16. elokuuta 2008

Olympus SP 570UZ



Toistakymmentä vuotta sitten kävin kaikki diakuvani läpi ja viskoin menemään noin 10 000 kappaletta. Etenkin lasilla varustettujen kehysten aukomisessa riitti työtä.

Taiteelliset ja erityisen onnistuneet kuvat eivät kiinnostaneet lainkaan. Lehdissä on parempia. Ihmisten kuvat osoittautuivat suuriarvoisiksi, ja olen edelleen samaa mieltä.

Kun tärkeimmät kuvat on skannattu jo useita vuosia sitten, huomaan palaavani niihin jatkuvasti.

Sain paljon hyviä neuvoja. Tunsin kärkipään harrastelijoita ja joukon kovan luokan ammattilaisia.

Onni etten yleensä uskonut neuvoja.

Tein hyviä hankintoja. Muuan Minolta Dynax oli juuri sopiva. Siihen oli lyhyt ja pitkä zoomi ja tämä optinen oikku – monien valmistajien 130 mm:n linssit ovat tavattoman hyviä ja niin oli Minoltankin.

Sitten onnistuin ostamaan Putukselta Minolta CLE:n ja tietenkin lopputulos oli Leica M 6 ja neljä linssiä – jopa Noctilux.

Kokoelmassa on kolme Leicalla otettua kuvaa, joita joku muukin on pitänyt onnistuneina. Enää en osaa kuvata sillä enkä varmaan viitsisikään kuvata filmille. On se niin vaikea kamera, että vaatisi jatkuvaa käyttöä. Muuten ei tuntuma säily. Vähän kuin viulu – jos sitä on oppinut soittamaan, ei pidä olla soittamatta, koska toisetkin kuulevat eron heti.

Enää pitkiin aikoihin en ole ollut kiinnostunut valokuvaamisesta enkä luullut ymmärtäväni siitä mitään mainittavaa.

Nyt otin viikon aikana vain 240 kuvaa, mutta ne ovat kaikki säilytettäviä – paitsi yhden haarukoidun kohteen liikaa valotettu versio. Nyt kuvasin Rawille ja jpegille voidakseni kertoa blogissa, onko Panasonicin kaveriksi ostamani Olympus näppärä.

On se ihmeen hyvä, maksaakseen alle neljäsataa. Siihen on oma oikea salama (kallis). Laajakulma on todella hyödyllinen eikä vääristy liikaa. 20-kertaisen zoomin telepää piirtää kohtuullisesti. Herkkyyden muuttaminen on nopea toimitus. Unohdettuani kerran Panasonicin laturin kotiin sain havaita, että koko Lontoosta ei löytynyt sellaista. Siten Olympuksen ajatus on innostava – maitokaupan paristot (AA). Kulutus on tietenkin huima niin että ladattavia kannattaa käyttää.

Kiinnostuin juuri tästä kojeesta, koska tiedän, että Canonin PowerShot on aivan mahdottoman hyvä, mutta suutin Canonille, kun huomasin, että nyt jopa järkkäreitä (SLR) myydään maitokaupassa. Pyörivä näyttö, joka löytyy Panasonicista mutta ei Olympuksesta, on parempi, mutta käyttämällä kiinteää Olympus onnistunut istuttamaan pieneen kameraan todella ison ja kirkkaan näytön.

Olen kauan sitten oppinut kantamaan häpeäni siitä, että ei ole edes Canonin eikä Nikonin karvalakkimallia. Toisaalta kännykän kameran ominaisuudet eivät riitä, koska olen niin innostunut valoista, varjoista ja väreistä ja haluan pitää kuvapäiväkirjaa ympäristöstäni.

Kuvia on vasta 16 447, useimmat Photoshopilla viimeisteltyjä.

Leican nimeä kantavissa nykykameroissa on kussakin rajoituksensa ja ammattitason vehkeet ovat tietysti hulluutta.

Tiedän hyvin, että useimmille riittää mainiosti mikä tahansa kaupassa käteen sattuva kompakti, vallankin Ixus. Nyt haluan kertoa, että tuo Olympus on hyvä kompromissi. Mutta se erillinen salama on siis kalliimpi kuin itse kamera niin että ihanteellisessa tapauksessa tämä olisi hyvä kakkoskamera.

Perheessä on pienikompakti- Lumix (Panasonic, ”Leica”), jonka lasi on erittäin hyvä. Salamakengän puuttuminen on kuitenkin ongelma.

Kirjoitan vielä kerran, että nämä vihjeet on tarkoitettu arvostelukyvyttömälle lukijalle. Ne jotka tietävät verkon runsaat vertailusaitit eivät tarvitse neuvojani.

Sen kunniaksi yksi neuvo. Ihmiset eivät pelkää pientä kameraa (Olympus). Kukaan ei myöskään rupea rähjäämään sisätiloissa kuvaamisesta. Tuon kameran kanssa en näytä valokuvaajalta vaan hyvin syöneeltä turistilta. M-Leicassa oli sama etu, ja äänettömyys päälle.

En menisi kuvaamaan esim. kaupassa isolla kalustolla. Nyt olen yhtensä yhden valehdellut epäluuloiselle kaupan myyjälle, että otan tästä pari kuvaa kysyäkseni muka vaimolta, mitä ryynejä hän onkaan käskenyt ostaa. Vaarattoman näköinen kamera tekee valheen uskottavaksi. Olen lukenut, että kaupoissa ja kirjastoissa kuvaaminen voi aiheuttaa ikäviä kysymyksiä. Ja minä kuvaan siis omia ympäristöjäni.

22 kommenttia:

  1. Canonista ja sen huollosta pari sanaa
    http://uusi.ihmiskunta.org/index.php/home/herra-puhuu/1-latest-news/719-hyvae-canon

    VastaaPoista
  2. Kiinnostuin juuri tästä kojeesta, koska tiedän, että Canonin PowerShot on aivan mahdottoman hyvä,

    Oli optiikaltaan kun ostin sen 10v. sitten, huippu, täytyy myöntää. Nyt jo vanhentunut mm. file-kooltaan.

    VastaaPoista
  3. Valokuvaaminen on mennyt näkemyksestä välineurheiluksi jota perustellaan itselle numeroin (10 megapiskiä) sekä brandein (Leica, Canon, Nikon). Olen kulkenut valokuvaajantien nimeltä edistyneet amatöörit: kasaantuneesta klassisesta kino-järkkäristä siirryin kevyempään järkkäriin, sitten myin senkin ja aloin ottamaan stereokuulokuvia pienellä Walkmanilla. Välillä kyllästyin koko kuvaukseen, sillä kuvillani ei ollut mitään sanottavaa. Digitaalisen myötä aloin kuvaamaan uudestaan; nyt eri ajatuksella. Digitaalisuus vähentää tekniikan aluetta ja helppoudellaan nostaa aiheen arvoonsa. Välineillä on toki edelleen väliä mutta ei niin paljon; ikivanha Ixukseni on aina mukana mutta halusin kuitenkin optiikoilleni elämänjatkorungon. Sain sen tarjous-Nikonista.

    Täällä vanhoja mustavalkoisia: http://www.pbezone.net/pbe.eerau/New%20Photoshop%20Web%20Folder/index.htm

    Ixus-aika: http://www.pbezone.net/pbe.eerau/Galerie%20Folder/index.html

    Kuvakirja vanhoista kuvista: http://www.pbezone.net/pbe.eerau/gallery_Luz.html

    Kuvila on joko henkilökohtainen, dokumentaarinen tai symbolinen arvonsa. Kaksi ensimmäistä liittyvät enemmin perhevalokuvaukseen. Itse tavoittelen viimeksimainittua, jopa kuvakäsittelyn keinoin. Nimitän sitä Arte Poveraksi, eivätkä valokuvaajat tykkää siitä. Se ei ole heille valokuvausta (eikä taiteilijoille taidetta). Itselleni se on tutkimista:

    http://www.pbezone.net/pbe.eerau/Iltataivas.jpg

    VastaaPoista
  4. Ryyniraportoinnilla vaarattomaksi naamioitunisesta: miten kätevää olisi jos kuvat saisi oikeasti siirrettyä suoraan kamerasta langattomasti esim kännykkään tai (muulle) tietokoneelle. Bluetoothille nykyiset kuvatiedostot tosin ovat liian isoja, mutta muuntaahan kännykkäkin lennossa resoluution pieneksi, jos multimediaviestinä lähettää. Ja mahdotonta ei ehkä olisi laittaa kameraan wlan-antenni, jolla voisi myös lähettää vrt Joiku-softa.

    Muuten, eikö Olympus ole Panasonicia kookkaampi, vai saako muotoilu aikaan muistissani optisen illuusion.

    VastaaPoista
  5. 240 kuvaa viikossa on aika reipasta tahtia, enemmän kuin kuva tunnissa. Ja kai Sinä välillä nukuitkin. Siis reipasta tahtia, jos ajattelee, että kyseessä on kuvapäiväkirja. Mistä muistankin Sinun kerran sanoneen täällä, että tämä ei ole päiväkirja.

    Ehkä päivät ovat enemmän kuvia kuin sanoja, runoilijallekin, tai ehkä juuri hänelle. Minä en osaisi päättää, mitkä diat viskoisin menemään. Mutta usein minusta tuntuu, että muistan lapsuuteni paremmin kuin aikuisuuteni, koska lapsuudesta on enemmän valokuvia.

    Pidin kerran tutustumisiltaa tulevalle luokalleni. Mukana olivat sekä lapset että vanhemmat. Kun seisoin siinä edessä, heiluttelin käsiäni ja puhuin, ovesta tuli äkkiä mies ja mitään selittämättä alkoi ottaa minusta valokuvia. Oli kieltämättä hämmentävää, kun en tiennyt, oliko kyseessä Vantaan Sanomien kuvaaja vai olinko vain ihana. Kun puoli vuotta myöhemmin kysyin oppilaalta asiasta, paljastui, että yksi isähän se oli. Hän kuulemma kulkee aina kamera mukanaan, ajattelee sen kautta, muistaa.

    VastaaPoista
  6. Halvalla olet SP-570UZ:n saanut, jos hinta on ollut alle neljäsataa. Yleensä se lienee siinä viiden sadan euron korvilla. Myös hintaan 330 e tuote on kyllä myynnissä nähty – Kuala Lumpurissa.

    VastaaPoista
  7. "... useimmille riittää mainiosti mikä tahansa kaupassa käteen sattuva kompakti, vallankin Ixus."

    Käytän yhä yli viisi vuotta vanhaa Ixus 400:aa, joka on osoittautunut tavattoman kestäväksi (kunnon metallikuori yms.), eikä 4 megapikseliä tunnu vieläkään vähältä. Ja sensorin kohinassa ja herkkyydessä on menty sittemmin takapakkia.

    Mutta valokuvaamisesta... George Barr kirjoitti osuvasti kuuluisista valokuvaajista: "Most famous photographers built their reputation photographing near by, what makes you think you should do differently."

    Miksi näppäilykameran käyttäjän pitäisi haikailla eksoottisiin kohteisiin kun lähelläkin riittää kuvattavaa?

    VastaaPoista
  8. Pitää kehua omia kameroita: hankin n. 16 vuotta sitten Pentax Z-20, jolla nykyisin räpsin vieläkin upeita kuvia. Sit vuosi sitten innostuin lopultakin hankkimaan digitaalisen ja päädyin KodakEasyShare V1003 -kameraan enkä oo katunu.
    Ostin sen Berliinissä isosta tavaratalosta ja kaveri kutsu sitä Damen -kameraks. Aattelin sitä sellaseks harjottelukameraks, mut taitaa riittää mulle tän Pentaxin kanssa.
    Valokuvaaminen on kivaa, oon aina tykänny siitä!

    http://www.flickr.com/photos/28942698@N00/

    VastaaPoista
  9. Harmittaa että tekninen taso on niin monessa asiassa (muussakin kuin valokuvauksessa) paljon tärkeämpää kuin perimmäinen sisältö.

    Tämä ehkä oli kömpelösti (eli teknisesti huonosti) sanottu, mutta ymmärtänette sanoman?

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: Verkkokauppa tänään 399,90. Voisin katsoa tiliotteesta, mutta mielestäni se oli muutamia viikkoja sitten hiukan vähemmän. Olisiko ollut tarjous?

    VastaaPoista
  11. Ad Rienzi: Panasonicissa (DMC FZ 50) on tuplasti pidempi putki. Olympuksen runko lienee samaa kokoa mutta linssi on virta katkaistuna lyhyt eli kameran saa tungettua rotsin taskuun - Panasonicia ei missään tapauksessa.

    VastaaPoista
  12. Kemppinen kirjoitti: "Unohdettuani kerran Panasonicin laturin kotiin sain havaita, että koko Lontoosta ei löytynyt sellaista. Siten Olympuksen ajatus on innostava – maitokaupan paristot (AA)."

    Yritin osataa Panasonicin aiempaa mallia Hulluilta Päiviltä viime vuonna. Olin lukenut netistä ylistävät kehut puolueettomilta sivuilta, mutta myös varoituksen tästä akkuasiasta, ehdoton suositus oli hankkia vara-akku. Tämä toive osoittautui olevan Stockalle liikaa, edes tilaaminen ei onnistunut, joten ostos jäi. Syksyllä ostin sitten Olympuksen (Kemppisen laitetta pykälää varhaisemman mallin) juuri tämän paristojutun ja tietysti superzoomin innostamana. Olen aiemmin suosinut HP:n digipokkareita, koska niihin kaikkiin sopii AA-patterit. Ongelmaksi ajan kanssa on osoittautunut monessa mallissa liian tiukaksi mitoitettu paristopaikan kansi, HP430:ssä piti vääntää niin väkisin, että kansi särkyi.

    VastaaPoista
  13. Korjaus edelliseen viestiini: se olikin HP Photosmart 850, jossa paristokansi meni rikki.

    VastaaPoista
  14. Ad Eero Raunio:

    Meikäläisille on amerikan kielessä nimi - prosumer.

    Ilmeisesti valmistajat ovat oivaltaneet tämän.

    Itse en pahasti häpeile brändien lumoa. Olenhan mm. harras Pirkka-näkkileivän ystävä. Miten polveni eivät notkahtaisi, kun objektiivissä lukee "Leica" - vaikka pelkään, ettei siinä paljon muuta leicaa ole kuin nimi.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia:

    Tuo järvikuva on otettu Olympuksella täydellä telellä. Välimatka on 3,4 km eli kuvan yksityiskohdat eivät erotu silmällä.

    VastaaPoista
  16. Tuota noin... isäni hankki 1950-luvun puoliväliä ennen kinofilmikameran merkkiä Certo Dollina II. Saksalainen, Zeissin linssi, Sychrocompur-laukaisija,leikkokuvaetsin, taskuun menevä paljemekanismilla. Edelleen käyttökunnossa.

    Sukupolveni huumaa oli 1960-luvulla Blow Up-elokuva. Se vauhditti järjestelmäkameroiden myyntiä valtavasti. Viidakkoreportaasien Leicat jäivät muotikuvaajien läpimittaavien moottoriperien varjoon. Asahi Pentax oli päivän nimi. Joskus myöhemmin hommasin Cosinan (halpa merkki) muutamalla putkella ja kuvasin mielestäni ihan hyviä dioja. Ei tullut mieleenkään kuvata muuta kuin diamateriaalille.

    Työpaikalla käytössäni oli ja on vielä edelleen, jos filmiä kehtaa käyttää, Contax sähköisillä toiminnoilla, hankittu joskus 1980-luvun puolivälissä; 1960-luvun kesätöistä lehtimiehenä jäivät mieleen Yashica A ja B. Moniko näiden lukijoista lienee semmoisilla kuvannut?

    VastaaPoista
  17. Ad Kariav:

    Kaikilla noilla kai ja Rollarilla myös. Veljelläni oli 6 x 7 Asahi.

    Kummallisin käyttämäni kamera oli Contax m/39 ja siihen kuulunut Angèniux -tele. Leica-kolmosia oli eräässä vaiheessa monta.

    Muuan tuttavani vannoi ja näytti vedoksia. Hänestä Kodakin (!) puolikoon paljekamera 50-luvulta oli hekuman huippu.

    Viittauksesi Antonioniin ja ja kameraerotiikkaan on oikea.

    VastaaPoista
  18. Elettiinpä ennenkin eli joskus hurjasteltiin Leicalla keikkakuvia, siis niitä, joista sai hyvin rahaa. Erään sanomalehden kuvaaja pilasi luomisen iloa ja kysyi " mitä h-a tollasella luukuttaa, kapine pilaa kaikkien ammattilaisten uskottavuuden".

    Ja heti perään ehtoolla, iltapäivälehden viihdetoimittaja pahoitteli kuvattavalle tallentajan törkeää käytöstä: julkut olivat jo tottuneet moottoriperään ja flashiin.

    Kyllähän se Leo hidas onkin ja ammatikseen tirkisteleville rasite, mutta jos poimii kukkasen sieltä täältä ja rakentaa omaa palapeliään peiliksi, niin miksi ei?

    VastaaPoista
  19. Lumix on hyvä kamera kun siinä on se kuvanvakain. Silloin ei juurikaan tarvitse salamaa. Mutta jos tarvitsee, niin suosittelen kameran salaman välädykseen reagoivaa orjasalamaa.

    VastaaPoista
  20. Kuvat taitavat menettää merkitystään. Ennen harvassa ne, jotka näppäilivät. Raameissa kaikki oli taidetta. Nyt ängetään samaan puuhun ottamaan vuoden luontokuvaa samasta varpusesta. Miljoonista kuvista voi tietty nousta joku. Ota miljoona kuvaa. Miksi.

    VastaaPoista
  21. Skorodofagos kirjoitti:" Lumix on hyvä kamera kun siinä on se kuvanvakain."

    Olympuksessakin on hyvä kuvanvakain.

    VastaaPoista
  22. Kemppinen kirjoitti: "En menisi kuvaamaan esim. kaupassa isolla kalustolla. Nyt olen yhtensä yhden valehdellut epäluuloiselle kaupan myyjälle, että otan tästä pari kuvaa kysyäkseni muka vaimolta, mitä ryynejä hän onkaan käskenyt ostaa. Vaarattoman näköinen kamera tekee valheen uskottavaksi. Olen lukenut, että kaupoissa ja kirjastoissa kuvaaminen voi aiheuttaa ikäviä kysymyksiä. Ja minä kuvaan siis omia ympäristöjäni."

    En oikein pidä siitä, että edellä kuvatulla tavalla selitellään kuvaamista kaupoissa. Kaupathan ovat julkisia paikkoja, joissa on laillinen oikeus valokuvata eikä sitä tarvitse mitenkään selitellä tai "pyydellä anteeksi".

    Koska asiasta on kaupoissa runsaasti epäselvyyttä, olisi sitäkin tärkeämpää, että selitykset jätetään kotiin ja rehdisti toimimalla "opetetaan" henkilökunnalle asian oikeata laitaa.

    VastaaPoista