18. helmikuuta 2008

Kalusteiden seikkailut

Tavarat ovat toisinaan puheliaampia kuin ihmiset. Ihmiset sekaantuvat sanoissaan ja pinoavat niitä päällekkäin kuin kirjoja, kunnes torni sortuu. Esineiden puhetta voi olla paha erottaa, mutta se palkitsee.

Tuon kuvassa olevan ruokasalin kaluston näin ensi kerran vuonna 1965. Tuleva appi valitteli, että se oli suunniteltu toisiin tiloihin, Kuolajärven kunnanlääkärin virkataloon, ja se oli ollut paikallaan myös Tampereen Säästöpankin talon ylilääkärin virka-asunnossa.

Se on oli suunnitellut appeni lanko Yrjö Lindegren, ja kalusto oli rakennettu suurella huolella 1920-luvun lopussa. Yrjö L. oli näitä merkittäviä suomalaisia arkkitehteja, joiden nimet eivät kuulu enää yleissivistykseen, eli samaa sarjaa kuin esimerkiksi P. Blomstedt.

Lindegrenin tunnetuimmiksi töiksi jäivät Olympiastadion ja Käärmetalo Helsingin Mäkelänkadulla ja Kaisaniemenkadun ja Fabianinkadun kulmassa oleva Elonvaran talo. Hän kuoli aika nuorena sydänkohtaukseen.

Luulisin olevani ylpeä siitä, että poikani kunnostutti tämän kaluston hirvittävillä kustannuksilla. Tuollaisia eheitä kokonaisuuksia ei näe juuri missään. Kahdentoista hengen päivällispöytä on mennyttä maailmaa.

Talvisodan pommituksissa Tampereella tuli ja vesi hävittivät paljon. Umpipuinen kalusto säästyi. Omistaja ei ehtinyt murehtia tavaroita. Hänellä oli kädet täynnä sotasairaalan evakuoimisessa hirmupakkasissa. Tampereen ratapihaa tähdänneet pommikoneet osuivat kiitettävästi myös Yleiseen sairaalaan. Katolla ollut punainen risti auttoi tähtäystä.

Jatkosodan loppuvaiheessa ei liioin mietitty, mikä on ”torjuntavoitto”, eikä istuttu pehmustetuissa tuoleissa. Appeni sanoi, että kun Tampereelle alkoi tulla kokonaisia junalasteja haavoittuneita, joilla ei ollut edes ensisiteitä, siinä ei tarvinnut enempiä uutisia rintaman tilanteesta.

Perinnönjaon yhteydessä kävi taas kerran ilmi, minkä verran ihmiseen vaikuttaa oivallinen oppisivistys, etuoikeutettu elämä ja syvästi koettu poliittinen vakaumus – ei mitään. Heti kun tuollainen perillinen alkaa puhua oikeudenmukaisuudesta, kaikki ymmärtävät, että puhe on rahasta. En tarkoita lapsiani enkä kälyäni.

Kun menen tapaamaan tuota kalustoa, ajattelen suurten ikäluokkien siipijengiä. En oikein tiedä, monetko meistä ovat elämänsä aikana tehneet jotain hyödyllistä.

Muistoja nostattava kalusto antaa tilaisuuden täsmentää. – En ole isänmaallinen henkilö. Suomen nimissä on tehty vääryyttä melkein yhtä paljon kuin rahan.

Arvostan sotasukupolvea, josta niin suuri osa pani yhteisen edun oman etunsa edelle. Isänäitini teki sen siivoamalla junia. Mies ja neljä poikaa olivat rintamalla, viides sotasairaalassa.

Epäilen että terrorismiin taipuvaiset suuret sukupolvet eli oma ikäluokkani jäivät jälleenrakennuksen kiivaudessa vaille kotikasvatusta.

Kun edelliset ikäpolvet ovat poissa, tuntuu hyvältä, että joku suuriin ikäluokkiin kuulumaton näkee vaivaa pitääkseen yllä heille läheisiä tavaroita.

29 kommenttia:

  1. Kommentti 'henkisen' ja 'hengettömän' mammonan rakastajille:

    - SUURET SETELIT -
    Ken Ramsey - Hoyt Axton suom. Saukki


    [E]-[G] [E]-[G] [E]-[G]

    Em C G
    Toisien mielestä lienen kurja kulkuri vain.
    C G Em
    Koska maallista mammonaa kokoa en,
    D Em
    kurkkuuni kumoan sen,
    Em D Em
    jajaa, kurkkuuni kumoan sen! [E]-[G] [E]-[H]

    Em G C G C
    Annan toisten mä talletella suuret setelit,
    G C G
    ne multa pitkät vain saa!
    G D C H7 Em
    Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi -
    Em D Em
    kas osaansa ei muutella voi,
    Em D Em
    jajaa, määräänsä ei muutella voi. [E]-[G] [E]-[G]


    Em C G
    Äiti näin matkaan mun laittoi: Laula laulujas vain!
    C G Em
    Rahan jäljessä muiden juoksevan näin,
    D Em
    minä vain laulamaan jäin,
    Em D Em
    jajaa, minä vain laulamaan jäin. [E]-[G] [E]-[H]

    Em G C G C
    Annan toisten mä talletella suuret setelit,
    G C G
    ne multa pitkät vain saa!
    G D C H7 Em
    Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi -
    Em D Em
    kas osaansa ei muutella voi,
    Em D Em
    jajaa, määräänsä ei muutella voi. [E]-[G] [E]-[G]


    Em C G
    Kun täältä erkanet kerran, veli, missä markkasi on?
    C G Em
    Pitkät päivät raadoit unohtaen,
    D Em
    lyhyt on ikä ihmisen,
    Em D Em
    jajaa, lyhyt on ikä ihmisen. [E]-[G] [E]-[H]

    Em G C G C
    Annan toisten mä talletella suuret setelit,
    G C G
    ne multa pitkät vain saa!
    G D C H7 Em
    Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi -
    Em D Em
    kas osaansa ei muutella voi,
    Em D Em
    jajaa, määräänsä ei muutella voi. [E]-[G] [E]-[G] [E]-[G] [E]-[H]


    Em G C G C
    Anna toisten sä talletella suuret setelit,
    G C G
    ne multa pitkät vain saa!
    G D C H7 Em
    Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi -
    Em D Em
    :.:kas määräänsä ei vältellä voi,
    Em D Em
    jajaa, loppuaan ei vältellä voi.:.: [E]-[G] D Em

    VastaaPoista
  2. Minä yllätyin siitä, millainen perintö äidiltäni jäi.

    Olin odottanut että velkaa olisi ollut varoja enemmän kymmenisen kertaa enemmän.

    Parisataa tuhatta tuntui jonkinlaiselta pettymykseltä.

    Mutta vaikka velkoja ei olisi ollutkaan, mitään perheen vanhaa tavaraa en olisi perinyt. Äitini halveksi kaikkea vanhaa, mikä traagisesti näkyi kun ikää kertyi.
    Niin kaan kun hänellä oli varaa siihen, kaikki mikä oli yli kaksi vuotta vanhaa heitettiin pois.r
    Muistan miten biedermaiet kaluston kävi. Tätini oli tulossa kylään, joten piti tehdä suursiivous. Tämä tarkoitti mm. biedermaier kaluston ajamista moottorisahalla palasiksi, näin sen sai nopeammin ulos kulmasohvan tieltä. Kaksi vuotta myöhemmin kulmasohva sai kyytyiä nahkasovan tullessa ja seuraavaksi tuli sitten sellainen englantilaishenkinen plyyshisarvikuono.

    Toivottavasti tämä on luettavaa. pieninäyttö eikä laseja.

    VastaaPoista
  3. Toinen ääripää on ostaa tylsät suorakulmaiset lastulevyhuonekalut kymmenen vuoden välein, uudelleen ja uudelleen kunnes järki voittaa.

    Frank Sinatralla on se kuuluisa puhelinkolikko taskussaan viimeisellä matkallaan, ehkä se tarvitaan kuitenkin ruuhkamaksuksi manalaan, faaraoilla vähän enemmän, mutta voin sydämestäni rallattaa Raunon kanssa samaa jollotusta.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia:
    ST. JAMES INFIRMARY

    I went down to St. James Infirm'ry,
    I saw my baby there.
    Lying on a table
    So cold, so sweet, so fair.

    I went up to see the doctor,
    "She's very low", he said.
    I went back to see my baby
    And great God she was lying there dead.

    I went down to old Joe's barroom
    Down on the corner by the square.
    They were serving drink as usual
    And the usual crowd was there.

    On my left stood Joe MacKennedy.
    His eyes were bloodshot red.
    He turned to the crowd around him
    And these are the words that he said.

    Let her go. Let her go. God bless her,
    Where ever she may be.
    She may search this wide world over
    But shel'll never find another man like me.

    When I die please bury me
    In a hight top Stetson hat.
    Put a gold piece on my watch chain,
    So the boys will know I died standing pat.

    Get six gamblers to carry my coffin.
    Six chorus girls to sing my song.
    Put a jazz band on my tailgate
    To raise hell as we roll along.

    This is the end of my story
    So let's have another round of booze.
    And if anyone should ask you
    Just tell him I've got the St. James Infirm'ry blues.

    VastaaPoista
  5. Tässä onneton tarina huumeiden käytöstä ja sen aiheuttama käsitys ruotsin kuninkaasta. Cab Calloway 1933. Sävel suunnilleen sama kuin St Jamesissa:

    Folks, now here's the story 'bout Minnie the Moocher,
    She was a red-hot hootchie-cootcher,
    She was the roughest, toughest frail,
    But Minnie had a heart as big as a whale.

    [Call and response scat chorus differs every time.]
    Hi-de-hi-de-hi-di-hi!
    Ho-de-ho-de-ho-de-ho!
    He-de-he-de-he-de-he!
    Ho-de-ho-de-ho!

    She messed around with a bloke named Smoky,
    She loved him though he was cokie,
    He took her down to Chinatown,
    And he showed her how to kick the gong around.

    She had a dream about the king of Sweden,
    He gave her things that she was needin',
    He gave her a home built of gold and steel,
    A diamond car with a platinum wheel.

    He gave her his townhouse and his racing horses,
    Each meal she ate was a dozen courses;
    She had a million dollars worth of nickels and dimes,
    She sat around and counted them all a million times.

    Poor Min, poor Min, poor Min.

    VastaaPoista
  6. Kalusteet pysyvät monen sukupolven verran siinä missä elämä ei. Monelle näyttäminen (status) on
    elämää tärkeämpi. Katsovat
    siis mielummin valokuvia
    omasta elämästään kun ovat
    vanhoja kuin se, että olisivat oikeasti vain elänneet. Ehkä taustalla on vakava aleksitymia: tunne ei ole ikinä kohdannut minuutta oikeasti ja sen takia kaikki jäi pelkäksi näytelmäksi. Minä uskon, että suuri ikäpolvi jäi oikeasti tunnevajaaksi sillä sodan kokeminen lapsena on varmasti kaikista traumaattisinta mitä voi olla sillä lapsesta saakka nivoutuu ja punoutuu sitten loput logiikan palaset. Tästä syystä tunnesokeat ryhmät kasvattivat lapsensa n.s. näyttämisen kannalta niin paljon. Piti ainakin näyttää kun ei tuntunut.

    VastaaPoista
  7. "Strangers in the night
    Exchangin glances
    Wond'ring in the night
    Just where my pants is..."

    Sinatra joskus -80-luvulla ja
    lisäsi:"I hate the song,I hate
    the song...."
    Viimeisin todella hyvä levy-
    tetty versio laulusta St. James
    Infirmary taitaa olla Tom Jonesin
    ja Jools Hollandin tulkinta vuodel-
    ta 2004.Sanat samat kuin Kemppisen
    paitsi,että baaritiskillä tavatta-
    van herran nimi on Joe McKinley.
    Veikkaan,että se MacKennedy oli
    väärin muistettu.

    "Hän jumal'auta viulullaan
    Löi päähän toista soittajaa"

    Joka alkuaan kuului:
    "Hän jumaloitsi viuluaan
    Mi oli lahja ruhtinaan"

    VastaaPoista
  8. kuolleita naisia ja kalusteita?
    for me they left just the stetson

    VastaaPoista
  9. Rohkenenpa epäillä tätäkin teoreemaa, että edelliset sukupolvet olisivat olleet meitä jotenkin parempia kuin jalompia.

    Tai edes sitä, että niitä jaloja olisi ollut enemmän kuin nyt.

    Se vain näyttää siltä. Jokaisen on pakko tehdä velvollisuutensa silloin kun se on pakko tehdä.

    VastaaPoista
  10. Kummallista, miten esineisiin voi kiintyä. Elän vanhassa talossa vanhojen talonpoikaishuonekalujen keskellä katsoen puutuolilla istuen televisiota. Äitini isoisän henki on ystävällisesti seuranani. Hän teki puutuolin 1880-luvulla. Olen surullinen. Mihin kaupunkilaiset lapseni joutuvat näiden piironkien, kaappikellojen ja karmisoffien kanssa.Tuntuu kuin äidin isoisän "henki tapettaisiin, jos nämä huonekalut hävitettäisiin. Tiedän lasteni kyllä arvostavan näitä, mutta mihin he ne voivat sijoittaa? Elämä on toisaalla. Muuttavat äidin isoisän tahaksi? Minun henkeni ei jää mihinkään "elämään". Olen tehnyt vain pari patalappua, enkä usko henkeni niissä viihtyvän.

    VastaaPoista
  11. Minulla oli yli kymmenen vuotta käytössä isoisän uusimaalaiseen kotiin 1920-luvun alussa teetetty ruokailupöytäryhmä.

    Kun tila kodissani pöydän ympärillä kasvoi ja kotiosoitteen postinumero pieneni, alkoi ryhmän kunto käydä kunnialle. Hinta-arvio tuolien nahkaosien kunnostuksesta ylitti koko budjettini, juristilla ei ole varaa niin kalliiseen sivistykseen. Hankimme tilalle uuden, mutta ajattomaan tyyliin tehdyn ryhmän - niinhän isoisälläkin oli 1920-luvulla tehty. Vanhempani, suurten ikäluokkien vauraat jäsenet, aikovat kunnostuttaa vanhan kaluston mestarilla oppilastyönä. Tulee sillä tahdilla korjauksiinkin ajan patinaa ennen kuin edistyy takaisin käyttöön, nyt kesäpaikkaan Saimaan rannalla.

    Isänmaallisuutta sen sijaan en pidä liian kalliina ylellisyytenä, jonka voisi jättää edellisten sukupolvien juhannusliputukseen. Rakastin lapsiani jo ennen kuin he olivat tehneet mitään sen ansaitakseen ja toivon, että se ei mistään ansiottomuudesta edes ohenisi. Tasan tarkkaan tiedän, että sillä miten lasteni nimiä naapurin kakarat tai lasteni äitikään käyttää, ei ole vaikutusta, ainakaan rakkauteni tekoja vähentävää. Ymmärrän isänmaallisuuden samoin. Syntymällä saatuun sotilasvalalla (ja veroilla..) vastaan, hölmöilkööt muut miten kehtaavat.

    VastaaPoista
  12. Siinä Käärmetalossa oli 70-luvulla yleinen sauna, uima-allas ja kuppari. Nämä kaikki samassa tilassa. Kuppari oli minusta hyvin pelottava valkoisine takkeineen ja kuppaussarvineen.

    Eipä näe noitakaan enää juuri missään, yleisiä saunoja ja kuppareita. Ja tuntuu, että katoavien kohteiden myötä katoaa muistojakin. Toisinaan huomaan kaipaavani kadunvarsien hätäpuhelimia. Lapsena piti aina pelätä, että epähuomiossa haalarinhuppu tarttuu sellaiseen kiinni, puhelin soittaa ja ambulanssi kiitää paikalle. Sellaisesta oli varoitettu.

    Vanhojen huonekalujen umpipuinen raskaus tuntuu. Minusta nämä nykynojatuolit, joita siirtelee yksin yhdellä kädellä imurin tieltä, ovat jotenkin epäluotettavia.

    VastaaPoista
  13. Huonekalut ja muut esineet, vaimo mukaanlukien, oli monissa muinaisissa kulttuureissa tapana hävittää vainajan mukana tavalla tai toisella (hautaaminen,polttaminen, upottaminen yms.). Eivät päässeet vainajat niiden kautta vaivaamaan eläviä. Kun kaikkea sitten oli joillakin yllin kyllin, heille syntyi pyrkimys säilyttää elintasonsa myös tuonpuoleisessa.

    Meillä on viime aikoina taas yleistynyt tapa laittaa vainajan arkkuun jokin hänelle rakas esine. Huonekalufetissit lienevät vain moderni muunnos vanhasta teemasta eli luonnon sieluttamisesta. Kovin ohutta siis tuntuu olevan kristillisen opin omaksuminen. Sakraalit halutaan sieluttaa omilla tavoilla. Kuolemakin yksityistyy, ja tavallaan henkisessä mielessä ulkoistetaan. Erään historialliseksikin oletetun henkilön suuhun taidettiin panna maininta niistä taivaan lintusista, jotka pyrkivät noudattamaan ekologista elämäntapaa. Eivät tainneet olla kovin pitkäikäisiä. Mutta vanhojen huonekalujen uusiokäyttö on mitä suositeltavinta kierrätystä.

    VastaaPoista
  14. Ad Lauri H

    Kyllä siellä baaritiskiin nojaili Kennedyn klaaniin kuuluva...

    St. James Infirmary on nykyään seksityöntekijöiden terveydestä huolehtiva laitos, osoite tässä:

    St. James Infirmary
    1372 Mission Street
    San Francisco, CA 94103

    Phone: 415.554.8494
    Fax: 415.554.8444

    Perustaja on Margo St. James.

    VastaaPoista
  15. Homo Garrulukselle:

    Historian tunne kalusteissa pysäyttää entisaikojen elämän läsnäolevaksi. Vieläkin nostelen isoisäni Viipurissa 1910 tekemää painavaa silityslautaa. Jossain huutokaupasta ostamassani piirongissä merkintöjä: "MW 23.12.1902" ja "Juhani 1921". Keitä he olivat ja missä?

    Useat sota-ajan lapset säästyivät monelta pahalta isien ollessa sotimassa. Mihin sitä voi verrata? Tämän päivän lapsilla huipputason mielenterveysongelmat, vaikka molemmat vanhemmat "läsnä". Miten tätäkään voi mihinkään verrata? Tunnesokeus on liian monimuotoinen innovaatio.

    Ja laulumuutoksiako? No tässä yksi: "Punertaa housut Marjatan, kuin niissä verta ois. On sakemannit lähteneet Oulusta kauas pois. Mukaansa ei sua ottaneet he maihin vieraisiin, jäit siveetönnä....."

    VastaaPoista
  16. Olenko löytänyt Kemppisen kanssa 'yhteisen sävelen'?

    Ensin Arlo 'Woodien poika' Guthrie ja hänen hieno bändinsä.

    http://www.youtube.com/watch?v=sa1pV81p1So

    *
    Cab Callowayn mainio versio ST. JAMES INFIRMARY:sta lienee ortodoksiselle körttikansalle hieman liian 'rietas', mutta afrikkalaisilla neeker...eh mustilla veljillämme on niin kovin erilainen temperamentti verrattuna meihin pietismin, kalvinismin ja myös ortodoksisen vakavuuden perillisiin - nykyään jo maallistuneisiin tämänpuolisen onnen 'onkijoihin'.

    Toisaalta Calloway esittää laulun valkoiselle yleisölle, jolle mustan miehen piti USA:ssa vielä 1964 esiintyessään aina hyvmyillä, olipa laulu sitten vaikka Danten helvetistä.

    http://www.youtube.com/watch?v=DAmxXrjVVsM

    *
    Ei ole hassumpi tämäkään versio. Kerrassaan loistava kitarasoundi Claptonilla ja äänensä kuin kärsivällä kissalla...uskottavaa tulkintaa.

    http://www.youtube.com/watch?v=HJA21UmUquI

    *

    Mutta kas tässä! Klassikkojen klassikko: Duke Ellingon And his Orchestra 1930.
    Alkuperäistä hautajaistunnelmaa ja paatosta Callowayn taitavaan 'viihdeversioon' verrattuna.
    Savikiekko rahisee. Katsokaa vaikka itse.

    http://www.youtube.com/watch?v=krfH1LOz_U4

    (Kyseinen 'kommentti' löytyy myös RR:n blogista linkit aktivoituina - tietenkin.)

    VastaaPoista
  17. Ad kariav:
    Kyllä nyt hävettää!
    Kennedyhän se on eikä Kinley,
    vaikka Tom Jones ainoana laulaa
    kyllä McKinley.
    Se Ruotsin kuningas -juttu on aina
    jaksanut naurattaa.
    Melkein yhtä paljon kuin se mai-
    noskyltti,jonka näin New Orleansin
    Bourbon Streetillä v. -81:
    "RUOTSALAISTA HIERONTAA!"
    Mutta eikös Charlie Parkerkin
    levyttänyt kappaleen "Swedish
    schnaps" ?

    VastaaPoista
  18. Four Cats: Suuret setelit, 1963. Taitava kvartetti.

    Finnish singing group 'The Four Cats' sing their Finnish version of Hoyt Axton's 'Greenback Dollars'.

    http://www.youtube.com/watch?v=UYEU-QC4KeA

    VastaaPoista
  19. Lauri Huuskonen:

    Parker tiesi mitä soitti. Hänhän konsertoi ja levytti Tukholmassa 1950. Swedish Schnapps näyttää olevan pari vuotta vanhempi.

    Saattoi olla sama reissu, jonka yhteydessä hän sitten söi yhden apteekin tyhjäksi heroiinista Belgiassa.

    Kertoo Boris Vian jazz-kronikoissaan.

    VastaaPoista
  20. Jopa miehiä tänään laulattaa.

    Mutta minä tahdon puhua Petja Jäppisen ihmeellisestä äidistä, joka siivoaa moottorisahalla. Tarina on niin pelottava, että sen täytyy olla tosi.

    Tunnetteko Michael Haneken elokuvaa "Seitsemäs manner"? Siinä perhe päättää muurata itsensä taloon sisälle. Kaikki pitää tuhota, ulkoinen ensin. Muistaakseni rahat vedetään vessanpöntöstä ennen kuin huonekalut moottorisahataan.

    Ehkä muistan väärin. Jotenkin toinen järjestys olisi helpompi: ensin lähtee rakkain. Sen jälkeen mikä vain menee pöntöstä alas.

    VastaaPoista
  21. Tosi tarina, niitähän ne kaikki mieleenjääneet jutut, edesmenneestä lahtelaisesta tangolaulajasta, joka esityksetään liikuttuneena horjahti lavalle selälleen.

    Hänelle tuotiin kiireesti tuolia ja ehdotettiin että taiteilija istuisi laulamaan, mutta tämä totesi tomerasti: "Minä laulan tässä seisaallani".

    VastaaPoista
  22. Pari päivä sitten tuli täällä Kemppisen salilla aihepiirien avaruudesta mieleen Mitterandin avustaja Attali; tänään strindbergiläisittäin juristisuvun vesa on ollut ”omaa säätyään vastaavasti” naimassa ylilääkärin tytärtä.

    Ei savua ilman tulta. Pienviljelijän saunanlauteilla koettiin sanaton järkytys heinänteossa apuun tulleen naapurin kranaatinsirpaleen repimän kyljen kymmensenttisten arpien edessä. Eikä koskaan sanaakaan selityksiä. Yksi kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

    Joskus pahimpia ovat takinkääntäjät. Tapaamistani toisten housuilla tuleen hinkuavista sotakohkaajista innokkaimpia ovat olleet kommunististen käpykaartilaisten jälkeläiset hakemassa hyvitystä sille ettei heillä ole ollut koulupihalla leuhkittavaa.

    Oma lukunsa on kotiin palaavat tuhlaajapojat. Nuo Mannerheim-ristillä palkittujen sankareiden perilliset pyyhkimässä ansioluettelostaan 60-70-luvun mainintoja aseistakieltäytymiseen yllyttämisestä.

    VastaaPoista
  23. Kolme kalustetta teki seikkailumatkan Englantiin. Mukava tietää millaisin perusten me veronmaksajat kustannamme tyhjääkin tyhjemmän innovaatioyliopiston. Artikkelista poimittua:

    "Suomalaiseen konsensukseen ja public-private-partnershipiin kuuluu...
    Parhaat yliopistot eivät enää pelaa SM-sarjassa vaan globaalissa sarjassa...
    Monitieteisyys ja monialaisuus tulee vastaan hyvin monella tasolla, se kytkeytyy kaikkiin asioihin...
    Sen lisäksi tarvitaan monitieteisyyttä, joka tuo uusia mahdollisuuksia ...
    Koskaan ei voi opettaa kaikkea...
    Professorien innostus, opettajien ja professorien toimintaedellytykset, tutkintojen arvostus...
    Tarvitaan oppijakeskeisempää ajattelua...
    On tällainen kombinaatio, useampi yliopisto, ja sitten vielä elinkeinoelämää, kansallista kilpailukykyä ja innovaatiopolitiikkaa erityisen hyvin tukeva yhdistelmä...

    Ja eikun lukemaan kolmen pölkkypään kootut sepustukset:

    SK ja proffat

    VastaaPoista
  24. mummo

    'Mutta minä tahdon puhua Petja Jäppisen ihmeellisestä äidistä, joka siivoaa moottorisahalla. Tarina on niin pelottava, että sen täytyy olla tosi.'

    Minä tahdon uskoa Petjan äidistä nykyään mitä tahansa hän tästä kertookin - aivan mitä tahansa.

    On suuri ja luovuttamaton kunnia olla edes blogiteitse todistamassa kyseisen suvun uskomattomien ihmisten vielä uskomattomampia tekoja.

    Meille, joiden elämä on tylsääkin tylsempää, Petja Jäppisen suvun legenda on suorastaan kiihottavan hätkähdyttävä narratiivinen syvyyssukellus ihmisluonnon mysteereihin.

    Se pitää mielemme vireinä ja tarkkaavaisuuttamme yllä kuin Tuhannen ja yhden yön tarinat.

    Tuota tarinaa on pakko saada lisää, koska me haluamme tietää, mitä sille englantilaishenkiselle plyyshisarvikuonolle lopulta tapahtui.

    Valettiinko se bensiinillä ja poltettiin suvun 2000-vuotis-juhlien uhrilahjana kuolleille kreikkalais-roomalaisille jumalille?

    Vai..(hohhoijaa)...jatkuu seuraavassa jaksossa...

    VastaaPoista
  25. Ad jarmom:

    Maksettuun SK:n juttuun "kolmen pölkkypään kootut sepustukset" -- onko se tarttuvaa ja auttaako siihen edes ahkera käsien pesu.

    VastaaPoista
  26. Rauno R.
    Tuo viimeinen rivisi on tyylirikko. Jos olisin kustannustoimittajasi, leikkaisin sen pois.

    VastaaPoista
  27. Räsäselle.
    Poikani äiti olisi halunnut pojastani Arlon, Arlo Guthrien mukaan ja muut nimet pojan äidin perheen perinnenimistä.

    Nimi Arlo Herman Maria-Dareios oli hieman olisi ollut ihan pätkän verran liikaa,joten annoin hänelle nimen 1550-luvulla eläneen esi-isäni mukaan: Antti.

    VastaaPoista
  28. Petja

    Muuten hyvä nimi tuo Arlo Herman Maria-Dareios, mutta Dareios hieman kavahduttaa minua, vaikka hän (järjestykseltään kolmas) lopulta hävisikin Aleksanteri Suurelle.

    Dareioksen perilliset nimittäin rakentavat nykyään atomipommia.

    VastaaPoista
  29. Eilisestä jäi askarruttamaan,että
    miksi snapsi kirjoitetaan englan-
    niksi schnapps,vaikka se on sekä
    saksan- että yiddishin-kielissä
    schnaps.Siis yhdellä p-kirjaimella.
    Charlie Parker kävi todellakin
    Brysselissä vuonna 1952,mutta ei
    sillä samalla reissulla,jolla hän
    vieraili Ruotsissa.
    Paikallinen apteekkari/liikemies
    Raoul esitteli Parkerille valikoi-
    miaan.Charlieta kiinnosti vain
    heroiini.Sitä oli tarjolla eri läh-
    teistä kuten Marseillesista,Napo-
    lista,Beirutista,Istanbulista,Base-
    lista ja Söulista.Sveitsiläinen oli
    kuulemma parasta kamaa,koska se oli
    valmistettu tarkoin valvotuissa
    olosuhteissa yhdessä maailman suu-
    rimmista lääketehtaista.
    lähde:Ross Russellin "Bird elää"

    VastaaPoista