12. joulukuuta 2011

Paperia ja sähköä


Noin vuonna 1870 se kehitys, joka sitten toteutui, olisi jäänyt tulematta ilman selluloosateollisuutta. Kelvollinen painopaperi oli aivan liian kallista ja sen raaka-aineena käytetyt lumput lopussa.

Ja silloin keksittiin päreille uusi käyttö. Niistä alkoi syntyä selluloosaa ja siitä eri vaiheiden jälkeen painopaperia. Keskeinen hyötyjä oli Ruotsi, siipimiehenä kuten usein Suomi.

Tilanne on nyt oleellisesti sama. Kirja ja lehti sellaisina kuin ne täyttävät hyllymme ovat käyneet epäkäytännöllisiksi ja epätaloudellisiksi. Tämä eiole kokonainen totuus. Asianhaaroja on monenlaisia. Jos minua olisi kirottu kartanomaisella asuinrakennuksella, tapiseeraisin kaikki seinät kirjahyllyilä mutta nyt käyttäisin lasiovisia.

Näyttää muuten teknisesti mahdolliselta ostaa rautakaupasta lasiovia kiskoineen ja asentaa niitä kirjahyllyn eteen. Taustatieto: olemme katsoneet joukolla ortopedisesti otolliseksi olla itse kiipeilemättä katonrajassa, vaikka tikkaat ovat hyvät.

Olen aika nimellisesti mukana Project Gutenbergissä ja saan englantilaisten ja amerikkalaisten sähköpostit. Niistä käy murskaavan selvästi ilmi, että kirjojen muuntamista sähköisellä laitteella luettaviksi jarrutetaan. Valmistajat siis eivät pidä kiirettä. Epäilemättä niskassa ovat tekijänoikeusjärjestöt, ja jälleen kerran polttopisteessä on musiikki. Kirjat sitten kärsivät siitä.

Kommentoija mainitsi rykmenttien historiat ja Suomen Sota –teossarjan. Olin juuri ajatellut hävittää ne ja matrikkelit mukana. Taidan vielä harkita hetken. Osa rykmenttien historioista muistuttaa paikallishistorioita siinä, että ne ovat kuohuttavan huonoja ja amatöörimäisiä tekeleitä, mutta kun niissä on tietoa, jota ei ole missään muualla.

Tuijotan sotien välisiä lakimiesmatrikkeleita ja Venäjän vallan aikaisia valtiokalentereita. Selvittelin niistä aikoinani, milloin suomalaisnimiset talollisenpojat pääsivät ihan hovioikeuteen töihin ja siitä aikaa voittain kihlakunnantuomareiksi. Ei siitä kauan ole.

Toisen kommentoijan mainitsema kadettikunnan matrikkeli on tavattoman kiinnostava ja vaikea löytää. Asiantunteva henkilö väitti saaneensa jostain vaivihkaa valmistetun ja harvoille ja valituille myytävän matrikkelin taistelulentäjistä. Siinä mahtaisi olla enemmänkin tuttuja. Vielä sodan jälkeen isoisän talossa oli vuokralla niin paljon Ilmasotakoulun kapiaisia, että Friitalan pitkien nahkatakkien läpsytys saapasvarsia vasten tuli tutuksi. Näky oli jotenkin nolo, kun ne takit muuttuivat myöhemmin sinisiksi. Vuokralaisen kallistuskulmasta näki, kuinka monta grogia Kettuska oli kerholla kantanut.

Olen juuri skannannut omia papereitani päästäkseni niistä eroon, mutta en raatsi heittää roskalaatikkoon virallisia asiakirjoja, joista käy ilmi, että olen kiistattomasti suorittanut mm. ylioppilastutkinnon, kansakoulun käynyt ja rokotettu. Surukseni en löydä mainintaa kansalaisluottamuksen nauttimisesta. Sen menettäminen poistettiin rikoslaista 1969. (Ennen rikoslakia pahantekijä voitiin julistaa tuomioistuimen päätöksellä ”kunniattomaksi”, ja luultavasti suurempien maiden henkipatoksi julistaminen – sellaisen sai tappaa tavatessa – on sama kantaa.)

Siivoamme isäni kirjoituspöydän laatikkoja, joissa on tietysti enimmäkseen jotain Orionin vuosikertomuksia, mutta sitten löytyi esimerkiksi täysin korrektia kirjeenvaihtoa korkeimman oikeuden presidentti Olssonin kanssa opiskelumuistoista, mistä en ollut kuullutkaan, ja liuska, jossa olivat isän kaikki sota-ajan nimitykset, komennukset ja tehtävät päivän tarkkuudella. Hämmästyin että usein kertomani juttu osoittautui todeksi. Isä oli Kauhavalla Ilmasotakoulun vt. komendanttina niinä päivinä, jolloin hänen laivueensa ammuttiin alas Kuuterselässä ja Talissa.

Kirjat, kirjaharrastus eli bibliofilia ja sota liittyvät tässä blogissa muistaakseni jo kerran kertomaani tapaukseen. Ihannetuomarini oikeusneuvos Martti Miettinen oli marssimassa komppaniansa kanssa asemiin Taliin. Jossain Yliveden seudulla oli tullut taloon täysosuma ja tavaraa oli hujan hajan. Luutnantti puikahti porukastaan katsomaan kirjaröykkiötä rajun ilmapommituksen jo lähestyessä. Ensimmäinen käteen osunut kirja olisi nyt keräilyesine. Se oli Mika Waltarin ”Ei koskaan huomispäivää”.


27 kommenttia:

  1. Juuri hiljan tulin toivonneeksi, päin naamaa, erään omaisen kuolemaa.
    Sanoin että vanhojen valokuvien hävittäjä pitäisi julistaa lainsuojattomaksi ampua tavattaessa.
    Oli polttanut vanhoja albumeittain vanhoja kuvia vuosilta 1912-1960.
    Satuin tietämään, että joka kuvasta oli tiedossa kuka niissä oli, mutta kun ei niissä ollut ketään polttajan tuttua...

    VastaaPoista
  2. >>Kommentoija mainitsi rykmenttien historiat<<

    JOS ja kun joskus myyt, niin olen hyvin kiinostunut juuri sotahistorian kirjoista. Voin laittaa yhteystietoni privaatisti.

    Rykmenttihistoriikit ja monetkin vanhat sotadokumenttikirjat (heti sodan jälkeen ja 1950 -luvulla kirjoitetut) ovat jo aika lujassa. Ne on todella kiinostavaa luettavaa. Kaikki sotahommista on jo useinmiten tuoreeltaan kirjoitettu. Sen olen sanonut useasti kun on sattunut joku hyvä 1950-1960 -luvun kirja kohdalleni.

    Katsoa sopii vaikkapa tätä kirjaa: Paavo Susitaival, Karjalainen pataljoona (Er.P 6) Talvisodassa. Parempaa kirjaa Taipaleen taisteluista saa hakea. Jonkun nykysenttarin tuoreemmaat sotakirjat Taipaleesta on niin täynnä lainauksia tästä kirjasta, että on parempi lukea vain tämä! Oli muuten tosi lujassa löytää.

    Ja monta muuta vastaavaa esimerkkiä löytyy.

    VastaaPoista
  3. Yhtälö tuntui mahdottomalta, kun työ vaatii asumaan kävelymatkan päässä elokuvateatteri Orionista, virkamiehen palkka on "muodollinen avustus" (U. Turhapuro) ja syytä on silti ylläpitää kunnon kirjastoa (n. 10.000 kirjaa). Ratkaisu löytyi, kun korkeaseinäisestä asunnosta yksi huone pyhitettiin kirjastoksi. Puuseppä rakensi sen lattiasta kattoon rakennettu täyteen vaaleatammisia kirjahyllyjä, joissa on lasiset liukuovet (eivät vie tilaa avattaessa). Iloinen yllätys: lasiovisuus lisää huoneeseen avaruuden ja heijastavuuden tuntua.

    Minulla on ollut tänä vuonna kolme syvällistä kokemusta siitä, että olen lukenut kirjan tms. ensin tietokoneen ruudulta ja sitten painettuna. Ruudulla on hyvä surffailla. Painettu sana uppoutuu mieleen syvällisemmin. Molempia vaihtoehtoja tarvitaan.

    Suomen sota -sarjaa minulla ei ole, mutta Talvisodan historia- ja Suomi taisteli -sarjat tulivat haltuuni 8 vuotta sitten, kun rakas Tervajoen tätini kuoli. hänen sotaveteraanimiehensä oli kuollut joitakin vuosia aikaisemmin.

    Jukka Sjöstedt: Orionin Amarcord-esittemme lienee 1980-luvulta, ja käytämme näytöksissä alkuperäisiä esitteitä, kunnes toisin toivotaan.

    VastaaPoista
  4. Digitaalisten lukulaitteiden yleistymistä jarruttaa viimekädessä valta ja raha, kuinka ne säilytetään. Se näyttäytyy kilpailuna laitestandardeista, tiedostomuodoista, oikeuksista, verkostoista, kopiointisuojauksista ym..

    VastaaPoista
  5. Kemppisen kirjahyllystä koin katsoa
    tihrustaa nimiä selkämyksistä. Isompia erotinkin kuten David Landesin Wealth
    and Poverty of Nations. Sen perusajatus
    tai väite kuuluu että kaikki on kiinni kulttuurista. Tällaista Lännen trimphalismia,
    mutta kai pätevintä millä tosiasillista
    edistystä -tuotantovoimissa- voi selittää.

    Unbound Prometheus, teknologiahistoria, oli hänen klassikkonsa. Raju jytky sen lukeminen.Lahjoja nämä kirjat kanssakulkijoille. Että kaikki tärkeä on ilmaista -tai ainakin liki. Lahjaksi saatua
    sielu plus äly plus utelias mieli. Näillähän se paisti suuhun lentääkin,sanoo Landes.
    Menestystarina ei ole öljyn,kullan eikä petäjärunkojen varassa vaan hoksaamisessa ja yhteispelissä,instituutioissa.

    Niistä puheen olen Kemppisen hyllystä
    pisti silmään myös Law and Revolution.
    Osan 1. eli keskiajan ja paavin aikaansaannokset luovan ja innovatiivisen
    yhteispelin hyväksi ovat siellä upeasti ja
    isoa ajatusta palvellen kerrotut. 2. osaa joskus selailin,mutta en saanut makua silloin. Jäi kun näitä upeuksia suhteessa
    ahtaisiin potentiaaleihini, maailma todella pursuaa. Siksi pitäisi olla valpas mihin tarttuu ! Varsinkin kun ankarimmat hengentyöt generoivat lisäenergiaa, ja helpot uuvuttavat.

    Soros erottui myös. Näin miehen joskus
    kirjakaupan lavalla oliko Pehr Stenbäckin
    juttutettavana. Melkein flegmaattinen vaikutelma -kai hän oli tympiintynyt. No minulla on Soroksen ensimmäinen vuodelta
    1987 ,tuo kuulu Alkemia (alchemy of finance). En ymmärtänyt siitä mitään.
    Tilastoissa vilahteli Suomi-ansoja oli Nokiaa,Ameria. Kohtahan hän möikin
    tätä suomisalkuaan,kriisimme alta passelisti. Suomen hänelle näytti Pentti Kouri. Soros jäi mieleen 2010 kirjasta
    Mallaby : Hedge Funds and the Making of a New Elite. Hän purki rahapyydyksiään
    kauko-idässä 1997-98 kriisin yhteydessä kun ei iljennyt enempää rokottaa avuttomia ja hyväntahtoisia.

    Siitä selluloosasta. Hevosethan sitä söi ja
    naudat. Nykybio-teknologialla tämä pettu
    saataisiin tosi maukkaaksi ja simppelimmässäkin pötsissä sulavaksi ja
    läpikulkevaksi. Että siitä vain Tekes asialle ellei jo ole. Metsille uuskaato ! Tosi taloutta.
    Tosi on.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. "Isä oli Kauhavalla Ilmasotakoulun vt. komendanttina niinä päivinä, jolloin hänen l a i v u e e n s a ammuttiin alas Kuuterselässä ja Talissa."

    Kertokaa lisää. Oliko isäsi todella Stalinin puna-kotkana. Vai mikä Suomen ilmavoimien "laivue" kärsi tällaiset tappiot?

    VastaaPoista
  7. Alaselle:
    >>(n. 10.000 kirjaa). Ratkaisu löytyi, kun korkeaseinäisestä asunnosta yksi huone pyhitettiin kirjastoksi.<<

    MITEN tuo on mahdollista? JOS lasken "kirjaston keskimääräisellä säännöllä" 30 kirjaa per hyllymetri, siis keskimäärin, eli 10 000/30=333

    Onko huoneessasi todellakin noin 333 hyllymetriä? Onko hyllyjä läpi huoneen kuten kirjastoissakin?

    Itselläni on mm. yksi koko seinän kattava Lundian hylly ja siinä on 8 kerrosta ja seinän mitan verran eli 3 kpl 1 m hyllyjä peräkkäin. Se vie siis yhden seinän ja siinä on vain 24 hyllymetriä. No kirjat on kahdessa kerroksessa "ruotsalaistuntumalla", siis peräkkäin. Näin tulee 48 hyllymetriä. Vähemmän tarpeelliset siellä seinän puolella... muistamattomina piilossa. Eräs lisähaitta on vääntyvät hyllyt, kun painoa tulee liikaa.

    10 000 on paljon yhteen taloon.

    VastaaPoista
  8. Minulla on lukuhuoneen kaksi seinää täynnä Lundiaa kirjoineen, eli 2 x 7m x 3m.
    Uusin projektini on lasiovien hankinta. Ostin Huutonetistä Lundian paneeliovia 200 cm x 50 cm, hintaan 12 euroa kappale. Poistin valkoiset paneelit ovista ja nyt olisi vuorossa lasien hankinta paneelien tilalle.

    VastaaPoista
  9. Jukka Sjöstedt, kyllä siellä toisen Jukan hyllyssä on laasempi sivistys kuin vain amerikankielistä kirjallisuutta. Ainakin sieltä hyvin erottuu kolmeosainen Braudelin Kapitalismin historia ihan ranskaksi - tietty! Ja muutakin. Onneksi Jukkis on sivistynyt eikä vain yhden kielen pauloissa oleva. Se on vaan niin cool kun osaa!

    VastaaPoista
  10. Ah. Kiitos Antti Alaselle liukuovien ajatuksesta. Ostankin kulmakiskoa riittävän määrän, joihin Lundian ovet sujutan. Ylimmäinen metri ylhäältä saa jäädä saranaovien varaan. Vielä täytyy kehittää jokin pyöräsysteemi ovien ylä- ja alapäihin.

    VastaaPoista
  11. Aikoinaan, etenkin alempi tasoissa perheyhteisöissä, muotia oli sisustaa televisio ikään kuin kaappiin ja pykätä sen eteen setriset (tai balsamiset) kaapinovet. Se oli samalla tarkoituksenhakuista. Eli, kun televisiolupatarkastaja soitti ovikelloa, ja samoin tein änkes sisälle, niin isä - joka oli ovella - näytti äidille - joka oli olohuoneessa - että potkaise (tossujalallas) ne kaapin ovet kiinni. Tarkastaja kun tuli peremmälle toki ihmetteli sitä että "täällähän kuuluu Niilo Tarvajärvi aivan selvästi...". Siihen oli helppo vastata että "nota tota noin naapurin pirulaaseet soottelee televisiootaan"... Samalla voi demenstroida, eli jyskyttää lattiaa, etenkin, jos on kenkä jalassa. (Tai on kävelykeppi handussa.)

    Kirjat, kirjat!

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - kirjahyllyn oviksi kannattaa miettiä yksittäisten ovien sijasta Kirenia tai inaria -vaatekaapin liukuovia, joita saa ilman kaappiakin. Läpinäkyvää, huurrelasia tai peiliä.

    Tiiviydestä en mene sanomaan, mutta olen kehitellyt ajatusta.

    Vaatekaappi kirjahyllynä tuntuu myös mahdololiselta, mutta mainitsemani kaksi ovat kalliin puoleisia.

    VastaaPoista
  13. Kirja, pino jollain tavoin tuhrittua paperia yhteennidottuina, silmät, aivot, vähän valoa, kesäyöstä tai kynttilänpätkästä on
    yksinkertaisuudessaan täysin ylittämätön, toimintavarma ja ajaton käyttöliittymä aina uusiin maailmoihin.

    "...ja vaikka kaikki muu olisi pettänyt, olivat kirjat aina ystäviäni. Mikään ei olisi voinut olla helpompaa tai leppoisampaa kuin matkantekoni pasaatituulissa."
    Joshua Slocum: Yksinpurjehdus maapallon ympäri

    Pekka Tammi, avomerilaivuri

    VastaaPoista
  14. Anonyymi, joka kysyit hyllymetrieni mahdollisuutta: huonekorkeus on 3,5 metriä, ja hyllyt on rakennettu lattiasta kattoon ympäri huoneen. Lisäksi kirjastotyyliin lattialle on pystytetty kaksipuolinen hyllystö lattiasta kattoon. Liukuovet on sisäänrakennettu. Kyllä mahtuu.

    Kotoa löytyvät tarkat mitat, mutta naputtelen tätä Laakson sairaalan kuntoutusosastolla. Kaksi viikkoa sitten pyöräillessäni Kasarmikatua pysäköidyn auton kuljettaja avasi oven... luita murtui yhdeksän, mutta hengen kipinä ehkä suorastaan yltyi. On aikaa lukea ja blogata.

    Jukka Sjöstedt: tarkistin Amarcordin esitteemme. Se on referaatti Aldo Tassonelta, joka on eturivin Fellini-oivaltaja. Toki aina voi parantaa.

    VastaaPoista
  15. >>Vaatekaappi kirjahyllynä tuntuu myös mahdololiselta<<

    Eipä taida hyllyt kestää vääntymättä muuta kuin "rätei ja lumpui", joille ne on suunniteltukin.

    Toki voisi kestääkin, jos malli on sellainen "vain iltapukuja varten" ja kirjat pinoaa torneiksi lattiasta ylöspäin... ;=)´

    Vanhojen kirjojen haju on eräs ikävä haitta ja se ikuinen pölyn keräytyminen... päälle ja taakse ja ties minne...

    VastaaPoista
  16. Kirenian metrin lasiovet puujäljitelmäkehyksillä tulisi maksamaan meikäläiselle 7200 euroa alennuksineen. Suurin korkeus ovilla olisi 2750 mm. Liian matalat seinälleni. Taidan pitäytyä omassa ratkaisussani. Onpahan miettimistä ja askartelua pyhiksi.

    VastaaPoista
  17. 30 kirjaa metri on aika vähän - keskipaksuus olisi tällöin noin neljäsataa sivua eli puolikas Otavan Ison Tietosanakirjan osaa. Pikalaskutoimitus tuotti oman hyllyni vedoksi noin 50 kirjaa/Lundian metrinen hylly.

    AW

    VastaaPoista
  18. Mulla on noin miljoona kirjaa hyllyssäni. (En ole laskenut.) Kerran, kun kaks mustalaista tuli mun asuntooni, niin toinen - toinen meni suihkuun - katseli niitä. Ja kysyi sitten, kun olin väittänyt että olen kirjailija, että "ooks sää noi kaikki kirjoittanut?". Vastasin, että en.

    VastaaPoista
  19. >>30 kirjaa metri on aika vähän - keskipaksuus olisi tällöin noin neljäsataa sivua<<

    Kerran eräs kirjaston "täti" sanoi tuollaista osviittaa käytettävän. Mittailin ja laskeskelin juuri omasta hyllystäni ja metrille näyttää menevän noin 28-38 kirjaa ja yleinen keskipaksuus on noin 2.5-3 cm. Tyypillinen sotadokumenttikirja hyllyssäni olkoot vaikkapa Lasse Saressalo: Päämajan kaukopartiot Jatkosodassa, vahvuus kutakuinkin 3 cm. Metrille menisi siis 33 kpl ilman (2x ruotsalaistuntuma-ahtamista).

    Ylähyllyssä on pelkkiä järkäleitä kuten Kadettiupseerit 1920-1970, sivuja 1192 ja paksuus noin 7 cm. Se onkin kuulemma sivumäärältäänkin jo likimain maksimi kooltaan että sellaista voi lukea. Samoin isoja ja paksuja historiikkeja (4-4.5 cm) Pioneeriaselajin historiasta (I ja II) ja kaikki Valittujen Palojen mainiot sotahistoriakirjat (3-5 cm). Kokonaismäärä tuossa hyllyssä on vain 28 kpl.

    Edelleenkin sanon että 10 000 kirjaa veisi 3cm vahvuudella 300 hyllymetriä ja 2.5 cm 250 hyllymetriä. Nuo on isoja määriä.

    Tuollaisia kuvassa olevia "Kemppisen opuksia" ei metriin mahdu kuin ehkä parikymmentä.

    http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/on-niilla-kohtalo.html

    http://4.bp.blogspot.com/-QHXXdj3VG-Q/TuPZB-fEvOI/AAAAAAAAH-g/p0hROhXnxZw/s1600/elite.jpg

    VastaaPoista
  20. Kätevä tapa säilyttää kirjoja on itsellänikin käytössä oleva hajasijoittaminen sinne tänne ympäri rakasta isänmaatamme oleviin kunnallisiin kirjastoihin. Jos ei ihan akkuutti hätä ole, niin lukemista löytyy netissä valikoimaa selaillen ja tilaillen siihen lähikirjastoon noudettavaksi. Toki valikoima on aika suppea mutta riittävä kansanomaisenpaan tarpeeseen.
    Toivoa sopii, etteivät kunnat yksityistä tätäkin perinteistä palveluaan.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  21. No, mitenkä tuo (Blogivaeltajan) parasta ennen päivämäärän ohittaneessa kommentissaan esittämänsä pelko kirjastolaitoksen yksityistämisestä eli ukkoistamisesta sitten toteutuisi? Tuskinpa kukaan viitsii ostaa kunnalta kirjat ja vuokrata tilat ansaitakseen elantonsa palautussakkomaksuilla ja lainamaksuilla jotka "ilmaiseen" palveluun tottuneille eivät voisi kovin korkeat olla.
    Summa summarum. Kirjastolaitos joko jatkuu tai loppuu kunnallisena palveluna mutta ulkoisteta sitä ei.

    VastaaPoista
  22. Tarkkaan ottaen Amarcordin SEA-esite on näemmä Sakari Toiviaisen toimittama "Aldo Tassonen (”From Romagna to Rome: The Voyage of a Visionary”, Peter Bondanellan toimittamasta teoksesta Essays in Criticism: Federico Fellini, 1978) ja muiden lähteiden mukaan".

    VastaaPoista
  23. Anonyymi: kirjoja on kaikenkokoisia, ohuista runokirjoista jyhkeisiin hakuteoksiin. Miten saada paljon pieneen tilaan: kirjastohyllyratkaisu (keskelle lattiaa kaksipuolinen kirjakaappi), korkean huoneen tilan maksimaalinen hyödyntäminen ja lasiset liukuovet. Olen yhä Laakson sairaalassa, joten en pääse mittaamaan hyllymetrejä.

    VastaaPoista
  24. Tykkään sähköisistä lukulaitteista, käytän Bebookia sekä Kindleä. Olen lopettanut oikeiden kirjojen keräämisen ja paikallinen kirjasto on mielihyvin ottanut vastaan kaikkea mahdollista. Lisäksi kirjastossa on kierrätyshylly, jonne saa laittaa melkein mitän vaan paitsi ei tietosanakirjoja. Pitkillä ulkomaanmatkoilla Kindle on verraton Wifi:n takia.Koskahan Suomessa päästään samaan. Muutaman kirja-aarteen säilytän, ne ovat kuin kotieläimiä.

    VastaaPoista
  25. >>Antti Alanen kirjoitti.

    kirjoja on kaikenkokoisia, ohuista runokirjoista jyhkeisiin hakuteoksiin<<

    Toki toki, en minä sillä. Ihan mielenkiinnosta minä kyselen, etenkin kun yhdellä tutulla on kuulemma kokonainen 2 kerroksinen TALO täynnä kirjoja. Se sanoi että sen isällä on siellä 10 000 ja sillä itsellään vieläkin enemmän. Ei kuulemma oikein sekaan enää mahdu. Sillä on homma lähtenyt aikaa sitten lapasesta... aihepiirien laajuuden suhteen eli ottaa jo lähes kaikkea sorttimenttia.

    Yksi tuttava sanoi minulle käydessään, että minulla olisi noin 5000 nidettä, mutta minä pidin määrää ihan liian suurena. Ehkä niitä on jotain 2000-3000 ja suurin osa on lähinnä sotahistoriaa ja tai sotadokumenttia ja sotamuistelmia, elämänkertoja jne. Ei 6:ssa vuodessa pysty keräämään ihan mahdottomia määriä ja kun vielä halvalla ja hyvin valikoiden aihepiirissä pysyen. Suurin kertaostos sotakirjoja oli noin 400 kpl ja se teki 12 banaanilaatikollista eli noin 11-12 hyllymetriä. Hyvä kertamitta kirjahommissa on yksi banaanilaatikollinen eli noin 1 hyllymetri.

    Odotan kiinnostuneena lopullista metrimäärää. Toivottavasti paranet hyvin. Ikävä onnettomuus tuollainen.

    VastaaPoista
  26. Anonyymi, lähetä minulle sähköpostiyhteystietosi. Oma sähköpostiosoitteeni: at gmail.com. Mielestäni mittasin kerran hyllymetritkin, mutta löytämissäni puusepän laskuissa mainitaan muut perusteet kuin hyllymetrit. Minulla on suuresta osasta kirjoista luettelo sekä tieto, montako kirjamuuttolaatikkoa kaikkiin tarvitaan (yli 300, ja kuhunkin mahtuu keskimäärin 30). Mukana on suuri osa kirjaintoilija-isän perintökirjastosta, joka täytti aikoinaan omakotitalon kahden kerroksen ja kellarin monia seiniä, kunnes isä kyllästyi hankkimaan lisää kirjoja, muuttuen sen sijaan Pirkkalan kirjaston asiakkaaksi n:o 1 monine ennakkotilauksineen. Hän mm. luki periaatteessa kaiken suomalaisen laatufiktion. Ei ollut Päätalo-ihminen, mutta kaikki Pohjanmaa kiinnosti. Olisi ollut Kemppisen blogin lukija varmasti.

    Kiitos toivotuksista, paranen täysin, luunmurtumien hoidossa maltti on valttia, ja jää paljon aikaa lukea ja kuunnella.

    VastaaPoista
  27. >>kirjamuuttolaatikkoa kaikkiin tarvitaan (yli 300, ja kuhunkin mahtuu keskimäärin 30)<<

    Kyllä tuossa on mittaria kerrakseen, joten puhe 10 000 on hyvinkin uskottava juttu.

    Kirjat on pirun painavia muuttaa ja tuollainen määrä karkeasti mitattuna painaa ainakin 20 kg per laatikko eli yli 6000kg.

    Koskahan Suomessa tulee 1. tapaus, jossa hatarasti kokoon hursitun elementtikerrostalon lattia romahtaa gravitaation vaikutuksesta pykälän tai pari alaspäin ja kirjahyllyt tulee perässä.

    Olen joskus katsellut kuinka surkeasti ne elementit on kiinnitetty. Nehän hitsataan raudoista kiinni ja sitten hieman laastia reunaan, jos nyt sattuvat muistamaan. Osoituksena 70 -luvun rakentamisen laadusta on nämä putoilevat parvekkeet, joissa kiinnitystapa on samanlainen. Niissä tosin ulkoilman vaikus kiihdyttää rautojen ruostumista.

    VastaaPoista