14. marraskuuta 2009

Tuomarin hinta



Ei pidä luulla, että kertoisin, paljonko tuomarille on maksettava lahjuksena, jotta varmistaisi mieleisensä tuloksen oikeudenkäynnissä. Suomalaisessa järjestelmässä lahjonta on lähes mahdotonta. Tuomarit suhtautuvat sellaiseen aggressiivisen kielteisesti, ja onnettomalla oikeuttaan hakevalla ei ole keinoa edes arvioida, kuinka monta tuomaria hän joutuisi maksamaan.

Yli neljänkymmenen vuoden aikana en ole kuullut yhdestäkään virkatuomarin lahjontayrityksestä. Rakenteellinen lahjonta, jolla tarkoitan ”hyvä veli” –epäilyjä on mutkikkaampi asia. Siitä toiste. Olen seurannut läheltä monenlaisten ”tuomareiden” toimintaa, ja tiedän jotain esimerkiksi urheilussa esiintyvistä ongelmista, kun on sovellettava sääntöjä.

Näitä blogikirjoituksiani on monta lajia. Useimmista asioista, joista kirjoitan, en tiedä kissan hännän vertaa. Joihin käsittelemiini aiheisiin minulla on koulutus, joten pitäisi tietää. Joissakin asioissa olen ainakin nikottelematta maksetuista palkoista ja palkkioista päätellen ns. asiantuntija.

Kirjankustantamisesta tiedän muun muassa hinnan muodostukseen ja jakeluun liittyviä asioita, jotka eivät ole luettavissa mistään, ja itse alasta ja sen toimijoista niin sanoakseni yhtä ja toista. Kirjojen palkitsemisesta tiedän sen verran, että olen ollut kerran Tieto-Finlandian antaneen raadin puheenjohtaja ja siis lukenut läpi sen vuoden kilpailuun lähetetyt noin 200 tietokirjaa.

Tämä oli asiaa, jatko ei.

Kahden ja puolen suuren kustantajan kannalta Tieto-Finlandia oli katastrofi, jotka tosin ovat muotia, mutta tuskin tässä tapauksessa tervetulleita. Finlandia oli melkein yhtä kauhea, WSOY ja Otava kumpikin yksi, ja häpeä sanoa kaksi Gummeruksen kirjaa ja yksi ruotsinkielinen, ja yksi Siltalan.

Tällaista ei saisi tapahtua. Kirjat ovat Hotakaista lukuun ottamatta ylivoimaisen vaikeita, ehkä mahdottomia myydä.

Kirjasäätiön eli kirjankustantajien on muutettava palkinnon säännöt tai lopetettava palkinto. Ennustan että näin tuleekin tapahtumaan hyvin pian. Ovathan kysymyksessä lukijoiden rahat, joten pääkustantajien on saatava päättää voittajista, sen jälkeen kun näennäisvalinta on toteutettu. Median on osoitettava suosiota ja esitettävä yllättynyttä. Se on sen tehtävä.

Itsestään tarjoutuva malli on sopivista tyhjäntoimittajista koostuva raati, joka valitsisi ne kirjat, jotka eivät voita. Siis lista ”also ran”. Palkkioksi lounas Jaskan snagarilla. Jäsenet voi poimia satunnaisotannalla muutamasta matrikkelista, kunhan varmistaa, että he ovat hengissä. Tarkemmin ajatellen tuokin voi olla liian tiukka vaatimus.

Sitten hankittaisiin molempiin palkintoihin sellainen voittajan valitsija, joka ei petä odotuksia. Voin toimittaa listan henkilöistä, joihin voi luottaa.

Yksinkertaisinta olisi nimetä tehtävään pysyvästi esimerkiksi Kanki-Kaikkonen tai Suomen Kuvalehden nykyinen tai entinen päätoimittaja. Siinä tehtävässä on vain kunnian miehiä. Tehtävään liittyy monissa tapauksissa myös vakuuttava ulkomuoto, vaikka asianomaiset eivät tiettävästi kaupittelekaan vakuutuksia, toistaiseksi.

Muu lehti ei kelpaa. Kanavan päätoimittaja on arvostelukykyinen; ei käy. Parnasso meni haukkumaan perusteet esittäen ainakin yhden nyt Finlandia-ehdokkaaksi nostetun kirjan (”Salo”).

Puuttuvaa asiantuntemusta, puuttuvaa asiantuntemusta, jupisee kustantaja.

Miksi muuten mainitsemiani lehtiä ei jo lakkauteta? Molemmissa ilmenee vähän väliä hyviä kirjoituksia, vaikka ”Tieteessä tapahtuu” –lehden hei rillumarei puuttuu (kaljupäiset tieteenharjoittajat yrittämässä tukistaa toisiaan).

Kun satuin näkemään oikeasti hienon kirjailijan Antti Hyryn aiheellisesti hiukan nolostuneen näköisenä palkinnon julkistamistilaisuudessa, josta muuten on jo laadittu värikkäitä kuvauksia sanomalehtiin, mieleeni juolahti aito parannusehdotus, joka vieläpä säästäisi Kirjasäätiölle selvää rahaa.

Asiahan näet on niin, että meillä on puutetta sekä suurmiehistä että kipsipäistä. Tätähän surin tässä blogissa viimeksi toissapäivänä.

Ryhtykööt palkitsemaan kuolleita kirjailijoita! Se olisi uutta verrattuna kaiken maailman Nobeleihin, Bookereihin ja Goncourteihin ja ilahduttaisi lisäksi suuresti kirjailijamestareiden perillisiä.

Palkitusta valmistettaisiin näköispysti, joita toimitettaisiin maan kaikkiin peruskouluihin kouluruokailun ja nuorten kasvun ja kehityksen edellyttämän asiantuntemuksen rahoituksen sijasta.

Koska laakeriseppeleet ovat kuihtuvaa tavaraa, kuten moni taiteilija on saanut havaita, ja lisäksi pirullisen vaikeita sitoa – olen ollut sitomassa – voitaisiin merkitä tämä Litt. B –sarja suurmiehiä esimerkiksi juuri päähineillä. Kirpputorilta lähtisi todella halvalla rumanruskeita lakkeja, kokardilla tai ilman. Ja jouluksi patsaille omena suuhun!

31 kommenttia:

  1. Tuskinpa kukaan lahjottu suomalaistuomari tai tuomarin lahjoja tulisi kertomaa lahjonnasta, joten se siitä lahjonnan "mahdottomuudesta" ja toteamisesta.

    Meillä Suomessahan ovat nämä hyvä veli -verkostot, joihin kyllä kuuluu myös tuomareita (advokaattien ja siviilioikeuspuolen professorien lisäksi), välimiestuomarit esimerkiksi. Lahjonnasta ei ole kyse, ei tietenkään...ainoastaan maantavasta.

    VastaaPoista
  2. Blogaajan ensimmäisestä kappaleesta Tuomarin hintaan räikeänä epäkohtana pomppaa esiin Koivisto ja pankit vs. edellisen laman velalliset.

    Mutta mennään loppuun blogiin johon liittyen sopii huomautukseni ettei em. asiasta puhuta julkisuudessa.

    Jos jumala tms. on olemassa, niin pudottaa ison kiven tai kaksi oikeaan kohtaan kehäkolmosen eteläpuolelle ja peittää näin kikkareet ja oikeus toteutuu.

    VastaaPoista
  3. Tässä hiljan, kun Jörn Donner julkaisi kirjansa Ingmar Bergmanista, pohdin, kenestä voisin jokseenkin samoja periaatteita noudattaen kirjoittaa sitten aika sille mahdollisesti (ei koskaan) on.

    Lapsuus/nuoruusiästä aloittaminen rajoittaa paljon. Tinttien kääntäjän olemassaolo helpottaa.

    Ja myös se, että tuo samainen mies, kuten myöhemmin opin tuntemaan, oli lapsuuteni aikana televisiossa keskustelemassa tuomareiden palkoista. Oli kai jokin lakkouhka?

    Tuo mies televisiossa aikuisten ohjelmassa sanoi, että tuomareille pitäisi nimittäessä antaa marikassillinen rahaa. Ja ainakun kassi olisi tyhjä, tuomari voisi mennä Valtionkonttoriin täyttämään sen.

    Ei tainneet työmarkkinaosapuolet aivan tuollaiseen vaihtoehtoon neuvotteluissaan päätyä.

    Sitten oli Kaukoranta & Kemppinen. Sarjakuvat 2. p., ja siellä Marc Bloch.

    Opiskeluaikoina sanoivat, että se Bloch on sosiologien hommia. Sittemmin muodit ovat muuttuneet. Kauniisti Sivulan väitöksessä tuo on muotoiltu.

    Kirjat. Saarnaaja (vähän väärinymmärtäen) sanoo, ettei ylettömällä kirjojen tekemisellä ole mitään loppua.

    Toivottavasti ei olekaan. Kustantajien kanssa tai ilman.

    VastaaPoista
  4. Ad Jyrki Virolainen: - tässä kohdin voin sanoa jotain tärkeää mieliaiheestasi. Vaikka aloitin asianajon vasta 1960-luvun puolivälissä, kuulin ja kuuntelin paljon. Tuomareiden lahjontayritykset eivät olleet erikoisen harvinaisia 1945-1965. Sain vaikutelman että sodan aikana ja jälkeen sellainen oli tavallistakin.

    En koskaan täsmennä, koska kysymys on juoruista, mutta esimerkiksi aluerakentamisen alkuvaiheessa 1951-1959 erinäisille virkamiehille "järjestyi" hyvin edullisia tontteja ja asunto-osakkeita. Oli juristeja, jotka puuhasivat silloisten aluerakentajien ja pankkien ympärillä eivätkä pitäneet suutaan soukalla.

    Kävin läpi (väitöskirjavaiheessa) KKO:n ja Helsingin RO:n jäsenten asunto-osoitteet puhelinlaitoksen arkiston vanhoista puhelinluetteloista ja jäin pitkiin ajatuksiin.

    Tilannehan näet oli se, että KKO:n jäsenten ansiotaso oli todella heikko 50-luvulla, kun taas RO:ssa jotkut olivat köyhiä mutta eräissä asioissa sporttelit saattoivat nousta todella merkittäviksi. Hengissä on ainakin yksi oikeusneuvos, joka aloitti nuoriso-osaston bisittarina.

    Muutos oli sangen selvä 60-luvun lopulla.

    Helsinkiläisillä asianajajilla ja raatimiehillä oli perinteenä juopotella yhdessä kerran vuodessa pikkujoulun merkeissä.

    VastaaPoista
  5. Ad Antti: - puhut (väitetystä) painostuksesta. Minä puhuin lahjonnasta. Ne ovat korvin eri asioita.

    Ankarin tuomarien painostustapaus oli asekätkentäjuttu, sotasyyllisyysoikeudenkäynti hyvänä kakkosena.

    VastaaPoista
  6. Tieto-Finlandiaan olisi voinut kelpuuttaa postuumina ilmestyneen
    ajankohtaisen teoksen Ilmari Kiannon talvisota. Mahtavaa kuvausta ja hauskaa kieltä, vaikka onkin totinen kirja!

    VastaaPoista
  7. Edesmenneiden palkitsemiseen meillä on nämä Suurin suomalainen -tyyppiset hohkaukset. Siitä vain, sopivilla puhelinmaksuilla ja monilla kierroksilla Suurimmalta kirjailijalta v 2xxx näyttävä -kilpailu kustantaisi itse itsensä. Palkintorahat annettaisiin apurahana kirjastoille jotta hankkivat niillä ko. kirjailijan kootut tai ainakin valikoidut, jotka epäilemättä sopivasti tulisivat tarjolle.

    VastaaPoista
  8. Asekätkentäjutussa esitutkintaa ja kuulusteluja vetänyt oikeusneuvos Onni Petäys surmasi itsensä heti tuomion julistamisen jälkeen 17.3.1946.
    Oikeuden ensimmäinen puheenjohtaja Hjalmar Neovius erosi heti oikeusprosessin alettua.
    Muut tuomarit prosessissa eivät uskaltaneet näin hyvään lopputulokseen päästä.

    Noppa-jutussa ei blogin aiheen asioita ole lainkaan vielä kunnolla selvitetty, kuten omassa blogissani arvuuttelin.

    VastaaPoista
  9. J. Virolainen, hyvä veli -verkostot ym. ..
    - esimerkiksi kuitenkin rapparivelikytköksistä olisi oikeasti olut saatavissa tietoa, viimeistään, kun Hymy nuo kattavat looshien jäsenlistat julkisti ensimmäisen kerran neljännesvuosisata sitten.

    VastaaPoista
  10. Minä voin ryhtyä tuomariksi vaikkapa: tuomaroin ihan omalla staililla: maksaakohan kukaan?

    Jospa laitan yliopiston ulkopuolelle kioskin missä myydään oikeusalan erikoisosaamista? Voihan siihen käyttää googlea eixvaa? Ja loput tästä ihka omasta retoriikkaosaamisesta joka ei kelvannut kouluttajille.
    He juoksevat naaraiden perään pururadoilla ja syövät musliä aamusta iltaan ja panttaavat rahojaan.

    VastaaPoista
  11. JK: "... sotasyyllisyysoikeudenkäynti hyvänä kakkosena."

    Jos tuomarit ei vaikka ihan oikeasti olisikaan lahjottavissa, niin kuinkahan yleistä on tuon sotasyyllisyyden kaltainen "sosialistinen tuomaritoiminta" pienemmässä mittakaavassa?

    Tarkoitan tätä jaloa periaatetta, että kun syyllinen on selvillä, niin rikoskin kyllä löydetään.

    Eikö se rikos kuitenkin ole aina aika helposti löydettävissä, jos hyvää tahtoa riittää?

    Vai onko kynnys jo siinä, että nostetaanko syyte?

    VastaaPoista
  12. Jukka Kemppinen sanoi...

    ..., sotasyyllisyysoikeudenkäynti hyvänä kakkosena.

    Stalinilla olisi ollut myös valta ohjata sotasyyllisyysoikeudenkäynti muiden hyvien mukaan Müncheniin, mm. koska sota julistettiin natsi-Saksassa, eikä Suomessa (huom. ajopuu) - näin olisi loppunut, ei olisi koskaan alkanutkaan, tuo iänikuinen papatus meikäsotasyyllisten saamasta erikoislempeästä kohtelusta.

    VastaaPoista
  13. Jukka Kemppinen sanoi...

    ..., sotasyyllisyysoikeudenkäynti hyvänä kakkosena.

    Stalinilla olisi ollut myös valta ohjata sotasyyllisyysoikeudenkäynti muiden hyvien mukaan Müncheniin, mm. koska sota julistettiin natsi-Saksassa, eikä Suomessa (huom. ajopuu) - näin olisi loppunut, ei olisi koskaan alkanutkaan, tuo iänikuinen papatus meikäsotasyyllisten saamasta erikoislempeästä kohtelusta.

    VastaaPoista
  14. korj.
    Jukka Kemppinen sanoi...

    ..., sotasyyllisyysoikeudenkäynti hyvänä kakkosena.

    Stalinilla olisi ollut valta ohjata sotasyyllisyysoikeudenkäynti muiden hyvien mukaan, yhdistää joko Nürnbergin tai Dachaun sotatuomioistuimeen, mm. koska sota julistettiin natsi-Saksassa, eikä Suomessa (huom. ajopuu) - näin olisi loppunut, ei olisi koskaan alkanutkaan, tuo iänikuinen papatus meikäsotasyyllisten täällä saamasta erikoislempeästä kohtelusta.

    VastaaPoista
  15. Lue i-iines tänään rakkaus-päreen viimeiset...

    VastaaPoista
  16. Minä kuulun huono veli-verkostoon.

    VastaaPoista
  17. "Asiahan näet on niin, että meillä on puutetta sekä suurmiehistä että kipsipäistä."

    Viis suurmiehistä ja kipsipäistä, mutta laatukirjallisuutta tarvitaan ja siitä tulee tekijää palkita, elävänä. Jos tämän vuoden kirjojen kuuden kärkeen ei mahdu Kristina Carlsonin kirja, voidaan Finlandia-rumba lopettaa.

    VastaaPoista
  18. Huono-veli verkosto on avattu: Minä rupean vetämään sitä.

    hello guys: who's gonna be part of bad-brother-net?

    VastaaPoista
  19. Jokainen valintaraati valitsee itsensä näköisen voittajan.

    Kuka valitsee Finlandia-esiraadin? Kuka valitsee Finlandia-valitsijan?

    Ehkäpä yksinvalitsija on sittenkin dynaamisempi vaihtoehto kuin Korkea Raati, sillä tunnettuahan on että komitean suunnittelema hevonen on kameli.

    Kuolleiden kirjailijoiden palkitseminen on loistoidea. Saadaan kuumaan kirjasyksyyn ripaus kylmyyttä.

    VastaaPoista
  20. Ad JarMom: - toistuvasti ehdottamastasi Noppa-jutusta keskusteltakoon jossain muualla. Olen esteellinen (omien kriteerieni mukaan), koska muistelen, että isäni avusti jotain syytetyistä, mahdollisesti Johannes Virolaista.

    Sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä. En löytänyt vähällä etsimisellä faktietoa, koska Google antaa niin paljon roinaa asiasta. Muistini mukaan sotasyyllisyysoikeuden virkatuomarit äänestivät loppuyun asti eli jäivät vähemmistöön.

    Petäyksestä olen kirjoittanut väitöskirjassani. Hän lienee ollut Paasikiven valitsema seuraavaksi presidentiksi. Tapahtumien jälkeen välikauden presidenttina oli O. Möller ja sitten korkeimman oikeuden yksimielisesti vastussaessa Toivo Tarjanne, joka nimitettiin oikeuskanslerin virasta ja vailla tuomarin kokemusta.

    VastaaPoista
  21. Rappariveljistä julkaistut listoja ei ole tiettävästi kunnolla päivitetty. Vapaamuurareita on muutamassa hovioikeudessa, myös sellaisia tuomareita, joiden nimiä ei ko. listoilta ole näkynyt.

    Joskus 15 vuotta sitten - se olikin tosi aktiivista aikaa - pyysin oikeusasiamies Lauri Lehtimajaa selvittämään, voiko tuomari kuulua vapaamuurareihin, koska hän voi joutua istumaan juttuja, joissa asianosainen on myös vapaamuurari. Tuomarin vala ja vapaamuurarin vala näyttäisivät olevan ristiriidassa keskenään.

    Lehtimaja käsitteli kysymystä varsin perusteellisesti, mutta tuli siihen lopputulokseen, että tuomareita ei voida kieltää kuulumasta vapaamuurarijärjestöön.

    Lehtimajan mukaan vapaamuurarijärjestöön kuuluva tuomari on kuitenkin esteellinen istumaan juttua, jossa jompikumpi asianosaisista on myös vapaamuurari.

    Sen sijaan tuomarin esteellisyyttä ei Lauri Lehtimajan tuolloisen kannan mukaan syntyisi, jos "vain" asianosaisen asianajaja kuuluu vapaamuurareihin.

    Tässä viimeksi mainitussa kysymyksessä olen kuitenkin eri mieltä. Minusta asianajajan ja tuomarin kuuluminen rappariveljeskuntaan on vielä arveluttavampaa kuin asianajajan päämiehen ja tuomarin muurariveljeys.

    Käytännössähän tuomari nimittäin "asioi" juuri asianosaisen asiamiehen eikä päämiehen kanssa, varsinkin riita-asioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kun samassa Käräjäoikeusriidassa on sekä kantajan että vastaajan avustajina vapaamuurarit, niin mitä tästä johtuu? Miten pystyisi todistamaan syy-yhteyden siihen, että tuomiona tuli juuri se mihin molemmat avustajat olivat pyrkineet, eli yhdessä olivat esim sopineet/suunnitelleet? Miten voisi todistaa, että avustaja oli esteellinen hoitamaan riidan juuri vapaamuurariuden takia? Kiitos.

      Poista
    2. Hei, etsin ja pyydän parhaillaan apua kun minun pitäisi osata todistaa, että minun avustajani oli esteellinen vapaamuurarijäsenyyden perusteella. Minä en maksanut avustajalaskua kun hän ei hoitanut työsuhderiitaa. Kohta on valmisteluistunto ja pääkäsittelyistunto tämän jälkeen. Onko mahdollista, että alla olevilla artikkeleilla olisi näyttöä, että kaksi avustaja saattoivat olla kiinnostuneita viemään riitaa yhteen ja samaan suuntaan? Onhan heillä vahva veljesavunantoside eivätkä ne saa vahingoittaa omia veljiä? Lisäksi ne auttavat mm työuralla ja vastapuolen avustaja oli uran alussa silloin, mutta minun avustajani oli jo melkein eläkeikäinen. Mielestäni luottamus puolueettomuuteen vaarantui kun molemmat avustajat olivat vapaamuurareita. Miten tätä voisi todistaa? Kiitokisa.

      Poista
  22. Kemppiselle:

    Yrjö Soini - Agapetus kirjoitti kirjan Kuin pietari hiilivalkealla. Sotasyyllisyysasiain vaiheet 1944-1949. Kustantajana Otava.

    Linkki jos joku haluaa tilata:

    Kirja

    Mutta näin maallikkona minua suuresti ihmetyttää presidentti Koiviston tavaton vaikutusvalta Suomen oikeuskäytäntöön, tai sanoisinko oikeudenpanovaltaan. Siinä on jotakin hyvin eriskummallista ja jopa vaarallista. Onkohan kukaan koskaan asiaa tutkinut laajemmalti?

    VastaaPoista
  23. Oikeusasiamies Lauri lehtimaja antoi päätöksensä tuomarin kuulumisesta vapaamuurarijärjestöön ja tuomarin tämän perusteella mahdollisesti syntyvästä esteellisyydestä 7.11.1996 (dnrot 1795, 2073 ja 2592/4/95 sekä 5/4/96); asiasta oli siis tehty neljä eri kantelua.

    Lehtimajan sanottu päätös on julkaistu Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 1996 s. 80-87.

    VastaaPoista
  24. Jyrki Virolainen kirjoitti...

    Rappariveljistä julkaistuja listoja ei ole tiettävästi kunnolla päivitetty. [..] ..myös sellaisia tuomareita, joiden nimiä ei ko. listoilta ole näkynyt.

    Eihän tällainen voi tietenkään jäädä Hymyn varaan. Mielestäni kyse on ilmiöstä, jossa poikkeuksellisesti ko. reaaliaikainen, vuosi-ilmoitukseen perustuva yhdistysten koottu jäsenrekisteri - lähinnä jääviysongelmien varalta - kuuluisi esim. Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysasiat-yksikön toimenkuvaan. Lause siitä vain lakiin.
    Olisi rapparien omakin etu. Järjestöt (muitakin) itse ovat valansa muinoin, toisenlaisessa maailmassa säätäneet.

    VastaaPoista
  25. Kunnian miehiä kuten Sisilian mafiassa?

    VastaaPoista
  26. "Tuomarikokemuksen monipuolisuus"

    Tuomarinvalintalautakunnan tulisi koostua sellaisista juristeista, joilla itsellään on monipuolista kokemusta. En tiedä, annetaanko tälle seikalle painoarvoa lautakuntaan jäseniä valittaessa.

    Sen tiedän, että ko. lautakuntaan voidaan nimittää, ja on nimitetty, vaikka ilmoittautujan ura on tehty yhdessä ainoassa paikassa.

    On vain inhimillistä, jos tällainen jäsen ei pidä dismeriittinä toistenkaan yhtä "kapeaa" työkokemusta.

    Toki "kapean" työuran tehnyt voi silti olla se paras valinta täytettävään virkaan. Se on kuitenkin pystyttävä läpinäkyvästi perustelemaan.

    VastaaPoista
  27. "Tuomarin hinta" - Hmm..

    Tuota olen tullut miettineeksi 20 vuotta, että mikä on tuomarin hinta ja riittääkö täysin mielivaltaiseen ja lainvastaiseen ratkaisuun vain "olet hyvä veli", ja näin minä sinulle avuksitein..

    Kysymys on joka suhteessa ajankohtainen ja arvokas, kun KKO:n presidenttikin on tullut julki ja toteaa, emme ole "korjaamo". No, olishan tuohon voinut vetäistä, "emme myy varaosia"!

    EKL
    Alavus

    VastaaPoista
  28. モバゲーよりすごいスタービーチで最高の恋をしよう!!素敵な仲間を探したい!!信頼出来る友達が欲しい…理想のパートナーと出会って理想の恋をしたい…そんなアナタに最も最適なスタビで恋の幸せ掴みとりましょう♪

    VastaaPoista