24. joulukuuta 2010

Ylenpalttinen joulu




Ylenpalttisuudesta on hyvin varhaisia tietoja. Se oli himo ja huippu. Siksi myös ylenpalttisuuden kieltäminen on päivälleen yhtä vanha ilmiö.

Kun ei tule mieleen ainuttakaan eläintä, jolla ylenpalttisuus ei olisi syvällä luonteessa, tämä piirre on siis ainakin satatuhatta vuotta vanha. Siis nämä perinteet.

Ristiriitaan, jota sanotaan myös inhimillisyydeksi, liittyy sitten kolmas piirre, morkkis. Kun on ensin saanut kaiken sen, mitä halusi, ja enemmänkin, iskee häpeä ja katumus. Vaikka olen tuntenut muun muassa koiran, joka söi pellillisen joulutorttuja, en muista havainneeni eläimessä oma-aloitteista morkkista.

Päättelen että kysymys on opetetusta reaktiosta. Kun näin on, opetusväline on ollut keppi, ei sen yhteydessä mainittu porkkana. Kepin olisi mielelläni ottanut lahjaksi, mutta salakuljetus on vaikeaa – cane-épee olisi todella jotain erilaisia huligaaneja ja sakilaisia vilisevillä jäisillä jalkakäytävillä. Porkkanalaatikko on hankittu Kirkkonummen Maatilapuodista, jota täten mainostan (http://personal.inet.fi/yritys/maatilapuoti/, Eestinkyläntie 316. Syytä katsoa aukioloaika verkosta ja ottaa lapsia tai lapsenlapsia mukaan. Jos mukana on mahtavia tyyppejä, kuten viisi lapsenlastani, kannattaa laittaa heille otsaan lappu ”myyty” ja punainen täplä.

Kävelykeppi, jonka sisään on kätketty miekka ja jonka kahva on niin painava, että se on rikoslain ennen mainitsema astalo, on tosin mennyt muodista yhtä surullisesti kuin oopperahattu. Sellaistakaan minulla ei ole – matalaa silinterihattua, jonka voi painaa lyttyyn ja saada ponnahtamaan ennalleen kevyellä kopauksella. Korkeaa teknologiaa komeimmillaan!

Hengenvaarallinen astalo, jonka käyttäminen teki pahoinpitelystä törkeän, aiheutti sotien välisenä aikana päänvaivaa jopa korkeimmalle oikeudelle. Ennakkotapausten mukaan tyhjä kaljapullo ei sitä ollut mutta täysi oli. Sana tarkoittaa lyömiseen käytettyä välinettä, tillhygge. ”Vaasan-Jaakko” julkaisi asiasta 20-luvulla pakinan, jossa kannatettiin lämpimästä perinteistä puukkoa ja astalo suomennettiin korennoksi. Se ei taida sekä aueta kaikille lukijoille. Korento on eri asia kuin karttu. Korento työnnettiin esimerkiksi vesisaavin korviin näverretyistä reijistä läpi. Siis puinen tanko. Karttu eli kurikka oli yhdellä kädellä käytelty kepakko, jolla onnellisessa tapauksessa pehmitettiin pyykkiä pesupunkan ääressä.

Vastustan ähkyjoulun vastustamista. Se on jokaisen oma asia, mistä löytää ylenpalttisuutensa. Itse kävin vimeässä roskat ja postilaatikolla polvet lysmähdellen. Vaikka edessä on tunkeutuminen Stockmannin herkkuun, tosin vain Tapiolan, ostelemaan leipiä ja sillejä, joita hyvät liikeyritykset valmistavat kiitettävän taitavasti (Ahti tai Oboy, kunhan on sinappisilliä ja matjesta), ennen kuin tuli kylmä, ehti tulla mieleen, että ei tätä parempaa paikkaa ole maailmassa.

Täällä on hiljaista. Junat humahtelevat harvakseltaan, eikä Hangontien aamuvarhaisella vähäinen liikenne erotu ollenkaan. Kuulee vain lumen mietteliäisyyden.

Lumen ylenpalttisuuden lisäksi joku tai jokin oli järjestänyt taivaalle juuri sopivaan kohtaan aamutähden, joka siis on myös iltatähti eli Venus, ja täysikuun, joka oli vielä aamulla niin kirkas, että kansansadun viinankeittäjien halu pimentää se tervalla sutimalla kuusenlatvasta käsin on ymmärrettävä hanke, vaikka en tiedä, minkä tasoisia viinapoliiseja Hölmölässä toimi. Mainitsen kuitenkin kaikella veljeydellä, että naapurikaupungin naapurikylä Bemböle kantoi ainakin minun mielessäni tiettyä mainetta ei aivan viisaiden ihmisten asuinpaikkana.

Ilman suhteellisesta kosteudesta en mene sanomaan mitään, mutta pakkasta oli 18,1 ja näkyvyys yli 30 kilometriä.

Radio on lopettanut mieliohjelmani ”sää maa-asemilla”, mutta ”merisää” on aika hyvä ja tiedoista ylen rikas. Mieluummin kuin Tahitilla kävisin Ulkokallalla. Myös Valassaaret tai Nahkiainen tulisivat kysymykseen. On kutsuttu, mutta en ole tullut suorineeksi itseäni matkaan.

Terveisiä Rastikaiselle eli Rastigaissalle, jonne Sampo Lappalainen eli Lapplille huonoksi onnekseen joutui. Elän siinä uskossa, että ennen Korvatunturin keksimistä (Markus-setä) pimeät voimat riehuivat jouluisin juuri siellä.

13 kommenttia:

  1. Itselläni on aina sakilaisten varalta kaksikin keppiä matkassa, sauvakävely kun harrastukseni on. Vasemmassa kädessä arkikeppi, oikeassa sitten tamahaganesta tilauksesta ja henkilökohtaisessa valvonnassani ja ohjeistukseni mukaisesti valmistettu shikomizue, jonka teetätin Korsikassa, kun viimeksi olin siellä ikkunaremonttia ja tapiseerausta paossa.

    Rohkenen suositella näitä myös kyrkslättiläisille kapeille ja arvaamattomille öisille poluille.

    VastaaPoista
  2. Nyt on pakko puuttua väitteeseesi, ettei eläin koe morkkista. Olen kokemuksellisesti eri mieltä.

    Perheeseemme kuului 70-luvulla jalo eläin, eli venäjän vinnttikoira, Borzoi. Hän oli korkeasti jalostettu aron pintakiitäjä sekä lisäksi myös herkkämielinen ja äärimmäisen oikeudenmukainen persoonallisuus.

    Koska itse emme olleet pääomillamme toimeen tulevia aatelisia, joten vaimo ja minä jouduimme elääksemme käymään ansiotöissä ja molemmat lapsemme oppivelvollisina käymään julkista koulua vailla kotiopetuksen turvaa.

    Niinpä Faarao, jota sivistymättöminä kutsuimme häntä pelkästään Farkuksi, joutui olemaan päivän tunnit yksin kotona. Sen hän kesti nurkumatta ja ketään häiritsemättä, sivistynyt ja mukautuvainen kun oli.

    Mutta joskus iltaisin tuli oli pakko koko perheen tehtävä sosiaalisia vierailuja koteihin, joissa ei ymmärretty ison, karvoja ympärilleen levittävän olennon mukanaoloa. Niinpä hän joutui viettämään pari, kolme tuntia yksinäistä lisäaikaa, jota hän ei voinut ymmärtää. Joten hän aikansa kuluksi harrasti pientä järsimiskiusaa - ei mitään taloudellisesti merkittävää, mutta harmittavaa.

    Kun tulimme iltaretkellemmeltämme kotiin, niin Faarao ei tullut riemuissaan vastaan, vaan lymyili takimmaisen huoneen sohvan nurkassa suu supussa ja korvat luimussa. Joku seinällä roikkuva esine oli pureskeltu tai vaimon sohvalle unohtuneet sukkahousut oli riekaloitu. Ja koiraa hävetti suunnattomasti, hän koki suunnatonta morkkista. Vaikka häntä ei oltu koskaan rangaistu siitä. Emme voineet, sillä tunsimme itsemme kamaliksi koiran hylkääjiksi ja arvottomiksi edes omistamaan noin jaloa koiraa.

    Mutta joka kerran hän antoi meille anteeksi laiminlyöntimme.

    Muutaman kerran jälkeen opimme: jos Faaraota ei voinut ottaa iltaisin kyläreissuille, niin jäimme kotiin leikkimään hännän heiluttamista ja leikkitappeluja pihassa.

    Monet rupesivat pitämään perhettämme omituisena. Miksiköhän...

    Iisi

    VastaaPoista
  3. Syntymäpäiväonnittelut!
    Kiitokset mieltävirkistävästä blogista, pitkään seurattu.
    Toivon että saan/saamme tästä nauttia jatkossakin!

    t.MattiU

    VastaaPoista
  4. Onnittelut blogistille. Rauhaisaa Joulua Teille kaikille. On ollut taviksen elämää sulostuttavaa seurata Kempin ja kommentoijien älyllistä venkoilua
    asioiden ja ilmiöiden melskeessä.
    Jatkakaa valitsemallanne tiellä! toivoopi salon jussi

    VastaaPoista
  5. O'Boy on nopeasti liukeneva kaakaojauhe, joka nykyisin kuuluu Maraboulle eli nykyisin yhdysvaltalaiselle Kraft Foods -konsernille. Boy-silli on Rymättylässä (nykyisin osa Naantalia) Suomen nykyisin ainoassa sillitehtaassa prosessoitus aitoa islanninsilliä, liiketoiminta kuuluu Boyfoods Oy:lle, joka nykyisin on osa islantilaista Fram Foods -konsernia.

    Jos oikein muistan, Boy-silli sai nimensä Boyfoods Oy:n alkuperäisestä nimestä. Bauckman Oy. Se taisi alunperin tehdä kaikenlaista muutakin, mutta sillä oli iso varasto kuljetuslaatikoita merkinnällä "B Oy". Niihin sitten pakattiin yhä suositummaks käyvä sillituotekin...Sillnkalastus sinänsä on juuri Rymättylän suunnalta pitkäaikaista, tietääkseni sieltä seilattiin Islannin vesille kalaan 1920-luvulta alkaen. Muutaman kerran radiosta on kuultu pätkiä, joissa aikanaan valtakunnan uutisaiheena käsiteltiin sillilaivastomme paluuta (ei taida olla Elävässä Arkistossa). Nykyisin siinä sillitehtaan rannassa on ollut perinnejuhlakin noiden palaamisten muistoksi.

    VastaaPoista
  6. "...naapurikaupungin naapurikylä Bemböle..."

    Takavuosina, kun kuskasin nuorisoamme erilaisiin voimailu-, leikki- ja urheiluharrastuksiin, jouduin muutamankin kerran ajelemaan Espoon laajassa kaupungissa.

    Suunnistus ennen navigaattoreita tuotti pulmia, koska yrittäessäni löytää esim. Laaksolahti- tai Lippajärvi- tms nimisiä yleisesti tunnettuja paikkoja, siihen aikaan ei tieviitoissa noita nimiä näkynyt - sen sijaan aina viitassa luki Bemböle.

    Aikani harhaan ajettuani opin, että olinpa menossa mihin tahansa, Bembölen suunta oli oikea. Niinpä löysin Laaksolahdet ja Lippajärvet, mutta itse Bemböleen en eksynyt ikinä.

    Tämä on outo tarina, mutta totta.

    VastaaPoista
  7. Ad OLmnia: - minä muistan, kun sillilaivan "Saukon" saapumisesta kerrottiin radion uutisissa.

    "Talvinuotan vetoa Rymättylässä" oli niin ikäkulu uutisfilmiaihe, että hämmästyin miettimään työn raskautta ja vaikeutta vasta tutkittuani aihetta esittävää valokuvaa Eino Mäkisen hienonhienossa valokuvakirjassa, joka ilmestyi 2009 (SKS).

    VastaaPoista
  8. Ad Tapsa et alii: - varmuuden vuoksi: "bembölingar" on siis kansansaduissa juuri samanlaista väkeä kuin meillä Hölmölässä majailleet hölmöläiset.

    VastaaPoista
  9. Rymättylän talvikalastus on kaikkien katsottavissa SKR:n Isien työt -sivustolla.

    Hyvää Joulua bloginpitäjälle ja kaikille täällä kohdatuille.

    VastaaPoista
  10. Hämmästyttävää: joku muukin kuin minä tykkää "säästä maa-asemilla"! Vai on se loppu - harmi. Usein kuuntelin vaihteen vuoksi ruotsiksikin.
    Erityisesti (nuorena) krapulassa kuunneltuna tuli sellainen olo, että nyt on kaikki kunnossa kun kuuli: "Gotska Sandön, fem till tre, god sikt".

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen tämä silliasia. Onko sitten näin, että uudet perunat & silli -kombo on perua juuri Saukko-laivaston varhaiskesäisestä paluuajankohdasta, kuten firman historiatiivistelmässä annetaan ymmärtää?

    http://www.boysilli.fi/boyfood-oy-yritys/historia

    VastaaPoista
  12. Hyvää joulua blogistille, vaikka bileet alkavatkin kääntyä loppusuoran puolelle.

    Ehkäpä se joulun henki yrittelee vielä olla jotakin muuta, kuin sitä mitä ne ihmisyyden tavallisimmat kokemukset - intressien siirtymät - yhä enenevässä määrin ovat. Siis jotakin muuta, kuin se mikä muuttaa miehen ja vaimon kivettyneiksi vihollisiksi, tai vanhemmat lastensa välinpitämättömiksi valvojiksi, tai joksikin vielä pahemmaksi.

    http://www.youtube.com/watch?v=w3iFa0-OHNc

    VastaaPoista
  13. Lauloimme illalla Tiernapojat neliäänisesti, laulajia siis neljä. Herodeksella oli tsaarinaikainen konstaapelin miekka ja Murjaanien kuninkaalla keskiamerikkalainen viidakkoveitsi, Knihti sai veitsen korean tupen aseekseen. Mänkin tähtenä oli tuomaanristi ja se toimi hyvin.
    Ylen joulusaarnan piti Rakel Liekki. En yhtään ihmettele, että naiset voivat päästä piispaksi, niin oli hyvä!
    Joulun lämpöä mieliin toivottaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista