22. syyskuuta 2010

Ei ole ohi


Olen lievästi paheksunut vihjauksia, että kirjoittelen tähän omia kokemuksiani. Ne näet pitävät paikkansa. Minua hitusen rasittaa lyöntivirheiden tavaton määrä kirjoituksissani. Olen selittänyt kauniisti, että siihen vaikuttava vaikeat silmäleikkaukset, jotka olen kestänyt miehekkäästi, ja ruohikkopalon nopeudella etenevä dementia.

Vaikuttaa siihen oikolukuohjelman puuttuminenkin. Ei puutu enää. Ensin soitin Verkkokauppaan. Nopea vastaus, hyvä palvelu. Olen muuten kehunut päteviä myyjiä päin kasvoja, ja he ovat sammaltaneet jotain koulutuksesta ja omasta mielenkiinnosta.

Uusi soitto Microsoftin palvelunumeroon, jonka kauppa antoi. Vain kaksi valintaa (oletteko mies, painakaa 1, oletteko nainen, painakaa 2, ei osaa sanoa, painakaa 3) ja sitten pirteä asiakaspalvelu. Kysymykseni: on englanninkielinen Office 2007 enkä löydä mistään kielipaketti, jossa olisi mukana suomi. Asiakaspalvelukaan ei löytänyt mutta lupasi lähettää meilin. Ajattelin että noinkohan. Viesti tuli aika pian ja sisälsi oikean linkin. Toimii.

Perjantaina munkkiniemeläinen huoltokorjaamo lähetti tekstarin: pölynimuri noudettavissa. Olivat joutuneet tilaamaan osan Saksasta. Kokonaishinta 30 euroa. Jäin nojailemaan tiskiin ja kuulin kauhukertomuksia huijareista ja näin kopion eläkeläiseltä karhutusta laskusta, pölynimuri 1 300 euroa. Ei sitten liioin toiminut.

Vaihtarina kerroin vanhemmalle ja nuoremmalle myyjälle, joista jälkimmäinen kuulemma sompailee ympäri kaupunkia korjaamassa kaikenlaisia kodinkoneita, suuresti arvostamani stm. Ryhmyn vastauksen majurin kuvaukseen kaukopartiomiehen eli sissin onnistumisen edellytyksistä: hänen on oltava sitkeä, hänen on oltava röyhkeä ja häikäilemätön, hän ei pelkää mitään, hän ei anna viholliselle siunaaman rauhaa, hän menee vaikka läpi harmaan kiven…

Ryhmy: ”Niin, herra majuri, minä olen siviilissä pölynimuriagentti. – Joko muuten herra majurilla on Super Loisto –pölynimuri?”

Toisen ilmoittautuneen eli Romppaisen on todisteltava myös avointa armottomuuttaan, johon hän vastaa tyhjentävästi ajavansa linjabussia reitillä Helsinki – Lohja.

Viime viikolla yhteinen ystävämme verottaja lähetteli postia. Polvet notkahtivat, kun mätkyjä oli kahden kuukauden ansiotuloni verran. Mutta uskokaa tai älkää: neljännestunnin kuluttua asia oli hoidettu, ja verovirkailija sanoi, että mätkyttömät laput tulevat viimeistään marraskuun alussa.

Osui pilkka omaan nilkkaan. Se ei tainnut jäädä aivan salaisuudeksi, että jos pannaan Aalto-yliopiston rakentumiseen viattomat riviin, en kuulu siihen. Veroilmoitukseni tein nykyisen tapani mukaan huolimattomasti – työnantajahan ilmottaa pidätykset, mahdollisia juopumuspidätyksiä lukuun ottamatta, joten melkein riittää, että sujauttaa lomakkeen väliin pankin toimittamat kupongit vuoden aikana maksetuista koroista.

Niinpä osittain omasta syystäni, osittain verovalmistajan, minulle oli määrätty vuodelta 2009 vero sekä Teknillisen korkeakoulun että Aalto-yliopiston maksamasta palkasta.

Puhelimessa ollut yleisönpalvelija totesi, että tämä nyt on niin selvä juttu, että se oikaistaan tässä ja nyt. Ja niin siis tapahtuu. Ah, eikö se ole onnea! (Lin Jutang, ”Maallinen onni”, WSOY 1948.)

Jäin sekavien tunteiden valtaan. Itse olen oppinut siihen, että hallintoalamaisille ärähdellään ja kiroillaan, epäilyit kukaties sattuneesta virheestä tai erhekirjoituksesta (huomatkaa kaunis sana – joissakin harvoissa tilanteissa jopa lainhuutorekisterin merkinnän saattoi vetää siististi yli ja kirjoittaa sivuun ”erhe”, oman nimensä ja allekirjoituksen) aiheuttavat uhkailuja poliisin usuttamisesta epäilijän kimppuun julkisen viranomaisen julkisesta halventamisesta ja yhteiselle rahvaalle opetetaan muutenkin, kuka käski ja mitä kuuluu.

Olisiko tämä kaikki muisto vain? Toimisiko jopa tietotekniikka, koska verovalmistelija nappasi putkelle tarkasteltavakseen verotustietoni tuokiossa ja kykeni myös suorittamaan useinmainitun oikaisun?

12 kommenttia:

  1. Opintotuki. Sitä saa hakemalla, siitä olen kiitollinen, mutta ei ilman vittuilua ja hankaluuksia, mitä en ymmärrä. Tänään Helsingin yliopiston opintotukikeskus käsitteli 15.8. jätettyjä hakemuksia. Mikäs siinä, kympin pari saan nyt aikuisiässä lainattua tuosta vain, mutta kaikilla sellaistakaan etuoikeutta ei ole.

    Naiivina lukiolaisena olin mustannut hakemuksesta jonkun ruudun lyijykynällä, minkä myötä odottelua kertyi muutama viikko lisää eikä tiedusteluihin teknisesti ottaen vastattu. Oli kova nälkä, mutta vallitsevana tunnetilana ei ollut nöyryys byrokratian jalon voimannäytteen edessä, vaan ennemminkin Järjestelmään kohdistuva viha ja katkeruus. Kaikkimullehetinyt-sukupolven ongelmia, en tiedä, ihan sama, mutta tätä tietä ei mielestäni kannata yhteiskunnan kokonaisedunkaan kannalta kovin pitkään enää tarpoa.

    VastaaPoista
  2. Suomessa ei ole byrokratiaa, koska byrokratiaa ei ole se, jos kaavake on ohjeitten vastaisesti täytetty ja kaavaketta ei hyväksytä sen takia. Byrokratiaa ei ole myöskään viime tingassa jätettyjen hakemusten ruuhkautuminen. Jos jättää ajoissa, niin saa ajoissa.

    Byrokratiaa on mm. sellainen, että vaaditaan tusinoittain leimoja _oikeassa_järjestyksessä_. Byrokratiaa on myös vaatimus nuhteettomustodistuksesta jos on asunut toisessa maassa parikymmentä vuotta sitten. Varsinkin jos tietää, että kyseisen maan viranomaiset antavat todistuksen vain viimeiseltä kymmeneltä vuodelta tähän päivään mennessä. Täysin hyödytön paperi, mutta byrokraatin mielestä sellainen pitää olla.

    VastaaPoista
  3. Verottaja toimii nykyään kuin palvelulaitoksen pitäisi. Kela ja muut instanssit elävät jossakin menneessä ajassa, tieto ei kulje edes talon sisällä (Kela) tai sitten sitä samaa tietoa pitää lähettää säännöllisin väliajoin (viranomainen valvoo, että järjestelmää ei käytetä väärin).

    Lienen aiemminkin maininnut, että kunnallinen itsehallinto asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikastaan riippuen. Päivähoito, kouluterveys, toimeentulotuki ovat kaikki lailla määriteltyjä, mutta määritelmät on tietoisesti tehty väljiksi ja kunta päättää lain tulkinnasta. Tulkintatapa on kunnasta riippuen tiukka tai vielä tiukempi.

    - Pulu -

    VastaaPoista
  4. Minulla on samanlainen kokemus verovirkailijasta. Soittelin tuossa elokuun puolella vero.fi palvelusta löytyneeseen numeroon ja verotusasiat tosiaan järjestyivät ns. hetkessä jos vertaa vanhoihin käytäntöihin. Koska palvelu oli niin hyvää ja nopeaa, en suostu sanomaan vero.fi käyttöliittymästä yhtään mitään...

    VastaaPoista
  5. Onnittelut saavutetusta oikolukuohjelmasta!

    VastaaPoista
  6. Jos se on dementia, kun tekee näistä Kemppisen viime aikojen teksteistä näin hillittömän hauskoja, niin ilolla odotan oireyhtymän etenemistä. Iso kiitos sinulle blogista, Jukka K.

    VastaaPoista
  7. Joo.. Näinhän se on, että ulosottomies on köyhän paras kaveri ja haastemies hyvä ystävä!

    VastaaPoista
  8. Ad explicandum: - näet hankin sitten kun jaksan puheena olleen Office 2010:n kepulikonsteilla. Kukaan ei tiedä, olenko yliopiston opettaja. Luultavasti olen. Jostain hyvästä saan ainakin palkkaa, tiettynä prosenttina määrätystä palkasta. Se voi tulla työstä jota teen. Käytännössä keskeinen osa siitä tapahtuu Aalto-yliopiston salaisella Kirkkonummen campuksella (yhdellä niistä), joka sijaitsee asunnossani. Kirjoitetaan, luetaan, korjaillaan erilaisia projekteihin liittyviä selvityksiä.

    Yleensä eksyn, kun käyn ent. Teknillisen korkeakoulun ent. ATK-keskuksessa, joka on nykyisin erään yliopiston IT-keskus, X-porras ja sitten vielä vähän ohi, hiukan takaisin ja vasemmalle.

    VastaaPoista
  9. Ei noista verottajista tiedä. Joskus voivat olla pahalla päällä. Riippuu todennäköisesti matalapaineista. Tai paineista.

    Ihmisiähän ne kumminkin ovat.

    VastaaPoista
  10. Verottaja ja autokatsastus ovat kehittyneet viime vuosikymmenet samaan suuntaan: tulevat kalliimmiksi kansalaisille, mutta asiakkaan itsetarkoituksellinen kyykyttäminen ja vittuilu ovat sentään vähentyneet. Ehkäpä henkilökunta on saanut elämän.

    VastaaPoista
  11. Oikein, että hankit oikein ohjelman, Kemppi!
    Monasti olen aikaani hukannut pohdintaan:" Oikeinko se vanha pieru touta tarkoittaa, vai lyökö se taas väärin?" Tästä lähes... kaikki virheet ovat "kemppisiä", tarkoitettuja ja tarjottuja ajatuksen riemuja, kiitos.
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  12. Mistäs se ihminen päivittäistä blogia vääntäisi ellei omasta elämästään. Jos ei kerran halua fiktion puolelle mennä. Haluan yhtyä lukuisiin lähimmäisiin ja kiittää tri Kemppistä monista lukunautinnoista, joita tämän blogin silloin tällöin avaava aina saa. Kun on tietoa enemmän kuin mitä voi enää sanoa yleissivistykseksi ja särmää sopivasti, ja kynä jo kasvanut käteen kiinni, niin tuotos on useimmiten makoisaa, happamuus melkoista mutta niin on tällä lukijallakin. Kemppisen happamuudensäätö on kuitenkin hallinnassa, niin että positiivisille kokemuksille annetaan tilaa kun niitäkin kuitenkin tulee. Että eikun siitä vaan.. Terv. Pohjoisen Hessu

    VastaaPoista