22. kesäkuuta 2011

Lapsen oikeus reviiriin




Tämä perustuu vain kuultuun repliikkiin. Kysymys oli, laitetaanko ulkomailta muuttava lapsi paikalliseen vai englanninkieliseen kouluun, ja vastaus tuli kokeneelta opettajalta. Pienellä lapsella on vielä opittavaa omassa kielessään, ja lisäksi hänellä on oikeus omaan reviiriin.

Ehkä vielä 10 vuotta sitten paras, mitä lapselle oli tarjolla, oli oikeus omaan tuulikaappiin. Olohuonetta ei saanut sotkea, ja pihalla vainosivat kontrollifriikit, joilla oli ja on erilaisia virkanimikkeitä, ”täti”, ”setä”, ”huoltomies”, ”kaveri” ja niin edelleen. Kauempana vaanivat opettaja, kuraattori, opo, poliisi, nuoriso-ohjaaja, pappi, lukkari ja lisäksi talonpoika ja kuppari.

Saimme eurooppalaisuuden EU-vihamielisyyden muodossa suoraan betonielementtikerrostalojen tuulikaapeista.

Teesi odottaa todistajaansa. Lehdissä oli äänijakautumia vaalipiireittäin. Minäkin tulkitsin niitä väärin, sosiaalisen jakautuman ja jopa syrjäytymisen kuvina. Ongelmana ovat tilat. Tilat aiheuttavat käyttäytymistä. Tilat rajoittavat reviiriä. Tilat yllyttävät kontrollin ylilyönteihin eli jatkuvaan sekaantumiseen toisen asioihin, ihmisen yksityisyyden halveksimiseen.

Meitä oli paljon. Kotona ja kylällä oltiin aika hatarasti kiinnostuneita siitä, missä olimme, puussa, uimassa, opettelemassa polkupyörällä ajamista (miesten pyörä, tangon välistä), syöttämässä kirkonkylän lehmiä, keräämässä suolaheiniä suuhumme, soutelemassa (ei pelastusliivejä), ongella, irvistelemässä ohi pyöräilevälle papille, kilpailemassa kuka pissii pisimmällä (pojat), raapimassa tulitikkuja, retkumassa ovista, ajamassa takaa sisiliskoa – tai sitten katomassa suksiamme päreiksi Matsompin suksimäissä, kantamassa käskystä vettä, viemässä laskisankoa, etsimässä rotanpesiä tai tuulentupia.

Emme olleet sairaita emmekä alituisessa hengenvaarassa. Meitä ei viety harjoituksiin, kilpailuihin eikä tunneille. Vanhemmat eivät koulineet miestä suoriutujia eivätkä haaveilleet meille erityisempää tulevaisuutta – kai noista räkänokistakin ihmisiä tulee, ajattelivat optimistit.

Tietenkin sosialidemokratia iski myös meihin, mutta onneksi kansakoulun opettajista suuri osa oli leipääntyneitä tai elämäänsä pettyneitä niin että heille riitti, jos osasimme pakolliset liikkeet, esimerkiksi opimme lukemaan.

Koulumatka kuului omaan reviiriin. Ei se ollut turvallista idylliä. Itse puikkelehdin Kosolan koululle kuorma-autojen ja traktoreiden ja erilaisten hevospelien seassa. Rautatien tasoristeyksessä oli kyllä puomit, mutta jos tavarajuna oli pysähtynyt paikalleen, ryömittiin junan alta. Takamaan Ville saattoi vähän huudella sellaisesta, mutta mitä me siitä. Kotipitäjässäni oli kaikkia kysymykseen tulevia liikkumaesteitä, myös lentokoneita, joita putosi metsään noin kolmen vuoden väliajoin. Hevoset ja tietysti vapaina juoksevat koirat tunsimme nimeltä ja niin ikään vapaina juoksevat juopot, joiden vakoileminen oli oikeasti kiinnostavaa, ja kylähullut.

Iän karttuessa reviiri laajeni entisestään. Oli kovin hyvä, että syntyi suhteita myös vanhempiin täti-ihmisiin. Heiltä saattoi kuulla ihan vaivan arvoisia viisauksia, ja lisäksi eräillä heistä oli tapana antaa viinimarjamehua ja Ipnos-keksi. Yksi veljistäni, Mikko, oli kyläluuta. Hän hurmasi sekä tädit että sedät laulamalla, useimmiten sopivaa palkkiota vastaan, ja ajoittain uhkaavasti käyttäytyneet isot pojat syömällä onkimadon, voittaen vedonlyönnin. En todella tiedä, nielikö hän madon. Ehkä ei.

Laskeskelen että yhden tavallisen arkipäivä aikana tapasin noin 60 aikuista, jotka tunsin nimeltä, ja noin 80 alaikäistä, jotka olivat tietysti kaikki tuttuja. Likkoja pidimme huonompana rotuna, mutta ei se mitään, koska likat pitivät meitä poikia maan ja taivaan luojan ihmetöitä ajatellen hirvittävällä tavalla epäonnistuneina. Kunnes sitten eräässä iässä muutimme mielemme…

Maantieteellinen ja sosiaalinen reviiri olivat valtavat. Hurjimmat jatkoivat niitä tempauksillaan. Mainittu veljeni lähetettiin kerran linja-autolla Lehmäjoelta. Polkupyöräily oli alkanut käydä voimille Ylihärmän ja Vähänkyrön välillä.

Luomalan Aura soitti matkahuollosta isälleni ja sanoi, että täällä olisi tuomarille pikkupoikia jälkivaatimuksella. Siinä taisi olla Mansikkamäen poika mukana. Jälkivaatimus maksettiin, kun kerta Haldinin bussi toimi. Kai pojille sanottiin, että paas kattoen, että oli viimeinen kerta (Satakuntalaisittain – äidinisä). Jos äidinäiti (Satakunta) olisi ollut elossa, hän olisi varmaan sanonut, että jo on er’nomasta meininkiä. Se ei ollut kehu, mutta ei siitä itku päässyt. Miehet näet eivät itke. Miehet vaan kiroo (pohjalaisittain).

21 kommenttia:

  1. Voiettä on hyvä juttu!
    Tuollaistahan se aika oli.
    Tahtoivat rajoittaa reviiria, kun oli tullut pudottua jäihin kevattalvella tai kun oli tullut katkottua pappan (isoisä) sukset. Silloin kuului 'paas kattoen, että oli viimeinen kerta'. Olis muuten voinut olla ihan oikeasti viimeinen kerta, mutta ihmeen kaupalla pää nousi jään päälle.

    VastaaPoista
  2. Kaiken maailman isännöitsojat, mahtimiehet ja opettajat koettivat rajoittaa reviiriä, tappaa aloitteellisuuden ja oivallukset. -- Yksikin opettaja kehtas vaatia tyhjentämään kivet housun taskuista, kun ne oli kuulemma kunnan kiviä; eikä kunnan kiviä saanut vieda tunnille. --
    Ei tiennyt mimmi, mitä oivalluksia olisi seuraavan tunnin aikana syntynyt, jos olisin saanut pitää kivet. --Ei tullut einsteinia, kun jo niin varhain lannistettiin! Voi p...!

    VastaaPoista
  3. Mitenkäs sen venäläisvihamielisyyden kanssa sitten on sillä puolen barrikadin? Itse olen käynyt monesti, ja kerran kun äitini kompastui Moskovassa portaissa, ja joutui sairaalaan viikoksi - sanoi että hoito oli mainiota. No siitä on jo 30-vuotta aikaa.

    Ja siitä tulikin mieleeni Von Wright, joka aikanaan totesi, että Spenglerin käsitykseen alkusymbolista liittyy tilan lisäksi läheisesti myös ajan käsite. Jokaisen kulttuurin käsitys ajasta rakentuu sen käsitykselle tilasta, niin että aikaa voidaan pitää kulttuurin alkusymbolin heijastuksena. Ja esimerkkeinä oli mm että ruumista symboloiva antiikin kulttuuri on ajan suhteen silmänräpäyksen kulttuuria - sen sukulaisilmiö on intialainen kulttuuri. Kun taas ääretöntä tilaa symbolisoiva länsimainen kulttuuri on ajan suhteen ikuisuutta tavoitteleva kulttuuri - se on siis siinä mielessä sukua egyptiläiselle ja kiinalaiselle kulttuurille.

    Mutta kun tähän tilan käsitteeseen liittyy mielestäni muutakin matkailua kuin polkupyöräilyä - olen lajia harrastanut Ranskassa asti - eli se maaginen puoli asiaa. Kuinka maaginen se EU oikein onkaan - yhtä maaginen kuin pankkiautomaatti, vai vielä maagisempi - esimerkiksi mikroaaltouuni.

    Spengler nappasi omin luvin pseudomorfoosi-käsitteen mineralogian maailmasta. Ja väitti että kyseinen ilmiö historiassa esiintyy selvimmin maagisen ja venäläisen kulttuurin piirissä. Ja eräiden taistelujen luonnehdinnan jälkeen hän toteaa, että koko varhaiskatolinen kirkko oli maaginen pseudomorfoosi-ilmiö - esimerkkinä vaikkapa sellainen rakennustaiteellinen luomus kuin kristillinen basilika.

    Ja hops Pietarin kaupunkiin, joka joutui perustamisestaan lähtien - 1703 - ensin barokin, sitten valistuksen ja sitten 1800-luvun sille vieraiden länsimaisten kulttuurimuotojen kahleisiin. Spengler by the way piti Moskovan alkukantaista tsarismia puhtaasti venäläisenä ilmiönä.

    Ja siis se sanottavani:

    Spenglerin mukaan tästä pseudomorfoosista johtuu aidon venäläisen apokalyptinen viha Eurooppaa kohtaan. (Siksi Moskova oli pyhä ja Pietari Saatana). Dostojevski edusti Spenglerille tulevaa Venäjää - alkukristillisyyden apostoli - ja Tolstoi menneisyyden Venäjää - sosiaalisesti ajatteleva vallankumouksellinen, joka ymmärsi kristinuskonkin väärin: puhui Kristuksesta ja tarkoitti Marxia.

    Dostojevskin kristinuskolle Spengler sen sijaan katsoo kuuluvan koko seuraavan vuosituhannen.

    No juttu jatkuisi vielä… mutta taidan lopettaa sen tähän kysymykseen: Voisiko Alex Stubb koskaan ikinä milloinkaan ymmärtää yhtään mitään Dostojevskista - tai kristinuskosta? Tai joku hänen kaverinsa?

    VastaaPoista
  4. "Vanhuuden tullessa mieli pakenee linnun tavoin takaisin lapsuuden päiviin. Vanhuuteni päivinä oma lapsuuteni loistaa muistoissani kirkkaana ja valoisana, ikään kuin kaikki silloin olisi ollut paremmin ja kauniimpaa kuin nykymaailman aikaan."

    M.O.T.

    P.S. Lapsi olisi pitänyt ehdottomasti lähettää paikalliseen kouluun oppimaan uuden maansa kieltä, mikä olisi antanut lapselle paremmat lähtökohdat sopeutua uuden kotimaansa kulttuuriin; koska ilman maan kielen osaamista maahan muuttanut on erilainen ja erillään kuin risaiset kalsarit silkkipyjamoiden joukossa.

    Lisäksi maahanmuuttajia opettaneena on minun todettava, että jokaisen tuntemani maahanmuuttajaoppilaan suomen kieli taantui karmeasti kesäloman aikana.

    Tietenkin TuomariRunoilija Kemppinen, joka tietää kaikesta kaiken, näkee tämän asian pelkästään positiivisena ja sanoo jonkun naisen suulla,

    notta "Pienellä lapsella on vielä opittavaa omassa kielessään, ja lisäksi hänellä on oikeus omaan reviiriin."

    No. Epäilemättä asia on näin.

    Valitettavaa on se tosiasia, että näitä oman "reviireitä" on sitten koko Eurooppa pullollaan ja tietenkin niiden tuomaan "rikkauteen" voi tutustua ihan tuossa lähinaapurissa ja vierailemalla vaikkapa Rosengårdin kaupunginosassa Malmössä.

    VastaaPoista
  5. Hahhaa. Kiitos hyvästä jutusta! Onpa sinulla erinomainen ja kollektiivinen muisti. Sellaista se lapsuus oli Kauhavalla.Jälkeenpäin on ihmetellyt, kuinka rautatiesillalla leikkimiseen ei kukaan puuttunut eikä kuinkaan käynyt.Urotekoja olivat myös liiterin katolta hyppiminen ja talon toisen kerroksen ikkunasta palopelastusköyden avulla maan pinnalle kaahiminen.Missä aikuiset olivat? No, äitini oli siellä matkahuollossa ja passitti pikkupoikia jälkivaatimuksella kotiinsa.
    Pihaleikkejä oli paljon ja herrat ja narrit elivät sulassa sovussa.Huumori oli korkeassa kurssissa.

    VastaaPoista
  6. Fantastista. Siinä oli ylistys sille vapaalle ja onnelliselle lapsuudelle, minkä me vanhan ajan lapset olemme kokeneet.

    Halusin tarjota suurkaupungeissa kasvaneille lapsilleni edes jotain tuosta vapaudesta ja jäin siksi kotiäidiksi, vaikka kaikki sanoivat, että siinä meni koulutus hukkaan ja perhe putosi ikuiseen köyhyysloukkuun. En halunnut laittaa lapsiani tarhaan, jossa heidän elämänsä ohjelmoidaan. Pahinta on, että heidän leikkinsä keskeytetään jatkuvasti.

    Suurkaupungeissa ei voi olla samanlaista vapautta kuin entisajan pikkukaupungeissa ja maaseudulla, mutta suvaitsevan aikuisen seurassa lapsi voi kokea siitä edes jotakin ja kasvaa myös vastuulliseksi ihmiseksi kuten vanhan ajan yhteiskunnassa, jossa "koko kylä" kasvatti lapset.

    VastaaPoista
  7. ”Kai pojille sanottiin, että paas kattoen, että oli viimeinen kerta (Satakuntalaisittain – äidinisä).

    Jos äidinäiti (Satakunta) olisi ollut elossa, hän olisi varmaan sanonut, että jo on er’nomasta meininkiä.”


    Kuulostipa murre tutulta, puolisoni kun on Tyrväältä kotoisin, ei kaukaakaan Karkusta, mistä isovanhempienne puheilmaisut lienevät peräisin.

    Vaan kun toin isännän tekstin ääreen, niin kommentteja oli. Murteiden painotuksethan eroavat pienelläkin alueella. Miehen lapsuudessa sanottiin ”paas” lyhyempänä.

    Pas kattoin/kattoen, että oli viimenen kerta.

    Kos sinne meet, nin pas kattoin onko posti tullu.

    Pas poikete ny! Nykyään pitempi sanamuotokin on kyllä käytössä: Paas poiketen!


    Sanonnasta ”Jo on er’nomasta meininkiä”, mies pohti sanan tasaisempaa painotusta ja merkityksiä.

    Jo on ernomasta meininkiä. (moitittavaa, huonoa ...)

    Onpas ernomanen vehje. (erikoinen, ennen näkemätön, kätevä tms. tai äänensävystä riippuen myös ”pelaamaton”, huono ...)

    Jos tyrväällä käytti sanaa ”erikoinen” … tarkoitti se muista eroavaa …

    Olisipa nyt käsillä Marko Vesterbackan Tyrvään murteen sanakirja, niin saisi näihinkin sanontoihin lisätietoa.

    http://www.warelia.fi/

    VastaaPoista
  8. Mahtava lapsuuskuvaus kerta kaikkiaan. Tuollaistahan se oli, ei silloin kukaan kaivannut virikkeellistä iltapäiväkerhoa tai kunnallista vapaa-ajan ohjaajaa. Urheilukenttäkin raivattiin itse tutun isännän kesantopellolle.
    Kylläpä tuli monenlaisia muistoja mieleen!Kiitos, Kemppinen.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  9. mutta suvaitsevan aikuisen seurassa lapsi voi kokea siitä edes jotakin ja kasvaa myös vastuulliseksi ihmiseksi kuten vanhan ajan yhteiskunnassa, jossa "koko kylä" kasvatti lapset.

    Tuossahan se kaikki hyvä tuli kerralla sanotuksi.
    Osui ja upposi, koska oma suku oli vihan kyllästämää, siis ryssänvihaa, ruotsinvihaa, sosialistivihaa, vihannesvihaa ja mitä kaikkea sitä vihaa olikaan. Kissani olen kuitenkin opettanut sisäsiistiksi, toisin kun muut vihaamani serkkuni.

    VastaaPoista
  10. Catulux, kirjoitit: "Lapsi olisi pitänyt ehdottomasti lähettää paikalliseen kouluun oppimaan uuden maansa kieltä, mikä olisi antanut lapselle paremmat lähtökohdat sopeutua uuden kotimaansa kulttuuriin.."

    Se on ihanne, jos lapsella on kotona joku, joka opettaa oman maan kielen ja kulttuurin. Ei omaa kieltä opita muutamalla viikkotunnilla koulussa.

    Siirtolaisuus tai muu pitkä asuminen ulkomailla on lapsen kannalta kaksiteräinen asia. Ihannetapauksessa lapsi oppii koulussa opettajilta ja koulutovereita uuden asuinmaan kielen ja kotona vanhemmilta, sisaruksilta ja muilta sukulaisilta oman kielensä, sydämensä kielen kuten on kauniisti sanottu. Näin oli tilanne vanhaan hyvään aikaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa. Oli kotiäitejä ja isovanhempia siirtämässä vanhan maan kulttuuria. Lapsi oppi oman maan vitsit ja murteetkin. Tuli tasoja kieleen.

    Nykyaikana tilannne on vaikea. Saattaa käydä niin, että lapsella ja hänen vanhemmillaan ei ole yhteistä kieltä. Olen nähnyt, kuinka piti hankkia tulkki selvittämään yksinkertaista asiaa teini-ikäisen ja hänen äitinsä välillä. Tai sitten vanhemmat alkavat puhua lapsille uuden maan kieltä, siirtävät lapsilleen oudon sekakielen, josta on vaikeaa päästä eroon. Vanhempien pitäisi puhua aina lapsilleen omaa kieltään, jotta lapset oppivat tuntemaan todellisen äitinsä ja isänsä.

    Koulussa ei opita "tunnekieltä", se opitaan läheisten ihmisten kanssa kotona.

    Minusta on julmaa ripotella Suomeen tulleita siirtolaisia/maahanmuuttajia eri puolille maata, elämään yksin vieraan kulttuurin ihmisten keskellä. Kaikkina aikoina siirtolaiset ovat muodostaneet omia kiinteitä yhteisöjään, näin myös suomalaiset maailmalla.

    Niitä on saatettu haukkua slummeiksi tms, mutta niissä on tasainen kehitys uuden maan kansalaiseksi voinut tapahtua. Se tapahtuu yleensä vasta kolmannessa sukupolvessa! Sellaisessa yhteisössä kasvaneet suhtautuvat lämpimästi ja ymmärtäväisesti uusiin tulokkaisiin. He ovat kuulleet sukutarinat, tuntevat tilanteen.

    Muutto uuteen maahan sisältää aina suuria emotionaalisia kriisejä. Niitä ei pidä lisätä heittämällä siirtolaista myöskään "sulatusuuniin" ja vaatimalla tätä luopumaan heti omasta kulttuuristaan, kielestään, identiteetistään. Niinhän tehtiin Amerikassa ennen, ja sitä hävetään kovasti nykyään.

    Suosittelen vierailua vaikkapa jonkun suurkaupungin etnisiin kaupunginosiin. Siellä elävät rinnakkain muutoksen eri vaiheet.
    Ruotsi on vielä nuori maa maahanmuuttajien vastaanottajana. Eikö vieläkään saa ottaa oppia maista, joissa on otettu maahanmuuttajia jo pitkät ajat, tehty virheitä ja uskallettu korjata ne?

    VastaaPoista
  11. Kiinnitit huomiota erinomaiseen asiaan lapsen oikeuteen reviirin. Radiosta tuli taannoin jonkun 40-luvulla syntyneen tamperelaistytön lapsuudenmuisteluja, jonka mukaan reviiri oli koko kaupunki, hylättyineen tehtaineenkin.
    Tapa, jolla tätä reviiriä nykyisin riistetään, on vaatimus koulujen iltapäivätoiminnasta, ettei lapsen tarvitse olla kotona yksin. En itse muista parempaa kuin tulla koulun jälkeen tyhjään ja hiljaiseen kotiin, jossa saattoi juoda teetä ja syödä välipalaa sekä lukea Aku Ankoja ja myöhemmin kirjoja. Sitten jaksoi sietää tai jopa haluta toisten seuraa.

    VastaaPoista
  12. Hei Jukka ja muut,



    Kyllä kasvatus on ennen muuta kasvamaan saattamista ja oppiminen oppimaan saattamista.
    Vieraalla kielellä tunteiden ilmaiseminen
    on vaikeaa(truismi). Erik Ahlman terotti sitä, että ihmisen ei ole hyvä edes käyttää sellaisia
    sanoja, jotka eivät oikein sovellu itselle,
    jotka tuntuvat vierailta ja etäisiltä.
    Muutenkin ihmisen olisi hyvä pyrkiä tulemaan
    siksi, mitä on, become just what you are;)


    ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  13. Nyt oli niin hieno kirjoitus että on pakko liittyä ylistyskuoroon!

    Itse elelin lapsuuttani 70 -luvulla maalaiskylässä, vanhempani olivat 20- ja 30 -luvulla syntyneitä mikäs osaltaan selittänee että lasten peräänkatsomisen suhteen toimittiin pitkälti kirjoituksessa kuvaillun laisesti.

    Naapurustossa sarasti sitten jo hiukan medernimpaakin näkemystä, mistä elämään jäänyt lentävä lause kuuluikin että miten näillä xxx:n lapsilla (minulla ja sisaruksillani siis) onkin ollut jokin ihmeellinen varjelus muassaan.. toki naapurista aikoinaan yksi tytär jäi uintiretkeltä palaamatta.

    VastaaPoista
  14. ”Jo on er’nomasta meininkiä”, sanottiin Espenille Jantessa.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi: "Voisiko Alex Stubb koskaan ikinä milloinkaan ymmärtää yhtään mitään Dostojevskista - tai kristinuskosta?"

    Miksei voisi, filosofinen anonyymi?

    Vieväthän Stubbin sukujuuret syvälle pyhälle venäläiselle maaperälle - Käkisaaresta Pihkovaan ja jopa Pietariin. (Oi, kadotettu Inkeri.)

    Miksei aito kosmopoliitti ymmärtäisi Dostojevskia siinä missä joku syrjäkyläläinenkin?

    VastaaPoista
  16. Kauhava kesällä 1955
    (muistelo)

    Istun hajareisin
    rautatiesillan penkalla,
    vedän röökiä
    ja mietin
    miksi vesi ei liiku.

    Orrenmaan pojat
    polkevat nauraen savivellä
    ja juoksevat sitten uimaan.

    Juna menee etelään.
    Junat menevät aina etelään,
    kun tästä katsoo.

    Päätän, että kohta
    minäkin lähden täältä
    ja jätän taakseni
    tämän persläven.

    Terv. LN
    P.S. Jäin kuitenkin vielä viideksi vuodeksi Kauhavalle.

    VastaaPoista
  17. "Miksi valehdella.
    Kuolemmehan kerran kaikki."

    Lainaus joltain venäläiseltä klassikolta.

    Mahtaako asian sisältöä
    ymmärtää enään monikaan ?

    VastaaPoista
  18. "Miksi EI valehdella?
    Kuolemmehan kerran kaikki."

    VastaaPoista
  19. "Vanhuuden tullessa mieli pakenee linnun tavoin takaisin lapsuuden päiviin. Vanhuuteni päivinä oma lapsuuteni loistaa muistoissani kirkkaana ja valoisana, ikään kuin kaikki silloin olisi ollut paremmin ja kauniimpaa kuin nykymaailman aikaan."
    Olen sitä mieltä, että lapsuuden ihailu/haikailu on vanhuudenhöperyyden ensimmäinen merkki.

    VastaaPoista
  20. Kysyinkin asian sisältöä
    ja
    sen ymmärtämistä.

    VastaaPoista
  21. "Anonyymi: "Voisiko Alex Stubb koskaan ikinä milloinkaan ymmärtää yhtään mitään Dostojevskista - tai kristinuskosta?"

    Miksei voisi, filosofinen anonyymi?"

    En ole sama anonyymi mutta totean, että matriarkaatin ja patriarkaatin välisen ristiriidan vuoksi. Oidipaaliohjus stubb ei ole mikään kosmopoliitti, vaan korkeintaan kosmopoliisi.

    VastaaPoista