16. tammikuuta 2010

Kuolleen kunnia



Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin.

Tuomioistuimilla ja tiettävästi parilla ministeriöllä ja eduskunnan valiokunnalla on tietenkin käsityksiä ja odotuksia eri asiantuntijoiden lausunnoista.

Yksityisoikeudessa riita-asioissa annettiin ja annetaan edelleen hyvinkin laajoja ja äärimmäisen kalliita lausuntoja (tuhat euroa sivu). Eräiden professoreiden lausunnot sivuutettiin vähin äänin, koska kaikki tuomarit tiesivät, että lausunto oli itse asiassa vain oppisanoin koristeltu kirjelmä – asianajoa.

Edelleen on samanlaisia professoreita kuin Ylöstalo –vainaja. Muistan hänen ilkikurisen ilmeensä, kun hän palautti asiakirjat ja sanoi antavansa ehkä lausunnon – vastapuolelle. ”Te olette väärässä”, professori sanoi.

Mainitsen Tiilikan nimeltä, koska luullakseni tilanne on edelleen sama kuin oman tuomarinkokemukseni aikana. Tuomioistuimet panevat pahakseen, kun professori (tai tohtori) ottaa arvioidakseen näyttöä.

Tiilikka näkyy kirjoittaneen, ettei A:n lehtikirjoitus juuri kuolleesta kansanedustaja B:stä ollut hänestä kunniaa loukkaava, vaan oikein ilahduttava. Kuka tahansa muu saa sanoa näin, paitsi asiantuntija.

Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Ennakoin vastaväitteitä. Asianajo on hyvin tarpeellinen ammatti. Asianajajan tehtävä on esittää ne näkökohdat, jotka puhuvat hänen päämiehensä puolesta. Vastapuolella on toinen asianajaja tai syyttäjä, joka tekee saman. Näin tuomioistuin välttyy siltä inhottavalta tunteelta, että jompikumpi asianosainen ei osaa tai huomaa esittää asioita, jotka voisivat vaikuttaa ratkaisuun.

Esimerkki: useammin kuin kymmenen kertaa olen istunut tuomarina tekijänoikeuden loukkaamista koskevaa juttua, jossa vastaajan olisi todella kannattanut kiistää kantajan tekijänoikeussuoja. Yllättävän usein kysymys oli esimerkiksi muutaman liuskan joutavanpäiväisestä monisteesta, joka silmin nähden oli peräisin kansainvälisistä lähteistä. Niin sanottu teoskynnys ei siis ehkä ylittynyt.

Joku viisas prosessualisti – kuten Virolainen – voisi ottaa kantaa, voisiko tuomioistuin tutkia dispositiivisessa riita-asiassa kanteen perusteena olevan oikeuden, kun väitettä asiasta ei ole esitetty. Käytännössä ei tutkita ex officio.

Toinen vastaväite: tarvitaanko oikeudellisia asiantuntijoita? Kyllä. Tuomari voi olla aidosti kiitollinen pätevästi laaditusta paperista, jos jutussa on riitaa esimerkiksi siitä, vastaako laivan laitteistossa olevalla kojeella tehdystä patentinloukkauksesta aluksen omistaja, aikarahtaaja vai rahdinottaja.

Jo nyt on näkyvissä, että 1.7. voimaan tuleva uusi asunto-osakeyhtiölaki aiheuttaa ongelmia, joihin tuomari ei löydä ihan vähällä vastausta lain esitöistä.

Jatkuvaa erimielisyyttä on ollut siitä, onko sopivaa tai edes sallittavaa, että virkatuomari toimii välimiehenä. Korkeimmasta oikeudesta lähti juuri eläkkeelle pitkän lakimiesdynastian viimeisin vihanta Gustaf Möller (hänen setänsä taisi olla sotasyyllisyysoikeuden puheenjohtaja).

Hän toimi erittäin näkyvissä ja merkittävissä välimiestehtävissä kotona ja maailmalla.

En osaa pitää tuota pahana. Vaikea, kansainvälinen liikejuridiikka, etenkin finanssitoimintaa ja toisaalta kuljetusoikeutta sivuava, on vierasta maailmaa virkatuomarille. Kun näitä konstikkaita kysymyksiä kuitenkin tulee silloin tällöin esiin, on hyvä, että tuomarikunnassa on joitakin, jotka aidosti tuntevat asiat.

Aikoinaan parikin tuomaria toimi kansainvälisissä elimissä luotaessa kansainvälisoikeudellisia perusteita mm. mannerjalustan käyttämiselle esimerkiksi öljynporaukseen. Olen tietävinäni, että Suomen valtio on ollut muutaman kerran välimiesoikeuden kaltaisessa menettelyssä asianosaisena, ja Eurooppaoikeuden kasvaessa tällaisia tilanteita tulee lisää.

Asiantuntija on siis henkilö, joka on mahdollisimman aidosti puolueeton. Puolueettomuuden säilyminen edellyttää tietysti, ettei kajoa kahdesti samaan asiaan – vaikka lain valmisteluun osallistuminen ei tee esteelliseksi soveltamaan samaista lakia.

Lisäksi se edellyttää, ettei ryhdy neuvomaan viranomaisia eli esittämään käsityksiä siitä, mihin lopputulokseen asiassa olisi tultava. Asiantuntija latoo esiin analyyttiset työkalut ongelman ratkaisemiseksi, mutta jättää johtopäätösten tekemisen niille, jotka ovat siitä vastuussakin.

Tämä on oma perusteluni sille etten halua ottaa kantaa ”päivän kysymyksiin”, en varsinkaan sellaisiin, jotka ehkä ratkaistaan muualla. Siten en ota myöskään kantaa alussa mainitsemaani lehtikirjoitukseen.

36 kommenttia:

  1. Ei-juristina tulkitsen Kemppisen ottavan kantaa rivien välissä kritisoidessaan Tiilikkaa.

    Tapasin Tony Halmeen työtehtävissä pari kertaa. Hän oli persoonallisuus, ei tyhmä. Vertaisin häntä Miina Äkkijyrkkään, joka on myös syyllistynyt rikoslakirikoksiin. Molemmat ovat herättäneet hirmuisesti tuohtuneita, vastakkaisia mielipiteitä.

    Mitä tarkoittaa De mortuis nil nisi bene? Se voidaan kääntää samanmukaisesti. Toisaalta voi tulkita, että jos vainajasta ei ole mitään hyvää sanottavaa, pitää vaieta. Tai jos vainajaa kritisoidaan, se pitää tehdä siististi ja kiihkottomasti, asiaan pitäytyen ja esim. elukaksi leimaamatta, koska vainaja ei itse voi puolustautua.

    Totta kai vainajalla on myös oikeussuoja. Kemppinen taitaa olla ensimmäinen, joka siitä huomauttaa, vaikka netti on täynnä kiihkoisia kirjoituksia puoleen ja vastaan.

    VastaaPoista
  2. Tony Halme ei jättänyt ketään kylmäksi. Toiset vihasivat ja toiset rakastivat.

    Jos Tonylla olisi ollut tiukka ja hyvä manageri, niin hän olisi voinut luotsata Halmetta vaarallisilta poluilta pois. Karjussa oli ainesta, mutta kuluttava elämäntyyli vei voimat.

    Koska Tony oli julkisuuden henkilö, niin muistelut ja keskustelut ovat paikallaan. Kaarina Hazard Iltalehdessä koki Halmeen omalla tavallaan ja Jukka Relander kolumnissaan Uudessa Suomessa taas toisella tavalla. Monien mielestä kuvaukset täydentävät toisiaan.

    Tony Halmeen puheet eivät vastanneet tekoja. Mm Tony muka vastusti huumeita, mutta kuitenkin itse käytti niitä.

    Viisi tyrmäystä nyrkkeilykehässä, bodarihormonit, amfetamiini, kokaiini, särkylääkkeet ja alkoholi sekakäyttönä sekoittaa kenen tahansa boltsin ja vie ennenaikaiseen hautaan. Oli karjulla sitten vaikka minkälainen ruho, johon aineita lappaa ja iskuja ottaa.

    VastaaPoista
  3. Täällähän oppii lakia väkisin, tahtomattaan.

    Tänään opin, että ellei tuomioistuimessa ymmärrä vedota johonkin seikkaan, joka esim. ratkaisisi jutun omaksi eduksi ja oikeudenmukaisesti, tuomari ei sitä viranpuolesta tee - ja se ei vaikuta tuomioon, joka on siten "väärä".

    Onko näin?

    Ja minä kun olen aina kuvitellut, että me mainosmiehet olisimme jotenkin moraalittomassa ammatissa... Pyhäkoulupoikiahan me olemme. Me viemme vain liiat rahat. Tuomari vie uskon oikeudenmukaisuuteen.

    VastaaPoista
  4. Kemppisen ennen niin kovasti kehumalla Päivi Tiilikalla näyttää menneen puurot ja vellit sekaisin.

    Oletetun juridiikkasiantuntijan kannattaisi pitää suuta ehkä soukemmalla ja pitää mielipiteet mahassaan. Ja siis pitäytyä lainopillisissa asioissa jos ja kun niitä kysytään.

    Yleisesti ottaen löysiä mielipiteitä laukovan asiantuntijan asiantuntevuus kokee luultavasti hyperinflaation.

    Lisäksi Tiilikan suhtautuminen sananvapauteen näyttää vaihtuvan sen mukaan tulevatko sanat oikealta vai vasemmalta.

    Vasemmalta vainajaa saa parjata jopa valtakunnallisissa lehdissä; mutta oikealta puolelta kirjoitetut henkilökohtaiset blogikirjoitukset mielipiteineen ovat vastoin sanan-; ei kun uskonnonvapautta...

    tai siis silkkaa
    jumalanpilkkaa.

    Ristiriitaista mielestäni. Ellei kyse ole sitten niistä kuuluisista "kaksoisstandardeista".

    VastaaPoista
  5. Median, kulttuurin ja yliopistojen sisällä vaikuttava tovereitaan suojeleva lesbofeministimafia on ilmeisesti todellakin olemassa.

    VastaaPoista
  6. Luenko väärin, mutta päivän tekstissä näyttäisi olevan ristiriita - toisaalta mainitaan ihaillen Ylöstalon suoraselkäisyys ("olette väärässä"), toisaalta asetetaan asiantuntijalausunnon tavoitteeksi analyysityökalujen esittäminen ja johtopäätöksistä pidättyminen. Selitys on ehkä se, että todistustosiseikoista pitäisi vaieta, mutta oikeudellisesta logiikasta ei. Tämä ei ole hiustenhalkomista, koska eräskin tuottelias lausuja, joka yleisen käsityksen mukaan olisi valmis valitsemaan punnuksensa kysynnän mukaan, tarjoilee usein uusia näkökulmia (analyysi) ja tulkinnallisia johtopäätöksiä, mutta ei juuri koskaan näytön arviointia. Olisin hyvin huolestunut, jos tällainen "sivuutettaisiin vähin äänin".

    Selvyyden vuoksi: meillä on paljon lakeja, myös hyvin valmisteltuja, joiden osalta on ollut, on ja on oleva lukuisia tulkintaongelmia, joihin ei eri syistä - kuten reaali- tai normiympäristön muutokset taikka erimielisyydet lakia valmisteltaessa - asiantuntijakaan saati tuomari löydä vastausta lain esitöistä. Esimerkkiksi tuore ja mielestäni hyvin valmisteltu osakeyhtiölaki ja sieltä vaikkapa osakemerkintä sitoumuksin hankkia omaisuuserä kolmannelta. Laki näyttää vaativan ja perustelut tähdentävät jonkinlaista apporttimenettelyä, mutta se useinkaan ei vain ole järkevää saati mahdollista, mikä käytännön tilanteita tuntemattomalle on yllätys.

    VastaaPoista
  7. Kun selkeää mielipidekirjoitusta vaaditaan tuomittavaksi edes jonkun JSN:n kautta kanteluna, yritetään samalla kumota lain turvaama ilmaisuvapaus. Tai luottaa massojen kulttuuria rajaavaan voimaan.

    Naurettavaa. Totta kai ihmisillä on eri mielipiteitä julkisuuden henkilöistä. Totta kai karakteerien mediaylistäminen kuoleman vaiheessa saa ärsyttää ja siitä avautuvaa parodiaa kärjistää.

    Tony Halme oli katteeton uhoaja, julkisena ihmisenä omien poliittisten lupustensa pettäjä, käärmeöljyn myyjä ja ihaili miehiä, joiden kaltainen hän itse ei ollut.

    Hazardin kolumni oli selkeä vihassaan ja huvittavan osuva pateettisten imagolypsäjien nyyhkyilyn vastapainona.

    Kaarina Hazardin kolumnia lukiessa - ja aina kolumnia lukiessa - on pakko lukea samalla hänen ihmiskuvaansa.

    Ja tulkintaa suomalaisuudesta, nyt naisen närkästynyttä tulkintaa. Hän ei samaistu suomalaisen miehen tragediaan, koska kukaan suomalainen mies ei voi täyttää suomalaisen naisen unelmaa ihannemiehestä - tai freudilaisittain tarkasteltuna haavekuvaa isästä.

    Kriittiselle naiselle ei tämäkään kuolema herätä kysymyksiä siitä, miksi suomalainen mies kuolee nuorimpana läntisen Euroopan maista.

    Hänelle ei herää kysymyksiä siitä, miksi suomalainen mies on yhtä lukutaidoton oman tuskansa kanssa kuin Nykäsen armas vaimo valittunsa suhteen.

    Hän ei ymmärrä, miksi lapsena väkivaltaa kokenut miehen on pakko kirjoittaa kokemustensa perusteella anuksen yläpuolelle Exit only.

    Hän ei ymmärrä, miksi voimattomuutensa voiman hakemiseen kanavoinut mies herätti niin paljon transferenssia, samaistumisen värähtelyä suomalaisissa miehissä. Onnistuessaan urallaan hetken verran. Ollessaan voittamaton, kiistämättömän vahva, kyseenalaistamaton. Ylittäessään yhteiskunnan rakenteellisen väkivallan omalla olemuksellaan.

    Suomalaisen miehen tragedia ei avaudu feministeille muuta kuin valistuksellisen paheksunnan ja pilkan kautta. Miehen täytyy hävetä väkivaltaisuttaan kun väkivaltaiselle naiselle on osoitettava sympatiaa hänen toimiessaan vain uhriutensa pakottamana.

    Väkivaltaisen Suomen historia on niin piilossa miesten traumoissa, että naiset osaavat tarkkailla vain miesten epäonnistumista moralistisesta näkökulmasta.

    Miksi varsinkin miehen epäonnistuminen saa naisen kulmahampaat esille? Saiko Lipposen tai Vanhasen tietoinen despotismi koskaan Hazardin verbaalista vyörytystä lähellekään samalla mitalla?

    Voi toki haluta paljastaa kohteestaan paljon - mutta paljastaakin itsestään enemmän.

    VastaaPoista
  8. Lue actuspurunen.blogspot.com ja "Tarjoilija...." päre
    ja kaksi kommenttia ja keskustele Jyrki Virolaisen kanssa sitiä mitä sanoin hänelle näistä

    VastaaPoista
  9. Kunniallisen ihmisen kunniaa ei voi loukata.
    Kunniattomista niin väliksi.

    VastaaPoista
  10. Viittaus uuden asuntoyhtiölain mahdollisiin ongelmakohtiin herätti kiinnostukseni. Mikä kohta erityisesti voi tuoda ongelmia? Sekö että yhtiön on hyväksiluettava asukkaan omatoimisesti tekemät parannustyöt, mikäli muihin asuntoihin tullaan yhtiön toimesta tekemään vastaavanlaisia kunnostuksia?

    Hallituksen on annettava 5-vuotissuunnitelma tulevista korjauksista yhtiökokoukselle joka vuosi? Joku muu, mikä?

    VastaaPoista
  11. tuota.. onkos Hazardin kolumnista joku oikeusprosessi käynnissä, jota Tillikan kommentti häiritsisi?

    VastaaPoista
  12. Ad Tapani: - on näin. Tuomari ei kysy velkoimisasiass: "Oliko pankki vietellyt teidät petollisesti ottamaan tällaisen lainan". Se olisi pankkia vastaan asettumista. Vastaajan on vedottava: "Minut vieteltiin..."

    Väärennysväite on esitettävä. Mistäpä tuomioistuin arvaisi epäillä, että velkomisasian vastaaja ei mielestään ole allekirjoittanut velkakirjaa.

    Rikosasioissa tällaisia tilanteita on vähän, koska tavallisesti poliisi on suorittanut esitutkinnan.

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi: - eipä tietenkään. Joskus vain on aihetta pelätä, että analyysin työkalut on esitetty epätäydellisesti eli siis puolueellisesti.

    Muistan pari tapausta, joissa kirjallisuudessa oli esitetty tiettyjä tulkintoja, mutta oikeuskäytännössä oli kaksi uutta, päinvastaista prejudikaattia. Asiantuntija, joka vaikenee tästä, joutuu omituiseen valoon.

    Hyvässä lausunnossa voi hyvin lukea: "Vastaaja on reklamoinut vasta pitkän ajan kuluttua, millä voi olla tunnetut seuraukset asian lopputuloksen kannalta. Keskittyen vain virhevastuuseen yleisesti..."

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi: mainitsemassasi tapauksessa ottaisin huomioon sen, että asiasta voitaisiin, sen luonteen huomioon ottaen, tehdä rikosilmoitus. En halua kiirehtiä esittämään "asiantuntijalausuntoa", joka voisi vaikuttaa asian punnintaan.

    JSN ei ole viranomainen, mutta voin hyvin kuvitella, että kirjoituksen hyvän journalistisen tavan mukaisuus voisi joutua harkittavaksi. Tuonkin tilanteen varalta haluan olla hiljaa.

    Tämän päivän lehti ei hälvennä epäilyäni, että koko kolumni olisi jotain merkillistä logiikkaa seuraavaa markkinointityötä, jota en halua edistää.

    VastaaPoista
  15. Ad Murphy: - ne useat kohdat ja etenkin eräät muutokset yhtiön makseettaviin / osakkaan vastuulle jääviin remontteihin.

    Mahdollinen yhtiön tiedonantovelvollisuus huoneistosta, joka myydään.

    Mahdollisuudet osakepääoman korottamiseen ja eri tyyppisiin fuusioihin.

    Jne.

    VastaaPoista
  16. Murphylle:

    Mielestäni uudessa asunto-osakeyhtiölaissa on useita pahoja ongelmia.
    Kunnossapitovastuu on yksi. Toinen on rakentaminen ja muutostyöt ja kolmas on johtohenkilön vahingonkorvausvastuu, josta syystä vaikea saada hallitukseen OSAAVIA jäseniä.

    Pahin mahdollinen tilanne tulee, kun isännöitsijä saa olla hallituksen puheenjohtajana. Siinä korruptio lisääntyy ja urakat saavat parhaiten isännöitsijää hyvittävät rakennuttajat.

    Yhdessä taloyhtiössä kerättiin isännöitsijälle kuukausittain talon kulutuslukuja(sähkö, lämmitys, vesi...). Isännöitsijätoimisto laski vuosittain luvut yhteen ja luonnollisesti ihmettelivät kulutuslukujen kasvua.
    Esimerkiksi kesäkuussa 273 m3 vettä, kun normaalikulutus olisi ollut 90 m3 vettä. Viat olisivat selvinneet jos kuukausilukuja olisi tarkasteltu. Nyt 4 vuoden aikana aiheutunut taloyhtiölle 40.000 euron menetykset kun isännöitsijä viitsinyt kuukausittain lukemia selvittää.

    On aikoihin eletty, kun taas läpi pääsee lakeja, joiden tarkoitus on vain hankaloittaa tilannetta saamalla se monimutkaisemmaksi.

    VastaaPoista
  17. Tapanille: Kemppistä vaihteeksi myötäillen olisin siteerannut vanhaa laamanniani, joka aina korosti riita-asioiden olevan osapuolten, ei viranomaisten asioita. Niissähän sovinto on milloin tahansa mahdollinen, suorastaan suotava. Yhteiskuntarauhan vuoksi valtio tosin tarjoaa tuomioistuimia avuksi, mutta ei osaksi riitaa.

    VastaaPoista
  18. Kantapubista tänään klo 23 maissa kotiin palatessani luin Kemppisen tekstin ja totesin ja että hän esittää tapansa mukaan juridisia näkemyksiään aika tavalla yleistäen.

    JK kysyy, että "voiko tuomioistuin tutkia dispositiivisessa riita-asiassa kanteen perusteena olevan oikeuden, kun väitettä asiassa ei ole esitetty."

    Kysymys kemppismäisellä tavalla hämärästi esitetty eikä siihen voi itse asiassa vastata selvittämättä tarkemmin, mitä kysymyksellä itse asiassa tarkoitetaan.

    Kanteen perusteena ei yleensäkään ole "oikeus" vaan tietty konkreettinen oikeustosiseikasto eli faktat. jonka perusteella kantaja vaatii tiettyä laissa edellytettyä seuraamusta, esimerkiksi rahasaatavaa tai vahingonkorvausta.

    Dispositiivisessa asiassa on voimassa väittämistaakka, mikä tarkoittaa tuomioistuimen kannalta sitä, että tuomioistuin ei voi perustaa kannetta sellaiseen seikkaan (faktaan), johon kantaja ei ole nimenomaan vedonnut.

    Vaikka riita-asioissakin on toisaalta voimassa iura novit curia -sääntö, jonka mukaan tuomioistuin soveltaa lakia ex officio. ei tuomioistuin voi antaa kantajalle sitä "oikeutta", joka lain mukaan ehkä hänelle kuuluisi, jos kantaja ei ole osannut (tai edes halunnut) vedota niiden konkreettisiin seikkoihin (faktoihin), jotka konstituoisivat tuon "oikean oikeuden."

    Vallitsee siis sääntö da mihi factum. dabo tibi ius.

    Kyse on väittämistaakasta, joka on dispositiivisten riita-asioissa oikeudenkäynnin kulmakivi.

    Tästä asiasta Jukka Kemppisellä oli erilainen näkemys, jonka hän esitti Lakimies-lehdessä v. 1991 julkaisemassaan artikkelissaan. Mielestäni ammuin Kemppisen virheellisen käsityksen alas samassa lehdessä julkaistussa omassa artikkelissani( ks. Lakimies 1991 s.366-386).

    Mutta korkein oikeuskaan ei ole aina halunnut johdonmukaisesti noudattaa väittämistaakkanormia, vaan on halunnut välimiesjutuissa soveltaa jonkinlaista "kevennettyä väittämistaakkaa." Katso erityisesti ratkaisua KKO 2008:77, jossa KKO:n tunnetut välimiehet Mikko Tulokasa ja Juha Häyhä avustajineen tekivät selvästi virheellisen ja väärän tuomion välitystuomion moitekannetta koskevassa asiassa. Luultavasti he halusivat pelastaa välimiestoverinsa OTT Timo Eskon kunnian - Esko toimi sanotussa jutussa yhtenä välimiehenä ja hänet oli sittemmin nimitetty KKO:n jäseneksi.

    Olen blogissani elokuussa 2008 kritisoinut sanottua KKO:n päätöstä KKO 2008:77 ja pysyn edelleen kritiikissäni.

    Olen melko varma, että että jos Gustaf Möller olisi ollut ratkaisemassa sanottua asiaa, hän olisi ollut toisella kannalla kuin Tulokas, Häyhä ja Hannu Rajalahti.

    VastaaPoista
  19. Kommenteissa on jo mainittu sana "lesbofeministi". Minä ihmettelen suuresti, ettei kukaan puhu torjutusta homoseksualismista ja sen seurauksista.

    VastaaPoista
  20. Arhi Finnsanity: Paras luonnehdinta Halme-jupakasta tähän saakka! Kunnioittava kumarrukseni.

    Kemppiselle: Totta kai Hazardin kirjoitus ja jatkoesiintyminen on markkinointia. Hänhän elää julkisuudella. Valtionpalkinto Maan Äidin kädestä on jo varma.

    Sakari P.

    VastaaPoista
  21. Ad Jyrki Virolainen: - jos kanteen perusteena on se oikeustosiseikka, että kantajalla on tekijänoikeus kanteessa yksilöityyn teokseen ja tuota tekijänoikeutta on loukattu, voiko tuomioistuin tutkia viran puolesta tekijänoikeuden olemassaolon eli yksilöidyn teoksen omaperäisyyden, vaikka vastaaja ei olisi esittänyt väitettä asiasta.

    VastaaPoista
  22. Addendum (Virolaiselle): - kuvittelemme tekijänoikeuden loukkauskanteen, jossa vaaditaan vahingonkorvausta ja hyvitystä tekijänoikeusrikkomuksen perusteella, kun kantaja ilmoittaa laatineensa kolme prosessioikeuden tenttikysymystä à 3 riviä, ja vastaaja on esittänyt luvatta omille oppilailleen samat kysymykset.

    In abstracto on siis epäselvää, ovatko nuo kysymykset tekijänoikeuslain suojaamia teoksia.

    Esimerkki: "Todistamiskiellot ja oikeus kieltäytyä todistamasta oikeudenkäymiskaaren mukaan."

    VastaaPoista
  23. Buji: Mikä on "tovereitaan suojeleva lesbofeministimafia" ja mitä tekemistä sillä on Halmeen tai Kemppisen kanssa? Joskaan ei kunnioittavasti, niin parhaani mukaan kohteliaasti kysyn, mitä patoutumia sinä purat tuollaisilla koulupoikamaisuuksilla?

    Minun kotikasvtukseni mukaan vasta kuolleita ei saa tölviä. Eikä ihmisiä yleensäkään ulkomuodon perusteella. Erikseen loukkaannuin Hazardin lauseesta "katkokävelystä", koska kyseinen ongelma ei todella ole vitsi eikä naurun aihe ja vaivaa useita sydänvikaisia ja keuhkoahtaumaa potevia.

    VastaaPoista
  24. Mitä pidempään olen seurannut näitä juristeriatuhouja maailmalla, sitä skeptisemmäksi olen tullut järjestelmän tulevaisuuden suhteen nykymenolla. En ole millään muotoa asiantuntija lakiasioissa, mutta näen kaksi keskeistä ongelmaa nykykehityksessä:

    1) Kansalaisten oikeustajun etääntyminen monissa asioissa yhä kauemmaksi siitä lopputuloksesta, mitä oikeusistuimissa käytännössä tulee. Jossain vaiheessa tämä voi johtaa omankädenoikeuden tyyppisten ilmiöiden yleistymiseen, jos ihmiset yleisesti alkavat katsoa, että rangaistus omankädenoikeudesta kiinnijäädessä on pienempi paha kuin se, että heidän mielestään oikeus ei toteudu ilman omankädenoikeutta. Tämä tosin on periaatteessa helpommin korjattavissa oleva ongelma.

    2) Ongelmana tuntuu monissa maissa olevan se, että lakitekstien, kansainvälisten sopimusten, patenttien, ennakkotapausten yms määrä lisääntyy jatkuvasti - eikä tosiasiassa ole mahdollista edes asiantuntijalla pysyä kovin hyvin kärryillä, koska tekstimassaa on yksinkertaisesti aivan liikaa ja asia pahentuu jatkuvasti. Vielä pahempi tilanne on henkilöillä, jotka eivät ole opiskelleet oikeustieteellisessä. Suomessa tilanne ei ole vielä hirveän paha, mutta eiköhän Suomikin jatka muiden maiden seuraamista perässä.

    VastaaPoista
  25. Päätoimittaja Apusen avoin kysymys tohtori Tiilikalle.

    Mikä rikos riittää, että ihmistä saa kutsua "elukaksi" ja "sikaniskaksi"? Milloin avoimella Tiilikan asteikolla ihminen on "ressukka", josta saa puhua hävyttömästi?

    Apunen

    VastaaPoista
  26. Tähän kysymykseen siitä, millainen on tutkimusvelvollisuus, on Rovaniemen hovioikeus ottanut melko äsken kantaa päätöksessään RHO:2009:5. Tapauksessa elinkeinonharjoittaja oli nostanut vahingonkorvauskanteen asiakasta vastaan, kun tämä ei ollut ostanut postimyynnissä tilaamaansa tietokonetta. Postimyyntisopimuksen mukaan asia piti käsitellä Oulun käräjäoikeudessa. Vastaaja oli kotoisin Mynämäeltä. Hovioikeus piti lauseketta kohtuuttomana ja poisti viran puolesta käräjäoikeuden päätöksen, koska Oulun käräjäoikeuden olisi tullut tutkia kelpoisuutensa toimia asiassa.

    Tässä asiassa hovioikeus siis otti huomioon tosiseikan, johon riitapuolet eivät olleet vedonneet, kun tosiseikalla oli merkitystä tuomioistuimen toimivaltaisuuden määräytymiseen. Suoraan Jukan esittämään tapaukseen juttu ei sovellu. Kysymys siitä, onko jokin asia tekijänoikeuden piirissä vai ei, ei yleensä määrittele tuomioistuimen toimivaltaa, joten sitä ei tämän tapauksen soveltaman säännön pohjalla tulisi oma-aloitteisesti tutkia.

    VastaaPoista
  27. Buji:"..lesbofeministimafia"

    Mette:"..mitä patoutumia sinä purat tuollaisilla koulupoikamaisuuksilla?"

    Oletan tarkoittavan:
    Boydilaisittain sosiologisesti ajatellen ihminen on laumaeläin ja hän samaistuu samaan viiteryhmään. Huomaamattaankin/vaistomaisesti suomalainen oppinut nainen puolustaa suomalaista oppinutta naista vs barbaari mies .. ja mies miestä vs (feministiksi kuviteltu) nainen.. (Outs. minähän todistin itse tässä itseni samanlaiseksi.. self-made evidence ;)

    "Mafia" on liioittelua.

    t. MrrKAT

    VastaaPoista
  28. Ad Pessimisti: - mielestäni kysymyksesi ovat täysin aiheellisia ja oikeaan osuvia.

    Kansan oikeustajuun liittyy sitten myös kysymys median roolista. Sekin on vaikea kysymys.

    VastaaPoista
  29. Hei!

    En ole kirjoittanut Ilta-Sanomien "haastattelua" enkä myöskään epäonnekseni tarkastanut sitä ennen sen julkaisemista.

    En ole sanonut, että Hazardin Halme-kolumnin kirjoittaminen olisi "ihailtavaa" tai "soveliasta". Sanoin toimittajalle, että en ota kantaa kolumnin soveliaisuuteen, mutta että rajat ovat värikkäästi asioihin kantaa ottaneen henkilön osalta laajemmat kuin hillitysti eläneen osalta. Tämän toimittaja muotoili epäselvään muotoon, joka on korjattu viikolopun (16.-17.1.2010) Ilta-Sanomissa.

    En myöskään ole ajanut kenenkään asiaa enkä saanut haastattelulausunnoista palkkiota tai etuutta mistään.

    En myöskään ole esittänyt vainajan suojasta virheellisiä tietoja. Valheellisen tiedon levittäminen on kriminalisoitu RL 24:9.3:ssa. Hallituksen esityksestä 184/1999 s. 16 ilmenee, että kuolleen henkilön läheisillä ei ole rikosoikeudellisia oikeussuojakeinoja silloin,
    kun vainajan yksityiselämästä julkaistaan totuudenmukaisia tietoja. Olen väitöskirjani sivulla 541 ottanut esiin, vastaako tällainen sääntely nykyisiä arvostuksia,etenkin kun totuudenmukaisten ja yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen julkaiseminen voi aiheuttaa vainajan läheisille jopa suurempaa kärsimystä kuin valheellisten ja siten oikaistavissa olevien tietojen julkaiseminen.

    Se, mihin ratkaisuun lainsäätäjä on päätynyt, ei tietenkään ole minun vikani.

    Salassapitosäännökset ovat asia erikseen, mutta meillä ei ole yleistä kriminalisointia sitä vastaan, että joku sattuu tietämään vainajasta jotain ja haluaa tätä levittää tietoa eteenpäin.

    En edelleenkään tiedä, miltä osin tietoni ovat Kemppisen mielestä virheelliset.

    Laki ja hyvä tapa ovat eri asioita ja itse en Hazard/Halme -kolumnin osalta ottanut kantaa soveliaisuuteen vaan vainajan suojaan lain mukaan.

    Ystävällisin terveisin

    Päivi T.

    VastaaPoista
  30. Ad Anonyymi: - sävyisä vastaus, ottaen huomioon oman kantani sävyttömyyden.

    Alan ymmärtää, jos haastatelijat ovat lyhentäneet. Karrikoiden: nimiisi on pantu toistuvasti toteamus: kuolleella ei ole yksityisyyden suojaa, mikä on totta, mutta vaatisi välttämättä täydennyksen: mutta kunninaloukkaus tulee kysymykseen. Lisäksi vainajan loukkaaminen voi loukata elävän läheisen kunniaa.

    Halmetta koskevassa Hazardin lehtijutussa ei ollut juurikaan yksityisyyttä koskevia seikkkoja, mutta kunniaa koskevia sitä enemmän.

    In abstracto arkaluonteisten henkilötietojen salassapito on eri asia, mutta liittyy vainajan oikeussuojaan. Siitä on useita ei-prejudikaattitason tuomioistuinratkaisuja.

    Lehtimiehet eivät näytä laajasti tietävän, että myös muu kuin toimensa tai tehtävänsä vuoksi salassapitovelvollinen, kuten lehtimies, voidaan tuomita salassapitorikoksesta rangaistuksesen.

    Näiden pohdintoja tausta on Jokela, jonka yhteydessä jouduin selvittämään asiaa. L oikeudenkäynnin julkisuudesta ei pure, kun oikeudenkäyntiä ei tule tekijän kuoltua. Tuo lakihin sisältää selvän määräyksen, että esimerkiksi ruumiinavauspöytäkirjat jäävät ei-julkisiksi.

    Mielipiteiden tasolla olen iloinen, jos lehti on sävyttänyt suuhusi pantua tekstiä. Sinun sanottiin suhtautuneen myönteisesti Hazardin tekstiin. Minusta se oli kammottava.

    VastaaPoista
  31. Moi,

    se tietysti on selvää, että joskus vainajasta esitetty tieto voi loukata läheisten yksityisyyden suojaa. Tämä periaate ilmenee jo KKO:n palopäällikkötapauksista KKO 1997:80 ja 1997:81 sekä talousrikossyyttäjää koskevasta tapauksesta KKO 2006:20, jossa syyte tosin hyättiin. Tämä tuli esille myös Tampereen käräjäoikeudessa, jossa määrättiin palkitusta elokuvasta poistettavaksi suvun itsemurhista kertova kohta, koska se loukkasi elossa olevien sukulaisten yksityisyyttä. En ole varma, menikö tapaus hoviin asti, mutta lopputulos oli joka tapauksessa tämä.

    Halmeen osalta ei läheisten yksityisyydestä ollut kysymys, joten tämä puoli ei tullut esiin.

    Toimittajilla on joskus tapana sävyttää lausumia ja jättää jonkun kannan puolesta esitettyjä seikkoja pois jutuistaan. Tämän vuoksi ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä kirjoitetaan.

    Terv. Päivi T.

    VastaaPoista
  32. Pikaisesti laskien viime vuonna löytyi parikymmentä laajempaa ja tärkeää artikkelia haastatteluineen, joissa haastateltavan kertomaa oli muutettu toimituksessa haastateltavan tietämättä ja näin saatu aikaan "juttu".
    Näin muuttuneita "juttuja" oli kommentoitu pääkirjoituksia myöten ja saatu lisäkommentteja muilta alan ammattilaisilta.

    Jostain syytä tällainen käytäntö romuttaa enemmän haastateltavan mainetta, kuin median mainetta.

    VastaaPoista
  33. "Viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka kiittelee Ilta-Sanomissa Hazardin eilistä kolumnia. Tiilikan mukaan teksti ei ollut hyvän maun vastainen ja sen kirjoittaminen osoitti 'ihailtavaa rohkeutta'.

    - Yleensähän vainajista kirjoitetaan Suomessa kunnioittavaan ja hillittyyn sävyyn. On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehtiin pyhimys kuoleman jälkeen, tutkijatohtori toteaa lehdessä."

    Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:

    1) Koko juttu on toimittajan TÄYSIN omasta päästään keksimää, eikä hänellä ole esimerkiksi haastattelusta nauhoitusta tai muuta tukea kirjoitukselleen.

    2) On sittenkin tullut ilakoitua aatteellisesti lähellä olevan henkilön "ihailtavasta rohkeudesta" tuoreen vainajan rienaamisessa ja sittemmin - kun asiasta noussut kohu osoitti arvostelukyvyn horjahtaneen - on oma rohkeus hieman hiipunut.

    Ainakin itse harkitsisin ykkösvaihtoehdon kyseessä ollessa vaikkapa niitä oikeustoimia. Sen verran raskaasti tuollaisen juttu valitettavasti syö kenen tahansa uskottavuutta.

    VastaaPoista
  34. Googlen mukaan tuo ensimmäinen kappale on lainaus Iltalehden keskustelupalstakommentista. Oletko ihan tosissasi, että kannattaisi käyttää kallista aikaansa keskustelupalstakommentin kirjoittajan jäljittämiseen ja vastuuseen saattamiseen?

    VastaaPoista
  35. SAd Anonyymi: - kommenttisi jää nyt arvoitukseksi. Iltalehden keksustelupalstaa en tunne. Kirjoittajan jäljittämiminen - en ymmärrä. Oletko lähettänyt kommenttisi väärään blogiin?

    VastaaPoista
  36. Toimittajat soveltavat valitettavan usein lähin klisee -algoritmia. Tästä syystä haastattelujen antamista printtimediassa on mielestäni syytä välttää. Suorassa lähetyksessä on kaikkein turvallisinta antaa haastattelu, jos ei halua tulla tahallisesti tai vahingossa vääristellyksi.

    VastaaPoista