13. lokakuuta 2011

Jotain taianomaista


Erinäiset tapahtumat ovat puhtaita yhteensattumia, eikä niihin sisälly mitään mystistä. Silti niiden miettimisestä voi tulla omituinen olo.

Minua varoitellaan jatkuvasti sota-aiheiden käsittelemisestä. Suhtaudun hyviin neuvoihin niin kuin tapani on.

Kun Kalle Päätalo haavoittui vaikeasti Kiestingissä, parin sadan metrin päässä siitä paikasta oli kaksi muuta henkilöä, jotka eivät ole minulle yhdentekeviä.

Päätalon kuvaus (”Liekkejä laulumailta”) on maan tärkeimpiä sotahistoriallisia dokumentteja. Siitä käy hyvin tarkasti ilmi, miltä se todella tuntui. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä.

Sotahistoria tietää. Katso Martti Turtola, joka on kirjoittanut eversti-setänsä kaatumisesta Kiestingissä kirjan ”Kyllä täällä kaatuakin voidaan”). Turtola selvittää aika suoraan, että juhlittu sotasankari Hj. Siilasvuo oli itsetietoinen tunari, jolla on tuosta operaatiosta tunnollaan ainakin tuhannen miehen henki – niistä lopuista parista tuhannesta vastaa Mannerheim, joka hyväksyi tämän sotiemme luultavasti mielettömimmän operaation. Se oli taisteluna vuoden 1941 raskain.

Pelkällä kansakoulupohjalla ymmärtää, että yli 30 km kapulatietä ja sen jälkeen 20 km kapeaa järvikannasta ahdistamaan vihollista kimppuun, jolla oli käytettävissään huoltoon ja täydennyksiin maantie ja rautatie (!), on hulluutta. Sillä suomalaisten kapulatiellä oli erässä vaiheessa ruuhkassa 1000 saksalaisten moottoriajoneuvoa, jotka eivät päässeet eteen eivätkä taakse.

Päätalo hävisi ampumamaaottelun Neuvostoliiton kanssa 0 – 1. Venäläinen ampui tankilla Kallea selkään. Hän oli taistelussa vahingossa. Hän oli muonitusalikersantti, jonka olisi pitänyt olla laskemassa sokeripaloja.

Parin sadan metrin päässä Kapustnaja- eli Kapustajoella oli Matti Ylöstalo, suuri lakitieteen opettajani. Hän oli pioneeripataljoona 15:ssa upseerina ja ansaitsi Kiestingin motista murtauduttaessa rautaristin urhollisuudesta.

Kappaleen matkan päässä Matista oli vaimoni isä, Reino. Hän puolestaan oli komppanianpäällikkö ja selviytyi ehjänä sekä sieltä että -44 Ihantalan Pyöräkankaalta (JR 12).

Minulla on Ylöstalon kirjoittama pikku historiikki ja vaimollani on ääninauhalla isänsä muistelmia, joissa merkittävän osan saa kyllä talvisodan Summa; hän oli siellä Lähteen lohkolla joukkueen johtajana.

Kommentoija viittasi armeijassamme 1920-luvun alulla ylläpidettyyn tolkuttoman kovaan kuriin. Juuri tässä on yksi Suomen historian sokeita pisteitä. Sadistinen ja toimintaa ajatellen järjetön kuri ei näet ollut vain armeijan vitsaus. Se oli kulttuurimme tauti. Sen heijastuma on herraviha, joka mielestäni on Suomessa täysin aiheellista. Vai saisiko sanoa ”oli”?

Lukijani, etenkin nuoret, arvelevat ehtimiseen, että me sodan aikana syntyneet lämmittelemme runebergilaisia muistojamme. Asia on täsmälleen päinvastoin. Haemme kansallisten heikkouksiemme syitä paljon muun ohella sodasta ja siihen johtaneista seikoista. Olen itse tuonut esiin heimoaatteen, Akateemisen Karjala-Seuran ja Suur-Suomen käänteisrasismina. Takana oleva ajatus oli täsmälleen sama kuin natseilla: ”me” olemme parempia kuin muut. Rotuheimolaisemme ovat hiukan parempia kuin kammottavat venäläiset. Otamme ja autamme heitä. Silmien välliin ryssää.

Kuuluu tietää, että Aunus ja Viena eivät alkuunkaan innostuneet tästä aatteesta. Ja Kiestingin retkellä yritettiin Louheen auttamaan ”heimoveljiä”, joita ei ollut koskaan asunut siellä, Vienan meren rannoilla. Asutus oli venäläistä, sitä ennen saamelaista. Saamelaisia suomalaiset eivät ”vapauttaneet” ennen kuin viime vuosikymmeninä, vähän.

Rinnakkaistapaus on Irlanti. Kun aikansa vihaa päätoimisesti miehittäjää (Englantia), seurauksena on massiivisen maastamuuton jälkeen ikuiselta vaikuttava sisällissota, jossa kai taistellaan siitä, onko yksi irlantilaisempi kuin toinen. – Ainoa tämän läksyn luultavasti oppinut maa on Saksa 1991 - . Heimoveljien (DDR) odottamaton vapautuminen tuli kalliiksi.

39 kommenttia:

  1. Vielä suhteellisen äskettäin heimoaatteesta näkyi kangastus kun NL:n kaaduttua ihan hyväntahtoisuuttaan haluttiin kirkon jne toimesta auttaa köyhiä karjalaisia siellä rajan takana. Mutta tuliko kenenkään mieleen, miltä se näyttää paikallisten eritoten venäläisten silmissä ? Herättikö katkeruutta tai rasismia ja oliko mahdollisesti läntinen karhunpalvelus paikallisille ?


    MrrKAT

    VastaaPoista
  2. Minusta on hyva nahda tallaisia blogikirjoituksia, joissa arvioidaan ja muistellaan naita sota-ajan tapahtumia;
    ja viela Kemppisen tyylilä! Kiitos!

    Mina ajattelen joka paiva naita Karjalan Kannakselle kaatuneita lähimpiäni tai heidan
    sotainvaliidiveljiään. Yksikaan heista ei tullut ehjänä sieltä.

    Pyydän anteeksi, jos tällainen ajattelu/muistelu loukkaa jotakuta. -- Tulee mieleen, että ehkä tällainen loukkaantunut ihmisparka ei tiedä, mitä syvä suru ja ikävä on.

    VastaaPoista
  3. Jälleen kerran:

    The Nurse:
    - Cool down, Jukkis, don't get so agitated! We need you on this side! It's just another bad dream!

    Jukkis (bouncing back and forth on his bed, screaming in his sleep,in sweat):
    - ... I see them coming, all of them... they're after me!...

    The Nurse (with a smirk):
    - This'll probably do the trick (injects some Seconal in Jukkis, leaves the room, humming softly "Das Mädchen unter der Laterne" in C minor)

    VastaaPoista
  4. Kummallista kuinka yhden miehen osalle voi sodassa sattua aivan älyttömiä miesten teurastuksia. Hjalmar Siilasvuolla oli jo ennen Kiestinkiä tilillää Kuhmon töppöily, kuten joskus aiemmin tuli keskusteltua Kemppisen blogissakin. Sitten tuli tämä Kiestinki, jonka jälkeen hänet sentään hyllytettiin. Mutta sitten vielä hänet piti panna Äyräpäähän, ja sama tarpeeton lihamylly taas! Ei turhaan sanota: Hjalmar Verinen!

    VastaaPoista
  5. -Rasistiset rikokset keskittyvät Pohjois-Karjalassa Lieksaan, uutisoi päivän lehti, mutta kukaan ei tiedä poliisien etnistä taustaa koska Suomen laki kieltää sen!

    -Internationalisti-Paavo aloitti presidenttikampanjansa parin päivän solidaarisuuskäynnillä Ahvenanmaalle. Hän puhui eilen Maarianhaminan pääkirjastossa ruotsin kielestä, kulttuurista ja yhteisistä haasteista. Luvassa oli myös runonlausuntaa.

    VastaaPoista
  6. Puolison eno kaatui Kiestingissä vähän everstiluutnantti Turtolan kuoleman jälkeen. Taistelu on varsin tuttu.

    VastaaPoista
  7. Lyhyesti sanottuna:

    Kemppinen tuntee syyllisyyttä isien eli mannerheimin, siilasvoiden ja sotapoliitikkomme pahoista töistä.

    Hän kiittää kaitselmusta, joka säästi Kiestingissä hänen tulevan "suuren lakitieteen opettajansa" hengen kuten myös komppanianpäällikön, jonka sodan jälkeen siitetyn tyttären hän sai naida varttuneessa iässä.

    Onhan tässä toki muistelemisen tarvetta kerrassaan!

    VastaaPoista
  8. Hyvä että otit Kiestingin esille. Halstihan kuvaa sitä muistelmissaan ja Paavo Rintala Nahkapeitturien linjan 2. osassa ja viimeksi Hannu Raittila Marsalkassa.

    Niistä kaikista saa sen käsityksen, että tarkoitus oli antaa saksalaisille käsitys, että yritetään, mutta liittoutuneille käsitys että ei sittenkään.

    Miten on?

    Martti Turtola tuskin on puolueeton setänsä asiassa. Eikös eversti Jussi T. nimenomaan halunnuut tehtävän, jossa kunnostautua?

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi:

    "Mutta sitten vielä hänet piti panna Äyräpäähän, ja sama tarpeeton lihamylly taas!"

    Nimenomaan Äyräpäässä 1944 uhrit nimenomaan eivät olleet turhia, koska niillä estettiin puna-armeijan läpumurto, joka olisi ollut kohtalokas. Ja sitä mukaa rauhanehdot raskaammat.

    Paavo Haavikko on käsitellyt Vuosalmen ja Äyräpään probelmatiikkaa näytelmissä Airo ja Brita ja Hitlerin sateenvarjo. Repliikki "Tappiolla estetään häviö" sanoo olennaisen.

    VastaaPoista
  10. "Asia on täsmälleen päinvastoin. Haemme kansallisten heikkouksiemme syitä paljon muun ohella sodasta ja siihen johtaneista seikoista. Olen itse tuonut esiin heimoaatteen, Akateemisen Karjala-Seuran ja Suur-Suomen käänteisrasismina. Takana oleva ajatus oli täsmälleen sama kuin natseilla: ”me” olemme parempia kuin muut."

    Mikä on syy siihen, että on JK:lle on vaikeaa olla suorastaan ahdistavaa suomalainen tai suomenmielinen.

    Tämän kun tietäisi. Se auttaisi varmasti montaa kemppisläistä, reaalisesti käsittämättömistä itse- ja suomalaissyytöksiltä.

    Itse olen suomalaisena ylpeä AKS:n toiminnasta, aikaansaannoksista ja perinnöstä/ vaikutuksesta myös sodanjälkeisessä Suomessa.

    Suursuomi jäi haaveilun ja toiveajattelun jopa runebergiläisen päiväkäskyn asteelle (ajatukset). Mutta sehän on pahempaa kuin CCCP:n aloittamat sodat ja terrori Suomea ja muita Baltian ja rajanaapureitaan vastaan (teot).

    Aika laaja ja epämääräinen tuo Kemppisen käsitys rasismista ja natseista. Samaa höttöä kuin solisarirattien vihapuhekampanja,

    VastaaPoista
  11. Mika Kulju julkaisi uuden kirjan vanhasta aiheesta, MIKSI?

    Jos luet Raimo Seppälän Kenraali ja pahat linnut, niin Kuljun kirjassa ei paljoa uutta ole. Toki siinä on kuva kuuluisasta "kärpäskuvioisesta" pikarista... mitä et löydä Seppälän kirjasta. Koskapa nuo lasit taitaa olla oululaisen keräilijän hallussa.

    Jos Kulju olisi oikeasti käyttänyt KAIKKI kirjansa lopussa luettelemansa lähteet edes auttavasti hyödyksi, niin kyllä kait se olisi hieman paksumpi kuin 250 sivua höttöä. Ei siis mitään uutta auringon alla, ei ainakaan sotahistoriallisessa mielessä Siilasvuosta.



    KENRAALIN VIISI SOTAA
    Hjalmar Siilasvuon elämäkerta

    Julkaistu 4.10.2011

    http://www.mikakulju.net/fi/ajankohtaista


    Raatteen tien suurvoitto ja Tornion maihinnousu ovat legendaarisia taisteluita, joiden ansiosta kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo (1892-1947) on jäänyt historian lehdille. Siilasvuon omapäinen ja diivamainen persoona ärsytti monia, joten ylistäjien rinnalla riitti myös äänekkäitä kriitikkoja ja selkään puukottajia.
    Teos piirtää kuvan värikkäästä suomalaisesta sotasankarista, joka jakoi mielipiteitä.

    VastaaPoista
  12. MrrKAT nostaa esiin hyvän pointin. Karjalan avustamisesta ovat kunnostautuneet mm Rotary-klubit, etenkin ne maanpuolustushenkisimmät. Mikä ei minusta ole lainkaan huono seikka. Ensin he olivat kukistamassa poliota, sitten...

    VastaaPoista
  13. Kertomus Kiestingistä ei ole täydellinen ilman Halstin muistelmia tai Pietolan tai Rintalan fiktiota.

    (Jossain siellä oli täydennysmiehenä myös isäni, joka onnekseen pidettiin motin ulkopuolella huoltohommissa.)

    VastaaPoista
  14. "Sen heijastuma on herraviha, joka mielestäni on Suomessa täysin aiheellista. Vai saisiko sanoa ”oli”?"

    "On." Voi olla että kuri höltynyt, mutta asenteet ovat yläkerrassa edelleen (vaiko uudelleen) ns. kohdallaan.

    VastaaPoista
  15. Kiestingissä oli myös isäni ja setäni. Isä jäi henkiin, muuten en tässä kirjoittelisi.

    Setäni ei jäänyt. Hän jäi sinne korpeen maatumaan.

    Isättöminä eläneille serkuilleni kyse viime sodasta ei ole mitään hämärää historiaa, josta voisimme jo vaieta tai ainakin suostua levittämään venäläisversiota anonyymien tapaan. Se on jokapäiväinen tunnetila, kipu, kaipuu.

    Anonyymien mielestä väärin kaivattu?

    VastaaPoista
  16. Kemppinen kirjoitti: "Takana oleva ajatus oli täsmälleen sama kuin natseilla: ”me” olemme parempia kuin muut."

    Ai eivät englantilaiset uskoneet samaa kaikista muista kansoista? Tekeekö se heistä natseja? Eiköhän siinä nyt jotain muuta tarvita, muuten natsi-käsitteellä ei ole mitään käyttöä.

    Yleensä kai tämä itsensä parempana pitäminen on mennyt lännestä itään, niin että kun saksalaiset halveksivat puolalaisia, niin puolaiset halveksivat venäläisiä. Ja täällä pohjolassa halveksemisketju meni ruotsalaiset - suomalaiset - venäläiset.

    VastaaPoista
  17. "Sadistinen ja toimintaa ajatellen järjetön kuri ei näet ollut vain armeijan vitsaus. Se oli kulttuurimme tauti."
    Olisi mielenkiintoinen jatkoblogin aihe, mistä tuo johtuu. Olemme olleet 800 vuotta Ruotsin osa eikä ruotsalaista yhteiskuntaa voi noin luonnehtia. Venäjän vallan alla autonomiasta johtuen venäläinen kultuuri ei meitä juuri koskettanut, mitä nyt sikäläisissä upseerikouluissa opiskelleita, joita ei lienyt ollut pilvin pimein.

    VastaaPoista
  18. Äyräpään uhrit ja läpimurto Vuoksella;

    Edellä olevalla kommentoijalle rohkenen esittää,
    että Äyräpäässä ei valitettavsti mitään läpimurtoa estetty. Venalainen 115 AK meni heittämällä läpi 9.7.1944! Vuoksen toisella puolen, eli Vuosalmella estettiin läpimurto, kun Laguksen, Pajarin ja Hersalon (PsD, JR11 ja JR57 ym) olivat tulleet 'Siilasvuon tapattamien' tilalle ja avuksi!

    Äyräpään miesten ansiota oli, että venäläinen 98 AK menetti käytännössä taistelukykynsä (hakattiin sulpuksi) ja uusi venäläinen 115 AK piti panna hyökkäämään yli Vuoksen.

    Armeijakunnan komentajan touhuista voi lukea jo edellä mainitulta Wolf Halstilta. Veli Virkkusen teos 'Vuoksen voittajat' kertoo Siilasvuon touhuiluista ja harrastuksista sekä III AK:n (siis armeijakunnan) komentajan tehtavan kurjasta hoitamisesta Räisälän pappilassa. -- Halstin tapaan voi kysyä, eikö armeijakunnan komentajan olisi pitanyt harkita tarkemmin, missä ratkaisutaistelu käydään (Salmenkaitajoki tai Vuosalmi). Edelleen voi kysyä, pitikö PsD:n Ihantalassa taistelleen raskaan patteriston (Rask.Psto 14) tulla näyttämään, kuinka tykistön piti toimia ja osua kohteisiinsa. Ja tykistö toimi Vuosalmella kuten Ihantalassa; asia piti vain ensin 'järjestää toimintakuntoon'! Viimeksi vielä voi kysyä, miksi armeijakunnan komentaja antaa käskyjä ja menee alaistensa käskyjä perumaan. Martolahan olisi jo luopunut liikaa miehiä verottaneesta taistelusta Äyräpään harjulla, mutta Siilasvuolle se ei käynyt; ruumiita piti tehdä lisää. (Luulen, että Jukka Kemppinen osaisi kerrtoa lisää naista Siilasvuon touhuiluista).

    Jos Siilasvuo olisi valmistautunut ja hoitanut armeijakunnankomentajan hommansa, kuten Pajari Kivennavalla tai Noskuan kannaksella tai kuten tapahtui Ihantalassa tai U-asemassa, niin monta poikaa olisi säästynyt. -- Läpimurrolta kai voisi sanoa vältytyn Siilasvuosta huolimatta;
    se on JR 7:n ja JR 49:n sekä koko 2 D:n kunniaksi sanottava.

    VastaaPoista
  19. Edellä 'Lyhyesti sanottuna'

    Joukosasamme on joku vertaansa vaikka oleva kaunosielu ja runoilija! Kiitos hienosta muotoilusta, jonka voi ymmartaa monella tavalla.

    VastaaPoista
  20. "Sadistinen ja toimintaa ajatellen järjetön kuri ei näet ollut vain armeijan vitsaus. Se oli kulttuurimme tauti. Sen heijastuma on herraviha, joka mielestäni on Suomessa täysin aiheellista. Vai saisiko sanoa ”oli”?"

    Tuosta syystä minulta meinasi jäädä oppikoulu väliin, kun isä oli sitä mieltä, että herroja on Suomessa tarpeeksi muutenkin. Sotakokemuksia hänen perheelleen ehti kertyä riittävästi...

    VastaaPoista
  21. Kemppinen ja moni muukin palaa aina vaan Ihantalan tunnelmiin.

    TÄSSÄ on kirja ylitse muiden: Ihantala rauhan ja sodan aikana.

    Se kertoo Ihantalan vaiheet rauhan ja sodan aikana. Kaikki aikaisemmin luettu loksahtaa paikoilleen kun tuota kirjaa tutkii. Siinä on kaikkien talojen nimet ja karttoja aivan eri mittakaavassa kuin sotahistorian kirjoissa. Kirjasta löytyy kaikki talot ja pienet tiepahasetkin.

    SUOSITTELEN kirjaa kaikille sotahistoriaa harrastaville.


    Kuparinen Teuvo (toim) Ihantala rauhan ja sodan aikana.
    Yliveden koulupiiri, 1990, 423 s., 1. painos

    VastaaPoista
  22. Ad Anonyymi: - tunnen Ihantala-kirjan, joka ei ole edes kovin vaikea löytää.

    Tapausten kulkuun vaikutti todella paljon maasto. On tutkittava karttalehti, joka löytyy netistä - Juustila, suomalainen topografikartta 1 : 20 000 (1938), Tarkkaan katsoen näkee, että Leitimojärveltä Portrinhoikkaan johtaneen tien vasen eli länsipuoli oli vesijättöä, joka ei kestänyt ajoneuvoa mutta kyllä lähitorjuntamiehen, Ihantalan Pekarinpuro puolestaan oli ihanteellinen. lujonnon muovaama panssarieste- Eikä Ihantalaan oikein päässyt idän puolelta Ruunakorven kautta.

    VastaaPoista
  23. Ad Anonyymi: - Noskua on todella syytä kainita. Ihantalan vieressä oleva lohko oli todellinen vaaran paikka, joka pidettiin. Siitä puhutaan kovin vähän.

    Tämä on ulkomuistista, mutta väitäisin, että Mauri Sariolan aika hieno "Aamu Heinjoen tiellä" kuvaisi juuri noita taisteluita.

    VastaaPoista
  24. Ad Tapsa: - mietin, jättäisinkö rienakommentin julkaisematta. Olisi ehkä pitänyt.

    Yleensä olen julkaissut kaikki, vaikka totta puhuen hengen lento ei ei kaikissa pahemmin huimaa.

    Pannaan epäonnistumisen kansallisen päivän piikkiin.

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: - Veli virkkusen kirja mainittiin aiheesta. Se on todella valaiseva. Oli muuten tietääkseni Juha Virkkunen -vainajan isä...

    Aake Jermon loistava "Siiranmäen miehet" on aika laajalti Matti Kuusen työtä. Äyräpää-kirja "Teräsmyrskyssä loppuun asti" on toki lukemisen arvoinen, mutta ei alkuunkaan samaa luokkaa. Sen Jermo kirjoitti iitse.

    (Matti Kuusi oli JR 7:n valistusupseeri. Epäilen että Ehrnrooth kuljetti häntä mukanaan päästämättä taisteluihin varmikstaakseen itselleen oman "vänrikki Stoolin". Matti Kuusta tämä tuntui harmittavan vielä vanhoilla päivillä. - akateemikko Kuusi oli ollut ennen sotia AKS:n hovirunoilija, mutta tullut muistelmissaan kerrotulla tavalla toisiin ajatuksiin jo ennen talvisotaa.

    VastaaPoista
  26. Ad Absurdum:

    On kyllä oltava tuon "rienakommentaattorin" kanssa samoilla linjoilla: oli aihe sitten postimerkit, Mozart, kengurut tai mikä nyt tahansa, kyllä tämä Tapsa saa aina sen oman levynsä siihen päälle soimaan. Kuultuhan se jo on, ja osataan. Meni sitten sukulaista Kiestingissä tai ei.

    VastaaPoista
  27. Pieni rienaus sallittakoon.

    Minäkin muuten tunnen mainitun Ihantala-kirjan ja satunpa tuntemaan Kuparisen Teuvonkin.

    Olin jopa kuulemassa, kun hän lauloi Ihantalan kirkkomäellä omatekemänsä muistolaulun 2004. Komeasti lauloikin.

    VastaaPoista
  28. Ad Omnia: - kommentoijan haainto on aivan oikea. Sangen monilla kansoilla on tuo ajatus, että he ovat muita parempia. Englantilainen oli sekin henkilö, joka muotoili tieteelliseksi väittämänsä rasismin.

    Natsit nyt tulee mainituksi, koska he kehittivät ylemmyydestään doktriinin, jota ei sopinut epäillä. Mm. britit ja amerikkalaiset tyytyivät yleensä koppavuuteen hakematta sille tekoktieteellisiä perusteita.

    VastaaPoista
  29. En sotahistoriaa erityisemmin harrasta, ja harvemmin olen kuullut esim. Leningradin piirityksestä, jotain laimeita kaikuja vain.

    Mut kun luin Andrej Makine'n kirjan Tuntemattomasta miehestä oli se kuin olisi itse joutunut keskelle taisteluja ja melkein kuollut panssaritulituksessa, tietysti venäläisten puolella.

    Leningradin piiritys alkoi uudella tavalla kiinnostaa ja se, miten paljon kuvauksessa oli totta, mikä kirjailijan vapautta. Hitsi. Itketti. Ei olisi minusta sotilaaksi.

    Mutta mitä sotaa se oli, jota tänä iltana, siis eilen, tuli Teemalta? Tuntematon sotilas sekin. Ei tiennyt itkeä vai nauraa.

    (Ei kannata tätä julkaista, jos poikkeaa liikaa aiheesta)

    VastaaPoista
  30. Rienaavan anonyymin myötäilijä: "...oli aihe sitten postimerkit, Mozart, kengurut tai mikä nyt tahansa, kyllä tämä Tapsa saa aina sen oman levynsä siihen päälle soimaan."

    Aamun leimauksen jälkeen päivän maahanmuuttokriittinen kommentti:

    Luin Hesarista, että vietnamilaisperhettä ollaan karkoittamassa maasta Pohjanmaalla, koska töissä oleva isä ei tienaa byrokraattien mielestä tarpeeksi. Perhe ei uutisen mukaan ole saanut eikä edes anonut minkäänlaisia tukia.

    Toisaalta olen lukenut useita kertoja, ettei edes raskaisiin rikoksiin syyllistyneitä vähemmistöbyrokratian suojeluksessa olevia maahanmuuttajia karkoiteta, vaikka he elävät yhteiskunnan kustannuksella tästä iankaikkisuuteen, vaan sen sijaan he saavat rahtauttaa koko perhekuntansakin tänne elämään yhteiskunnan tuella.

    Minusta tällainen toiminta on perseestä.

    Jos viisaat anonyymit selittävät minulle vielä yhden kerran, miksi tällaista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, vaan siitä päinvastoin halutaan tehdä rangaistavaa, niin lupaan rikkoa levyni.

    Samalla he voisivat selittää, miksi ylläolevan kaltaisen kysymyksen esittäjä rinnastautuu heidän mielessään busseissa möliseviin kännikaloihin tai taantumuksellisia ajatuksia kiljuviin punaniskapersuihin?

    Itse en ihan näe sitä yhteyttä.

    Mutta onhan se oltava, sillä eivät noin fiksut anonyymit kerta kaikkiaan voi olla väärässä. Eivät voi, koska he ovat oikeassa! Yksinkertaista.

    VastaaPoista
  31. Heppoisin todistein tuomari tuomioitaan jakaa.

    VastaaPoista
  32. Ad juha Siilasvuo: - olen pahoillani. - "Todisteet" eivät tietenkään ole tässä. Luulen tuntevani kenraalin vaiheet ja hänestä kirjoitetun läpikotaisin. Tämä ei kuitenkaan ole paikka niiden esittelemiseen, ja vaikka kirjoitan pahasti, kuolleen merkkihenkilön parjaaminen ei tietenkään johda mihinkään. Sitä vastoin merkkihenkilön maine estää joskus suhtautumasta analyyttisesti hänen toimiins.

    Olkoon rinnakkaisesimerkki Väinö Tanner, jonka maanpuolustuspolitiikka hipoi lapsellisuudessaan rikollista syyskuuhun 1939 mutta joka sen jälkeen toimi monin tavoin maan parhaaksi.

    Seuraavaksi palaan Hj. Siilasvuohon Alpo Marttisesta julkaistun kirjan yhteydessä. -
    Tahtojen taisto : Alpo K. Marttinen ja Hjalmar Siilasvuo talvisodassa / Pasi Tuunainen

    VastaaPoista
  33. Kemppiselle Jermosta:

    >>Aake Jermon loistava "Siiranmäen miehet" on aika laajalti Matti Kuusen työtä.<<

    Lue Matti Kuusen arvio Jermosta

    Matti Kuusen tietänee varmaankin kaikki. Aake Jermo oli Kuusen arvioimana lähinnä pelkkä senttari. Kuusen muistelmakirjoissa Roolit ja särmät ja Ohituksia, on molemmissa useita sotaan liittyviä sotajuttuja, etenkin JR 7:n osalta.

    Roolit ja särmät: Dokumentteja seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsingissä: Otava 1986

    Ohituksia. Helsingissä: Otava 1985

    Aake Jermo teki 2 kirjaa JR7 taisteluista Siiranmäessä ja Vuosalmella. Jermon Siiranmäen taisteluista kertovasta kirjasta kertoo mm. Matti Kuusi omissa muistelmissaan. Hän kertoo sen syntyvaiheista ja haastatteluista, joita Jermo häneltä mourusi. Jälkimäistä kirjaa Kuusi piti aika epäonnistuneena. Jermo oli Kuusen mukaan kinunnut haastattelua jo pitkään ja kun hän lopulta suostui tapaamaan Jermon, niin tapaaminen olikin todella lyhyt. Kuusi hoksasi myöhemmin, että Jermolla olikin kova kiire jo tunnin-parin päästä tupakalle ja hän ei luultavasti ilennyt kertoa tätä ääneen ja siksi lopetti jutustelun ennen kuin se pääsi edes kunnolla vauhtiin! Kuusi oli JR7:n propagandaupseerina Jatkosodassa ja taisipa pitää sotapäiväkirjaakin JR 7:ssa.

    Jermo Aake Siiranmäen miehet
    Otava, 1977

    Jermo Aake Teräsmyrskyssä loppuun saakka Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944
    Otava, 1980

    Rauman-Aalto Tauno sanoo kirjassaa Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44, kuinka Jermon kirjat oli tilaustyö Kauniin Adolfin kilven kiillottamiseksi. Tauno Rauman-Aalto olikin JR 49:n miehiä ja viimeisä sillanpäästä poistuneita. Hyvä kirja, suosittelen.

    Tuossa on siitä kirjasta tekemäni avaus:

    Äyräpää Vuosalmi, erilainen
    sotakuvaus 9.12.2008 11:00

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/6576993

    VastaaPoista
  34. Kuusen jutut onkin kiinnostavaa luettavaa.

    Matti Koskimaan Tyrjän rykmentti -kirjassa, s. 300, Matti Kuusen haastattelu menee näin:

    "Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"

    Miksi Vuosalmi unohdetaan?
    Kova paikka sekin 19.8.2009 08:17

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470

    JR 7:n komentaja kannusti
    joukkojaan 7.9.2009 22:53

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/8456946

    VastaaPoista
  35. Ad Omnia: - hauska että joku tuntuu Rauman-Aallon kirjan, jota näyttää olevan Helsingin kirjastoissa 1 kpl. Se oli omakustanne. Rauman-Aalto asui Vanhan Rauman puolella kirkon vieressä. Hän oli sodassa radiomiehenä, käytännössä akun kantajana ja vaurastui sotien jälkeen valmistamalla paineastioita mm. selluloosatehtaille.

    Äyräpään kuvauksessa pon paljon muistiinpainuvia yksityiskohtia.

    VastaaPoista
  36. Rauman-Aallon kirja on rajua kerrontaa Äyräpään-Vuosalmen tapahtumista.

    Omakustannekirjat on aina parasta antia sotamuisteloissa, koska kerronta on melko realistista ja upseereitakin arvostellaan. Siis toisin kuin upseerien kirjoittamissa, siloitelluissa, historiikeissa!

    Eräs toinen mainio omakustanne on Olavi Liisanantti: Taistelulähetin sota. Siinä kerrotaan sotamies Hytin tapaus perusteellisesti silminnäkijäkuvauksena. Olihan Olavi L. Linkun taistelulähettinä ko tapahtuman sattuessa.

    JR 7:n ja sen komentaja saa rajusti huutia ja JR 49:n saavutusten vähättelyä ihmetellään toistuvasti. Kyseinen kirjoittaja, Rauman-Aalto, toimi tykistön tulenjohdon radistina Äyräpäässä ja Vuosalmella koko 1944 revohkan ajan, eikä siten kuulunut suoranaisesti kumpaankaan rykmenttiin, mutta näki tilannetta monelta eri kanteilta.
    Hän kertoo sivulla 139 kuinka viimeisestä sillanpäästä vetäydyttiin vastoin käskyä lyhyellä kolmen sanan radioviestillä "pakko luopua Hänninen". Tämän viestin hän siis lähetti itse radiollaan koska oli ainoana radistina sillanpäässä. Näin hän kumoaa väitteen, että sillanpää jätettiin vasta käskystä. Tuo käsky annettiin sen jälkeen kun joukot oli jo Vuosalmen takana. Kuitenkin Hännisen Mannerheim -ristin perusteluissa kerrotaan kuinka Hänninen jätti asemansa Äyräpäässä vasta käskystä. "Hän poistui kyllä sillanpäästä viimeisten joukossa, mutta oman harkintansa perusteella, ilman perääntymislupaa, kun miehet olivat vastaiskuissa huvenneet eikä mitään ollut tehtävissä. Tästä hän ANSAITSISI toisen Mannerheimristin, koska uskalsi ja ymmärsi tehdä mitä teki." (s. 140)

    Rauman-Aalto Tauno Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44
    Omakustanne, 1984, 206 s., 1. painos


    JR 7:n "sankarirykmentti" -kuvaa on muuallakin kritisoitu. Esimerkkinä käyköön vaikka tämä JR 49:n historiikki:

    2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 49 sodassa vv. 1941-44. Toimituskunta: Tapio Peitsara...[et al.]. JR 49:n historiatoimituskunta, Hki, 1981.

    JR 49 historiikissa (2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 49 sodassa vv. 1941-44) on aika erikoinen esipuhe sivulla 6. Sen on kirjoittanut tuon rykmentin viimeinen komentaja evl. Tapio Peitsara, viimeinen JR 49:n komentaja.

    Siinä sanotaan aika kitkerään sävyyn, kuinka Siiranmäen ja Vuosalmen taisteluista on "kunnian vienyt tuo yksi rykmentti" ja sen komentaja. Samalla unohtaen että 2.D:aan kuului toinenkin rykmentti eli JR 49. "Annettakoon kunnia kaikille niille, joille se kuuluu."

    VastaaPoista
  37. >>Rauman-Aallon kirjan, jota näyttää olevan Helsingin kirjastoissa 1 kpl. <<

    Oman kappaleeni löysin sattumalta kirppikseltä joku vuosi sitten. Kyseessä onkin näemmä jo melkoinen harvinaisuus kuten 1980 -luvun omakustannekirjoissa yleensäkin.

    Jos ei tuolta löydy, niin sitten on lujassa! Yksi ainoa (netti)divari keskellä ei mitään eli Reisjärvellä ja miehellä on ainakin 100 000 kirjan varastot. Pelkästään netissäkin on lähes 40 000 nimikettä (tarkka lukema näyttää olevan 38320). Hämmästyin kun 1. kerran kävin siellä.

    http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=570058

    Täälläkin on paljon tarjontaa samalla hakukoneella, mutta ko. kirjaa ei löydy:

    http://www.antikvaari.fi/

    ja täälläkään ei löydy melkoisesta tarjonnasta huolimatta:

    http://www.antikvariaatti.net/

    VastaaPoista
  38. NOSKUAN KANNAS (3. Divisioona/Pajari)
    Siiranmäen taistelun jälkeen vihollinen oli
    murskata 2. Divisioonan, kuten Martola
    mainitsee 2. D:n taistelukertomuksessa
    9.6-18.7.1944 (laatinut Topi Törmä). 2. Divisioona kuitenkin pelastui; osin onnella ja
    osin siksi, että NL:n 23. Armeija oli määrätty
    hyökkäämään Kavantsaarelle Noskua kannaksen
    kautta. Äärimmilleen ponnistaen
    Pajarin JR 11 ja JR 53 ja tehdyt miinoitukset
    estivät vihollisen 23. Armeijan tunkeutumisen
    läpi VKT aseman Noskuan kannaksella.
    Tämän seurauksena Neuvostoliiton 23.
    Armeijan, liikkuvan ryhmän ja 46. Raskaan
    Kaartin Läpimurto Panssarirykmentin komentajat
    vaihdettiin, kun eivät olleet pystyneet
    murtamaan VKT linjaa.

    VastaaPoista
  39. Isäni sotapolkuja olen vahemmalla iälläni tutkinut. JR 12 porukoissa kk-mies. Kiestinki vilahtaa. Ja sitten sirpaleita kranusta 1.7.1944 Ihantalassa. Sotasairaalaan. Ja syksymmällä oli vastustaja jo vaihtunut. Lapin sodassa 21-syntyneet vapautuivat siviiliin ennen marraskuussa. Sirpaleet vaivasivat hänen elämänsä loppuun saakka. Matti Ylöstalo kirjoitti mm. siviilioikeuden oppikirjan jota 1970 pänttäsin. Kiestingissä ansioitunut saksalaisen rautaristin omistaja. Me inter vivos muistelemme kunnioituksella heitä pois jo menneitä.

    VastaaPoista