10. joulukuuta 2010

Kiina




Isällinen opastajani Otavassa vuonna 1965 kertoi, että kun Pentti Haanpää lähti sen suurehkon retkikunnan mukana sotien jälkeen matkalle Kiinaan, hän pistäytyi ystävällisesti kustantajan luona tapaamassa tuttuja. Ilmi kävi, että matkavarusteinaan hänellä oli kalossit ja kaksi pulloa yhden tähden jaloviinaa. Selitys oli, että siellä riisipelloilla on kuulemma vettä. Muita kokemuksiaan Haanpää kuvasi kirjassaan ”Kiinalaiset jutut” (1954).

Kysyin entisiltä oppilailtani, mitä mieltä minun olisi oltava Wikileaksista. Kuulin asioista perillä olevien piirien tietona väitettyä taustaa raiskausjutusta. Tiedot eivät olleet syytteen kannalta vakuuttavia. En toista niitä tässä, koska minulla ei ole mitään käsitystä lähteen luotettavuudesta.

Kommentoija ilmaisi epäilynsä ruotsalaisten oikeusviranomaisten toiminnasta asiassa. Valitettavasti minäkin epäilen. Koko asetelma haiskahtaa kovin amerikkalaiselta. Miten elokuvaohjaaja Roman Polanskin asia mahtaa jaksaa?

Sen sijaan kysyn itseltäni, miksi me, siis te ja minä, olemme nopeita puhumaan pahasti Yhdysvalloista ja etenkin Ruotsista, mutta muistaakseni olemme sivuuttaneet Venäjän ja Kiinan nykytodellisuuden vaieten.

En usko, että kukaan meistä yllättyy lukiessaan nyt lehdistä tai verkosta uskottavaa tietoa siitä, että USA:n korkeatkin tahot valehtelevat niin että korvat heiluvat. En usko, että kukaan viitsii ihmetellä Ruotsin ja USA:n yhteistyön sitä puolta, josta Ruotsissa ei ole aikaisemmin kerrottu kovin yleisesti. Itse en ihmettele, jos ruotsalaiset virkamiehet rikkovat omaa perustuslakiaan poliittisen painostuksen takia.

Haluaisin kuitenkin sanoa ääneen, että kiinalaisten suhtautuminen Nobelin rauhanpalkinnon saaneeseen kansalaiseensa iljettää.

Olisiko niin, että sananvapauden aktivistit pitävät Kiinaa toivottomana tapauksena?

Se on selvää, että monet suut sulkeutuvat siksi, että Kiinassa on niin suuri määrä sitä rahaa, joka puuttuu Yhdysvalloista ja Euroopasta. Ei ole tapana purra sitä sormea, joka vetää setelinippua lompakosta.

Lukijoista moni ei voi muistaa eivätkä kaikki tiedä, että muun muassa Ruotsissa ihannoitiin Maon toimia Kiinassa vuoteen 1976. Minulla on jossain Jan Myrdahlin kirja elämästä kiinalaisessa kylässä. Se voisi olla varottava esimerkki korkean intelligentsian ihmeteltävästä kyvystä uskoa todeksi vain se, mikä sattuu sopimaan omiin ennakkokäsityksiin.

Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton liehittelijät tunnetaan aika yleisesti. Maon ihailijat, joita riitti myös Ranskassa ja Italiassa, ovat osittain edelleen näkyvissä tehtävissä, esimerkiksi oikeusteorian professoreina.

Maon kuoltua seurasi Deng Xiaopingin aika, vuoteen 1989. En muista, että monikaan olisi Euroopassa ehtinyt ihailemaan sitä erikoisemmin. Toki on väkeä, joka kiistää jyrkästi Kiinan hallitsijoiden viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana omille kansalaisilleen aiheuttamat kärsimykset.

Myöskään kulttuurivallankumousta ei suuremmin muistella. Suomessa kirjoitettiin eräästä tapauksesta. Olen muistavinani, että joukko suomalaisia tuomitsi sen julkisesti. Erään konserttipianistin kädet hakattiin muusiksi, koska hän oli soittanut mädännäisyyttä edustavaa Beethovenia.

Tämä ei tietenkään ole mikään saarna. Mieleeni tuli vain muistuttaa, että Kiinan nykyiset hallitsijat ja mahtimiehet ovat syntyneet ja kasvaneet maailmassa, jossa yksilön oikeutta puolustautua viranomaisia vastaan ei tunnettu. Tianmen eli Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat 1989 olivat kuulemma nykyjohdon mielestä vähäpätöinen järjestyksenpitotoimi. Euroopassa asia kyllä nähtiin toisin.

Yhden asian me voimme tehdä, vaikka ei meistä ihmeisiin ole. Voimme kouluttautua ja terästäytyä olemaan pitämättä valhetta totena.

42 kommenttia:

  1. Siis Suomessako ei (muka) ollut maolaisia?

    Puolan solidaarisuuden tuenkin he alkujaan perustivat ihan vittuilumielessä kun aihe oli Tehtaankadun mielistelyringin Suomessa niin arka.
    Myöhemmin liike tosin laajeni todelliseksi Puolan asian ajajaksi.

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti kulttuurivallankumousta ei onnistuttu estämään. Siihen olisi auttanut Tianmenin kaltainen opiskelijoihin kohdistunut rauhoitustoimi.

    Minulle Tianamenin kaltainen järjestyksenpito herätti ihastusta ja kunnioitusta Kiinan tuolloisia päättäjiä kohtaan.
    Näin saatiin uusi kulttuurivallankumous estettyä ja opiskelijoiden mielipiteet palautettua sinne minne ne kuuluvatkin.

    Meillä on Suomessakin kärsimyksiä, joita ei hoideta. Kiinassa ne ovat monituhansia suurempia. Hoidetaan vaan omat asiamme ensin ja vasta sitten, kun täällä asiat ovat kunnossa, voimme hyökätä Kiinan kimppuun.

    VastaaPoista
  3. Jos asiaa Injun Joelta kysytään - ja usein häntä tämän kysymyksen kanssa toki lähestytäänkin - niin Injun Joe myös laittaa sormensa osoittamaan kuuta eli Kiinaa, ja silloin ei saa katsoa sormea, ne tekevät sen mitä kaikista muistakin ulkomaalaisista täällä kirjoitettu on: vievät meiltä työpaikat ja naiset, ja nyt siis myös palkinnot. Nobel kylläkin vain jalosti vanhaa kiinalaista keksintöä kommersiaalisempaan muotoon nimikkopalkintonsa pohjarahan hankkimiseksi. Kiinalaisille mikä kiinalaisille, jopa asiasta tietämättömille saarikiinalaisille, kuuluu.

    Tökerömpää olisi tietenkin tässä yhteydessä kääntää sormi kuusta vaikkapa sinnepäin maailmaa, missä on keksitty raamattu, ja pohtia, millaista toiminta siellä on, vai olemmeko vain niin tottuneita puhumaan pahaa YK:n päätöslauselmia lähinnä alapäänsä hygienian hoitamiseen käyttävästä valtiosta?

    VastaaPoista
  4. Yhdysvaltoja arvioidaan kriittisemmin, koska jos he käyttäyvät huonosti, he pettävät odotukset. Kyse on eräänlaisesta eettisestä optiosta.

    Kiinalta tai Venäjältä ei paljoa odoteta.

    VastaaPoista
  5. Tämänkin perusteella näyttää syyte heikolta:

    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010120812833799_ul.shtml

    Suhteemme USA:aan tai länsimaihin on kuin vertaiseemme tai "maailmanpoliisiin", odotuksemme ovat korkeammalla. NL/Venäjältä ja Kiinalta emme edes hirveästi odota ihmisoikeuksia. (Tai no tältä uudelta Venäjältä itse odotin parempaa ja petyin, mutta minä en olekaan = Suomen kansa).

    Vertaus: jos Tarja Sukevan linnasta varastaa sulta pyörän, se ei ole ihme mutta jos Tarja Helsingin linnasta tai poliisi-Tarja varastaa sinulta pyörän, niin se on paljon törkeämpää..

    MrrKAT

    VastaaPoista
  6. Mut sehän selviää vasta huomenna, mikä eilen oli oikein :). Käräjilläkään ei ole nykyisin oikein kovistella ihmisiä puhumaan totta itseään vastaan... vaikka se olisi joskus paras puolustus.

    VastaaPoista
  7. Taisi olla 1980-luvun alkupuolta kun lueskelin Haanpään kootut yhtäjaksoisesti. Oli vaikuttava lukukokemus eikä ollenkaan puuduttava, kuten voisi kuvitella. Perehdyinpä sitten kirjailijaan muutenkin ja yhteenvedoksi jäi että kyseessä oli mitä suuremmassa määrin Suomessa vieläkin harvinainen ihmistyyppi itsenäinen ja omillaan toimeen tulemiseen pyrkivä, rahaa ja mainetta kumartamaton älykkö.
    Asuin tuolloin Oulussa, työni vei sinne vähäksi aikaa, ja mieleeni jäi lehdistä lukemalla jonkinlainen kulttuurikeskustelu Haanpäästä, jonka teemana tuntui olevan kysymys oliko Haanpää ns. kehittynyt ihminen painon ollessa sanoissa niin sanottu.
    Myöhemmin ymmärsin, että rivien välissä taidettiin silloin keskustella siitä, olisiko Haanpää ollut...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Tämä on vasta alkua. Wikileaksin tapa sensuroida viestejä ja Assangen narsistisuus on nostattanut vastarintaa, minkä tuloksena maanantaina pitäisi avautuman Openleaks. Kuinka monta päätä pitää hydralta katkaista, kun jokaisesta tyvestä kasvaa kaksi uutta?

    Anomuumit leguaanit, jotka dossailevat Wikileaksille selkänsä kääntäneitä korporaatioita, kuten Amazonia, Visaa ja PayPalia, saattavat myös saada jotakin aikaan, vaikka heidän toimintansa kuuluneekin luokkaan henkseleiden paukutus.

    VastaaPoista
  9. Jatkaisin Petjan kommenttia: paitsi että Yhdysvallat pettää odotukset, use pettää myös meta-odotukset. Uskomme demokratian pitävän sisällään itsekorjaavuuden: vaikka jotkut asiat olisivat pielessä, asiat kuitenkin korjaantuvat, kun ne tuodaan näkyviin. Nyt on merkkejä ilmassa, että itsekorjaavuus ei enää toimi, eikä asioiden näkyviin tuomista pidetä hyvänä asiana.

    VastaaPoista
  10. Jou!
    Pienen Punaisen Kirjan muovikannet ovat käpristyneet keinokuivassa lämpimässä torvelle, eikä sivuissa näy kulutuksen jälkiä. Mikä sorti äänen suuren?

    Maolaisnuoret olivat yhtä vilpittömiä ja naiiveja kuin nykyisetkin,ja jotkut puhuivat hyvää Kalifornian englantia.

    Puuttui se altis kansa, jolle punaista katekismusta opettaa. Tehtaan demari saunoi johtajien kanssa ja oli pannut poikansa ja tyttärensä korkeakouluun tai yliopistoon. Isä Lutheruksen oiva selityskirjakin oli jäänyt vähemmälle käytölle. Pyhäkoulun opettaja kuoli. Urhelujohtajakin alkoi kutsua itseään toimitusjohtajaksi.

    Nythän meillä olisi jommalle kummalle katekismukselle uuskäyttöä. Kristityt ovat löytämässä takaisin kaidemmalle tielle, ja jos Maon katkismus joskus suomennetaan, yhteinen 5-miljoonainen kansa löytää sieltä itsensä ja olonsa, mikä voi olla terveydeksi, jos ei tapa.

    VastaaPoista
  11. JK: "....mutta muistaakseni olemme sivuuttaneet Venäjän ja Kiinan nykytodellisuuden vaieten."

    Minä taas muistan toisin, toisinmuistelija kun olen.

    Mutta on totta, mitä sanoit Maosta ja hänen kunniastaan. Jopa siinä vaiheessa, kun siunailtiin ja päiviteltiin länsimaisten intellektuellien, etupäässä kirjailijoiden, sokeutta ja typeryyttä, kun he menivät Stalinin lankaan ja ylistivät Neuvostoliittoa, vielä silloin ihailtiin avoimesti Maota.

    Ihminen on usein oudon pöljä, vaikka olisi fiksukin. Sen täytyy olla ihmislajin geneettinen ominaispiirre, laumaeläimiä kun olemme. Halaumme palvoja johtajiamme. Jotkut kuulemma palvovat jopa Kemppistä.

    VastaaPoista
  12. Myöskään kulttuurivallankumousta ei suuremmin muistella. Suomessa kirjoitettiin eräästä tapauksesta. Olen muistavinani, että joukko suomalaisia tuomitsi sen julkisesti. Erään konserttipianistin kädet hakattiin muusiksi, koska hän oli soittanut mädännäisyyttä edustavaa Beethovenia.

    Tästä tapauksesta on peräti kymmenen sivua tekstiä (s. 189-198) Pirkko-Liisa Kastarin väitöskirjassa Mao missä sä oot? Kiinan kulttuurivallankumous Suomen 1960-luvun keskusteluissa (2001), joka muutenkin on varsin laadukas ja tyhjentävä esitys kulttuurivallankumouksesta Suomen kannalta. Tapaus ei todellisuudessa mennyt ihan näin: kyseisen pianistin, Liu Shikunin, käsiä ei hakattu eikä hän myöskään tehnyt itsemurhaa, kuten Suomessa väitettiin Seppo Nummen ja Uuden Suomen johdolla, vaan on elossa ja aktiivinen vielä tänäkin päivänä. Muuten punakaartilaiset kyllä aiheuttivat ruumiinvammoja muusikoille ja länsimainen musiikki oli Kiinassa kielletty, mutta tämä nimenomainen kertomus oli perätön.

    VastaaPoista
  13. Nyymiölle:

    Jou!


    scribd.com/doc/27131581/Mao-Zedong-Punainen-Kirja

    VastaaPoista
  14. Sanoisin, että kriittisyys Yhdysvaltoja kohtaan tulee myös siitä, että se on maana vielä enemmän hanurista kuin Venäjä tai Kiina. Tätä en suosittele ottamaan aivan kirjaimellisesti enkä epäsavolaisena mielipiteenä, mutta esitän, että kevyt ihmisoikeuspoljenta ihmisyyteen kuuluvan väistämättömän tylsyyden voittamiseksi ei ole kovin vakava rikos siihen verrattuna, että kokonaisen kansakunnan ilmeet näyttävät aamusta iltaan tulevan kuin kuminaamion takaa. Mollaamatta Kemppisen alkuperäistä ajatusta mitenkään, mielestäni länsimaisen sivilisaation romahdus tulee aktualisoitumaan ensin Amerikassa, ja sieltä meidänkin on lupa odottaa suurimpia ongelmia. Esimerkiksi EU-valtioiden sarjakonkurssia, ihan alkupalaksi.

    VastaaPoista
  15. Ad Tommi Uschanoff: - kiitos. Tuota kirjaa en tunne. Otan neuvosto vaarin. Seppo Nummen kirjoituksen muista - ja Seppo Nummen.

    VastaaPoista
  16. Ad Anonyymi: - USA:sta - odotukseni ovat hyvinkin samanlaiset. Perusteluissa on se ero, että kaikki mitä sanotaan amrikkalaisista on välttämättä hyvin epätarkkaa tai jopa virheellistä, koska maa on niin suuri.

    Oletteko panneet merkille, että me itse olemme alkaneet vaivihkaa käyttäytyä aivan kuin euroopplaiset olisivat tavoiltaan ja luontumuksiltaan yhtenäinen tai samoin määrein kuvailtava joukko?

    Ettei tarvitsisi mustamaalata mitään kulmakuntaa sanon vain ajattelevani joskus, että se meidän täinen sijaintimme Euroopan geenikartalla tuntuu minusta joskus kokemusperäisestin todelta.

    VastaaPoista
  17. Tuo kiinalaispianistin sormien runttaaminen (kun oikein Beethovenkin vieä siinä!) oli alun perin hieman samantyyppinen juttu kuin mitä kerrottiin, totena tietenkin, Ranskan-Preussin sodasta (1870-1871), että kiinniotettuja pappeja oli laitettu kirkonkelloihin kieliksi, silleen pää alaspäin, jaloista roikkumaan, ja sitten soitettu kelloja hurskaasti kristikansaa kirkonmenoihin kutsuen. Kellonsoittajina tietenkin preussilaiset matalaotsaiset ja karkeapiirteiset aliupseerit ja miehistön edustajat.

    Tämäntyyppiset jutut menevät sukkana läpi hevosmiesten tietotoimistossa, Beethoven-fanclubeissa tai professorien, emeritus, blogeissa - tai näiden yhdistelmissä. Lähdekritiikki on epäretorista ja "keskustelua" lammaannuttavaakin joskus, tietysti, mutta silti...

    VastaaPoista
  18. Kiinan kansa haluaa...

    Radion uutisissa pauhataan, etta Kiinan kansa ei olisi tyytyvainen vaan haluaa demokratiaa ja vapauttaa...

    Tuohan on aivan soopaa! Yleensakaan vieraan maan asioihin ei kovin mahtipontisesti kannattaisi ottaa kantaa, jos ei ole asunut sanotussa maassa vahintaan 10 vuotta. Kiinan
    osalta vois 15-20 vuotta olla varmempi.

    Asun Kiinassa ja voin sanoa, etta tällä hetkellä Kiinan kansa (siis suuri enemmistö) on hyvin tyytyvainen hallintoonsa ja aikaansaatuun kehitykseen. Esimerkiksi pikku ero Kiinan nykyisen hallintomallin ja länsimaisen demokratian välillä:
    Länsimaisessa parlamentissa luvataan sitä ja tätä, joka voidaan heti unohtaa (viimeistaan vaalien tultua). Kiinan Kommunistipuolue on naulannut kiinni tavoitteensa pitkalle tulevaisuuteen ja ne tavoitteet sitovat ikäpolvesta seuraavaan ja edustajien vaihtuessa.
    Tällä systeemillä Kiinan on tehnyt ihmeitä ja
    sen kiinalaiset tietävät.

    Kyllä länsimaisten ihmisten sopii pauhata monesta asiasta, mutta olis hyvä ehkä laittaa asioita myös oikeisiin raameihin. -- Ei ne Norjan Nobelkomitean puheet viime viikkoina ole olleet kovin vastapuolta kunnioittavia-- ja kai tallaisen kulttuurikomitean pitais siihen pystyä. Ei vaan nayta pystyvän !!
    Voi Voi!

    VastaaPoista
  19. Ad Tommi Uschanov

    Kiitos! Fiksu kommentti!

    Kiinan osalta on vaan hieman paha sanoa, että
    "...länsimainen musiikki oli Kiinassa kielletty, mutta tämä nimenomainen kertomus oli perätön."

    Kyllähän Kiinassa on hyinkin voinut olla länsimainen musiikki kielletty, koko Kiinassa tai jollain alueella, tai jossain kaupuingissa tai jossain kylässä tai jossain tilaisuudessa.
    Tata ei taysin varmaksi voi kukaan länkkäri tietää!
    Kiina on suuri "Keskustan Valtakunta", jossa mikä tahansa on tarvittaessa hyvin kaukana!

    VastaaPoista
  20. Pinta-alaltaan Kiina, EU ja USA taitavat olla suunnilleen yhtäsuuria. Perinteiden tai historian jatkumona pätenee em suuruusjärjestys. Häntäpään USA vaan markkinoi propagandaansa tehokkaimmin.

    Frank

    VastaaPoista
  21. ja jo rotuhygienia sitä todisti.
    oliko se niin, että me saimme sen natseilta?
    vai että neuvolat voivat ...

    VastaaPoista
  22. Jk: "...koska maa on niin suuri."

    Mutta ihmiset pieniä kuten kaikkialla.

    Ja pitikö olla "itäinen" vai "täinen" sijaintimme?

    Täitähän me suomalaiset vain kuitenkin olemme, mutta keiden/kenen/minkä maan/maanosan päässä tällä kertaa?

    VastaaPoista
  23. Suomen maolaisilla oli kuulemma melko vähän porukkaa mutta hemmetin hyvät bileet.

    Jan Myrdahlista tuli jälleen kerran mieleen asia, jota jatkuvasti ihmettelen: mistä johtuvat länsimainen itseinho ja kritiikitön toiseuden palvonta?

    VastaaPoista
  24. ...että se meidän täinen sijaintimme Euroopan geenikartalla...
    Kai sentään tarkoitit itäinen?

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  25. Alex Stubb mainitsi viikolla Viron presidentille meillä olevan samanlaiset DNA:t ruotsalaisten ja virolaisten kanssa, josta syystä tulemme keskenämme hyvin toimeen.
    Eihän siinä mitään, mutta samalla Stubb suututti useat tällä rotuopillaan.
    Suomessa ei tästä jälkipyykistä löydy uutisointia.

    VastaaPoista
  26. Ad Sotakamreeri et alii: - huvittavaa kyllä "täinen" geenikartalla tahtoi olla etäinen.

    Lyöntivirheistäni olen saanut silmälääkäriltäni synninpäästön ja aikeissa on kääntyä gerontologin puoleen samoissa merkeissä.

    VastaaPoista
  27. Amerikassa asuneena minulla on sama itch kuin edeltävällä anonyymillä sillä varauksella, että se kansakunta on metafyysisesti niin nuori, että sillä on vielä mahdollisuus taipua johonkin uuteen (toisin kuin nämä muutamat eurooppalaiseen näennäissivistyneisyyteen haksahtaneet ja siitä väsyneet kommentoijat).

    VastaaPoista
  28. Kyllä "täinenkin" kelpaa. Geeniperimä näkyy vissiin ainakin liikennekäyttäytymisessä. Täivaltio tämä taisi olla ainakin liittolaisten mielestä.

    VastaaPoista
  29. "mistä johtuvat länsimainen itseinho ja kritiikitön toiseuden palvonta? "

    Onkohan tuo joku samanluokan retorinen, valmiiksi kehään päätelty kysymys kuin se että aina yllättäviä tapahtuessa hoetaan: miksi Jumala sallii?

    VastaaPoista
  30. Täisessä sijainnissamme ei ole mitään oikaistavaa.

    VastaaPoista
  31. Se, että kulttuuriväki ihannoi voimaa ja totalitarismia ei liene mikään uutinen, paitsi nuorille ja kokemattomille. Läntinen ns. älymystö palvoi Stalinin Neuvostoliittoa hyvinkin avoimesti eteenkin 1930-luvulla. Myös talvisodan aikaan lukemattomat länsimaiset kulttuuripersoonat osoittivat ymmärrystä NL:n hyökkäykselle.

    Muutama esimerkki. Vuonna 1932 julkaistuun Neuvostoliitoa ylistävään kokoomateokseen osallistuivat seuraavat aikanaan hyvinkin tunnetut nimet:

    Heinrich ja Thomas Mann
    Johannes Becher
    Erwin Kisch
    Gerhard Hauptmann
    Ernst Toller
    Anatole France
    Henri Barbusse
    Romain Rolland
    Andre Maurois
    George Bernard Shaw
    H.G. Wells
    Theodore Dreiser
    Stuart Chase
    Sherwood Eddy
    Anna Louise Strong
    Michael Gold
    Albert Rhys Williams
    John Dos Passos
    Upton Sinclair
    Floyd Dell
    Martin Anderson Nexö
    George Lucas

    Tanskalainen Martin Anderson Nexö tuli maan kuuluksi ja Suomessa erittäin tunnetuksi sekä halveksutuksi asetuttuaan tukemaan Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen talvisodassa. Muita Neuvostoliiton aggression ja Kuusisen hallituksen tukijoita olivat mm. G.B. Shaw, John Steinbeck ja Intian Nehru.

    Muttei papistokaan jäänyt paikallaan polkemaan. Canterburyn arkkipiispa piti Stalinia "hyvänä ihmisenä" ja länsimaisia pappeja matkusti pyhiinvaellusmatkalle Moskovaan 1930-luvulla hyvinkin paljon.

    Suomen sotienvälisen ajan kulttuuriväelle on tässä suhteessa nostettava hattua - heillä oli varsin realistinen kuvat Stalinin Neuvostoliiton terroristisesta olemuksesta. Hitlerin Saksan ihailijoita oli lopulta aika vähän Suomen kulttuuriväen joukossa, vaikka sodanjälkeinen kulttuurivasemmistomme yritti tehdä ilmiöstä laajempaa kuin se lopulta olikaan.

    VastaaPoista
  32. Ad Matias: - vilpitön kiitos kommentistasi.

    Lisään vielä nuorisolle tiedoksi, että Stalinin talvisotapropaganda oli vielä tökerömpää kuin Kiinan eilinen Nobel-selitys ("Kiinan kansalle täysin tuntematon Liu Xiabo herättää rikollisella toiminnallaan Kiinan kansassa suurta suuttumusta.")

    VastaaPoista
  33. Aforismi: - meillähän tutkitaan vieläkin Talvisodan syitä, ja kauan pohdittiin, kai se Stalin olisi laantunut, jos hänen järkeviin aluevaatimuksiinsa olisi suostuttu. Otto-Ville Kuusisen Terijoen hallitus oli paperilla jo kaksi viikkoa ennen sotaa ja tarttui toimeen sodan alkaessa julistautuen Suomen lailliseksi hallitukseksi, joka hätähuutoihin vastaten vapauttaa maamme tannner-mannerheimilaisen koplan vallasta.

    Ainakin Suomussalmella hyökänneet divisioonat olivat joulukuun alussa valmiiksi keskitettyinä ja varustettuina rajalla tehtävänään edetä Ouluun.

    Kun maanteitäkin oli vain yksi (jota Suomen sotilastiedustelu ei tuntenut), tällainen operaatio ei onnistu viikossa eikä kahdessa. Jos sinne olisi ollut rautatie - tämä on laskuesimerkki - kuljetuksiin olisi tarvittu ainakin 60 erittäin pitkää junaa.

    VastaaPoista
  34. Vai on George-poikakin ollut ylistämässä Neuvostovenäjää noin nuorena, jo ennen syntymäänsä?

    Mutta mitäpä ei amerikkalainen elokuvaohjaaja taitaisi!

    VastaaPoista
  35. Paljonkokin teillä on oikeudessa valideja todisteita sen puolesta, mitä väitätte Stalinista?

    Taitaa olla niin että tässä kertomakirjallisuus, jopa huhut ja valheet paremman puutteessa menevät täydestä.

    VastaaPoista
  36. Venäläinen historiantutkija N. I. Barysnikov tulkitsee Leningradin piirin talvisodassa sovellettujen suunnittelmien kehittelyn helmikuun ja kesäkuun 1939 välillä. Helmikuu 1939 ei vielä ollut suunnittelussa erityinen käännekohta, sillä käsky suunnitelmien tarkistamisesta annettiin vuosittain tammi-helmikuussa. Aina niihin sisältyi hyökkäys Suomeen. Merkityksellistä on se, että ainakin Sotalaivaston yleisesikunta antoi suunnitteludirektiivin 20.6.1939 ja taas uuden direktiivin jo 2.8.1939. Tuolloin operaatiosuunnitelmia muutettiin kesken vuotta. Se aiheutui yleistilanteen muutoksesta.

    Itämeren laivaston 2.8.1939 sotalaivaston kansankomissaarilta saaman direktiivin mukaan sotasuunnitelmaan oli sisällytettävä:

    1. Suomen, Viron ja Latvian laivastojen tuhoaminen

    2. Suursaaren, Suur- ja Pieni-Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin valtaaminen

    3. saksalaisten estäminen - sukellusveneiden avulla tunkeutumasta Turun ja Ahvenanmaan saaristoon, Helsinkiin ja Tallinnaan.

    Kannaksella neuvostojoukkojen keskitys rajan tuntumaan alkoi lokakuun alussa. Leningradin sotilaspiirissä annettiin 8.10. klo 18.30 piirin joukoille taistelukäsky no 1: oli ryhmittäydyttävä Kannaksella rajalle aamuun 10.10. mennessä. Kannakselle lähetettiin järeää tykistöä ja kolme panssariprikaatia. Päättäväinen hyökkäykseen valmistautuminen Suomen suunnalla alkoi lokakuun viimeisellä viikolla. Uusia joukkoja tuotiin ja myös ryhmityksessä tapahtui muutoksia. Leningraadin sotilaspiirin sotaneuvoston 29.10. Yleisesikuntaa varten laatimassa suunnitelmassa "Suomen armeijan maa-ja merivoimien lyömiseksi" perustehtävänä oli Suomen puolustuksen murtaminen:

    "joukkomme tunkeutuvat samanaikaisesti kaikilta suunnitla Suomen alueelle tavoitteena estää vihollisen ryhmittymä ja yhteistoiminnassa ilmavoimien kanssa antaa ratkaiseva isku, joka johtaa Suomen armeijan tappioon".

    Tämä edellämainittu ei tietenkään kumoa sitä, etteikö sotaa olisi voitu välttää. Tässähän onnistuivat mm. Baltian maat. Maailmansodan jälkeen Paasikivi kävi hakemassa todella arvovaltaiselta henkilöltä tukea sille tulkinnalle, josta tulikin suomettuneen Suomen virallinen talvisotanäkemys ("Erkon sota"). Paasikivelle kävi vain tuossa keskustelussa K.J. Ståhlbergin kanssa vähän nolosti, sillä vanha valtiomies kysyi Paasikiveltä erään sangen ikävän kysymyksen:

    "Mitä Baltian maat kuvittelivat voittavansa myöntyväisyydellään?"

    Mutta on myös väärin sanoa, ettei Moskovan loka-marraskuun 1939 neuvotteluilla olisi ollut merkitystä. Totta kai niillä oli merkitystä. Niillähän oli tarkoitus nimenomaan naamioida NL:n hyökkäysvalmistelut. Sitäpaitsi niillä luotiin pohjaa myös tulevalle suomettuneisuuden ajan tulkinnalle talvisotaan johtaneista tapahtumista, vaikka sitä tuskin Kremlissä vielä kukaan silloin ajatteli.

    VastaaPoista
  37. Toukka kirjoitti:

    "mistä johtuvat länsimainen itseinho ja kritiikitön toiseuden palvonta?"

    Timo Vihavainen on todennut, että kyse lienee länsimaisen kulttuurin rappiosta. Vihavaisen tulkinnan mukaan kulttuurin rappiolla on kaksi tuntomerkkiä. Ensinnäkin omaa kulttuuria aletaan suorastaan hävetä ja pyytelemään anteeksi sen olemassa oloa. Toinen on se, että tuon kulttuurin puolesta ei olla valmiita taistelemaan, tarvittaessa siis vaikka kuolemaan.

    Tästä seuraa mitä ilmeisemmin se, että länsimainen kulttuuri alkaa kunnioittamaan sellaista kulttuuria, joka on varma itsestään, koska se itse ei ole varma itsestään. Juuri tästä johtuu länsimaisen ihmisen lammasmaisuus esim. suhteessa islamiin.

    On luultavaa, että 1930-luvun länsimaisen älymystön lankeaminen Leninin ja Stalinin järjestemän pauloihin johtui jo osittain tästä. Suomi, ilmeisesti kulttuurin rappion suhteen oli vielä siinä suhteessa kehityksestä jäljessä että tarvittiin kokonaan uusi aikakausi ja uusi sukupolvi, jotta tuo asenne omaksuttiin. Meillähän 1930-luvulla ei pidetty sen paremmin Stalinista kuin Hitleristäkään. Suomen eliitin ihanne Saksa oli itseasiassa keisarin ajan Saksa.

    Teen siis johtopäätöksen että 1920- ja 1930-luvulla Suomessa oli vahva kulttuuri, vahva identiteetti josta myös sivistyneistömme oli ylpeä. Tuon kulttuurin puolesta oltiin valmiit antamaan vaikka oma henki. Nykyisin tällainen ei tietysti tulisi kuuloonkaan.

    Liekö muuten sattuma, että juuri Vietnamin sodan aikana tapahtui amerikkalaisten keskuudessa ratkaiseva käänne: sodan alku puolella sotaa ei vastustettu vaikka yli 30 000 miestä oli jo kaatunut kentillä. Vuosikymmenen lopulla - suurten ikäluokkien astuessa esille suhtautuminen sotaan muuttui. Siitä lähtien myös USA:ssa väestön enemmistön haluttomuus uhrata omia poikiaan on ollut ilmeinen yhteiskunnan kaikissa kerroksissa ja erityisesti älymystössä.

    Korjatkaa näkemyksiäni jos niissä on pahoja puutteita. Asia voi nimittäin olla niin, että meidän kuuluisa "rauhantahtoisuutemme" ei ole mitään muuta kuin kulttuurin rappio-nimisen kolikon toinen puoli.

    VastaaPoista
  38. Minä kun luulin toista kymmentä vuotta, että oli joku Osmo Jussila jossakin suomalaisessa yliopistossa ja tämä O. Jussila 80-luvun kirjassaan Terijoen hallitus kertoi talvisodan yhteydestä suurvaltaisen Venäjän palauttamiseen tapaus tapaukselta Aral-järveltä Finljandijaan: sama kaava "terijoen" hallituksineen, jotka pyytävät neuvostomaan veljellistä apua kansansortaja-klikin kaatamisessa.

    Saksalla toki on ollut suuri roolinsa Suomenkin historiassa, joka voidaan jos halutaan sisällyttää koko Baltian historiaan. Suomenlahtea kaikki ovat purjehtineet.

    Saksa vs Venäjä ja päinvastoin; siinä se Suomen historia lopulta on, (pojat niin sanoivat). Pardon!

    VastaaPoista
  39. 1900-luvun älykkö nro 1 Albert Einstein, vaikka tiesi näytösoikeudenkäynneistä jotain jne, kehui vielä v. 1937 kirjeessä Max Bornille, että Stalin on kunnon mies. (Fölsingin elämäkerran mukaan ja siitä sitten ulkomuistin mukaan).

    MrrKAT

    VastaaPoista
  40. Myös S-32-kansio esittäisi Stalinista kuvaan sopimatonta tietoa - siksi kai sitä piilotellaankin.

    VastaaPoista
  41. Unohtamatta tietenkään kesään 1941 liittyviä "omituisia" seikkoja. Miksi puna-armeija oli kuljettanut n. miljoona tonnia polttonesteitä aivan Saksan 150 divisioonan hyökkäysjoukkojen nenän eteen etulinjan tuntumaan? Miksi oli jo varattu, kuljetettu tai oltiin kuljettamassa 170 000 puna-armeijan rautatiepioneeria etulinjan tuntumaan? Ja miksi jokseenkin kaikki puna-armeijan divisioonat, armeijakunnat ja armeijat olivat vailla topografikarttoja ja samaan aikaan saksalaisten yllättäessä tuikkasivat etulinjan tuntumassa olleet puna-armeijan esikunnat valtavia karttavarastoja ja karttoja sisältäneitä junanvaunuja tuleen?

    Paljon kysymyksiä jotka odottavat vielä vastausta ja varmistusta. Se, että topografikartoista vastanneita kenraaleja ei hirtetty kuten ei marsalkka Zhukoviakaan on myös kiinnostava asia. Sitä sopii pohtia. Päinvastoin herrat upseerit palkittiin vielä moninkertaisesti. Presidentti Koivisto, tukeutuen venäläisiin, saksalaisiin ja itävaltalaisiin historioitsijoihin, on kyllä taipuvainen arvelemaan, että NL:n marsalkat ja kenraalit eivät tehneet mitään väärin. Saksa vain ehti ensin.

    VastaaPoista