi: - tällä hetkellä parhaita ovat G. Arrighi ja C.M. Baily. Ellei heti löydy, kysy uudestaan niin saat ISBN:t.

    Maantiede ja kulttuurimaantiede historiaan sekoitettuna lienee ollut alkujaan Henri Pirnnen oivallus, jota kehittivät voimakkaasti Ranskan annalistit. Jopa Montaillousta (poikkitieteellinen) tunnettu Leroy Ladurie väitteli Eurooopan ilmaston historiastsa, joka on vielä yksi visusti huomioon otettava selittäjä.

    VastaaPoista
  14. Ad Rienzi: Lisäisin vielä Jaredin kirjat.

    VastaaPoista
  15. Taas tuli lukuvinkkejä enemmän kuin ehtii lukea.

    VastaaPoista