24. elokuuta 2008

Caucasian

Ossetian naapurissa Tshetsenian sodassa taisteli 23-vuotiaana junkkerina Leo Tolstoi.

Heti tärppäsi.

Joskus juolahtaa mieleen, että Venäjällä toivottavasti luetaan edelleen Tolstoita, joka oli erittäin suurta sukua, ja Solzhenitsyniä, joka ei ollut.

Näillä henkilöillä oli paljon muutakin yhteistä kuin suuri kirjoittamisen taito.

”Ivan Denisovitshin päivä” on vilahdellut kommenteissa.

Mieleeni tuli muisto.

Suomessa Viipurissa syntynyt Caspar Wrede, joka on jo kuollut, oli ohjannut 1970 Norjassa elokuvan ”Päivä Ivan Denisovtshin elämästä”. Pääosassa oli Tom Courtenay. Elokuvasensuuri kielsi filmin esittämisen Suomessa. Sen maahantuontia yritti Jörn Donner.

Kun olin asianajaja siihen aikaan, olin saanut melkein kaikki filmivuokraamot asiakkaikseni ja valitettelin jatkuvasti elokuvalautakunnalle ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen elokuvien lyhentämisestä ja kieltämisestä. Suuret taistelut käytiin muun muassa Peckinpahista, ja olin muistaakseni yrittämässä myös ”Jääkärin morsiamia” vapaaksi.

Elokuvateatterissa, jonka nimi oli silloin Metropol tai Boston tai Formia tai jotain muuta, mutta Kaisaniemenkadulla, oli paikalla ulkoministeriön virkamiehiä.

Elokuva, joka muistikuvani mukaan oli sangen hyvä, jäi kieltoon.

Caspar Wredestä en ole kuullut sen jälkeen juuri mitään, eikä hänestä löydy verkostakaan mainittavia tietoja.

Toisin kuin väitetään, Tammi ei ollut ainoa pelokas, kun ”Vankileirien saariston” julkaiseminen tuli ajankohtaiseksi. Kyllä se kävi myös Otavassa, jossa se ei herättänyt mielenkiintoa. Monet suomalaiset tiedotusvälineet, kuten Yleisradio, ilmaisivat ilonsa siitä, että näitä ”valheita” ei levitetty äidinkielellämme.

Ivan oli ilmestynyt 1963 ja ”Syöpäosasto” 1968. Nobel-palkinto myönnettiin 1970. Palkinto todettiin Neuvostoliitossa poliittiseksi ja vihamieliseksi teoksi.

Näitä kahta kirjailijaa, Tolstoita ja Solzhenitsyniä, yhdistää sekin, että he rakastivat maataan mutta surivat sen kohtaloita.

Mutta Kaukasiasta. Sain kuin sainkin selvän siitä, miksi ns. valkoihoisia ihmisiä nimitetään Yhdysvalloissa edelleen kaukasialaisiksi, ”caucasian”.

Jo ennen Gobineauta, joka oli ranskalainen hölmöläinen ja natsien rotuhaihattelujen isä, muuan Johann Friedrcih Blumenbach (1752-1840) oli toimessaan Göttingenin yliopistossa ottanut vaarin Raamatun kertomuksesta Nooan arkin rantautumisesta Araratille. Blumenbach tuli mittailtuaan aikansa kalloja siihen tulokseen, että ihmisrotuja on viisi, ruskea malaijilainen, valkoinen kaukasialainen, keltainen mongolialainen, punainen amerikkalainen ja musta neekerirotu.

Tulos ei tietenkään vastaa edes kallon mittauksia.

Myös Gobineaulle sattui harmillinen takaisku. Hän tuli väittäneeksi, että valkoinen arjalainen rotu ja indoeurooppalaiset kielet kuuluvat yhteen.

”Arjalainen” on sama sana kuin ”iranilainen”.

Niin että pieleen meni sekin tieteellinen oivallus. Matka indo-arjalaisesta sanskritista on puolestaan lievästi sanottuna pitkä, mutkikas ja monihaarainen.

21 kommenttia:

  1. Niin, ei kai voi muuta todeta kuin se tuon elokuvasensuurin ajasta, että paljon jäi filmiä sensuurin saksimana roskalaatikkoon.

    Ben Huria ei vissiin saksittu miltää osiltaan, kun Oulun koululaiset sen saivat käydä katsomassa koulun opettajien innoittamana n. 1975.

    VastaaPoista
  2. Tolstoi erotettiin kirkosta, Solzhenitsyn valtiosta. Hankalia persoonia!

    Uskon, että Solzhenitsyn on avain nyky-Venäjän ymmärtämiseen.

    A.S oli idässä toisinajattelija ja lännessä väärinymmärretty.

    Kirjailija oli lännen sankari paljastaessaan idän vääryydet.
    Tässä suhteessa erehdystä ei tapahtunut: Solzhenitsyn halusi
    korvata sosialismin jollain muulla. Hän ei vain tarkoittanut läntistä materialismikapitalismia, individualismia ja rajoittamatonta
    mielipiteenilmaisua. Sankaruus karisi samantien pois.

    Solzhenitsyn piti Harvardissa puheen 30 vuotta sitten:

    http://www.columbia.edu/cu/augustine/arch/solzhenitsyn/harvard1978.html

    Kirjailija vähät välitti yleisöstään, eikä sanomalla ollut mitään edellytyksiä saada vastakaikua lännessä. Solzhenitsyn ei halunnut olla kylmän sodan nukke, vaan kohdisti ajatuksensa venäläisille ja hahmotteli uutta omapohjaista Venäjää länsimaiden kopion sijaan. Vaikka Solzhenitsynia ei uhannutkaan karkotus lännestä, ei häntä siellä
    mikään pidätellyt, kun Neuvostoliitto kaatui.

    Kuten tunnettua Solzhenitsyn halveksi Jeltsiniä neuvonantajineen,
    joita hän piti entisinä moukkina ja roistoina tällä kertaa Amerikan
    malliin.

    Solzhenitsynin ja Putinin tiet näyttävät sen sijaan yhtyneen. Saattoi vaikuttaa yllättävältä, että Solzhenitsyn hyväksyi ja vastaanotti Venäjän valtion tunnustuksen suoraan ex-KGB-mies Putinin kädestä, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa Solzhenitsynilla olleen aihetta tyytyväisyyteen.

    Venäjää rakennetaan vahvan valtion ja kirkon varaan. Tästä ei seuraa äärimmäistä vapautta vaan luja sosiaalinen kontrolli. Toisaalta valtioterrorin mahdollisuus
    on vähentynyt.

    Sananvapaus ei ole yhteiskunnan ylin hyve. Venäläisiä halutaan kasvattaa uskonnottomuuden aikakauden jälkeen Solzhenitsynin tarkoittamaan henkisyyteen.
    Tähän tulee epäilemättä annos autoritaarisuutta.

    Jos lännessä markkinoiden annetaan hallita valtiota, Venäjällä on tarkoitus valtion hallita markkinoita. Gazpromia ja kumppaneita ei yksityistetä, vaan
    ne pidetään valtion työrukkasina.

    Venäjää elvytetään sotilaallisesti. Solzhenitsynhän peräänkuulutti rohkeutta. Putin vastaa huutoon.

    Ilmiselvästi Putin on eräänlainen solzhenitsyniläinen. Miehet tosiaan löysivät lopulta toisensa.

    T.

    VastaaPoista
  3. from east to west. idässä oli sinistä maisemaa joka länteen päin mennessä muuttui pikkuhiljaa punaisemmaksi ja sitten huoraksi. en enää muista, siitä on jo aikaa. everybody knows that the dice are loaded.

    muistaakseni sitä sanottiin jänisliimaksi. halvinta oli höyläämätön puu, noin seitsemän tai kahdeksan senttimetriä kertaa viisi - suunnilleen, se ympärysmitta, en enää muista niin tarkkaan. sitten valkaisematonta lakanakangasta useampia metrejä, kun ne olivat seinän kokoisia. pigmenttiä, väreistä ei niin väliä, kunhan oli valkoista, pölykin kelpasi. lakkaa, esimerkiksi veneiden puuosien lakkaamisessa käytetty oli sopivaa ja mehiläisvahaa. rättejä. kerroksittain, hyvin ohuesti, välillä valkoista ja taas uusia kerroksia, rätillä oli paras levittää. vetojen piti jäädä näkyviin, kunhan oli ohuelti. syvyyttä ja horisontti piti olla. ne piti pingottaa hyvin niihin puihin, että kestivät sen tekemisen ja kaiken liikuttelun ja ilman kosteuden vaihtelun. vanhaa tekniikkaa. everybody got this broken feeling.

    en oikein jaksanut kuunnella. puhe oli isästä, tai siitä mitä isä ei enää ollut. että ei ihmisellä voi olla sielua, jos se on jo tuossa kunnossa ennen kuin on edes kuollut, että miten mikään voisi sen kuoleman yli säilyä, kun ihminen ei kestä edes tätä elämää tällä puolen. että ei tänne kukaan voi jälleensyntyä, että tässä kyllä on kaikki ja hyvä niin. everybody wants a box of chocolates.

    ja kertoi vaikka tiesi, että olin kuullut sen jutun monesti aiemminkin. että oli keskitalvi lopuillaan. oli ollut pitkään sellaista pilvistä harmaata ja kosteaa ja sitten oli kiristynyt kunnon pakkaseksi, ennen kuin oli taas alkanut lauhtua. aurinko paistoi ja ulkoilemaan tietysti teki mieli. oli sitten siitä naapurista lähtenyt nuorimies ehkä kahdeksantoista kävelylle, eikä ollut illallakaan vielä palannut. joukolla olivat sitä etsineet. oli löytynyt muutaman viikon kuluttua. oli hukkunut Laatokkaan. everybody knows youve been discreet.

    halusivat kuitenkin nähdä. olihan se tuttu ja olivat uteliaita. taisi olla vielä ystäväkin. lähtivät sitten sinne kaikki elossa olevat katsomaan. oli muutama lämpöaste ja oli juuri vaihtunut maaliskuuksi. aurinko paistoi. hyvä hiihtokeli. matkaa oli kymmenisen kilometriä. everybody knows, everybody knows thats how it goes, everybody knows.

    siellä pihalla oli saunasta nostettujen penkkien päällä suuri jäänpala, joka oli peitetty osittain harmaalla huovalla. olivat sahanneet sen pojan sieltä jäistä pois. keskustelivat hetken siinä, että voiko sen huovan ottaa siitä, kun lapset näkevät. ottivat kuitenkin. siellä jään sisällä oli se hukkunut poika. jää oli niin kirkasta, että sen läpi näkyi ja sillä pojalla oli silmät auki ja ne olivat suuret ja siniset. ja siitä jäästä tippui vettä pieninä pisaroina lumiseen maahan ja mutsi piti kättään siinä ja keräsi niitä pisaroita kämmeneensä. everybody knows its coming apart take one last look at this sacred heart before it blows and everybody knows.

    VastaaPoista
  4. Vierailu Tervurenin Keski-Afrikan museossa Brysselin kupeessa toi tarpeen lukea Sven Lindqvistin Tappakaa ne saatanat kirjaa (1992, suom. 1996 - J. Conrad, Pimeyden sydän 1899). Niin oli että missä mitattiin mitäkin - jossakin vain naisten päiden ympärysmittoja, että tulos oli toivotunlainen. Ja montako kunnollista alustusta asiasta on pidetty! Se taitaa olla varmaa, etteivät mittanauhan pitelijät lopu.
    Uninen munkki tuli avaamaan Helatorstain kirkon ovet Sikirnaja vuorella Solovetskissa. 2004 portaat alas hohtivat uuden vaaleina ja kaide oli tukeva. Siinä pienessä linja-autossa tieto siitä miten satojatuhansia kuoli täällä ja tämän päivän hätä saa rauhassa jatkua mm. lasten lyhyinä kohtaloina kaatopaikoilla. Ei kierrä turistibussi katsomaan...
    on vain nolla perässä.
    ---
    Tiedotteita kiinnostuneille ja kiitos kirjavinkistä ripsalle.

    http://www.filosofia.fi/node/3492
    TERVETULOA TOLSTOILAISUUS-SEMINAARIIN JOENSUUHUN

    Näinä aikoina tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Tänä vuonna on hyvä tutkia venäläisen taiteen ja ajattelun vaikutusta Suomeen ja suomalaisuuteen. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuin venäläinen ajattelija Suomessa oli varmasti kirjailija Leo Tolstoi.

    Tolstoilaisuus meillä ja muualla on aiheena Joensuun yliopistossa perjantaina 28.11.2008

    ....

    KIELI, KÄSITTEELLISTÄMINEN JA KOMMUNIKAATIO - TAITEELLINEN LUOMISTYÖ JA TAIDEANALYYSI


    Tieteellinen juhlaseminaari Taiteiden tutkimuksen laitoksen 10-vuotisjuhlan
    kunniaksi

    Aika: perjantai 7.11.2008 klo 10-18
    Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, auditorio XV

    VastaaPoista
  5. Suomalaisten geeniperimästä on tutkijoiden mukaan vähintään 75% yhteistä muiden länsieurooppalaisten kanssa (joidenkin tietojen mukaan Belgian flaamit olisivat länsieurooppalaisista läheisintä sukua suomalaisille!), mutta suomen kieli kuuluu Länsi-Euroopassa puhuttavien indoeurooppalaisten kielten sijasta suomalaisugrilaiseen kielikuntaan. Kalevi Wiikin mukaan menneisyydessä on voinut tapahtua kielenvaihtoja eri etnisten ryhmien keskuudessa. Esim. suomalaiset ja unkarilaiset puhuvat suomalaisugrilaisia sukulaiskieliä, mutta eivät ole geneettisesti läheistä sukua keskenään. Ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä esitellään tiedesivuilla uutta Euroopan väestöjen geeniperimän kartoitusta, jonka mukaan eurooppalaisten geenistö muodostaa varsin yhtenäisen kokonaisuuden - poikkeuksena suomalaiset syrjäisen maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Länsieurooppalaisihan me kuitenkin olemme siinä kuin ruotsalaisetkin.

    VastaaPoista
  6. Radio Vegassa on mainio ohjelmasarja "En finsk Puukko och Finlandssvenskarnas", jonka ensimmäisessä osassa käytiin läpi Suomen asuttamisen historiaa jääkauden jälkeen. Tästä asuttamisen alkamisesta on jäljellä paljon paikannimiä, kuten Imatra, Päijänne, Harjavalta ja Hauho, jotka eivät ole saamesta eivätkä suomenkielestä peräisin, vaan ilmeisesti muinaissaksasta. Mutta varmaankin tutkijat löytävät pian taas uutta todistusaineistoa ja määrittelevät asiat toiselle mallille.

    Itseäni kiehtoo, miten arkeologiasta sekä humanistisista tieteistä on tulossa yhä tietokoneistetumpia, ja monitieteellinen tiedon louhinta tuottaa uutta ymmärrystä (olkoon sitten kyseessä geeniaineistot, asutuksen jäänteet tai sanojen muodot ja esiintymiset).

    VastaaPoista
  7. Kirjoitin tästä kielletystä filmistä Kansan Uutisiin vuonna 1994, kun se vihdoin ensimmäistä kertaa esitettiin Suomessa, tässä juttu.

    VastaaPoista
  8. Onpas täällä lootassa kummallista settiä nykyään. Halusina vain sanoa, että lause "suomalaiset tiedotusvälineet, kuten Yleisradio, ilmaisivat ilonsa siitä, että näitä ”valheita” ei levitetty " on kirpaisevan osuva kuvaus lapsuuteni Suomesta.

    VastaaPoista
  9. Venäläiskirjailijoiden S ja T vertaaminen on viime aikoina ollut vielä yleisempää kuin kohdata ST1:n kylmäasema kesäloman automatkalla, joten ei siitä tai ABC-vertauksista enempää.

    Kun sunnuntai on ammoista perinnettä noudattaen luovan työn ensimmäinen työpäivä myös minulla, en nyt itse ehdi palautella mieliin tai kaivella tätä kiinnostavaa "Caucasian"-asiaa enemmälti. Olisi toivonut Kemppisen vastaavan huutoonsa ("Sain kuin sainkin selvän siitä, miksi ns. valkoihoisia ihmisiä nimitetään Yhdysvalloissa edelleen kaukasialaisiksi, ”caucasian”., korostus tässä) paremmin, nythän hän kertoi meille kuka ensiksi, muttei miksi alunperin tai miksi edelleen.

    Nooa Araratilla on vetävä koukku , mutta raamattutiedolla ei asiassa tunnu edistyvän, Genesiksen 10 luvun kertomukset Nooan poikien (eli vedenpaisumuksen jälkeisten kantaisien) myöhemmistä asuinpaikoista ja sukuluetteloista ei tunnu selittävän asiaa lainkaan. Joskus selvittelin tätä asiaa eri ikäisistä ja kielisistä käännöksistä Vulgatasta alkaen, Kaukasus-termi ei muistaakseni esiinny missään k.

    Englanninkielisestä Wikipediasta pikakurkkaamalla osui silmiin muita selityksiä alkuperäiselle termivalinnalle (http://en.wikipedia.org/wiki/
    Caucasian_race) mm. Blumenbachin maininta etenkin georgialaisten ylivertaisesta kauneudesta.

    Se, että Yhdysvalloissa on edelleen käyttöä termille, liittynee siellä esiintyvään tarpeeseen nimitellä (myös) muita.

    VastaaPoista
  10. Sanasta tulee lähinnä mieleen The Dude. Siinäpä vasta mies, jolla on prioriteetit kohdallaan.

    VastaaPoista
  11. http://www.columbia.edu/cu/augustine/arch/solzhenitsyn/harvard1978.html

    Puheessaan AS aloittaa kertomalla kuinka länsimaat ymmärtävät venäläiset täysin väärin ja tekee sitten koko puheensa loppuajan saman virheen.

    Venäläisiä halutaan kasvattaa uskonnottomuuden aikakauden jälkeen Solzhenitsynin tarkoittamaan henkisyyteen.
    Tähän tulee epäilemättä annos autoritaarisuutta.


    Epäilemättä tuohon tulee huomattavasti enemmän autoritaarisuutta kuin henkisyyttä. Henkisyys lienee korostunut lähinnä siksi, ettei muuta purkautumistietä ole ollut. Toisaalta kapitalistinen kulutusjuhla lienee useimmille henkisiä arvoja helpompaa, joten AS saanee vielä pyöriskellä haudassaan.

    Ilmiselvästi Putin on eräänlainen solzhenitsyniläinen. Miehet tosiaan löysivät lopulta toisensa.

    AS tuntui keksineen uudestaan Platonin fasistisen valtioihanteen. Putin toteuttaa tätä unohtaen toki sopivasti Platonin valtion kaikki hyvät puolet..

    VastaaPoista
  12. Hetkin tuntuu, että eräistä muistetaan enemmän sensurointi, kieltäminen, paheksunta ja karkottaminen kuin se, mitä oikeastaan kirjoitti. Mitähän se Sofi Oksanenkin kirjoitti? En tiedä, en ole lukenut. Mutta äkkiä oli ihmeellisen iso uutinen, pääseekö hän runotilaisuuteen Pietariin vai ei. Taisi sitten päästä. Toivottavasti hän sanoi siellä jotakin kuolematonta.

    Nuorena, kun olin olevinani innostunut rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta, alleviivailin kovasti Tolstoin "Omantunnon kujanjuoksua". Nyt, kun yritän palauttaa mieleeni, mitkä hänen täsmälliset teesinsä olivat, oliko niitä edes, en oikeastaan muista. Anna Kareninan muistan paljon paremmin.

    Ja tuosta Jussin arvoituksellisen kauniista tekstistä, jonka yhdessä kohtaa puhutaan siitä, mitä isä ei enää ollut, pidän kauheasti. Taustalla soivasta Cohenista minä kuulen aina säkeet "Everybody knows that the war is over. /
    Everybody knows the good guys lost."

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia:

    Nooan arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä Araratin vuoristoon (ei vuorelle). Asiasta tietävien mukaan kysymyksessä olisi Armenia.

    "Caucasian" tarkoittaa siis USA:ssa valkoihoista ja ei-sekaveristä. Sekaverisyys tai puoliverisyys ovat jännittäviä sanoja, joista voisi yrittää kirjoittaa erikseen.

    Mutta taustalla on siis Venäjää (Moskovaa) tuhat vuotta vanhempi Armenia ja Kolkhis (Georgia), josta Jason kävi hakemassa Kultaista taljaa.

    Ja tämä Göttingenin professori, joka arvattavasti ei ollut ulkoilmaihmisiä, otti "kaukasialaisuuden" puhdasrotuisuuden tunnukseksi.

    VastaaPoista
  14. Minä sain 50-v päivänä rahaa, että saan lähteä Wiiniin, ja itse valitsin paikan (eikä se ollut sacherkakkujen takia vaikka joku niin uskoo, eikä se ollut oopperankaan vaikka joku niin uskoo eikä se ollut hevosten takia vaikka joku niin uskoo) vaan eniten siksi, että niin moni tietäjä on sieltä sekä pedagogiikan, psykologian , lingvistiikan ja semiotiikan alueelta. Tämä unkari-itävaltalaisen ristikohdan alueella on tapahtunut onnistuneita risteytyksiä missä kieleen on jäänyt osia, joiden takia kirkas kirkastui. Se, että sitä voi käyttää yhtä hyvin itsekkäästi on vain historian kannalta sääli.

    Tulipa elettyä sekin. Mutta tänne pitäisi päästä. Ja oopperaankin menen - toivon.

    VastaaPoista
  15. Menneisyyden älyttömyydet sensuureineen ja kallonmittauksineen näkee selvästi, mutta nykyajan älyttömyydet menevät täydestä.

    Ehkäpä siksi, että yleensä paljastuu vasta myöhemmin, mikä ajatus oli totaalisen törppö. Läheltä kun näkee niin huonosti.

    Ivan Denisovitsin lopun tulkintaa avaa ehkä se, että AS kertoo itse lausuneensa vapautumisensa hetkellä aidon kiitoksen vankileiriajalleen.

    Koin sen kiitokseksi siitä, että hänen silmänsä avautuivat.

    VastaaPoista
  16. Ad mummo

    älä innostu liikaa. tässä sulle. mutta mulla on kyllä liput Leonard Cohenin konserttiin.

    siinä lähellä on kaivo ihan maantiessä kiinni. ämpärikaivo. siellä oli ennen sammakoita kesäisin. se kaivon päälle rakennettu katos oli maalattu punaiseksi ja siellä on kettinkiin kiinnitetty sinkitetty ämpäri. siinä vierellä odoteltiin linja-autoa. siitä alkaa länsi.

    oli oikein kuuma päivä eikä linja-autoa kuulunut. nuori lihava nainen hikoili ja valitti kuumuutta. naukui kuin kissa. sillä oli mies mukana - saattamassa. paita auki ja paljain jaloin. suuri karvainen vatsa jossa oli paarmanpuremia. nainen sanoi, että sen toinen tissi on huonosti, että liivit puristaa. puhalteli hiuksia kasvoiltaan. sillä oli silmälasit. tämäkö, se mies sanoi. - nii-in. entä nyt? - parempi. entä nyt? - vähän ylemmäs. entä nyt...

    The Clash. en muista vuotta, mutta se mersu oli hopean värinen ja uusi. ajettiin Andorran läpi Espanjaan. se oli aika tyytyväinen itseensä se kaveri. musiikkibusiness tuotti kai hyvin. se oli kotoisin jostakin Pohjois-Lontoosta ja se oli lomalla. kova puhumaan. puhui varmaan yhtä mittaa Pariisista asti. kai. nukuin välillä. ajettiin kovaa. - Autoroutes du Sud de la France - olikohan se se. se oli kokoajan joko humalassa tai pilvessä. se halusi Barcelonaan, oli lukenut Orwellia. pysähdyttiin siihen lähelle johonkin rinteeseen. meri näkyi siinä edessä. Välimeri. kaunis paikka. oltiin melkein viisi minuuttia. sitten ajettiin Barcelonan läpi. ei pysähdytty kertaakaan. sillä oli kamera ja se kuvasi kokoajan ajaessaan. nice place nice place have you any beer?

    mä olin jostakin lukenut että siellä jossakin on flamenco paikkoja, joissa naiset tanssii alastomina. siellä niitä ei ollut, ne oli lännempänä.

    http://www.youtube.com/watch?v=YwushBt_Hpw&feature=related


    Koska kukaan ei enää jaa leipää eikä viiniä,
    eikä kasvata yrttejä kuolleen suussa,
    kukaan ei avaa käärinliinoja
    kukaan ei itke elefanttien haavoja.
    On vain miljoona seppää
    takomassa kettinkejä tuleville lapsille.
    On vain miljoona puuseppää,
    jotka työstävät ruumisarkkuja ilman ristiä.
    On vain kärsivä ihmisjoukko,
    joka riisuu vaatteita luodin toivossa.

    VastaaPoista
  17. Flamenco-
    - Vuosia sitten olin katsomassa flamencoa Espanjassa.
    Useita tanssijoita, kaikki hyviä.

    Eräs naisista oli hyvin, hyvin kaunis, kuin Cameron Diaz joko oli elänyt.

    Mutta seksikkäin oli tanssijaksi tanakka, yli nelikymppinen nainen, jonka jokainen liike tuntui totuudelta, eleeltä jossa oli tarkoitus, merkittävä merkitys ja kaikkea painoi uuvuttava, luuta pitkin kalvava intohimo.

    VastaaPoista
  18. Kiitos Kniivilälle linkistä. Se on jäänyt minulta valitettavasti huomaamatta aikoinaan, kun asia oli ajankohtainen kirjoitettavaksi.

    Valitussuhteet siinä on tosin kuvattu väärin: silloin kuten nykyäänkin valtion elokuvatarkastamon päätöksestä voitiin valittaa valtion elokuvalautakuntaan ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

    Elokuvalautakunta tosin saattoi tuolloin joskus palauttaa asian päätettäväksi uudelleen elokuvatarkastamoon, joka ei ollut mitenkään velvoitettu muuttamaan päätöstään. Silloin saattoi alkaa uusi valituskierros, joka oli mahdollinen silloinkin, jos levittäjä halusi itse leikata elokuvaa ja tarjosi tätä versiota tarkastamoon tarkastettavaksi.

    Ulkopoliittisissa tapauksissa aina ei elokuvaa otettu uusintatarkastukseen. Tällöin takana oli ulkoministeriön kanta. Sitkeimmät eivät näistä merkeistä viitanneet, eikä ulkoministeriön osallisuutta tuotu julkisuuteen.

    Olisi kiva, jos joku oikeushistorioitsija kävisi näitä prosesseja läpi - historiallinen elokuvasensuuri olisi siinä mielessä varsin kiinnostava tutkittava.

    Suurin osa keisseistä on jollakin tapaa esitelty kirjassani Taistelu elokuvasensuurista, vaikka en tietenkään voinut tietää kaikkea, kun kaikki eivät puhu eivätkä pukahda niistä kiinnostavista yksityiskohdista.

    Ehkä tuo ulkopolitiikka pitäisi sittenkin vielä joskus erottaa omaksi kirjakseen ja käydä tästä näkökulmasta koko elokuvasensuurin tarina läpi uusin voimin.

    Pahoin vain pelkään, ettei uusia ajatuksia enää minulta löydy, vaikka myönnän kyllä että vanhoissakin olisi jalostettavaa. Eikä ole aikaakaan ja tuskinpa kustantajiakaan löytyy, ostajista puhumattakaan. Joten se siitä.

    VastaaPoista
  19. Jussi,
    innostunpa, liikaakin. Minun myös piti tulla sinne Cohenin konserttiin, mutta ei ollut rahaa juuri silloin, kun liput tulivat myyntiin. Nyt olisi rahaa, muttei varmaan lippuja enää.

    Petja,
    kuvaat tuon flamenco-tanssijan niin, että voin melkein nähdä hänet, "uuvuttavan, luuta pitkin kalvavan intohimon".

    VastaaPoista
  20. Kiitos tarkennuksesta valitussuhteiden osalta, pitää ehkä lisätä jälkihuomautus juttuun. Luotin silloin aikanaan juttua kirjoittaessani liikaa tähän asiantuntijaan, olisi ilmeisesti tämäkin asia pitänyt tarkistaa.

    Tarkoitukseni ei muuten ollut mitenkään vähätellä kenekään lapsuudenkokemuksia 1970-luvulta, jos joku (=kervå) niin luuli, vaan ainoastaan kertoa, että 1990-luvulla kirjoittamani juttu on olemassa ja sen voi lukea.

    VastaaPoista
  21. Ad Tapsa P:

    Luulisi nyt olevan selvää, etteivät henkilöiden mielipiteitä pidä samastaa kirjailijan mielipiteisiin. Varsinkin kun Ivan Denisovitsh Shuhov on kolhoosisotilas ja jalkaväen sotilas, ja Solzhenitsyn itse oli tykistön kapteeni ja matematiikkaa korkeakoulussa opiskellut.

    Vaikka Solzhenitsyn itse oli ortodoksi, hänen sympatiansa eivät Elokuu neljässätoista suinkaan ole sellaisten uskovien puolella, jotka vain rukoilevat mutta johtavat sotaa huonosti vaan everetsi Vorotyntsevin, joka ei uskonnosta piittaa mutta tajuaa kenraalia paremmin, miten johtajan pitää sodassa toimia.

    Sen Solzhenitsyn tuo julki, että Venäjän ei olisi lainkaan pitänyt sekaantua ensimmäiseen maailmansotaan eikä ylipäätään valloituksiin, vaan keskittyä sisäiseen kehitykseen.

    Myös Sveitsin kaltaista paikallisdemokratiaa hän arvosti, ja siitä olisi hänen mielestään pitänyt Venäjällä aloittaa.

    VastaaPoista