23. toukokuuta 2008

Kielikuvitus

Muuan kommentoija mainitsi aiheellisesti sotaisista kielikuvistani. Puhe on metaforista, usein verbin muodossa.

Kansanedustaja Timo Soini on hämmästyttävän nopeaälyinen mies.

Tähän mennessä poliitikot ja media eivät ole vielä huomanneet, kuka tarttui hampaillaan heidän lahkeisiinsa ja helmoihinsa. – Internet.

Taisin olla itse käskemässä Timo Kallia nurkkaan, ja on myönnettävä, että hän meni.

Ilta-Sanomat luonnehti Jokelan tekstin julkaisemistapaa ”erikoiseksi”, tai jotain sinne päin. – Internet.

Hyvin tuntemani professori Jyrki Virolainen on taas kannellut oikeuskanslerille vallirahoitusta koskevassa asiassa. Hänellä on sellainen tapa. En tiedä, olisiko teho toinen, jos hän tulisi omalla nimellään – Internetiin.

Timo Soini väläytti televisiossa, että hänen näkemänsä poliittinen turmelus ilmenee rahan ja talouden kielikuvien tunkeutumisena kaikkiin sellaisiinkin paikkoihin, joissa niitä ei tarvittaisi.

Se on kyllä aivan oikea havainto.

Tosin rahan ja sodan kielikuvat ovat osittain samoja, ja urheilun myös. Urheilusanasto on rikastunut kylätappelujen kielestä. Ehtimiseen jokin palloiluyhdistys rökittää, teurastaa tai polkee maan rakoon vastustajansa.

En ollut tullut huomanneeksi, että suomen kielessä ei ole sanaa liikevoitolle, toisin kuin englannissa, jossa se on profit. Sitä vastoin persnettoa kuvaamaan on kaksi virallista sanaa, tappio ja häviö, joista edellinen on kirjanpitoa ja jälkimmäinen soveltuu esimerkiksi liikekilpailuun. Siitä on askarreltu myös soma sana ”hävikki”.

Tulo ja tuotto eivät estä konkurssia, ellei niitä kerry tarpeeksi. Kulu on hieno sana eikä mitenkään ikäkulu.

Voisiko Sony-Ericsson saada torjuntavoiton Nokiasta? Voisiko Nokia suunnata ennaltaehkäisevän iskun eli hyökätä Samsungin kimppuun?

Kyllä kai.

Nykyisin kaikki on haastavaa tai haasteellista. Kai sillä tarkoitetaan kutsua tappelukseen.

Omassa mielessäni sellainen sana kuin hyökätä ei ole sotainen. Joka mies hyökkää pöytään, kun tarjoillaan kaurapuuroa. Toisaalta kukaan mies ei peräänny pöydästä sitkeästi viivyttäen.

Yhtiöt saneeraavat mutta eivät oikaise rintamalinjojaan. Kirjoittaja pudottaa pommin, mutta vihollinen ei kaivaudu.

Media ei ole oikein käsittänyt, että se on toistaiseksi itse rakentelemansa mediakielen vanki. Sanomalehtityylistä puhuttiin varoittavaan sävyyn jo vuosikymmeniä sitten.

Internetin matkaansaattama ilmaston lämpeneminen erottuu uusina kielen kerroksina, joista tunnistaa helpoimmin räävittömyydet, siis tyyliin Juoppohullun päiväkirja. Jotain puhutun puheen välittömyydestä on siirtynyt verkoon.

Kieli on hirveä ase.

Tämä posahti mieleeni, kun sain vaivalla käsiini Saltykov-Shzhehdrinin tarinoita (englanniksi). Hän oli suunnattoman suosittu 1800-luvulla, ja itse Tshehov puhui hänestä arvostavasti.

Poliittisesti kiinnostavissa oloissa on käyttöä kirjoittajalle, joka sanoo yhtä, piilottaa toista ja tarkoittaa kolmatta – ja tekee tämän kaiken piloillaan pikkutärkeän piipittäjän paperisella kielellä.

Voi olla, että hän oli maailman ensimmäinen blogin pitäjä. Jos etsitte lisätietoja, muuan laillinen tapa kirjoittaa hänen nimensä englanninnoksissa on Saltyukov-Shchedrin.

16 kommenttia:

  1. Ymmärrän, mitä kirjoittaja tarkoittaa, vaikka jokainen lukukerta tuottaa eri tuloksen.

    VastaaPoista
  2. ”Commercial stupidity has replaced ideological stupidity.” Milan Kundera, The Curtain
    Silloin puolueet voivat murentua pois tarpeettomina ja ei-viattomina ja puhdas
    kehityksen halu voi ohjata yhteiskuntaa näkymättömästi kohti täyttymystä.

    Ja koska toisaalta en voi ymmärtää miten tieto lasten kuvista internetissä voi muka olla uutinen, kun esim. budjetin jäädyttäminen katulapsityöltä sodan vuoksi on normaalia
    käytäntöä. Ja minkälaisia olivat kadonneiden lasten lukumäärät niiden ensimmäisten
    kuukausien aikana, kun media puhui Madeleinen etsimisestä. Ja tuo ikuinen litoteesin
    ongelma – värittääkö ei-lapsiporno muidenkin lasten elämää. Vaikeita kysymyksiä ja
    hirveä todellisuus liian monelle.
    Kaupallisen ideologian päämäärät tulisi keskustella läpinäkyviksi ja päivänvaloa kestäviksi. Ei siksi että kaikkea on syytä epäillä, vaan ettei pahuutta suojelevaa pimentoa synny.
    Mitkä tänään ovat ne sanat ja käsitteet joiden alla kyykkyillään ja vahinkoa saa tehdä sumeilematta kunhan kutsuu sitä sopivalla nimellä.
    Niin – miksi kaikille syntyville ei ole selvää ”millä pelisäännöillä tänne tullaan”!
    En halua kuulla vain taseista, haluan kuulla myös lasten onnellista naurua – viittä vaille isoäiti nääs.
    Olenhan minäkin Ylihärmästä (Kauhavan naapurista) Kortesjärvellä käynyt, mutta
    ajattelutti enemmän tien toiselta puolelta kahvipöydästä kirveen kanssa kotia haettu vaimo
    kuin vaurauserot.

    VastaaPoista
  3. Kun leenan pääsi pornoon, niin en malta olla lisäämättä. Jos 90 % bittivirrasta liittyy pornoon tai roskapostiin, meillä on ongelma. 90 % tietokoneen kanssa vietetystä ajasta on hukkaan heitettyä elämää.

    VastaaPoista
  4. "Sanomalehtityylistä puhuttiin varoittavaan sävyyn jo vuosikymmeniä sitten."

    Sanomalehtityyliä pilkannut pakinoitsija Olli sai kuin saikin juurrutettua "uutisoinnin" vakavalla naamalla kirjoitettuihin teksteihin.

    - Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihtaja uutisoi.

    VastaaPoista
  5. Kiintoisa aihe.

    Sirpa Kähkösen Jään ja tulen keväässä muuan henkilö tekee tavallisten ihmisten arkisista puheista huomion, että Suomen liittyminen Saksan rinnalle on väistämätön: ei sanota pomo tms. vaan fyyreri ja kasvimaata mittaillessaan naiset hokevat: "meijän perreelle enemmän elintilloo, Hujosen heimolle isommat alat”.

    Sotaisista vertauksista sairauksien, erityisesti syövän, hoidossa on kirjoittanut Susan Sonntag kirjassaan Sairaus metaforana: syöpäsoluja "pommitetaan" jne. Sonntag perustelee hyvin että takana on ihmiskuva.

    Vastakkainen ilmiö on tietysti todellisuuden peittäminen epäselvillä ja/tai eufemistisillä sanoilla. En nyt ota kaikkien muutenkin tuntemia esimerkejä taloudesta tai byrokratiasta vaan luettuani Sofi Oksasen taannoisen artikkelin (Parnasso 1/2007) ihmettelen entustä enemmän sanaa "neukkunostalgia". Viimeksi Koti ja keittiö (6-7/2008) kirjoitti että Itä-Virossa on "aitoa neuvostonostalgiaa". Kuten Oksanen sanoo, kukaan ei kehtaisi kirjoittaa "natsinostalgiasta".

    VastaaPoista
  6. "Ei ole tietoa lukiko Chaplin Bergsonia, mutta Nykyajan klassinen kohtaus ihmisestä koneen rattaissa on juuri tätä naurua" -Pekka Tarkka, HS (Henri Bergsonin Nauru-kirjan takakannesta: tutkimus komiikan merkityksestä). Bergsonhan tajusi miten nauru on oikeastaan hyvin raadollinen ase yhdistettynä sanoihin silloin kun kultturi haluaa puhkaista omat kahleensa tai säilyttää ne entistä tiiviimmin

    "http://fi.wikipedia.org/wiki/Tilannekomedia

    VastaaPoista
  7. Tästä tuli mieleeni eräs mielenkiintoinen ajattelemattomuus, jonka eräs muinoin tuntemani dildo esitti.

    Hänen mielestään hyvän tekstin voi ymmärtää vain yhdellä tavalla.

    Ajatus on minusta mielenkiintoinen järjettömyydessään, sillä sehän rajoittaa lukijakuntaa todella rajusti.

    Minusta hyvän tekstin voi aina ymmärtää monella tavalla, eikä se siitä koskaan voi nähdä kaikkea.

    VastaaPoista
  8. Panokset koventuvat kaikilla rintamilla. Rahan ja talouden kielikuvat ovat tunkeutuneet myös koulumaailmaan ja tehneet monesta intomielestä invalidin tai rintamakarkurin. Toivon, että ilmiö olisi edes jossain määrin paikallinen. Mielelläni lukisin etulinjassa tai komentokorsussa olevien kommentteja.

    Olen viime aikoina sitonut itseäni puuhun toisenlaistakin kieli- ja mielikuvailmiötä kohdatessani. Tarkoitan kerjäläiskulttuurin leviämistä erilaisissa palvelupisteissä. Jos olette yrittäneet saada lapsellenne päivähoitoa säällisen matkan takaa tai joutuneet pitkähköön hoitosuhteeseen julkisessa terveydenhoitojärjestelmässä, ehkä saitte sihdin. Kokemukseni on, että asiallinen kielenkäyttö tehoaa heikosti. Pitäisi oppia ja suostua vaikeroimaan, liioitellusti valittamaan ja olemaan ylipäänsä surkea, sitkeä ja vaikea.

    Puhekulttuurin tutkijoille olisi mielenkiintoista selvitettävää.

    VastaaPoista
  9. Olen ihmetellyt, miksi tässä valtionsyyttäjä ei edes käynnistä esitutkintaa tässä vaalirahoitusasiassa vaikka vaaliavustuksien raportointia koskevaa lakia on ilmeisesti rikottu.

    Ei kai rangaistuksen puute ole syy olla nostamatta syytettä, varsinkaan kun kyse on luottamuksesta demokraattiseen päätöksentekoon?

    Eikö rikollinen joudu vähintäänkin menettämään rikoksella saadun hyödyn, joka voi tässä nousta kymmeniin tuhansiin euroihin?

    Kenelle syyttäjän toimista voi valittaa? Oikeuskanslerille?

    VastaaPoista
  10. Olen kirjoittanut joskus talteen Montesquieun ajatuksen siitä, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiit antamaan suosikikseen päässeen sanan haltuun ja mitä tekemään sen puolesta.
    Nyt ei paperia löydy.

    Lasten kiduttajiensa kynsistä pois saamiseksi ei löydy ropoa eikä tekoa, mutta
    taiteilijajahtiin löytyy peukalonpyörittäjiä ja budjettia. Mistä muusta arvon pumpulissa uinuva valituksen tehnyt näyttelyvieras on närkästynyt ja mikä hänen panoksensa on
    suojaa vailla olevien suojelemiseksi. Maksetaanko oikeudenkäyntikulut lastensuojelun
    kiristyvillä resursseilla. Vaikka taiteilijana en huhuilisi seremoniamestaria ajatusten esille
    tuomisessa, on Ulla Karttuseen huomion nastaaminen vikaraide, kun kysymyksessä
    ovat turvattomat väärin kohdellut lapset.

    VastaaPoista
  11. Eikös se niin ole että keneltäkään ei kysytä haluaako se tähän pahaan maailmaan syntyä?

    Internetin tulvasta voi olla 90% pornoa mutta tuskin 90% suomalaisista vai sen takia hankkii laajakaistan. Tuntuisi oudolta.

    Soini on oikeassa korruption suhteen. Joku ulkomaalainen opiskelija taannoin ihmetteli tavattomasti miten voi olla että yliopiston palkoista 40% menee hallintoon. Että heillä Afrikassa sitä kutsuttaisiin korruptioksi.

    Yrittää siinä sitten tavallinen ihminen (joka ei ole pyytänyt saada edes syntyä) selvitä viranomaisviidakoksi joka on saatu synnytetyksi varsinkin 50-luvulta lähtien. Virkamiehet eivät lähde vaikka poliittinen järjestelmä muuttuisi. Heitä nimittäin tarvitaan kun aina vain uusia poliitikkoja tulee mukaan.

    Virkamiehet niitä oikeita poliittisia päättäjiä ovat.

    Nostalgiat tuotetaan kaupallisista syistä. Natsiaikoja ei voi verrata neuvostoaikoihin sen takia, että venäläiset eivät ole juuri suosineet katumusharjoituksia niin kuin saksalaiset ovat.

    En ole huomannut lapualaistenkaan hirveästi miettineen mitä Kosolan nostaman liikkeen takana oli.

    VastaaPoista
  12. Hyvä kysymys, Leena:
    "Niin – miksi kaikille syntyville ei ole selvää ”millä pelisäännöillä tänne tullaan”!"
    Se kyssä tulisikin esittää mm. pääuskontoamme ylläpitävälle instituutiolle ja sen silmän alla tapahtuvalla suomalaiselle koulun uskonnonopetukselle, koska se opettaa yhä rinnan kahta järjestelmää: muinaista juutalaisuuden kymmeneen käskyyn perustuvaa lakimoraalia (oletus), mutta myös jotain kristinuskon etiikasta (kultainen sääntö), joka, nk. vuorisaarna, on lakia selvästi korkeampi säädöskokoelma.
    Tämän uuden, nyt jo 2000 vuotta vanhan korkean ihmisyysihanteen voidaan havaita talmudilaisessa kirjallisuudessa törmänneen lakiin heti julkistamistaan seuranneina ensivuosikymmeninään.
    Kirkko ei ole halukas erittelemään sitä, mikä on tämä kompromissi, ja miksi se pitäytyy silmänopissa - joka nyt sitten juuri eritoten maaseutuväestön keskuudessa on yhä pidetty.

    VastaaPoista
  13. Minä ajattelen usein mielenterveyden kielikuvia: että on mieli, joka sairastuu, masentuu (eikö sekin ole sotaisaa kukistumista?) ja joskus jopa jakautuu, sillä on ala ja alalla vaihtelut ja häiriönsä, kaksisuuntainenkin, ja on rajatilatapauksia ja mielettömimmät suorastaan seinähulluja.

    Ja itse mielikin on kielikuva, jos lähdetään siitä, että olemassa olevan pitäisi näkyä koeputkessa. Mutta silti tästä kaikesta puhutaan kuin mieli jossakin olisi. Puhuvat nekin, jotka tietävät serotoniinin takaisinoton estäjistä sun muista lääketieteellisistä ihmeellisyyksistä.

    Kerran oli yksi potilas, joka sanoi sairastavansa sydänmasennusta. Minä pidin siitä sanasta enemmän kuin tavanomaisesta psykoslangista. Tunnen ihmisen, jolle vessapaperirullassakin on sydän. Se on se ontto keskiosa, joka jää jäljelle, kun kaikki hyödyllisesti käytettävissä oleva on kuorittu ympäriltä pois.

    VastaaPoista
  14. ...muuan laillinen tapa kirjoittaa hänen nimensä englanninnoksissa on Saltyukov-Shchedrin.

    Oikeaoppinen kirjoitustapa googlen mukaan:
    "Did you mean: Saltykov-Shchedrin
    Tarkoititko: Saltykov-Shchedrin"

    Näin meitä käskytetään, joten kuinka Google ja vastineensa vaikuttavatkaan kieleemme ja mieleemme.

    VastaaPoista
  15. ad mummo

    Pohjanmaalaiset (...kamerapäälliköt) ovat keksineet hyviä tekstejä T-paitoihin. Esim "melkein normaali". Kiva olisi myös paita "normaalimpi kuin muut".

    VastaaPoista
  16. JarMom, olet ilm. tuntenut Somerharjun Popun koska mainisit hänen nimensä eräässä kommentissasi. Hän oli isäni ja siksi olisin kiinnostunut keskustelemaan kanssasi.

    VastaaPoista