23. kesäkuuta 2011

Vuori mielessä




Kirjoitan nyt isäni perjantaina olevien 90-vutoispäivien ja yleisesti vanhuuden teemoista.

Kun isäni on Kaunialan sotavammasairaalassa, huomio kiintyy vähän liikaakin sotavuosiin, vaikka hänen elämässään sota oli vain episodi. Äitini sota ohitti, vaikka hänen luokkatovereistaan, pojista, kaatuivat melkein kaikki.

Vanha psykoanalyysi menetti suuren osan arvovallastaan 1990-luvulla, mutta Freudin suuri oivallus on edelleen mielessämme, nimittäin ajatus varhaislapsuuden ja tuon kehitysvaiheen ristiriitojen merkityksestä.

Ennen Freudia lapsuudesta kirjoittanut Rousseau oli sitä mieltä, että lapset pitäisi kasvattaa sellaisiksi kuin hän. Ja jos hän pääsisi kasvattamaan, maailman muuttuisi tuossa tuokiossa paremmaksi paikaksi. Pestalozzi arvosti hänkin ajatusta paluusta luontoon. Ihmisluontokin kun oli hänestäkin pohjaltaan hyvä. Hänellä oli kuitenkin myös terveitä ajatuksia, joihin myös Suomenkin koululaitos tukeutui.

Väitän että ikävuodet 7-16 eli käytännössä nykyinen oppivelvollisuus, ja 17-26 eli jatkokoulutus ovat yhtä tärkeitä. Moni saa ratkaisevat vammansa nuoruudessa, ei pikkulapsena.

Elimme maanviljelysyhteiskunnassa, jossa sukupolvien jatkuvuus oli avain, ja siihen kuului, että poika seurasi isää ja tytär äitiä. Malli oli sama käsityöammateissa ja myös viroissa.

Sotasukupolven – vanhempieni – tilanne oli Euroopassa sellainen, ettei mitään vastaavaa ollut nähty koskaan ennen. Maanosa oli raunioina fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Sveitsi ja Ruotsi ryhtyivät salailemaan häpeäänsä sotarosvoina. Espanja ja Portugali jatkoivat diktatuureina, kuten myös ajoittain Kreikka. Tanska ja Norja selvisivät aika ehjinä – ja sotaa käyneistä maista ainoana Suomi.

Sotasukupolvemme astui isoisien ja isoäitien maailmaan, eikä näistä ollut tietenkään vastusta. He ovat Mannerheimin ja Paasikiven lapsia. He pyörittivät maata pitkään.

Kommunistit eivät saaneet SKDL-projektista huolimatta koskaan kehuttavaa kannatusta. Kiivailu meni muodista myös keskustassa ja oikeistossa. Kaikki teeskentelivät olevansa Paasikiven linjalla ja valehtelivat arvostavansa Neuvostoliittoa ystävänä. Maata johti Urho Kekkonen, sotasankarin veli.

Minun sukupolveni radikaalit eivät yrittäneet samaa kuin Saksassa ja Ranskassa eli maalata vanhemmistaan sotarikollisia. Väheksyntä ja halveksiminen riitti – mitäs menitte rauhaa rakastavan Neuvostoliiton kimppuun.

Venäjällä tämä pyykinpesu on vielä edessä. Siellä ollaan sitkeästi muistamatta, mitä tapahtui 1939-1941. En tarkoita talvisotaa, vaan sopimusta Hitlerin kanssa eli Baltian ja Puolan osien kaappaamista ja Saksan rauhoittamista Englannin pommittamiseen, Ranskan ja Benelux-maiden sekä Tanskan ja Norjan miehittämiseen.

En tiedä, onko mitään sukupolvea aihetta kiittää toisia etevämmäksi. Nämä vuoden 1920 tienoilla syntyneet kantoivat kuitenkin hurjan kuorman ja vetäytyivät sen jälkeen siviiliin. Sotatappiot eivät olleet eurooppalaisittain suuret.

Suuri elinkeinorakenteen muutos 1968-1970 tuotti vennamolaisuuden. Nyt meillä on meneillään pitkään aikaan ensimmäinen Euroopan kriisi, joka ei johdu Saksasta eikä edes Venäjästä. En tiedä, mitä on tapahtumassa, mutta EU on menettämässä asemansa maailman suurimpana liikeyrityksenä.

Tunteellisten syiden sijasta onnittelen nyt mailleen meneviä maanmiehinämme ja naisiamme. Lopultakin mainio elämänkaari. Nyt ja tästä eteenpäin emme pysty vaikuttamaan paljon omiin vaiheisiimme. Mutta on meillä hyvä perintö, tai jos se osoittautuu köykäiseksi, ainakin hyvä perimä.




13 kommenttia:

  1. Viime viikolla tuli koukailtua Novgorodin ja Pihkovan seuduilla.
    Tuota "kasvatetuksi tulemista" ei niillä main voi välttyä
    funtsimasta. Miksi joka kolmas lukuisista pyhätöistä on
    joku Jumalan Äidin kirkko ? Tällaiselle hahmolle omistettu,nimetty,pyhitetty tms. Että kai niin kuin Marialle.

    Joutolukemisistani muistaisin kirjoitusta,jossa asiaa selvitettin.
    Siis en riparista tai pisasta tai kymppiluokalta,saati sitten
    korkeammalta Asteelta. Ajanvietekirjallisuudessani (juhannusdekkari?) tätä Jumalan Äitiä selitettiin siten,että
    ihmiseksi tuleminen (= sielun lahja,pyhän hengen vuodatus,
    jumalankuvallisuus ja muu kaksoiskansalaisuus) tulee juuri
    äidistä eli kasvatuksesta. Isä riehuu suota kuokkimassa, riistaa pyytämässä,naapurisukua tappamassa ja muussa missä luonnon luomat nyt luontojaan riehuvatkaan. Äidille jää
    huolenpidon,tyynnyttelyn ja kiintymyksen asiat. Näistä on vastusta geeneille. Syntyy nasaretilainen. Hän jää kirjoihin ja
    esimerkiksi eli seurattavaksi esikuvaksi.

    Että sellainen ihmistyminen eli jumalistuminen olisi kasvatuksen natsatessa mahdollinen,sitä olisivat nuo Jumalan
    Äidin kirkot kannustamassa ! Joopa.Vaan taitavat geenitkin
    aika tärkeitä olla bioihmiselle. Venäjän fyysinen alakulo
    silmissään ei voi olla ajattelematta pitkää kolmivuotisista
    sisällissotaa. Murhaten kitkettiin kartanoväki,tappaen
    ajattiin sukupuuttoon yrittäjäpersoonat. Ja vuosikausia jatkuneen survival-kamppailun jäljiltä yhteiskunta ei enää
    ollut kuin puna-armeija. Sen johtohenkilöt olivat raakalaistuneet ja asettuivat rahvaan päälle kuten Juutas
    Käkriäinen tiesi väkivallalla voittaneiden aina asettuneen ja asettuvan. Sosialismi ei saanut edes mahdollisuutta. Se
    kuoli synnytyksessä. Sisällissota kasvatti voittajiin ihan toista
    -henkeä. Tai tartutti hävinneitten militaristi-riistäjien adhllät
    voittajiinsa, kuten kanalinnut flunssansa -kasvattajiinsa.

    Vielä yksi juttu. Ällistyttävää on nähdä ortodoksiuskovaisten
    luonteva ja hillitysti itsetietoinen omaminäisyys ikonilta ikonille. He eivät selvästikään ole jumalaa palvelemassa,vaan ylistämässä ja kiittässä osallisuudestaan jumaluuteen. He eivät ole penkkijärjestyksessä,peljäten ja palveluvaatimusta
    täyttämässä. He ovat ylistämässä osallisuuttaan hyvään,
    kauniiseen ja tuoksuvaan, minkä jumalanlapseus heille
    kullekin ja ikiomana vaalittavaksi antoi.

    Usko tai älä -mutta pidä Sielustasi kiinni,tatjana.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Mä taas väitän, että ....

    VastaaPoista
  3. Suomi nyt haikailee avautumista maailmalle. Se on vähän jälkijättöistä, sillä Suomi on aina ollut avoin maailmaan, normaalin kansainvälisen kanssakäymisen parissa.
    Avautuminen ei saa tarkoittaa sitä, että kaikki on kaupan, sillä maailma on kova paikka jossa sinisilmäistä jymäytetään.
    Mutta Suomea kannatti puolustaa, jopa uhrautua sen puolesta. Kuka nyky-yhteiskunnassa on valmis uhrautumaan toisen puolesta, tai perheensä, tai yhteiskunnan?

    VastaaPoista
  4. Kommunistit eivät saaneet koskaan kehuttavaa kannatusta. -45 vaaleissa ääniä oli neljännes annetuista, tämä ei siis tarkoita kannatusta, että äänestää, koska tämähän olisi kehuttava, mikähän on siis esim. persujen kannatus verrattuna äänestäneisiin, voiko kannatus olla pienempi kuin äänestäneiden määrä ?

    VastaaPoista
  5. KORJAUSEHDOTUS, matematiikan alaa:

    "...vaikka hänen luokkatovereistaan, pojista, kaatuivat melkein kaikki." Pitäisi kaiketi lukea
    "...vaikka hänen luokkatovereistaan, pojista, kaatui paljon."

    VastaaPoista
  6. Kommunistien kannatus;

    Minusta kommunistien kannatus oli aivan hirveän suuri silloin kun se oli parhaimmillaa. Pelköäsin aivan aidosti! Kun ajattelin Tsekkoslovakkian kappausta ja Sovietin sotilaallista mahtia, niin aina oli tulemana
    vähän sama kuin Keinosella...Eli kyllä ne tämän pienen maan kappaa. -- Jos kommunisteilla olisi ollut häikäilemättömiä johtajia, niin selvää olisi Suomenmaasta tullut! Mutta kun se Leinokin alkoi kuulostella sielunsa ääntä, silloin kun olis tarvinnut panna silmät kiinni ja tehdä vallankumousta. Aivan kuin Petrogradissa konsanaan.

    VastaaPoista
  7. JK: "Venäjällä tämä pyykinpesu on vielä edessä. Siellä ollaan sitkeästi muistamatta, mitä tapahtui 1939-1941. En tarkoita talvisotaa, vaan sopimusta Hitlerin kanssa..."

    Senhän he selittävät sulavasti taktisena vetona: hyvikset voittivat aikaa huiputtamalla pahikset muka liittoon - ja sehän onnistui, sillä hyvikset kukistivat sitten suuressa isänmaallisessa sodassa pahikset.

    Sen sijaan väite, että Suomikin teki liiton Hitlerin kanssa taktisena vetona pelastaakseen henkensä, on heidän mielestään suurta pötyä.

    VastaaPoista
  8. Elleivät nämä noin 1920 syntyneet olisi sodan jälkeen olleet ahkerassa uurastuksessa, olisi monelta jääneet merkittävät perinnöt saamatta.
    Miljardi, miljardi ruusua ja euroa odotti, odottaa uusjakoa.
    Asunnoistakin ehtivät maksamaan loppuerät.
    Onko koskaan laskettu lauantaipäivän vaikutusta tuotteliaisuuteen ja toimeliaisuuteen?
    Lauantait olivat heillä työpäiviä ja meillä koulupäiviä.
    Muistan ensimmäisen vuoden kun talonpoikain saunomispäivä oli ensi kertaa vapaapäivä. Ihmiset olivat aika hurmoksessa tuosta vapaasta.
    Joissain lehtien pääkirjoituksissa kerrottiin lauantaivapaiden vievän Suomen tuhoon ja haittaavan voimakkaasti maanviljelijöiden elämää ja tasavertaisuutta.

    Jos sukupolvien jatkuvuus oli avain, niin siihen osaltaan kuului, että poika seurasi isänsä ja perheensä ajatusmaailmaa perien mielipiteet, intohimot ja harrastukset. Ehkä.

    Voisiko joku kertoa mistä euroopasta löytyvät Jeesukselle nimetyt kirkot?

    EU:n tappio ja tuho oli alusta alkaen selviö. Ei tarvinnut kuin seurata Itä-Saksan tilannetta yhdistyessään Länsi-Saksaan ja hoksata mitä tapahtuu EU:n ottaessa rupusakkia jäsenikseen hölmöllä idealismillaan. Itä-Saksa on vielkin konkurssitilassa, riippumatta kuinka paljon sinne rahaa läpätään.

    VastaaPoista
  9. Tuula Kauhavalta yritti lähettää FB-tilin kautta isäsi haastattelua, mutta jostain syystä Ilkka-lehden linkki ei toiminut.

    Minun vanhempani ovat kuolleet niin kauan sitten, että en tiedä mitä vanhat vanhemmat voisivat merkitä. Mutta nähtävästi teillä on monen sukupolven juhannusjuhlat. Juhlikaa rauhassa!

    VastaaPoista
  10. Ad Ripsa: Olemme viettäneet jopa viiden sukupolven juhlia, ja juhannusta useastisuvun parissa.

    Nyt kello on niin paljon, että juhlimiseen on varattu kuppia kahvia kullekin. Minulle juhannus vesillä merkitsee vissyvettä.

    Käytän tilaisuutta hyväkseni - omista arvoistani lähtien olen yllyttänyt omia lapsiaan muodostamaan oman perheen juhlaperinteen, ja nytkin heille on ilmoitettu, että me ikääntyeemmät hoidamme tämän rituaalipuolen.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: - tuossa 1945 vaalien kohdalla ymmärrämme toisiamme väärin. Minusta SKDL oli yhteistyöjärjestö, myöhemmin peitejärjestö. Suomen kommunistinen puolue oli sen osa, eikä iso osa.

    Ellen erehdym, SKP:n jäseneksi ei edes päässyt noin vain.

    Siis jako kommunistit - kansanedemokraatit oli aito.

    Ja sen tiedämme kaikki, mihin kansandemokratia johti monissa Itä-Euroopan maissa.

    VastaaPoista
  12. Ad Jukka;

    Tiedän, että blogissasi saa olla eri mieltä; mielellä perustellusti! -- Minun nuoruudessani, teollisuuspaikkakunnalla, SKDL ja kommunistit oli yhtä ja samaa luunkovaa sakkia. Ne oli niitä kommunisteja, kysyi sitten temarilta tai maalaisliittolaiselta. Kun vielä tunsin näitä 'kommunistiperheitä' hyvin läheisestikin,
    niin minulle syntyi 'varma' mielipide, että namä menee ja tekee just niin kuin pääkonttori ohjaa. Tuhannen taalan kysymys minulle oli,
    keitä olisivat ne 'hyväntahtoiset hölmöt'. Nämä
    SKDL ja SNDL:n jäsenet eivät siihen kastiin kuuluneet; ne oli aivan raudanlujaa neukkukamaa
    läpeensä!

    Pelkäsin joskus, että osa temareista lähtis mukaan, mutta sitten minulle syntyi vakaomus, etta se olis vain pieni osa. Tuolloin 'hyväntahtoisen hölmön' osan saivat mielessäni maalaisliitto ja Kekkonen. No sen Kekkosen hyväntahtoisuuden kanssa taisi olla vähän niin ja näin, mutta hölmö tokkiinsa...

    Olipa hyvä, että Aarne Saarinen, Arvo Aalto ja muut eivät sittenkään olleet kunolla lähtökuopissa ja henkisesti valmiita, vaikka jenkit olivatkin katsoneet meidät jo kokonaan menetetyiksi.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi - SKDL:stä. Tulkitsen sammoin. SKDL:n kannatus 23,5 % 1945 vaaleissa sisälsi luultavasti etenkin maalla aika sekavia "demokraattisia voimia". Puolueen kannatus säilyi suunnilleen samana pari vuosikymmentä, mutta sen kohtalonhetki oli vaalit 1948 ja Fagerholmin hallitus. Moskova oli välirauhan yhteydessä 1944 kieltänyt kumouksellisen toiminnan, mutta kun se alkoi kehottaa tähän 1946, kävi ilmi, ettei kotimaisista kommunisteista ollut kaappaamaan valtaa ilman Neuvostoliiton tuntuvaa tukea. Fagerholmin hallitus 1948 jätti SKDL:n hallitusten ulkopuolelle, ja sitä jatkui 20 vuotta. Stalin lienee preferoinut Tshekkoslovakian ja keskittyi sitten saartamaan Berliiniä.

    Väite on ilkeä, mutta siinä on jokin määrä perää: Skdl:n ja SKP:n kannatus oli suuri, mutta kykyä ei ollut. Aseveliakseli eli SDP + koko oikeisto oli liian vahva ja hyvin organisoitu.

    Vaalien lisäksi taistelu ay-liikkeessä oli erittäin kova. Siitäkin SDP selvisi voittajana ja jälleen porvarien tuella.

    Mutta tausta on kylmä sota jalisääntyvä tieto Neuvostoliiton menettelytavoista. Uskon myös siihen, että Neuvostoliiton johdossa oli vahvoja voimia, jotka pitivät vallinnutta suhdetta Suomeen taloudellisesti hyvin hyödyllisenä.

    VastaaPoista