29. lokakuuta 2010

Sumua ilman tulta




Kun ihmiselle halutaan aiheuttaa jotain oikein ikävää, eikä siihen löydy pahalla tahdollakaan perusteita, pannaan liikkeelle valhe. Sen jälkeen tarvitaan pari palkatonta kannattajaa, jotka nyökyttelevät ja sanovat:” Ei savua ilman tulta.”

Se tarkoittaa arkikielellä:” Tämä henkilö hirtetään ilman todisteita.”

Liikuttavin osoitus lujasta luottamuksesta oikeudenmukaisuuteen ja oikeuden jakamiseen on näytösoikeudenkäynnit. Kuiskuttelukampanjat eli loanheitto eli luonnemurha tulevat heti perässä.

F.E. Sillanpää nimitti ”kamreereiksi” ihmisiä, joille hän halusi sanoa ilkeästi. Sellaisia olivat esimerkiksi ne, jotka tahtoivat tilityksen tai ainakin kuitit haltuun uskotuista varoista.

Mainio mies muutenkin tämä suuri näyttelijä. Kun hänet talutettiin hauraana vanhuksena, pitkäpartaisena ja kalottipäisenä, lukemaan kulttuuritilaisuudessa yleisölle ajatuksiaan ja sitten ääninauhalle Vilho Suomen ja Heikki A. Reenpään luultavasti Maijaliisa Auterisen asiantuntevalla opastuksella laatimia joulusaarnoja, hän oli 58-vuotias (syntynyt 1888).

Panu Rajala ei ole huomannut nimetä Sillanpäätä ja hänen nerokasta kaveriaan Sakari Pälsiä Suomen blogikirjallisuuden perustajiksi. He saivat siitä rahaakin. Sillanpään viimeinen mestariteos ”Elokuu” oli syntynyt silloin kun Reenpäät pitivät mestaria hotellissa lukkojen takana ehdolla että edes olutta ei herunut muutoin kuin käsikirjoitusliuskoja vastaan. Niissä liuskoissa ei sitten ollut päätä eikä häntää. Käsiala sitä vastoin oli harvinaisen isoa. Auterinen kertoi kirjallisuuden tohtoreille (Suomi) ja yhtiön hallituksessa istuvalle kirjallisuuden professorille (Rafael Koskimies), että eräs tällainen James Joyce ja muuan tuollainen Virginia Woolf olivat saavuttaneet mainetta tajunnanvirtatekniikaksi nimitetyllä kerronnallaan. Kun näissä Sillanpään papereissa ei ollut henkilöitä, paikkoja eikä asioita, kokonaisvaikutelma oli sangen moderni. Ja niin lukeva yleisö ällisteli kerrrontaa, johon oli liitetty eräiden otavalaisten kotiseutumuistoja Ruoveden Kautun kanavalta, ja Heikki A. Reenpää laati kummisedälleen Koskimiehelle pro gradun kirjailijoista ja heidän kustantajistaan…

Nähdäkseni myös Sofi Oksanen ymmärtää tämän. Joko myydään kirjaa tai kirjailijaa. Yllä oleva on kotiaine Helsingissä kuulemma meneillään oleville kirjamessuille. Sähkökirjoista, joiden turhuuden ainakin Akateeminen kirjakauppa näyttää aikovan todistaa ylihinnoittelulle, kirjoitan pikapuolin.

Kamreereja kuitenkin tarvittaisiin. Timo Soini, tämä mainio mies, jota minulla ei ole iloa yhtä vähän kuin kunniaa tuntea mieskohtaisesti, istui televisiossa rakentamassa mosaiikkia. Kun meillä ei ole kamreereja eikä johdonmukaisia aatteita, tuntuu riittävän hyvin, että toimii kuin vaalirahoitus tai hiihtoliitto, joka edelleen nimittää hyväksi käytännöksi kavallusta. Kavallusrikos täyttyy, kun vieraita varoja otetaan omaan käyttöön, eikä rangaistavuus katoa, vaikka varat palautettaisiin myöhemmin kamreerille. Jopa poliiseja on pantu viralta kahvikassan kolikoiden ”lainaamisesta”. Muuan tietämäni hovioikeudenneuvos (ennen sotia, herra paratkoon), menetti virkansa ja viivähti vankilassakin ”lainattuaan” pahimpaan tarpeeseen rahaa leimamerkkikassasta – tuomareille kertyi kaikenlaista pikku tuloa, joka oli tilitettävä valtiolle, ja erikoisin oli vielä minun aikanani perukirjoista seurakunnan köyhille peritty ”vaivaistenpenninki”, joka tosin maksettiin postiin.

Samaisen hiihtoliiton uusimmasta ladulta eksymisestä vain sananen: petos oikeudenkäynnillä merkitsee vaikeaa todistelua tahallisuudesta. Kyllä ihminen saa vaatia oikeudessa vaikka mitä hulluja, ja vaatiikin. Hiihtoliiton tapauksessa on mielestäni todistettava, että asianomaisten tietoisena tarkoituksena oli saada oikeudettomasti vahingonkorvauksia. Se ei riitä, että perusteet osoittautuivat kestämättömiksi.

Soini sitä vastoin sai taas lisää kannattajia, koska oli älykkäämpi kuin haastattelija. Kumpikaan ei  tuntunut hallitsevan kahta vaikeaa kysymystä: paljonko on valtion verokertymä vuodessa ja toiseksi paljonko valtion on välttämättä saatava veroina vuodessa.

Soini pääsi toistamaan useasti huomautuksensa, jossa sitten olen samaa mieltä hänen kanssaan: ”civic disorder” eli ”levottomuudet” voivat leimahtaa esimerkiksi verosäännöksestä, joka on rahallisesti pieni mutta tunteita kuohuttava. Kuten ihmisoikeustuomioistuin sanoo: reilun [oikeudenkäynnin] täytyy myös näyttää reilulta. Reilu oikeudenkäynti – en pidä suomennoksesta – on siis oikeudenmukainen oikeudenkäynti, fair trial.

16 kommenttia:

  1. Valtion verotuloista puhuttaessa kysymykseen, keneltä ja miten veroja on kerättävä, usein poliitikkojen vastauksista jää kuulijan mieleen ajatus, sinänsä tosi, että rikkaita ei oikeastaan kannattaisi verottaa ollenkaan kun niitä on niin vähän ja kertymä potista pieni ja rikkaiden toimeliaisuus hyödyttää välillisesti meitä jokaista, joten heidän toimeliaisuuttaan ei saa lannistaa liialla verotuksella...
    Ja jos tähän jälkikuvaan iskisi jonkin suunnan populisti että jos rikkaita ei verotettaisi ollenkaan, heiltä jäisivät verovähennysoikeudet kokonaan käyttämättä ja se olisi saavutettuihin etuihin puuttumista, niin olisipa se populismia parhaimmillaan...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  2. JK:lta asiaa!

    Tätä valhetta on nyt jostain syystä paljon liikkeellä ja liikekannalla. Ihmetystä herättää eduskunnan oikeusasiamiehenviraston yhteyteen esitetty "ihmisoikeuselin". Siellähän on JO erittäin vaikuttava elin, niin miksi yritetään sotkea ihmisoikeuksia- ja virastopolitiikaa keskenään?

    Elimen esittäjä ja aloitteen tekijä J. Söderman on tuonut pahat tapansa ja kieroutuneen oikeuspolitiikkansa EU:sta ja juuri tuosta syystä, kun sotki "politiikan ja oikeudenvalvonnan" virassaan ombudsmanina, Romano Prodi tuli ja potki elimeen ja äijän täytyi erota virastaan ennenaikaisesti! Tätäkö politikointia nyt sitten halutaan väkisinkin ajaa meille ja siis jonkinlaisena "läksiäislahjanako"?

    VastaaPoista
  3. JK: "...paljonko on valtion verokertymä vuodessa ja toiseksi paljonko valtion on välttämättä saatava veroina vuodessa."

    Näinhän asiaa usein lähestytään, perse edellä puuhun.

    Oikea kysymys olisi, että miten valtio voi maksimoida verokertymänsä pitkällä tähtäyksellä, ja vasta sen jälkeen tulisi pohtia millaisiin yhteiskunnallisiin palveluihin se riittää.

    VastaaPoista
  4. JK: "Liikuttavin osoitus lujasta luottamuksesta oikeudenmukaisuuteen ja oikeuden jakamiseen on näytösoikeudenkäynnit."

    Osuit ajan hermoon, sillä hovioikeus on tuominnut henkilön X sakkoihin uskonnon Z loukkaamisesta blogikirjoituksessaan, tällaisin perusteluin:

    "Oikeuden mukaan kirjoituksen tarkoituksena ei ollut käydä asiallista keskustelua uskonnon väitetyistä epäkohdista, vaan vain häpäistä sananvapauden varjolla uskonnon pyhiä arvoja."

    Oikeuden mielestä sananvapautta pitää siis käyttää oikein, vastuullisesti ja rakentavasti. Ei siis väärin.

    Huomautan vielä, ettei oikeus ymmärtääkseni ottanut kantaa siihen, oliko asia totta, vaan että on väärin pahoittaa toisten mieli kertomalla totuus.

    Kyse ei myöskään ole Sanghain, Myanmarin eikä Moskovan hovioikeuksista, vaan Helsingin.

    Viimeksi tällainen tuomio saman pykälän nojalla tuli 60-luvulla eräälle kirjaltajalle ja jo silloin sitä osattiin valistuneissa piireissä hävetä.

    Mitään ei ole opittu.

    VastaaPoista
  5. Vahingoitettiinko eläintä kuvattaessa?

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: - ottamassani, erittäin arveluttavassa valokuvassa hiiri on kuollut. Meille alkoi tulla erimielisyyksiä, kun työpöydälläni alkoi olla kaksi hiirtä. Yksissä leivissä oleminen olisi ehk vielä mentellyt.

    VastaaPoista
  7. Ad Tapsa: Lefferin käyrästä keskusteltaessa tuo lähtökohta, verokertymän maksimointi, on tapana kyseenalaistaa. Itse en osaa sanoa sitä enkä tätä - paitsi että valtio ei ole sellaine nliikeyritys, jolle "voiton" maksimointi olisi tavoite.

    Luultavasti olemme kuitenkin itse asiasta samaa mieltä.

    VastaaPoista
  8. Älykkään ja pisteliään mutta kuivuuttaan narisevan huumorin taitavana kansanomaistajana, elikkä siis vesittäjänä tunnettu ja tunnustettu kommentoija "Blogivaeltaja" osuu jyvään sokean kanan metodillaan. Kerrankin.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - Mannherheimin yhteydessä "bobrikoffari" olisi outo terme, koska hän oli Suomessa hyvin vähän 1900-luvun alussa. Haukkumasanala tarkoitettiin täkäläisiä irkamiehiä, jotka etenkin perustuslaillisten mielestä menivät liian pitkälle myöntyvyydessä tai mielistelivät venäläistä esivaltaa edistääkseen omaa uraansa.

    Tuon leiman sai moni, ja mmonessa tapauksessa aivan epäoikeudenmukaisesti. Jälkiviisauteni esim. K.J. Ståhlbergin sangen viileä suhtautuminen jääkäriliikkeeseen oli aivan perusteltu asenne - en siis sanonut oikea, vaikka mieli ehkä tekisi.

    Myös porvarillisella puolella itsenäisen Suomen tavoittelua pidettiin lähes haihatteluna vielä 1917. Sekin oli ehkä oikea arvio, koska Venäjän vuoden 1917 kaksi vallankumousta mullistivat tilanteen täysin.

    VastaaPoista
  10. Kommentoija Tapsa. Kenen etu on valtion etu?

    VastaaPoista
  11. "Osuit ajan hermoon, sillä hovioikeus on tuominnut henkilön X sakkoihin uskonnon Z loukkaamisesta blogikirjoituksessaan (...)"

    Kylläpä minua nyt itkettää.

    VastaaPoista
  12. Viherpiiperö-suomalaisilla on kummallinen suhtautuminen tuhoeläimiin. Viimeksi tänään Ylen uutisissa ollut majavan hävittäminen oli jouduttu keskeyttämään roskaväen takia. Tiedoksi sille dorkalle opettajalle: Kanadanmajava ei kuulu Suomen luontoon ja ne pitäisi kaikki hävittää, koska ne paitsi tekevät vahinkoa, haittaavat myös euroopanmajavan kannan elpymistä. Mistä noita dorkia tulee?

    VastaaPoista
  13. Jääkärithän olivat maanpetoksellista paskasakkia, jotka nousivat kapinaan laillista esivaltaa vastaan.

    VastaaPoista
  14. Olen eri asiasta täysin samaa mieltä jokaisen kirjoittajan kantaan yhtyen ja niitä vastavirtaan myötäillen ja eri kannalla ollen.

    Iisi

    VastaaPoista
  15. "Kenen etu on valtion etu?"

    Hyvä kysymys, vaikka itse en olekaan missään puhunut valtion edusta. Kiinnitin huomion vain siihen, että on eri asia miettiä paljonka valtion on "välttämättä saatava veroja" kuin "miten valtio maksimoisi verotulonsa".

    Edellinen johtaa staattiseen kurjistuvaan yhteiskuntaan, jälkimmäinen dynaamiseen kehittyvään yhteiskuntaan - vaikkei sekään takaa suurinta mahdollista dynaamisuutta.

    Itse kysymykseen vastaisin, että riippuu valtiosta - Pohjois-Koreassa se on Kim-dynastian etu ja meillä Suomessa kansalaisten etu.

    VastaaPoista