29. toukokuuta 2011

Bismarck Hitlerinä II




On pakko olettaa, että on olemassa ”julkinen muisti”, joka sisältää sen, mitä ihmiset haluavat muistaa. On täysin tunnettua, että mukana olleiden muistikuviin vaikuttavat uutiset, kirjat ja iskulauseet. Bismarck, jonka kasvot olivat kerran kaikissa kanslioissa ja jokaisessa olutkolpakossa, on aika unohtunut suurmies. Saksalla, joka keksi tieteellisen historiankirjoituksen, ei ole historiaa. Ainakin Hitlerin 13 vuotta ovat täydellinen katkos. Vuonna 1918 häviäjänä vallasta luopunut Wilhelm II, vihollisille vian ”Kaiser”, ei kuulu yleissivistykseen, eikä Bismarckista puhuta koskaan.

Suomalaiselle kaikkien tunteman Hitlerin luonnollinen kaveri olisi Stalin, jonka tilillä on enemmän viattomien henkiä kuin Hitlerin, mutta hän ei kiinnosta ketään. Edes Renny Harlin ei tiettävästi suunnittele hänestä elokuvaa.

Kaikki saksalaiset olivat syyllisiä. Tästä on tietysti kiistelty eri maissa yli 50 vuotta – yksi hullu, muutamia hulluja, joitakin tuhansia mielipuolia, eräitä miljoonia – kaikki. Kullakin tulkinnalla on puoltajansa. Ainakin juutalaisten kohtalosta tietäminen on todistettu musertavasti Müllerin ynnä muiden puolivirallisessa teoksessa ”Das Deutsche Reich und der Zweite Weltkrieg 1-10”.

Asiallinen kysymys on: entä sitten? Saksalaisten oma vastaus oli jatkaa elämäänsä, mutta menneisyytensä yli he eivät ole päässeet. ”Sonderweg” eli erityistie on puitu selityksenä ja saatu aikaan vähän jyviä mutta paljon ruumenia. Siinä on haettu syitä Saksan taipumiselle diktatuuriin, ja monet  ovat maininneet vuoden 1850 eli suunnilleen ajan, jolloin Bismarck aloitti ainutlaatuisen toimintansa ja pakotti kansalaiset tottelevaiseksi ja upseerit kuuliaisiksi. Sitä ei voi verrata juuri kehenkään toiseen. Bismarck hajotti parlamentit, aloitti ja lopetti sotia ja sekaantui kaikkiin asioihin. Yksinvaltiaan eli kuninkaan, myöhemmin keisarin, allekirjoitus järjestyi aina.

Bismarck oli rautakansleri, jonka ohjelma oli ”verellä ja raudalla”. Hän oli maailman paras diplomaatti ja halutessaan rakastettava ihminen. Hän hylkäsi johdonmukaisesti ystävänsä ja hyväntekijänsä ja nöyryytti heitä julkisesti. Hän jätti yhtä mittaa ilmoituksia eroamisestaan ja vietti enemmän aikaa maatilallaan kuin hallituskaupungissa, yleensä vakavan luulotaudin kourissa. Hän teki kuolemaa useita kertoja vuodessa mutta alkoi sairastella vakavasti vasta noin 60-vuotiaana. Syy oli mieletön mässäily ja suunnaton oluen- ja viinin kulutus. Hän itki julkisesti ja sai säännöllisesti raivokohtauksia, jotka saattoivat kohdistua esimerkiksi parlamentin puhemieheen.

Hän ei ollut naisten perään, vaan vihasi naisia. Hän ei ollut taipuvainen miessukupuoleen, vaikka sellainen oli etenkin armeijassa suosittua; keisarikin varttui seurassa, josta usea teki itsemurhan saatuaan ikävää julkisuutta.

Hän oli luonteeltaan äärimmäisen häilähtelevä ja psyykkisesti ajoittain sairas. Lähimmät ovat kuvailleet häntä hirviöksi, jolle politiikka ja sodankäynti oli itsetarkoitus. Jopa Venäjän tappaja-tsaarit tyytyivät kukistamaan kapinoita tai kahakoimaan turkkilaisten kanssa mielenkiintoisista alueista. Bismarck oli nykytermein täysin koukkuuntunut vehkeilyyn vehkeilyn takia ja rakasti yhtä syvästi valtaansa kuin itseään.

Bismarckin toimintaa seurasi ainakin romaanin loogisuudella sota ja Hitler. Avainsana voi olla ”kulttuuri”, jonka Steinberg jättää elämäkerrassaan vähälle, ehkä siksi, ettei Bismarck harrastanut sitä. Saksan ”Kultu” on aivan eri asia kuin muiden kielten ”culture”. Se oli keskiluokan riento, ja siihen kuului epäluulo poliittista toimintaa, parlamentteja ja puolueita kohtaan. Epäluulo koski myös yhteiskuntaa, yhteiskuntatieteitä, taloustiedettä, oikeustiedettä ja urheilua – paitsi jos niitä harjoitettiin yliopistossa.

Saksan voima oli Kulttuuri – musiikki, kirjallisuus, taide, ja etenkin tiede ja yliopistot, jotka olivat Hitleriin asti maailman parhaita. Luther ja Bach olivat erittäin saksalaisia, samoin Goethe ja Beethoven ja sitten Koch, Hertz, Einstein, Schrödinger…

Rakenteelliset selitykset eivät toimi, koska oikeastaan hyvin erilainen Itävalta-Unkari oli samanlainen kulttuurijättiläisten tyyssija Mozartista Wittgensteiniin.

Hahmotan saksalaisuuden kulttuurin ja pohjaltaan väkivaltaan tukeutuvan politiikan ja byrokratian ristiriidaksi. Ja nyt Euroopan taloudessa kaikki riippuu Saksasta, joka selviytyi yhdistymisen kustannuksista ja joka säästää nyt enemmän kuin muut tuhlaavat. Eikä heillä ole edes karismaattisia johtajia. Itse olen harras bratwurstin ystävä ja kunnioitan olutta niin paljon etten juo tuota Kulttuurin perustekijää.


22 kommenttia:

  1. Eikös Hitlerkin ole tavallaan osa jatkumoa? Ajattelen vain, että hyppäys Ebertistä Hindemburgiin oli jo iso, olisiko ollut isompikin kuin jälikmmäisestä Hitleriin?

    AW

    VastaaPoista
  2. hyvä kemppinen. tarkoitatko todella että et juo pieriiniä, siis olutta!? onko kottarikin sulkulistalla...

    VastaaPoista
  3. Millaista sitten oli tämä Bismarckin oluen kulutus? Minkä vahvuista oli olut ja miten monta litraa meni päivässä?

    VastaaPoista
  4. Niin, ja tiiviin talousalueen sisällä muut ovat "tuhlanneet" osin juuri siksi, että Saksa voisi säästää, eli pysyä vientivetoisena.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: - oluesta. Perhekaljaa (marketissa limpparihyllyssä) tulee välillä käytetyksi. Juomataiteilijana 30-vuotisjuhla taisi jäädä väliin. Sukujuhlissa tulee joskus horaistuksi Pommacia.

    Bismarckin kulutuksesta mainitaan että jo aammiaisella tipahti parikin litraa. Esitellyn kirjan mukaan tärkeissä poliittisissa neuvotteluissa juominen oli maltillista, tyypillisesti vain kaksi isoa pulloa viiniä kanslerille, ettei suu kuivu.

    VastaaPoista
  6. Taisi tämä Otto von B olla kävelevä ruuansulatusvaiva ja käytöksensä ja ajattelunsa sekä seurauksena politiikkansakin suolistosta lähtöisin.
    Tätä samaa epäillään käsittääkseni Hitlerinkin tapauksessa, hänhän tosin yritti sinnikkäästi pitää kurissa suolivaivansa terveeliseksi mieltämällään kasvisruokavaliolla ja täysraittiudella.
    Joutuen näin kuitenkin ilmeisesti, ainakin liikehdinnästään päätellen, ojasta allikkoon.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. Täältä löytyy juttua kanslerin ja keisarin yhdestä kohtaamisesta:
    http://kariav-annat.blogspot.com/2009/03/aikakauslehtiratsaus-xiii.html

    VastaaPoista
  8. On helppoa olla absolutisti, sillä alkoholijuomathan ovat todellisuudessa hirveän pahanmakuisia paitsi jotkut oikein kalliit valkoviinit. Pahanmakuisia ovat myös kahvi ja Coca Cola. Kahvi kuitenkin tuoksuu erittäin hyvälle, samoin tee, joka myös maistuu hyvälle.

    Teoriassa käytän alkoholia, mutta käytännössä en. En pysty nielemään alkoholia enempää kuin ruokalusikallisen, Coca Colaa en sitäkään vertaa, mikä oli vaihto-oppilasaikana amerikkalaisten koulutoverieni mielestä suorastaan loukkaavaa.

    VastaaPoista
  9. Kemppinen: Ja tuollainen kulutus ei tuntunut missään? Erityisesti viinin runsas käyttö on ihmiselle turmiollista, koska siinä toisin kuin oluessa ei ole laisinkaan b-vitamiineja. Alkoholi itsessään tuhoaa b-vitamiinit kehosta, mikä aiheuttaa lopulta neurologisia oireita. Kansanvalistajien mukaan erityisesti viiniä juomalla pitäisi tulla b-vitamiinin puutteesta johtuva "alkoholidementia".

    1800-luvulla ei vielä tainnut olla vitamiinipillereitä?

    Ehkä aamuoluet pelastivat kanslerin. Kuulemma litrassa tai parissa olutta on päivän b-vitamiinit. Näin ainakin olutliiton mukaan.

    VastaaPoista
  10. Ehkäpä venäläinen mahorkka tappoi enemmän venäläisiä kuin Stalin ja II-Maailmansota konsanaan.

    Vuosi sittenkö tuli kaksiosainen tv-sarja Bismarckista. Hyvinhän se syöpöttely ja juopottelu oli siinä kuvattu.

    Oliko tuossa kirjassa mainittu kuinka paljon Bismarck keräsi vakoilijoidensa kautta tietoa alaisistaan ja työtovereistaan? Vähän samaan tapaan kuin Henry Ford seurasi, vahti ja määräili työntekijöittensä elämää.

    VastaaPoista
  11. Caesar --> Kaiser, цар, keisari. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja sitä seuranneet itävaltalaiset viritykset katsoivat perineensä tittelin (Länsi-)Roomasta, Venäjä (Itä-Roomasta) Konstantinopolista. Mistä Preussi/Saksa sen otti, on jäänyt minulle epäselväksi.

    (Japania, entistä Kiinaa ym. taitaa keisarilliseksi kutsua aika harva kieli, imperium/imperaattori ovat ainakin eurooppalaisissa kielissä yleisempiä kantasanoja niistä).

    VastaaPoista
  12. Kyllähän Otolla prakasi ruumis soveltuvin osin, tuhdin viinin-, oluen ja gininkulutuksen lisäksi hän oli morfinisti. Ja sukulaistodistuksen mukaan tuppasivat vaivaamaan vielä "astma, rasvamaksa, sappikivet, keltatauti, kihti, vyöruusu, peräpukamat, suonikohjut, verenkiertohäiriöt, polvivaivat, keuhkoveritulppa, mahakatarri, migreeni, tinnitus, keuhkopussin tulehdus, trigeminusneuralgia ja kroononen ummetus."

    Lääkäri Heinrich Struck totesi kokoavasti: "Teidän Korkeutenne kärsii lähes kaikkien tärkeitten elinten funktionaalisiata häiriöistä."

    Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat, kuuluu Bismarck tohtorille todenneen.

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi: - muhkea luettelo keisarin arvonimestä eri kielillä löytyy
    http://en.wikipedia.org/wiki/Caesar_%28title%29
    Etymology online arvalee että "caesar" saattaa olla varhaisin latinasta otettu lainasana germaanisiin kieliin. Löytyy hindin ja urdun kielistä myös.

    Arvattavasti I WW muutti jotain, koska "kolmen keisarin kokous" ja vastaavat (Treaty of Three Emperors) olivat laajassa käytössä. Napoleon III oli sitten neljsä keisari, kunnes Bismarck jsa Moltke päättivät toisin.

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - vakoilijajärjestelmä on kuvattu laajasti. B. aloitti sen jo hyvin nuorena valtiomiehenä. Useimmiten riitti, että hallitsijalle menevät tiedonannot toimitettiin potkujen uhalla hänelle.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: hekilääkäri Ernst Schweninger näyttää olleen hyvin merkittävä ja järkevä henkilö. Historia toistaa itseään. Suetonius väittää, ettei keisari Augustus saanut unta, ellei kaunis orjatar esittänyt hänelle äitiä. Bismarckia taas oli pidettävä kädestä. Schweninger saattoi istua koko yön pitämässä sikeästi nukkuvaa kansleria kädestä ja sitten saada hänet tyytymään laihaan aamiaiseen. Poiss olivat pihvi, paistetut perunat ja olut aamusta päivin.

    VastaaPoista
  16. Mistäpä se tulevan tai jo tulleen Saksan hiukan lukenut luokka asenteet oppi kuin ihailemaltaan Bismarckilta. Niitä sitten kuvientekijä Hitler vankilassa ja kapakoissa kehitteli.

    Ei hän olisi niin paljon hämmennystä tuottanut, jos hänellä ei olisi ollut kapakkakavereita ja vihaa huutavia naisia hikinen kämmen pystyssä.

    VastaaPoista
  17. Eniten minua potuttaa kirjoissa se, ettei pääse ristiinhakuja tekemään.
    Aikoinaan olivat (esimerkkinä mainiten) Koiviston teokset ja Väyrysen teokset vierekkän ja piti selaamalla etsiä ja vertailla herrojen muisteluita tietyistä yksityiskohdista ja päivämääristä. Tämän jälkeen vertailu laajeni Sorsan ja Juhani Suomen teoksiin joten aikaa ja vaivaa kului, että sai löydettyä kaikkien herrojen muisteluista tietyt yhteiset kohdat ja vertailtua niitä keskenään että virallisiin asiakirjoihin jne.

    Onneksi tuli OmniBook-skanneri ja suht halvalla kopioiva opiskelija, joten hieman on tilanne parantunut. Mutta todellisessa elämässä vertailu (löytämisen helppous) yksityiskohdista eri teoksien välillä on tehty mahdottomaksi.

    VastaaPoista
  18. Henkilökohtaiset ominaisuudet ovat tietenkin oivallista maustetta ihmisen yhteiskunnallista merkitystä kuvattaessa. Kissingerin kirjoittama Diplomacy antaa näistä ominaisuuksista yhtä vähän tietoa kuin kaksi kirjoitustasi Bismarckin merkityksestä ja vaikutuksesta Saksan yhdistäjänä sekä eurooppalaisen geopolitiikan uudelleen muotoilijana.

    Kissingerin mukaan ensimmäinen maailmansota oli seurausta tökeröstä diplomatiasta. Bn jälkeisen Saksan hallitsijat eivät ymmärtäneet uuden suurvaltansa aiheuttamaa kauhua naapureissaan eivätkä myöskään osanneet, toisin kuin B, asianmukaisesti reagoida sen ilmenemismuotoihin. Kissinger tarjoaa kunnon rakennusaineet eurooppalaisen voima-asetelman muutoksen ymmärtämiseksi.

    Hitler oli voittajavaltioiden luomus, jonka tiellä lähtölaukauksena toimi Versaillesin rauhansopimus. Euroopan ongelma edellisen vuosituhannen taitteessa ei ollut B vaan ylipäänsä Bismarckin mittaisen valtiomiehen puuttuminen. Sellaista ei ollut tarjota yhdelläkään suurvallalla, ja sellaista olisi tarvittu sekä sotaa ennen että sodan jälkeen. Hävinneen Saksan kuristaminen loi olosuhteet, jossa ihmisten voimattomuus ja turhautuminen etsi ulospääsyä ja löysi Hitlerin. Sillan hahmottaminen Bismarckin ja Hitlerin välille on yhtä todellinen kuin sateenkaari.

    VastaaPoista
  19. Ad Joutomies et alii: - hyviä näkökohtia. Bismarckin ja Wilhelm II:n toimesta Saksalta puuttui aito parlamentaarinen perinne. Ympärysvallat, etenkin Englanti, suhtautuivat ihastuneesti Weimarin (1919-1933) tasavaltaan ja parlamenttiin, saksalaiset itse pikemmin hämmentyneesti.

    Populistipuolueen (Hitler) nousun keskeinen taustatekijä oli lisäksi suuri talouspula ja työttömyys.

    Vrt. Englanti, jossa kaivatun kaliiperin valtiomies Churchill menetti vuosikymmeniksi mahdollisuutensa Gallipolin sotatoimen fiaskon vuoksi - se oli häne meriministeriönsä vastuulla.

    Aikakauden valtiomiehistä Clemenceau oli kovaa sarjaa, mutta valitettavasti saman kuolemansynnin uhri kuin Bismarck, ylpeyden. Siinä oli mies, johon ei järki uponnut. Versailles'n rauhansopimus oli kosto, joka kostautui.

    VastaaPoista
  20. Keisareita oli vain kaksi, Venäjän ja Pyhä Saksalais-roomalainen, kunnes kun Napoleon I julisti itsensä Ranskan keisariksi, vastasi Frans II julistamalla itsensä Itävallan keisariksi, jolloin oli muutaman vuoden ajan olemassa Ranskan keisarikunta, Pyhä Saksalaisroomalainen, Itävallan ja Venäjän Keisarikunta. Muutamaa vuotta myöhemmin lopetti Frans II Saksalaisroomalaisen, jolloin hänen perintömaansa muodostivat Itävallan Keisarikunnan.
    Kun Napoleon kukistui, palautui kahden keisarin järjestelmä.
    Vuonna 1851, muistaakseni, Napoleon III julisti toisen keisarikunnan, mutta tätä kesti vain vajaat 20 vuotta, kun Preussi kaatoi toisen keisarikunnan, palautettiin Saksan Keisarikunta, ikään kuin Pyhän Saksalaisroomalaisen seuraajana.
    Vuodesta 1871, vuoteen 1917 oli Euroopassa kolme keisarikuntaa, jolloin kruunut alkoivat tippua. Ensin Venäjän Nikolai II, seuraavana vuonna Vilhelm II ja Kaarle I. Juridisesti Itävalta säilyi Keisarikuntana vuoteen 1920 asti. Kaarle I ei luopui valtionjohdon tehtävistä, mutta ei koskaan arvonimestään ja yritti kahdesti paluuta Unkarin kuninkaaksi. Unkarin tilannehan oli sikäli outo, että se oli muodollisesti kuningaskunta vuoteen -44 asti, Miclos Horthy oli virallisesti valtionhoitaja, ja vasta toinen maailmansota lopetti Unkarin kuningaskunnan.

    VastaaPoista
  21. Merkkelillä - pohjan akalla on koko machojen kuoro Papandreousta Sarkozyhyn rintaruokinnassa. Samaan aikaan saksan Ilmarinen takoo Väinämöisen fuugan innoittamana mersuja kiinalaisille. Kumpi on enemmän velkaa, Nokia kyynel-radiolle vai Mersu Messerchmitille? Kovat jätkät eivät tee politiikkaa vaan lisäarvoa.

    VastaaPoista
  22. "Bismarckin toimintaa seurasi ainakin romaanin loogisuudella sota ja Hitler." Eikö Bismarckin ansio ollut kuitenkin siinä, että hän oli tasapainopoliitikko, joka tiesi omat ja Saksan rajat, esim. siinä, että Venäjän kanssa ei pitänyt riitautua? Hitler taas oli uhkapeluri, joka jatkuvasti kaksinkertaitsi pelipanoksen tunnetuin seurauksin.

    VastaaPoista