30. joulukuuta 2008

Laulun tunne



The Economistissa oli vallan heikko kirjoitus musiikista – laulaminen ja tanssiminen erikoisimpina piirteinämme.

Kuuntelin taannoin gibbonien laulua (www.gibbons.de/main/sound/06pil.html) . Kyllä ne todella laulavat. Ja kuuntelin saksalaista Alfred Wolfsohnia, jonka äänenkäytön kokeiluja löytyy verkosta ja verkkokaupoista – yhdeksän oktaavia jopa intervallihyppynä. Pianossa on seitsemän + molliterssi.

Mithenin kirjasta ”The Singing Neanderthals” olen kertonutkin. Neanderthalien vahvuus tai tuho tai molemmat johtuivat siitä, että he – kutaties – esittivät asiansa laulamalla. Anatomian erikoisihmiset ovat tietävinään, että äänen tuottamiseen tarvittavat elimet olisivat olleet samanlaisia kuin meillä Euroopan valkolaisilla.

The Economist viittaa ruotsalaisiin Upsalan yliopiston tutkijoihin (Patrik N. Juslin – ”Music and emotion, Theory and Research”, OUP 2001. Musiikillinen ilmaisu lähtee ainakin kuudesta eri kohdasta aivoista. Sävelten tuottaminen olisi siis paitsi kompleksinen myös emergentti ilmiö.

Nämä mielisanani eivät merkitse yleiskielessä ja pehmeissä tieteissä paljon mitään, mutta niillä voi pelotella pienempiään. Säätila ja piparkakku ovat emergenttejä, koska systeemin tilasta hetkellä H ei voi uskottavasti johtaa sen tilaa hetkellä H+n.

Sama yksinkertaisesti: tiedämme tavattoman tarkasti, mitä aineita piparkakkutaikinaan tarvitaan, ja tunnemme paistamisen prosessin. Piparkakun palauttaminen jauhoiksi, siirapiksi, sokeriksi, vedeksi jne. on joko mahdotonta tai käytännössä mahdotonta.

Musiikista emme tiedä, miksi se vaikuttaa tunteisiin, koska prosessi on niin monimutkainen ja lisäksi siihen sekoittuu kulttuurisia ja henkilöhistoriaan liittyviä seikkoja.

Siksi voi sanoa huoletta, että kaikki selvät selitykset ovat vääriä. Ja mielestäni tästä voi johtaa väitteen, jonka mukaan musiikkiin on paljon teitä ja keinoja, ja kohdittain ne tiet risteytyvät ja haarautuvat oikullisesti.

Ajatellaanpa: ainakin minusta on järkevää ja ymmärrettävää, että joku kieltäytyy syömästä lihaa, vaikka minusta itsestäni liha on kyllä hyvää ja pistelen sitä halukkaasti. Sekin järkevää, että joku lopettaa sanomalehtien lukemisen tai television katsomisen. Uutispimentoon vetäytyminen taas vaikutta hiukan hälyttävältä.

Mutta mitä sitä ajattelisi ihmisestä, joka kehuisi lopettaneensa musiikin kuuntelemisen tai kirjojen lukemisen?

Veikkaisin ensimmäiseksi mielenhäiriötä ja toiseksi vaikealaatuista ajatusvirhettä.

Kulttuurimme sisältää kyllä sen ainesosan, että sitä hyveellisempää, mitä enemmän itseään kiusaa. Käyttökelpoinen keino on kieltäytyä järjestelmällisesti sellaisesta, mikä tuottaa mielihyvää.

Osaan osoittaa tästä menetelmästä yhden vian. Se kääntyy varmasti muiden ihmisten vahingoksi eli tällaisesta ihmisestä kasvaa pahantekijä. Koska yksilöllisyys on oikeastaan harha, ihmisen ja toisen ihmisen välinen ero on häilyvä. Siten henkilö, joka järjestää itselleen kovan kurinpalautuksen, tulee järjestäneeksi sellaisen toisillekin.

Olettehan varmaan huomanneet, miten harmillisia henkilöitä kuivuneista juopoista tapaa tulla?

Häiriö terveydessä tai luonteessa ei taida olla korjattavissa ainakaan nopeasti eikä ainakaan helposti. Jos yhden vuodon saa tukituksi tai käryn sammutetuksi, ennen pitkää posahtaa jossain muualla.

Tämän vuoksi kannatan lempeää vetelyyttä – mutta toisaalta samasta syystä arvostan kovia työmiehiä, olkoon titteli kirvesmies tai dosentti. On ihan hyvä, että ihmisellä on näytöt myös siitä, että tarvittaessa osaa panna itsensä koville. Ellei sitä tee itse, elämä tekee.

Ryypiskelystäkin tuli puhe eilisen kirjoituksen yhteydessä. Arvostan juopottelua kovasti mutta, kaikille se ei sovi. Siitä en pidä, että niin moni on pakotettu juopoksi tai laulamattomaksi. Häpäiseminen näyttää olevan kätevä keino molemmissa tapauksissa.

23 kommenttia:

  1. The Economistissa oli vallan heikko kirjoitus musiikista ..

    Miten siinä olikin sellainen(?), ja kanteen vedetty, ihmettelin itsekin.
    Ja vielä paska kaiken lisäksi.

    VastaaPoista
  2. Yleisesti ottaen arvostan juoppoja enemmän kuin täysraittiita.
    Arvostuksen takana on radio-ohjelma, jossa alkoholitutkija selitti, miten viina liuottaa sivistyksen ja todellinen luonto paljastuu.
    Täysraittiissa ihmisessä on usein jotakin alhaista, joka vain pinnistellen pysyy piilossa.

    VastaaPoista
  3. Todella hieno homma, että useamman rynkyn! Mutta luovuttiko takaisin, ennen kuin kouluttaja näki. Sellainen kysyy luonnetta. Muu on perseen nuolemista. Mutta kenen.

    VastaaPoista
  4. "Musiikista emme tiedä, miksi se vaikuttaa tunteisiin, "

    Jotkut tutkivat spekuloivat, että peilisolut olisivat asialla.

    Minä en pidä tuota gibbonien ääntelyä lauluna. Enkä myöskään valaiden ääntelyä. Jälkimmäisessä taitaa olla myös kyse taajuuden muuttamisesta.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: (rynkyistä) - näin kuulemme kävi.

    Sen ainoan kerran kun katselin tst-harjoitusta, Mäkkärillä, näin että koulutus oli onnistunut. Nuoret toimivat yhteen. Tosin se oli helppo ja haluttu paikka.

    Itse sain 1963 päästyäni sairaalasta heti jotokselle sissiteltan kantaakseni ja simahdin sen alle. En valita. Seuraavasta saapumiserästä sama luutnantti pani koko yöksi hälytysharjoituksen ajaksi vartioon B-miehen, joka kuoli rasitukseen. Kuulemani mukaan luutnantin sotilasura päättyi siihen.

    VastaaPoista
  6. Tottakai mm kirjailijat raitistuvat viimeistään silloin, kun saavat diagnoosiksi "alkoholisti".

    Jos alkoholisti ei lopeta kokonaan juomistaan, niin edessä on ennenaikainen hauta.

    VastaaPoista
  7. add. Petja

    Taidat jekkuilla?

    "Yleisesti ottaen arvostan juoppoja enemmän kuin täysraittiita."

    Ja mää ihan päinvastoin. Olen tosin kokenu isäni ja ottoisäni juopottelut ja se ei ollu kyllä kivaa kokea. Kaks läheistä siellä Suomenmaassa on jo hyvää vauhtia muuttumassa juopoiks eikä sekään ole kivaa.

    "Täysraittiissa ihmisessä on usein jotakin alhaista, joka vain pinnistellen pysyy piilossa."

    En koe itseäni alhaiseksi, mitä sää nyt sillä siis tarkoitatkin. Enkä näe "raittiita" ystäviäni, lapsiani ja heidän ystäviään alhaisina.

    VastaaPoista
  8. Voimamiehistä.

    Kun olin toistakymmentä vuotta sitten kapakan kuivemmalla puolella, asiakas kyseli kotiseutujani ja sitten kun kerroin hän kyseli että tiesinkö sen talon, joen rannalla, kauppaa vastapäätä... Sieltä oli kotoisin sellainen veljessarja, seitsemän poikaa, joitten kanssa voimassa ei kilpaillut voimassa lähipitäjissä kuin toinen veli. Tiedänpä muutaman tätäkin lukevan tuntevan sarjan keskimmäisen.

    Sanoin tietäväni nuo veljekset, äidin veljiä ja isän pikkuserkkuja.

    Eräs näistä veljeksistä polttilomansa kun kantoi marssilla kolmen miehen pakkaukset.

    Toinen päätyi vuosia myöhemmin sairaseläkkeelle selkänsä vuoksi; nuorena ja yllytyshyllynä oli muutaman askeleen kantanut useita kertoja oman painonsa.

    Kolmas pisti pihanurmella silloisen Suomen painimestarin ja kisojen kolmannen selälleen, kun sitten yllyttivät kisoihin "En minä kehtaa vieraitten aikana vääntää!"

    Ja mainittu keskimmäinen veljeksistä kantoi ravintolasta ulos järjestysmiehen ja poliisit, kunnes tuli paikalle tuttu poliisi, velimiehen entinen työpari
    -"Kuulehan, kun ne tykkäis, että sinun pitäisi lähteä täältä"
    -"No siltä se tuntu, mutta eivät osanneet sanoa sitä niin kuin ihmiselle puhutaan, vaan tulivat hihaan kiinni"
    Lähtivät sitten, mutta mies sitten muisti -"Eikös sun pitäisi pistää mulle kihlat, ettei sulle tule vaikeuksia?" ja tarjosi ranteet poliisille.

    Mainitun poliisi veli puolestaan kertoi, että oli kerran paininut liki tunnin asiakaan kanssa, kun paria ei silloin ollut, vaan oli ikään kuin työmatkalla poikennut erään asiakkaan luona, ja sitten kun molemmat oli nurmella ravassa huohottaen, eikä enää tiennyt mitä tehdä, oli katsonut toista silmiin..."Jos sä et nyt asetu, minä suutun.." ja poka oli nyökännyt, kääntynyt vatsalleen nurmelle ja pistänyt kädet selän taakse.

    VastaaPoista
  9. Juominen ja lauluhan kuuluvat yhteen, ainakin minulla.

    Enkä kumpaakaan osaa.

    Mutta kyllä suomalaisen kulttuurin lausumaton totuus on se, että ihminen joka ei uskalla vetää perskänniä, pelkää. Hän pelkää itseään.

    Hauska muuten huomata nuorisosta, kuinka syvällä nämä tavat ja asenteet ovat. Sivistyneet eurooppalaiset juomatavat ovat meistä vielä kaukana. Onneksi.

    Vielä yksi totuus: vasta sitten ihminen tuntee toisen todella, kun voi istua tämän kanssa muutaman tunnin vaihtamatta sanaakaan - ja silti mitenkään vaivautumatta.

    Suomalaisilta tämä onnistuu. Onnistuuko muilta?

    VastaaPoista
  10. Muiden arvostamaa halveksimalla ärsyttää kaikkia, mutta sen hylkäämisellä ansaitsee yleisen arvostuksen. Ajatelkaapa esimerkiksi city-vihreitä vs Linkolaa tai saarnaajaa vs askeettia.

    Valaiden tai neanderthalilaisen ja vastaavien laulussa meitä kenties kiehtoo sama romantiikka kuin jalon villin ihailussa aikanaan.

    Ihailen The Economista, mutta joulun erikoisnumeroissa heillä on sama tätivaihde päällä kuin niillä kolleegoilla, jotka käyvät taidenäyttelyissä tai oopperassa vain sponsoroituina ryhmävieraina. Miksei lyhenee muotoon miksi. Paljon parempi on vuodenvaihteen vuotuinen "ennustenumero"; World in 2009 on ollut myynnissä jo viikkoja (ei kannata tilata, kun samalla hinnalla saa R-kioskista - mutta olkaa nopeita, niiden saatavuus on uuden vuoden puolella kehno). Avaan sen heti kun Hymyilevä Apollo loppuu radiossa.

    VastaaPoista
  11. Petja kirjoitti...

    "
    Arvostuksen takana on radio-ohjelma, jossa alkoholitutkija selitti, miten viina liuottaa sivistyksen ja todellinen luonto paljastuu."


    Niin, edellyttäen, että alla on "alhainen" villi-ihminen. Juuri jouluntietämissä tästä puhuttiin, minä ja pari alkoholiin sortunutta wanhaa kamua.
    ko. teoriaherra radiossa lienee puhunut varsin yleisellä tasolla.
    On myös otettava huomioon se muutos minkä alkoholille altistuminen itsessään aiheuttaa ihmisen sisimmässä olemuksessa.

    VastaaPoista
  12. "Koska yksilöllisyys on oikeastaan harha, ihmisen ja toisen ihmisen välinen ero on häilyvä."

    Tuossa on enemmän viisautta, kuin moni tunnustaakaan.

    Onko, Jukka, käsiisi sattunut Eckhart Tolle -nimisen veijarin opuksia? Hän puhuu paljon "lempeästä vetelyydestä", tahi muuten vain armollisesta suhtautumisesta itseensä eli koko olevaan.

    VastaaPoista
  13. Tiedä tuosta kirjojen lukemisesta. Pärjäsi ihmiskunta kai eräitä tuhansia vuosia ilmankin. Eikö runous ole pikemmin tapa katsoa maailmaa ja merkityksellistää yksityiskohtia kuin sanoja paperilla? Siitä en osaa lausua mitään, olisiko tuota tapaa olemassa ilman tekstejä. Kauneus käsitteenä on varmaan sentään syntynyt myöhemmin kuin kyky ja pyrkimys kauniin näkemiseen. Tai kuulemiseen. Kauniita hajuja, makuja ja tuntoaistillisia kokemuksia ei liene?

    VastaaPoista
  14. Mutta mitä sitä ajattelisi ihmisestä, joka kehuisi lopettaneensa musiikin kuuntelemisen tai kirjojen lukemisen?
    Mutta entäpä mitä pitäisi ajatella tästä nykynuorisosta, joka ei koskaan ole edes aloittanut lukemista? Keskittymiskyky riittää max 1.5h elokuvaan, mieluummin 1.5min videopätkiin (Youtube). En haluaisi olla kustantaja/kirjakauppias 20-30 vuoden päästä... Musiikkia (omaansa, mutta hyvä että edes sitä) kyllä kuuntelevat, mutta lukemaan et saa edes novellia.

    VastaaPoista
  15. Kohtalaisen vastenmielinen tuo jäppis-ajatus, että jokaisella olisi sisimmissään pieni suomensisulainen, jonka pintaan pääsyä pitää vain yrittää torjua pinnistellen.
    Kaikkee ne immeiset tiedotusvälineistä maailmankuvaansa poimivatkin - sen pohjalta, miten se nootti kolisee, lisää itsetuntemusta, tai selittää (omaa) maailmaa ...tai antaa tunnun selittämisestä .

    VastaaPoista
  16. Ad -rh
    Useimmilla täysraittiilla on sama syy, pelko siitä, mitä paljastuu.
    Toki ei aina.
    Ja sitten, esim. hyvä ystäväni, joka on yleensä rautainen bisnespersoona, kova ja kurinalainen, liukenee parin jaloviinapaukun jälkeen leppoisaksi humanistiksi joka saattaa viihtyä tuntitolkulla pianon ääressä, jaloviinan laskiessa hitaasti pullossa.

    Pörssiyrityksen lakiasiain osastolla toimiva pedantti pilkunnussija tuttavani on muutaman viinilasillisen jälkeen melkein kuin ihminen.

    Muinainen pomoni oli erittäin pätevä mies hommissaan, sujuva ja hoiti leiviskänsä mitä parhaiten, niin että hänen jäätyään eläkkeelle häntä entiset kollegat kovin kaipasivat ja kaikki tunnustivat sen, etteivät ikinä olleet nähneet miestä täysin selvänä.

    Heillä on varaa liottimiin.

    Toki on tiedän muutaman täysraittiin, joille viina ei muutoin sovi, niin kuin poikani kummitäti, joka sammuu olut pullosta tai etäomainen, joka juo sujuvasti ja hilpeänä kyllä pullon Koskenkorvaa, mutta kärsii niin hirvittävästä kankkusesta, että itkee ääneen pari päivää.

    Mutta kyllä useimmat täysraittiit ovat vain vittumaisia ihmisiä, joiden todellinen luonne tulee alkoholilla esiin ja monasti heidän kanssaan ei tarvitse edes sitä viina, huomaa oitis että heidän sädekehänsä puristaa pahasti terskaa, heti silmäkulman päältä.

    VastaaPoista
  17. Jaa, olen eri mieltä, että alkoholi olisi joku peräti luonnollinen ja tarvittava osa ihmiselämää; kulttuuri, joka sellaista käsitystä viljelee, on itse sairas ja ainakin tältä osin valheellinen, ja siksi kai se pyrkii eliminoimaan kaavasta poikkeavat. esim. juuri demonisoiminen stereotyyppiä apuna käyttäen on hyvä ja toimiva konsti: otahan pari että olet samanlainen kuin me muut.

    VastaaPoista
  18. 100% blog delight! Kovassa huudossa oleva "itse" on kuin onkin illusorinen hökötys, jota käytännöllisyyden kultti kannattelee. Myös petjan läppä se taas osui makiasti kohdalleen.

    VastaaPoista
  19. ad petja

    Sehän on juristin homma vaativaa varsinkin Suomessa, kun pitää varautua kaiken päälaelleen kääntäviin koiranleukoihin.

    VastaaPoista
  20. Alkoholistina eläminen on vaikeampaa kuin professorina oleminen.
    (Minulla ei ole kokemusta kummastakaan.)
    Mutta, mutta... niin. Alkoholisti, ellei lopeta, ei ehdi eläkeikään ikinä. Sairaseläkkeelle: kyllä. Sitten sanotaan, lehtien yleisissä osastoissa, että "rappioihmiset syövät meidän veromarkkoja"...
    Vitun vale. Juoppo jos kukaan - etenkin kun hän samalla on kova pössyttelijä - on veroja maksanut siinä kuin... muutkin, Yhteiskuntaa Ylläpitävät Eläimet.

    VastaaPoista
  21. Anonyymi kirjoitti...

    ... kun pitää varautua kaiken päälaelleen kääntäviin koiranleukoihin


    Hhmmm ... kieltämättä jotain outoahan siinä on (ainakin länsimaisen logiikan pohjalta) jos argumentoidaan täysraittiita vastaan alkoholin kulutuksen, kuluttaja- ja suurkuluttajaesimerkkien kautta.
    (sanoisin, että puuttunee ymmärrys, ja kokonaisnäkemys varhain alkaneen alkoholin kulutuksen aivoissa aiheuttamista muutoksista, ym.)

    Mutta sitten: kotipaikastani johtuen, tuttua, suhtautua "päälaelleen kääntäviin koiranleukoihin". Näit oli, ja on yhäkin. Verenperintöni kanssa tämä nk. pakalliskulttuuri kieltämättä korreloi vähän huonosti - eilen viimeksi, piti ihan kysyä joltakin räveltäjältä, pysyykö hän nahoissaan?

    VastaaPoista
  22. Boyr:lla on tähän asti paras näkemäni seliteyrite tuohon musiikin arvoitukseen. Ja kokonaisvaltaisempi. Ihmisellä on monimutkaiset aivot jolla se ratkoo kielentulkintaongelmia, puheemme on hyvin laajaspektristä (nuo gibbonit oli kapealla sanoi spektrianalysaattorini). Musiikki on keksimämme "loinen", joka on aivoille "puhdasta hyvää" kuin heroiini, metamfetamiini tai nykymeikit ja öljyväripaletti, joita luonnossa ei esiinny juuri puhtaina vrt. luonnon vihreä- ruskeat sävyt vs mainosvärit tai puheen kohinaisuus vs musiikki. Ja nämä kaikki kiihottaa aivojamme ylimäärin kuin öhköh nykynaisten paljastava muoti. Musiikki kokonaisvaltaisemmin koska puheenkäsittelylle valmistautuneet monet aivojen eri osat saavatkin puhdasta "itseään", palkkiota suorempaan ja puhtaana.

    Jotenkin näin soveltaen. Musiikki on kielen huume ja kulttuurin loinen, ylikiihoittava kuten luonnonkansoilla jo oli korut tai sotavärit tai huumeet ja olut- ja viinikulttuuri.

    Foorumilla yksi kerran jo valitti koukkuuntumista CD-levyihin, joka viikko uusi pakko ostaa, pyysi jo apua. Selvä huume..

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista