21. syyskuuta 2010

Gevalia


Ystävä kysyi, että mikä paikka sitten on latinaksi Gevalia. Vastaus on Gävle. Se on kaupunki Ruotsissa, pari sataa kilometriä pohjoiseen Tukholmasta. Väliin jää muun muassa yliopistokaupunki Uppsala ja sievä Sigtuna, jonka näkeminen nostattaa mieltä, koska suomalaiset varastivat sieltä 1187 kirkon ovet. Ovat tiettävästi hankkineeet uudet.

Join monta vuotta Gevaliaa, iso kuppi aamulla ja kukaties se kaunisi perinne, jolla ei taida olla kielessämme nimeä, påtår eli tilkka lisäksi. Kahviloissa se taitaa olla toinen kupillinen samaan hintaan tai puolella hinnalla, mutta pappilassa ”jos nyt vielä puoli kupillista”.

Gevalian juominen johtui huokean hinnan lisäksi siitä, että se maistui niin Ruotsin laivalta, ehkä enemmän Siljalta kuin Vikingiltä.

Ruotsin laivan seisova pöytä, jonka nimitys nuoruuteni päivinä taisi olla ”smörgåsbord” eli voileipäpöytä ja nykyisin suomeksi ”buffet”, oli järisyttävä näky. Viina villitsi, koska se oli niin halpaa. Makeishyllyt ja – siihen aikaan – tupakka tekivät kauppansa. Ainakin Toblerone-tanko, siis se kolmikulmainen, muodostui ikoniksi. On käyty Ruotsissakin, meinaan!

Olen yrittänyt palauttaa mieleen, milloin tein tuon ikimuistoisen matkan ensimmäisen kerran. Luullakseni se oli 1962, kun liftasin Kauhavalta Marseilleen ja takaisin. En ole kyllä varma. Takaisin tulin kuitenkin Travemünden kautta kansipaikalla ja laiva oli Ariadne, sama kuin alokuvissa Tulenkantajista palaamassa kaameassa krapulassa Pariisista tai jostain. Oihonna – omituinen nimi on Runebergin ”Kuningas Fjalarista” oli myyty pois pari vuotta sitten.

Autolautta oli uusi keksintö. Siljan Skandia ja Nordia ajelivat kylmästi Tukholmaan, paitsi talvella. Kilpailija Viking oli tarkoitettu huonommille ihmisille.

Kaukomatkailun tunnus oli kahvin maku: Gevalia. Maistuu se edelleen hitusen erilaiselta kuin Kulta Mokka. Kaliforniassa asuessani koin järkyttävän elämyksen. Kaupoissa oli Maxwell House ja Hill’s Bros –kahvia, peltipurkeissa. Sotien jälkeen amerikan paketista ilmestynyt kahvipurkki oli maanpäällisen hekuman huippu. Ja koska astia oli sopivan iso, niitä näki vuosikymmeniä verstaissa ja pajoissa säilytysastioina.

Autolautta on kappale kauheinta historiaa. Se vei Suomesta pysyvästi Ruotsiin ainakin 180 000 ihmistä pelkästään 1960-luvun lopulla. Toiset jäivät Slussenille siltojen alle juopottelemaan ja kuolivat siellä kylmään tai puukkoon. Toiset tekivät kovasti töitä ja tulivat kesällä omalla Volvolla tapaamaan vähäosaisia sukulaisia.

Kirjoitan tämän kadonneiden seuratapojen muistoksi. Suomessa ja Ruotsissa jopa kotiin kuulustelemaan tulleelle poliisille tarjottiin kahvia. Tapaminen ”päiväkahvin merkeissä” tarkoitti sanomalehti-ilmoituksissa luvatonta sekaannusta, jota maallikot sanovat sukupuoliyhdynnäksi. (Termi ”salavuoteus” jäi valitettavasti käytöstä rikoslakia muutettaessa 1920-luvulla, mutta ”haureus” onneksi säilyi 80-luvulle. Tunnetteko niitä? Oletteko kuulleetkaan?)

Tuo kahvin tarjoamisen tapa oli hyvin merkittävä ja hyvin painava. Piian paikkaa kysyville, kulkumiehille, kerjäläisille tai romaneilla ei kahvia tarjottu, ei liioin vältämättä toispaikkakuntalaisille. Muutoin kahvinjuominen oli papinviran suurin rasitus – ja saattaa olla edelleen. Kai suomalainen ja ruotsalainen kahvipöytä on kansainvälisesti ainutlaatuinen ilmestys, ja esimerkiksi ristiäisissä niitä pöytiä edelleen viritellään. Tosin suolainen syrjäyttää makeaa, mutta jos tarjolla on Hanna-tädin kakkuja, hiekkaleivoksia tai lusikkaleipiä, niillä on tapana kadota parempiin suihin kiireesti.

Kahvin tarjoamisen esiaste oli koreografinen. Sisään tulijaa puhuteltiin sekä kaupungeissa että maalla kynnyksellä, tuulikaapissa, eteisessä eli tambuurissa tai sitten sanottiin: käykää peremmälle (tulukaa tup’han).

Asia on niin ihmeellinen, että englanninkielisessä Wikipediassa on asiasta artikkeli, Fika (coffee break). Suomessa ei ole vastaavaa sanaa. Se on sekä verbi että nomini – juoda kahvia tai kahvi (tai kahvila) (pikkuleivän kanssa). Kuva samasta lähteestä ”people queuing for a ’fika’”.

35 kommenttia:

  1. Sana fika lienee månsingia tai knoparmojta tai ruotsalaisten mannea. Vähän niinq tjej. Otettu ihan normikäyttöön ja harva tietää alkuperää. Salavuoteus on muuten ruotsiksi lönskaläge ja sitä eivät errkåpen edustajatkaan taida enää tietää. Ei ole myöskään käytössä yksinkertainen tai kaksinkertainen huoruus. Jos olisi, niin joku voisi kysyä kolme lasta adoptoineen oikeustieteen ylioppilaan harrastuksista. Ei tainnut oma tuhkamuna olla mielissään kun luki lehdestä "tämä on ihme". Ja erohan siitä tuli.

    Jos virkamiesruotsi ja ruotsinopetus poistetaan, niin meillä on kohta runsaasti paikkoja ruotsia osaaville historiantutkijoille. Suomen sanaa ei pahemmin löydy tärkeistä dokumenteista ennen viime vuosisadan alkupuolta.

    Tiedättekö muuten, että Slussenilla oli sissejä korkeintaan muutama kymmenen ja nekin katosivat aika nopeasti pakkasessa. Yleisin tapaus gästarbetarena on sama kuin omani, eli laivasta työhaastatteluun ja sen jälkeen kortteerin hakuun ja seuraaana päivänä töihin. Ammattitaitoiselle metallimiehelle löytyi aina töitä, jopa siinä määrin, että Suomessa joututtiin ottamaan lomaltapaluuraha käyttöön kun kaikki karjut lähtivät Kockumsille, Volvolle tai vastaaviin paikkoihin eikä jätkää näkynyt duunissa Suomessa loman jälkeen. Ne viinan litkijät olivat muuten vähemmistö. Tavallista perhe-elämää siellä on vietetty. Jostain kumman syystä jokakesäiset ruotsinsukulaisten vierailut loppuivat kuin seinään 1980-luvun alussa. Ehkä lapset halusivat viettää kesänsä ruotsalaisten toverien kanssa ja vanhemmat ostivat ehkä paikallisen kesämökin. Elämänlaatu paranee kun oppii kieltä ja vieraastakin kansasta tulee kaverisuhteista.

    Gevalian tai jonkun muun ruotsalaisen kahvipaahtimon tummin sävy eli skånerost ei toimi Suomessa koska vesi ei ole tarpeeksi kalkkipitoista. Ei kannata edes yrittää.

    VastaaPoista
  2. Myyvät joissain paikoissa kahvia pootoori-optiolla myyntinimellä "pohjaton kuppi". Siivoojan suosikki...

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - olen itsekin nähnyt tilastoja. "Finnjävelit" Slussenila oli Ruotsin varhain ruokottomaksi kehittyneen ilitapäivälehdistön luoma ongelma, ja kommentoijan esittämä arvio lukumäärästä on varmasti oikean suuntainen.

    Tuohon aikaan myös Helsingissä oli vielä erittäin näkyviä pultsareita, kunnes heidät Ruotsin mallin mukaan piilotettiin katesilta ja poistettiin puistoista, etteivät kiltit koirat pelkäisi...

    Nähdäkseni Suomen Ruotsilla antama kehitysapu - juuri metallimieheet ja vastaavat - on aiheetta unohdettu.

    VastaaPoista
  4. Ad Ydin-Yrjö: månsing on käytettävissäni olevien lähteiden mukaan juuri oikea selitys - eräänlainen "kontti-kieli" 1900-luvun alusta. TArkoitus sama kuin osittain Helsingin slangilla - etteivät tyhmät eivätkä maalaiset poliisit ymmärtäisi.

    Esittelisin tuon "fika" -sanan ruotsinruotsina. Kuvittelen ettei sitä mainita meillä opetuksessa ja että se on omiaan aiheuttamaan hämmennystä jo Värtanilla.

    Sana "droschka" lienee kadonnut käytöstä, ja vanhempi suomalainen ymmärtää sen vosikaksi. Sitä käytettiin taksiautoista aika yleisesti.

    VastaaPoista
  5. Muistelisin, etteivät Sigtunan kirkonovia oikeastaan varastaneet suomalaiset. Idästähän vorot olivat, mutta ovet taisivat päätyä Novgorodin karjalaisille.

    Muutoin totean, että taloudessamme on siirrytty kokonaan käyttämään ruotsalaisia kahviplaatuja.

    VastaaPoista
  6. Haluaisin olla eri mieltä tuosta ajankohdasta, jolloin ruotsinsuomalaisten kesävierailut vähenivät. Oman mummulani molemmista naapureista oli lähtenyt lapsia Ruotsiin, ja nämä tulivat käymään kotona kesäisin vielä minun lapsuuteni aikaan, 1990-luvun vaihteessa. Muistan hyvin Ruotsin rekkareissa olleet Saabit ja Volvot, jotka tuntuivat kovin eksoottisilta.

    Sittemmin vierailut loppuivat, kun naapuritalojen asujat vaihtuivat nuorempiin ja mummot lähtivät vanhainkodin kautta Taivaan kotiin.

    Pohjois-Suomessa Gevaliaa ei pidetty mitenkään laadukkaana vaan enemmänkin köyhien juomana. Sitä käytiin hakemassa halvalla Haaparannasta, samoin kuin ruotsalaisten vähän oudonmakuista voita ja kaikinpuolin kelvollista sokeria. Suomalaiset Juhla-Mokka tai Kulta-Katariina olivat laadukkaampia ja kalliimpia.

    VastaaPoista
  7. Kyllä fika on tuttu. En menisi sanomaan, tuleeko se nuorena kesätöistä Tukholmasta vai ihan Turusta asti. Tosin lähes kaikki tutut olivat kaksi- tai puolikielisiä vielä tuolloin, 50- ja 60-luvuilla.

    Salavuoteus on varmasti tuttu, jos ei muusta niin ainakin kirjallisuudesta ja elokuvista! Eihän sitä nyt tietenkään ole harjoitettu... ei. Haureus samoin - ei edelleenkään harjoitettuna. Eikö ole erikoista, että termi on "harjoittaa"?

    Mutta mitä Kemppinen sanoo, koskeeko tämä kysymys teoreettisesti myös MRL:a eli saako toisen tontille rakentaa? :)

    VastaaPoista
  8. Kuka on lopettamassa ruotsinopetusta Suomessa? Siitä olisi kiva kuulla lisää, koska kullostaa niin uskomattomalta ja mahdottomalta hankkeelta. Ja siitä, miten vikamiesruotsin lopettaminen estäisi historioitsijaa lukemasta ruotsia. Eivätkö historioitsija osaa lukea latinaa, jos kaikkia Suomen virkamiehiä ei pistetä latinankokeeseen?

    Vapaan assosiaation kautta mieleeni tuli Westön (luulisin) haastattelu ruotsalaisessa lehdessä. Kun kysyttiin parasta sanaa, joka suomenruotsissa on mutta ruotsista puuttuu, vastaus kuului "muka". Totta tosiaan, tuon sanan joutuu ruotsiksi kääntämään noin viiden sanan pituisella fraasilla. Outoa.

    VastaaPoista
  9. Salavuoteus ja haureus ovat kyllä aikojen saatossa käyneet tutuiksi.

    Sotkamosta kotoisin ollut mummuni sanoi hiekkaleivoksia hiekkahentusiksi. Niiden kohottamiseen käytettiin hirvensarvensuolaa. Hentusia piti aina jouluna olla, päällä ätläkkää mansikkahilloa ja kermavaahtoa.

    VastaaPoista
  10. Ad Erastotenes Ateenalainen: - meille opetettiin rippikoulussa, että Johannaa pitää panna enemmän kuin Katariinaa. Relata refero eli kerron kerrottua.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi: - ("muka") vastaavasti kaipaan suomeen ruotsin kätevää sanaa "lagom". "Skryta lagom" on aika vaikea suomentaa.

    Muutoin tuo lagom voi usein olla esim. "menettelee" - ei missään tapauksessa "välttää".

    "Nu räcker det" kuulostaa korvissani uhkaukselta.

    Vrt. ranskan kielellä ei saa sanoa "ei", jos tarjotaan lisää ruokaa tai juomaa, vaan "kiitos, olen oikein tyytyväinen".

    VastaaPoista
  12. Pappien kahvittelusta sanoi tämä nykyinen kenttäpiispa tultuaan valituksi, että on tervetullutta vaihtelua kun ei tarvitse juoda tolkuttomasti kahvia kuten siviilipuolella. Kiireisenä päivänä meni kuulemma viitisenkymmentä kupillista.
    kaukomaiden kansojen tee- ja muita rituaaleja ihmetteleville olen suositellut tutustumista pohjalaiseen kahvirituaaliin. Siinä on eksotiikkaa.

    VastaaPoista
  13. Ad P. Olka: - Ei mahtunut tähän kirjoitukseen, mutta tiedän lähipiiristä, että moni tyttö hankki ratkaisevat vaikutteet siivoamalla kesän hotellia Tukholmassa. Se oli ainakin 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa sekä kunniallinen että sopiva homma myös lukiolaistytöille.

    Ruotsissa, korostettakoon, tienasi siihen aikaan merkittävästi enemmän kuin Suomessa. Ja se paljon puhuttu pakkoruotsi riitti heitohommissa. Olihan koulussa opeteltu "Huru Olle skulle drunkna åsnan" ja muuta hyödyllistä.

    VastaaPoista
  14. Kun nyt saatiin taas aikaan panna-verbistä huumoria, niin mitä mieltä raati on siitä, että nykynuoriso on pilamielessä alkanut käyttää sanaa laittaminen panemisen sijaan. Esimerkiksi: mä laitoin sitä yhtä blondia viikonloppuna.

    VastaaPoista
  15. "Se oli ainakin 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa sekä kunniallinen että sopiva homma myös lukiolaistytöille ... Ja se paljon puhuttu pakkoruotsi riitti heitohommissa."

    Paitsi että pakkoruotsia ei ollut vielä tuolloin. Sehän tuli vasta peruskoulu-uudistuksen yhteydessä vuodesta -72 lähtien.

    Pidän ohimennen sanottuna myös hiukan kummallisena, että niin paljon resursseja käytettiin ja käytetään vieläkin työvoiman kouluttamiseen Ruotsin tarpeita silmällä pitäen. Joo, tämä lienee typerä junttikysymys, mutta eikö kannattaisi tarkastella asiaa pikemmin Suomen kansantalouden kannalta?

    VastaaPoista
  16. Gevalian pikakahvi on suomalaiseen(kin) makuun parasta, huonoa on vain kun yleensä pitää pikakahviin turvautua.

    Tuttuja rikosnimikkeitä. Naineena kihlautuminenkin oli rikos, joten päiväkahveilla oli joillakin joskus syytä pitää tulevaisuuden suunnittelu kurissa. Enleveeraus erikseen.

    Jälkeenpäin yhteisiksi kokemuksiksi paljastuvat usein juuri ne jutut, jolla piti erottua: muodinmukaiset vaatteet, matkat ja herkut.

    Vadelmavenepakolainen on hauska kirja. Maaninkavaara kannatti vaimon mukaan lukea myös.

    VastaaPoista
  17. Kanssakäymisistä tiedusteltaessa hämäläisisäntä totesi:"Ehän minä nin välitä mutta munat tykkää."
    Mieleenpainanut Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  18. Täytyykin joskus kokeilla lausetta "Kiitos, olen kylläinen", kun tarjotaan lisää ruokaa.

    Siinä sitten ruokaa tarjoileva saa hetken funtsia, olenko minä saanut mielestäni jo kylliksi ruokaa vai en.

    VastaaPoista
  19. Ad Jukka,

    1970-luvun vaihteessa ei Suomessa ollut pakkoruotsia. Ruotsi oli pakollista oppikoulussa, mutta kansakoulussa ei ollut lainkaan pakollisia kieliä. Yliopistossa ruotsi ei ollut pakollista, ja virkamiesruotsi suoritettiin omana kielikokeenaan.

    Pakollinen ruotsi tuli peruskoulun opetussuunnitelmaan vasta hallituksen esitystä lopulliseen muotoon sorvattaessa. Suurin osa Ruotsiin muuttaneista suomalaisista lähti sinne kansakoulupohjalta, osaamatta ruotsia nimeksikään. Toisaalta aika harva oppikoulun käynyt päätyi heittämään lestiä. Eräs merkittävä perustelu pakkoruotsille olikin se, että niin moni muuttaa Ruotsiin.

    No, aika harva peruskoulun käynyt loppujen lopuksi on lähtenyt Ruotsiin töihin, sillä maastamuutto lopahti 1980-luvulle tultaessa, jolloin ensimmäiset pakkoruotsinsa lukeneet olivat liikkuvassa iässä.

    Relata refero, totean minäkin. En kuvaamanani aikana ollut kuin pilke isäni silmäkulmassa.

    VastaaPoista
  20. Turkulainen vuokraemäntäni tarjosi usein kaffetta minulle tamperelaiselle opiskelijatyttöalivuokralaiselleen. Yhden juodun kupillisen jälkeen tarjottiin vielä pootooraa. 1960-luvun alussa opiskelijat asuivat usein alivuokralaisina. Niissä oloissa allekirjoittanutkin oppi melko pian ymmärtämään Turun murretta ja samalla erinäisiä lainailmauksia. Turkulaismiehistä monet olivat töissä "laivan päällä" ja toiset kulkivat töissä "pyörän kanssa", mikä huvitti pyörällä kulkemaan tottunutta tamperelaista. Lukkarinrakkaus turkulaisiin ja Turkuun jäi jäljelle.
    Elviira

    VastaaPoista
  21. Eduskunnan hullu puhuu..puhuu..puhuu ja puhuu lakkaamatta: http://areena.yle.fi/video/1284759

    VastaaPoista
  22. Nyt tarkkuutta. Jukkis puhui lukiolaistytöistä. Lukio, kuten muistamme oli osa oppikoulujärjestelmää ennen peruskoulu-uudistusta. Ruotsi oli tuolloin jo pakollista pidemmälle kouluttautuville. Jukkis on ihan oikeassa tuossa kommenttinsa osassa.

    VastaaPoista
  23. Kappas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain.. Siellähän esiintyy itse Batman ja on niin perusteellisesti huolissaan "ihmisoikeuksista"?

    Kyllä Batmannen olisi pitänyt olla UM:n oikeudellisella osastolla vastaamassa EIT:n huomioihin, niin Ne jutut olisi voitettu!!

    VastaaPoista
  24. Kahvinjuonnista:
    Olin vastavalmistuneena eläinlääkärinä 1970-luvun lopulla kesälomasijaisena Keuruulla. Kävin sunnuntaipäivänä lääkitsemässä lehmää kahden jo iäkkäämmän vanhapiikasisaruksen tilalla. Sisarukset kutsuivat hoito-operaation jälkeen kahville. Talossa oli lähes aarin kokoinen tupa ja sen sivussa keittiö. Tuvan isolle pöydälle oli jo etukäteen katettu vain eläinlääkärille Myrna-kahvikuppi, piparilautanen ja tarjoilulautaselle erilaisia pipareita ja pullaa. Oli se mieleenjäävä kuva, kun minä nuori pojankloppi istuin yksin tuvan keskellä olleen ison pöydän ääressä, join kahvia ja söin pipareita ja toinen näistä vanhapiikasisarista istui etäällä, mutta tuvan puolella keittiön oven vieressä olevan puulaatikon päällä ja keskusteli sieltä kanssani ja toinen sisar kuikuili tilannetta keittiön puolelta, että milloin eläinlääkärillä kahvi kupista loppuu ja kaadetaan lisää kahvia....

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: - käytin tahallani, ehkä harhauttavasti, sanaa "pakkoruotsi" entisen oppikoulun järjestelmästä, jossa toinen kotimainen alkoi ensimmäisellä luokalla ja jatkui läpi koko koulun.

    Virkamiestutkintoon tukeutuminen soinnahtaa tekosyyltä. Olen kuullut nuorempien, siis oikean pakkoruotsin lukeneiden ns. ruotsia, eikä sillä pääse edes känniin autolautan baarissa. En osaa liioin heti kuvitella suomenruotsalaista, joka jaksaisi kuunnella virkamieheltä sellaista siansaksaa. Eräänlainen ongelmahan on pääkaupunkiseudulla (en puhu Pohjanmaan rannikosta), että silmä kourassa saa etsiä ruotsia äidinkielenään puhuvaa, joka viitsisi puhua ruotsia sitä mielestään hyvin osaaan kanssa. Tarkoitan itseäni.

    VastaaPoista
  26. Kunnaksen jutusta ja täällä tänään harjoitetusta kuullun kertomisesta saan aiheen toistaa jutun, jonka ukkolaamanni kertoi käräjillä: von Frenckell olisi kommentoinut Slioor-seikkailuaan - elämäni suurin munaus, mutta munieni suurin elämys!

    VastaaPoista
  27. Ja näillä lakeuksilla ei Jumalauta - porvoonruotsia sönkötetä! "Pakkoruotsi" on perseestä ja senhän "hokas" jo Mari Kiviniemikin. Kun alkaa revetä, niin revetköön kunnolla..

    VastaaPoista
  28. Ad Rienzi,

    Kihlaukseen meno naimisissa olevana on edelleen rangaistavaa (RL 18:1§). Rangaistus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta.

    Jos kihlattu on nainen ja hänet on kihlauksen nojalla maattu tai kihlaus on johtanut vihkimiseen, rangaistus on vähintään kuusi kuukautta, enintään neljä vuotta vankeutta. Rikos on asianomistajarikos.

    Koska kaksinnaiminen ei ole enää Suomessa rikos, voi kaksinnaija joutua oikeuteen ja vankilaan ainoastaan tämän pykälän nojalla.

    VastaaPoista
  29. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: - kattos, Ville, pirua. Tuota en olisi muistanut, mutta tarkistin.

    Ja voimassa on myös 18 : 2, unohtumaton rikosnimike, "pettolapsen esiintuominen". - Tunnen yhden jutun, jossa oli kysymys tästä.

    Luin silloin 60-luvula ahneuksissani tenttiin Forsmanin "De särskilda brotten" ja siitä jäi mieleen kaikenlaista, ei kuitenkaan sitä, mikä on vielä voimassa. Siihen auttoi tuomarina lakikirja.

    On muuten tämä Forsmanin kirja aivan toista luokkaa kuin Honkasalot.

    VastaaPoista
  30. Erkki - Kyllä Batman kelpaa isäpapaksi sullekin varmaan...

    VastaaPoista
  31. Anonyymi - juuri siksi ja sen verran, että eroon pääsee..

    VastaaPoista
  32. Erastotenes - Kiitos, olenkin jo aiemmin epäillyt rikosoikeustietämykseni ruostuneen, nyt sen tiedän.

    VastaaPoista
  33. "Pahategon Caari, LIII. Lucu. Salawuoteudesta:
    4.§. Jos jocu macaa mykän waimo-ihmisen, eli isändä palca-pijcans; olcon mies cahdenkertaises sacos, joco se on huoruus eli salawuoteus. Sijtä, joca macaa hourun naisen, eli lapsi-ikäisen, on ennen sanottu."

    VastaaPoista
  34. Meidän talouteen tuotiin Ameriikan-lomalta ihan varta vsten kahvipurkki, kun se on sitten tyhjänä kätevä säilö. Näin siis vuonna 2008.

    VastaaPoista
  35. Vai ei lakeuksilla Porvoon ruottia? No, ehkä osasin jotain möngertää, kun tässä viime viikonloppuna gevaliaa tai mitä lie kaffea ruotsalaisessa kaffepyödässä nautin.

    Ja kyllä, otatko lisää. Ja auta armias kun kehuit torttua ja kysit miten se on tehty?, ei meinannut tuputtaminen loppua. Tosin, oli se hyvää.

    VastaaPoista