27. marraskuuta 2008

Lukuteoria



Kiire on itsetunnon vaurio.

Todella syystä pahoitellaan pienten lasten vanhempien alituista kiirettä.

Se ei kyllä selitä lasten näinä aikoina puhjenneita oireita, koska takavuosina, menneinä vuosikymmeninä ja lähes varmasti ohi kiitäneinä vuosisatoina vanhemmilla oli vielä pahempi kiire.

Puhetapa nykyelämän hektisyydestä ei vastaa tosiasioita. Ei siitä ole niin pitkä aika, kun 85 % suomalaisista joutui työskentelemään toistakymmentä tuntia vuorokaudessa pysyäkseen hengissä, ja loput nakittivat lapset ja muut meluisat ja haisevat ilmiöt alemmalle henkilökunnalle.

Lapsuuden historiaa on tutkittu aika hyvin. Kunhan ette erehdy lukemaan Bruno Bettelheimia, jonka faktat ovat riittämättömiä ja tulkinnat varsin villejä.

Nyt alkaa jo hirvittää, että Päätalon Iijoki-sarja on kohtapuoleen luettu.

Eräät asiat käyvät vähän voimille. Mies ja vaimo (Laina) eivät puhu asioista, jotka olisivat puhumalla selvitettäviä. Tosi rouva on aidosti tyhmä (Kallen kuvaamana), joten puhe ei ehkä auttaisi.

Kallen seikkailut viinan ja vieraiden naisten kanssa viina- ja huoraparanoian ilmapiirissä pyytävät selitystä.

Selitykseni on huono itsetunto, joka Päätalon tapauksessa on kovin selittyvä asia karmeiden kasvuvuosien jälkeen.

Päätalo kehuu itseään yli kaiken kohtuuden, mutta psykoottinen työntekeminen ei voi olla muuta kuin isältä ja isoisältä opittua hillitöntä, epätoivoista tunnustuksen kerjäämistä.

Maalaismiljöössä oli kolme keinoa saada kiitosta, rikkaus, väkivaltaisuus ja hillitön työnteko.

Kivestä Päätaloon on kerrattu, että nopeaälyisyys ja hyväoppisuus aiheuttavat lähinnä selkäsaunoja.

Päätalon päähenkilö, joka tuskin on lähellekään sama ihminen kuin kirjoittaja, soveltaa työhulluuden lisäksi porukkaan kuulumisen sääntöä, joka on elämisen ehto kaikille ihmisille ja monille eläimille.

Tämän hän toteuttaa lainkuuliaisuudella. Päähenkilön elämässä kirjoihin kirjoitettu herrojen laki ei merkinnyt paljon mitään. Tosi ja pelottava laki oli porukan mielipide. Romaanisarjassa tämä hirvittävä asia näkyy ”miehisyyden” korostamisena ja sen menettämisen pelkona.

Itsetunnon vaurio iskee silloin tällöin harha-askeleina, joita ei voi käsittää muuksi kuin rangaistuksen kaipuuksi ja tunnontuskien tarpeeksi.

Vaikka mies olisi miten pienenä todistettu tarpeettomaksi ja huonoksi, hänen on todistettava se vielä itselleen kerran toisensa jälkeen.

Miehisyys vaarantui jo ”läyryämisestä” eli pehmeiden tunteiden osoittamisesta esimerkiksi sukulaisen hautajaisissa tai aviovuoteessa. Luultavasti kaiken kattava poikkeus oli suhtautuminen eläimiin ja lapsiin. Näihin nähden jopa lepertely oli luvallista.

Kiire on itsetunnon vaurio, koska kiirettä pitävä pelkää järjettömyyteen asti moitteita eli nuhteita, sekä Päätalon romaanissa, entisessä yhteiskunnassa ja nykyisessä.

Syöksähtelevä ja säntäilevä ihminen on otaksuttavasti hyvällä asialla. Virkamies, liikkeenjohtaja, opettaja tai melkein kuka tahansa herättää sapenkarvaisia epäilyjä istumalla kahvilassa tai puiston penkillä kädet ristissä ja silmät raollaan. Jos tuttava näkee, ensimmäinen kysymys on: voitko huonosti. Siis kun asianomainen voi erikoisen hyvin.

27 kommenttia:

  1. Jos Kallella ei olisi ollut nuoruudessaan niitä ajatuksia joita
    on myöhemmin paperille laittanut, niin tuskinpa hänestä olisi kehkeytynyt sellaista kuin myöhemmin oli.

    Eikä Päätälokaan omasta mielestään kovin suuri oppijanero ollut Tampereen teollisuuskoulussa (opinahjo jossa koulutettiin rakennusmestareita sotien jälkeen),
    vaan häpesi sitä, että koulun päästötodistuksen keskiarvo oli alle seiskan.

    Kalle aikoinaan ja myöhemmin me muutkin kovapäiset olemme oppineet sen, että ei se koulutodistuksen keskiarvo ihan kaikkea tulevaa elämän menestystä ohjaa.

    Olisihan Kallekin opinahjossaan pärjännyt paremmin josko oppiaineina teollisuuskoulussa olisi ollut kaunolauseiden kirjoitusta teknillisen piirtämisen ohessa.

    VastaaPoista
  2. Minulla ei ole lainkaan kiirettä silloin, kun saan tehdä mitä haluan. Vaikka puuhaan koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, Hyvä. Erinomainen kirjoitus kuvaten juuri mistä on kyse.

    Lauantaisin haettiin maitokaupasta kannullinen maitoa ja puolikiloa voita kylmäkaappiin. Kun vanhemmat pääsivät töistä. Tai itse koulusta.
    Kumma kyllä, ei ollut kiirettä, ei ainakaan tuntunut siltä. Öööö, maito taisi olla jäiden ja sahanpurujen keskellä ja voi leikattiin voipaperin kera.

    Äidin työpäivä alkoi jo kuudelta puuronkeitolla koululaiselleen ja päättyi seitsemältä ruuanlaiton ja pyykkien, siivousten jälkeen. Villi lapsikin piti hoitaa illalla sekä rakkauselämä isän kanssa.
    Ihmeellistä kuinka silloin selvittiin ajan kultaamina muistoina. Joulutkin olivat lumisia. Ja Karjalassa ikuinen kesä, kerrottiin.

    Joo, ei aika selitä näitä oireita lainkaan, mutta eipä selitä kuuluisa "laatuaika perheen kanssa". Jossain muualla mättää.

    Itsetunto on maailman vaikein asia vanhempien opetettavaksi lapselleen. Sitä ei nykyisin osata antaa tai suoda, tai opettaa. Siinäpä se. Monen asian teesi, antiteesi ja varsinkin synteesi. Oikeastaan kaiken pahuuden syy ja peruste.

    Kyllä. Nopeaälyisyys ja hyväoppisuus aiheuttivat hyvin paljon kateutta, jopa isän puolelta. Synteesi?

    Mutta. Erittäin hyvin sanottu: Vaikka mies olisi miten pienenä todistettu tarpeettomaksi ja huonoksi, hänen on todistettava se vielä itselleen kerran toisensa jälkeen. , joskin olen täysin toista mieltä.
    Juuri tuo todistettavuus suo itselleen mahdollisuuden antaa itselleen ja muille kunnianhimoa, ylpeyttä ja sisäistä halua voida suoda: hellyyttä, rakkautta, hyväksyntää, halipulaa toiselle osapuolelle määräämättömästi. Enemmän kuin itselleen vaatii ja sitähän on rakkaus osaltaan.

    "Miracle Of The White Stallions (1963)" tuli katseltua tänään 190 kertaa, tosin kuunneltua kappale "Just Say Auf Weidersehen" 200 kertaa, mutta tämä olikin juhlapäivä tänään kun parsta 5 kaveria kuoli 4 vuoden aikana Timo Rikan jälkeen, joka oli varsinainen kunnon hulttio porukassamme. Mutta mökillä kuuntelimme tuon lööppinä 7 tuntia chivasin kanssa koko porukan keralla silloin aikoinaan 1993.
    Taisi olla ensimmäinen Hollywood-elokuva, joka kertoi saksalaisista positiiv.

    No joo, julkaistaan tämä.

    VastaaPoista
  4. "Kiire on itsetunnon vaurio."

    Kiireen teeskentely on itsetunnon vaurio. Paitsi pelkoa moitteista kiireen teeskentely on oman erinomaisuuden lavastettua julkisivua ja teeskentelijän tärkeyden korostamista muiden silmissä.

    T.

    VastaaPoista
  5. Sivupoluille:

    Silmäilin Mumbain (ex-Bombayn) eli Intian talouskeskuksen tapahtumia.

    Etelä-Aasian pörssit näyttävät olevan laskussa tai kiinni. Ilmeisestikin alueen mielikuvan sijoituskohteena pelätään kärsivän. Terrori-iskunhan on tarkoitus vahingoittaa taloutta.

    Itä-Aasian pörssit ovat kovassa nousussa. Ilmeisesti toiset hyötyvät selvässä kilpailuasemassa. Asia tietenkin selitetään julkisuudessa välinpitämättömyydellä tai merkityksettömyydellä. Luvut ovat ainoita, jotka eivät nyt valehtele.

    VastaaPoista
  6. Heh-heh!
    "...melkein kuka tahansa herättää sapenkarvaisia epäilyjä istumalla kahvilassa tai puiston penkillä kädet ristissä ja silmät raollaan. Jos tuttava näkee, ensimmäinen kysymys on: voitko huonosti.
    Siis kun asianomainen voi erikoisen hyvin."

    Jotenkin esimerkistäsi tulee mieleen tri. Lafarguen pamfletti. Jotain vallatonta, mutta totta.

    Kohtauksessasi kysyjä näkee päässään ihan toista minkä silmät. Nehän eivät valehtele, mokomat lumpsakkeet, kameran linssin tapaan.

    Me olemma hyviä oppimaan näkemään "oikein"; jonkun ylemmän vallan toimesta, usein toki omastakin, mutta se "näkeminen" tapahtuu vasta aivoissa.
    Siitähän on ensisijassa kysymys inimiskunnan tässä nykytolassa.
    Obladii obladaa.

    VastaaPoista
  7. Mikä piiskaa heiluttaa.

    USAlainen prekariaatti tekee 3 työtä yhtäaikaa ja saa ostettua ehkä viikon vuosiloman itselleen. Illuusio päivittäisen työn ikeestä vapautumisen ja kulutusunelmien välillä on täyttymätön.

    Hengellinen 'mietiskely' on maallistunut moraaliseksi hyveeksi työnteon jalostavasta voimasta. Palvonnan kohteena on 'minä itse'. Työ on keskeinen dilemma. Sitä on joko liikaa tai liian vähän taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

    Sukupolven ajan kulutustavaratuotanto ollut riittävää. Onko 'minun' saatava kehittyneempi versio ravinnosta, autosta, kellosta, puvusta tai vaikkapa palvelusta vanhuuteni turvaksi?

    Kenen unelmat ovat täyttymättä?

    VastaaPoista
  8. Mumbain terroristeilla ei ole kiire.

    Panttivankejahan on otettu iskujen jälkeen vain siksi, että koko maailman tiedotusvälineet seuraisivat tilannetta mahdollisimman pitkään ja hartaasti.

    Deccan taistelijat - heidän käyttämä nimitys itsestään tarkoittaa taistelijaa pyhässä sodassa - eivät tarvitse pantteja, mutten kuin osoittaakseen kohteensa.

    Näin Bushin ja Blairin taistelujen luoma maailma siirtyy heidän seuraajilleen: ei olisi ihme jos Obama ja Brown piankin löytävät toisensa näissä merkeissä.

    Vaikka panttivankeja eroteltiin, jo nyt tiedossa olevat teot osoittavat mahdollisimman laajaa välinpitämättömyyttä uhreista.

    Siksi panttivankejakaan ei todellisuudessa tarvita mihinkään muuhun kuin median manipulointiin. Eli tässä tapauksessa kiirettömään säilymiseen otsikoissa.

    VastaaPoista
  9. Jukka kirjotti:"Kiire on itsetunnon vaurio, koska kiirettä pitävä pelkää järjettömyyteen asti moitteita eli nuhteita, sekä Päätalon romaanissa, entisessä yhteiskunnassa ja nykyisessä."

    Tästä lienee johdettu kiireen argumentti, perustelu asialle X sillä että on kiire. Nyt ei voida jäädä selvittelemään asiaa, koska sillä on kiire. Ei saa kysyä miksi, koska on kiire. Yleensä muuta perustelua ei olekaan, mikä huomattaisiin, jos unohdettaisiin se kiire. Kiireen argumenttia käytetään muun muassa valtionhallinnon kehittämishankkeissa. Myös mainosmaakarit käyttävät kiireen argumenttia: "Osta nyt heti tämä, tarjous voimassa vain lyhyen ajan (eli ensi viikolla samaa myydään halvemmalla)".

    VastaaPoista
  10. On olemassa teoria miten teoriaa luetaan (lähetin linkin mm Niiniluodolle jossain vaiheessa) vaikka kyllä hän sen osaa koska hän on ollut itse mm Internetixin vaiheissa mukana - eikö vaan? Näin ollaan koottu valtavan hyvän tietopankin verkkoon mielestäni mutta kaikenlaiseet hömppäjutut mihin piti ikäänkuin ensin osallistua esti sen,että nämä valtavan hienot asiat olisivat tulleet suoraan oppilaille. Minä en ainakaan koko opiskelun aikana saanut mitään tietokaan näistä. Ovat ehkä kaupallisesti viety jonnekin ja nyt yliopisto itse ei enää muista, että niitä on tehty. Pitää siis kaivaa esiin ja pitää mukana jokaisessa opetuksessa.

    Outoa miten suutarin lapsella ei ole kenkiä.

    Olen yrittänyt pian 10 vuoden ajan päästä kouluttamaan kouluttajia näissä perusasioissa, joiden osaaminen on minun omani. Olen siis keskittynyt pedagogiikassa sen kivijalkaan enkä sen uusimpiin viuhatuksiin.
    Samalla on niitä, joiden rooli on syventää sitä samaa: en siis ole kuin diletantti mutta peruskiven dilentantti.

    Jotain sekin. Pitää jättää muillekin löydettävää.

    VastaaPoista
  11. Kesällä Sysmän kirjapäivillä divarikojujen pitäjät juttelivat keskenään,että Päätalot jäävät nykyään hyllyyn,niitä ei enää kysellä.Päätalon aika on ohi.Uusia faneja ei enää tule.Ehkä näin tutkitaan vielä maaseudun menneisyyttä,ja Päätalon tiiliskivisarjoista puhallellaan pölyt.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen kirjoitus. Mutta olihan Kallella rakastava äiti, johon hänellä vanhimpana eloon jääneenä lapsena oli läheinen suhde, ja perusluottamus siten kunnossa, vaikka sitten tuli isän mielisairaus ja "kunnan jauhojen" häpeä.

    Ja Lainako tyhmä? No jos "hyveellisyys" on tyhmyyttä. Mitenpä parikymppinen, seksuaalisesti kokematon tyttö, jonka perheessä oli puhuttu muille kauniisti ja jossa alkoholi oli kauhistus, olisi voinut pohjoisen jätkää ymmärtää. Kyllä Kalle kantaa suurimman vastuun siitä, ettei ollut rehellinen vaan naimisiin päästäkseen loi itsestään sellaisen kuvan että Lainalle kelpasi.

    Kallen alitajuisesta rangaistuksen hakemisesta olen yhtä mieltä - puoliksi. Vaikea muuten on viimeistä suhdetta ymmärtää, täytyihän hänen ymmärtää, että yhden yön "suoroaminen" voi vielä pysyä salassa, mutta pitkäaikainen suhde ei. Mutta ehkäpä Kalle hakikin anteeksiantamusta, siis ehdotonta rakkautta ilman suorituksia? Vrt. Simenonin Lumi oli likaista.

    VastaaPoista
  13. Päätalo on maailman vaatimattomin mies: hän kirjoittii 20 tiiliskiven paksuista romaania itsestään kertoakseen kuinka vaatimaton hän on.

    Siitä huolimatta hän on rehellinen. Ja juuri hänen rehellisyytensä auttaa meitä ymmärtämään ihmisluontoa paremmin.

    Esimerkiksi HG - aloittaapa hän tarinansa mistä tahansa, niin viimeistään kolmannessa kappaleessa hän puhuu avoimesti jo itsestään.

    Ei ole siis merkitystä sillä, millaisia kokemuksia ihmisellä on - Päätalonkin kovat kokemukset ovat vain hyviä tekosyitä - vaan ihmisellä on sisäsyntyinen tarve ymmärtää itseään, tekojaan ja vaikuttumiaan.

    "Tunne itsesi" sanottiin jo antiikin aikana. Mutta ihmisellä ei ikinä ole aikaa tutustua itseensä. Tai rohkeutta.

    VastaaPoista
  14. Lukemisen onnistumiseen ja teorialukutaidon a ja o on tietoisuus. Tätä yhdistetään tietoon, joka koskettaa aivotutkimusta, uskoa ja pedagogiikkaa. On suunnattoman tärkeä alue sillä myös kemiallisilla aineilla voidaan tylsistää tietoisuutta (tietääkseni se aine, jota esiintyy tummanvihreissä kasviksissa ja annetaan pulverisoituneena muotona hevosille).
    Liittyy vitalisuuteen ja voimaan.
    Jos tätä poistetaan vaivihkaa poistamalla luonnollisia aineita ruoassa heikennämme tietoisuuden astetta ikäänkuin kaikilla kertaheitolla eikä vaikutus edes ole nähtävissä. Itse mietin, miten paljon uskotaan tyhjää ja tyhmää mutta tälläisiä asioita ei edes kaiveta esiin. Kalsium on myös tuiki tärkeä aivoille oppimisen suhteen. Onneksi kouluissa pidettiin kiinni maidosta. Näitä on silti jatkuvasti yritetty poistaa ja sekoittaa: ties minkälaisilla sadistisilla tempuilla. Osittain menevät lankaan, useimmiten onneksi eivät.

    Pyydä yliopistoa seulomaan aivoista ja oppimisesta; minun aikana mm tietyt gradut poistuivat kokonaan hyllystä kun olin ensin ne löytänyt ja kun kysyin kukaan ei auttanut. Vaikenevat ja minä en voi olla kuin lievästi vainoharhainen; kirjastossaa eletään jonkun toisen luomakunnan arvojen mukaan - ei suomalaisten ja länsimaisten. Eletään jotain joka palvelee jotain ei-kristittyä sillä mielestäni se koko ajan koskettaa tietoisuuden heikentämistä. Oliko tarkoitus kuten kirkon aikakautena, että vain tietyt harvat ja valitut saisi olla ihmisiä tässä suhtessa ja loput synnynnäisiä elukoita (valboskap)?

    Toivottavasti ei. Viittaan myös tämän päivän Hs Valtion tuottavuusohjelmasta pohtivaan kirjoitukseen mielipidesivuilla.
    Kunta ei voi antaa potkut ihmisille, eikä tappaa heitä. Kaikkein kannattavinta on hoitaa heidät hyvään kuntoon ja toivoa, että rupeavat itse tuottamaan energiaa eikä syömään muilta. Mutta nyt on koko informaatioyhteiskunta syömässä alhaalta ylös - joten huonolta näyttää.

    VastaaPoista
  15. Kiire johtuu dead linesta ja siitä , että asia on suurempi kuin tekijä. Mikä aiheuttaa ahdistusta, mikä taas aiheuttaa kiirettä

    VastaaPoista
  16. Olen aina pitänyt keskiajasta. Johtuisiko Egon Friedellin lauseesta "Keskiajalla ihminen oli sen terveen näkemyksen läpitunkema, että työ ei ole mikään siunaus, vaan kuorma ja kirous."

    VastaaPoista
  17. Erinomainen oivallus!

    Itsetunnosta on varmaan ainakin osittain kyse. Mutta mistä se tulee, se huono itsetunto? Miksi mikään venyminen ei riitä?

    Mitäpäs jos me salaa podemmekin huonoa omatuntoa tämmöisestä "jumalattomasta" elämästä, jossa kukaan ei tunnu kunnioittavan ketään ja krääsällä ostetaan iloa?

    Kiire ei ymmärtääkseni ole työajan käytöstä määrällisesti, vaan paremminkin laadullisesti.

    Kun ihmispolon pää ei kestä moniprosessointia. Kun työpäivä on 12 tuntinen, ja työ keskeytyy noin 3 minuutin välein puhelimeen, sähköpostiin, tekstiviestiin ja kalenteriin. Kun allakoidaan samanlaista tulevaisuutta viikoiksi eteenpäin ja todetaan, että nyt pitää tehostaa oikein tosissaan, iskee kiireen tuntu päälle.

    Työajan laatuun liittyy myös keskustelu työn merkityksestä.

    Lauri-papallani ei pellonraivaushommissa ollut pitkästä päivästään ja huonoista eväistään huolimatta työn sisällön eksistentiaaliongelmia.

    Tavoitteet ja tuotokset olivat järjellisellä tasolla ja yksiselitteisiä.

    Tavallaan kadehdin sitä osaa menneestä maailmasta...

    VastaaPoista
  18. Kalle ei kotikylän tytöille kelvannut ja itsetuntokaan ei ollut parhaasta päästä. 1939-44 kestäneellä kiertueella Taivalkoski-Koria-Rovaniemi-Petsamo-Savukoski-Ii-Kuusamo-Uhtua-Oulu-Kivennapa-Lahti-Tampere alkoi menestystä naismaailmassa olla 'ihan ehotellen'. Niin kuppa kuten tippurikin tuli sairastettua ja ensimmäinen syrjähyppy tehtyä kolme viikkoa häiden jälkeen. Kehuminen, kuten kauneus, on katsojan silmässä:)

    Nuoremman sukupolven edustaja Talouselämän päätoimittaja Pekka Seppänen on päätalonsa lukenut ja tullut samaan johtopäätökseen kuin tämän blogin isäntä: Työviikko oli 1920-50 -luvuilla pitempi kuin nykyään.

    VastaaPoista
  19. Topelius kirjoitti jo 1899 painetussa "Maamme"-kirjan 16. painoksessa (jota on käytetty lukemistona kouluissamme):
    "Yhteiskunta ei saa koskaan väsyä, ei koskaan nukkua, ei koskaan pysähtyä; se on aina liikkeessä yöt ja päivät, niin kuin kello senaatin portaitten yläpuolella. Työ ja isänmaanrakkaus ovat sen käyttövoimana."

    Siinä on moraalinen ohje suomalais-
    ten työnteolle.

    "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy." Gal: 6:9. Sekin "Maamme"-kirjassa.

    VastaaPoista
  20. Mitä mieltä muuten olet asiasta

    "L’ordre des lettres…

    Sleon une édtue de l’Uvinerstisé de Cmabridge, l’odrre des ltteers dnas un mot n’a pas d’ipmrotncae, la seule coshe ipmrotnante est que la pmeirère et la drenéire soeint à la bnnoe pclae. Le rsete peut êrte dnas un dsérorde ttoal et vuos puoevz tujoruous lrie snas porlbème. C’est parce que le creaveu hmauin ne lit pas chuaqe ltetre elle-mmêe, mias le mot cmome un tuot.

    La peruve...

    Arlos ne veenz puls m’ememdrer aevc les corerticons otrahhgropqiues."

    Eli minusta asia toimii juuri noin!

    VastaaPoista
  21. Kiire on niin epämääräinen sana, että se mahdollistaa monet tulkinnat. Ns. Parkinsonin lakihan (fi.wikipedia.org/wiki/Parkinsonin_laki) sen osoittaa - työ täyttää sille varatun ajan, joten kiire on tavallaan aina kun tarjotaan työtä, jota ei aamulla ollut. Ehdottakaapa kenelle tahansa eläkeläiselle ad hoc -kahvihetkeä parturipäivänä.

    "Nimimerkki "Jukka" on oikeassa, juuri sellainen kiire on nykyisin tavallista. Sen syövyttävä vaikutus riippuu paljon työn vastuullisuudesta, assistentin rumbaa lievittää tieto suoriutumisen ja suorittamisen samuudesta; esimerkiksi ambulanssilääkärillä on toisin saati poliisilla tai advokaatilla, joka tietää vastuunsa hirmuisuuden lisäksi kaikella tehdyllä olevan pitkät hännät dokumentoinnin ja vastaavan muodossa.

    Kuten säätyyn meillä kuuluu, ylenkatson jenkkien itseapuoppaita. Oheisen alkuteos tuli kerran erään huipputyypin suosittamana vastaan ja ihastuin. Suomennettuna sille kävi kuin Wodehouselle, ei vaikuta enää niin fiksulta, mutta pitä silti kutinsa:

    Gleeson, Kerry: "Toimi heti : lopeta lykkääminen"

    (http://www.helmet.fi/record=b1259831~S9*fin)

    Pointti siis on sama kuin ongelma herätyskellon/-puhelimen snooze-toiminnossa: ei ole hyväksi lykätä töitä (heräämistä) pieninä silppuina, vaan parempi odottaa sopivaa hetkeä, mielellään kalenteriin merkittyä (reilusti mahdollisuuksien rajoissa lykätty uusi herätysaika) ja tehdä sitten kertarytinällä (nousta reippaasti). Esimerkin valitsin, kun en näitä taitoja vielä ole oppinut kumpaakaan.

    VastaaPoista
  22. Minä en oikein pidä itsetunnosta. Lieneekö jotakuta joskus auttanut havainto, että onpas itsetuntoni huono? Eräille sellainen havainto voi olla mainio syy jatkaa entiseen malliin. Eihän heikko jaksa.

    Puhumiseenkaan en niin usko, en kohtaamiseen siten. Lainan tyhmyydestä en tiedä ja Kalleakaan en tunne, mutta huoran valitsemisen sanojen sijaan ymmärrän. Kyllä ruumis käsitteet, tunteiden nimeämisen ja metatasot voittaa.

    Useimpien nykykiire ei liene kovin fyysistä ("Nyt äkkiä viljat tuonne riiheen, ennen kuin myrsky alkaa!"). Minä en ehtinyt tänään korjata karttatestiä Aasiasta. Sen tähden Suomen talous ei romahda, kukaan ei kuole, tuhansia ei irtisanota, rutto ei leviä, mutta kieltämättä asia ahdistaa. Mitä enemmän asiaa ajattelen, mitä enemmän kiireentunnetta ja kykenemättömyyttäni analysoin, sitä enemmän muutun kielekseni, joka en ole. Mutta rakennun. Teen itseni ja sille itsetunnon ja siihen pienen vaurion.

    Minusta on surullista, että meillä on vaurioita jossakin abstraktissa konstruktiossa. Oi jospa itsetunnon ottaisi kouraansa kuin linnunpojan ja siinä hellästi heijaisi.

    VastaaPoista
  23. Ad Omnia: jatkan Päätalosta kirjoittamista laajemminkin.

    Nyt: en tietenkään paheksu "Kallea", vaan kiinnitän huomion siihen, että hänelle ei hänen omissa silmissään riittänyt mikään. Aina oli ylitettävä muuta ja sitten vielä lisää.

    Viina- ja naisjutut riipaisevat siksi, ettei "Kalle" arvosta itseään, vaan antautuu narrattavaksi.

    Lainan tyhmyydellä tarkoitin taikauskoisuutta (ei voi synnyttää, kun lantion luut vioittuvat; lakan kivet menevät umpisuoleen) ja perusteetonta käsitystä omasta esimerkillisyydestä.

    Se on selvä, että ilman läheistä äitisuhdetta ei olisi ollut K. Päätaloa. Koskee muuten yllättävän monia taiteilijoitakin.

    Oletteko huomanneet mielikuvien käväisyt insestin rajoilla suhteessa äitiin?

    VastaaPoista
  24. Kemppinen: "Oletteko huomanneet mielikuvien käväisyt insestin rajoilla suhteessa äitiin?"

    Eikös Riitu vaatinut Kallea peräti kirjoittamaan isälleen Hermannille Oulun piiriin, että on tehnyt sellaisen tempun, että äiti on tiineenä?

    VastaaPoista
  25. "Eikös Riitu vaatinut Kallea peräti kirjoittamaan isälleen Hermannille Oulun piiriin, että on tehnyt sellaisen tempun, että äiti on tiineenä?"

    Tällaista en kyllä muista... Jos näin on, niin tarkoitti varmaan, että Herkko on sen tempun tehnyt?

    Luin kyllä Päätaloni niin tarkkaan, että jos tuo on totta, niin luen uudestaan.

    Minä muuten tykkäsin Lainan hahmosta. Oikein pirtsakka muija, ymmärsin hyvin Sonni-Moilasta.

    Kiireestä puheen ollen - valtiolla kuulemma hiostetaan nykyään kauheasti ja aina vain vähemmällä väellä pitää entiset hommat hoitaa.

    Miten tähän istuu tapaus Särkijärvi? Ei työtä, ei kiirettä, ei voi erottaa. Pakko erota itse.

    Luulenpa, että työuupumuskin johtuu jostakin muusta kuin työstä.

    VastaaPoista
  26. Tunnen perheitä, joissa matkustetaan isä-tytär (tai paremminkin tytär-isä )- ehdoilla äidin jäädessä sivuraiteelle. Ja perheitä, joissa vallitsee äiti-poika-kombinaatio isän istuessa toisessa, usein vastakkaisessa leirissä (yksin). Ja tämä vielä näyttää sopivan kaikille osapuolille....kunnes...
    Joku sanoi, että kun ongelmat perheessä ovat piilotettuja, ryhtyvät pojat väkivaltaisiksi ja tytöt siveettömiksi.

    VastaaPoista
  27. Ad Kemppinen:

    Miten niin Kallelle ei riittänyt mikään? Kun hän sai esikoisromaaninsa julkaistua, hän ei saanut edes isänsä tunnustusta ja äiti joutui lukemaan kirjaa salaa, kun uskovaiset tuomitsivat sen. Eli saavutuksen ilo vietiin häneltä.

    Tosin ei Kalle oikein pystynyt iloa ja onnea tuntemaan. Tai kielsi toisessa aviossaan itseään noita tunteita tuntemasta, jottei olisi pettynyt. Taikauskoa sekin.

    Mitä Lainaan tulee, niin synnytyspelon juuret lienevät lapsuudessa. Olisiko äiti pelotellut tai Laina jopa joutunut näkemään jotain pelottavaa.

    Iijoki-sarja on opettavainen siinä suhteessa, että jos tietäisi vain tapaukset (Kallen jatkuvan uskottomuuden), olisi epäilemättä Lainan puolella. Mutta nyt Kallea ymmärtää.

    Moniin muihin kirjailijoihin verrattuna Päätalo ei kuvaa exäänsä täysin negatiivisesti, vaan lukija ymmärtää Lainaakin.

    VastaaPoista