15. elokuuta 2008

Topelius - Aho



17 kommenttia:

  1. Jeps, niin että "Topelius - Aho".
    Mikä ettei.

    VastaaPoista
  2. Ei mennyt reissu hukkaan näemmä.

    VastaaPoista
  3. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta en kenties ilmaisisi sitä näin karkeasti

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että metsissämme kasvaa vielä useita puulajeja. Lipputankojakin harvakseltaan.

    VastaaPoista
  5. Minä kun tulkitsin, että alemmassa kuvassa on Georgian lippu.

    VastaaPoista
  6. Fine!
    Jukka is back!
    Pari kurjaa viikkoa vailla blogia. Vieroitusoireita, pahanlaatuisia ilmennyt. Nyt helpottaa. Welcome!
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  7. Löytyi syötävää ja paikka missä syödä. Mitäpä sitä muuta kaipaisi?

    VastaaPoista
  8. Onkohan tuossa lautasella aitoa kermaa, vai jotain kasvisliemikuutiosta tehtyä kasvispohjaista esanssikermaa?
    Kaipa tuon joku Ahon tyyliin suomentaa.
    Katajainen kansa koivun valossa valokuviaan napsii.

    VastaaPoista
  9. Topeliuksen ymmärrän, mutta... Jospa "Vatukka-Ahon ajattelija"?

    VastaaPoista
  10. Kiitos, tuli jälleen mieleen Ahon lastuista muutama. Meillä päin nuo muhevat marjat kyllä ovat 'vadelmia'. Sanoihin 'vattu' ja 'vaarain' en halua ryhtyä!

    VastaaPoista
  11. Vaikken J. J. Marjasen tunnistamaa (ks. edelliset kommentit) kirjallista viittausta tunnistanutkaan, muistan, että Topeliuksella on satu vattumadosta. Siinä tytöt lähtevät vadelmia poimimaan ja eksyvät suureen metsään. Nälissään he huokailevat, että ollapa nyt kahvia ja tuoretta kahvileipää - ja kas, äkkiä siihen eteen ilmestyykin se, mitä toivottu on. Kaiken takana on Vattukuningas, joka palkitsee tytöt siitä, etteivät nämä tappaneet yhtä vattumatoa. Mato oli nimittäin oikeasti Vattukuningas.

    Ihmeellinen tuo yksi valkoinen tuoli noiden mustien puiden keskellä. Siihenkö eksyneet istuvat katsomaan, kun aurinko laskee?

    Mukavaa kun palasit.

    VastaaPoista
  12. Katselin kuviasi uutisten aikaan. Muistelin Lasse Heikkilän runoa taivaallisesta perustuslaista, joka-aamuisesta nautinnon itsestäänselvyydestä. Siinä ei ehkä ollut vattuja eikä vettä rantaa rakkaampaa vaan lapsi, mutta luulen, että Topelius ja Aho sen ymmärtäisivät.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: Se on Montaignen tuoli - tapa jolla vakuutan itseni kliinistä katsetta vastaan.

    Katsoja on poissa, koska hän haluaa olla osa kuvaa.

    VastaaPoista
  14. Tyhjiä tuoleja on kaksi!
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  15. Täytyy olla mursunnahkainen mahalaukku jos tuollaisen kuvan esittämän vatukka-annoksen on onnistunut syömään ilman ilmavaivojen seuraamusta.
    Mutta hyviltä vatukat minunkin suussa maistuvat.

    Oi niitä aikoja kun kodeissa valmistettiin viinimarjamehuja. Mustaa ja punaista sekä näiden sekoituksia. Sitten vielä sienin keruu ja ryöpsäytys päälle. Oli se aikaa tuo kun syötiin luonnon antimia ja kotipiirissä kerääjiä
    riitti.

    VastaaPoista
  16. ad Jarmo,

    Ei katajainen vaan katainen kansa

    VastaaPoista