9. lokakuuta 2011

Motala


Jännittävä kirjain Ø osoitti, ettei lukutaitoni ollut alkuunkaan moitteeton. Pikku Jättiläinen avasi tien kirjaimiin, joihin liittyi vuosikymmeniä myöhemmin oppimani sanan mukaan diakriittisiksi sanottuja prikkuja. Suomen kielen nimitys on ”tarke”.

Tuo Ø on peräisin muutaman sukupolven ensimmäisestä aapisesta, joka oli radiovastaanottimen (Helvar, ASA, Salora, Fenno, Telefunken, Philips) lasilevy. Tänäkin päivänä tuntuu vaikealta uskoa, että sellainen paikkakunta kuin Motala on oikeasti olemassa. Kuuluu olevan Ruotsissa. Hilversum osoittautui kaupungiksi Hollannissa. Luxembourg paljasti todellisen merkityksensä teini-iässä. Sana kulki syrjäkyliin asti: hyvää musiikkia. Kuuntelin korvat hörössä ja ajattelin, että selvä, tämä on sitten hyvää musiikkia.

Kalundborg on vielä löytämättä ja Stalino on kadonnut kartalta. Poznan ja Leningrad ovat poissa.

Olen unohtanut kysyä, mikä sai viisaan veljeni villiintymään radioihin. Muistelisin, että hän oli erikoisen kova vääntelemään vastaanottimen nappuloita. Kun radio vinkui, sanoimme enoiltamme oppimallamme tavalla: ryssä häiritsee. Enot olivat olleet sodan aikana pahimmassa koltiaisiässä, ja oma repliikkimme poikkesi surullisesti maan virallisesta ulkopoliittisesta linjasta.

Tuo villiintyminen vei siihen, että veljeni päätyi DX-kuuntelijaksi, radioamatööriksi ja Otaniemen kouluun ja vietti sitten työelämänsä Ylen lähetyspuolella. Me muutkin opimme häneltä hyödyllisiä asioita. Kunnioitan ja ihailen edelleen pesulan rautalangasta muotoiltuja vaateripustimia. Yhden kerran nimittäin matkaradion antenni katkesi kesken Suomi-Ruotsi –maaottelun kuuntelemisen, tai olisivatko kenties olleet Salpausselän kisat. Veljeni valmisti henkarista alle minuutissa antennin, joka oli ainakin yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

Ehkä radioiden takia sähkötyksen ääni tuntuu edelleen hienolta. Kävin polkupyörällä hakemassa Ilmasotakoululta varusteet, joiden avulla kummitätini mies otti vastaan ja arvioi meidän partiolaisten taitomerkkikokeita. Siihen maailman aikaan sangen monet keskikoululaiset olivat opetelleet taitaviksi sähköttäjiksi Koululaisen muistikirjaan painettujen Morse-merkkejä käyttäen. Taito oli enemmän kuin tarpeen lunttaamisessa kielten ja matematiikan kokeissa. Lyijykynä pystyssä oli piste ja vaakasuorassa pulpetilla viiva.

Luin kauhukseni jostain poikakirjasta, mahdollisesti Aaro Hongan teoksesta, joita rakastin, että kynällä naputtamalla kokeissa sähköttäneet kaverit olivat muka jossain hienossa kaupungin lyseossa joutuneet avaamaan opettajan kateederilta naputtaman viestin, jossa ilmoitettiin jälki-istuntoon joutumisesta. Kuka sellaiseen olisi osannut varautua, että lehtori oli ollut viestipuolen miehiä?

Kun radiovastaanotinta räpläsi ahkerasti, ymmärsi että maailma oli täynnä sähkötystä, joka tuntui hallitsevat etenkin lyhyitä ja keskipitkiä aaltoja. Markus-setää ja muuta tähdellistä kuunneltiin pitkiltä aalloilta, ja Lahti oli radion viisarin kohdekaupunki.

En tiedä, onko sähkötystä enää olemassa. Tiedän että ainakin kaikki miespuoliset kansalaiset tuntevat systeemin: lännen mies seisoo jumalan hylkäämällä rautatieasemalla ja tiskin takana oleva vanhempi äijä, jolla on vihreä lippa eli varjostin päässä, sähköttää tarmokkaasti

Sotakirjojen lukijat tuntevat suuren suomalaisen keksinnön, Teknillisen korkeakoulun kehittämän sissiradion, jonka nimi oli Kyynel. Kaukopartioissa oli radisti mukana. Tämä viskasi antennilangan kuusen oksalle ja lähetti tai kuunteli sovituin tavoin.

Tänäkin päivänä minulle muuan todistus ihmisen suuruudesta on aikoinaan tuhansille opetettu taito sähköttää myös salakirjoitettua tekstiä eli esimerkiksi viiden kirjaimen ja numeron jonoja päätä huimaavalla vauhdilla ja sitten vastaanottaa ja tulkita toisten viestejä virheettömästi.

Tädin mies sanoi, että vuonna -44 he ilmavoimissa odottivat suurhyökkäystä myös siksi, että Leningradin alueelle oli tullut Jäämeren laivaston radisteja. Sen käsitti järkyttävän nopeasta ja täsmällisestä sähkötyksestä. Mielenkiintoinen johtolanka: huippumiehet asialla – siis nyt on jotain huipputärkeää tekeillä.

22 kommenttia:

  1. Viron (siis Eestin) Lahti on Türi. Kaunis pieni kaupunki jossa on rautatieasema. Jossa, kun aikansa odottaa, voi astua junaan. (Joka vie jompaan kumpaan suuntaan, joko Etelään tai sitten Pohjoiseen.)

    VastaaPoista
  2. Totta on, että tuo putkiradion salaperäinen "valikkotaulu" myyttisine paikannimineen avasi mielikuvitukselle kokonaisia maailmoja.

    Nyt netin kautta kaikki ovat kaikken kanssa kaiken aikaa, mutta missä on tuo lumo ? Some kertoo, että "hyvää ruokaa ja vähän viiniä hienossa seurassa." - so not ? Samaa puuroa ja kohinaa vain.

    Meneekö se todella niin, että kirja on päälle kovempi ja kehittvämpi juttu kuin radio, radio kehittävämpi juttu kuin TV, jne.

    Median logiikka on huumekaupan logiikkaa? Koko ajan kovempaa kamaa ja taju yhä totaalisemmin kankaalle ??? ;)

    Varmaan jo nurkan takana odottaa sivistyksen ja ihmisyyden vastaisku, jolla valtaamme päänuppimme taas takaisin markkiamiehiltä.

    VastaaPoista
  3. Savon mummo sanoi kuuntelevansa ohjelmaa Hirvensalmelta, kun radion viisari oli Hilversumin kohdalla.

    VastaaPoista
  4. Kalundborg löytyy Wikipediasta

    VastaaPoista
  5. Hei,
    tältä näyttää Kemppisen blogi "dynaamisena, vaihtuvana näkymänä", tällä kertaa 'magazine'-näkymänä.:)

    http://kemppinen.blogspot.com//view/magazine

    Lisää täällä tai Bloggerin mallinsuunnittelutyökaluissa "Dynamic Views!"

    VastaaPoista
  6. Olen isävainaalta perimäni Hongat lukenut, enkä muista tuota opettajan sähkötysviestiä. Voi se silti Honkaa olla, ei minulla vissiin ihan kaikkia ole, vaikka faija niitä vielä aikuisenakin divareista kolusi.

    VastaaPoista
  7. Poznan, saksaksi Posen, on yhä olemassa. Stalino on nykyiseltä nimeltään Donetsk. Sinänsä sääli, sillä stal tarkoittaa venäjäksi terästä, ja kaupunki oli Neuvostoliiton yksi tärkeimpiä terästeollisuuden keskuksia.

    Kalundborg puolestaan löytyy Sjellannista Tanskasta.

    VastaaPoista
  8. Tuosta morsetuksesta koululuokassa. Maallikona mietin miten pitkän naputtelun yksi lunttiviesti ottaa. Meinaan, kak opettaja tarmokkaasern naputukseen heräisi vaikkei viestimies olisikaan ollut - tai ehkä jos onkin ollut tykkimies (kuulo mennyt).

    VastaaPoista
  9. Tarkkeista. Suomen kansakoululaisia kiusattiin vuosikymmeniä korealaisen kaupungin Söul-nimellä. Kuten tunnettua, etu- ja takavokaalien käyttö samassa sanassa on hyvin vaikeaa ja useimmilta suomalaisilta menee ns. helpomman kautta. Ärsyttävät 1. sukupolven tv-urheiluselostajat pitivät maneerinaan yrittää ääntää oikein tuollaiset sanat. Näihin sanoihin kuului siis myös Söul ja hekuma huipentui juuri ennen olympia-kisoja 80-luvun lopussa, jolloin joku aiheellisesti huomautti, että kyseessä ei ole ö vaan ö jossa on tarkkeena ¨. Tarkkeen tarkoitus oli osoittaa lähinnä diftongin ääntäminen oikein eli ou eikä uu, kuten se useissa kielissä lausutaan. Olosuhteisiin nähden tilanne korjaantui nopeasti ja Soul-omaksuttiin kaikilla tasoilla. Tämä tarkkeista tällä kertaa

    VastaaPoista
  10. Järjestimme (kauan sitten...) RUK:n kurssijuhlan iltaesiintyjäksi Lasse Mårtenssonin, joka vetikin odotuksia mainiomman ja hauskemman show'n. Alussa jäitä särkiessään ja yleisöä lämmitellessään hän titasi vitsin ja muutama kymmenen kaveria nauroi: Viestin upseerioppilaat ja kouluttajat, mikä olikin helppo arvata. Mårtensson ilahtui ja titasi jatkosutkauksen vielä nopeammin: Vain LJK:n ja rajavartiostojen viestimiehet nauroivat.

    VastaaPoista
  11. Minun nuoruudessani Oulussa toimi lähetin keskipitkillä aalloilla, Lahdessa oli tehokas pitkäaaltoasema ja Porissa lyhytaaltoasema. Taisipa muutama muukin keskipitkillä toimiva apuasema olla siellä täällä Suomessa. Lisäksi suomea kuului Moskovasta, Petroskoista, Tallinasta, Lontoosta, Vatikaanista ja muutamista muistakin paikoista.


    Eikös olekin surkeaa kun Suomen YLE lopetti taannoin, vain jokunen vuosi sitten, LA eli lyhytaaltolähetykset maailmalle muka säästösyistä. Ne LA-lähetykset kantoivat ympäri maailman ja lähtivät Suomen Porista ollen lähes kaikkialla maapallollamme kuultavissa, toki tietyin aikarajoituksin.

    Suomen ainoa keskipitkiä käyttävä radiolähetin on vuokrattu kiinalaisille heidän lähettämäänsä propagandaa varten, joka on tarkoitettu lähinnä Suomen kiinalaisille.

    Kun kerroin kriisviestinnästä vastaavalle henkilölle, jonka nyt satun tuntemaan henkilökohtaisesti, että mitenkäs kriisin sattuessa ympäri maailman oleville suomalaisille tiedotetaan tilanteesta, niin tämä sanoi että nykyään on INTERNETTI ja radio on vanhanaikainen... jessus mikä idiootti... vastauksineen!

    Kysyinki heti, että ENTÄS sitten kun Ameriikan ihmemiehet päättävät sammuttaa Internetin, ihan vain vaikkapa sammuttamalla pari juuripalvelinta? Siihen hänellä ei ollut enään mitään sanottavaa, kuten ei laivojenkaan internetyhteyksiin, jos viestintäsatelliittien toimintoja rajoitetaan kriisiaikoina.

    Toki radioasemia on helppoa perustaa vaikkapa ns. tyhjästä, mutta tehokkaan LA-aseman pystyttäminen vaatii aika lujasti tekniikkaa ja kokemusta. No onhan meillä niitä radioamatöörejä.

    P.S. Vain vuosi-pari sitten Suomeen saatiin Internetin maakohtaisen käytön mahdollistavat varapalvelimet (juuriosoitepalvelimet), jotka jakavat osoitteet, jos niiden jakamisen ulkomailta (USA) estetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisradion ensimmäinen Oulun asema oli Raatin saarella. Se purettiin vuoden 1934 paikkeilla, kun Kontinkankaan kaakkoispäähän (nykyisen Svaaninsuon alueelle) rakennettiin pitkäaaltoasema, joka lähetti taajuudella 433 kHz. Sen tehoksi mainitaan 10 kW. Loppuaikoina (ehkä 1980-luvulta alkaen) Oulun AM-asema lähetti keskiaalloilla taajuudella 540 kHz. Taajuusmuutokseen lienee vaikuttanut se, että Oulun taajuus 433 kHz ei kuulunut varsinaiseen pitkäaaltoalueeseen, joten useimpien ulkolaisten radiovastaanottimien pitkäaaltoalue ei ulottunut Oulun taajuudelle asti. Toinen syy oli pitkäaaltoalueen puuttuminen useimmista vastaanottimista. Oulun AM-asema lopetettiin vuonna 1988: sen kaksi mastoa purettiin. Asemarakennus on myöhemmin otettu asuinkäyttöön.

      Suomessa on eri aikoina toiminut ainakin seuraavat keskiaaltoasemat: Helsinki, Kuopio, Pori, Rovaniemi, Sortavala, Turku, Vaasa, Viipuri, Ylivieska. Vuonna 1955 Suomessa toimi pitkillä ja keskiaalloilla yhteensä 15 Yleisradion AM-asemaa, niistä useimpien kuuluvuusalue oli hyvin pieni. Tunnetuin AM-asema oli tietenkin Lahden pitkäaaltoasema.

      Poista
    2. YLE´n Oulun 540kHz taajuudella toiminut lähetin oli jo 1982 siirtynyt ko. taajuudelle 433 kHz pitkäaalto taajuudelta. Syksyllä 1982 puolenyön uutisten jälkeen lähetin suljettiin - kuten normaalisti. Yölähetyksiä silloin ei ollut.Kuitenkin lokakuussa havaitsin outoa toimintaa 540 kHz taajuudella.Lähetintä ei suljettu yöllä, vaan sieltä alkoi kuulumaan ns. horisontti tutkan säksätystä - jota lyhytaaltotaajuuksilta saattoi kuulla.Tschernobylin voimalan läheisyydessä oli eräs tehokas lähetin ! Kävin vielä yöllä tarkistamassa ns. radiopeilaamisella paikannuksen epäherkällä taskuradiolla. Lähetys tuli Svaaninsuon alueella toimivasta lähettimestä ! Asemarakennuksssa oli täysvalaistus ja muutama henkilöauto pihalla.Raportoin asiasta "Sweden calling DXérs" ohjelmaan - Radio Sweden.Seuravalla viikolla se luettiin ohjelmassa. Rikos tässä on se ettei luvanvaraisella yleisradio taajuudella saa lähettää mitään häirintää.YLE siis tietoisesti rikkoi lakia.

      Poista
    3. Pekka J. Poutiainen, saisinko vastaukset seuraaviin kysymyksiini, koska en oikein pysynyt kärryillä noista vuosiluvuista.
      (1) Milloin Oulun AM-asema siirtyi taajuudelta 433 kHz taajuudelle 540 kHz?
      (2) Milloin Oulun AM-asema suljettiin lopullisesti?
      (3) Purettiinko Oulun AM-aseman kaksi mastoa kaatamalla ne vai siististi purkamalla?
      Kysyn, koska tulkitsen Jorma K. Laihon kirjan "40 vuotta yleisradioinsinöörinä"
      sivun 82 sisältöä niin, että Oulun siirtyminen 540 kHz taajuudelle tapahtui pian vuoden 1975 taajuuskonferenssin jälkeen.
      Eräässä "suomi24-keskustelussa" anonyymi kommentoija kertoi, että Oulun AM-asema suljettiin vuonna 1988.

      Poista
    4. Vastaan omiin kysymyksiini, koska löysin niihin vastaukdet tutkimalla netistä löytyviä tietoläteitä. Tulokseksi sain seuraavaa:

      Kun Oulun yleisradioasema siirtyi Raatista Kastelliin, lisättiin lähetystehoa 1,2 kilowatista 10 kilowattiiin ja antennimastojen korkeutta 50 metristä 100 metriin. Raatin kaksi mastoa olivat puuristikkomastoja, Kastellissa oli kaksi teräsristikkomastoa. Kastellin aseman kuuluvuutta lienee parantanut suuresti sen oikeaoppisesti tehty maadoitus, joka tehtiin kaivamalla maahan runsaasti kuparijohtimia. Taajuudeksi on ilmoitettu 435 kHz vuonna 1931 , 436 kHz v. 1933, 431 kHz v. 1935 - 1939 ja 433 kHz vuodesta 1940 alkaen. Toimintavuonna 1974- - 1975 teho nostettiin 15 kilowattiin. Toimintavuonna 1978 - 1979 taajuudeksi vaihdettiin 540 kHz. Asema suljettiin toimintavuonna 1987 - 1988, jolloin aseman mastot kaadettiin hallitusti. Lähteet: Yleisradion toimintakertomukset ja vuosikirjat.

      Poista
  12. Meille merenkulkijoille oli todella paha takaisku, että AM-lähetykset lopetettiin. Ula-asemat eivät kuulu avomerelle, ja ainoa tapa saada säätiedotukset on katsoa lännen horisonttiin. [Tai internet-satelliittilinkki, joka on pahuksen kallis.] AM-lähetyksen (lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot) etuna on se, että ne heijastuvat ionosfääristä ja kuuluvat myös avomerellä.

    Ainoa suomenkielinen AM-asema löytyy Vatikaanista. Heiltä ei saa säätiedotuksia.

    VastaaPoista
  13. Suomen YLE lopetti taannoin, vain jokunen vuosi sitten, LA eli lyhytaaltolähetykset maailmalle muka säästösyistä.

    Siksi sillä YLEllä onkin varaa jatkaa ruotsinkielistä pelleilyään, joka vie jopa yli 20% YLEn budjettivaroista. Ruotsinkielisiä lähetyksiä ei seuraa edes se 4%:n rantavahtien lauma, saati nyt sitten muut.

    Törkeyden huippuna ruotsalainen raha ostaa kanava-aikaa YLE:lta pakkoruotsittaakseen kansaa. Outoa toimintaa.

    http://svenska.yle.fi/minmorgon/

    VastaaPoista
  14. Triviaalita asiat paljastavat. Kuulemma pentagonin lähipizzerian tilauskanta on huipussaan juuri ennen suuria koitoksia.

    VastaaPoista
  15. Olipa romantisoitu juttu, mutta kai sitä tyylittelyä. Muuten, sähkötys on edelleen voimissaan harrastajien joukossa (ne amatöörit). Myöskin Poznan löytyy edelleen Puolan kartasta ja ihan oikein maastakin...

    VastaaPoista
  16. 1990-luvun alussa kuuntelin radioamatöörin lähetystä Zagrebista. Siellähän oli täyssotatila meneillään - sähköt poikki koko kaupungista ! Ainoastaan radioamatöörit pystyivät pitämään jonkinlaista yhteyttä ulkomaailmaan. Aggregaatti oli paikallaan.

    VastaaPoista
  17. Minäkin yritin kuunnella kaukaisia asemia keskipitkillä mutta Oulun asema oli muutaman kilometrin päässä ja peitti alleen ison alueen. Sähkötys on edelleen olemassa vaikka sitä ei enää opeteta aktiivisesti.

    VastaaPoista
  18. Leningradin nimi palautettiin Pietariksi / Saint Petersburg. Hyvä niin. Mutta Leningrad jäi kytemään Leningradin alueen (oblastin) nimessä. Mutta kaikkien onneksi Leningrad ei esiinny vuoden 1991 jälkeen valmistettujen radioiden asteikoilla, jos radiosta löytyy vanhanaikainen asteikko.
    Kyllä se Poznan on olemassa ja voi entistä paremmin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pozna%C5%84

    VastaaPoista