28. toukokuuta 2008

Tansseja ja lauluja

Musorgski oli eri mieltä ja sanoi, että taide on tapa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, ja kaatoi taas lasillisen.

Sellainenkin väite on esitetty, että Repinin kuuluisassa Musorgskin muotokuvassa, jossa neron katse ikään kuin tunkeutuu olevaisen tuolle puolen, neuvokas taiteilija oli itse asiassa sijoittanut viinapullon oman vasemman olkapäänsä taakse. Siitä tuo katse.

Sama ja tiettävästi vielä todenperäinen tulkinta tunnetaan Otavassa olevasta Sillanpään 30-luvun muotokuvasta, jossa kuvattavan asento on erittäin luonteva ja rento ja vasen käsi roikkuu hauskasti nojatuolin käsinojan yli kohti lattiaa. Taiteilija nimittäin jätti kaljakorin pois kuvasta. Kun tämän taidehistoriallisen analyysin on kuullut, maalaus saa lisäannoksen uskottavuutta.

Kuoleman lauluja ja tansseja on Musorgskin tunnettu laulusarja.

Olen muutaman kerran kuullut liedejä luonnossa ja tiedän siitä, että niitä ei oikeastaan voi levyttää eikä kuvata. Pianisti ja laulaja saavat aikaan rajallisessa tilassa ja pienen, vapaaehtoisen yleisön joukossa jonkinlaisen transsin. Kuulija on musiikin sisällä.

Kyllä minä silti kuuntelen lauluja levyltä ja olen erikoisen hyvilläni Kirkkonummen kirjastosta, jonka laajasta valikoimasta olen ripannut suurimman osan itselleni. Fischer-Dieskaun ja Gerald Mooren Schubertin koko laulutuotanto – parisenkymmentä CD-levyä – ei ole mikään pikku juttu. Ehkä kumpikaan ei päässyt enää koskaan aivan samaan kuin näissä 1960-luvun äänityksissä.

Näinä päivinä olen penkonut vanhoja tiedostoja ja papereita ja miettinyt nyt minäkin vuorostani, mihin nämä vuodet menivät.

Oli näetsen aiheellista selvittää, milloin ja millä hinnalla pääsisi eläkkeelle. Nykyisin voi aivan hyvin jatkaa valikoivasti töitten tekemistä eläkkeeltä käsin. Eläkettä ei vain enää kerry enempää. Tämä saattaisi tarkoittaa, että erilaiset, toinen toistaan saatanallisemmat kupongit, lomakkeet, kuulustelupöytäkirjat ja vastaavat voisi hyvällä omallatunnolla jättää nuoremmille ja keskittyä kivoihin asioihin, kuten opinnäytteiden ohjaamiseen ja projekteihin.

Valtiokonttori löysi virkaurastani erään ongelmakohdan, ja varmistaakseni, että muistan oikein, hyödyin ensimmäisen kerran elämässäni DRM-tiedoista.

Aloin käyttää digitaalikameraa vuonna 2000. Niinpä näen suoraan valokuvan tiedoista, että HIITin avajaiset olivat 5.11.2001 ja että rehtorit ottivat tuhdisti kakkua.

Tietotekniikka on sellainen ala, että melkein kaikki sen uranuurtajat ja suuret nimet ovat nuorempia kuin minä. Laitoksellamme on ollut eilen ja tänään SAB eli tieteellisen neuvottelukunnan käynti. Siihen kuuluu merkkihenkilöitä eri puolilta maailmaa. He ovat kaikki minua nuorempia, paitsi ehkä tämä kiinalainen. Xinhuan tyypeistä on vaikea sanoa.

Mutta nähtävästi laitoksemme vaikuttaa haitallisesti. Sama joukko, joka katselee seitsemän vuoden takaisista valokuvista ylioppilaan asemassa, on enimmäkseen edelleen maisemassa.

Tätä eivät yliopistojen ja niiden laitosten arvostelijat aina muista. Kuten instituutiot myös instituutit ovat kuolemattomia.

Minulle on osoitettu henkilö, jolla on sama homma kuin Sir Isaac Newtonilla aikoinaan, ja olen tuntenut tyypin, jonka muuan edeltäjä hänen yliopistovirassaan oli Sir Francis Drake, paremmin tunnettu rosvoiluistaan.

Piratismista – ymmärrätte etten esittele enkä käsittele hovioikeuden uutta DVD-oikeustapausta. Oppilaat ehtivät joka paikkaan. Ei ole sopivaa vallankaan tuoreeltaan ruotia ratkaisua, josta on ollut vääntämässä turhan tuttuja ihmisiä.

16 kommenttia:

  1. hyödyin ensimmäisen kerran elämässäni DRM-tiedoista.

    Kiva että edes joku niistä hyötyy. Rankaisupuoltahan niissä kaikille on niin paljon että hirvittää. Paljonkohan mahtaa maailmassa kulua turhaan öljyä sen vuoksi että pitää käyttäjiä kiusata? Etenkin kerrannaisvaikutukset huomioiden?
    Vaan oliko kyseessä tosiaan DRM vaiko ihan vain tavallinen metadata, CRC tai muu varmenne?

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi:

    No niin. Onhan sitä tullut julkaistuakin kaikenlaista metadataan liittyvistä ilmiöistä. Se, samoin kuin DRM, ovat aika moni monimielisiä.

    Jos kirjoitan blogiin "metadata", mieleeni tulevat muun ohella iTunesin musiikkikappaleiden nimet ja tiedot esittäjistä ja jopa tiedostojen nimet.

    Puheena olevassa tilanteessa oli tietenkin puhe metadatasta, "date created".

    Käsitteellisesti esim. kirjastokortti on metadataa, eikö vain?

    Olen mielelläni epämääräinen näissä asioissa, koska tiedän asiaan aikoinani paneutuneena, että "data" on pelottavan helposti harhaanjohtava sana.

    Vähän niin kuin signaali. Yhden miehen signaali on toisen miehen kohinaa.

    VastaaPoista
  3. Jaa - arvelinkin et mahtavat olla ohjattuja, mutta sehän ei minun tarkoitusperiä häirinnyt – eikä tavallaan kuulukaan. Toissapäivän jälkeen oli eilinen. ”Järki traagisen avuton käytännön kovissa seikoissa. Me hunajaan tarttuneet mehiläiset pimeiden peilien
    välissä, hyväilyn kulmakarvat hopeisten luomien yllä kosteina välkkyen.” Kirjoittaa
    Väinö Kirstinä, Baudelairen suomentaja hänkin ja teos on Luonnollinen tanssi ( että
    ainakin yhden sanan yhteys päivän teemaan).
    Eilistä jäpitän, että mikä-mikä valtakunta? Eikö reisille saa mennä, tarvitaanko joka pisara
    kosmetiikkateollisuuteen hoitamaan tabeslioreiden ihohuokosia. Ja mikä-mikä sisäoppilaitos ja kädet peiton päällä kontrolli?
    Kun nuori teippasi piuhat rintaansa ja laittoi töpselin seinään, rukoilin kouluihin ja joka
    paikkaan tunneasioiden käsittelyn opettamista. Sellainen elinikäinen yhdessä epäonnistuminen olisi hyvä päämäärä. Mutta aidosti ei saa laulaa videollakaan!

    ”ovia
    ovia
    jokaisen oven takana asiantuntija
    ihmisentuntijaa ei löydy”

    Eero Vanhatalo, tapahengittää, Pilot-kustannus 2002

    Viinajutut viihdyttää kangerrellen, kun on nähnyt miten viinaan kuollaan.
    Mutta ei se ole vainoharhaa, jos epäilee että työpaikalla huomataan, että on humalassa.
    Tulevaisuuteni on kansaneläkkeen varassa, huokasi Jarno Pennanen ja sitäkään tulevaisuutta hän ei saanut. Tämä aamu ei ole hassumpi. Ja samaisena toissapäivänä
    poikkesin ohi mennessäni autopurkaamolle kyselemään Opelin pölykapselia.
    - Pieniä ei ole ollenkaan, vastattiin ensimmäisessä ja seuraavassa sanottiin:
    - Ei me pidetä ollenkaan, kun niitä on niin monenlaisia. Onko aikaa, voi niitä tuolta löytyä.
    Tarjosi minulle meisselin käteen. Hetken raksutti, että miten hienot naiset sanoo tällaisessa tilanteessa, sitten kävelin myymälän läpi hehtaarivarastolle. Ensinäkymän alueella ei näkynyt kuin kapteeni Koukun rautajalan varassa konkallaan olijoita ja vanteista rakennettu ilmava muuri. Mutta kotvasen kuluttua palasin pari 13-tuumaista mukanani,
    jätin meisselin tiskille ja lähdin kokeilemaan saalista. Toisen potkin paikoilleen ja toisen vein kolmen myyjän eteen tiskille.
    - Tämä jäi seuraavalle potilaalle, maksaako mitä?
    - Maksaa neljä euroa.
    - Oisko joka muorilta onnistunutkaan.
    Siihen eivät vastanneet mitään, siksikö pitää tänne riipustaa...

    VastaaPoista
  4. Värikopiokoneet lisäävät tulosteeseensa koneen tunnisteen, jolla poliisit nappaavat kiinni vääränrahantekijöitä ja toisinajattelijoita. Tunniste osana kuvaa on metadataa ilman metaa.

    Metadata on kuin metafysiikka - turhaa varsinaiselle kerronnalle.

    Metan läsnäolo paljastaa ettei esitystapa, esim. kieli, ole tarpeeksi vahva kertomaan itse itsestään. Tarvitaan korkeampi oikeus, jumalinen taso, sanomaan missä mennään.

    (Tähän ei pidä lisätä kliseitä toisen kertaluvun tarpellisuudesta. Sitä ei todellakaan tarvita.)

    VastaaPoista
  5. "Käsitteellisesti esim. kirjastokortti on metadataa, eikö vain?"

    Kyllä minusta. Metadatahan on dataa datasta.

    VastaaPoista
  6. Löytyyköhän Kirkkonummen kirjastosta Olaf Bärin ja Geoffrey Parsonsin lied-taltiointeja?
    Kaksikon levytys Schumannin Dichterliebe- ja Liedekreis- sarjoista kuuluu ehdottomasti osastoon "Näistä levyistä en luovu" (ja MP3:lle syötettynä levytys pelasti minut marraskuussa). Luulen, että kavereiden Schubert-levyt päätyvät samaan osastoon, jos joskus saan niitä itselleni.

    VastaaPoista
  7. Olen mielelläni epämääräinen näissä asioissa, koska tiedän asiaan aikoinani paneutuneena, että "data" on pelottavan helposti harhaanjohtava sana.

    Vähän niin kuin signaali. Yhden miehen signaali on toisen miehen kohinaa.


    Niin no, datahan ei tarkoita informaatiota (signaali) muttei myöskään sen puutetta (kohina) vaan kattaa molemmat. Data on se mitä saa, kun vaikkapa kyselee ihmisiltä asioita kadulla. Vastaukset eivät välttämättä sisällä mitään varsinaista tietoa. Tietosisältö (mikäli sitä on) tulee poistamalla datasta epäolennaisuudet.

    Käsitteellisesti esim. kirjastokortti on metadataa, eikö vain?

    En taida osata ajatella noin. Osaatko selventää?

    Ehkä meta-prefiksiä väljästi tulkitessa näin voisi nähdä. Meta- kai kuitenkin monasti (ellei aina) tarkoittaa itseensä viittaavaa suhdetta? Eli metadata on enemmänkin dataa datasta. Tämä ainakin on sanan yleinen käyttötapa. Metavitsi on vastaavasti vitsi vitsistä eikä mikään yleinen viittaus vitsiin tai vitsissä. (Tämä ei tarkoita, että metavitsi olisi välttämättä hauska.)

    Kirjastokortti metadatana ei oikein tunnu sopivan, koska sen datasisältö lienee hyvin pieni ja on vaikea kuvitella mistä datasta se kertoisi - siis muusta kuin siitä, että kortin omistajalla on kirjastokortti. Lukisin kuitenkin mielelläni muita tulkintoja.

    VastaaPoista
  8. Vaikka toistan itseäni, niin "metadatasta" tulee lähinnä mieleen ne miljoonat yritykset (Suomessakin), jotka kopioivat aikoinaan esmes Excelin pari solua vaikkapa Wordiin ja lähettivät dokkarin tiedostona jollekin. Vastaanottaja sitten avasi dokkarin ja kas kummaa, koko Excelin työkirja oli kopioitunut mukaan.
    Vieläkin netistä löytää näitä tiedostoja, joita vanhalla Officella oli väsätty. Saati sitten vanhoista varmuuskopioista jne... On kiva lueskella firmojen ja valtionhallinnon salaisia tietoja.
    No, eipä tuo OpenOfficekaan tietoturvassa pärjää lainkaan.

    "Metadata" tuo mieleeni ehdotuksen, jossa Herzin autovuokraamossa pyydetään esittämään OpenSource-kortti.
    Jos sellaisen esittää, niin vuokraamo sinetöi matkamittarin ja muun auton infran. Nimittäin OpenSource-kortin omistajat muutoin rukkaavat matkamittaria pienemmäksi, varastavat kaiken irti-irtoavan ja palauttaessaan vuokra-auton, laittavat vettä tankkiin ettei kulutus näkyisi.

    VastaaPoista
  9. Joulurauhaa ...
    Vesku Loiri pateettisenoloisena joululevynsä kannessa kynttilän valossa, otsa aavistuksen verran rypyssä: vekselin (jolla paikataan edellinen) toinen allekirjoittaja siinä vielä puuttuu.

    VastaaPoista
  10. Hyperionilla on useita kiinnostavia vokaalimusiikin kokonaislevytyksiä, esimerkiksi Schubertin liedien kokonaislevytykseen sopii se, mitä Kemppinen muistaakseni Hesarissa aikanaan totesi Bachin kantaateista: kuin sienimetsällä olisi.

    Fischer-Dieskauta on yleisesti moititti siitä, että hän vanhemmiten alkoi laulaa haukahdellen. Minut monet hänen levytyksensä (livenä en päässyt kuulemaan) saavat haukottelemaan, ne ovat jotenkin ulkokohtaisia, kuin monen nuortenkirjan kuvaukset seikkailuista. Hänen ansionsa liedin esittämiskulttuurille ovat kiistattomat ja puhtaastihan hän laulaa (sikäli kuin tällaisia asioita kuulen). Peter Schreier on suosikkini vanhemmassa ikäpolvessa, Hyperionin setissä häneltäkin yksi levy.

    Minusta liedin ero konsertissa ja levyltä kuunneltuna on, että konsertissa näkee sen yleensä epäolennnaisen seikan käyttääkö laulaja muistinsa tukena nuotteja. Levyltä sen sijaan kuulee heti, laulaako laulaja nuotteja vai musiikkia. Konsertin taikapiirissä tämä voi aluksi äädä huomaamatta.

    Muuten, Radio Ykkösessä on aiheesta mainio sarja "Flyygelin mutkassa". Se on tullut nettiinkin kuunneltavaksi (muistaakseni viikon ajan lähetyksestä), valitettavasti ei podcastingia.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia:

    täsmennys - sanon että "kirjastokortti on metadataa" tarkoittaen kortiston korttia, en lompakossa kannettavaa. Kortiston kortit (verkossa Marc) sisältävät juuri dataa datasta eli kirjan tiedot tietyn standardin mukaan esitettynä.

    Kirjan sisällysluetteloa tai asiahakemistoa en sanoisi metadataksi.

    Erottelu on keskeisen tärkeä tekijänoikeuden tietosuojan kannalta. Jokin mitä sanotaan tietokannaksi tai luetteloksi on tietokanta tai luettelo, jokin muu taas "teos". Rajataauksia löytyy sanakirjoista.

    VastaaPoista
  12. JK: täsmennys - sanon että "kirjastokortti on metadataa" tarkoittaen kortiston korttia, en lompakossa kannettavaa.

    Ah.

    JK: Kirjan sisällysluetteloa tai asiahakemistoa en sanoisi metadataksi.

    Se on viiteluettelo.
    Yksittäinen viite taas ei oikein ole metadataa, koska datasisältö on laihanpuoleinen.

    leenan: Viinajutut viihdyttää kangerrellen, kun on nähnyt miten viinaan kuollaan.

    Teoria ja käytäntö.

    VastaaPoista
  13. Onko mielestäsi sopivaa, että lakimies kommentoi omassa blogissaan tuoreeltaan päämiehensä oikeudenkäyntiä ja oikeuden päätöstä? Viittaan tällä tuohon DVD-oikeudenkäyntiin jonka sisältöä et halunnut kommentoida.

    Onko sopivaa että lakimies laatii esim. tiedostovaihdon rankaistavuutta väheksyviä kirjoituksia? Seuraavassa vaiheessa sitten puolustaa oikeudessa näiden ohjeiden mukaan toimineita teinejä. Ja laskuttaa vielä valtiolta korvauksensa. Viittaan saman bloggaajan aiempiin tapauksiin.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi:

    En näe kysymässäsi asiassa ongelmaa. Puhe taitaa olla eräästä oppilaastani. Silti voin ilmaista oman kantani. Asiaa ajava lakimies voi tietenkin puoltaa asiakkansa etuja myös muualla kuin oikeudenkäynissä. Samoin tekevät kaikki liikejuristit.

    Arvatakseni tämä asia kuuluu taustalla vaikuttavan EFFI:n intressipiiriin.

    Minä toimin toisin etenki siksi, että ole entinen tuomari ja nykyinen professori eli ainakin näennäisesti puolueeton asiantuntija. Noudtan sitä sääntöä, että en kajoa keskeneräisiin oikeusjuttuihin.

    Myös professorit antavat kuitenkin oikeusjuttuihin asianosaisen pyynnöstä kirjallisia lausuntoja ja esittävät niissä käsityksen, miten juttu olisi ratkaistava.

    Tästä DVD-jutusta taisin kuulla vasta kun hovioikeus oli sen ratkaissut.

    Siis - asinajaja on parhaimmillaan kuin valmentaja, joka huutelee vaihtoautiosta. Tuomari on pillimies, joak ei edes ottelun jälkeen arvioi ottelua toimittajille.

    Monissa asioissa, jotka eivät ole oikeusjutuja, olen hyvin "puolueellinen". Ensi viikolla menen kutsuttuna asiantuntijana perustuslakivaliokuntaan, jossa aion olla minigteriön kanssa eri mieltä perustuslain ja työelmän tietosuojalain suhteesta.

    VastaaPoista
  15. Mainiota. Salaus luokoon oletuksen luottamuksellisuudesta. Tosin ympäristö on erilainen kuin kirjekyyhkysten aikaan. Arvokas salaisuus voi livahtaa napin painalluksella miljoonaan paikkaan, jolloin korvausvelvollisuudella ei ole merkitystä.
    Mutta eipä päämiehelläkään ole avointa oikeutta tarkastaa asianajajansa viestintää ottaakseen selvää siitä, mitkä ovat hänen asiassaan, kenen kanssa ja milloin. Perustuslaki voisi hyvinkin suojata sitä, että työnantajan on yleensä luotettava työntekijäänsä, jollei muuhun ole aihetta. Tästä tulee muutoin helposti valvontavaltio, jossa kukaan ei uskalla viestiä mitään. Intressien ristiriidan "järkevä" ratkaisu on poliittinen kysymys.

    VastaaPoista