13. kesäkuuta 2011

Crocs




Luin jostain, että kamalan rumat kengän tapaiset ovat menneet muodista ja että muutenkin niiden käyttäminen osoittaa täydellistä maun ja tolkun puuttumista. Ellei ole käsillä köliä, jonka ali asianomaisen voisi vetää, hänen sietäisi joka tapauksessa hävetä.

Otin selvää, mistä on kysymys, ja riensin kaupoille.

Kaikissa kaupoissa näyttää olevan enemmän tai vähemmän saman näköisiä muovikenkiä. Urheiluliikkeistä löytyy näitä Crocseja, joiden vitsi kuuluu olevan jalan myötäily. Sisällä on jotain möhnää, päällä muovia. Hinta suuruusluokkaa 30 euroa.

Surukseni kukaan ei ole vielä paheksunut kenkiäni. Sitä vastoin ne ovat osoittautuneet sellaisiksi kuin väitetäänkin eli mukaviksi ja sopivat jalkavaivaisille, joihin valitettavasti lukeudun. Nuoruusvuosien nivelreuma ilmoittelee itsestään yhä useammin.

Kun muutin tähän taloon tässä hiljan, vuonna 1973, kaikilla kaksivuotiaista lähes eläkeikäisiin piti olla hollannikkaat. Jos oli hankkinut arkkitehdin paperit, sai käyttää puisia sandaaleja. Voi olla että ne olivat Birkenstockit, voi olla että ei.

Nyt tuntuu erikoiselta, ettei useampi murtanut nilkkaansa puukenkien kanssa. Muistan myös useamman tapauksen, kun suuripiirteisen autoilijan puusandaali takertui hauskasti jarru- tai kaasupolkimeen.

Se oli jo myöhäisempää aikaa, kun Lenita A. paheksui valkoisia tennissukkia,  ja niiden menekki räjähti välittömästi.

Ne siniset muovipussit, jotka on pantava kenkien päälle joissakin näytöissä, näyttelyissä ja laitoksissa, ovat tulleet kuin hiipien. Olen vähän katsellut, ja vaikka en ole nirso, mielestäni ne eivät oikein sovi liituraitapukuun eivätkä liioin naishenkilön huolellisesti harkittuun asukokonaisuuteen.

Tapa riisua kengät kotiin tai toisen asuntoon tullessa syntyi oman sukupolveni aikana. Yritän vastustaa sitä, koska se on mielestäni eräänlaista nöyryyttämistä. Ensin käskee vieraan kylään ja sitten pakottaa riisumaan kengät. Kas kun ei housuja.

Tuttu Finnairin ihminen kertoi, että lentokoneitehtaiden tyyppikoulutuksessa erään etenkin lähi-Idässä vallitsevaa uskontoa tunnustavien liikennelentäjien kenkiä varten on oma työntekijä. Näille hurskaille ihmisille on itestään selvää riisua kengät ennen kuin kiipeävät Boeingin puikkoihin, ja niitä kenkiä jää sitten kasapäin lentokentälle. Mutta palvelu pelaa. Kengät tulevat toisella koneella perässä.

Jollain sepeliasemalla käydyn voittoisan tappeluksen jälkeen Modesty Blaise tai Willien Garvin veivät rosvojen bootsit mennessäään sabototiuaan heidän autonsa. Tämä vain vihjeeksi Suomen poliiseille.

Mielielokuviini kuuluvan Die Hard I:n (”Yippee-ki-yay, motherfucker”) nerokas juonenkäänne on tämä L.A.:n lennolla päähenkilölle varvasvoimistelua suositteleva liikemies. Niinpä koko tarina saa aivan uutta väriä ja todenmukaisuutta, kun Bruce Willis joutuu vilistämään terroristeja vilisevässä pilvenpiirtäjässä paljain jaloin, kun kengät siis jäivät vaimon työhuoneeseen rähinän alkaessa.

Olen miettinyt paljon sivistyksen vernissan ohuutta. Mitä tapahtuisi, jos kesken työpäivän potkun saaneelta vaadittaisiin avaimen ja auton avainten lisäksi kengät? Ehkä siitä selviytyisi taksilla työsuhdeasunnon mentyä tuttaviin, riippuen taksinkuljettajan huumorintajusta. Mutta entä jos yöllinen ryöstäjä veisi lompakon ja kännykän lisäksi kengät? 

12 kommenttia:

  1. Väinöille on käyttöä.

    Katselin illalla mielenkiintoista ostettavaa viranomaisten huutokauppasivulta. Löytyi:

    75 paria lasten "Crocs" rantakenkiä, Kotka 40.00 euroa

    http://www.huutokaupat.com/fi/nettihuutokaupat/index/class/tukku%20ja%20tavara

    Päätin kuitenkin huuta ihan jotain muuta, kun sukukin on käynyt niin pieneksi ettei kaikille crockseille ole käyttöä kuin hautuumaan kukkatelineenä.
    Noista asuntojen pakkohuutokaupoista jää paha mieli. Niistäkin on lähdetty paljain jaloin maailmaan, kohti uusia rahattomia seikkailuja, tai etsitty lähin kiikku.

    VastaaPoista
  2. Tulin juuri kylästä ja riisuin punaiset crocs-sandaalit jaloistani. Ja mitä onkaan täällä, crocsien puolustuspuhe. Neljä vuotta sitten crocseja moitittiin Hesarin sivuilla, ja me niiden ystävät puhuimme niiden puolesta. Crocsien käyttäjä ei horju eikä heilu.

    http://blogisisko.blogspot.com/2007/08/mahdottoman-mukavat-crocks-sandaalit.html

    VastaaPoista
  3. Jos pitää mennä kylään vieraisille puku päällä ja pitäisi riisua kengät, niin kääntyisin takaisin enkä toiste vierailisi.

    Iisi

    VastaaPoista
  4. Helsingissä vierailee silloin tällöin laukkiryssiä yms. kulkukauppiaita kenkiä kaupustelemassa. Mielenkiintoista hommassa on se, että kyse ei ole ihan mistä tahansa jatsareista, vaan englantilaisista mittatilausjalkineista: http://dresslikea.blogspot.com/2011/06/alfred-sargent-trunk-show.html

    VastaaPoista
  5. Turhaapa blogistimme Lenita Airiston urheilusukka mielipidettä parjaa.
    Tyypillisesti Lenitan koukkuun takertuvat henkilöt, joilla tyylitaju on vielä hakusessa.

    Ei urheilusukat business asuun sovi. Lenita on antanut hyvää koulutusta maailmalle kurkkivalle kansakunnallemme. Jos ei osata, silloin tarvitaan opettajia ja on hyvä oppia.

    Lenitan kärvennyksen jälkeen en ole urheilusukkia nähnytkään talouselämän saapastelijoilla.

    VastaaPoista
  6. Kintut kipeyttävistä jalkineista tuli mieleen Feelmaxit. Minä pölvästi en uskonut varoituksia ja käppäilin ensimmäisellä käyttökerralla melkein tunnin kovalla maalla ja jalkakäytävällä. Pohkeet olivat vajaan viikon hellinä. Sittemmin opin käyttämään kenkäsiä pehmeillä alustoilla.

    Keppikävelijä

    VastaaPoista
  7. Koska nämä netin "ilmaiset" elokuvasivustot muuttuvat maksullisiksi, on Saunalahden ja Elisan asiakkaiden kannattavaa käyttää Voddleria.

    "Elisan ja Saunalahden asiakkaana saat Voddler-elokuvapalvelun käyttöösi ainoana Suomessa ja pääset katsomaan tuhansia elokuvia, tv-sarjoja ja dokumentteja netin kautta. Mikä parasta, yli 80 prosenttia ohjelmista on maksuttomia."

    http://www.elisa.fi/voddler/aloita.html

    Pelaa mokkulallakin ja yllättävän hyviä dokkareita ja elokuvia tarjolla erikielisin tekstityksin tai ilman.

    Das Hard näin sateen keskellä.

    VastaaPoista
  8. Viimeisessä kommuunissa satuin asumaan vanhan koulun yläkerrassa. Minulla oli puusandaalit, joita käytin keväästä syksyyn sisällä ja ulkona. Niitä alunperin suositteli muutama tuttu sairaanhoitaja jalkojen kunnon takaajina.

    Kesti jonkin aikaa ennen kuin kommuunin muut jäsenet pystyivät purkamaan turhautumansa: aina kuulee milloin Ripsa tulee kotiin!

    Oli siis hipsittävä sukkasin ylös ja alas. Tottakai sitten talkoopäivistä (jolloin siivottiin, pilkottiin puita yms.) oli aikaa ja jalat oli hangattava porstalla ja mäntysuovalla puhtaaksi, ennen kun ilkesi lähteä kaupungille, saati sitten töihin.

    VastaaPoista
  9. Oletteko todella katsoneet katuja, syljen, virtsan, öljyn ja koirankakan pinnoittamia? Olisinpa onneton, jos erehtyisin kutsumaan vieraan, joka ei älyäisi riisua kenkiään heti ulko-ovelle. Miinuspisteitä, jos olisi laittautunut kylään ilman sisäkenkiä.

    VastaaPoista
  10. MIes ei käytä nilkkasukkia.
    Jos paljasta ihoa näkyy muualla kuin kasvojen ja käsien alueella, niin sitten pilkahtaa polvi.

    VastaaPoista
  11. Kommentoija JarMomille:

    "...crockseille ei käyttöä kuin hautuumaan kukkatelineinä..."

    Päiväni on pelastettu. Tuli taas vähän lisää ikää, kun sai makeat naurut. Piti ihan vierittää teksti takaisin kuvaan ja katsoa, millaiset ne crocksit oikein ovatkaan. Totta tosiaan, niihinhän voisi pistellä pieniä kukkia kivasti pystyyn!

    VastaaPoista
  12. Kakarasta asti paljasjaloin kulkeneena menoani ei edes hidasta kengättömyys. Paitsi jos on lasia, piikilankaa tai pakkasta. Monesti on myös valistettu paljasjalan autoilua vaaralliseksi. Niinkuin hollannikkaan tai korkkarin käyttö olisi turvallisempaa. Tai metsurinsaappaan.

    VastaaPoista