Eläköön populismi

Miksi kukaan ei kysy vakavissaan: entä jos Timo Soini on oikeassa. Miksi kukaan ei sano ääneen, että jos äänestäjät ovat tyhmää mieltä, äänet ratkaisevat silti.

Ei ole muuta edustuksellista demokratiaa. Mahdollisimman monella on tilaisuus osallistua vaaleihin ja valituksi tulleet tekevät isoja päätöksiä näiden toisten rahoilla.

Jos tämä ei kelpaa, vaihtoehto on vallankaappaus eli väkivaltakoneiston käynnistäminen. Se on tunnetusti suosittu vaihtoehto.

Populismi liittyy sanana ”kansallisuuteen”, mutta niin liittyvät myös nationalismi, natsismi ja puoli tusinaa muuta sanaa, jotka on osattava ylioppilaskirjoituksissa.

Perussuomalaisia ajatellen molemmat sanakirjan määritelmät ovat mahdollisia – ”kansan” puolesta eliittiä vastaan; ”tavallisten ihmisten” puolesta. Kun keskustapuolue kaiken vennamolaisuuden jälkeenkin selittää olevansa ”tavallisten ihmisten asialla”, ja ainakin Paavo Väyrynen on tässä tiukka, on selvää, että perussuomalaiset ja kepu kalastavat samoilla vesillä.

Haukkumasanana eli kaikkei tavallisimmassa käytössä populismi tarkoittaa kannatuksen vonkaamista katteettomilla, jopa mahdottomilla lupauksilla. Käyttö haukkumasanana peittä näkyvistä vaarallisesti natsikortin – vielä kun Hitler oli valtakunnankansleri, vakiintuneet ja vastuulliset puolueet pitivät häntä pellenä, josta pääsee vaivattomasti eroon. Suomessa Isänmaallinen Kansanliike Lapuan liikkeen perillisenä oli ainakin vahvasti populistinen, koska sen päämääränasettelujen perustelut (Suomen suvun yhdistäminen, sitten jopa toisin ajattelevien porvareiden ahdistelu) olivat täysin tunteeseen vetoavia ja, kuten kävi ilmi, järkeä käyttäen kaadettavissa.

Muistutan, että K.J. Ståhlbergin kyyditys oli äärioikeistolaisen liikkeen junailu, vaikka siitä lopulta tuomitut olivat pikku tekijöitä (Wallenius vapautettiin) ja muistutan, että Mäntsälän kapina oli aseellinen. Svinhufvud, vielä hiljan kansanliikkeen suosikki, nimettiin ”Akka-Pekaksi”.

Suomen ensimmäinen populistinen liike oli maalaisliitto. Voi olla että se on viimeinenkin (keskustapuolue). Maalaisliitto syntyi kansanliikkeenä ja kiisti olevansa puolue. Santeri Alkio osasi puhua ja kirjoittaa niin kauniisti, Kyösti Kalliolla oli niin vakuuttavat viikset ja Juho Niukkasella niin rankka viipurilaisen torikauppiaan mielenlaatu ja menettelytavat, että ensimmäinen rantanuotan veto tuotti toisen tohtorin – monet veltot vanhasuomalaiset olivat liittyneet kansanliikkeeseen jaksamattomuuttaan, ja eräistä muista, kuten tohtori Lauri Kr. Relanderista, ei ollut niin väliksi.

Tuo toinen tohtori oli tietysti Kekkonen, opportunisti eli kiipijä jos kuka uransa alkuvaiheessa. Kuten tunnettua, omakaan puolue ei pitänyt häntä sotien aikana hallituskelpoisena, saati todelliset vallankäyttäjät Mannerheim, Ryti ja Tanner.

Mahdollisesti maalaisliittolaisen lukijan ei pidä panna pahakseen. Siinä oli välissä kysymys tasavallasta tai kuningaskunnasta, ns. torpparivapautus eli lex Kallio eli laki maan hankkimisesta asutustarkoituksiin (1922) ja porvaripuolueiden hajoaminen kokoomukseksi ja edistykseksi.

Ainakin ruotsalaiset pitävät kehitystä lineaarisena, ja ainakin se on erehdys. Tämän päivän asiat ja tulevat tapahtumat eivät johdu millään välttämättömyydellä, eivät edes merkittävällä todennäköisyydellä tähän mennessä tapahtuneesta.

Olkoon esimerkki islamin naisten huntu. Sen käyttäminen on siis ihmisoikeus ja osa uskonnon harjoittamista, jota on kunnioitettava. Olen samaa mieltä. Silti en suvaitsisi naispoliisia, joka käyttäisi huntua. En menisi vapaaehtoisesti peittävää huntua käyttävän kirurgin leikattavaksi enkä luultavasti edes vastaanotolle.

Olen toiminut itse melkein koko ikäni rooleissa, jotka eivät oikein sovi minulle, etenkin tuomarina. Olen oppinut ajattelemaan, että kun saan tästä palkkaa, joudun sitten sopeutumaan, esimerkiksi suhtautumaan näennäisen tasapuoliseti asianosaisiin, vaikka ajattelen, että toinen on järkevällä asialla ja toinen vaarallinen raivohullu.



Jäimme eilen huntuun. Istuva tuomari saa käyttää kainosauvoja. Hänellä ei ole vaihtoehtoa. Mielestäni hän ei saa käyttää asianosaisia kuullessaan likaista verryttelypukua, mielestäni hänen on kammattava tukkansa ja pidättäydyttävä loukkaavasta kielenkäytöstä.

Jos tuntematon poliisi pysäyttää minut autossani ja sanoo:”Mitäs jätkä”, pidän sitä sopimattomana. ”Ajokortti ja rekisteriote” tuntuisi paljon paremmalta. Jos suomalaisella poliisilla on päässään turbaani, alan hätääntyä.

Jos tuo mies haluaa käyttää turbaania syvällisen uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, hänen ei pidä toimia poliisina.

Jos käy niin kuin erään tuttavani isoisälle, että hän pappina putoaa joulujumalanpalveluksessa juovuspäissään saarnastuolista, en ole huvittunut enkä hyvilläni.

Monen mielestäni kerjäämistä ei voi kieltää lailla, koska köyhyydestä ei saa rangaista ja koska Romanian romanit ovat itse uhreja.

Perustelut eivät vakuuta minua. En ole Romanian romani mutta en saa virtsata porttikäytävään, vaikka kuinka kusettaisi. En saa ahdistella ohikulkijoita (mitä en kyllä osaa aina välttää, jos kysymys on puolitutuista).

Miksi ”yleinen järjestys ja turvallisuus”, jonka valvominen on poliisin tehtävä, olisi kavahduttava asia. Ennen muinoin laissa (järjestyssäännöissä) kiellettiin pahennuksen herättäminen julkisella paikalla. Tuo säännös tarkoitti muun muassa kelteisillään kulkemista. Suomalaisen huumorin ydin on ollut vanhastaan pappi ja poliisi, jotka juovat viinaa ja hukkaavat housunsa. Pappi ja poliisi munasillaan keskustaajamassa on harmillinen näky. Luullakseni papit ja poliisit ovat itse samaa mieltä.

Meillä on Suomessa liian paljon köyhiä ihmisiä, mutta juuri kukaan heistä ei kerjää.

Meillä suvaitaan rajua alkoholin käyttöä, joka aiheuttaa välitöntä vaaraa viattomille mutta on rajoitettu erittäin vahvasti (ja aiheellisesti) tupakointia silloinkin, kun se ei aiheuta kenellekään sivulliselle vaaraa (parveketupakointi).

Televisiokeskusteluissa vähätellään naisten aiheuttamia häiriöitä. En tiedä, ketä uskoa. Taksikuskit ja juoppoputkan vartijavahtimestarit ovat kovin samaa mieltä siitä, että aamuyöstä kuvaan ilmestyvä naispuolinen, keski-ikäinen kauppatieteen tohtori on täysin pitelemätön kiusankappale.

Toivottavasti jotkut teistä, lukijoista, ymmärtävät ihmetellä näitä käsityksiäni ja kysyä, missä on Kemppisen joskus väitetty liberalismi.

Tiedän miksi liberaalit puolueet ovat näivettyneet toinen toisensa jälkeen, viimeksi eri maiden sosialidemokraatit. Tiedän miksi humanismi on suosittua vain puheissa, ei teoissa.

Ihmiset eivät käsitä, että tarvitaan taisteleva liberalismi, taisteleva humanismi. Nämä perinteiset ajatussuunnat eivät ole mitään iltasatuja eivätkä varsinkaan henkisen velttouden ja moraalisen selkärangattomuuden naamioita.

Haluan sanoa konservatiiveille, että te olette kuulkaa minun makuuni liian vanhoillisia, ja haluan sanoa radikaaleille, että luulen ymmärtäväni yskän, mutta joukkoihinne en liity, koska luulen, että te saatte aikaa paljon enemmän pahaa kuin hyvää – te kun ette usko ole lukeneet pyhiä kirjoja ettekä siis tiedä, että ihmistä luodessaan Jumala sylkäisi. Milläs se pelkkä maan tomu pysyisi kasassa. Maailman peruselementtejä ovat lieju ja lima.

Ihminen ja hänen aatteensa edistyvät kirjaimellisesti kuin täi tervassa. En tosin ole muistaakseni nähnyt täitä tervassa – toisten hiuksissa kyllä. Kun kehitystä halutaan joudattaa, niin silloin ei muisteta lakeja noudattaa. Ja kun lakeja ei noudateta, oikein kukaan ei ole turvassa. Hupsut luulevat, että lait säädetään pahoja ihmisiä varten. Itse minä pelkään kyllä enemmän hyviä ihmisiä.



(Tämän jälkeen palaan kukaties verkkoon juhannukselta, kukaties ennen. Toivotan itselleni hyvää lomaa.)