17. kesäkuuta 2008

Jonkka

Keskustelupalstoilla huudetaan verta.

En tiedä, mistä ero. Voin kirjoittaa myös härnätäkseni, ja vastaukset eli kommentit ovat asiaa. Vastoin yleistä käytäntöä en tarkoita asiallisella omien ajatusteni hyväksymistä. Voin vain harvoin yhtyä siihen, mitä sanon.

Yleisö on siis villinä ministeri Pekkarisen ja oikeuskansleri Jonkan salaliitosta.

Esitän omat käsitykseni asiasta. Silmiini ei ole sattunut mitään epäilyttävää, puhumattakaan lainvastaisesta.

Ministeri oli allekirjoittanut firmalle rutiininomaisen avustuksen ja myöhemmin hankkinut vaaliavustusta myymällä taulun. Se ei ole lahjontaa. Lahjonta on epäasiallinen yritys vaikuttaa toisen tahtoon (rikoslaki 16:13-14).

Nyt keskustelijat tuntuvat ajattelevan, että on lainvastaista tai sopimatonta antaa rahaa poliitikolle.

Näin ei ole.

Sitä vastoin on saavutettu yllättävän suuri yksimielisyys siitä, että poliitikoille annetusta rahasta on tehtävä julkisesti tili.

Rahan antaminen muuten vain ei ole likikään aina sopimatonta eikä edes kummallista. Mesenaatti antaa rahaa suosimalleen taiteilijalle joko kilisevänä ja kahisevana tai esimerkiksi maksamalla ylihintaa esimerkiksi taulusta.

Väittään että mesenaattien toiminta on hyvin tarpeellista taiteelle.

Tiedossani on useita tapauksia, joissa lahjakkaana pidettyä mutta varatonta lasta on koulutettu paikkakunnan manttaalimiesten kustannuksella ja jopa hyvällä menestyksellä.

Tuttavapiirissäni on ihmisiä, joiden korkeakouluopinnot olivat kiinni yksityisten hyväntekijöitten antamista rahalainoista, jotka sitten maksettiin takaisin, luultavasti koroitta; muutamia vuosikymmeniä sitten köyhä ylioppilas ei saanut pankista lainaa edes vekselillä.

En siis väitä, että vaalirahoitukseen ei kätkeytyisi epäkohtia, vääryyksiä, rikoksiakin. Mutta toistaiseksi sellaisesta ei ole esitetty mitään merkkejä.

Lehdissä on motkotettu, että ministeri ”ripittäytyi” oikeuskanslerille.

Hyvänen aika! Sen takia oikeuskansleri on! Hänen keskeinen tehtävänsä on valvoa valtioneuvoston ja sen jäsenten toimien lainmukaisuutta, ja hän on tarvittaessa syyttäjänä valtakunnanoikeudessa.

Esimerkiksi hiljan puheena olleessa kirjassa ”Vaikea aika” kuvaillaan presidentti Rytin Ribbentropille antamaa vakuutusta. Siinä ja monessa muussa asiassa juostiin ehtimiseen kysymässä oikeuskanslerilta, saako näin tehdä ja saako noin.

Ministeri P. kysyi ilmeisesti, oliko hän toiminut ministerinä virheellisesti myöntäessään rahaa ja vihkiessään tehtaan. Kysymys esitettiin juuri oikealle taholle. Vaalirahoitus ei kuulu yhtä kiinteästi oikeuskanslerin toimialaan, mutta ei kauas heitä; kansanedustajan lahjonnasta on säädetty rikoslaissa.

Lehden mukaan asiantuntevat juristit ovat kummissaan. Mielestäni Saraviita ja asianajaja Markku Fredman eivät sanoneet mitään kummastunutta, van mainitsivat vaihtoehtoja.

Professori Jyrki Virolainen on etevä tutkija, mutta ainakin lakimiehet tietävät, että hän on henkilönä särmikäs ja tutkijana taipuvainen persoonallisiin kannanottoihin.

Vaihtaakseni puheenaihetta – jos joku juristi on esimerkiksi kovin hanakka arvioimaan kielteisesti korkeinta oikeutta tai hovioikeutta, on hyvä ottaa selvää, onko hänellä ollut pyrkyä näiden laitosten jäseneksi.

Itse en sivumennen sanoen ole koskaan ilmoittautunut korkeisiin virkoihin, paitsi kerran hovioikeuteen, jolloin pääsin, ja toisen kerran ylemmän palkkausluokan hovioikeudenneuvokseksi, johon kykyni ja ansioni eivät riittäneet.

Eipä toisaalta ole pyydettykään.

40 kommenttia:

  1. Rahan antaminen poliitikolle ei ole sopimatonta, mutta rahan, tulen, veden tai suojan antaminen kepulille, on jumalan synti.

    VastaaPoista
  2. Ministeri oli allekirjoittanut firmalle rutiininomaisen avustuksen ja myöhemmin hankkinut vaaliavustusta myymällä taulun.

    Väittään että mesenaattien toiminta on hyvin tarpeellista taiteelle.

    Näinhän se kai on ainakin modernin taiteen osalta. Ja kaipa se politiikkakin on enemmän taidetta kuin tiedettä (jossa myös lahjoitukset ovat hyväksyttyjä), mutta kyllä tuo silti vähän paksua on.

    Jos taulusta saadaan rahat vasta kampanjan jälkeen, annettuja varoja ei ollakaan käytetty vaalikampanjaan. Kyseessä siis on ihan puhdas lahjoitus. (Kuulostaa ihmeelliseltä, että vaalikampanja voisi olla taloudellisesti voitollinen.)
    Veronkiertoa siis mutta myös petos lahjoittajaa kohtaan?

    Vaan kukakohan kävi siellä ministeriön vintillä tupakalla?

    VastaaPoista
  3. Jyrkin särmikkäitä kommentteja on kieltämättä saanut lukea useampaankin kertaan täällä Rovaniemellä opiskellessa. Kiistatta olen samaa mieltä, että herra Virolainen on etevä tutkija, mutta jo näin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijanakin on saanut varautua tavallista suurempaan kritiikkin eräitä mielipiteitä kohtaan. No, ehkä pamfletti "Korkein oikeus kriisissä" voisi olla sopiva kesäkirja.

    Toisaalta, oikeustieteen tutkijoilta voisi odottaakin tavallista kärjekkäämpää kritiikkiä lainkayttöä, oikeuslaitosta ja ylimpiä valtiovallan toimijoita kohtaan. Jos kritiikkiä ei esitä juristi, sitä esittää toimittajat ja yhteiskuntatieteilijät, joiden kommentteja harvemmin voi pitää asiantuntevina tai relevantteina.

    Prof. Saraviidan kritiitiköntä valtiosääntökirjallisuutta kehnosti lukeneena voin vain todeta, että näkemykset, joiden mukaan perustuslakivaliokunnan tulkinnat edustuvat asiantuntijuudessaan ja oikeellisuudessaan lähes jumalallista viisautta, ei liiemmin vie keskustelua mm. perustuslain ylimmästä tulkitsijatahosta eteenpäin.

    Kritiikkiä siis tarvitaan. Joka tapauksessa tämän kirjoittaja vetäytyy vastuustaan loman alkamisen ja prof. Saraviidan viimeisen ennen eläkkeelle siirtymistä arvosteleman tentin kyseenalaisesta menestyksestä johtuvan humalatilan taakse.

    VastaaPoista
  4. No hyvä näin. Eilen tuli mystiikka mieleen. Et ole paikassa, vaan paikka sinussa. Heitä se pois, niin... (Angelus Silesius 1700-luku). Sitä jo ajatteli, että jos ei sillä pois heittämisellä ole kiire, että jos pelaisi aikaa ja katsois mitä syksy tuumaa. Mahtaako ne juhannusviikon kesälomasijaiset ymmärtää siellä Kirkkonummella.

    Yksityinen kirjailija lainasi rahaa, että pääsin Reykvikiin näyttelyä pitämään 2007. Jos saisin mainita nimen, siitä olisi uralle hyötyä, mutta hyötyä oli näinkin. Pohjola talon kirjaston yhteydessä on tiski, johon ihmiset voi jättää myytävää ja siitä sain korealaisen Stundens blomma runokirjan - Ko Un, Atlantis 2005.
    "Det finns ett berg...
    Sent i mitt värdelösa liv
    kom jag i varje fall att betyda något för ett berg"
    Tekijän tussimaalauksia mukana ja koko kirja painotaidetta herkullisimmillaan!

    Ja mikä jännitys oli nimien saamisessa vekseliin, kun halusin Ibizalle 1968 ja montako uusintaa ja vihdoin: - Nyt saat heittää pois mielestäni, sanoi nimi paperin takaa. Mutta silloin olin kutonut kauniin pitsikuvioisen villatakin hänelle!
    Sellainnen ero Kaikki mikä on saavuttamatonta ja kaukana - on saavuttamatonta ja lähellä (G. Ekelöf) -kokemisessa on,
    että saavutettua ja kaukana on upeeta sekin.

    Mutta eilen luin Eero Vahatalon Pihkatuulen ja hiljaiseksi veti, runokokoelma on niin hyvä ja Pilot kustannus on hakemut konkurssin armoa. Pyytäkää hyvät kunnisvaaliehdokkaat sponsoreiltanne Pilot kustantamon kirjoja. Piruako toisten tekemisiä pyörittelette loputtomasti, pankaa tikkua ristiin omien päämääriänne eteen - kuntalaiset, kansalaiset!

    Joskus vuosi sai luonnetta siitäkin mihin kohtaan viikkoa juhannus sattui. On tämä yhtä pitkääpiimää.
    Yhtä juhlaa kumminkin.

    VastaaPoista
  5. Turmiollisia nuo ylioppilaat. Heti ollaan ottamassa, jos ei erkkareita saadakaan. Valiokuntien kannanotot ovat jossain määrin kompromissejä todellisuuteen, joka vaihtelee. Vanhoista tulkinnoista voi päästä remontoimalla perustuslakia. Osa eu-oikeudesta lienee perustuslain veroisena voimassa, joten ihan kaikki valta ei enää kuulukaan meille. Tämmöinen sitkeä huhu on liikkeellä.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen kirjoittaa: ..."Voin vain harvoin yhtyä siihen, mitä sanon"...

    Onks tää jokin savolaisvitsi?

    VastaaPoista
  7. Sain ekalla kansakoulussa kaikkein ihanimman ongella ongitun lahjan (tiedättehän , sen verhon takaa, kun opettaja laittoi narun päähän yllätyksiä). Kristallihiottu lasinen hajuvesipullo (tyhjä) - totta kuin rotta.
    Opettaja sai lahjallaan kaikki anteeksi. Senkin, että kuusivuotiaana (osasin lukea ja kirjoittaa ennen kouluja) sain eka todistukseeni: äidinkieli 6, piirustus 6, musiikki 6.
    No, ehkä vähän auttoi myöhemmässä anteeksiantamisessa myös se, että kouluelämästä päästyäni nämä samat numerot olivat toisinpäin ja enemmänkin. (muuten en ollutkaan kouluihmisiä).

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen ajoitus tälle taulukohulle. Media oli mielissään, koska taulukauppa vei ajan ja huomion Lissabonin sopimuksen tarkemmalta selvitykseltä. Ei tarvinnut lukijoille selvittää sellaista asiaa jota media ei olisi osannut selvittää.

    Oikean median velvollisuuksiin olisi ollut nostaa esille Lissabonin sopimuksen merkitys, joka on valtava ja ainutlaatuinen tapahtuma suomalaisille kolmannen kerran maamme historiassa. Ei vaan osattu.

    Jos minä sopisin lahjuksen saamisesta, niin toki sopisin lahjuksen vastaaottamisen tapahtuvan vasta edunantamisen jälkeen. Ei kai kukaan nykyisin niin tyhmä ole että ennen sopimista ottaa lahjuksia.

    Isännöitsijätkin ottavat lahjuksia vastaan vasta sen jälkeen kun ovat saaneet esim. sopivan urakkatarjouksen syötetyiksi taloyhtiön yhtiökokouksen hyväksyttäväksi.

    Valtion virkamiehet (lähes sata) ottavat "lahjuksensa" aktin jälkeen niin, että esimerkiksi matkalaskuissa ilmenee meno-paluu lento viikon matkalle, mutta ylläpidosta tällä matkalla ei ole mitään merkintää. Kuka siis maksoi matkan ylläpidon? =)

    Toinen virkamiesten lahjustapa on antaa jokin toimeksianto, vaikkapa 100.000 euron homma, hyvälle ystävälle, kuten konsultille.
    Ei tällaista pysty monikaan huomaamaan. Ja sitten konsultti toimittaa virkamiehen kesämökille ilmaiset laiturin, soutuveneen ja pihalaatat sekä irtonurmea 60m2. hehheeeeee =)

    VastaaPoista
  9. "Voin vain harvoin yhtyä siihen, mitä sanon."

    Tämä on asiallinen kannanotto.

    Keskustelupalstat ovat erinomaisia paikkoja kiukkunsa ja turhautumisensa purkamiseen. Myöhemmin huomaa usein, että se minkä kimppuun pyhää vihaa puhkuen kävi, olikin olkinukke.

    "Olkinuken rakentaminen" tarkoittaa hyvin yleistä tilannetta, jossa henkilö hyökkää itse kuvittelemiaan ja toisen mielipiteiksi luulemiaan omia ennakkoluulojaan vastaan.

    Ihan tavallisessa juoruilussakin on kyse juuri tästä.

    VastaaPoista
  10. Nukkuvatko kaikki yönsä rauhassa, vai jokunenn levottomasti?

    Poliitikoiksi valitaan nuoria untuvikkoja; vanhoja rakenteita säilyttämään kutsutaan vanhoja eläkeläisiä.

    Vaalirahoitusta selvittelemään on kutsuttu Lauri Tarasti, jonka muistamme ympäristöministeriöstä sukupolvi sitten eläköityneenä kansliapäällikkönä.

    Silloin ennen muinoin Tarasti muistaakseni selvitteli hiihtäjien doping-jupakkaa, joka sekin on taas kaivettu esille.

    Mitähän kansallista kipupistettä selvittelee Matti Ahteen telonut Pirkko K Koskinen parhaillaan? Entä Jaakko Iloniemi? Esittää taas kerran lisää liksaa kansaedustajille?

    Avoin yhteiskunta on haasteellinen, mutta keksityistä yhteiskuntamalleista silti paras.

    VastaaPoista
  11. Tapaus Jonkka - Pekkarinen on suomalaisen valtiosääntöoikeuden helmi.

    Pekkarinen menee kertomaan mahdolliselle syyttäjälleen, että tälläinen juttu:

    Sain vaalirahaa 5000 rahaa, mutta antajalle myönsin 800000 rahaa - en muistannut, en arvannut. Eihän tämä ole omiaan vaarantamaan puolueettomuuttani?

    Valtakunnanoikeuden syyttäjä Jonkka antaa epäillyn Pekkarisen oman selityksen perustella ratkaisun, ettei rikosta tai näyttö.

    Eikö Jonkan ole ollut syytä epäillä? Mutta ilman esitutkintaa hän julistaa ratkaisunsa ja sitoo itsensä siihen.

    Mutta juristin kirjoissa kulkeva Kemmpinen ei näe asiassa mitään hämminkiä!

    VastaaPoista
  12. Raha on paha pakko, jolla meitä jotenkin mitataan vaikka totuushan on se, että jo vuosia sitten raha rupesi käymään ihmistä vastaan koska kannattavuus on juuri opposite. Päinvastoin on kannattavaa sillä koulutus vie energiaa ja kaikki muut tuovat. Ja kun voi kengittää itsensä nimenomaan toisten energialla sitä voi sitten julkaista nimellä "auttaa".

    Ja näin autamme toistemme elämät helvettiin. Sillä auttaminen, kun se on sitä, se on aina antamista eikä lahjottamista. Näiden ero on informaation arvossa: jos voisi itse käyttää sitä arvonnousussa se on arvokasta, muuten se on pelkkä hajupommi, tai joskus parfyymipommi: kuulostaa hyvältä mutta on vain puffi. Puf, ja karkasi. Ei ollut käyttöä ja lupaus oli tyhjä. Toinen yllytti niin kauan, että sai itse omat jalat lattialle ja sitten tulkattiinkin kaikki ikäänkuin "no, en mä nyt sillä lailla sulle sitä tarkoittanut jne jne" eli muutetaan modaliteettiä. Sanotaan, ettei nyt hyvä ystävä tässä nyt mitään oikeaa ollut tarkoituskaan yrittää, vaan minähän tässä vain vähän sitä ja tätä ja bla bla bla ja kukaan ei siksi edes mitään tee. Kaikki oikeat teot punnitaan näet siinä, että raha on kaukana ja myös ajatus siitä, miten itse sitten pääseekin kipparina Flybridgelle näyttämään muille. Siitähän oli kyse.

    Näin. Ja siksi apu ei mene perille. Kasvaa hätä ja hätä kääntää ihan pian asiat niin, että siitä maksetaan sitten tosi rankka hinta.
    Mutta eipäs kukaan periksi anna.

    Kun antaminen on kuulemma tyhmää ja idioottien naivia uskomista. Mutta se on samalla ainoa keino, ja näin toimii myös coach: pitää antaa.

    ..

    Jos ei anna niin on huono coach koska silloin toinen ei kasva. Kukaan ei kasva ilmapommeista, tyhmjistä lässytyksistä ja kaikenlaisesta imitoituneesta: mutta kaikki kasvamme aidosta rakkaudesta, välittämisestä ja aidosta avusta.

    Se ei vaan ole muodissa sillä ihminen vailla fantasiaa ei voi kasvattaa mitään koska syö itse kaikki minkä tuottaa: oma napa edellä koko ajan. Pitää myydä itsensä vertaisille koko ajan ja sinne menee energia. Coach with golden reuna: Jonkka todistin täshä.

    VastaaPoista
  13. Käsittääkseni Jonkka on poikkeuksellisen kyvykäs, silti tasaisen miellyttävä henkilö. Käsitys perustuu hänen väitöskirjaansa, väitöstilaisuuteensa ja toimintaansa läheltä seuranneiden arvostelukykyisten henkilöiden mainintoihin. Erityisen vaikutuksen teki, kun vakaiden suurjuristien suitsutuksen lisäksi myös Klami, jonka ainakin juristit tiesivät suosiossaan nirsoksi, useampaankin otteeseen valitti, ettei tiedemaailmalla tuoreeltaan ollut tarjota hänelle riittävää virkaa. Jonkka onkin loistanut senkin edestä toisaalla.

    Kemppisen esitys oikeuskanslerin roolista ja toiminnasta vastaa myös OKA:n virastossa palvelleilta ymmärtämääni. Joku nuori professori penäsi asianmukaista prosessia editioineen ja hautomisineen. EOA-taustastaan huolimatta Jonkka ei tällaiseen nykytehtävässään erehtynyt, mikä on hänelle kunniaksi.

    En voi asiaa laajemmin kommentoida, mutta eikö hovioikeudenneuvosten palkkaluokka-asioissa ainakin vielä tuohon aikaan ollut kyse vuoroista, ei kyvykkyydestä. Väärin tai oikein, johtihan se epäedullisessa luonnollisessa iässä nimitetylle uran huippuuntumista hassuun kohtaan, palkkanauhasta katsoen. Jollei äitynyt tiedeuralla.

    VastaaPoista
  14. Mikä ihme se on jos verta huudetaan kun poliitikot vaan strittaa kansaa öögaan, ja kun ne sitten joskus narahtaa, niin ei muuta kuin että näytetään persettä päälle.

    Vastuu kannetaan tulemalla valituksi puolueen toiseksi korkeimmalle pallille.

    Oikeuskansleri uskoo muistamattomuuteen, ja Tarasti duunaa näennäisuudistusta ja heittää päälle Hesarin mukaan:

    "Poliittinen kulttuuri on muuttunut perusteellisesti ja lopullisesti. [...] Poliittinen vastuu on toiminut. Hallitus horjui ja rahoja on palautettu"

    Ja valtakunnassa kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  15. "Itse en sivumennen sanoen ole koskaan ilmoittautunut korkeisiin virkoihin, paitsi kerran hovioikeuteen, jolloin pääsin, ja toisen kerran ylemmän palkkausluokan hovioikeudenneuvokseksi, johon kykyni ja ansioni eivät riittäneet."

    Puhunpa vähän asian vierestä. Puhun suhteestasi titteleihin ja koulutukseen. Nähdäkseni se suhde on ristiriitainen.

    Yhtäältä kerrot usein, että koulutus ei tee ihmisestä sivistynyttä ja monet korkeasti oppineet ovat tyhmiä tai paskamaisia. Ne ihmiset, joilla kirjoituksissasi ei ole mitään titteliä, pelkkä (etu)nimi vain, ovat yleensä sympaattisimmat ja lämpimimmin kuvatut. Tulee nyt mieleeni se yksi Unto, joka oli taitava lukkojen kanssa.

    Titteleitä käytät usein hiukan häijysti ja/tai hauskasti kuin koko tittelikäytäntöä pilkaten. Sinulla on vankikarkuri Fouganthine ja tanssijatar Tukiainen. Muistelin, että sillä Manalan kenkäkusi-ihmiselläkin oli titteli, mutta ei ollutkaan (tunnistamattomuussyistä?), kun tarkistin. Olisi kuitenkin sopinut, eikö?

    Vaimosi ovat aina "vaimoja", etunimettömiä, ja niin minäkin tekisin, kun tahtoisin rajata yksityisen ja intiimin pois.

    Mutta siis se toisaalta. Toisaalta Sinussa on osa, joka tahtoo tuoda aina esiin koulutustason, tittelin ja muun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Mitä sanoitkaan Martti Mäntylästä? Että jotkut vaikuttavat ulkomaiset tyypit sanoivat jotakin vaikuttavaa MM:n johtamasta laitoksesta? Muotoilu minun.

    Ehkä tämä jälkimmäinen suhtautuminen titteleihin on jotenkin sukupolvellista. Tai kasvatuksellista.

    Eikä tässä oikeastaan yhtään kysymystä ole.

    VastaaPoista
  16. Kemppinen. Kirjoituksessasi oli paljon järkeä. Usein ihmetyttää, miksi etelän media haluaa leimata poliittisen toiminnan rikolliseksi miltei ilman mitään näyttöjä varsinkin silloin, jos joku liikemies on antanut poliitikolle vaalitukea.

    Miksi ay-liikkeen vaalituki ei tunnu niin pahalta kuin liikemiesten vaalituki?

    Vaikea ymmärtää.

    VastaaPoista
  17. Ad omnia:

    Rahallisen vaalituen antaminen ei ole kiellettyä eikä sen mielestäni pidä ole kiellettyä.

    Verohallitus on hyvin selvillä vaalirahoituksesta ja on ohjeistanut sitä.

    Lahjaveroa ei mene lahjasta, jonka arvo on alle 3 400 euroa.

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi:

    Usko nyt hyvä ihminen, että sotket tosiasiat. Pekkarinen myönsi yritykselle tukea, sai sen jälkeen vaalirahoitusta ja lisäksi osallistui tehtaan vihkimiseen eli avaamiseen.

    Oletko tutkinut KTM:n avustuslistoja. Minä olen. Minäkään en muista yksittäisi yhtiöitä - paitsi Nokian, joka saa merkittäviä summia Tekesin kautta.

    VastaaPoista
  19. Puolueettomuus on yleisön luottamuksen säilyttämiseksi. Sen vuoksi homman pitää myös näyttää puolueettomalta.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Ad Mummo (titteleistä):

    Olet kukaties oikeassa, mutta luulisin tekeväni enimmäkseen eron virka-aseman ja tittelin välillä. Kun sanon, että esim. Martti on tietotekniikan professori, väitän ja perustelen että hänellä on tutkitut ja todistetut tiedot tietotekniikasta.

    Arvostan tohtorin tutkintoa liikaa, koska se liittyy työhöni ja on siis ammattisokeutta. Väitän tietäväni, että väitöskirjaan ei riitä fiksuus eikä sujuvuus, vaan ennen kaikkea on osoitettava osaavansa tehdä paljon ikävää työtä ja loputtomia ttarkistuksia ja lisäksi kirjoittaa näkyviin argumenttinsa.

    Sitä et varmaan vihjaa, että luulisin virkanimikkeen takaavan jotain. Tunnen niin paljon kusipäisiä professoreita ja apukoulutasoisia tuomareita, että pois se minusta.

    VastaaPoista
  22. Kemppisen mukaan ministereiden "ripittäytyminen" suorastaan kuuluisi oikeuskanslerin keskeisiin tehtäviin! Kemppinen siis samaistaa laillisuusvalvonnan ja ripittäytymisen. Hämmästyttävä tulkinta professorilta kerrassaan!

    Pekkarisen Jonkalta kysymä asia eli hänen menettelynsä mahdollinen moitittavuus vaalituen vastaamisen yhteydessä ei tietenkään ole sellainen virkatoimi, jonka laillisuutta oikeuskansleri lain mukaan valvoo. Tämänhän Jonkka toteaa itsekin kirjallisissa perusteluissaan.

    Jonkka otti Pekkarisen sydämellä olleen asian herkkäuskoisena juristina hyvää hyvyyttään tutkittavakseen. Jonka on toiminut oikeastaan kruununjuristina eli ministerin neuvonantajana, ei laillisuuden valvojana.

    Pekkarinen retkutti pahemman kerran Jonkkaa. Jonkka meni lankaan uskoessaan Pekkarisen vakuuttelua muistamattomuudestaan. Tietenkin Pekkarinen, joka tunnetaan valtioneuvoston pikkutarkimpana ministerinä, muisti oikein hyvin yritystukipäätöksensä ottaessaan vastaan Suomi-Soffalta vaalituen. Hän vieraili jo helmikuussa 2007 yhtiön myymälässä Vantaalla. Hän kävi vihkimässä yhtiön tehtaan elokuussa 2007; mukanaan mm. Nova Groupin Tapani Yli-Saunamäki.

    Jonkka uskoi Pekkarista, kun tämä vei Jonkalle vihkimispuheena luonnoksen, jossa ei mainita yritystukipäätöstä. Mutta olisihan Pekkarinen voinut mainita siitä ns. "pöytäkirjan ulkopuolella". Tai sitten hänellä saattoi olla jokin syy olla mainitsematta sitä lainkaan.

    Ei oikeuskanslerin pidä olla noin herkkä- ja hyväuskoinen, siitä saa helposti hölmön maineen.

    VastaaPoista
  23. Jonkan uskottavuus valtioneuvoston oikeuskanslerina on mennyt.

    Mutta hän on niin loistava juristi:)

    Varsinkin hänen väitöskirjahöpinänsä siitä, ettei syyttäjä voi murtaa epäillyn syyttömyysolettamaa tehdessään syyksilukevaa syyttämättäjättämispäätöstä.

    Vaikka epäilty on siitä itse luopunut joko suoraan tunnustamalla rikoksen tai myöntämällä rikollisen menettelyn.

    VastaaPoista
  24. Tuomariporukka pitää huolta monipuolisuudestaan:

    "Vuodesta 2000 vuoteen
    2003 tuomioistuimen ulkopuolisten hakijoiden suhteellinen
    määrä on pienentynyt yhdeksästä prosentista neljään prosenttiin"

    Vuosina 2000 ja 2001 nimityksen heistä sai yksi, vuonna 2002 seitsemän ja vuonna 2003 kolme hakijaa.

    VastaaPoista
  25. Eikös ennen sanottu, että kun Jumala antaa viran, niin hän antaa myös järjen sen viran hoitoon?

    En ole tätä osannut muuten ymmärtää kuin että kokemus ja käytäntö opettavat, ja motivoitunut oppii.

    Tittelit ovat jo toinen juttu ja niiden hankkiminen ja arvostaminen on helppo ymmärtää. Mutta miksi niin monet yhteiskunnan tukipylväät haluavat näitä neuvostitteleitä, siis rahalla ostettuja arvonimiä?

    Onko siihen olemassa jokin muukin syy kuin se ilmeisin? Se ei ole minulle ikinä selvinnyt.

    VastaaPoista
  26. Kemppinen sanoi: "Jos joku juristi on esimerkiksi kovin hanakka arvioimaan kielteisesti korkeinta oikeutta tai hovioikeutta, on hyvä ottaa selvää, onko hänellä ollut pyrkyä näiden laitosten jäseneksi".

    Minulla oli nuorempana kyllä pyrkyä ylioikeuksien jäseneksi, sen voin tunnustaa. Pyrin vuonna 1976 käräjätuomarina hovioikeudenneuvokseksi Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeus asetti kolme viranhakijaa "omasta talosta" ehdolle, minä en ollut heidän joukossaan. Valitin ehdollepanosta KKO:lle ja, kas kummaa, KKO asetti minut ensimmäiselle sijalle ja niin presidentti Urho Kekkonen nimitti ap. hovioikeudenneuvoksen virkaan.

    Vuonna 1982 pyrin KKO:n ylimääräisen oikeusneuvoksen virkaan ja tulin myös siihen virkaan nimitetyksi - kuulemani mukaan presidentti Curt Olsson puolsi KKO:ssa minun nimittämistäni. Virkakausi oli aluksi vain puoli vuotta, mutta KKO esitti minulle myöhemmin jatkoaikaa vielä vuodeksi. Erinäisistä syistä johtuen en kuitenkaan halunnut jatkaa KKO:ssa vaan palasin kihlakunnantuomarin virkaani.

    Olenko joskus myöhemmin pyrkinyt KKO:n jäseneksi? Enpä taida enää muistaa näin pitkän ajan kuluttua; vrt. ministeri Pekkarisen "tarinaa", jota oikeuskansleri uskoi ja jonka mukaan Pekkarinen ei muistanut kahden kuukauden kuluttua tekemäänsä tärkeää rahoituspäätöstä. Olen ollut vakinaisessa professorin virassa vuodesta 1990 lähtien, joten tuskinpa minulla on ollut enää hinkua KKO:een.

    Jos minä olisin ollut Jonkka, niin olisin sanonut minulta neuvoa tai moite- ja syytesuojaa pyytämään tulleelta ministeri Pekkariselle po. tilanteessa tähän tapaan:

    "Minulla ei ole edellytyksiä ainoastaan Teidän kertomuksenne ja alaisenne kirjallisten lausumien perusteella ratkaista vaikeaa näyttökysymystä eli sitä, muistitteko vai ette vaalituen vastaanottamisen yhteydessä tammi-helmikuussa 2007 edellisen marraskuun aikana eli 7.11.2006 lahjoittajanne hyväksi tekemäänne yritystukipäätöstä. Jos siis haluatte minun kannanottoni, niin minun olisi hankittava kysymyksen ratkaisemista varten lisäselvitystä ja pyydettävä KRP:tä suorittamaan tiettyjä kyselyjä ja kuulusteluja. Tähän voi kulua aikaa joitakin viikkoja tai enemmänkin".

    Olen melko varma, että ministeri olisi tämän kuultuaan vetänyt pyyntönsä pois ja joko kantanut ns. poliittisen vastuun tai jäänyt - sydän ehkä pamppaillen - odottamaan, keksisikö joku sattumalta tai kaivaisiko joku ehkä hänen 7.11.2006 lahjoittajansa hyväksi tekemänsä yritystukipäätöksen esiin. - Luulen, että ex-oikeuskansleri Kai Korte olisi menetellyt näin.

    Pidän Jaakko Jonkkaa erinomaisena juristina ja todistusoikeuden osalta hän on kiistatta suomalaisista tutkijoista H.T. Klamin jälkeen etevin.
    Jonkka on kuitenkin enemmän "kotonaan" tutkijana kuin oikeuskanslerina, vaikka ei hän kyllä ole korkeassa virassaankaan mitenkään huonosti toiminut.

    VastaaPoista
  27. Ei kai muita ostamisen arvoisia juuri ole kuin vuorineuvos. Taloustirehtööri on veitikkamainen ja siksi puollettavissa. Mutta kavereiden kesken sen saa kai maksamattakin. Mitä noista voisi antaa työn raskaan raatajille? Joukosta puuttuu raudoitusmestari, valuneuvos, kymppi, kivimies...
    tasa-arvon nimissä voisi ottaa myös naisten urotöihin viittaavia: kasvatusneuvos..? Taitaa kuvata 1800 -luvun luokkayhteiskuntaa nykyinen arvonimi-instituutio. Mutta joku tahtoo niitä lunastaa. Kauppaneuvoksen arvonimistä saadut maksut voisi ohjata suoraan puoluetukeen?

    VastaaPoista
  28. "Puolueettomuus on yleisön luottamuksen säilyttämiseksi. Sen vuoksi homman pitää myös näyttää puolueettomalta."

    Tämä ei nyt tällä kertaa pidäkään täysin paikkaansa. Kepun puoluekokous osoitti, että se luottaa tiettyihin ihmisiin, vaikka media olisi tehnyt kaikkensa saadakseen heidän toimintansa näyttämään epäluotettavalta.

    Demokratia voitti tällä kertaa. Taistelu jatkuu. Seuraavan kamppailun media voi taas voittaa.

    Jos ministeri P. allekirjoittaa paperin, jolla Suomi-Soffa saa noin 850 000 euroa valtion tukea, ja saakin takaisin vain 5 000 euroa, kuka uskoo, että se on lahjus.

    Moni tietysti uskoo, mutta minä en usko.

    VastaaPoista
  29. Vosiko Kemppinen mainita muutaman itse tuomitsemansa jutun, jossa huonomuistisuus olisi ollut (tavikselle, tarkoitan)vapautuksen peruste?

    Sekä kertoa miksi kikkailevat poliitikot ja juristit aina puolustelevat toisiaan?

    VastaaPoista
  30. Ad Jyrki Virolainen:

    Kiitos kommentista. - Tässä on muille lukijoille käytännön esimerkki perustellusta tulkintaerosta.

    Virolaisen tulkinta on mielestäni täysin järkevä ja mahdollinen. Oma tulkintani on toinen, kirjoituksesta ilmenevä.

    Oikeuskanslereista nostaisin esiin unohduksen kätköstä Kalle Makkosen isän, joka asettui 30-luvun alussa oikeuskanslerina Lapuan liikettä vastaan, vaikka (liioittelen) ainakin Viipurin ja Vaasan hovioikeudet kannattivat tuota liikettä kovastikin.

    Mainintasi Klamista saa minut herjaamaan vainajaa lisäyksellä: Hannu oli hyvä monessa asiassa, mutta käytännön asianajoon hänen ei olisi pitänyt ryhtyä.

    Todisteluoikeudessa on tuokin puoli.

    VastaaPoista
  31. Yleiskommenttina: puhuttaessa oikeuskanslerin rooli suhteesta syyttämiseen on hyvä vilkaista lakikirjakin (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/):

    Laki valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä (25.2.2000/196), kaksi otetta (lihavoinnit tässä):

    "4 § Esitutkinta

    Perustuslakivaliokunta voi ministerivastuuasiaa käsitellessään pyytää valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi."
    - -
    "10 § Syyttäjä

    Syytettä valtakunnanoikeudessa ajaa valtakunnansyyttäjä. Oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi kuitenkin ajaa syytettä korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan."

    Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, ote (lihavointi tässä):

    "108 § Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävät

    Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

    Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.

    Oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle."

    VastaaPoista
  32. Kemppinen kirjoitti professori Virolaiselle vastatessaan: "Mainintasi Klamista saa minut herjaamaan vainajaa lisäyksellä: Hannu oli hyvä monessa asiassa, mutta käytännön asianajoon hänen ei olisi pitänyt ryhtyä."

    Kaikella asianmukaisella kunnioituksella on kohtuullista huomauttaa, että tämä pätee varsin moneen juridiikan asiantuntijaan oikeussihteereistä neuvosten kautta peräti professoreihin. Käytännössä sovellettaviksi aioituissa sopimuksissa - mutkikkaammista rakenteista puhumattakaan - tarvitaan suuren tietämyksen lisäksi myös paljon käsikopelotuntua siitä, miten asiat missäkin asiassa ja kulloisinakin aikoina tapaavat lutviutua - tai takkuuntua. Tämä tuntuma vanhenee nopeasti.

    VastaaPoista
  33. JV on kriittisillä kirjoituksillaan tullut kehittäneeksi KKO:n toimintaa ehkä enemmän kuin sisältä olisi voinut. Särmikäs ja persoonallinen? Ukkotuomariainesta.

    VastaaPoista
  34. Ad KPJ:

    Olen istunut sellaisia juttuja satoja. - Syytetyn ei tarvitse muistaa mitään eikä hänen tarvitse edes vastata kysymyksiin.

    VastaaPoista
  35. Ad Omnia:

    Kaupunkilegenda juristien ja poliitikkojen yhteispelistä - olen ollut tuomarina 50 - 100 jutussa, joissa poliitikkoja on tuomittu rangaistuksiin väärinkäytöksistä.

    Tavalla tai toisella olen ollut lähellä mm. Metro-juttua (Helsingin kaupunginvaltuusto), Noppa-juttua (Tampereen poliitikot ja puoli Kepua, mm. Johannes Virolainen), asuntohallituksen juttua, jossa kepulainen pääjohtaja erotettiin, sekä monissa kymmenissä pankkijutuissa 1990-luvulla.

    Yksittäisten poliitikkojen jutuista en tietenkään voi kertoa siltä osin kuin olin sekaantunut asianajoon.

    VastaaPoista
  36. En ole tuomari ja siksi ajattelenkin asiasta näin:

    Kun yritys saa avustusta 850 000 euroa, on hyvin luonnollista, että he antavat päätöksen tehneen ministerin vaalityöhön 5000 euroa.

    Tietenkään se ei ole lahjus. Se on kiitos. Tuki tuesta.

    Kai jokaiselle on selvää, miksi kyseinen yritys tuki tätä ministeriä. Kyllä minäkin tukisin.

    Minusta asia kulminoituu tähän: pyysikö ministerin tukiryhmä avustusta tältä yritykseltä?

    VastaaPoista
  37. Voi teita juristeja...
    Tottakai Pekkarinen edellytti, etta hanta muistetaan. Kyl avustukset ja kauppapaikat järjestyy... Sielun tilahan se ratkaisee, ja sehan on maallikolle selvää kaikissa naissa vaalirahoituskoplauksissa ilman mitaan suurempaa verenhimoa! Harmittaa vaan niiden yrittajien puolesta, jotka vasta nyt sai tietaa, miten kauppapaikat ja avustukset varmistetaan.

    Tuomitsi Kemppinen huorittelunkin muutama paiva sitten, vaikka kuuleman mukaan 'huora' on esim. Hgissa yleiskielen sana, joka tarkoittaa kaveria [Lahdeks' huora kaffeelle].

    VastaaPoista
  38. No ei ole "huora" mikään yleiskielinen sana ainakaan Stadissa. Hyvinkäällä voi olla.

    Nimittäin takavuosina eräs landepaukku oli tehnyt isot metsäkaupat ja meni juhlimaan sitä Hyvinkään Rantasipiin. Karju iski illan mittaan uhkean naisen ja vietti railakkaan yön hotellihuoneessaan. Aamulla äijä soitteli huonepalveluun ja tilasi kahdet aamukahvit huoneeseen.

    Puhelimessa kysyttiin, että tuleeko pullaa myös? Hetkinen sanoi landepaukku ja huikkasi naiselle: hei huora otatko sä pullaa?

    VastaaPoista
  39. Kehotan Kemppistä tutstumaan mesenaattien ja heidän taiteilijoidensa historiaan. Se koostuu lähinnä mesenaateille omistetuista ylistysrunoudesta ja retusoiduista muotokuvista.

    VastaaPoista