26. toukokuuta 2008

Viihteen todellinen olemus

Tämä salainen kirjoitus on luettua haudattava täydenkuun aikaan viiden tien risteykseen, kun paikalla on porsas, kukko ja kissa. Muuten voi käydä hullusti.

Viihde on itsemurhan vastakohta.

Viihde on vaakasuoraa eli ihmisryhmien välistä toimintaa. Hengellisyys, taide ja kuolema ovat pystysuoria asioita, koska ne voivat pudota taivaalta vahingossa päähän tai niihin saattaa suistua kuin muihinkin syvyyksiin.

Kuten kaikki muutkin, olen pohtinut, tuliko l’ennui maailmaan Baudelairen keksimänä. Saksalaisille kirjoittajille se oli Ekel.

On väitetty uskottavasti, että se aiheutti maailmansodan, ehkä kaksikin.

Suomen kielen sana ”ikävystyminen” ei valitettavasti ole erikoisen onnistunut käännös, koska tuo ”ikävä” lienee todella tunne tai oireyhtymä, joka panee ihmiset kiipeämään seinille ja ryhtymään epätoivoisiin tekoihin itseään ja toisia kohtaan.

Se saattaa olla yhtä tärkeä tai tärkeämpi kuin päivänkeskustelun depressio. En missään tapauksessa kiistä, etteikö se olisi kansantauti, kunhan sanaa käytetään lääkäreiden tavoin. Depression nimittäin tuntee siitä, ett sitä ei tunne.

Ihminen joka sanoo:” Olen niin masentunut”, ei ole masentunut. Samalla tavalla ihminen, joka pelkää tulevansa hulluksi, on henkisesti terve.

Olen tuntenut erilaisia hulluja. Heitä kohtaa sekä suljetuissa laitoksissa että kajahtelevissa virkahuoneissa, puhumattakaan suuryritysten saleista.

Hulluille on tyypillistä, että he ovat mielestään kovin viisaita ja erikoisen terveitä. Joskus he kyllä valittavat, että kun kaikki muut ovat hulluja, elämä on tarpeettoman vaivalloista.

On mieluisaa ajatella, että aikakausilla on muotitautinsa – joskus rutto, joskus keuhkotauti, joskus masennus.

Ne ovat oikeita tauteja ja niihin kuollaan läjäpäin. Jostain syystä ne näyttävät liittyvän aikakauden ominaisuuksiin eli luultavasti sosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen järjestelmään.

Nämä ovat löysiä puheita, joita ei tietenkään voi alkuunkaan todistaa, eikä pidä edes yrittää. Mutta onhan se hauska ajatus, että joku (Friedell) antaa ymmärtää pitävänsä tieteellistä ja taiteellista kehitystä joukkojen sairautena, jonka alkuräjähdys oli Musta surma.

Teollinen viihde syntyi merkillisen tarkoin tahdistettuna vuosina 1896-1900 – elokuva, äänilevy, mahdollisuus turhanaikaiseen autoiluun. Seuruematkailu oli kehitetty Englannissa jo hiukan varemmin, mutta muuan kuuluisa kusipää keksi olympialaiset juuri 1896, ja siitähän soppa syntyi. Aina oli ”urheiltu” mutta nyt oivallettiin, että toisten piti tulla katsomaan kun toiset hyppivät ja pomppivat.

Jalkapallohuligaanit ovat siis oikeassa. Viihde hallinnoi rajuimpia tunteitamme. Rituaaliset tappelut pannaan pystyyn viihdetapahtumien yhteydessä. Ellen ole aivan väärässä, kansalaisaktiivien mellakat ovat aika surkeita verrattuna vanhan kansan kapinoihin.

Viisas mies Norbert Elias sanoi, että niin kutsuttu sivilisaatio tarkoittaa kasvavaa kykyä erottaa mieliteko ja sen tyydyttäminen toisistaan. Äärimmäisissä tapauksissa, kuten joskus taiteessa ja tieteessä, henkilö voi käyttää kaksikymmentä vuotta tavoittaakseen haluamansa tai huomatakseen, että tämä himoittu kohde haihtui savuna ilmaan.


43 kommenttia:

  1. juu, hullujahan on aika pieni prosentti meistä kaikista. Kun alkaa nimeämään muita hulluiksi yli sen prosentin, niin taitaakin kertoa jo enemmän itsestään kuin muista...

    VastaaPoista
  2. Minä olen huolissani mellakoiden kehnoudesta ja väkivallan, toisaalta privatisoitumisesta, toisaalta sosialisoinnista.

    Jos demokratia on väkivallan vaihtoehto, liukuu demokratia vaihtoehtojen puutteessa diktatuuriksi, ja demokratian diktatuuri on hirvittävämpää kuin yhdenkään yksivaltiaan, sillä demokratiaa ei saa lyhtypylvääseen Piazzale Loretolle.

    VastaaPoista
  3. "Miten onkaan pituutta päivällä ontuvalla, / kun lumisten vuosien raskaiden hahtuvain alla / Ikävyyden, tuon laimeuden synkän hedelmän, / näkee kuolottomuuden mittoihin leviävän."

    Baudelairea, Kaijärven kääntämänä. Oikeastaan ryhdyin kyllä etsimään sitä yhtä, jossa ohi kävelee surupukuinen nainen, mutta pysähdyin tuohon. Spleen.

    Tänään tässä yötä istuessani olen joka sanastasi samaa mieltä. Viihde on itsemurhan vastakohta. Depressiota olen seurannut vain katsomosta, aitiosta kyllä. Tiedän, miltä se näyttää. Kun depressiivinen liikahtaa, kävelee edes lähimetsän kalliolle, pahin on jo ohi. Sairaalan käytäväkin riittää joskus.

    Vakavan depression lohtu on siinä, että silloin ihminen harvoin kykenee niin reippaaseen toimintaan, että tappaisi itsensä.

    VastaaPoista
  4. Kun Indiana Jones seikkailee, niin ostanko häneltä
    pääsylipun hinnalla elämyksiä, jotta huomaisin olevani olemassa. Koitanko keksiä itseni mahdollisimman helpolla tavalla uudestaan? Mennä siitä, mistä aita on matalin.

    Ja jotta olisin, minun pitää viihtyä ja saada uusia elämyksiä, jotta en kadottaisi sitä olemassaolon tunnettani, eli itseäni(?).

    ja sitten on vielä tuo tosi-tv.
    (Jim Carrey oli hyvä siinä The Truman Showssa)

    valinnan pakko ja valinnan vapaus?
    Onko arvojen ainoa kriteeri elämys?
    (illuusio?)

    L'homme n'est rien d'autre que ce qu'il se fait.

    Josef Beuys sanoi joskus jossakin suunnilleen näin että;
    taiteilijat ovat suurimmaksi osaksi opportunisteja ja persereikiä, että he muodostavat kaikkein taantumuksellisimman luokan ja jos luokkia ei olisi olemassa, he voisivat muodostaa sellaisen.

    http://www.youtube.com/watch?v=IokboM4wqIw&feature=related

    (yritys tavoittaa myönteistä kieltämällä = säännöt)

    Kant; "Ehkäpä ylevin juutalaisten lain käskyistä on:'älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan kuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.' Tähän puhtaaseen, mieltä ylentävään ja pelkästään negatiiviseen moraaliin ilmaukseen ei liity minkäänlaista vaaraa fanaattisuudesta, joka merkitsee vääristynyttä halua nähdä jotain mikä on aistimellisuuden rajojen tuolla puolen."

    eli ylevän kokeminen

    ostinpa tuossa perjantaina Eeva-Liisa Mannerin kootut runot Tammi 2008
    sieltä seuraava;

    Sillä toden totta
    minä pidän eniten hevosista.
    ne luodessaan Se
    onnistui parhaiten

    (siis onko ihminen yksinomaan sellainen, miksi hän itse itsensä muovaa?)

    "Il te reste encore de beaux jours
    Profites-en mon pauvre amour,
    Les belles années passent vite"

    http://www.youtube.com/watch?v=tSe-CL6GS9k&feature=related

    VastaaPoista
  5. "Kaikki eivät pysty nauttimaan joukossa kylpemisestä: joukosta nauttiminen on taito;
    ja elinvoimasta kykenee ihmissuvun kustannuksella huumaantumaan ainoastaan se,
    johon haltijatar on puhaltanut hänen kehdossa olessaan mieltymyksen valepukuihin
    ja naamioihin, vihan kotiliettä kohtaan ja matkustusvimman.
    Väenpaljous, yksinäisyys: yhdenvertaisia ja keskenään vaihdettavia sanoja voimakkaalle
    ja luomiskykyiselle runoilijalle. Se joka ei osaa kansoittaa yksinäisyyttään, ei myöskään
    osaa olla yksin väentungoksessa.
    Runoilija nauttii siitä verrattomasta etuoikeudesta, että hän voi mielensä mukaan olla
    oma itsensä tai joku toinen."
    Chares Baudelaire: Pariisin ikävä.

    Noistakin sanoista on nuoruudessa nautittu, aah! Ja entäs toissa syksynä!
    Jiří Toman: My Curriculum Vitae:
    "When I was born and looked around, I felt an urge to fill the time I had.
    I dived into various sorts of human activities without resraint."
    Noin aloittaa tsekkiläinen valokuvaaja Jiří Toman (1924-1972) elämäkertansa
    ja yhtä raikasta alkua en ole nähnyt. Tuolla se oli lokakuussa 2006 http://www.vcg.cz/
    Pystysuoraan ja vaakasuoraan ja kieputusta - vaakasuoraan luontevasti kuin himo
    tai sumu jokimaisemassa ja pystysuoraan kun kuuntelisi liettualaisen
    Bronius Kutavičiuksen musiikkia - paksuja seiniä ja samalla tietoisuutta niiden
    kaikkialle jatkumisesta ja kaltaisista yhtä eristetyistä.
    Nyt minulla on niin paljon runokirjoja kotona että voin hyppiä tasajalkaa
    aivan liikkumatta, koska: vaikka aikamuodot ovat kielessä, runon todellisuudessa
    on ehjä vuodenaika - kardinaaliaika, kuten Lassi Nummi sanoo, eikä sydämen
    tarvitse luopua mistään. Lukija astuu kohtalokohtaiseen maailmaan,
    kirjailijan henkilökohtaiseen ei tule edes naarmuja.

    VastaaPoista
  6. Viihde on vaakasuoraa, taide pystysuoraa. Niinpä kriitikot, taiteilijat, artistit, opettajat, akateemikot, professorit, uskonnollisista asioista perillä olevat ja muut spesialistit sijoittavat henkilökohtaisen lentokoneemme kojelautaan keinohorisontin ja kaarros- ja kallistusmittarin, joiden avulla selviämme raastavista taide/viihdekysymyksistä. Onko Taikahuilu viihdettä? Voiko lestadiolaisperheen jälkikasvu mennä soittamaan pianoa musiikkiopiston kevätjuhlaan, jos siellä soitetaan valsseja; vaikka jonkun Chopinin, kokeeko Matti Salminen itsensä artistiksi vai bassoksi laulaessaan humppaa, onko Kari Tapio taiteilija laulaessaan kirkkokonsertissa, onko Carl Barks yhtä hyvä ankkataiteilija kuin Kaj Stenvall, onko elämän tarkoitus ikävän karkoitus?

    Boooring! (Homer Simpson)

    VastaaPoista
  7. Ad Kariav
    En tiedä miksi laulaa lintunen, en tiedä miksi hyräjääpi Hynninen, mutta...
    Silloin kun vielä lauloin aktiivisesti, niin lauloin koska:
    a) enkä minä sillä laulele että oisin yksinäni, laulelen minä sillä vain kun mulla on soria ääni.
    b) vaikka de facto, en sillä hetkellä olisi juuri akuutisti olisi ollut sen tarpeessa, joka kerran pitää yrittää laulaa sen verran koriasti, että sillä irtoisi persettä, ikään kuin panisi, esim. rahaa pankkiin.
    c) se tuntui niin saatanan hyvältä, kun meni äänensä kanssa ihmisiin.
    d) sai sillä joskus vähän blandistakin lasinsa viereen.

    VastaaPoista
  8. Aina oli ”urheiltu” mutta nyt oivallettiin, että toisten piti tulla katsomaan kun toiset hyppivät ja pomppivat.

    Itse lavatanssia harrastavana olen joutunut tunnustamaan hulluuteni, joka sivuaa em. ajatusta. Jos pistäisi kotona matot sivuun ja hyvän tanssikappaleen soimaan ja antaisi mennä niin, että seinät ryskyisi. Etuja olisivat mm. tilaa tarpeeksi, kukaan ei töni ja mieluisat tanssikappaleet. Mutta kun ei. Viime lauantainakin mamma naamioi itsensä jo parissa tunnissa lähes tuntemattomaksi ja minäkin plankkasin kenkäni ja sitten ajettiin 240 km:n päähän jortsuihin, jossa oli mielestämme hyvä orkesteri.

    Miksi pitää näyttäytyä? Kemppisen aikaisemmin viittaamassa musiikin vaikutuksesta aivoihimme olevassa jutussa (Nature, toukokuu 2008, Philip Ball) oli maininta, että saman vaikutuksen tekee kuunteleeko jotain suurteosta pyntättynä oopperassa vaiko särisevästä radiosta lattiaa luututessaan.

    Onko oopperaan, teatteriin, urheilukilpailuihin tai lavatansseihin menossa enemmän kyse näyttäytymisen tarpeen tyydyttämisestä kuin itse esityksen substanssista? En tiedä. Ihminen on outo eläin; kohta varmaan on minunkin ovella pari rotevaa kaveria esittelemässä pitkähihaista puseroa, jossa ei ole sormenaukkoja.

    VastaaPoista
  9. Kun(pa) tässä oli(si) aikaa, niin palaan hetken houkuttelemana asiaan, eli Søren Kierkegaard kirjoitti Mozart-esseissä seuraavaa;

    Maailma on täynnä surkeaa epäuskoa, johon näyttää sisältyvän paljon parantavaa voimaa.

    Aidosti toivominen on sen sijaan suurta taidetta, tai oikeastaan se on lahja. Se on nerouteen liittyvää selittämättömyyttä ja salaperäisyyttä. Sama koskee taikavarpua, jolle ei juolahda mieleen toivoa koskaan muulloin kuin toivomuksen kohteen ollessa läsnä. Toivomisella on siis paljon syvempi merkitys kuin mitä siihen tavallisesti liitetään.

    Abstraktin ymmärryksen kannalta se on naurettavaa, koska se ymmärtää toivomisen lähinnä suhteessa siihen mitä ei ole, ei suhteessa siihen mitä on.

    VastaaPoista
  10. Seurasin huvittuneena ja liikuttuneena Teräsbetonin seikkailuja turhuuden markkinoilla.Fantasian ja suomalaiseen uhon risteymään on keskieurooppalaisen varmasti vaikea samaistua. Poikien seikkailuun osallistuminen kävi tosiviihteestä.Oli suorastaan tukalaa palata arkitodellisuuteen.
    Olemaan viisas ja järkevä ?

    VastaaPoista
  11. Minä olen asettumassa kannalle, että ihminen jota maailma ei tee hulluksi, kärsii pahoista mielenterveysongelmista.

    VastaaPoista
  12. Nauru on jo itse viihdettä vaikka
    luulisi sen kuuluvan jälkeenpäin..

    http://www.city.fi/antitv/klippi/3856/?flash=9&location=

    VastaaPoista
  13. Ihmisten hulluksi määritteleminen on aikojen saatossa toiminut myös merkittävänä tapana karsia epätoivottuja aatoksia toivotumpien tieltä.

    VastaaPoista
  14. Olen myös huolestunut viihtymisestä. Eräs piispa puhui kirkossa viihtymisestä. Euroviisuissa soitti jollain väliajalla Hää- ja hautajaisorkesteri. Irlantilaiset viihtyvät hautajaisissaan.

    Kuinka pitkälle voidaan traditioita viedä, ennen kuin ne tulevat osaksi viihdettä? Ajattelin eilistä kuvaa tyttösistä hattuineen ja miekkoineen, että rituaaleja kirkoissa ja hautajaisissa. Onko niin ettei yksikään -ismi tai traditio pysy kauaa pystyssä ilman asiaan liittyvää "viidettä"?

    Blogin piilosana taitaa olla Harold Friedell, kuvan ja tekstin perusteella.

    VastaaPoista
  15. Itsemurhan todellinen olemus

    Saanko toivoa huomiseksi kirjoitusta tuolla otsikolla? Voisin sitten ehkä ymmärtää ajatuksen viihteestä ja itsemurhasta toistensa vastakohtina. Vaikka miten pyörittelen asiaa, löydän eri näkökulmista selkeitä eroja, mutta aina eri akselilla.

    Itsemurhassa olisin subjekti ja objekti, kunnes muuttuisin edellisestä jälkimmäiseksi. Viihteessä voin mainiosti olla vain jompaa kumpaa. Taide on parhaimmillaan myös mainiota viihdettä, elämä surkeimmillaan itsemurhan tekemistä. Itsemurhasta voi tehdä taidetta (seppuku), taide exituksessa lähinnä vitsi (viululla päähän ja pianonkieli kaulaan). Viihtyessä on mukavaa, oman käden kuollessa se suuri kysymys: to be or not to be...

    Ei tuosta minusta kunnon vastakohtaparia saa, kompleksin paradoksin kyllä. Mutta yksi on nivel, joka nämä yhdistää, ja sitä luulen vastakohtaisuuden mustaksi joutseneksi: itsekkyys. Viihteen tekeminen ja antaminen voi olla epäitsekästä, mutta nauttiminen on usein synkeän hedonistista. Akka ja lapset hiljaa perrrr... kun isä katsoo jääkiekkoa. Time out.

    VastaaPoista
  16. Niin kuin Rienzi, en minäkään tajunnut.

    Viihde niin kuin viina turruttaa - ja molemmissa on kyse paosta. Itsemurhakin on pako, joten viina ja viihde ovat tietyn sortin itsemurhia nekin. Omaa sisintään voi paeta myös käyttämällä energiansa niihin näihin puuhasteluihin, mattojen suoristeluihin ja vessan peilin pyyhkimisiin.

    VastaaPoista
  17. Tuosta kuvasta:

    "Kuljetat tätä koteloa ja aina matkalla / niin kuin et tietäisi, / toista paikkaa ei ole, / on vain yksi, / ja sen voi ottaa leukansa alle, pohja on / punaista vaahteraa, / kansi kuusta, ei ole avarampaa tilaa soida." (Mirkka Rekola)

    Minusta ei ole tarpeen pohtia, onko Taikahuilu viihdettä vai taidetta. Sosiaalinen tapahtuma on aina viihdettä. Joku yksilö voi silti kokea esityksen niin vavisuttavasti, että muuttuu, eikä kokemus ole tyhjennettävissä muille.

    Viihteen ja taiteen/itsemurhan ero ei ole (epä)itsekkyydessä. Pikemmin se on jaettavuudessa. Suru on pystysuoraa, sanoi joku, joka ei ollut Kemppinen. Viihde on penkkirivitoimintaa.

    VastaaPoista
  18. "Viihde niin kuin viina turruttaa - ja molemmissa on kyse paosta. Itsemurhakin on pako, joten viina ja viihde ovat tietyn sortin itsemurhia nekin. Omaa sisintään voi paeta myös käyttämällä energiansa niihin näihin puuhasteluihin, mattojen suoristeluihin ja vessan peilin pyyhkimisiin".

    Aivan! Itsemurha voi olla epätoivoinen yritys päästä pois väärästä paikasta (eskapismia). Harmillisen usein tuo väärä paikka sattuu olemaan oma olemus ja keho.

    Joku viisas on sanonut, että paeta voi moneen suuntaan mutta kohdata vain yhteen.

    VastaaPoista
  19. Jussi:
    Εσύ μένει ακόμη όμορφες ημέρες που επωφελούνται στην φτωχή
    αγάπη μου, τα όμορφα έτη περνούν γρήγορα

    VastaaPoista
  20. Piippumiehenä olet ehkä kuullut mihin Casalsin tulitikut joutuivat suoritettuaan tehtävänsä?

    VastaaPoista
  21. Aiheesta "Toden viihteellinen olemus" saisikin jo huomattavasti monimuotoisemman kirjoitussarjan aikaiseksi. Tai no siihenhän tämäkin kääntyi.

    VastaaPoista
  22. Pettymyksistä huolimatta pitää yrittää nähdä hyvä toisissa ihmisissä.

    hulluus on diagnoosi tai tuomio

    mutta

    ei kai kukaan haluaisi, että esimerkiksi Loviisan tai Olkiluodon ydinvoimaloissa olisi joku samanlainen henkilö töissä kuin mitä Homer Simpson on. Silti piirretty Homer on hauskaa seuraa.

    esimerkiksi

    Homerin ja Bartin, eli isän ja pojan riitelyn voi myös nähdä tällä tavalla;

    http://www.youtube.com/watch?v=x394qP4raFs

    sekin on hauskaa, mutta erilailla. Ne ovat kuvauksia maailmasta ja me voimme ymmärtää niitä, jos pystymme samaistumaan niiden meissä herättämiin tunteisiin, sillä silloinhan nauramme tavallaan itsellemme.

    yleispäteviä vastauksia ne eivät anna. Ei auta Simpauttajaan vetoaminen, jos erehtyy sanomaan isälleen, että syö paskas.

    ja vielä tämäkin puoli asiassa on;

    Erno Paasilinna sanoi vuonna 1977, että

    "Vapaan kirjailijan, kulttuurityöntekijän ammatti Suomessa on niin absurdi, että ellei siinä ole jonkinlaista ihmisen omaa johtoajatusta, uskoa joihinkin asioihin, päämääriin, se olisi vielä naurettavampaa, kuin se nyt on saatu muodostumaan."

    onko jokin tuosta sanotusta oleellisesti muuttunut?

    VastaaPoista
  23. Itsemurha on yksi niistä ihmisen keksinnöistä, joiden käyttöohje on jäänyt laatimatta. Seuraukset ovat sen mukaiset. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Viihde ja itsemurha ovat vastakohtia.

    Pohdittaessa itsemurhaa on kai eroteltava ajatus itsemurhasta ja itsemurha. Olikohan se Marcel Proust, joka kirjoitti ettei voisi elää ilman ajatusta itsemurhasta. Henrik Tikkanen taas lausui, että kuolemaan johtanut itsemurha on epäonnistunut.

    Ajatus itsemurhasta on viihdettä. Siten se on yksi todellisuuspaon muoto. Ihminen ajattelee, että jos tämä ahdistus/masennus menee yhtään pahemmaksi niin ainahan sitä voi kuolla kupsahtaa. Samalla hän siirtää itsensä pois sen hetkisestä tunnetilastaan kokeakseen onnea, joka on "toisaalla" tai "töyrään takana" kuten Kallinen kirjoitti.

    VastaaPoista
  24. ad rienzi ja jusa

    elämä on pakoa kuolemasta.

    VastaaPoista
  25. Seuraavaa tahtoisin kommentoida:

    "Depression nimittäin tuntee siitä, ett sitä ei tunne.

    Ihminen joka sanoo:'Olen niin masentunut', ei ole masentunut."

    Kun syvän depression on käynyt läpi, niin seuraavan kerran sen tuntee - tai näin ainakin uskaltaisin itsestäni sanoa. "Kokeneena" oppii määrittämään masennuksen eri asteita ja sanomaan, onko kyse perusvitutuksesta vai vakavammasta.

    Ja jos on lääkärienkin mukaan ollut masentunut, seuraavan kerran toivottavasti uskaltaa ja tajuaa sanoa ääneen: "Olen niin masentunut."

    VastaaPoista
  26. Anonyymille, joka laittoi linkin HO:n juttuun DVD-murtautumisesta.

    Juu, on mielipide. HO teki ainoan oikean ratkaisun. Asia on verrattavissa siihen, jos joku taistolais-OpenSource-henkilö räpläisi avaimellaan kotiovellani ja yrittäisi mutautua sisään, niin turpiin tulisi.

    On se kumma kun viher-taistolais-OpenSource-porukka ei usko, että jokaisella on oikeus omaansa ja jos joku pellejärjestelmä ei toimi ilman että varastetaan muilta, niin tehkööt itse omansa.
    Ei millään pienellä marginaalikäyttäjäkunnalla ole oikeutta vaatia ja varastaa toisen omaa.

    VastaaPoista
  27. "Viihde on itsemurhan vastakohta."

    Ymmärrän tarkoituksen, mutten sanoisi ihan noin. Sanoisin niin kuin Don Jusa, mutta lyhyemmin:

    Viihde on itsemurhan korvike.

    VastaaPoista
  28. luvattomasta DVD:n purkamisesta...

    Markkinoilla on laitteita, joilla dvd -soittimen signaali nähdään missä tahansa toistolaitteessa. Kutsutaan DVD-soittimiksi. Edelleen lähettäminen tapahtuu scartin kautta, analogisena tai digitaalisena antennisignaalina. Kun on olemassa tietsikkaan kytkettäviä analogisia virittimiä nauhoitusohjelmineen ja monenmoista muuta kivaa sälää, eikun levy soimaan ja nauhoitus päälle. Tulisinko tuomituksi. Purkamisen estosignaali ei valitettavasti toistu.

    VastaaPoista
  29. ad jotain kommenttia

    Tuomioistuinten lisäksi Eu tuottaa välillä peräti hassua tekstiä. Erään puitepäätöksen johdannossa kuvataan tiettyä toimintaa, jota johdannon mukaan "vaikeuttavat tällä hetkellä merkittävästi jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin perustuvat muodolliset menettelyt,
    hallinnolliset rakenteet ja oikeudelliset esteet". Samaan hengenvetoon puitepäätöksessä esitetään, että "Euroopan unionin kansalaiset eivät voi hyväksyä tätä asiaintilaa,"...

    Jaa siis kuinka - Euroopan unionin kansalaiset eivät voi hyväksyä itse nimenomaisesti ja tarkkarajaisesti säätämiään kansallisia säädöksiä vaan ne ovat täynnä joutavia oikeudellisia esteitä... ah!

    VastaaPoista
  30. Ad hg

    Saarikoskella on tällainen runo

    Elämä oli epätasaisesti valoisa.
    Polku tuli metsästä, jossa fasaanit metelöivät, auringon laskiessa
    pelto oli häikäisevän vihreä.
    Talot olivat maastoon sopeutuvia, käden selkä tuoksui lämpimältä.
    Mielessä oli ajatuksia,
    joita en tuo julki,
    koska ne edistäisivät nurinkurisia hankkeita.

    VastaaPoista
  31. ja kaikille itsensä nirhaajille tai sitä harkitseville:

    whats too painful to remember we simply choose to forget

    :)

    VastaaPoista
  32. Jukka: Kuten kaikki muutkin, olen pohtinut, tuliko l’ennui maailmaan Baudelairen keksimänä. Saksalaisille kirjoittajille se oli Ekel.

    Peter Englundilla on kokoelmassa "Hiljaisuuden historia" essee "Ikävystymisen historiasta".

    Englund toteaa ensin, että vaikkei ikävystymisen tunne varmaankaan ole uusi asia, niin ilmiö siitä tuli vasta 1800-luvun kieppeillä. Aikaisemmin siitä ei pahemmin kärsitty; sillä ei edes ollut nimeä. Englundin mukaan ikävystyminen havaitaan, kuvataan ja nimetään 1700-luvun jälkipuolella, se tekee läpimurron 1800-luvun alussa ja kohotetaan Ongelman asemaan sen puolivälissä.

    Ilmiön havaitsemisen jälkeen siitä tuli pian raivokkaasti leviävä epidemia. Porvari ikävystyi vapaa-ajallaan ja työläinen tehtaassa. Porvarin 'edeltäjä', feodaaliherra, oli koulutettu vapaa-aikaan, joten ikävystymistä ei samassa määrin ilmennyt ja tehdastyöläisen edeltäjät, maanviljelijät, käsityöläiset ym. tekivät vaihtelevampia tehtäviä vaihtelevammissa olosuhteissa.

    VastaaPoista
  33. Viihde on taiteen itsemurha.

    VastaaPoista
  34. Himottu kohde haihtui ilmaan? Minulla elää toivo niin kauan kun on elämää.
    Kohteet toki joutuvat muuttumaan - minne ihailunsa laittaakin - mutta ensimmäinen tunne tai fiilis on yleensä jossain suhteessa hyvin oikea. Olen myös lukenut niitä ensimmäisiä tekstejä, mitä kirjoitin mm Frankfurterkoulusta, Chicagokoulusta jne tullut siihen, että ajatukseni olivat kirkkaampia juuri silloin, ennenkuin olin lukenut turhia ja liikoja. Mutta onko tämä pedagogista sanoa? Että ajatus juoksee paremmin kun ei lue liian syvältä? Toisaalta on oltava jokin kokemuspohja johon tuota mittaa ja minulla kokemus elämästä oli niin voimakas ja substanssitäyteinen, että se vastasi kymmenien vuosien lukemista. Mutta status ei siitä silti noussut; statusta en ole kahdenkymmenen vuoden jälkeenkään saanut nostettua: olen heille (kiusaajilleni) ikuinen kommunisti ja ikuinen merkonomi: no matter what. Puhutaan siksi viihteestä minunkin mielestä:

    "Ihmisiä viihdyttää kaikista eniten se, että saavat olla äänessä."

    "Kuuntele heitä, se viihdyttää heitä eniten"

    -> sehän on myös tieteen olemus siksi tänä päivänä: bubbles, just talking bubbles (sillä lukemalla mm 1700 luvun klassikot saa jo samantien selville sen, mikä edelleen falskaa mutta kun 300 vuotta on käytetty kiertämiseen ja tiedä häntä onko loppunut vieläkään sillä aina on joku kirkonherra jolle tiede ei vieläkään maistu).

    VastaaPoista
  35. Jussi:
    Minä olisin halunnut sanoa Saarikoskelle, ettei unohda niitä
    sillä never say never.

    VastaaPoista
  36. 'Asia on verrattavissa siihen, jos joku taistolais-OpenSource-henkilö räpläisi avaimellaan kotiovellani ja yrittäisi mutautua sisään, niin turpiin tulisi.' (Jarmom)
    Ei kun päinvastoin: asia on verrattavissa siihen, että joku myy minulle kodin ja yrittää silti hallita sitä kuin omaansa. Porvarilliseen omistusoikeuteen kuuluu se, että kun minä ostan DVD:n ja tietokoneen ne ovat jumalauta minun, ja minä käytän niitä miten haluan. Tekijänoikeusstalinistit saavat ne minun kuolleista kylmistä sormistani.

    VastaaPoista
  37. Kun kaikki plokin intellikentit aina siteeraa hianoja lausehia, mäkin laitan tähän vähä Mikel re Montaiknea:"Meillä on sielu, joka voi sulkeutua itseensä; se voi olla itselleen seurana, sillä on hyökkäys- ja puolustusaseet, sillä on mistä ottaa ja antaa: älkäämme pelätkö, että tällaisessa yksinäisyydessä ikävystyttävä joutilaisuus meitä kalvaisi." Rävähytän perähän viälä vähä latinaakin malliksi niin kun Katullus-vainaa taannoon sanoo:"O seclum insipiens et infacetum!"

    VastaaPoista
  38. HG

    Mitä videoklippiisi tulee, niin siinä oli esimerkki miehestä, joka on lukenut liikaa Kemppistä.

    Hyvä viihde naurattaa - ja joskus ihan mahdottomasti. Tässä tapauksessa viihteen seuraajasta itsestään on tullut taiteilija.

    Mutta ylevää saamme etsiä Kemppisenkin blogista suorastaan kissojen ja koirien kanssa, sillä kyseessähän on intelletkujen small-talk-palsta - juorutaan niin sanotusti fiksummin kuin eräät muut.

    Mutta liekö ylevä kadonnut kokonaan eloonjäämisen sivilisaatiosta? Onko ylevästä jäljellä on vain alkoholihuuruinen spleen, johon eräs - liki raivoraitis unilääkkeiden väärinkäyttäjä - Fr. Nietzsche suhtautui melko nyrpeästi.

    jussi

    Kierkegaardin Mozart-'luenta' osuu kohdalleen.
    Pitäisi osata toivoa vain sellaisia asioita, jotka 'toteutuvat' eikä mitään abstraktia huuhaata.

    Se onkin taitojen taito.

    *
    Alkaa väistämättä hymyillyttää, koska muistan Slavoj Zizekin siteeranneen ja pohtineen 'Ideologian ylevässä objektissa' juuri tuota Kantin ylevän määritelmää sekä Kierkegaardin kyseistä esseetä.

    Ai miksikö? No siksi, koska Zizekin mukaan Hegel 'asensi' Kantin kohdalleen, kun taas Kierkegaardin Hegel-kritiikki on Zizekille nerokasta Hegelin väärintulkintaa.

    Tällai tehdään uutta vilosoviaa. Harva siihen vain uskaltautuu ja kykenee.

    VastaaPoista
  39. Ikävystyminen on sitä, mitä koetaan odotushuoneessa (paitsi hammaslääkärin) ja palveluammatissa, kun asiakkaita ei tule, mutta lehteäkään ei uskalla lukea.

    Kävisikö alakulo?

    VastaaPoista
  40. Hienoa Mette, siinä on mukava sointi:

    - Mitä mies sumusta seulot?
    - Katson kauas ikkunasta.
    - Mikä sieltä odotat?
    - Alakulon tuloa.

    VastaaPoista
  41. Kyllä hullut, jotkut ainakin, tietävät olevansa hulluja.

    Voisin jopa väittää, että jotkut hullut nauttivat tästä tiedosta. He tekevät siitä itselleen määritelmän, identiteetin perustan.

    Tulee heti neljä tuntemaani tapausta mieleen.

    VastaaPoista
  42. Aivan. Onneksi on olemassa haaveita jotka eivät koskaan täyty.

    VastaaPoista