5. lokakuuta 2009

Molliseksti



Helsingin Sanomien kuukausiliitteen juttu poliitikkojen englannin kielestä oli juuri sitä, mitä lääkäri on määrännytkin.

Todellisuudessa asialla ei ole paljon merkitystä. Kunhan sen verran osaavat solkata, että toiset saavat selvää. Tietenkin Vanhasen ja Pekkarisen englanti on silti hämmentävät huonoa.

Olen kirjoittanut tästä asiasta usein: suomalainen aksentti eli kummallinen vieraiden kielten ääntäminen ei johdu sanapainosta eli säännöstä, että pääpaino on ensimmäisellä tavulla ja sivupaino kolmannella. Syy on puhetavan yksitoikkoisuus, joka on säveltason muuttumattomuutta.

Puheen säveltaso on epäselvä ja vaikeasti todennettava asia, myönnän sen. Mutta tieteellinen auktoriteettini on elokuva ”My Fair Lady”, jossa Rex Harrison on opettvinaan Audrey Hepburnille hienompaa englantia soittamalla lauseen sävelkulun ksylofonilla. Audrey eli kukkaistyttö Eliza yrittää sitten löytää sävelen sanoessaan, että ihan kiva kun sai teetä.

”The Rain in Spain” muuttuukin lauluksi, ja sanojen ”the” ja ”rain” välinen korkea nouseva intervalli liioitellaan, jotta tyhmempikin ymmärtäisi.

Oli kyllä erikoista kuulla asiantuntevien arvioijien sanovan, etteivät edes Olli Rehn, Heidi Hautala ja Satu Hassi kelpaa – Stubb silti. Tuomiojaa ei voi laskea, koska hän asunut ja käynyt koulua Englannissa skidinä. Tunnetusti piuhat juotetaan päässä kiinni murrosiän alkaessa. Ennen sitä oppii mitä vain, sen jälkeen ei juuri mitään.

Minä en osaa ääntää kaupunginnimeä Chicago, ja olen hyvilläni, etteivät saaneet niitä olympialaisia. Riu de janeiru on helpompi. (Aina kun olen mennyt sanomaan radiossa ”Chicago”, tulee vastalauseita. Tiedän että se on ”sikaago”, ei shigago eikä tsikaako, mutta ei auta.)

Edelleen on vallalla sama meininki kuin muinoin. Myös englantia puhuttaessa Hitchcockin ynnä muiden elokuva on ”psyko”. Amerikkalainen ei ymmärrä. Puheena on ”saikou”, joka tarkoitta psykopaattia ja on lyhennetty siitä.

Opin Amerikassa muutamassa kuukaudessa, että tekijänoikeus ei ole ”copyright”, kuten luulin, vaan KHAA’pirait. Ei kulunut puoltakaan vuotta, kun aloin saada tilaamaani kahvia – es’PRESsou. Nyt saan sitä joskus suomessakin, ES’presso. Ranskaksi se muuten on ”café”, tarvittaessa musta kahvi, café noir.

Jos luulette, että tämä on hiusten halkomista, muistakaa, että kun äännätte mielestänne oikein ”important” (IMpotnt), britti ja amerikkalainen kuulevat ”impotent”. Ja sen te tiedätte, että sana ”focus” on äännettävä huolellisesti, sattuneesta syystä. Tunsin fyysikon, joka oli hikoillut seminaarissa kuunnellessaan maanmiestään ja kollegaansa, joka äänsi oon aaksi.

Kuuntelin tarkasti Stephen Fryn podcasteja. Kuunnelkaa tekin. Ne ovat ilmaisia. Hän on nyt varmaan paras brittienglannin puhuja ja ääneen lukija. Hän käyttää puheessaan hurjia intervalleja. Suunnilleen molliseksti alaspäin. Molliseksti on se intervalli, jolla (ylöspäin) alkaa esimerkiksi kaunis kansanlaulu ”On maista kaikista sittenkin tää synnyinmaa kaikkein rakkahin…”

Jatkuvasti, periodista toiseen, äänen korkeus vaihtelee ainakin kvartin alueella, ja lisäksi olen kuulevinani joissakin lauseen lopuissa miltei laulettuja tai joka tapauksessa puhtailta kuulostavia säveliä. Verkossa on paikka, josta voi verrata intervallia –

http://www.musicalintervalstutor.com/

Hyödyllistä. Joskus herään ja haluan katsoa, oliko äsken unessa kuulemani sointu oikeasti As-duuri vai Es. Joku saattaa toivoa työn tai levon takia, etten mene kokeilemaan pianosta. On se niin kaunis sävel tuo As, että ostaisin As-duuri-ääniraudan, kuten Ylioppilaskunnan soittajat kuuluu ostaneen Polyteknikkojen orkesterille näiden vuosipäivänä. Tarkoitus ei ollut ystävällinen.

”How wonderful” on duuriseksti. Tämä muuten sitten ei ole pelkkää englantia. En ole koskaan uskonut kansanrunouden ja musiikkitieteen juttuihin kalevalamitasta. Kielemme on edelleen täynnä melodisia hyppyjä: vai NIIN – JAA-ha. Ensin mainittu ääntämys kertoo, että kuulija ei usko. Viimeksi mainittu on vaimon ääntämys miehen tullessa taas kerran kännissä kotiin.

Leino ja Kivi kirjoittivat runonsa hyvin laajalla sävelasteikolla liikkuviksi. Vahinko että lausujat eivät usko. Kai Sibelius kuuli tämän niin tarkalla korvalla siksi että oli ruotsinkielinen.

= = =

(Lisää kuvia Possulasta, sisältä)

37 kommenttia:

  1. K:
    Oli kyllä erikoista kuulla asiantuntevien arvioijien sanovan, etteivät edes Olli Rehn, Heidi Hautala ja Satu Hassi kelpaa –
    No mutta ..kuuleehan sen telkkarista, mitä mongerrusta.
    Rehn varsinkin veisaa tankeroa, joka saa myötähäpeästä hapuilemaan
    kanavanvalitsijaa.
    Yleensä sukupolvi, joka on rock-genren kanssa kasvanut, ja oppinut kielen lukemalla musan tekstit ja hoilaamalla niitä itse, ei niinkään ole vaikeuksissa.

    K: Leino ja Kivi kirjoittivat runonsa hyvin laajalla sävelasteikolla liikkuviksi. Vahinko että lausujat eivät usko. Kai Sibelius kuuli tämän niin tarkalla korvalla siksi että oli ruotsinkielinen.
    Nouseva fasismi hyydytti hänen luovuutena, hän koki; se henkinen virtaus kadotti nyanssit ja inhimillisen lämmön ympäristöstään. Leino ...no, onhan sääli, jopa itsesääli sentään lämmin tunne.

    VastaaPoista
  2. Hesarin viikkoliite kertoo karmealla tavalla, että ilmeisesti vain kaksi suomalaista ministeriä pystyy asianmukaisesti hoitamaan Suomen asioita englanniksi. Ei siis ihme, että EU:n puitteissa ministerit huuhailevat kokouksissa, kokkareilla ja illallisilla. Siinä meillä mallimaan rupusakkia. Nuori polvi parantanee asiaa, ruotsin korostus lienee pääsyy ongelmaan. Ruotsalaiset puhuvat pääsääntöisesti hyvää englantia.

    VastaaPoista
  3. No olipa mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  4. Ikävä kyllä suomea puhutaan lähes kurkunpäällä ja äännetään niin laiskasti kuin se vain on fysiologisesti mahdollista. On jo puoli voittoa, jos oppii muodostamaan äänteet keskisuulla ja viimeistelemään ne hampaiden takana ja huulilla. Ei tarvitse edes olla ylähuuli niin kireänä kuin Stephen Fryllä.
    Amerikkalaisten ääntämyksestä en halua sanoa mitään, paitsi että voisivat kehittää itseään sen verran että lakkaisivat sekoittamasta esim. automerkkiä ja porstuaa...

    VastaaPoista
  5. Molliseksti on se intervalli, jolla (ylöspäin) alkaa esimerkiksi kaunis kansanlaulu ”On maista kaikista sittenkin tää synnyinmaa kaikkein rakkahin…”

    Hieman pilkunviilausta:
    "On maista kaikista..."
    (=Synnyinmaan laulu) alkaa
    puhtaalla kvintillä eikä
    mollisekstillä. Sävelmä ei ole myöskään kansanlaulu, vaan C. Hansenin säveltämä...

    VastaaPoista
  6. Voisin melkeinpä väittää, että suomessa ei ole sanaa molliseksti, vaan kyseessä on käännösvirhe. Suomeksi tarkoitettaneen pientä sekstiä (minor 6th), joka siis esiintyy (luonnollisessa) molliasteikossa ensimmäisen ja kuudennen sävelen välillä (ylöspäin) ja duuriasteikossa kolmannen ja ensimmäisen (viimeisen) sävelen välillä; se on siis suuren terssin kääntöpuoli. Molliseksti sanana - vaikka onkin kenties runollinen - vie harhaan, koska pelkästä intervallista ei ilman kontekstia voi päätellä sävellajia, duuria tai mollia.

    Ja sitäpaitsi - eikö Synnyinmaan laulu ala kvintillä? Ainakin niin minä sen olen hahmottanut, ja siltä myös vähän huterasti lapsen äänellä laulettu Youtube-versio kuulosti, kun yritin tarkistaa. (Muuten On-tavulle tuleva sävel olisi asteikossa #7, mikä olisi ehkä vähän outoa...)

    Lohdutukseksi todettakoon, että puhtaan kvintin ja pienen sekstin ero voi olla hertseissä mitattuna kovin pieni. Harmonian kannalta näin ei kuitenkaan ole.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - I stand corrected eli myönnän syyllisyyteni. H - Fis nuotinnoksessa (h-molli).

    Otsikko houkutteli. Sanojen molli ja seksi yhdistäminen oli ylivoimainen houkutus.

    Lisäksi suomalaiset puhuvat mielestäni mollissa, toisin kuin britit.

    VastaaPoista
  8. Mitä pelkällä englannilla on tekemistä kielitaidon kanssa? Osaavatko amerikkalaiset ja englantilaiset poliitikot vieraita kieliä?

    Poliittinen johtaja ei tarvitse vieraiden kielten taitoa. Kansakunta kouluttaa diplomaatteja ja muita virkamiehiä kielillä puhumaan.

    VastaaPoista
  9. Riikinruotsalaisen ääntäminen on prosodisesti aina ylöspäin, kohti jotain joka katkeaa kuin linnunlaulu.
    Menee juuri noin kuten hyvin kerrot: jaa-aaa-a så ääääär detttt nooooyyyyg. Nousee loppuunsa.

    Luo hauskan odotuksen, ehkä pointti on siinä?

    Suomalainen sanoo synkän jyrkästi että näin on. Tosi on. Kop kop. eikä mitään nousua tai odotusta: vasara jämähtää pöytään ja sillä siisti. Pam. Kuunnelkaa idiootit. Minä sanon. Pam.

    VastaaPoista
  10. Suomalainen on rehellisempi kenties mutta tylsempi.
    Ruotsalainen on manipulatiivisempi mutta hauskempi tai on kepeämpää kuunneltavaa.

    Olkaamme siis suomenruotsalaisia: tylsän manipulatiivisia.

    Tai kepeän rehellisiä kuten minä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos hienosta Stephen Fry -vinkistä :D

    Kerran jossain naistenlehdessä oli pakina, jossa eräs Englannissa asuva suomalaisnainen kertoi, ettei hän koskaan illalliskutsujen alkajaisiksi uskalla tarjota vierailleen pikkupurtavaa (nibbles) sen pelossa, että lausuu sanan väärin (nipples).

    VastaaPoista
  12. Suomalaisen liikemiehen yleisimmin käsittämättömäksi ääntämä sana on development. Painon pitäisi olla toisella eellä, ei äänteillä -lop-.

    Muistan hyvin Suomen Kuvalehden jutun Olli Rehnin väitöksestä Oxfordin St Antony's Collegessa. Sehän oli loppuvaiheessa yhtä suullinen kuin mekäläinenkin väitös, tosin enemmän discussion kuin debate, mikä kulttuuriemme yleiset väittlyperintert huomioiden on yllättävää; mutta väittäminen ja väitteleminen ovatkin erikseen.

    Intervallitarkkuuttaan voi kokeilla Midomi-ohjelmalla (iPhonen lisäksi muillekin alustoille, ollut Ovi Storessakin). Siinä voi musiikkkappaleen hakea ääninäytteellä, jollaiseksi kelpaa oma laulu tai vaikka vihellys.

    VastaaPoista
  13. 80-luvun paras tv-sarja, HTV:n tuottama Robin of Sherwood, ilmestyi joitakin vuosia sitten erinomaisena dvd-julkaisuna. Mukana kiekoilla oli pitkät pätkät dokumenttia sarjan tuottamisen vaikeuksista, ennen kaikkea rahoittajien löytämisestä.

    Kip Carpenterin kuvaus turhista neuvotteluista amerikkalaisten tuottajien kanssa on ihastuttava: Britit hakivat massia tehdäkseen Robin Huudia, mutta rapakon takana oltiin kovasti haluamassa Raabinhudia.

    VastaaPoista
  14. Menikös se The Prince of Wales, vai Prince of Whales?

    On tuo yliaktiivinen ulkoministerimmekin aikamoinen tapaus höpöttäessään englanninkielisiä lausahduksia suomenkielisen sanomansa joukkoon.

    Stephen Fry on yliveto sarjassaan. Varsinkin jos hieman "lespaisi" =)

    Joskus olen miettinyt puheen kehittyneen ihmisaikojen laulusta.

    "Duoda, duoda, ammaddimiehiähän däällä darvitaan"

    Toisaalta olen aina ihmetellyt kuinka "Poika" Tuominen osasi esitelmöidä kutsusta Oxfordissa, saaden erittäin hyvän vastaanoton kuulijoilta, ja jopa osasi lopuksi keskustella asiantuntevasti arvon professorien kanssa englanniksi.

    VastaaPoista
  15. Kukaan muu ei hirvittävästi sure sitä, miten me lausumme englantia.

    Minä opiskelin vuoden verran italiaa, ja meidän opettaja tähdensi hysteerisenä lausumista ja kielioppia.

    Lausuminen menee nyt jotenkin laulajan taustalla, mutta ei minulle kieliopista tarttunut mitään.

    Mutta italiassa, paikan päällä, ne paskat nakkasivat minun kieliopistani, vaan ilahtuivat että ulkomaan pelle tuntee edes sanat.

    Samasta asiasta kertoi sukulaiseni, joka on vasta aikuisena yleensä saanut oppia englannista.

    Hänen lapsensa, opettajansa ja työkaverinsa moittivat hänen lausumistaan, mutta sitten reissussa, hän joutuu puhumaan englantia erään onnettomuustilanteen johdosta, niin ambulanssikuski ilahtuu, että sentään joku puhuu englantia.

    Itse pahoitin mieleni hiljan juuri sellaisessa tilanteessa, jossa kuuntelin kuinka ei englantia äidinkielenään puhuva luki ääneen.

    Yksi paikalla ollut suomalainen katkaisee lähetyksen, kun "ei tuota kestä kuunnella", kuitenkin minun korvaani se kuulosti selkeämmältä kuin esim. Liverpoolissa tai Pohjois-Irlannissa puhuttu murre ja kuuntelin sitä mielelläni, pystyin jopa seuraamaan puhetta.

    VastaaPoista
  16. Kyllä hienoin on cis (tai des, kun nyt alennetuilla on aloitettu), kun sen asteikoissa - toki kiistämättömän kaunis - as pääsee mahtailemaan dominanttina, vaikutuksellisimpana sävelenä, ja duurissa johtosävelenä on c, josta mieli haluaa vahvasti pois "normaalin" harmoniamaailman esityksissä. C:hän on juurrutettu ihmiskorvaan jonkinlaisena perussävelenä, josta kaikenlainen poispyrkiminen on aina virkistävää ainakin näin pianokoulut käyneelle.

    VastaaPoista
  17. Aluksi päivän kysymys: Onko lasisi jo puoliksi tyhjä vai vasta puoliksi täysi?

    Kiinalaisen puheen melodia kiekui oktaavin verran perisuomalaista korkeammalla vielä Maon aikaan. Nyt on tultu virallisissakin tilanteissa normaalin ihmisäänen tasolle. Vanha tyyli kyllä erikoisuudessaan viehätti korvaa.

    Jonain syksynä Helsingin teltassa esiintyi kehuttu laulajatar Ruotsista. "Miksi tuoda isolla rahalla esiintymään ihminen, jonka ääniala on puoli kvinttiä?" kysyi tuntemani musikaalinen henkilö. Pidin kysymystä asiallisena sillä hän oli itse säveltänyt yli sata kappaletta.

    "Sinun on pakko sepittää, sinä olet runoilija.Siksi olen uskonut sinua. Ketäpä sitä uskoisi ellei runoilijaa? Liikemiehiäkö ehkä? Poliitikkoja? Minä uskon vain runoilijoita. Mutta heidän on oltava epäluuloisia niin kuin Stridberg ja nähtävä naisten läpi."
    (Canetti: Silmäpeli)

    Kuuntelee ja katselee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  18. Esimerkiksi kyllä Vammalan murteessa on varsin eläväinen nuotti. Raja kulkee jossain Varsinais-Suomen keskeltä, laamannikuntien mukaan. Eli siis mumisijoiden ja laulajien välinen raja on suomenkielen sisällä.

    VastaaPoista
  19. "Jatkuvasti, periodista toiseen, äänen korkeus vaihtelee ainakin kvartin alueella..."

    Paitsi, että kuulen yleensä kaiken väärin, tai en ymmärrä, mitä sanotaan, luen myös mitä sattuu, ymmärtämättä, ja nytkin luin ensimmäisellä kerralla,e ttä "jatkuvasti, parodiasta toiseen."

    VastaaPoista
  20. Ahtisaari osaa englanniksi tekemisen ja kielellisen solkkauksen:

    Skandaali-Ahtisaari

    Linkin otteet Pentti Sainion kirjasta, jonka media on vaiennut kuoliaaksi.

    VastaaPoista
  21. Sinun näköinen mies vastaväittelijänä. Mutta sinä olet Jukka miehekkäämpi ja sitäpaitsi varmasti kivempikin vaikka ei tässäkään mitään huonoa ollut. Oli samanlainen parta ja leuka ja kaunis katse. Mistä tuollaista katsetta saa?

    Päivän Mollis vaan.

    VastaaPoista
  22. Piippumiesten joukko on tänään yhtä pienempi kuin eilen. Hartaasta veljessarjasta poistui nyt Veikko Huovinen. Tapaus oli jollain tavalla odotettavissa, mies kelottui viime vuosina silmin nähden.
    Hän lähti sille matkalle, jota kuvaa kirjassaan "Talvituristi" hyytävästi. Teos päättyy pohjoiseen satamaan, ehkä Jäämeren rantaan.
    Yllättäen vastaani tuli samaisen satamakaupungin kuvaus Italo Calvinon "Näkymättömissä kaupungeissa"; Kublai-kaani kertoo unestaan, jossa hän on tämän pohjoisen paikan nähnyt. Onko kyse kunnianosoituksesta pohjolan mestarikertojalle, sitä en tiedä mutta ajattelen tänään niin!

    Kiittää Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  23. Näen aina punaista, kun kuulen jonkun suomalaisen moittivan suomalaisia heikosta itsetunnosta.

    Tämän kirjoituksen ja kommenttien jälkeen tekee mieli moittia meitä suomalaisia heikosta itsetunnosta.

    Että meidän poliitikkomme eivät osaa lausua englantia niin kuin syntyperäiset? Kauheaa.

    Voihan vee... Jospa vaikka ruotsalainen media opettelisi ensin kirjoittamaan naapuri- ja sisarmaansa poliitikkojen nimet oikein.

    Sivistynyttä ruotsalaista lukijaa varmaan hävettää kauheasti olla ruotsalainen?

    Sivistynyttä ruotsalaista... mitä minä oikein puhun.

    VastaaPoista
  24. Sehän minun piti vielä kysymäni, että järjestääköhän valtakunnan päämedia missään muualla tällaisia vastaavia monen aukeaman "kielitestejä"?

    Epäilenpä, ettei muilla tule tällainen edes mieleen?

    VastaaPoista
  25. Kemppisen entisessä(?) vierailuohjelmassa, Ylen ykkösen Aristoteleen kantapäässä oli 18.9. vallan merkillisen kiinnostava aihe, Kieli ja ajattelu. Idea on vanha, kieli sisältää tavan ajatella ja siksi erikieliset ajattelevat eri tavoilla. Uutta minulle oli, että aiheesta on tehty kovaa empiiristä tutkimusta, ja mallinnusta myös. Tutkimusaiheet vaihtelevat tavasta ohjata ja leikata elokuvaa kielen vaukutukseen työturvalisuuteen. Tutkimusryhmä oli norjalais-suomalainen. Jakso on yhä kuunneltavissa ja ladattavissakin.

    Stepten Fryn äänitaidetta on tarjolla maksuakin vastaan, esimerkiksi iTunesissa ja Audible.comissa on hänen lukemiaan äänikirjojaan ja podcastej. Suosittelen kaikkia paitsi toistaiseksi surkeaksi tyngäksi jäänyttä Dongle of Donald Treyfusia.

    VastaaPoista
  26. http://www.youtube.com/watch?v=TpqwY7QL7r8

    VastaaPoista
  27. Anonyymi sanoi:

    "Huovinen kuoli."

    Ai. Ketä se oli?

    VastaaPoista
  28. Lapselle äänipaino on ensimmäinen aste, ääni toinen aste eli äänen voimakkuus tai tarkoitusperä, kolmanneksi ääntä kuullaan sanoista mikäli niissä on jotain tärkeää ja neljänneksi sitä, miksi joku niitä sanoo ja viidenneksi tulkitaan tunnekieli ja kuudenneksi kenties mitä sanat nyt ikäänkuin lauseena sanovat ja mitä ei ehkä sano.

    Montako hierarkista aluetta pitää tunnistaa, että on ns. auktoriteetti. Suomen ongelma on se, että on ja off: minähän sanoin perkele ja sitten totellaan (ei sävyjä) ja japanilaisen on jeee jeee kaikkeen joka tarkoittaa painu helvettiin, en kestä sinua ollenkaan.

    Meillä on niin eri kulttuurit. Se ei ole vain taiteen alue eikä oopperan tai teatterin - se on äänen ja kuvan kannalta oleellista. James Wertsch on kirjoittanut collective remembering ja voices, pitäisi löytyä kirjastosta. Jotkut eivät edes kuule samoja äänteitä lainkaan ja toiselle juuri ne äänteet ovat kaikkein oleellisimmat. Mistä sitä voi siis tietää?

    VastaaPoista
  29. Kalevalamittaiset sävelmät pitävät kyllä sisällään myös kvinttihyppyjä ja suurempiakin loikkia. Tyypillisimmät tallennetut sävelmät liikkuvat 4-6 sävelen alalla, mutta on niitä myös oktaavin laajuisia ja ylikin. Lauluun kuulunut sävelmän muuntelu antoi mahdollisuuksia monenlaiseen sävelalan hetkittäiseen laajentumiseen. I. K. Inha (1911) kirjoitti, romantisoiden toki, Alijäven Vassilalta Vienassa kuulemastaan laulusta, josta hän merkitsi muistiin vain kaksisäkeisen yksinkertaisen nuotin:

    ”Hän lauloi kanteleen synnystä, maailman luomisesta, Sammon taonnasta ja Kullervon ilon pidännästä saaren impien keralla. Ja hän lauloi runonsa nuotilla, joka oli niin omituisen kevyt, vilkas ja hohteinen, etten ollut mielestäni toista niin kaunista kuullut. Säveltä hän laulaessaan muunteli ja toisinteli niin monella tavalla, vaihteli äänilajeja, ettei se koskaan käynyt yksitoikkoiseksi. Välistä hän lauloi pidemmän jakson säkeitä siten, että sävel kulumistaan kului yhä yksinkertaisemmaksi, ikäänkuin kertomusta kiirehtien, keinui lopuksi vain kahden nuotin välillä, kunnes ajatuksen lepokohdan lähestyessä viimeiset säkeet laulettiin täydellisellä sävelellä ja lisäksi koristettiin ihmeellisillä helähtävillä sävelkirjauksilla, joita minun korvani oli mahdotonta kiinnittää, vaikka elävästi oivalsin niiden kauneuden.”

    VastaaPoista
  30. Olen itse opettaja, ja (ainakin Hesarin asiantuntijoiden mielestä) täysin kerettiläisesti korostan oppilailleni sitä, että suullisesssa viestinnässä paljon ääntämistä tärkeämpää on osata käyttää kielta (sanastoa, rakenteita) asianmukaisesti kussakin viestintätilanteessa. Esimerkiksi Olli Rehn, jonka ääntäminen ei Hesaria miellytä, osaa aivan takuuvarmasti pukea asiansa sanoiksi (myös englanninkielisiksi) erittäin tyylikkäällä tavalla!

    Toki myönnän, että pitää hallita ääntämisen perusta niin, että tulee ymmärretyksi. Mutta kuka määrittelee, miten englantia lausutaan "oikein"? Hyvät ihmiset, englantia puhutaan "oikein", paitsi Britanniassa ja Yhdysvalloissa, myös esimerkiksi Australiassa, Uudessa Seelannissa, jopa Intiassa! Ja kuunnelkaa ketä tahansa italialaista, ranskalaista tai saksalaista poliitikkoa - eivät hekään äännä englantia kuten Stephen Fry tai BBC:n uutistenlukija.

    Mitä jos, sen sijaan että häpeäisimme kun suomalainen poliitikko ei erota kovaa ja pehmeää konsonanttia toisistaan, olisimmekin ylpeitä siitä, että kuulostamme suomalaisilta, myös englanniksi?

    VastaaPoista
  31. Hieno ajatus muuntaa puhetta intervalleiksi. Se selventää aihetta kiehtovalla tavalla.

    Loppujen lopuksi kyse ei ole aksentista vaan siitä, miten hyvin pystyy ilmaisemaan itseään vieraalla kielellä: joutuuko rajoittamaan sitä, mitä haluaisi sanoa, sen mukaan, mitä osaa sanoa.

    VastaaPoista
  32. Tapsa P kirjoitti...

    "Näen aina punaista, kun kuulen jonkun suomalaisen moittivan suomalaisia heikosta itsetunnosta."


    Onko kukaan muu ketjussa puhunut itsetunnosta kuin sinä?

    VastaaPoista
  33. -rh sanoi...

    "Yleensä sukupolvi, joka on rock-genren kanssa kasvanut, ja oppinut kielen lukemalla musan tekstit ja hoilaamalla niitä itse, ei niinkään ole vaikeuksissa."


    Mutta kuinka kävi Kekkoselta rock'n'roll?

    VastaaPoista
  34. Anonyymi kysyy minulta:

    "Onko kukaan muu ketjussa puhunut itsetunnosta kuin sinä?"

    Vastaan anonyyymille:

    Olenko muka sellaista jossakin väittänyt?

    Ja vaikka olisinkin, niin so what?

    Kirjoitin näin:

    --

    "Näen aina punaista, kun kuulen jonkun suomalaisen moittivan suomalaisia heikosta itsetunnosta.

    Tämän kirjoituksen ja kommenttien jälkeen tekee mieli moittia meitä suomalaisia heikosta itsetunnosta."

    ---

    Selitys: edellisenä iltana seurasin tv-keskustelua, jossa vuoden pakolaisnainen paasasi suomalaisten heikosta itsetunnosta.

    VastaaPoista
  35. Törmäsimpä tähän blogipostaukseen ihan sattumalta ja aihe kiinnosti hiukan joten kommentoidaanpa vähän.

    Huomasitko, kuinka matalalta vatsasta ja osittain monotonisesti varsinkin amerikkalaiset miehet ääntävät englantinsa? Brittienglannissa ääni tulee mielestäni keskimäärin huomattavasti enemmän "ylempää", jotenkin aivan "kurkun tyvestä", heh ja muistuttaa enemmän kissan naukumista! Jenkkinaisten puhe onkin siten oma lukunsa mutta nuo miehet... Suomalaisten on ehkä huomattavasti helpompi oppia monotonisempaa ja matalemmalta äännettävää jenkkienglantia kuin kiekuvaa brittienglantia... Tosin tämä nyt on todellisuudessa vähän niin ja näin koska nykynuoret ovat jo englannin kanssa tekemisissä lähes enemmän kuin suomen, eikä tuo ääntäminen ole enää mikään ongelma, mitä nyt osa ei halua ääntää oikein osittain samasta syystä kuin mm. ruotsia ja ranskaa (hölmöjä kun ovat). Enkkuahan pursuaa nykyään jo joka tuutista, enkä tiedä, kuinka paljon voidaan enää puhua niinkään "vieraasta kielestä", vaan ehkä pikemminkin "lingua francasta", nykypäivän latinasta. Broken Englishän on maailman puhutuin kieli, enkä tiedä, kuinka kauan se enää on "broken" Englishiä jos/kun kielen merkitys lisääntyy entisestään ja isommatkin maat (Italia, Saksa, Espanja, Ranska, Venäjä jne.) ottavat sen enemmän omakseen ja lakkaavat mm. dubbaamasta kaikkea omalle kielelleen.

    VastaaPoista