23. elokuuta 2008

Nada

Cézannen taide vaatii avaamista. Se puolestaan on saatava jostain selville, että nuori Hemingway tapasi Pariisissa käydä katsomassa Cézannen maalauksia ja sanoi saaneensa niistä tavoittamattomat oivalluksensa.

Hemingway ymmärsi tauluista keinon jättää kuvaan tyhjiä kohtia. Joskus ne ovat valkoisia, kuin Kilimandzaron lumet.

Ajatus on piilotettu novellin otsikkoon. Kertomuksellahan ei ole paljon mitään tekemistä Kilimandzaron eikä lumien kanssa. Siinä muuan mies tekee kuolemaa saatuaan jalkaansa tulehduksen, joka johti kuolioon. Afrikassa siinä tosin ollaan.

Selitys on piilotettu eri kohtaan kirjaa. Toinen tarjoilija ja vanha mies pelkäävät samaa kuin kuoleva ja samaa kuin kirjoittaja: nada – ei-mitään.

Mitä oikein mahdan pelätä?... Tyhjän tajua vain. liiankin tuttua. Pelkkää tyhjyyttä, ja tyhjiä ovat ihmiset myös…Nada meidän, joka olet nadassa, nada olkoon sinun nimesi…” (Siisti, hyvin valaistu paikka)

Cézanne oli taiteilija, joka siirteli vuoria. Tämä ei ole kielikuva. Ranskalaisessa dokumenttiohjelmassa käytiin katsomassa maalausten kohteita ja todettiin, että joka kohdassa yksityiskohtaisen huolellinen taiteilija oli poistanut erään lohhkareen, koska se olisi vaikuttanut masentavasti taivaan piirtymään, ja lisännyt toiseen kohtaan jotain muuta.

Yksinkertaiset katoamispisteet hylättyään hän tarvitsi yksityiskohtia, joiden väri tai varjo tai paino luovat omaa syvyyttään.

Renessanssin maalarit kehittivät nopeasti täydellisen syvyysvaikutelman maalatessaan kaksiulotteisia pintoja. Freskoissa osattiin ottaa huomioon myös katsojan kulma niin että ihminen on ihmisen muotoinen myös nähtynä syvältä alhaalta, ja liikkeessä.

Cézannen ja siis Hemingwayn työ oli reaktio siihen, että maalauksen perspektiivi on vaikutelma eli illuusio eli – nada.

Hemingway toistelee tuotannossaan, joka ei ole millään muotoa laadultaan tasainen, joita, teitä ja puita. Joen yli, puiden siimekseen. Muutoin niin lyhyeksi leikelty lause tekee kuitenkin tilaa elementeille, jotka piirtävät perspektiiviä ja viittaavat elämään ja tyhjyyteen.

(Luulisin että Suomen kirjallisuudessa Antti Tuuri on ehkä täydellisimmin ymmärtänyt tämän katsetta kuljettavien yksityiskohtien tärkeyden näennäistapahtumiin verrattuna.)

”Kukkulat kuin valkeat norsut” kertoo tekniikan ja kertoo tyhjäksi tulemisen pelon.

Miten ihmiset mahtoivat lukea sen aikoinaan? Mies ja nainen puhuvat naiselle suoritettavasta abortista pienellä rautatieasemalla Espanjassa kauan sitten. Aborttia ei mainita eikä asiasta oikeastaan puhuta. Juodaan olutta ja anisviinaa ja sanotaan, että loppujen lopuksi kaikki maailmassa, ainakin kaikki mitä on kovasti odottanut, maistuu lakritsilta, ja pyydetään: älä puhu.

(Valitettavasti suomennos on vanha ja aika huono. Sanan ”operation” paljastaminen ”leikkaukseksi” pilaa kirjoittajan ajatuksen.)

Hemingwayllä on jossain romaanissaan (”Jäähyväiset aseille”?) sana-arvoitus ja suora viittaus Cézannen tekniikkaan. Mies näkee kävelleensä umpikujaan (dead-end) ja näkee kissan kurkottelevan jätetynnyriä. ”Mene pois. Ei sielläole mitään.”

Francis Macomber saa surmansa vaimon kivääristä. Kiväärin merkki mainitaan, Mannlicher. Suomeksi: miehekkäämpi.

19 kommenttia:

  1. Mukavia huomioita Hemingwaystä! Ensimmäinen kirja jonka luin englanniksi oli "A Farewell to Arms". Helppo lukea, koska se tuntui helpolta, mutta mitäpä siitä ymmärsin. Se kohta jäi mieleen jossa mies ajoi tietä moottoripyörällä ja hiekanjyväset narskuivat hampaissa.

    VastaaPoista
  2. Pari päivää sitten "saatiin kehoitus", että voitas jutella asian vierestäkin.

    Nyt haluan palata eiliseen asiaan - kun ei tätä ehkä kukaan enää lue, jos eiliseen juttuun tämän liitän.

    "Jumalalliseen kontemplaatioon riittää sienen pillin tai heltan, puolukan tai ruohonkorren pyöritteleminen linssin alla. En ymmärrä televisio-ohjelman mainosta – miten joku muka ei voi tietää, onko olemassa. Antaisi minulle vasaran ja ojentaisi peukalonsa, niin jo tietäisi, ja muutkin kuulisivat.

    Pienen suurennuslasin käyttäminen on kontemplaation väline siten, että noinkin helpolla voi palauttaa mieleensä aistihavainnon ja myös ajattelun suuntautuneisuuden, rajallisuuden ja ehdollisuuden.

    Tämä ei ole mitään panteismia. Asiat eivät ole sitä miltä näyttävät, vaan paljon ihmeellisempiä."

    "- miten joku muka ei voi tietää, onko olemassa."

    Miksi meistä eurooppalaisista tuli tällaisia, että me voimme "tietää jonkin olevan olemassa!!" - vaikka nyt esimerkiksi luupin läpi katsottaessa...

    Kysymys saa uuden ulottuvuuden kun vertaamme itseämme kiinalaisiin:

    "Ei ole suurempaa ryöväriä kuin Yin ja Yang, joilta mikään ei pääse pakoon maan ja taivaan väliltä. Mutta Yin ja Yang eivät ole rosvoja; - se on ihmisen mieli, joka saa ne tekemään niin." Stanley Jaki toteaa rosvojen uhriksi joutuneen antiikin Kiinan elävän kulttuurin - itse kiinalaisten. Yin ja Yang tuudittivat petollisella hyminällään ja jättivät Kiinan osattomaksi modernin kulttuurin erityisistä rakentajista, eksakteista luonnontieteistä.
    Esimerkkinä 1400-luvun tieteestä voisi mainita oppineen nimeltä Wang, joka tutki bambua seitsemän päivää ymmärtämättä siitä mitään. Kuinka mitään voidaan yleensä tutkia ja ymmärtää, huokasi hän ja teki tästä johtopäätöksen, että kohteiden tutkimisesta ei ole lainkaan hyötyä ja siksi oli turvauduttava sisäiseen maailmaan.

    Ajatuksena tämä on kuin sukua Descartesin opille kaiken selvittämisestä järjen avulla. Meditaation, korostetusti kurinalaisen intuition ja itsetarkkailun menetelmä on hallinnut kiinalaista ajattelijaa 2000 vuotta. Vielä 1700-luvulla kiinalaiset totesivat kohteiden näkyvän mikroskoopin läpi suurennettuina, mutta ei todellisina.

    "Älä oleta, että näet kohteen itsensä!" Samaan aikaan kun Wang tuskastui tutkimukseensa, Leonardo da Vinci opetti tieteen olevan täysin absurdia ilman kokeellista tutkimusta. Miksi Leonardo oli vapautunut oman mielensä idealismista ja löytänyt ulkoisen maailman?

    Mikä teki eurooppalaisesta empiirikon - ja meistä koko ihmiskunnan vetureita?

    Ja silti meidänkin on sanottava - "Asiat eivät ole sitä miltä näyttävät, vaan paljon ihmeellisempiä."

    VastaaPoista
  3. Jossakin vaiheessa humalaa tarttuu ranteesta ja sanoo itkuisen juhlavalla äänellä: - Hemingwayn vaimo ei pettänyt, vaan antoi aseen käteen. Ethän sinäkään petä!
    Selostus mistä hänen parabelluminsa löydän ei tuntunut loppuvan koskaan. Itse asiassa hän sanoo sen vasta tositilanteessa.
    Niinkö lähellä Kauhava on Härmää. Niin kaukana horisontti että sieltä kuuluu vain heikkoa kitinää - eihän siitä niin kauan ole - voikukan juuriako silloin oltiin menossa tutkimaan? Ei astu hahmo esiin kukkulan takaa sankarin mittasuhteissa niin kuin lännenfilmeissä.
    Onko ja minkälaisilla faktoilla mitään merkitystä, kun on kyse kokemisesta ja toisen ihmisen tunnemaailmasta. Tekee hyvää lukea kuinka Kahlil Gibran kirjoittaa kahdelle naiselle läpi elämän ja saan tietää miltä tuntuu ennen näyttelyn pystyttämistä ja saan tietää mitä Mary kokee toisen naisen hyväilyn ja miten Kahlilin.

    Miksi en lue uusia taiteilijoiden väitöskirjoja, häiritseekö ittensä jalustalle nostamisen rahina. Kyllä se häiritsee, niin asenteellinen olen.

    2003 Viscult dokumenttifestivaali pidettiin Petroskoisssa ja esitys tilaan astuessa näin vanhan miehen istuvan viimeisellä rivillä kaukana ovesta. Heti tunsi että se otti laajakuvakatsellaan kiinni koko tilasta ja ohimennessä pyysin nimikirjoitusta. Leonid Filimonov, kuulema viimeinen Moskovan koulun edustaja. Ohjelmassa oli kaksi hänen elokuvaa ja toinen oli - Леонид Филимонов «И был вечер и было утро»(Россия), 2002г. "And there was the evening, and there was the morning" (Venäjä), 2002

    Siinä valkoiset hevoset laidunsivat usvaisessa maisemassa, ei muuta. Kun myöhemmin luin perifeerisestä tilasta ja mm. kiinalaisista sumuvuorimaalauksista sen edustajina (oliko Juhana
    Blomstedtin tekstiä) - ajattelin että siitäkö oli kyse. Mahdollisuudestra kokea tuntematonta avaruutta - itsessään ja muissa.

    VastaaPoista
  4. Väärin muistin, tuota kirjaa tarkoitin - Bacon, Henry: Seitsemäs taide. Elokuva ja muut taiteet. Kuvat: Suomen Elokuva-arkisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2005. 447 s

    VastaaPoista
  5. Yksi poika kirjoitti aineen, jossa joku meni pimeään luolaan ja käveli ja käveli ja käveli ja käveli ja käveli ja käveli. Muuta ei tapahtunut. Hänen opettajansa oli vihainen: ei mitään yksityiskohtia, ei juonta, ei värikästä kieltä! Minusta se aine oli hyvä, tyhjää täynnä, mutta en sanonut mitään. Eikä sen pojan käynyt niin sanotusti hyvin.

    Avasin tämän päivän tähden Hemingwayn, ja siellä välissä oli kortti, jossa naarashaukka leijuu tuulessa. "Jos tahdot tavata minut, tule junalle vastaan", luki kääntöpuolella, ei edes minulle. En tiedä, tapasiko kukaan koskaan ketään.

    Yhdessä itsemurhaviestissä oli kerran teksti: "Oli hauska tavata." Hän oli lapsi ja jäi henkiin.

    VastaaPoista
  6. ...siis todennäköisesti tarkoitan tätä kirjaa: Pallasmaa, Juhani: Maailmassaolon taide (Kirjoituksia arkkitehtuurista ja kuvataiteista), 1993. Helsinki: Painatuskeskus

    VastaaPoista
  7. Jaa mutta Leenan et ole ilmeisesti lukenut tätä kirjaa: Kimmo Pasanen: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa (Teos 2008).

    Siinä käsitellään sekä tiede, tietäminen, ajatteleminen, minuuden illuusio ja kuvataiteen filosofisuus yhdessä ja ainoassa kirjassa.

    Kuvia löytää kyllä Intian, Kiinan ja Japanin klassisen kuvataiteen teoksista ja ehkä parempia kuin tässä kirjassa. Tässä ne ovat ehkä hieman liian pieniä.

    VastaaPoista
  8. En tiedä tiesikö hän tai tuliko ajatelleeksi saati tarkoittaneeksi Nadalla sen slaavilaista lukutapaa (venäjän nado, painoton o lausutaan a:n tapaisesti), adverbi tarkoittaa tarvetta - n(j)e nada, ei ole tarpeen.

    Adolfille

    Veikkaan, että lähes kaikki blogger-tunnuksilla kirjoittavat ovat huomanneet mahdollisuuden tilata kommentoimansa postauksen myöhemmät kommentit suoraan emailiinsa, siten hyvinkin vanhoihin päiviin saapuvat kommentit tulevat luetuiksi.

    VastaaPoista
  9. Haluaisin tietää mikä havainto osoitti "meille"
    että maailma on vain-rationaalisesti käsitettävissä.

    Oliko se joku typerä palaneettalasku
    ja anti-hokkuspokkus, sehän löytyi sieltä!

    Vai Descartesin suorakulmainen koordinaatisto?

    Kyllä siinä aivan luultavasti heitettiin lapsi pesuveden mukana.

    Ja vesi on virannut pitkään kourusta kouruun, kellä mitenkin pitkään, vähän myös riippuen mitä milloinkin pitää edustaa.

    Joskus yritin pohtia mahdollisimmn kuivasti,
    miten määritellä sana irrationaalinen,
    niin että määritelmä jotakin määrittelisikin.

    Viimeinen lopputulos oli se,
    että jos ilmiö on aidosti tilastollinen,
    tutkitaan sitä kuinka tarkasti hyvänsä,
    niin silloin se on sitä.

    Muuten ollaan loputtomassa isojen sanojen vääntelyssä,
    ja joka välissä pitäisi kysyä, "mitä tuolla tarkoitit?"

    Voin olla väärässäkin.

    No, ihminen ei ainakana ole aina rationaalinen
    niillä perusteilla jotka julki lausutaan.

    Kyllä fiilis ratkaisee kaikaessa, muuten edustaa
    vain kopiokonetta eikä ole ihan varma mitä kopioi.
    Niin käy usein kiireessä tai muuten tavallista vaillinaisemmissa tiloissa.

    VastaaPoista
  10. Heikille

    Tuolla "meille"-sanalla viittasin selvään eroon "muihin" nähden. Jos heti ehätän selittämään eroa - sanon, että se on ennen kaikkea maailmankuvassamme - ja siinä, olemmeko vapaita vaihtamaan suvereenisti rationaalisesta irrationaalisseen ja taas takaisin.

    Kiinalainen, joista jo mainitsin, ei omien sanojensa mukaan edes kuvitellut kykenevänsä ymmärtämään olevaista. Mutta - esim. Einstein ihaili - “...maailman ikuinen mysteeri on sen ymmärrettävyys... se on ihme”. “Tietämyksemme lisääntymisen myötä tämä ihme tulee yhä syvemmäksi.”

    Rohkenisin sanoa, että olemme Albertille sukua. Yksi Albertin lahjoista, joka sisältyy em. kykyihimme, oli se, että hän identifioitui lapseen - tämän rohkeaan, hulvattomaan - mutta myös "luottavaiseen" (turvallinen, jossa ei ole luonnon magian pelkoa) olemukseen. Lisäisin vielä, että hän teki oleelliset löytönsä nuoruudessa, muutaman kuukauden sisällä - Milevan kainalossa.

    VastaaPoista
  11. Luin tuossa äskettäin uudelleen Vanhus ja meri opuksen. Riisuttua tekstiä ilman turhia rönsyjä. Lyhyitä lauseita. Ja hieno lukukokemus jälleen.

    1920-luvulla Pariisin eka vaimon, Hadleyn, kera matkustanut Hemingway löysi myös oman tiensä ja tyylinsä sieltä.

    Kirjailijoita ja taiteilijoita kuhisevassa pariisissa Hemingway ystävystyi kirjailija Gertrude Steiniin, josta tuli Ernestille eräänlainen äitihahmo.

    Steinin teorian;
    kirjailijat ovat maalareita,
    hemingway otti omakseen ja toisti tätä ideaa teoksissaan.

    Ezra Pound oli sitten se toinen opastaja; joka H:n mukaan "oli opettanut enemmän siitä, miten pitää kirjoittaa ja miten ei
    kuin kukaan elossa oleva kusipää."

    VastaaPoista
  12. Noihin luuppeihin ja "suurentimiin" liittyen vielä:

    Tieteemme (ja oma) kehityksemme on todellakin usein sattumanvaraista ja irrationaalista.

    Tarinan mukaan kaukoputken idean Hollannissa keksi kaksi linsseillä leikkivää lasta, jotka huomasivat kahden peräkkäisen silmälasin linssin vahvasti suurentavan vaikutuksen.

    Tiede ei edennyt myöskään mikromaailmaan vain päätöksellä aloittaa mikroskoopin käyttoö, tarvittiin Leeuwenhoek. Vailla tieteellistä koulutusta tämä hollantilainen ”löysi” 1677 jo hylätyn mikroskoopin ja loi pohjan ”mikrotieteille”.

    VastaaPoista
  13. "Maa oli autio ja tyhjä" ilmaisee, että "tyhjä" on tyhjää enempi. Tyhjä on jotain. On ollut tai tulee olemaan.

    Kosmologiaa tämä tietenkin liippaa. Mutta tässä yhteydessä kun joku sanoo, että nada, parempi lie mieltää niin, että ei mitään, millä on merkitystä.

    Meitin kreikkalainen lähtökohta on: olematonta ei voi ajatella, ja siksi tästä tyhjästäkin saadaan kuin tikusta asiaa.

    TOO MUCH OF NOTHING
    (B. Dylan, 1967)

    Now, too much of nothing
    Can make a man feel ill at ease.
    One man's temper might rise
    While another man's temper might freeze.
    In the day of confession
    We cannot mock a soul.
    Oh, when there's too much of nothing,
    No one has control.

    Say hello to Valerie
    Say hello to Vivian
    Send them all my salary
    On the waters of oblivion

    Too much of nothing
    Can make a man abuse a king.
    He can walk the streets and boast like most
    But he wouldn't know a thing.
    Now, it's all been done before,
    It's all been written in the book,
    But when there's too much of nothing,
    Nobody should look.

    Say hello to Valerie
    Say hello to Vivian
    Send them all my salary
    On the waters of oblivion

    Too much of nothing
    Can turn a man into a liar,
    It can cause one man to sleep on nails
    And another man to eat fire.
    Ev'rybody's doin' somethin',
    I heard it in a dream,
    But when there's too much of nothing,
    It just makes a fella mean.

    Say hello to Valerie
    Say hello to Vivian
    Send them all my salary
    On the waters of oblivion

    VastaaPoista
  14. HEI,HALOO!
    Se että tämä miljoonan käyntikerran blogivirtuoosi Kemppinen heittäytyy välillä hillittömäksi ja kirjuttelee, lukuisista pikku virheistä päätellen, mitä sekavaan mieleensä sattuu, ei oikeuta meitä, tavallisia tallaajia ynnä ajattelun perässähiihtäjiä, sekoilemaan samalla mitalla.
    Elomme tää on pullollaan pohdittavaa. Miljoonat blogit on täynnään hölinää, ajatuksetonta örvellystä.Kemppinen parhaimmillaan on kirkasta jalometallia. Kannustetaan Häntä kilvoitteluun ja jätetään yhtymättä Hänen ajoittaisiin alituksiinsa. "Vierestä jutteleminen" on turhaa, tylsää!
    Alusta kunnolla, Kemppinen ja me yritämme olla mieltä.
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  15. Pekka S-to, hei,
    haloo itsellesi. En oikein tajua, mitä kaipaat. Alustuksia, niin kuin jossakin työnantajan järjestämässä iltapäivätilaisuudessa? Minusta on miltei sympaattista, että tahdot pohtia ja olla mieltä. Vaan miksi en muista, että olisit täällä kovin usein pohdintojesi lopputulemaa ilmaissut, ainakaan tuolla nimellä?

    Mitä nimität Kemppisen hillittömyydeksi ja sekavaksi mieleksi, on minulle nimenomainen syy olla täällä. Yhdyn siihen mielelläni. Vaikuttava kirjoitus on se, joka jatkuu viimeisen sanan jälkeenkin. En usko olevani ainoa, joka on eilen kaivanut Hemingwayn esiin ja katsonut vähän uudella tavalla. Eivät Kemppisen blogin kaikki vaikutukset täällä näy.

    Ripsa sanoi eilen: "Siinä käsitellään sekä tiede, tietäminen, ajatteleminen, minuuden illuusio ja kuvataiteen filosofisuus yhdessä ja ainoassa kirjassa."

    Melkoinen on kirja, jos yksien kansien väliin mahtuu kaikki tuo. Pekka hyvä, minusta sinun ajatuksesi siitä, että asia olisi jossakin tarkkarajaisena ja sille olisi myös "vierestä jutteleminen", on hivenen kummallinen. Minusta eilisistä kommenteista jokainen käsitteli aihetta. Kuinka sinä rajaisit tyhjän? Mitkä menivät ohi?

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia:

    Vähän ennen Einsteinia Sir Isaac Newton taisi verrata itseään näkinkengällä leikkivään lapseen tiedon tuntemattoman valtameren äärellä.

    Näkinkengästä kuuluva meren pauhu lienee sisäkorvan omaa ääntä.

    VastaaPoista
  17. Tieteemme (ja oma) kehityksemme on todellakin usein sattumanvaraista ja irrationaalista.

    Tarinan mukaan kaukoputken idean Hollannissa keksi kaksi linsseillä leikkivää lasta, jotka huomasivat kahden peräkkäisen silmälasin linssin vahvasti suurentavan vaikutuksen.


    No, miten sen ottaa. Tiede pohjautuu havaintoihin. Ei sitä voi suunnitella havaitsevansa jotain uutta eikä myöskään mitä tämä uusi oikein on, mutta muutenhan sitten tieteessä onkin tarkoitus edetä järjestelmällisesti ja rationaalisesti.
    Muuten se ei ole tiedettä.

    VastaaPoista
  18. Minut Kemppinen ja tv-ohjelma saivat kaivamaan esiin Göran Schildtin Cézanne-teoksen. Hemingwaysta viis.

    VastaaPoista
  19. Nyky-ymmärryksen mukaan kaikkeus on syntynyt tyhjästä. (Vielä nykymmän mukaan siitä 96 % on edelleen piilossa.)

    Kun kosmologit ja hiukkasfyysikot puhuvat "tyhjiöstä", he tarkoittavat sillä hieman eri asiaa kuin me tavikset. Heidän tyhjiönsä on kaikkea muuta kuin tyhjä: se kuhisee outoja olioita.

    Buddhalaisilla sunyata-käsite, joka tarkoittaa sitä mitä kaikki perimmältään on: tyhjyyttä.

    Kiitos kirjavinkistä, Ripsa.

    VastaaPoista