25. toukokuuta 2008

Kävelemisestä

Väitöskirjatyössä käveleminen on tärkeämpää kuin kirjoittaminen. Ei pitäisi kirjoittaa kovin paljon sellaista, mitä ei ole ajatellut valmiiksi kävellessään.

Siivilä on muisti. Kun on virittänyt itsensä kirjoittamistilaan, muistiin jäävät vain oikeat asiat. Jos sattuu olemaan liukas mielikuvitus, sitä kirjoittaa asiat paperille ennen kuin on ajatellut niitä loppuunkaan. Jos sattuu olemaan juristi tai yhteiskuntatieteilijä, osaa myös keinon sepittää sellaiset perustelut, että niillä pettää itseäänkin, ja etenkin itseään.

Oikeusneuvos Miettinen, tämä mahtavin tuntemani juristi, kertoi osallistuneensa usean väitöskirjan tekemiseen. Kaverit, esimerkiksi Kalle Makkonen, tulivat hakemaan korkeimmasta oikeudesta, ja sitten käveltiin halki tuulen ja tuiskun Espalta Kaivopuiston ympäri ja takaisin joko suoraan tai Taivallahden kautta, ja puhuttiin vaikeaa teoriaa.

(Matkat tuntuvat pitkiltä, mutta näistä silloin 30 – 40 vuoden välillä olevista miehistä moni oli kävellyt, juossut ja syöksyillyt Sulkavalta Petroskoin kautta Poventsaan ja takaisin. Tosin Miettinen sanoi, että Olostunturin koukkaus Lapin sodassa oli koko pitkän sotareissun kaikkein raskain jotos.)

Käsialasta päätellen Lönnrot ei kirjoittanut kävellessään mutta luultavasti hyvin paljon seisaallaan tai muuten tien päällä ollessaan. Siitä tekstiin on tullut se kävelemisen rytmi, joka toistuu sitten kalevalamitassa, jota ihmeellisesti on kuvailtu hourupäisten ukkojen yksitoikkoiseksi laulamiseksi.

(Kreikkalaisten eeposten distikon muistuttaa selvästi purren ryskytystä laitamyötöiseen lasketettaessa.)

Runoutta kirjoitetaan kynällä paperille, ei mielellään vihkoihin, ei edes Moleskin-merkkisiin. Runon ensimmäiset versiot on kirjoitettava huolimattomasti, merkitsemällä muistiin vain tärkeimmät sanat. Kun muutamakin säe on kirjoitettu huolitellusti, ne ovat lukossa. Niitä ei pysty enää muuttamaan, ja koko teksti voi joutua siitä huonoille teille.

Tieteellisen työn ja kävelemisen toinen yhtymäkohta on katkaiseminen. Yllättävän moni kuuluisa kirjailija kirjoitti seisaallaan vielä kun se ei muuten ollut enää tapana, esimerkiksi Dickens ja Hemingway.

Idea on yksinkertainen. Kun jalat todella väsyvät, on aika lopettaa, koska viimeistään silloin sujuvuus on saanut niskalenkin ilmaisevuudesta.

Muistan erään oman ison työni, joka kerta kaikkiaan oli saatava tehdyksi. Kävin kirjoittaessani aina 15 sivun välein metsässä kalliolla, joka on kuin pieni maapallo yrittämässä ulos suuren maapallon sisältä.

Kirjoittamisen ohjaamisen kannalta kävelemisellä on se merkitys, että hullukaan ei katso toista silmiin puhuessaan tärkeistä asioista, kuten avioerosta tai väitöskirjasta. Ne keskustelut käydään tyypillisesti henkilöautossa, jossa on siis pakko puhua Freudin keksimällä tavalla, puhekumppania näkemättä.

Vierekkäin kävellessä on kiinnitettävä jonkin verran huomiota reittiin, ettei putoa päälleen ojaan.

Vaikka onhan niitä. Joku suunnistaja, tyttö, mestari, kertoi harjoittelevansa kartanlukua tekemällä täydessä kilpailujuoksussa, myös kivikoissa, tiheiköissä ja rinteillä, sudokuja.

Korostan, että edellä oleva on aika aivoperäistä asiaa, koska minulla itselläni eivät enää jalat välttämättä kestä. Syy ei kuulu sivullisille, mutta se on lapsuus- ja nuoruusvuosina kahdesti sairastettu reumaattinen kuume, jonka jäljiltä etenkin jalkapöydän luut ovat pehmenneet ennen aikojaan.

Viis siitä; muistaako kukaan, miten se menee? Tavallinen perheenemäntä käveli ennen tavallisen päivän aikana jotain kymmenen kilometriä? Hyvä lääkäriystäväni sanookin, että normaalit kotityöt ovat hänen mielestään miehelle ja naiselle parasta mahdollista voimistelua.

Ja siihen käveleminen päälle.

Jutun kuvassa on, puhtaasti kerskailumielessä, kaksi viimeisintä tohtoriani, jotka saivat miekkansa Lappeenrannan promootiossa viikko sitten. Laudaturin väikkärit ja toinen lisäksi opponenttina olleelta Cambridgen proffalta lisän ”with honours”.

Että sellaisia tyttöjä (ja poikia, joista ei nyt ole puhe).

24 kommenttia:

  1. Täytyy myöntää, että nättejä nuo tohtorihatut!

    VastaaPoista
  2. Kun nyt ei ole kerran puhe pojista - vaan kerrankin vain tytöistä - en malta olla nostamatta esiin Nojoud'ia. Olemmehan tässä tuomareitten kera.

    Nojoudin tapaus on lisäksi tuore.

    Nojoud, 8-vuotias tyttö Jemenistä, hyppäsi taksiin ja ajoi lähimmän tuomarin puheille - ja pyysi saada vapautusta 30-vuotiaasta miehestä, jonka kanssa isänsä oli hänet naittanut.

    http://ubuntero.org/ftmichael/weblog/2309.html

    Ennen kuulumatonta Jemenissä, mutta Nojoud voitti - ja sai palata kouluun.

    On muuten vähän mainostettu musliminaisten promootioita - mutta vielä 1200-luvulla heitä oli professoreina - mm. Ibn Khallikanin opettajana.

    Olisiko islamin tieteen (sen stagnation) dilemman aika avautua!

    Platonhan arvosti naisen koulutusta, mutta lähinnä kvantitatiivisista syistä - lisäisiväthän naiset oppineiden määrää.

    Nojoudin tapaisten tyttöjen vapautuminen tuo kuitenkin myös huikean kvalitatiivisen muutoksen koko yhteiskuntaan - ja nyt islamiin. Mm. salivuus on naisen erityislahjoista yksi arvokkaimmista.

    Miehen ja naisen eroavuus erityisesti sallivuuden suhteen on yksi väittelyä herättävistä kysymyksistä. Nojoudin tapauksessa kiinnostaa myös se, että hänet "vapauttanut" tuomari oli poikkeuksellisen salliva - ja päätöksellään suurta närkästystä herättävä.

    Paradoksaaliseksi osoittautuu myös se prosessi, jossa eurooppalainen sallivuus lähti uuteen nousuun n. 800-luvusta eteenpäin. Kun naisen sallivuus "vapautuu" seuraukset ovat kumulatiivisia - myös miestä muuttavia. Avaimeksi nousee siis kysymys salliko ensin joku miehistä naiselleen jotain - luopuen traditioistaan, joista kiinni pitäminen on hänelle niin typillistä.

    Vai oliko tuo nyt lopulta niin merkittävä teko! Oleellista on se, että nainen on ollut (ja on) lopullinen sallivuuden - ja näin kehityksen - promoottori. Tänään me miehet olemme heiltä jo paljon oppineet.

    Nojoud saakoon varjelusenkelit matkalleen!

    VastaaPoista
  3. Onnea jälkikasvulle ja hyvä tilaisuus mainita, että oma viimekesäinen Dr. nöpöstiina pääsi Zürichin yliopiston nanotutkijoiden ryhmään. Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

    Eilen aamulla olin kertoa kävelystä historian sisään Vodlajärven kansallispuistossa.
    "Kuuntelemme kuin radiota, kun luut pitävät aamuista nimenhuutoaan.
    Sitten kun tulemme vanhoiksi.
    Nyt lähdemme matkalle
    ja ensimmäinen matka
    on välimatka."
    (jne. 2006)

    Toivottavasti silmät on parantuneet hyvin, jos ne nyt leikattiin ja kuului kelle tai ei!

    Siellä Vodlajärvellä oli kummallinen kokemus, kun tuttua kieltä puhuvien ajatusmaailmaa ei ymmärtänyt - pörräsivät kuin ampiaisparvi omassa pörinässään. Ja elämisen jäljet maisemassa imivät voimakkaasti kohti hiljaisuutta...
    (... nyt kurssille)

    VastaaPoista
  4. Adolfille

    Ennen kuin ranskalaiset, josta, kuten hyvin tiedämme, on johdettu sana "raakalaiset", hävittivät Guisgard-Hohenstauffien luoman sivistyksen, valmistui Salernon koulusta naispuolisia tohtoreita ja opettaa saivat kaikki, joilla oli pätevyys, riippumatta olivatko he naisia vai miehiä, juutalaisia tai krisittyjä ja kun Pariisin "yliopistossa" keskusteltiin enkeleiden määrästä, tuli Salernoon Bagdadin ja Al Azharin yliopistosta oppineita kertomaan aritmetiikasta, kemiasta, geomatriasta ja synnytysopista.

    Sitten tulivat ranskalaiset, ja niin kuin aina, kulttuuri taantui 300 vuotta.

    VastaaPoista
  5. Yksi isän enoista oli ratsumestari, kun ne toiset olivat lentäjiä. Se osasi vikeltää ja se sanoi ettei hevosia saa pelätä. Äiti kyllä sanoi, että se oli väärässä, mutta se taas johtui siitä, että yksi sen isän oriista oli kantanut sitä suussaan pitkin peltoa silloin kun se oli ollut neljä tai viisi vuotias.

    Rakuuna oli sotilas joka taisteli jalan, vaikka liikkuikin ratsain.

    Niinpä olin kuullut tuosta Heiliges Römisches Reichistä jo ennen kuin menin kouluun ja Breitenfeldin taistelusta, kun se isän eno oli niistä kiinnostunut. Se tuntui salaperäiseltä, niin kuin sen luurankotakkikin. Se puhui myös Piri Reisin kartasta - mistä lie kuullut - ja se kiinnosti vielä enemmän, vaikka sai se Kuoleman eskadroonakin hyvin mielikuvituksen liikkeelle.

    Mutta oli se Kaaban kiertäminenkin kuin suoraan Tarzanfilmeistä, siis niistä missä oli Johnny Weissmüller.

    Mutta ei ne pyhiinvaellukset sillä lailla kiinnostaneet. En tiedä miksi, äiti niistä joskus puhui, kun sen äiti oli siellä Venäjällä paljain jaloin sellaisia tehnyt, äitikin oli jollain ollut mukana, mutta se retki oli kestänyt vain jonkun päivän.

    Ristiretket tuntuivat silloin jännittävimmiltä ja David Livingstone. Vaikkakin T.E.Lawrence oli kaikista kiinnostavin.

    Sitten oli se vaihe, kun kirkkaimmat kävelykokemukset liittyivät melkein pelkästään siihen, miten pysyi pystyssä sillä jäisellä tiellä, joka tuli Tarvaspään suunnasta Munkkiniemeen, kun jonakin pimeänä lopputalven viikonloppuna suunnisti takaisin kotiin ja Munkkiniemen uimarannalla nautittu vinkku - Alger tai Nordfors - oli noussut päähän.

    Joskus silloin broidi kiinnostui ufoista ja minä sen jälkeen, ennen kuin se lähti opiskelemaan teoreettista fysiikkaa ja ennen kuin se kyllästyi siihen. Ja silloin alkoi kiinnostamaan tuo avaruus.

    Ja joskus myöhemmin kirjoitin lyijykynällä yhteen vihkoon seuraavaa - muistiinpanoja jostakin; maapallon pyörimisnopeus päiväntasaajalla on noin 0,5 km/s - maapallo kiertää aurinkoa 30 km/s - aurinko liikkuu lähitähtien suhteen noin 20 km/s suuntana Herkuleen tähdistö - aurinko ja lähitähdet kiertävät Linnunradan keskustaa noin 220 km/s - Linnunrata liikkuu lähigalaksien suhteen noin 300 km/s suuntana Andromedan galaksi - Linnunrata ja koko paikallinen galaksiryhmä putoavat kohti Neitsyen tähdistöä noin 500 km/s ja sitten juttu jatkuu Keplerin liikelaeilla.

    Nyt aioin kävellä katsomaan Indiana Jonesia, tosin siitä tulee vain parin kilometrin lenkki.

    VastaaPoista
  6. Nuoret ja rohkeat tohtorit aina kääntävät miekkaa haavassani, olisiko sittenkin pitänyt ottaa muutaman vuoden häpeä ja elintason tonnikalakuuri saavutukseen tuon ikuisen kunnian. Sisko myös alansa nuori laudaturein ja honoraatioin lehdistössäkin guruksi leimattu tähti omine ryhmineen ja rahoituksineen.

    Vierekkäisyys on kuten Kemppinen kirjoittaa, mutta lisäksi on jotain salattua läheisyyttä. Tapakulttuurimme sallii vierekkäin istumisen vain oman morsiamen kanssa, muutoin on aina istuttava vastakkain, siis maisema-asemissa. Tai ehkä se on se pöytä siinä välissä... Ja suudellahan sai aikanaan poskelle eli vieretysten nimenomaan naimattomia naisia, kuin sisaria ikään, naineita rouvia sen sijaan vain kädelle.

    VastaaPoista
  7. Upeita doktoreita. Koko elämä edessä valintoineen. Hyviä ihmisiä ei koskaan ole liikaa.
    Josta tulikin mieleeni eilinen elokuva The Kite Runner perustuen Khaled Hosseinin saman nimiseen romaaniin, joka on loistava kuvaus Afganistanista, elämästä, ystävyydestä ja rakkaudesta.

    Vapaa suomennos kohtauksesta, jossa kaksi pikkupoikaa keskustelee:

    - Kirjoitin tarinan.
    - Mistä se tarina kertoo?

    - Miehestä joka löytää taikakupin.
    Ja hän oppii, että jos
    hän itkee kuppiin, niin hänen kyynelistään
    tulee helmiä.
    Hän on hyvin köyhä...tajuatko?
    Tarinan lopussa hän
    istuu helmikasassa verinen veitsi kädessään ja
    kuollut vaimo käsivarsillaan.

    - Joten hän tappoi hänet?

    - Kyllä, Hassan.

    - Siksi hän itki ja tuli rikkaaksi.

    - Ànnatko luvan tehdä
    kysymyksen tarinasta?

    - Tietysti.

    - Miksi miehen täytyi tappaa vaimonsa?

    - Koska jokaisesta hänen
    kyyneleestä tuli helmi.

    - Kyllä, mutta miksi hän ei voinut
    vain haistaa sipulia?
    --------------------------------
    Arvostelu elokuvasta:

    http://www.iltalehti.fi/leffat/200803287439043_la.shtml

    VastaaPoista
  8. Petjalle

    Kun näitä tieteen edistäjiä / jarrumiehiä listataan, unohdetaan yleensä tarkistaa, mistä kaverit olivat kotoisin.

    Frankeista nyt tiedettiin jo 600-luvulta, että olivat (irlantilaisten mukaan) laiskoja ja oppimattomia - miehiä. Mutta löytyy sieltä myös jo 800-luvulta - siis 300v. ennen Salernon syntyä - oppineita naisia, kuten Dhuoda ja Hrotshwita.

    Paljastava on seuraava lainaus:
    ”.......”Written monuments exercise a jealous tyranny...” ”Yet, we know from the handful of women’s manuscripts that are extant and from innumerable references in men’s manuscripts that women did contribute in very tangible ways to many areas essential to the growth of Western intellectual tradition.” ”...medieval woman slowly but surely helped an illiterate society to become a literate society.”

    Tämä tosin kuvasi jo 1000-lukua, mutta paljastaa, miten heikolla itsetunnolla varustettuja miehet olivat.

    Ja siinä olisi auttanut päivittäinen opponentti vierellä!

    Mielestäni paljon puhuva on se, että Salernon yliopiston perusti Constantinus Africanus - eikä mikään Rooman kulttuurin perillinen.

    Egyptistä - **Rooman rajojen ulkopuolelta** - kuten Irlannista - tuli vapaus naisille opiskella ja opettaa meitä manner-eurooppalaisia - barbaarien perillisiä.

    Kun katsellaan myöhäisantiikin neroja, kuten Archimedes ja Ptolemaios, he tulivat alueelta, joka sai vaikutteensa Egyptistä - ei Roomasta. Yksi Egyptin lahjoista Aleksandrialle oli juuri tämä naisen arvostus.

    Mutta frankit taas, jotka Sinä, Petja, vetäisit tässä hirteen, he olivat itsessään jo barbaariheimo ja lisäksi saaneet vaikutteita ohi pyyhältäneiltä muilta hurjapäiltä. Frankkien ja koko manner-Euroopan pimeys oli käsin kosketeltavaa kovuutta.

    Kaiken jäykkyyden ja machoismin perustana seisoi antiikin Rooma ja sen sotilaallisuus, jota sitten kristityt piispatkin alkoivat 300-luvulla kopioida.

    Jos vielä lopuksi otan **vastapuolelta malliksi** kristityt nestoriolaiset, muslimien tieteen kätilöt - löydän kärkinimien joukosta yksinomaan naista ja avioliittoa arvostavia lääkäreitä - 900-luvulle asti. Samaan aikaan Rooman kaikkinainen kaaos vei nuoren kristikunnan lännessä - etenkin sen oppineet - vuosisataiseen asketismiin - ja naisellisuuden hylkimiseen.

    VastaaPoista
  9. Naiset ovat kauniit ja hatut komeat. Mutta taatusti noissa asuissa on sellaiset kapeat hameet, joilla ei kyllä hedelmällisesti kävellä.

    Vaatteet ratkaisevat kävelyn. Toki kengät ovat tärkeimmät, mutta lantion liikekin merkitsee. Minihameessa lantiota intoutuu liikuttamaan enemmän kuin on tarpeen ja vielä tarkkaamaan liikkeen vaikutusta. Ajattelusta ei tule mitään. Pitkät kapeat hameet estävät kaiken liikkeen. Rienzin karsastamat farkut ovat kävelyyn paremmat kuin verkkarit, jotka ovat kaikin paikoin niin kaukana ihosta, että ruumis katoaa ja sen myötä ajatus. Paras kävelyasu on leveähelmainen hame. Siinä on myös helppo istua risti-istunnassa ikuisuuden kestävissä kokouksissa. Joogaan perehtyneet osaisivat ehkä selittää, miksi mieli pysyy kirkkaampana siinä asennossa. Liittynee verenkiertoon. Suosittelen tuomareillekin.

    Minun vakituinen kävelykumppanini katsoo reitit kartasta etukäteen, kun lähdetään kauas. Minä kulkisin pääteitä, mutta hän vie läpi sysimetsien, jyrkänteiden, hetteikköjen ja piikkilankojen. Ei siinä auta muu kuin seurata. Hänellä on nimittäin käsittämätön suuntavaisto. Aina on päästy perille. Silmiä katsellaan piipunpolttotauon aikana.

    Kotitöiden liikuttavaan vaikutukseen uskon vankasti. Mutta että ajattelisi silloin - hah! Minä olen yleensä pirun kiukkuinen, kun imuroin, koska inhoan imuroimista. Kiukku tekee tehokkaaksi mutta estää ajattelun. Tiskaamistakin inhoan, mutta olen huomannut, että kykenen suggeroimaan itseni reippaaksi ja kapinattomaksi perheenäidiksi, kun valitsen taustalle Iskelmäradion enkä rockia. Joku kommentoija paljasti kerran kuuntelevansa Kemppisen radio-ohjelmaa tiskatessaan. Se ällistytti minua. Siihen en kykenisi. Kolisevatkin häiritsevästi ne astiat.

    Tässä vaiheessa elämääni tiedotan JarMomille, että ei Saarioisten ämmiä saa pilkata. He ovat oikein kivoja meistä muista ämmistä, jotka emme ole luontevasti kotitaloustöihin suuntautuneita.

    VastaaPoista
  10. Kävelystä ja "kävelystä" viisaasti, kiitos! Vierekkäisyydessä ja vastakkaisuudessa rajat asettuvat eri tavoin. Vierekkäisyys tukee ajattelua, vastakkaisuus kuuntelua.

    Merete Mazzarella on kävelyttänyt minua viime päivien aikana. Hän tarjoaa tämän blogin kirjoittajan tavoin koko ajan teitä ja polkuja ja ajaa konkreettisestikin liikkeelle. Olen kävellyt talossa ja talon takana, metsän ja veden rajassa, hämärän ja valon rajassa, ehkä kevään ja kesänkin. Tinkimättömyys salpaa välillä hengityksen tai sitten se askellus. Kirja lähenee loppuaan; en soisi sen päättyvän.
    Entisajan kunnon emännät olivat koko ajan ”jalkojen päällä”, sitten kunto heikkeni, kunnes ”jalat alkoi loppua” ja sitten oli viimein ”liikut pois”.
    Leenan, kirjoitit kiehtovasti kävelystä ja kuuntelusta. Mistä löytäisin sen ”jne 2006”. Mainitsemasi radioasema on sattuneesta suksille noususta tullut minullekin tutuksi.

    VastaaPoista
  11. Egyptistä - **Rooman rajojen ulkopuolelta** - kuten Irlannista [...]

    Käsittääkseni Irlanti ei ole koskaan kuulunut Egyptiin.

    Saa korjata.

    VastaaPoista
  12. Mummoselle:

    Kyllä pilkkaan Saarioisten ämmiä jorinoineen, joissa vetoavat äidin hyvään ruokaan.
    Kyllä se on sillä lailla, että toisen vanhemmista on valmistettava lapselleen hyvää kotiruokaa. Muutoin ei kannata lapsia hankkia. Mielestäni tämä on vanhemmuuden eräs peruspilaareista.

    Totuttamalla pienet lapset valmiisiin eines-aterioihin, osoittaa vanhemmilta lähes täydellistä välinpitämättömyyttä lapsistaan.
    Vanhemmilla on muka joku vitun kiire siinäkin asiassa saada valmista nopeasti, ettei tarvitse lapsiinsa että huolenpitoonsa liiemmin aikaa uhrata.

    VastaaPoista
  13. Ad mummo:

    Voi Jeesus Kristus sentään, kun astianpesukone on keksitty. Ei kenenkään pidä astioita enää käsin pesemän.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kysymästä männistön muori!

    Siitä ihan vierestä se nappi aamuisin löytyy - ei se ole tekniikkaa, se on sitä kuuluisaa yhteistä aallonpituutta. Onkohan se sama asia, jota nuorena en ymmärtänyt - että miten Larin Paraske voi kiittää, kun kaikki on käynyt pahimman jälkeen. Kiitti siitä, että leuat liikkuu. Ja se taitaa tehdä Nassim Talebista niin läheisen, koska luetttelee tilanteet, jolloin olisi voinut käydä niin, ettei häntä enää olisi - ei niinkään ne extremistanit ja Gaussin käyrät.
    Kuka muistaa miten Ralf Gothóni friskaantui, kun rupesi niitä viittä tiibetiläistä liikettä harjoittamaan. Ja miten itämaiset tanssijat pystyvät liikkumaan monirytmisen epäsymmetrisesti. Se vasta kävelyä onkin, eikä tarvita painonnostajan luustoa.
    Toisen kuunteleminen on vaikeampaa, se taitaa onnistua vain luojan armosta.
    P.S. - koko runo on tuolla ja Natalia Baschmakoffin kääntämänä myös venäjäksi. http://leenanylander.net/vodlaj3.html

    VastaaPoista
  15. Mummo kirjoitti: "Joku kommentoija paljasti kerran kuuntelevansa Kemppisen radio-ohjelmaa tiskatessaan. Se ällistytti minua. Siihen en kykenisi. Kolisevatkin häiritsevästi ne astiat."

    En muista, olen voinut olla minäkin. Tiskaamiseni tosin on vain huuhtomista koneeseen siirtämisen yhteydessä. Mutta arvokkaat paitani silitän itse (naiset eivät yleensä osaa silittää tuplamansettista hihaa kuten sen haluan), ja pienen tiskauksen ohella nimenomaan silittäminen on hyvää kuunteluaikaa. Siinä menee Kemppinenkin (parasta merenrantakävelylle), mutta useammin kuuntelen Reseptoria, Radiaattori tai biologiaohjelmia. Aristoteleen kantapää on alakerran imurointia varten (loppuu kesken viimeistään portaikossa).

    Salainen ase on kuulokkeissa: käytän mp3-soittimena nokialaisia (lähinnä N95 8 GB:tä tai vanhempaa N91 8 GB:tä jollen poikkeuksellisesti ole napannut ohjelmaa jo päivällä E90:iin - N810:ssä minulla on 8 gigan kortilla arkisto vähän harvinaisemmille äänitiedostoille, mutta se mokoma ei tue stereo-Bluetoothia), joita on helppo kuunnella langattomila (HF 503 ja 604 ovat parhaat) tai imuroidessa käytän Sennheiserin tai Philipson vastamelukuulokkeita. Jälkimmäiset ovat kuppimalliset ja kelpaavat kuunteluun myös ruohonleikkuria käyttäessä. Ja käveölyllä on kiva panna GPS:ää hyödyntävä Sports Tracker päälle niin saa askeleet, matkan ja reitinkin talteen.

    VastaaPoista
  16. Mieheni sekotti vaimonsa hattuun.
    ..
    Hattutemppu: taikuri Kemppinen otti korvista ja veti ulos punasilmäisen kanin: minut - nyt ollaan lisäännytty tarpeeksi. Tarvitsen uuden elämän ja uuden hahmon itselleni.

    ..
    Talking is mental walking; toimii myös päinvastoin; walking is mental talking.
    Pääasia on, että pää liikkuu tai jotain liikkuu päässä.

    ..

    VastaaPoista
  17. ad jussi (...kohti Neitsyen tähdistöä noin 500 km/s)

    Jalankulkijoillekin siis turvavyöpakko ja jumalalle roimat sakot ylinopeudesta... niin ja suojakypärät... hei missä on mun suojakypärä!

    terveisin LVM

    VastaaPoista
  18. Tuosta tähtien vauhdista tulee mieleen muutama muukin globaali huoli. Kun vesi nousee pari metriä, suurkaupunkien myrkkyvarastot kaatopaikat ja ydinvoimalat taitavat huuhtoutua mereen, jonne diffuusio kaiken ajan oloon levittää. Meret kuolevat. Kiinan autoistuminen, jääkaapistuminen ja pesukoneistuminen merkitsee MUUN MUASSA raaka-ainevarojen loppumista vaikka käyttövoima olisi jalkahiki. Linkola taisi olla varsin oikeassa. Asema, jolla junan olisi pitänyt pysähtyä on mennyt jo. Asiaa on tietysti mukavampi itkeä jaguarin etupenkillä kuin minin.

    VastaaPoista
  19. Lipsahti - Tarkoitin...

    Egyptistä - **Rooman rajojen ulkopuolelta** - kuten MYÖS Irlannista - tuli vapaus naisille opiskella ja opettaa meitä manner-eurooppalaisia - barbaarien perillisiä.

    Tämä täsmentävä sana "MYÖS" (Anonyymille) vahvistaa tuota löytöäni Rooman imperiumin ulkopuolisten alueiden positiivisesta poikkeavuudesta, liittyen mm. luovuuteen. Ja tämä luovuus nousi vahvasti juuri sallivuuden myötä.

    Pariisin päihittäneen Oxfordin yliopiston luojat, fransiskaanit olivat olemuksensa geeeneiltä jotain samaa kuin nuo yhteisöt, joissa nainen oli mukana kuvassa. Fransiskus lienee itse ollut herkällä olemuksellaan (äitinsä "toivomana" luomuksena) innoittajana. Niinpä juuri Oxfordissa - edelläkävijänä - alettiin arvostaa intuitiota ja induktiota tieteellisen ajattelun työkaluina.

    Syyria, vaikka olikin jo Rooman liepeiden ulkopuolella sai silti tartunnan asketismiin. Itäisen Syyrian nestoriolaiset sen sijaan olivat tästä vapaat, kuten yllä kerroin. Kun ei enempää kiinnosta "syyt ja seuraukset" myöhäisantiikissa, en paljasta nestoriolaisten salaisuutta. Sorry!

    VastaaPoista
  20. Henry David Thoreau ja "Kävelemisen taito". Pidäkkeetöntä meininkiä.

    VastaaPoista
  21. Ad anonyymi

    ;)

    No ei pidä unohtaa maan vetovoimaa, joka muuten tuntuu joka vuosi vain voimistuvan.

    Tuo liikkumisnopeutemme avaruudessa selviää - kun otetaan huomioon kaikki nuo mainitut liikkeet suuntineen - ja verrattaessa sitä sitten levossa olevaan taustasäteilyyn (joka siis täyttää koko avaruuden).

    Kepleriltä kului Wikipedian mukaan yhdeksän vuotta planeettaliikkeen lakien löytämiseen, eikä hänellä ei ollut käytettävissään analyyttista geometriaa eikä differentiaalilaskentaa, eikä tietokoneita.

    Ehkäpä kävi välillä pitkillä kävelyillä, mutta löytyikö kuuntelijoita.....

    VastaaPoista
  22. Jaa, täytyy kai ensi kerran tiskatessa pölliä lapsilta mp3-soitin ja kuunnella siitä sivistäviä tai ainakin AC/DC:n Highway to Hell. Mutta, Toipila, ei auta Jeesus Kristuskaan tässä: käsin tiskaaminen on ehkä kamalaa mutta kumminkin kivempaa kuin koneen täyttäminen ja tyhjentäminen. Minä kannatan veden lämpöä kättä vasten. Ja olen liukuhihnatyöntekijänä taatusti nopeampi kuin kaikki Saarioisten ämmät yhteensä.

    VastaaPoista
  23. Minä ehdottaisin pyrstösulkia hattujen sijaan. Hatut (varsinkin nuo kovat)suojaavat ehkä hieman kivisateelta, mutta lentoonlähdön ne kyllä estävät tanakasti. Sulat sen sijaan peräpäässä, ah, potku vain persuksiin ja lentoon.

    Sekoittumisia hatuissa ja naisissa tapahtuu muuallakin kuin teillä, HG. Mutta sinulla ei mitään hätää, sinähän näet ja reagoit.

    Yhtämieltä JarMomin kanssa. Mitä vanhemmat(kin) menettävätkään ruokkiessaan lapsensa valmiilla hyllytavaralla.
    (...hoidattaessaan heidät ammattihoitajilla ja - epäilenpä - että kohta hoidattavat oman sänkyelämänsäkin ammattilaisilla, kunhan mainiosti sitä mainostetaan)

    VastaaPoista