26. marraskuuta 2008

Netto ja tratta



Kukaties rähisemiseni nyt viimeksi Espoon kirjastojen maksuista ei ollut täysin vilpitöntä. Olen saanut moitteitakin siitä, että yleensä maksan hädissäni sekä maksun että maksukehotuksen. En oikein osaa rettelöidä. En oikein ilkeä panna vireille kanteluita.

Se sijaan riivaajani on muuan käsitys journalismista. Erinäisiä epäkeskeisiä asioita on otettava esiin. Pikaluotoista on puhuttu paljon. Perimiskäytäntö on jäänyt liian vähälle. Oma tulkintani on, että puheeksi ottamani Espoon kaupungin käyttämä perimistoimisto veloittaa reippaasti yli suurimman lain sallitun määrän muka kustannuksina.

Voimassa on laki saatavien perinnästä (1999/513). Kuluttajansuojalaissa on yksityiskohtaisia säännöksiä kulutusluotoista. Sitten on laki verojen ja maksujen perinnän turvaamisesta ja tämän vuoden alusta voimaan tullut ulosottokaari.

Ainakin Espoo on tehnyt muistutuksen lähettämisen ja kirjojen uusimisen internetin kautta kiitettävän vaikeaksi – yritin taannoin saada itselleni tuon palvelun, mutta kirjastossa sitä ei osattu ottaa käyttöön.

Erilaisten koronkiskurien hyvin tuntema viisaus koskee pieniä puroja. En ole jaksanut laskea pankkien perimiä ns. käsittelymaksuja, mutta arvioni mukaan nämä eri tavoin nimetyt lisät ovat rahallisesti merkittäviä pankeille ja ongelmallisia ainakin pikkuyrittäjille.

Pari vuotta sitten suutuin PriceWaterhouselle, joka sukulaisteni perua oli jäänyt pienenpienen yhtiöni tilitarkastajaksi. Sieltä velottiin tilintarkastuspalkkiona summa, joka ylitti kaksinkertaisesti firman vuotuisen liikevaihdon, ja tämä noin kymmenen tositteen tutkimisesta. Olisiko ollut 2 500 euroa, siis palkkiona.

Luonnollisesti kysymys oli omasta hölmöydestäni, koska olimme kauan sitten tarvinneet hyvän tilintarkastajan, kun isäni siirtyi lopullisesti eläkkeelle ja oli konsolidoitava eräitä maksusuorituksia.

Silti en sano enää päivää sille tilintarkastajalle. Sinuhen Kaptah tähdensi varastavansa herraltaan aina kohtuullisesti ja pitäen silmällä tämän omaa etua.

Minusta on murheellista, että lainopin alkeiden opetus on maassamme edelleen olematonta, eikä kukaan ole pannut verkkoon kunnollisesti laadittuja tietopaketteja.

Kuluttajansuojasta saa tietoja Kuluttajaviraston kotisivulta, mutta mielestäni tiedot ovat toisaalta hakemisen takana, toisaalta ylimalkaisia.

Sellaisista asioista kuin luottotiedot – niiden palaminen – on sitten minun raportoitava, että hakekaa uusi lakiteksti verkosta ja lukekaa. Se on lyhyt ja aivan käsitettävä.

Olen tehnyt oppilailleni lyhennettyjä versioita lakiteksteistä. Pitäisikö nyt pakottaa yliopisto tai tutkimuslaitos jatkamaan? Kun opetan kauppatieteilijöitä ja tekniikan ylioppilaita, esimerkiksi patenttioikeudessa 90 % patenttilain sisältämästä on turhaa, mutta sitä vastoi patenttiasetuksessa ja patenttimääräyksissä on osattavia asioita.

En aja asioita enkä aio laajentaa tätä blogia tuohon suuntaan.

Esitän vain ehdotuksen.

Jokin kunta tai kuntaryhmä tai valtio voisi perustaa VERKKOTRIBUUNIN palkallisen viran. Viranhaltija vastailisi ehtimisensä mukaan sekä asiallisiin että tyhmiin kysymyksiin.

Kuvittelen että joukko ahkeria ylioppilaita ja laiskoja asianajajia voisi ottaa tuollaisen tehtävän myös urakalle.

Ja kaikki luonnollisesti viranomaisen valvonnassa.

Niin – ja tratan protestoiminen kulutusluotosta on muuten kielletty ja samoin vakuusvekselien käyttäminen. Siten vanha sanonta per 14 päivää netto ja 30 päivää tratta on menettänyt merkityksensä.

Sitä vastoin voimassa on vanha menestyksen kaava: kolminkertainen palovakuutus, kaksinkertainen kirjanpito ja yksinkertainen tilintarkastaja.

24 kommenttia:

  1. Surullista on olla tuntematta vaivaisia oikeuksiaan kuluttajana, sikälikin, kun konsumerismi on olevinaan jonkinlainen vaikuttamisen mekanismi.

    Vielä surullisempaa on yleinen tapa, että sysipaskan palvelun tai tuotteen yhteydessä vouhotetaan foorumilla "eräästä yhtiöstä" sen sijaan, että sanottaisiin rehdisti "Sonera" tai "Kaken mätäkalatukku Ab". Tällaista tyhjänkorrektia väistelyä olin huomaavinani kirjastosakkomerkinnän yhteydessä Kemppisenkin kommenteissa, ja soisin asiaan kiinnitettävän huomiota! Sillä Kake on laitettava puhelintukijonoon odottamaan!

    VastaaPoista
  2. Kaava on yksinkertaistumassa. Pienet eivät tarvitse kuin yksinkertaisen kirjanpidon eikä lainkaan tilintarkastajaa. Jos siihen loukkuun menee, saa jännittää verotarkastajaa. Kannattaa muuten hävittää kaikki aineisto heti kun laki sallii.

    Verohallinnossa on paikoin viljelty ajatusta, jottei itse pidetty kirjanpito ole rehellisen miehen hommaa. Ajatusta voisi kannattaa ja säätää tilitoimistopakon. Pitäisi olla auktorisoitu tilitoimisto, jos liikevaihto menee yli työttömyyskorvauksen. Muutoin on houkutus vähentää kodin vessapaperitkin firman tuloksesta.
    Asia, josta virkamies rullan kotiin kantaessaan saisi kenkää tai varoituksen - virastosta riippuen.

    Olennaiset ja riittävät tiedot.
    Jos miljoonasta menee kirjanpitäjän ja tilintarkastajan huomaamatta satanen omaan elämiseen, on tilinpito vielä OK. Osakeyhtiöltä on kuitenkin jo kavallettu ja ehkä verottajaltakin. Tuo ero on monelle vaikeaa muistaa ja karvasta lukea tuomiosta - jos satasia satuttaisiin tutkimaan. Oluen tarjoamista virkamiehelle on tutkittu.

    Meillä muuten on verkkotribuuni - Turms kuolematon kemppinen. Onneksi.

    VastaaPoista
  3. AKKURAT!
    On hieman vaikea äkkinäisen, sivistymättömän kairojen asukin panna noita edellä kuvaamiasi "ongelmia" muun kuin rehellisyysvajeen, taikka kulanssitoiminnan "salaisen" oppikirjan syyksi.

    Lähinnähän noissa usein kovin menestyksellisissä kiskoinnossa ja maksun saamisissa on kyse tiedossaolevasta/opitusta asiasta; kohde ei ymmärrä (tyhmä), kohde ei viitsi (tyhmä), kohde ei kykene (riisto/ryöstö), jne.
    Mahdollisuuksia löytyy.

    Näitä "maksuehdokkaiden" käyttäymismallejahan tutkitaan oikein kallonporaajien toimesta.

    Kai se suomeksi tarkoittaa, että tutkitaan kuinka paljon kestää "vedättää".
    HEH ja HAH - missä on sietokynnyksen yläraja.

    Tuo touhuilu kuuluu yksityisellä sektorilla bisnesideaan ja julkisella sektorilla tuottavuushöpötykseen.

    Touhu on nykyisin yleisesti hyväksyttyä niin kauan kun ei satu omaan nilkkaan. Tai jos sattuu, niin sitten naapurille myös.

    Muinoin näillä kotkotuksilla riivattiin rahvasta pelkästään jo arvovaltaan ja alamaisten kuuliaisuuteen nojaten.

    Etenkään hallinnon, pankin tms. rehellisyyttä ei epäilty. Nyrkkiä puristettiin taskussa ja kustiin pankinnurkkaan, mutta usein ei edes rahalaitosta vaihdettu.
    Se oli sitä nykyään kailotettavaa suvaitsevaisuutta. Ei ollut minkään vertaa rotia panna kampoihin. Oli vain suvaittava esim. ketku pankijohtaja kun ei muutakaan ollut.

    Tämän päivän suvaitsevaisuus tarkoittaa, että pitää suvaita toisen osapuolen omanvoitonpyynti, ahneus, vallanhimo. Sen lisäksi pitää suvaita että vastapuoli ei suvaitse toimiensa arvostelua

    Yhä tapahtuu selostamaasi tiedon "panttausta" milloin milläkin verukkeella. Tiedon omistaminen/pimittäminen on yhäkin valtaa.
    Jos ei kerro mitään ei valehtele.

    Monista pikkunilkeistä on suorastaan mahdoton ajatus, että pöydän toisella puolella osataan asia yhtä hyvin tai joskus jopa paremmin.

    VastaaPoista
  4. Valoa pimeyteen kansalle, joka lumihangessa vaeltaa.

    T.

    VastaaPoista
  5. Pääkaupunkiseudun kirjastojen mainio nettipalvelu

    Jos Sinulla ei vielä ole tunnuslukua, saat sen mistä tahansa Espoon, Helsingin, Kauniaisten tai Vantaan kaupunginkirjastojen toimipisteestä esittämällä kirjastokortin ja henkilöllisyystodistuksen.

    VastaaPoista
  6. Kun aikoinaan asuin Brysselissä, unohdin yhden kirjaan mukaan Espoon kirjastosta. Suomessa olisi voinut uusia lainan puhelimitse pientä maksua vastaan, mutta Brysselistä ei onnistunut. Soitin siis Kivenlahden paikalliskirjastoon ja selitin asiani. Epäystävällinen miesääni ei suostunut jatkamaan lainaa, vaikka selitin syyn. Piti soittaa kirjastopomolle ja asia hoitui...

    VastaaPoista
  7. HELMET on tosiaan vallan mainio palvelu.
    Ja myöhästysmismaksuilta on palastanut ennen kaikkea kännyyn tuleva tesktiviestimuistutus lainan erääntymisestä.

    Kun ei enää ole taskua jossa olevassa kortissa eräpäivä näkyisi. Vaan paperikuitti, joka taastusti katoaa jonnekin viikkojen aikana.

    VastaaPoista
  8. Anonyymin neuvo kirjastojen nettipalvelusta on mainio.

    Paitsi juuri tänään.

    HelMet-verkkokirjastossa toimintakatkoja alkaen 26.11. klo 20

    HelMet-verkkokirjaston käytössä on ylläpitoajoista johtuvia katkoja alkaen keskiviikkona 26.11.2008 n. klo 20. Pahoittelemme häiriötä.

    Wed, 26 Nov 2008 09:07:56 +0200
    Ongelmia eräpäivätiedotteiden sähköpostilähetyksissä

    VastaaPoista
  9. JK:
    "En ole jaksanut laskea pankkien perimiä ns. käsittelymaksuja, mutta arvioni mukaan nämä eri tavoin nimetyt lisät ovat rahallisesti merkittäviä .."
    Joo, mutta *frankly*, jos jaksaa laskee ja perehtyä, ne yleensä voi myös kiertää.
    Palvelumaksut ym. ovat kökkökansaa varten, että se rahastetaan.

    VastaaPoista
  10. Äskeisessä A-studiossa Katainen vakuuttaa että ketään ei jätetä vaille huolenpitoa. Sitten oli kuvaa vanhuksesta, jonka luona kotiapua kävi kaksi kertaa päivässä. Kotiavustajalla oli resurssipulan takia ailkaa 10 min + 15 min hoitaa vanhuksen perustarpeet. Vanhus (yli 90 v) lähes rukoili lisää aikaa myös sosiaalisten tarpeiden hoitamiseen.
    Julkisen tratan paikka, valtionvarainministeri Jyrki Katainen ei vastaa puheistaan! Kauppalehtikö sitä trattalistaa päivittää.

    Eikös se ollut tosiasia, että ulosottokierre yleensä ei johdu alkuperäisistä veloista vaan näistä lisukkeista ja korkoakoroille laskutoimituksista. Kuka käytännöstä kokonaisuutta katsoen hyötyy, vai eikö kokonaisuuden hyvinvoinnilla ole väliäkään.

    VastaaPoista
  11. Ksylitolin keksintö olisi ollut iso juttu näin pienelle maalle. Mutta sekin myytiin sitten jättien keskuudessa. Pois jonnekin ja joku keksijä sai mokomat sataset (hyvä, ettei katto vuotanut sisään) ja myyjät pitivät tietysti kommissionsa laajana. Netto oli valtava. Tästä luin äsken artikkelin tekniikkajatalous-lehdestä ks. linkki
    http://www.tekniikkatalous.fi/incoming/article27854.ece

    VastaaPoista
  12. Ihme ja kumma

    Tänään Kemppisen uskottavuus on koetuksella.

    Kirjastonettipalvelu Helmet, johon Espookin kuuluu, on todella yksinkertainen ja hyvä systeemi, vanhat täditkin ovat osanneet sitä käyttää. Helpompi se on, kuin sähkölieden kello. Totta kyllä. se pitkä lukusarja (kirjastokortin numero) pitää onnistua syöttämään oikein ja sellainen PIN-koodi on hankittava. Vaativaa.

    Onpa fiksua suhteuttaa tilintarkastuspalkkio liikevaihtoon. Tai verrata tilintarkastajaa Kaptahiin. Saati tarkastuskohdetta isäntään.

    Muilta osin kyllä kannatan postauksessa esitettyjä asioita.

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi: - tilintarkastuslaki Tilintarkastuslaki 13.4.2007/459 sitoo tilintarkastuksen juuri liikevaihtoon (4 §).

    Pienen yrityksen ei enää tarvitse ensinkään nimetä tilintarkastasjaa (liikevaihto + alle 3 työntekiuää).

    VastaaPoista
  14. Nostan Kemppisen rähinöinnille Tarjoustalosta edellisvuonna ostamaani pipoa, paremman puutteessa.

    Hyvinpä harva ns. intellektuelli rohkenee panna nahkaansa peliin, edes selvässä asiassa.

    Tonkimista tosiaan riittäisi myös ns. pikaluotoissa. Muuan Espoon kirjastojen kulmilla silloin tällöin luuhaileva anonyymi HelMet -fani kertoi tietävänsä että hämmästyttävän monen suomalaiselta kuulostavan firman myöntämän pikavipin perinnän hoitaakin Svea Ekonomi- niminen firma, tai vastaava ns. kovaa ruotsalaisuutta edustava "butiken på landet".

    VastaaPoista
  15. Aikoinaan (Tampereella) löysin kirjahyllystäni 3 kirjaa (Paustovski) jotka kaverini oli kirjastosta lainannut, ennen kuin lähti maailmalle (Norja). Nämä olivat noin 1 1/2 vuotta myöhässä. Vein ne kirjastoon. Virkailijatar sanoi että niistä täytyy maksaa myöhästymissakko. Sanoin, että eivät nämä ole minun lainaamiani. Silti, se sanoi. Hyvä on, minä sanoin ja otin ne kainalooni, voin viedä ne takaisin sinne mistä ne löysin. "Ei ei ei", se sanoi. Eikä sakosta enää puhuttu mitään.

    VastaaPoista
  16. Ilkeyksissäni odotin tätä kaksoisvirhettä Kemppiseltä. Kyseinen laki kun on taustoiltaan niin kuin tuttu.

    1) TilintarkastusVELVOLLISUUS on direktiivissä, kuten tietyt kirjanpito- ja raportointivelvoitteetkin, kytketty kolmipiikkiseen testiin, jotka koskevat liikevaihtoa, tasetta ja henkilöstöä. Jos kaksi kolmesta toteutuu, testi laukeaa. Siis ei liikevaihto tai tositemäärä ratkaise VELVOLLISUUTTA. Muuten, nykylaki ei edes soveltunut aiemmille tilikausille.

    2) Puhehan siis oli palkkiosta, ei velvollisuudesta. Tilintarkastuksen kiinteähköt peruskustannukset ovat huomattavia, lakitekstistäkin voi havaita miten laajan rekvisiitan ja vastuun homma sisältää. Kuuluisa esimerkki urkupillin korjaajasta on vasta alkua siinä toiminnassa.

    Yksi syy pienten yritysten vapauttamiseen tarkastuspakosta oli juuri tämä: asianmukaisen ammattityön kalleus. MOT!

    VastaaPoista
  17. Se pitkä lukusarja (kirjastokortin numero) pitää onnistua syöttämään oikein ja sellainen PIN-koodi on hankittava. Vaativaa.

    Juu, ja jollei ole selaimensa historiaa ja evästeitä jatkuvasti tyhjentelevää tyyppiä, sitä pitkää lukusarjaa ei edes tarvitse näpytellä kuin kerran.

    Parasta on kuitenkin Helmetin haku. Ihan kaikessa rauhassa voi koluta kotinsa yksityisyydessä koko kirjaston tarjonnan läpi ilman, että selän takana joku toinen netitön jo puhisee.

    Vaan valtion netti-infrastruktuuria koskevista suunnitelmista huolimatta laajakaistaliittymä on vielä liian kallis - ainakin niin kallis, ettei siihen enää ainakaan Macin läppärin ostamisen jälkeen ole varaa. Tämän voi jokainen itse todeta lähimmässä ilmaisen verkon tarjoavassa kahvilassa.

    VastaaPoista
  18. Tilintarkastuksen hinnasta:

    Minulla on ollut 17 vuotta yhden miehen osakeyhtiö, liikevaihtoa noin 100 000 euroa vuodessa. Tilintarkastuksen on hoitanut viime vuosina pienehkö lakimiehen firma, joka on laskuttanut noin 200euroa vuodessa. Firmalla on kytkös käyttämääni tilitoimistoon.

    Säästyy sekin raha ensi vuonna, kun tilintarkastuspakko loppuu.

    Joten 2 500 euroa on hanurista, mutta itsehän Kemppinen on yhteistyökumppaninsa ja sen hinnoittelun hyväksynyt, tai ei ottanut selvää etukäteen.

    VastaaPoista
  19. No, alkoipa Kemppinenkin saamaan turpiinsa kun liian selvästi alkuasetelmansa esitti.

    VastaaPoista
  20. Contradictio in adiecto.

    Kafka oli siinä mielessä aikaansa
    edellä, että hänen byrokratiaa vastaan
    vääjäämättä taisteleva romaanihenkilönsä
    on tämän päivän todellisuutta.

    Kun K. ei pääse Klammin puheille,
    kun K. ei saa selvitystä siitä,
    miksi hän ei pääse puolustautumaan
    oikeuden edessä.

    Voimme tietysti eritellä laista
    löytyvät pykälät ja aliot jokaisen
    kansalaisen perusoikeiksiin kuuluviin
    etuihin, mutta rikomme samalla
    perustuslakia: laki ei ole sama
    niille, joilla ei ole varaa palkata
    pätevää lakimiestä.

    -v.papunen

    VastaaPoista
  21. Tuli noista patenteista mieleen:
    http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2006/nov/20/foodanddrink.uk

    http://www.wipo.int/pctdb/en/wo.jsp?WO=2006068865&IA=US2005044838&DISPLAY=STATUS


    Aika hassua.

    VastaaPoista
  22. Yksi anonyymeistä kirjoitti: "Tilintarkastuksen on hoitanut viime vuosina pienehkö lakimiehen firma, joka on laskuttanut noin 200euroa vuodessa. Firmalla on kytkös käyttämääni tilitoimistoon.

    Säästyy sekin raha ensi vuonna, kun tilintarkastuspakko loppuu."


    Tilintarkastuspakko on nyt jo loppunut. Maallikoita voi käyttää vielä 2011 saakka, mutta heidänkin tulee olla mm. riippumattomia (kiitos anonyymille rehellisestä avoimuudesta myös tässä) ja riittävän ammattitaitoisia (esimerkiksi juristitutkinto muutaman opintoviikon/pisteen kirjanpitokursseineen ei ehkä riitä); heihin sovelletaan vanhaa lakia eli esimerkiksi eroja tilintarkastuskertomuksen sisällössä ja sovellettavissa standardeissa.

    Uuden lain perusteluissa muuten todetaan, että tilintarkastajan on varmistettava riittävät resurssit, mm. palkkio, vaatimukset täyttävään tarkastukseen. Kääntäen tarkoittaa, ettei puolustukseksi virheelle kenties riitä se, että pienellä palkkiolla ei ehdittykään kuin vähän tilejä tirkistää.

    VastaaPoista
  23. Kemppinen:
    "Olen tehnyt oppilailleni lyhennettyjä versioita lakiteksteistä. Pitäisikö nyt pakottaa yliopisto tai tutkimuslaitos jatkamaan? Kun opetan kauppatieteilijöitä ja tekniikan ylioppilaita, esimerkiksi patenttioikeudessa 90 % patenttilain sisältämästä on turhaa, mutta sitä vastoi patenttiasetuksessa ja patenttimääräyksissä on osattavia asioita.

    En aja asioita enkä aio laajentaa tätä blogia tuohon suuntaan.

    Esitän vain ehdotuksen.

    Jokin kunta tai kuntaryhmä tai valtio voisi perustaa VERKKOTRIBUUNIN palkallisen viran. Viranhaltija vastailisi ehtimisensä mukaan sekä asiallisiin että tyhmiin kysymyksiin.

    Kuvittelen että joukko ahkeria ylioppilaita ja laiskoja asianajajia voisi ottaa tuollaisen tehtävän myös urakalle."

    Helsingin ylioppilaspolitiikkaan 1990-luvulla osallistunut ystävä totesi, että vanhoillisimpien joukossa edustajistossa etc. olivat lainlukijat. Esimerkkinä hän käytti WWW:n ja sähköpostin hyödyntämistä erilaisissa opiskelijoille suunnatuissa palveluissa: pykäläporukka ei tahtonut millään ottaa onkeensa, mihin tarvittaisiin verkotettuja tietokoneita, joita ilmankin oli tultu toimeen.

    VastaaPoista