Bildung

Kieltäessämme pahan Saksan olemme menettäneet myös hyvän Saksan. Se on harmin paikka, koska olemme edelleen Saksan alusmaa, yhdessä Ruotsin kanssa.

Taloudellinen kehitys näyttää vievän yhä selvemmin siihen, että EU-skeptikot haukkuvat väärää puuta ja lisäksi väärässä metsässä. Kohtaloistamme päättää Angela Merkel, harvinaisessa määrin DDR:läisen oloinen ihminen muuten.

Wikileaksistä on sekin hyöty, että innokkainkin näkee nyt, miten vähän jokin Suomi merkitsee Yhdysvalloille ja Natolle ja miten pintapuolisia sikäläisten tiedot ovat. Sama muuten koskee Britanniaa. Heidän Eurooppaa koskevissa kirjoissaan me olemme historiassa alaviittaus, musiikissa Sibelius, kirjallisuudessa emme mitään.

Saksalaiset ovat ryhtyneet toimeen. Kaksisataa vuotta sitten alkoi kehittyä sivistysporvaristo, Bildungsbürgertum, ja tuon liikkeen ensimmäisiä lähettejä täällä olivat C.L. Engel ja Fredrik Pacius. Maalaustaiteemme aloittivat ns. Düsseldorfin koulukuntaa jäljitelleen taiteilijat. Helsingin Hegeliläinen Yliopisto on täynnä aitoa tai hiukan muokattua Biedermeier-kalustoa. Voi että niissä tuoleissa ja niillä sohvilla on paha istua.

Saksalaisten uusin toimeliaisuus kohdistuu yleissivistyksen arvon palauttamiseen. Ensin punaiset prikaatit ja sitten vihreät prikaatit loivat vähintään mielikuvan, että sotien ja diktatuurien kauhut aiheutti liiallinen luonnontiede, etenkin fysiikka ja kemia. Ajatus ei ole erikoisen onnistunut, mutta tulos oli selvä. Kovat tieteet valuivat yleissivistyksen ulkopuolelle.

Nyt siellä ilmestyy kirjoja, jollaisia olen tilannut nipun. Muuan, ”Allgemeinbildung, das ultimative Wissen” hivelee mieltäni. Samalla sivulla ovat spam, kantasolututkimus ja stokastiikka, eräällä Bauhaus, Bayreuth, biedermeier, blues ja breakdance, sitten twitter, väkisinmakaaminen, vakuutuspetos ja yettle (young entrepreneurial tech-based twenty-something).

Artikkelit ovat kukin 10 – 20 yksipalstaista riviä pitkiä ja erittäin hyviä. Toinen esimerkki tuo kooltaan ja paksuudeltaan mieleen Mitä-Missä-Milloin –kirjat: Maailmanhistoria. Sisältö: aivan huippu. Yleissivistyksen kohentaminen, onnistuu varmasti ja systemaattisesti. Siihen Wikipedia, televisio ja podcastit eivät kykene. Jos näitä olisi suomeksi (tai englanniksi) sanoisin: ostakaa ja lukekaa järjestyksessä aukeama (tai kaksi) joka päivä, ettekä voi välttyä tulemasta eteviksi.

Kuulemani mukaan – minulla on erittäin hyvät vakoilijat – uusi lukio on jo onnistunut romauttamaan yleissivistyksen myös meiltä. Olen siis huolissani siitä, että ns. 80 – 20 –yhteiskuntamalli on toteutumassa myös meillä, kääntäen. Arvaisin että noin 20 prosenttia aikuisväestöstä tietää tarpeeksi tosiasioita osatakseen arvioida maahanmuutto-ongelmaa, fundamentalismia tai sitä, miten kipeästi verotus iskee eri ihmisiin (progressio – välitön ja välillinen verotus). Eilen HS selosti otantatutkimuksen tulkitsemisen alkeita, varmaan syystä.

Ehkä se meilläkin 20-luvulle asti sovellettu malli oli hyvä. Ensin oli suoritettava fil. kand., ja sitten luettiin juristiksi, papiksi tai lääkäriksi. Katsokaa ympärillenne. Juristit, papit ja lääkärit ovat turhan usein tyhmiä ja ylpeitä siitä. – Haluamatta kolhia kenenkään kunniaa, insinöörikoulutus kulki Saksassa ja meillä usein sivu oppikoulun, ja vieläkin tapaa insinöörejä, jotka eivät tiedä sitäkään. Meillä Teknillisen korkeakoulun historia on nyt kohtuullisen hyvin kirjoitettu ja sen varhaisvaihe, Polyteknillinen opisto, kartoitettu kohtuullisesti.

Kahtiajako edellytti yleissivistystä eli tietoja oman alan ulkopuolelta, ja tämä oli ns. kansalaisyhteiskunnan välttämätön edellytys. Valitettavasti tiedon ja sen keräämiseen varaan rakennettu ohjelma hävisi. Ensimmäinen kiivas kriitikko oli Schopenhauer, jonka mukaan maailma ei totellut järkeä, vaan ytimessä oli tahto ja mittapuuna vaisto. Tästä tuli sotilaskastin käsitys 1800-luvun lopulla ja tämä ajattelutapa palasi raivokkaana Hitlerin mukana – Adolf ei itse ollut tietomiehiä.

Myös tässä asiassa Adolf ja Josif olivat saman hengen lapsia. Toveri Josif tähdensi tähden rautaisuutta ottamalla nimekseen ”teräs” (Stalin) ja hänen nilkkinsä Skrjabin rupesi vasaraksi (Molotov). Schopenhauer – ja mielenkiintoista kyllä häntä ihaillut Einstein – kielsi tahdonvapauden. Siten tuli kielletyksi myös vastuu. Kun motiivi toiminnalle ilmestyy, yksilöllä ei ole mitään valinnan vapautta.” Taustalla oli muuttumaton luonne, pohjoisella rodulla parempi kuin muilla. Todellinen sivistys edellytti huonojen luonteiden raivaamista rotuhygienialla (eugeniikka).