19. joulukuuta 2010

Seitsemän jumalaa




Jumalia on seitsemän, kaksi tai 3200. Heidän asiantuntijansa ovat olleet 35 000 vuotta yhtä tärkeitä ihmisiä kuin toimijat eli heimon päälliköt, ne joiden johdolla hankitaan jumalille ruokaa.

Viimeksi mainittu tarkoittaa tietysti tappajia, joiden virkanimike voi olla päällikkö, marsalkka, ministeri tai drotsi. Asiantuntijat ovat laamanneja, noitia, pappeja tai muita tiedemiehiä.

Hiukan yli viisikymmentä vuotta kului miettiessä, ja palasin takaisin Grimbergiin ja hylkäsin joka miehen, naisen ja lapsen maailmanhistoriat. Hyväksyn omalla kohdallani, että historia ja siis osa filosofiaa koostuu tapauksista eli anekdooteista eli sattumuksista eli tarinoista. On kiitettävää esittää historia faktoina, järjestellä ja sovittaa faktoja yhteen, mutta tulos on samanlainen kuin lakikirja. Historia nyt sisältää väitteitä siitä, mitä muka on tapahtunut, kun taas lakikirja on verrattavissa kaldealaisiin unikirjoihin, koska se on selitysteos tulevaisesta. Asiantuntijapapit tulkitsevat merkkejä ennusmerkkeinä eli arvioina tulevista tosiasioista, sellaisista jotka eivät ole vielä tapahtuneet.

Yksi keino on antaa käskyjä. Kun kohtaat vihollisen, ammu hänet. Kun perustat osakeyhtiön, tee ilmoitus kaupparekisteriin. Jos ajat maantiellä minkin hengiltä, et maksa sen omistajalle etkä irralleen päästäjälle korvausta henkisestä kärsimyksestä. Jos kysymyksessä onkin munkki, sinua rangaistaan, vaikka se olisi ollut karannut villimunkki.

Historia on minulle viestinnän eli kommunikaation historiaa. Jotkut viestit on osoitettu vastaanottajille, joita luultavasti ei ole koskaan ollut olemassa, esimerkiksi kiven, kannon tai karhun hengelle. Jotkut viestit ovat kadonneet kuin keskiajan puhe. Jotkut viestit ovat tallella ja selvitettävissä, kuten Espoon kirkko, joka yhä yrittää peilata kuvaansa, vaikkei Kirkkojärveä ole enää. Ja sitten on merkillinen maailma, jota sanotaan kirjallisuudeksi ja taiteeksi. Luulottelua tai ei, mutta ymmärrän eilisen blogikirjoituksen runoilijaa paremmin kuin henkilöä, joka tyrkyttää marketissa tarpeettomia hajuvoiteita. Ja se eilinen mies on ollut kuolleena pian tuhat vuotta.

Lainasin sitä eilistä runoilijaa, Omaria, koska on aivan epäselvää, mitä hän oikeasti ajatteli tawhidistä, eli aidon islamin yhden jumalan ajatuksesta. Jumaluuden näkeminen siinä, mikä onkin luotua, on Koraanin mukaan synti, jota ei anneta anteeksi. Omar oli ehkä vielä suurempi tiedemies kuin runoilija. Hän kävi 1100-luvulla epäeuklidisen geometrian ja infinitesimaalilaskennan porteilla. Voi olla, että hänen kääntäjänsä Edward FitzGerald löysi mestarinsa suusta sellaista, mitä siellä ei todellisuudessa ollut. Emme tiedä. Islamin kultakausi oli ihmeellinen aika. Mutta he uskoivat lakeihin ja yhteen jumalaan.

Tässä on haarautuvien polkujen puutarha.

Ne seitsemän alkuperäistä jumalaa hoitavat yhdessä kaiken, mikä maailmassa on tärkeää: aurinko, kuu, taivas, maa, makea vesi, suolainen vesi ja kaikista ylin, myrsky. On niillä nimetkin, Utu, Nanna, Enlil, Ki, Enki, Inanna ja Ninurta.

Aurinko kasvattaa, kuu kutsuu soluja, taivas on aistinfysiologian astin, maa on pysyvä asuntomme, vesi ravintomme, merivesi liikenteemme ja myrsky tekee ilmastonmuutokset, saastumisen ja sodat.

Tähän aitoon ja hyödylliseen animismiin tuli häiriö, kun kreikkalaiset keksivät lain, joka oli siis luonnonlaki tai joittenkin säätämä laki ja teki luulon mukaan jumalat tarpeettomiksi. Islamin tiedemiehet, kuten Omar, olivat mukana tässä, ja heidän ajatuksensa tihkuivat länteen maailman suurimmassa hiukkaskiihdyttimessä, joka on Välimeri, myötäpäivään.

Sokea usko muuttumattomiin luonnonlakeihin tunnetaan nimellä ”tiede”.

Sitten tuli kuitenkin muutos eli derivaatta eli evoluutio, joka on kuitenkin sama asia kuin myrskyn jumala. Puusta putoavan tarkka-ampujan tai mutaation satuttaman eliön kiihtyvyys suhteessa aikaan on helppo laskea. Geologi Lyell ja hänen jälkeensä biologi Darwin olivat suuria oivaltajia, mutta poropeukaloiden sormissa muutoksen ajatus sai jostain tarkoituksen eli päämäärän, jolloin tie vallankumouksista yhtyi evoluution tiehen. Lopputulosta sanotaan ”edistykseksi”, ja sen ihmetteleminen ilman maailmoja rusentelevaa pessimismiä on muoditonta. Luulen Omar Khaijamin tarkoittaneen, ettei välttämättömyydellä ole päämäärää.

24 kommenttia:

  1. "Sokea usko muuttumattomiin luonnonlakeihin tunnetaan nimellä ”tiede”."

    Mitäs multiversumimallit ja niiden simulointi tietokoneissa sitten on kun niissä eri universumin kuplissa on eri lait ja parametrit ?
    1980-luvun paikkeilla myös mitattiin Gabonin 2 mrd vuotta sitten uraanikaivoksessa tapahtuneesta fissiosta, että luonnonlait oli 2 mrd vuotta sitten suurinpiirtein samat (tai ainakin eräät luonnonvakiot).

    Usko ei siten ole sokea. Kaikkea epäillään.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi - Gabonin fissio on hyvä esimerkki. Ajattelin jotain vaatimattomampaa, kuten runsaat sata vuotta sitten varmoina ja ikuisina pidettyjä "perustotuuksia", jotka eivät sitten pädekään sellaisinaan ääriolosuhteissa. Pysytelläkseni kansakoulutasolla esimerkiksi "aineen häviämättömyyden laki", joka ei sitten ollutkaan ihan niin. Kuten kaikki tiedämme, 1900-luvun suurten oivallusten jälkeen käsite "aine", ikuisista atomeista koostuvana, ei ole entisensä. Vastaavasti tieteenteoria lähtee tietääkseni yksimielisesti siitä, että tieteelliset totuudet ovat totuuksia toistaisesksi eli kunnes käy ilmi, ettei se ollutkaan koko totuus.

    Pitää kirjoittaa lyhyesti. Analyyttiseet propositiot ovat tosia eri mielessä kuin synteettiset.

    VastaaPoista
  3. Lyhyesti voidaan siis erottaa

    - aksioomat, jotka määritelmällisesti tosia,
    - hypoteesit, jotka parhaalla ymmärryksellä toden näköisiä ja
    - tulokset, jotka parhailla ponnistuksilla todennäköisiä.

    VastaaPoista
  4. Etiikka geometriseen tapaan esitettynä on hyvä niin; ei se tarvitse anakronisia viittauksia myöhempään luonnontieteeseen tai kosmologiaan. Ne voivat vain hämärtää eksistenssin dynaamisuuden ja aktiivisuuden, tahtovan tajunnan, oivaltamista, johon Spinozan teos johdattaa. Tämän saman idean voi havaita Omar Khaijamilla: välttämättömyydellä ei ole päämäärää.

    VastaaPoista
  5. "Luulen Omar Khaijamin tarkoittaneen, ettei välttämättömyydellä ole päämäärää."

    Eikä peräsintä

    VastaaPoista
  6. Eräs tuntemani teoreettisen sähkötekniikan professori syytti fyysikoita siitä, että he opettavat opiskelijoille "toisiaan korvaavia valheita". Fyysikko vastasi tähän, hieman pistävästi: "Me fyysikot kutsumme näitä 'toisiaan täydentäviksi malleiksi'."

    Aineen häviämättömyyden laki on sillä soveltuvuusalueella, jota kansakoulussa käsiteltiin, oikein toimiva konsepti. Aine ei häviä mihinkään, kun puhutaan keittiön ja konepajan mittakaavasta. Sitten, kun mennään ydinreaktoriin, pitää käsitteet määritellä tarkemmin. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kansakoulussa ei ajatella ydinvoimaloita vaan normaalin elämän ilmiöitä.

    Itse olen löytänyt aika paljon ihmeteltävää luonnon tasapainoilmiöistä. Monet niistä ovat yhtä ihmeellisiä ja kunnioitusta herättäviä kuin kastepisaran kimallus saniaisen lehdellä kesäisessä aamussa.

    VastaaPoista
  7. Sujuvasti kulki Kemppisen kynä ja miehen tietomäärä on uskomaton.

    Vaikka en tiedäkään mistään mitään ja tietämättömyyteni tällaisessa lootassa vain korostuu, on silti sanottava, että rakkautta ja viiniä ylistävän runoilijan saattaminen otsikon "Islamin henki" alle, tuntuu hiukkasen omituiselta.

    Rakkaus ja viini kun ovat islamin sokeita kohtia; asioita, joihin islamilaisten yhteiskuntien pahimmat kieroutumat ovat tiivistyneet.

    VastaaPoista
  8. "Sokea usko muuttumattomiin luonnonlakeihin tunnetaan nimellä tiede". Hohhoijaa. Tieteeseen luottaminen ei ole sokeata eikä uskoa. Todellisuus on muuttumaton, koska se ei voi olla muuta kuin todellisuutta. Tämä on kai juristille kovin vaikeaa. Ihmisten lait muuttuvat kun muutetaan.

    VastaaPoista
  9. Hyvä ajoitus tälle kirjoitukselle. Luen juuri Hal Duncanin "Vellum - Book of all hours" -romaania, joka pohjaa vahvasti sumerien jumalille. Melkoisen aivot nyrjäyttävää tekstia paikoitellen.

    VastaaPoista
  10. Ad Catulux: - kun nyt on niin, että kirjoittaja, Omar Khayam oli islamin uskokn tunnustaja ja tuntija.

    Siitä on keskusteltu, onko "viini" vertauskuvallinen sana. Sufien mystiikassa niin voisi olla.

    Halusin katsoa, moniko menee halpaan ja otaksuu että "islam" olisi nyt ja menneisyydessä olennaisesti sama.

    VastaaPoista
  11. Ad Raine Mäkinen: - Nykyisin tuolla väitteelläsi ei pääsisi edes peruskoulun ala-asteelle,

    En kirjoittanut "todellisuudesta", vaan muuttumattomista luonnonlaeista. Toiseksi: tiede ei tutki todellisuutta, vaan se pyrkii tutkimaan todellisuutta erottamalla havainnoista virheet. Lavoisier ei tutkinut flogistonia (kysy opettajalta), vaan palamista, ja sai selville, ettei sitä aiheuttanutkaan salaperinen aine, vaan erään ruotsalaisen tutkijan jo tunnistama happi, sen kemiallinen reaktio.

    Kolmanneksi: jotta voisi sanoa tieteen tutkivan todellisuutta, olisi tiedettävä etukäteen tai a priori, mikä on todellisuutta. Vai haluatko sanoa, että tiede tutkii itseään?

    Neljänneksi: onko supersäie todellisuutta? Sitä tutkitaan ahkerasti hypoteesina eli oletuksena todellisuudesta.

    "Hohhoijaa" - ota torkut välillä ettei tarvitses haukotella seurassa. Luulevat vielä sinua fyysikoksi.

    VastaaPoista
  12. JK: "Heidän asiantuntijansa ovat olleet 35 000 vuotta..."

    Omar Khaijam oli minulle nuorena niin tärkeä, etten puutu nyt häneen, kun ne uusimmat opuksetkin hänestä ovat häpeäkseni vielä lukematta.

    Mutta tuo vuosiluku. Mietin tovin ennen kuin tajusin mistä ja miksi profeetta Kemppiläinen juuri tuon ja noin tarkan luvun tempaisi...

    Liität siis luolamaalaukset uskontoon, shamanismiin. Ihan hyvä veto, hyväksyn yhteyden.

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoinen blogikirjoitus, kun parhaillaan luen Amin Maaloufin kirjaa "Samarkand", jossa Omar K. ja Omarin kirja on päähenkilönä. Kaunoirjallisuus syventää ihmeesti ajankuvaa ja historiaa, ulottuvuuksia nyypäiväänkin löytyy - mikä on totta, sitä ei tiedä kukaan.

    VastaaPoista
  14. Ihan tuon viime lauseen johdosta. Tähänkö on tultu, en olisi halunnut. Mitä yhteistä :

    Arto Merisalo
    Panu Rajala
    Timo Koivusalo
    Ilkka Lipsanen
    Paavo Väyrynen
    J. K.

    VastaaPoista
  15. Ad Tapsa: - oikein päätelty. Kuvittelen että luolamaalaus on rajapinta näkymättömään maailmaan. Parhaat kuvat olivat syvimmällä. Hiilidioksidi eli uloshengitysilma + soihtu lienevät nopettaneet transsiin pääsemistä. Ja shamaanin tehtävä oli kertoa näkymättömien voimien tahto.

    VastaaPoista
  16. Ihankohan nuo pelkällä hiilidioksidilla ajelivat (?)

    VastaaPoista
  17. Otitpa Jukka Kemppinen pahasti herneen nenääsi parista harmittomasta lausahduksestani.
    Luonnonlait tarkoittavat sitä, että objektiivisessa todellisuudessa asiat ovat niin kuin ovat, ei sen kummempaa.
    "Tiede ei tutki todellisuutta". Kyllä tutkii enkä usko, että pystyt sitä estämään.
    Flogistonista en aio kysyä opettajalta. Muistaakseni jouduin sitä selostamaan kemian historian tentissä.

    VastaaPoista
  18. "Sokea usko muuttumattomiin luonnonlakeihin tunnetaan nimellä ”tiede”."
    Aivan erinomaista! Tieteen historia tarjoaa oikein katkeamattomana ketjuna loistavia esimerkkejä tieteen erehdyksistä. Olisiko nyt muka päästy tieteen virheettömään tilaan?

    Itseäni on askarruttanut mm se, ovatko saman alkuaineen yksittäiset atomit keskenään täsmälleen identtisiä, niinkuin oletetaan. Toimittuani tutkijana (kemia/aineen hienorakenne) jo päälle 40 v, oletan, ettei tämäkään asia ihmiselle selviä.

    VastaaPoista
  19. http://actuspurunen.blogspot.com/2010/12/synteettinen-totuus-on-musikaalista.html

    VastaaPoista
  20. Ad Raine Mäkinen,

    nyt puolustaisin Jukkaa. Olen itse fyysikko enkä oikein kykene käsittämään, mikä on tämä peräänkuuluttamasi "objektiivinen todellisuus". Ei semmoista ole. Ihmisen aistit eivät todellakaan kuvaa objektiivista todellisuutta, vaan antavat ympäristöstä kohtuullisen hyvän kuvan tilanteissa, joihin olemme sopeutuneet. Silloin, kun esineet ovat inhimillisessä mittakaavassa, liikkuvat järkevillä nopeuksilla eivätkä muutenkaan tee kummia asioita, aistimme toimivat mainiosti. Jos pitää sen sijaan katsella kuumia, nopeita, pieniä, suuria tai muutoin outoja asioita, ei aistiemme todistus ole oikein pätevää.

    Kun mennään sen rajan takse, josa aistit eivät toimi, on kaikki käsityksemme "todellisuudesta" mittarien ja mallien meille kertomaa. Luonnontiede antaa useimmista asioista hyvän, perustellun ja erittäin sisäisesti johdonmukaisen kuvauksen, mutta ei se ole "todellisuus". Se on malli. Todennäköisesti tosi malli, mutta silti malli.

    Jos sen sijaan lähdet ns. "common sense" -tieto-opista, olen kanssasi samaa mieltä. Eli mikäli tarkoitat "objektiivisella todellisuudella" sitä, että arkikokemuksemme mukaiset arjen ilmiöt (esim. tuoli allani) ovat todellisia ja tosia, yhdyn kantaasi.

    VastaaPoista
  21. Tuli mieleen tästä tiedekeskustelusta mielenkiintoinen kirja: Patricia Fara: Science - A Four Thousand Year History (OUP). Jättiläisten hartioilla seisovat Newtonin lisäksi muutkin, ja käsitykset todellisuudesta ovat kovin muotivirtausten armoilla.

    VastaaPoista
  22. Puolustanpa vuorostani Rainea. Ei hän kai missään puhunut edes "ojektiivisesta" todellisuudesta, saati sitten aistein havaittavasta. Sen sijaan hän väitti, että tiede tutkii todellisuutta.

    Tästä "todellisuudesta" tiede pyrkii havannoin, mittauksin ja laskuin tekemään mahdollisimman hyviä, toimivia ja oikeita malleja, kuten EA totesikin.

    Sen sijaan tiede ei kai voi vastata siihen peruskysymykseen, että miksi on olemassa jotakin, koska tajuttavampaa olisi, ettei olisi mitään.

    PS. Olen aina ihaillut Raamatun kertomusta jumalasta palavana pensaana, kun hän kiersi Mooseksen kysymyksen "nimestään" ja käski sanoa olevansa vain "minä olen".

    Jumala on siis olemassaolo.

    VastaaPoista
  23. Tuli vain mieleen, että lääketiede se vasta on ollut täynnä mukatotuuksia, ja on varmaan vieläkin. Michael Crichton, lääkäri, esittää mainion katsauksen lääketieteen konsensusperiaatteella julistamiin typeryyksiin, eugeniikka karmeimpana, kirjassaan "Pelon ilmasto".

    VastaaPoista
  24. Itse olen pohtinut aineen häviättömyyden lakia, sillä se on Kantin puhtaan järjen kriikissä esimerkkinä analyyttisestä lauseesta. Sillä häviättömyys kuuluu substanssin käsitteeseen. On kyllä totta, että aine voi muuttua energiaksi, mutta kyllähän energiakin on substanssia. Energia ei tunnettujen teorioiden mukaan häviä.

    Erottelisin myös mallit teorioista, edelliset ovat approximaatiota jälkimmäisistä.
    Todellisuus on jotakin joka oletaan mallien tai teorioiden "taakse". Logiikka sanoo, että asioiden on oltava jollakin tavalla. Tätä sanomme todellisuudeksi, mitä se nyt onkin.

    VastaaPoista