30. elokuuta 2011

Sokea vaaka




Lukemattomissa veistoksissa on kuvattuna Themis, oikeuden vertauskuva. Hän on nainen, jolla on side silmillä, toisessa kädessä miekka ja toisessa vaaka.

Oikeus ei tunne digitaalista vaakaa. Muutamassa kommentissa on viime aikoina toistunut se väärinkäsitys, että rikostuomio olisi huolella punnittu. Ei se ole. Tekojen punnitseminen toisiaan vastaan on mahdotonta. Olen aivan samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että vuosi raiskauksesta ja vuosi talousrikoksesta eivät kuulu samaan maailmaan.

Kun kävelin siellä Lapualla ja Kauhavalla, kai minä puntaroin menneisyyttä. Tätä nykyä saa vasiten järjestää tilanteita, joissa ei pääse pilaamaan tunnelmaa omalla hölötyksellään.

Hotakainen jo tavallaan käytti edellisessä kirjassaan ajatuksen, jota olin harkinnut. Voisi matkustaa jonnekin, kuljeskella ja katsella, ja sitten tulla sieltä jostain pois.

Miksi junassa on niin helppo tavata ihmisiä. Nyt kävin aivan mainion keskustelun etupäässä nykykirjallisuudesta ventovieraan ihmisen kanssa, kun hän oli juuri tarttumassa Sebaldin ”Austerlitziin”. Näytti olevan kirjaston kirja, kun oli tapetoitu muovilla.

Tuollainen keskustelu voi olla todellinen tapaus. Tämä oli. Ehto näyttää olevan, että se syntyy sattumalta eikä palvele mitään ymmärrettävää tarkoitusperää.

Veijo Meri on käyttänyt tuon ajatuksen romaanissaan ”Manillaköysi”. Melkein koko kirja on junassa kuultuja puheita.

Paluumatkalla kirjoitin päässäni romaanin. Juonen pääpiirteet ovat tässä. Matkustin tästä ajasta Pohjanmaan pitäjiin syyskesällä 1938. Juttelin nimismies Sarparannan kanssa. Sanoin varmuuden vuoksi asuvani Amerikoissa ja katselevani sopivan rauhallista taloa asuttavaksi, kun on tuota rahaakin ja rauhalliset ajat. Tapasin isoisäni, joka vaikutti rivakalta mieheltä. Kysyin asiaa tehden kyytiä järvikuntiin. Hän sanoi että Jorma Orrenmaan linjuriauto oli lähtenyt aamulla. Katsoin kelloani ja seurasin isoisän katsetta. Kyllä minä tämän miehen tunsin. Ei hän kysynyt, vaikka silmien vilahduksesta näin kummastelun. Kello oli 1950 luvulla valmistettu Omega.

Kahville ei kutsuttu. Näyteikkunassa katsoin muka kirjoja mutta todellisuudessa äitiäni. Aikaikkunaa en viitsinyt ajatella.

Ajattelin, että tässä olisi käsillä tilaisuus vaikuttaa historian kulkuun tai esimerkiksi rikastua. Molemmat ajatukset villitsevät ihmisiä. En tuntenut sellaiseen tarvetta. Tämä maa oli keskeneräisen tuntuinen, mutta nopeasti muuttuva. Joka paikassa oli tekeillä jotain, ellei muuta niin konkurssi.

Se oli yllätys, että puheet entisen ajan rauhallisuudesta tuntuivat jossain määrin tosilta. Ei mitään erikoista tuntui olevan näkösällä olleiden ihmisten keskeinen tehtävä. Tietysti oli arki ja kovaa ruumiillista työtä tehtiin ympäri pitäjää ja itse asiassa myös täällä, rautatieaseman kupeessa. Avoimesta ikkunasta kuului vanhaa tanssimusiikkia, joka siis oli uutta.

Päätin palata Seurahuoneelle Helsinkiin. Käynti Viipurissa ja samalla Sortavalassa oli kyllä kiinnostava ajatus, mutta sitä sammutti toinen, vastakkaiseen suuntaan vaikuttava tunne. Ei kaikenlaisia asioita pidä tietää.

Makuuvaunussa osaston toinen matkusta oli sen verran pöhnässä, että hänellä oli vaikeuksia selviytyä irtokauluksestaan, ja kauluksennappi vieri lattialle. Onneksi hän ei osoittanut minkäänlaista keskustelun tarvetta, vaan keskittyi virvokkeiden nauttimiseen ja nukkui ennen kuin ohitettiin Sydänmaan seisake. En ollut arvannut syödä. En ollut ottanut selvää, olisiko Haapamäen I lk:n asemaravintola auki keskellä yötä.

Päädyin ravintovaunuun, jossa edeskäypä vaikutti huojentuneelta, kun en tahtonut päihdyttäviä juomia, vaan vichyvettä ja leikkelelautasen, joka aikanaan tuli. Siinä oli huolimattomasti kuorittu peruna, veitsellä viipaloitu kananmuna, aavistuksenomainen määrä persiljaa ja pääasia, kokonaista kaksi kunnon palaa silliä ja sardiini, oikeastaan kilohaili, säilötty peltirasiaan tässä rauhallisessa maassa.

19 kommenttia:

  1. Olisko tässä juristeria pilannu lupaavan kirjailijanalun?

    Juhani Orrenmaa, Kauhavan Visa, oli maaotteluedustaja 110 m:n aidoissa joskus 60-luvun alkupuolella, Ennätyksensä oli jotain 14.6, muistaakseni.

    VastaaPoista
  2. Smultronstället goes Österbotten. Cool.

    VastaaPoista
  3. Back to the Future. What's up, Doc?
    Tällaisissa kuvitelmissa voi silmänräpäyksen ajaksi luiskahtaa verhon toiselle puolen.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: - Orrenmaan Juhani oli koko koulun ja puolen kylän ihanne, luonteeltaankin reilu. Asuu kai Seinäjoella ja poikansa on se kuuluisa Pirkka-vihjeiden toimittaja.

    Jutussani vilahtava Jorma ei tarkoita Juhani nuorempaa veljeä vaan setää, joka kuvista päätellen oli uskomattoman komea mies. Hän kaatui talvisodassa. Täti oli kansakoulunopettajani, legendaarinen Kaarina Orrenmaa, joka kuulemma nyt 95 vuoden iässä ajelee polkupyörällä pitkin ja poikin.

    Kauhavna mainittavimpiin sukuihin kuuluvat näiden lisäksi Niemet Ylikylästä ja Viraankosket.

    VastaaPoista
  5. The Wisdom of the Crowdstiistaina, 30 elokuuta, 2011

    Minuun teki aikanaan 1970-luvulla suuren vaikutuksen Suomenlinnassa esitetty näytelmä Wiipurin nopeat. Se kuvasi varakkaan kauppiasperheen huoletonta kesää 1939.

    Ja taustalla kumisivat jo Kronstadtin patterit ...

    VastaaPoista
  6. Blogistin kansakoulunopettajan pyöräily on totta.
    Kaarina lopetti hiljattain uintijumpan vetämisen Helmirannassa, mutta käy siinä muuten viikoittain. 95-synttärinä kävin isotädin kanssa Tankarin majakkasaarella, jonka jälkeen kaahittiin Juhani Palmun Härmän piha-ateljeen jyrkät raputkin. Kaarina sanoo salaisuutensa olevan, että on kavunnut Kauhavan Säätötalon 46 rappua monta kertaa päivässä jo 50 vuoden ajan.
    Veljenpojanpoika (se niksologi)

    VastaaPoista
  7. Opiskeluaikoina tuli situttua paljon junassa ja linja-autossa. Luonteeltani seurallisena ihmisenä puhutin yleensä vierustoveria. Paljon tuli kuultua ja opittua. Yhdestä vierustoverista tuli pysyvä. Hänen kanssaan menin naimisiin ja tänäkin aamuna nousin hänen vierestään työhön.

    Jos olisi Veijo Meren kirjalliset kyvyt, noistakin jutuista saisi romaanin.

    VastaaPoista
  8. Juhani Orrenmaa on 70-luvun alkupuolella kansanedustajana kahteen eri otteeseen. Edusti nyt jo kuopattua liberaalista kansanpuoluetta.

    VastaaPoista
  9. "Paluumatkalla kirjoitin päässäni romaanin."
    Älä jätän päähän äläkä edes blogiin. Olisi hauska luekea viipyilevä, haikea romaani tai edes novelli viimeisestä, kaunista kesästä kun kukaan ei voinukaan avistaa tulevia vuosia.

    VastaaPoista
  10. Kyllä leikkelelautasissa ennen vanhaan oli tyyliä. Ihan herahti vesi kielelle.

    Kemppinen itse vaikuttaa aika metkalta sekoitukselta kansanmiestä ja elitistiä. Hänestä (huom. puhuttelu) olisi tullut kelpo kyläoriginelli, jos olisi taivaalliset aikaikkunat toisin avautuneet.

    Hyvä näinkin. Mutta sen lautasen kera sopii parhaiten tolppakalja, iso pullo.

    VastaaPoista
  11. "Tekojen punnitseminen toisiaan vastaan on mahdotonta. Olen aivan samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että vuosi raiskauksesta ja vuosi talousrikoksesta eivät kuulu samaan maailmaan."
    Eiköhän eri tekojen (ts rikostyyppien) keskinäinen punninta olekin lähtökohtaisesti lainsäätäjän eikä tuomioistuinten asia.
    Jos sitten puhutaan yksittäisistä teoista, tiedät entisenä tuomarina, että yksittäisessä teossa saattaa olla kyse sellaisista poikkeavista olosuhteista, jollaisissa tuollainen tuomio voi tekotyypistä huolimatta olla paikallaan.

    VastaaPoista
  12. Veijo Meri ei ole ainoa tarinavaras. Hannu Salaman "Juhannustansseissa" esiintyvät Jeesus-jutut olivat kiertäneet junien savuisissa korttiringeissä ja yhtä savuisissa taksikopeissa jo vuosikymmenet.
    Kirjasi juoni on muuten hyvä.

    VastaaPoista
  13. Olen kuullut Mikael Hidéniltä kaikkea viisasta, mutta vain yhden hyvä puheen, sen sitten useammankin kerran. Dekaanina hänen vakiopuheensa publiikissa päättyi toteamukseen oikeuden jumalan sidotuista silmistä ja veikeästä kehoituksesta kurkkia itse oman silmäverhonsa yli. Tänään Kemppinen kurkki ajan läpi.

    Tuo digitaalivaaka on hyvin sanottu. Voisi varioida ja todeta vaaka binääriseksi - tasa- tai epätasapainossa. Turha lukemia on vertailla, vaan tasapainottaa juuri kulloisetkin taakat. Tunnettu pähkinä on löytää tasalaatuisten kuulien joukosta yksi painoltaan poikkeava rajatulla määrällä binääripunnituksia. Olisiko se kuva tuomarintyöstä? Aika abstrahoitu, mutta tuo esiin jotakin.

    VastaaPoista
  14. Lapuan tietä ylöspäin, Nurmon kirkon ohi, ja siitä uudelle Vaasan valtatielle. Siitä tulee heti näkyville niitä isoimpia latomeriä joita lakeudella on.

    Kerran jouduin pysäyttämään auton, kun siinä aivan tien vierellä oli haukka joka pysytteli ilmassa paikoillaan kuin mikäkin helikopteri. Se teki välillä syöksyjä alas ojapusikkoon, mutta nousi heti takaisin ylös lekuttelemaan.

    Oli kesäyö, sumua, joka leikkasi ladot kahtia. Ketään muuta ei ollut liikenteessä, eikä minulla ollut kameraa.

    VastaaPoista
  15. Lentääkö kuvan oikeassa alareunassa Hornetti vai varis?

    VastaaPoista
  16. Ad Anonyymi: - jos lentäjä on lentokone, joku joutuu putkaan. Lentokorkeus on säännösten vastainen. Toisaalta räimiminen on paikkakunnalla vanha, arvostettu tapa. (Se tarkoitti koukkimista pinnoissa ja lentämistä esim. puhelinlankojen alitse.)

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - paperiteollisuus (Myllykosken juttu) näyttää tehneen juuri sitä mistä tässä keskustelemme. Toimenpide johtaa samaan tulokseen kuin kartelli.

    VastaaPoista
  18. Häh?
    Keskustelut junassa johtavat kartelliin?
    Onhan se toki mahdollista, mutta oudolta tuo kuulostaa.

    VastaaPoista
  19. Hieman viiveellä (!) saan aikaan kommentin. Ilahduin kovasti mukavasta junakeskustelumaininnasta, kivaa se oli itsestänikin. Henkevä keskustelu virkistää, jopa ehkä nuorentaa tai ainakin saa aivot vetristymään. Ihailen ahkeraa bloggaustasi. Hyvää kevättä! T. Junakeskustelukaveri.

    VastaaPoista